Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen?
Kaipaisin nyt vähän vertaistukea, en keljuilua. Löytyykö palstalta muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen? Tuntuu että nykypäivän deittimarkkinat on yhtä pikku kivan ja seksin hakemista, haaremin keräämistä ja multideittailua. Avoimet suhteet, polysuhteet ja yhdenillanjutut ovat pinnalla ja tulee välillä se olo että arvostaako kukaan enää monogaamista suhdetta. Tämä tuottaa surua koska itse toivoisin seurustella vain sen yhden kanssa, muuttaa ajan kanssa kenties yhteen ja perustaa sen perheenkin, mutta se on vaikeaa kun yksi jos toinenkin etsii vain pikkukivaa tai parin kk:n pikasuhdetta. Mikäli haluan saada lapsen ja perheen tässä elämässä, ei minulla ole loputtomasti aikaa etsiä kumppania saati pettyä kun joku ei sitten suurista sanoistaan huolimatta sitoudukaan tai luovuttaa heti kun tulee vastaan ensimmäinen pieni keskustelu/ongelma. Tuntuu että deittisovelluksia käyttävät ovat pahimpia: vastassa on sitoutumiskammoinen ihminen joka on saanut jo paljon takkiinsa tai ihminen joka nirsoaa ja etsii aina vain parempaa ja parempaa ja on selkeästi jäänyt koukkuun deittiappiin loputtomaan tarjontaan. Tuntuu että nykymaailmassa ei malteta tai edes viitsitä panostaa enää yhteen kerralla ja oikeasti näin rakentaa ja saada jotakin yhteistä aikaan. Kun on aina olemassa se seuraava ja seuraava.
Kommentit (1943)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä saa varmasti paljon alapeukkuja, mutta menkööt. Taustatietona se, että olen lukion ja ammattikorkeakoulun käynyt nainen (nykyään amk tutkintoani vastaavissa töissä).
Katselin sopivaa isäkandidaattia jo parin kympin alkupuolella. Alle 25v ikäisenä lähes jokaisella miehellä oli se "hyi ei mitään lapsia ainakaan moneen vuoteen" asenne.
Ulkonäön ja koulutuksen suhteen laskin rimaa. Löytyi 28 vuotiaana sellainen mies, jolla oli perheenperustamishaluja ja unelmana tulla isäksi. Tarkemmin häneen tutustuessa huomasin, että osaa aidosti myös jakaa kotityöt kanssani. Ei vähättele tai hauku minua vaan kuuntelee jos avaudun hänelle jostain mieltä painavasta.
Mies on amisduunari, opiskellut ajoneuvoasentajaksi ja sittemmin logistiikkapuolella yhdistelmäajoneuvokuskiksi. Nykyään töissä varastolla, koska työaikojen puolesta helpompi sovittaa perhe-elämäämme (meillä on yksi lapsi).
En alussa tykännyt hänen ulkonäöstään, mutta tutustumisen myötä olen ajatellut, että hän on ihan ok näköinen. Toisinaan kun hän on muotoillut partansa niin näyttää mielestäni jo todella hyvältä.
Olen tyytyväinen. Laskekaa naiset rimaa ja ottakaa niitä kilttimiehiä jännämiesten sijaan ja katselkaa hyviä miehiä hyvissä ajoin ennen perheen perustamisen ajankohtaa.
Mihin ihastuit hänessä ja millä lailla hän veti sinua puoleensa seksuaalisesti?
Olemme alun perin samoilta seuduilta kotoisin, vaikka ei ollakaan aiemmin kohdattu. Meillä on paljon yhteisiä asioita, joista ollaan samaa mieltä ja tämän lisäksi yhteisiä harrastuksia/mielenkiinnonkohteita. Tavallisesta ulkonäöstä huolimatta hän on minun mieleeni miehekäs, mutta hänessä on myös herkkä puoli (joka näkyy erityisesti meidän lapsen kans touhutessa).
Tuossa tiivistetysti se, miten ihastuin häneen. Niin moni asia vain mätsää yhteen.
Eikö ole surullista, ettei mies saa ikinä kokea sitä, että nainen on hulluna häneen? Haluaa häntä intohimoisesti, ei malta pitää sormiaan irti hänestä, katsoo häntä ihaillen ja haluavasti jne?
En itse haluaisi olla parisuhteessa, jossa toinen olisi laskenut rimaa ja sitten päättänyt valita minut, koska minussa on riittävästi hyviä ominaisuuksia. Enkä itse olisi halunnut parisuhdetta miehen kanssa, johon en alkuvaiheessa ollut aivan head over heels -ihastunut, halunnut häntä kuin hullu puuroa, ja jota en edelleenkin katselisi ihaillen, koska hän on ihan pahuksen hyvännäköinen.
Vedät nyt mutkat suoriksi. Se, että laskin rimaa ei tarkoita, ettenkö osoittaisi miehelle intohimoa häntä kohtaan. En ole koskaan kieltäytynyt seksistä hänen kanssaan ja teen itse aloitteitakin asian suhteen.
T. Se alkuperäinen kirjoittaja, joka ehdottaa riman laskemista muille naisille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä saa varmasti paljon alapeukkuja, mutta menkööt. Taustatietona se, että olen lukion ja ammattikorkeakoulun käynyt nainen (nykyään amk tutkintoani vastaavissa töissä).
Katselin sopivaa isäkandidaattia jo parin kympin alkupuolella. Alle 25v ikäisenä lähes jokaisella miehellä oli se "hyi ei mitään lapsia ainakaan moneen vuoteen" asenne.
Ulkonäön ja koulutuksen suhteen laskin rimaa. Löytyi 28 vuotiaana sellainen mies, jolla oli perheenperustamishaluja ja unelmana tulla isäksi. Tarkemmin häneen tutustuessa huomasin, että osaa aidosti myös jakaa kotityöt kanssani. Ei vähättele tai hauku minua vaan kuuntelee jos avaudun hänelle jostain mieltä painavasta.
Mies on amisduunari, opiskellut ajoneuvoasentajaksi ja sittemmin logistiikkapuolella yhdistelmäajoneuvokuskiksi. Nykyään töissä varastolla, koska työaikojen puolesta helpompi sovittaa perhe-elämäämme (meillä on yksi lapsi).
En alussa tykännyt hänen ulkonäöstään, mutta tutustumisen myötä olen ajatellut, että hän on ihan ok näköinen. Toisinaan kun hän on muotoillut partansa niin näyttää mielestäni jo todella hyvältä.
Olen tyytyväinen. Laskekaa naiset rimaa ja ottakaa niitä kilttimiehiä jännämiesten sijaan ja katselkaa hyviä miehiä hyvissä ajoin ennen perheen perustamisen ajankohtaa.
Mihin ihastuit hänessä ja millä lailla hän veti sinua puoleensa seksuaalisesti?
Olemme alun perin samoilta seuduilta kotoisin, vaikka ei ollakaan aiemmin kohdattu. Meillä on paljon yhteisiä asioita, joista ollaan samaa mieltä ja tämän lisäksi yhteisiä harrastuksia/mielenkiinnonkohteita. Tavallisesta ulkonäöstä huolimatta hän on minun mieleeni miehekäs, mutta hänessä on myös herkkä puoli (joka näkyy erityisesti meidän lapsen kans touhutessa).
Tuossa tiivistetysti se, miten ihastuin häneen. Niin moni asia vain mätsää yhteen.
Eikö ole surullista, ettei mies saa ikinä kokea sitä, että nainen on hulluna häneen? Haluaa häntä intohimoisesti, ei malta pitää sormiaan irti hänestä, katsoo häntä ihaillen ja haluavasti jne?
En itse haluaisi olla parisuhteessa, jossa toinen olisi laskenut rimaa ja sitten päättänyt valita minut, koska minussa on riittävästi hyviä ominaisuuksia. Enkä itse olisi halunnut parisuhdetta miehen kanssa, johon en alkuvaiheessa ollut aivan head over heels -ihastunut, halunnut häntä kuin hullu puuroa, ja jota en edelleenkin katselisi ihaillen, koska hän on ihan pahuksen hyvännäköinen.
Vedät nyt mutkat suoriksi. Se, että laskin rimaa ei tarkoita, ettenkö osoittaisi miehelle intohimoa häntä kohtaan. En ole koskaan kieltäytynyt seksistä hänen kanssaan ja teen itse aloitteitakin asian suhteen.
T. Se alkuperäinen kirjoittaja, joka ehdottaa riman laskemista muille naisille
Olen eri, mutta mitä se riman laskeminen konkreettisesti tarkoittaisi? Ihminenhän yleensä haluaa suhteen sellaisen kanssa, jota kohtaan tuntee vetovoimaa ja johon on ihastunut, Eivät ihmiset niin toimi, että olisivat korviaan myöten ihastuneita yhteen, mutta tavoittelisivat kuitenkin jotain toista vain siksi, että se toinen on "paperilla hyvä" ja täyttää kaikki kriteerilistan kohdat. Ihmiset tavoittelevat sitä, joka vetää puoleensa, ja rima on siinä kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä saa varmasti paljon alapeukkuja, mutta menkööt. Taustatietona se, että olen lukion ja ammattikorkeakoulun käynyt nainen (nykyään amk tutkintoani vastaavissa töissä).
Katselin sopivaa isäkandidaattia jo parin kympin alkupuolella. Alle 25v ikäisenä lähes jokaisella miehellä oli se "hyi ei mitään lapsia ainakaan moneen vuoteen" asenne.
Ulkonäön ja koulutuksen suhteen laskin rimaa. Löytyi 28 vuotiaana sellainen mies, jolla oli perheenperustamishaluja ja unelmana tulla isäksi. Tarkemmin häneen tutustuessa huomasin, että osaa aidosti myös jakaa kotityöt kanssani. Ei vähättele tai hauku minua vaan kuuntelee jos avaudun hänelle jostain mieltä painavasta.
Mies on amisduunari, opiskellut ajoneuvoasentajaksi ja sittemmin logistiikkapuolella yhdistelmäajoneuvokuskiksi. Nykyään töissä varastolla, koska työaikojen puolesta helpompi sovittaa perhe-elämäämme (meillä on yksi lapsi).
En alussa tykännyt hänen ulkonäöstään, mutta tutustumisen myötä olen ajatellut, että hän on ihan ok näköinen. Toisinaan kun hän on muotoillut partansa niin näyttää mielestäni jo todella hyvältä.
Olen tyytyväinen. Laskekaa naiset rimaa ja ottakaa niitä kilttimiehiä jännämiesten sijaan ja katselkaa hyviä miehiä hyvissä ajoin ennen perheen perustamisen ajankohtaa.
Mihin ihastuit hänessä ja millä lailla hän veti sinua puoleensa seksuaalisesti?
Olemme alun perin samoilta seuduilta kotoisin, vaikka ei ollakaan aiemmin kohdattu. Meillä on paljon yhteisiä asioita, joista ollaan samaa mieltä ja tämän lisäksi yhteisiä harrastuksia/mielenkiinnonkohteita. Tavallisesta ulkonäöstä huolimatta hän on minun mieleeni miehekäs, mutta hänessä on myös herkkä puoli (joka näkyy erityisesti meidän lapsen kans touhutessa).
Tuossa tiivistetysti se, miten ihastuin häneen. Niin moni asia vain mätsää yhteen.
Eikö ole surullista, ettei mies saa ikinä kokea sitä, että nainen on hulluna häneen? Haluaa häntä intohimoisesti, ei malta pitää sormiaan irti hänestä, katsoo häntä ihaillen ja haluavasti jne?
En itse haluaisi olla parisuhteessa, jossa toinen olisi laskenut rimaa ja sitten päättänyt valita minut, koska minussa on riittävästi hyviä ominaisuuksia. Enkä itse olisi halunnut parisuhdetta miehen kanssa, johon en alkuvaiheessa ollut aivan head over heels -ihastunut, halunnut häntä kuin hullu puuroa, ja jota en edelleenkin katselisi ihaillen, koska hän on ihan pahuksen hyvännäköinen.
Vedät nyt mutkat suoriksi. Se, että laskin rimaa ei tarkoita, ettenkö osoittaisi miehelle intohimoa häntä kohtaan. En ole koskaan kieltäytynyt seksistä hänen kanssaan ja teen itse aloitteitakin asian suhteen.
T. Se alkuperäinen kirjoittaja, joka ehdottaa riman laskemista muille naisille
Ymmärrämme varmaan sitten riman laskemisen eri tavalla. Minulle se tarkoittaisi sitä, että olisin halunnut nimenomaan parisuhteen sellaisen miehen kanssa, johon en ihastunut, jopa hullaantunut ensitapaamisella, vaan olisin alkanut olla miehen kanssa, joka on "paperilla hyvä" mutta ei sellainen, johon käyn ihan kuumana.
Jos sinä kerran koet intohimoa miestä kohtaan, niin mikä oli se "riman laskeminen" mikä tarvittiin, jotta rakastuit intohimoisesti juuri häneen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja herrasmiehet ovat ihania - varsinkin sellaiset joissa on ripaus sitä tuhmempaakin miestä joukossa pinnan alla.
Voitko kertoa tarkemmin tuosta pinnan alla lymyilevästä joukosta? Vai oliko hänen nimensä siis Jouko?
Naiset yleensä katsoo top 10% miehistä ja loput 90% on näkymättömiä. (Oliko jopa niin, että naiset tinderissä valitsee jopa vaan top 5% miehistä) Tämä johtaa siihen että ne top 10% miehistä saa kaikki naiset. Tuollaiset miehet eivät halua sitoutua kun seksiä ja naisia on tarjolla yllinkyllin.
Se on biologiaa, että mies haluaa maata monen naisen kassa ja naiset haluaa sen yhden kaikkein parhaimman mahdollisen yksilön minkä voivat vaan saada. Tästä sitten tulee omat ongelmansa. Vanhemmat naiset joutuu sitten kilpailemaan niiden pahojen poikien suosiosta niiden 21-vuotiaiden kanssa joilla on se "bile-vaihe" menossa.
Toki sitten jos ottaa jonkun tosta 90% kastista, jolla ei ole niin paljon vaihtoehtoja niin voi löytää hyvänkin miehen. Harva nainen on top 10% joten se että keskiverto nainen ottaa sen keskivertomiehen ei ole mitenkään tyytymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lottopallo kirjoitti:
Naiset yleensä katsoo top 10% miehistä ja loput 90% on näkymättömiä. (Oliko jopa niin, että naiset tinderissä valitsee jopa vaan top 5% miehistä) Tämä johtaa siihen että ne top 10% miehistä saa kaikki naiset. Tuollaiset miehet eivät halua sitoutua kun seksiä ja naisia on tarjolla yllinkyllin.
Se on biologiaa, että mies haluaa maata monen naisen kassa ja naiset haluaa sen yhden kaikkein parhaimman mahdollisen yksilön minkä voivat vaan saada. Tästä sitten tulee omat ongelmansa. Vanhemmat naiset joutuu sitten kilpailemaan niiden pahojen poikien suosiosta niiden 21-vuotiaiden kanssa joilla on se "bile-vaihe" menossa.Toki sitten jos ottaa jonkun tosta 90% kastista, jolla ei ole niin paljon vaihtoehtoja niin voi löytää hyvänkin miehen. Harva nainen on top 10% joten se että keskiverto nainen ottaa sen keskivertomiehen ei ole mitenkään tyytymistä.
Mitä väliä tuolla sitten on, jos lopputulos on kuitenkin se, että valtaosa miehistä pariutuu ja saa seksiä? Ymmärtäisin valituksen, jos vain se 5% miehistä saisi yhtään mitään, mutta nyt kun ei ole näin, niin miksi tuo on ongelma?
Lottopallo kirjoitti:
Naiset yleensä katsoo top 10% miehistä ja loput 90% on näkymättömiä. (Oliko jopa niin, että naiset tinderissä valitsee jopa vaan top 5% miehistä) Tämä johtaa siihen että ne top 10% miehistä saa kaikki naiset. Tuollaiset miehet eivät halua sitoutua kun seksiä ja naisia on tarjolla yllinkyllin.
Se on biologiaa, että mies haluaa maata monen naisen kassa ja naiset haluaa sen yhden kaikkein parhaimman mahdollisen yksilön minkä voivat vaan saada. Tästä sitten tulee omat ongelmansa. Vanhemmat naiset joutuu sitten kilpailemaan niiden pahojen poikien suosiosta niiden 21-vuotiaiden kanssa joilla on se "bile-vaihe" menossa.Toki sitten jos ottaa jonkun tosta 90% kastista, jolla ei ole niin paljon vaihtoehtoja niin voi löytää hyvänkin miehen. Harva nainen on top 10% joten se että keskiverto nainen ottaa sen keskivertomiehen ei ole mitenkään tyytymistä.
Tuo ei kyllä pidä paikkaansa. En tunne yhtäkään ikäistäni naista, joka etsisi miestä noin paljon nuoremmista. Kyllä 21-vuotiaat naiset ja esim. 40+ naiset etsivät miestä ihan eri ikäryhmistä. Aika harva haluaa mitään isojen ikäerojen suhteita. Että kyllä ne parikymppiset bilettäjät kiinnostavat pääsääntöisesti parikymppisiä bilettäjiä - vanhemmat naiset etsivät seuraa muualta.
Ja miksi näin? No ainakin itselleni on olennaista, millainen dynamiikka suhteessa ja seksissä on, ja jos kumppani olisi minua vaikka 20 vuotta nuorempi (eli lähempänä omien lasteni ikää), en saisi juuri sitä kiihottavaa, kipinöivää dynamiikkaa, joka minut sytyttää. Ihmisillä on kaikenlaisia preferenssejä, joista ulkonäkö on vain yksi osatekijä. Ja esim. itse 40+ naisena en edes pidä parikymppisiä omaan silmääni seksikkäimpinä Tämä on tietysti muuttunut vuosien aikana, koska parikymppisenä tietenkin kiinnostuin juuri parikymppisistä. Nykyisin kiinnostavat suunnilleen omanikäiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä saa varmasti paljon alapeukkuja, mutta menkööt. Taustatietona se, että olen lukion ja ammattikorkeakoulun käynyt nainen (nykyään amk tutkintoani vastaavissa töissä).
Katselin sopivaa isäkandidaattia jo parin kympin alkupuolella. Alle 25v ikäisenä lähes jokaisella miehellä oli se "hyi ei mitään lapsia ainakaan moneen vuoteen" asenne.
Ulkonäön ja koulutuksen suhteen laskin rimaa. Löytyi 28 vuotiaana sellainen mies, jolla oli perheenperustamishaluja ja unelmana tulla isäksi. Tarkemmin häneen tutustuessa huomasin, että osaa aidosti myös jakaa kotityöt kanssani. Ei vähättele tai hauku minua vaan kuuntelee jos avaudun hänelle jostain mieltä painavasta.
Mies on amisduunari, opiskellut ajoneuvoasentajaksi ja sittemmin logistiikkapuolella yhdistelmäajoneuvokuskiksi. Nykyään töissä varastolla, koska työaikojen puolesta helpompi sovittaa perhe-elämäämme (meillä on yksi lapsi).
En alussa tykännyt hänen ulkonäöstään, mutta tutustumisen myötä olen ajatellut, että hän on ihan ok näköinen. Toisinaan kun hän on muotoillut partansa niin näyttää mielestäni jo todella hyvältä.
Olen tyytyväinen. Laskekaa naiset rimaa ja ottakaa niitä kilttimiehiä jännämiesten sijaan ja katselkaa hyviä miehiä hyvissä ajoin ennen perheen perustamisen ajankohtaa.
Mihin ihastuit hänessä ja millä lailla hän veti sinua puoleensa seksuaalisesti?
Olemme alun perin samoilta seuduilta kotoisin, vaikka ei ollakaan aiemmin kohdattu. Meillä on paljon yhteisiä asioita, joista ollaan samaa mieltä ja tämän lisäksi yhteisiä harrastuksia/mielenkiinnonkohteita. Tavallisesta ulkonäöstä huolimatta hän on minun mieleeni miehekäs, mutta hänessä on myös herkkä puoli (joka näkyy erityisesti meidän lapsen kans touhutessa).
Tuossa tiivistetysti se, miten ihastuin häneen. Niin moni asia vain mätsää yhteen.
Eikö ole surullista, ettei mies saa ikinä kokea sitä, että nainen on hulluna häneen? Haluaa häntä intohimoisesti, ei malta pitää sormiaan irti hänestä, katsoo häntä ihaillen ja haluavasti jne?
En itse haluaisi olla parisuhteessa, jossa toinen olisi laskenut rimaa ja sitten päättänyt valita minut, koska minussa on riittävästi hyviä ominaisuuksia. Enkä itse olisi halunnut parisuhdetta miehen kanssa, johon en alkuvaiheessa ollut aivan head over heels -ihastunut, halunnut häntä kuin hullu puuroa, ja jota en edelleenkin katselisi ihaillen, koska hän on ihan pahuksen hyvännäköinen.
"koska hän on ihan pahuksen hyvännäköinen."
Hyvännäköinen kumppani buustaa kyllä elämänlaatua aivan valtavasti. Yksi parhaita asioita tässä elämässä on olla oikeasti hyvännäköisen ihmisen seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä saa varmasti paljon alapeukkuja, mutta menkööt. Taustatietona se, että olen lukion ja ammattikorkeakoulun käynyt nainen (nykyään amk tutkintoani vastaavissa töissä).
Katselin sopivaa isäkandidaattia jo parin kympin alkupuolella. Alle 25v ikäisenä lähes jokaisella miehellä oli se "hyi ei mitään lapsia ainakaan moneen vuoteen" asenne.
Ulkonäön ja koulutuksen suhteen laskin rimaa. Löytyi 28 vuotiaana sellainen mies, jolla oli perheenperustamishaluja ja unelmana tulla isäksi. Tarkemmin häneen tutustuessa huomasin, että osaa aidosti myös jakaa kotityöt kanssani. Ei vähättele tai hauku minua vaan kuuntelee jos avaudun hänelle jostain mieltä painavasta.
Mies on amisduunari, opiskellut ajoneuvoasentajaksi ja sittemmin logistiikkapuolella yhdistelmäajoneuvokuskiksi. Nykyään töissä varastolla, koska työaikojen puolesta helpompi sovittaa perhe-elämäämme (meillä on yksi lapsi).
En alussa tykännyt hänen ulkonäöstään, mutta tutustumisen myötä olen ajatellut, että hän on ihan ok näköinen. Toisinaan kun hän on muotoillut partansa niin näyttää mielestäni jo todella hyvältä.
Olen tyytyväinen. Laskekaa naiset rimaa ja ottakaa niitä kilttimiehiä jännämiesten sijaan ja katselkaa hyviä miehiä hyvissä ajoin ennen perheen perustamisen ajankohtaa.
Mihin ihastuit hänessä ja millä lailla hän veti sinua puoleensa seksuaalisesti?
Olemme alun perin samoilta seuduilta kotoisin, vaikka ei ollakaan aiemmin kohdattu. Meillä on paljon yhteisiä asioita, joista ollaan samaa mieltä ja tämän lisäksi yhteisiä harrastuksia/mielenkiinnonkohteita. Tavallisesta ulkonäöstä huolimatta hän on minun mieleeni miehekäs, mutta hänessä on myös herkkä puoli (joka näkyy erityisesti meidän lapsen kans touhutessa).
Tuossa tiivistetysti se, miten ihastuin häneen. Niin moni asia vain mätsää yhteen.
Eikö ole surullista, ettei mies saa ikinä kokea sitä, että nainen on hulluna häneen? Haluaa häntä intohimoisesti, ei malta pitää sormiaan irti hänestä, katsoo häntä ihaillen ja haluavasti jne?
En itse haluaisi olla parisuhteessa, jossa toinen olisi laskenut rimaa ja sitten päättänyt valita minut, koska minussa on riittävästi hyviä ominaisuuksia. Enkä itse olisi halunnut parisuhdetta miehen kanssa, johon en alkuvaiheessa ollut aivan head over heels -ihastunut, halunnut häntä kuin hullu puuroa, ja jota en edelleenkin katselisi ihaillen, koska hän on ihan pahuksen hyvännäköinen.
"koska hän on ihan pahuksen hyvännäköinen."
Hyvännäköinen kumppani buustaa kyllä elämänlaatua aivan valtavasti. Yksi parhaita asioita tässä elämässä on olla oikeasti hyvännäköisen ihmisen seurassa.
Ymmärsit kyllä, että tarkoitin vetovoimaa. Että on kumppani, jota haluaa. Jota tykkää katsella, jota haluaa kosketella, jonka lähellä haluaa olla, jota kohtaan tuntee seksuaalista halua.
Muiden silmissä tuo oma kumppanini on luultavasti korkeintaan keskinkertainen, näenhän minä itsekin, ettei häntä Dressmann-malliksi pyydettäisi. Mutta minä tiesin ensitapaamisella haluavani häntä ja hänen läheisyyttään niin, että sukat pyörivät jaloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lottopallo kirjoitti:
Naiset yleensä katsoo top 10% miehistä ja loput 90% on näkymättömiä. (Oliko jopa niin, että naiset tinderissä valitsee jopa vaan top 5% miehistä) Tämä johtaa siihen että ne top 10% miehistä saa kaikki naiset. Tuollaiset miehet eivät halua sitoutua kun seksiä ja naisia on tarjolla yllinkyllin.
Se on biologiaa, että mies haluaa maata monen naisen kassa ja naiset haluaa sen yhden kaikkein parhaimman mahdollisen yksilön minkä voivat vaan saada. Tästä sitten tulee omat ongelmansa. Vanhemmat naiset joutuu sitten kilpailemaan niiden pahojen poikien suosiosta niiden 21-vuotiaiden kanssa joilla on se "bile-vaihe" menossa.Toki sitten jos ottaa jonkun tosta 90% kastista, jolla ei ole niin paljon vaihtoehtoja niin voi löytää hyvänkin miehen. Harva nainen on top 10% joten se että keskiverto nainen ottaa sen keskivertomiehen ei ole mitenkään tyytymistä.
Tiedäthän toistelevasi jotain Jenkeistä suollettua mantraa, jolla ei ole mitään käytännön merkitystä kenellekään?
Jos Tinder kerran toimii noin, niin minkä ihmeen takia ne 90 % miehistä ovat siellä? Koska muuallakaan naisiin ei voi tutustua? No mutta kun ei sielläkään kerran voi, niin eikö se ole joka tapauksessa ihan turhaa? Eikö silloin kannata vain nostaa kädet pystyyn ja alkaa etsiä elämään muuta sisältöä?
Todellisuudessa lukemattomat nuoret ja vähän vanhemmatkin ihmiset pariutuvat tänäkin kesänä. Ihan tavikset. Mutta se ei tapahdu niin, että päättää ottaa jonkun jostain kastista. Eikä niin, että päättää tyytyä. Vaan niin, että ihmiset kohtaavat ja ihastuvat.
Vierailija kirjoitti:
Lottopallo kirjoitti:
Naiset yleensä katsoo top 10% miehistä ja loput 90% on näkymättömiä. (Oliko jopa niin, että naiset tinderissä valitsee jopa vaan top 5% miehistä) Tämä johtaa siihen että ne top 10% miehistä saa kaikki naiset. Tuollaiset miehet eivät halua sitoutua kun seksiä ja naisia on tarjolla yllinkyllin.
Se on biologiaa, että mies haluaa maata monen naisen kassa ja naiset haluaa sen yhden kaikkein parhaimman mahdollisen yksilön minkä voivat vaan saada. Tästä sitten tulee omat ongelmansa. Vanhemmat naiset joutuu sitten kilpailemaan niiden pahojen poikien suosiosta niiden 21-vuotiaiden kanssa joilla on se "bile-vaihe" menossa.Toki sitten jos ottaa jonkun tosta 90% kastista, jolla ei ole niin paljon vaihtoehtoja niin voi löytää hyvänkin miehen. Harva nainen on top 10% joten se että keskiverto nainen ottaa sen keskivertomiehen ei ole mitenkään tyytymistä.
Tiedäthän toistelevasi jotain Jenkeistä suollettua mantraa, jolla ei ole mitään käytännön merkitystä kenellekään?
Jos Tinder kerran toimii noin, niin minkä ihmeen takia ne 90 % miehistä ovat siellä? Koska muuallakaan naisiin ei voi tutustua? No mutta kun ei sielläkään kerran voi, niin eikö se ole joka tapauksessa ihan turhaa? Eikö silloin kannata vain nostaa kädet pystyyn ja alkaa etsiä elämään muuta sisältöä?
Todellisuudessa lukemattomat nuoret ja vähän vanhemmatkin ihmiset pariutuvat tänäkin kesänä. Ihan tavikset. Mutta se ei tapahdu niin, että päättää ottaa jonkun jostain kastista. Eikä niin, että päättää tyytyä. Vaan niin, että ihmiset kohtaavat ja ihastuvat.
https://blogs.sas.com/content/sastraining/2014/10/16/how-do-men-rate-wo…
- Onhan tuossa aikamoinen epäsuhta jos miesten naismaussa on normaali Gauss-jakauma, mutta naisten miesmaku tilastollisesti erittäin vääristynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M55 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lottopallo kirjoitti:
Naiset yleensä katsoo top 10% miehistä ja loput 90% on näkymättömiä. (Oliko jopa niin, että naiset tinderissä valitsee jopa vaan top 5% miehistä) Tämä johtaa siihen että ne top 10% miehistä saa kaikki naiset. Tuollaiset miehet eivät halua sitoutua kun seksiä ja naisia on tarjolla yllinkyllin.
Se on biologiaa, että mies haluaa maata monen naisen kassa ja naiset haluaa sen yhden kaikkein parhaimman mahdollisen yksilön minkä voivat vaan saada. Tästä sitten tulee omat ongelmansa. Vanhemmat naiset joutuu sitten kilpailemaan niiden pahojen poikien suosiosta niiden 21-vuotiaiden kanssa joilla on se "bile-vaihe" menossa.Toki sitten jos ottaa jonkun tosta 90% kastista, jolla ei ole niin paljon vaihtoehtoja niin voi löytää hyvänkin miehen. Harva nainen on top 10% joten se että keskiverto nainen ottaa sen keskivertomiehen ei ole mitenkään tyytymistä.
Tiedäthän toistelevasi jotain Jenkeistä suollettua mantraa, jolla ei ole mitään käytännön merkitystä kenellekään?
Jos Tinder kerran toimii noin, niin minkä ihmeen takia ne 90 % miehistä ovat siellä? Koska muuallakaan naisiin ei voi tutustua? No mutta kun ei sielläkään kerran voi, niin eikö se ole joka tapauksessa ihan turhaa? Eikö silloin kannata vain nostaa kädet pystyyn ja alkaa etsiä elämään muuta sisältöä?
Todellisuudessa lukemattomat nuoret ja vähän vanhemmatkin ihmiset pariutuvat tänäkin kesänä. Ihan tavikset. Mutta se ei tapahdu niin, että päättää ottaa jonkun jostain kastista. Eikä niin, että päättää tyytyä. Vaan niin, että ihmiset kohtaavat ja ihastuvat.
https://blogs.sas.com/content/sastraining/2014/10/16/how-do-men-rate-wo…
- Onhan tuossa aikamoinen epäsuhta jos miesten naismaussa on normaali Gauss-jakauma, mutta naisten miesmaku tilastollisesti erittäin vääristynyt.
En edes avaa linkkiä, mutta jos se on se iänikuinen, niin kaksi huomiota:
Linkin nimen mukaan tuossa pyydetään antamaan arvosana naisille. Siis naisten ulkonäölle. Ilmeisesti sama miehille. Se on aivan eri asia kuin kysyä, kenestä kiinnostuisi, kenet pyyhkäisisi oikealle tai kenelle tekisi aloitteen. Jos pyydetään arvioimaan ulkonäköä, ihminen yleensä arvioi ulkonäköä. Jos haluaa tietää, kenestä kiinnostuisi, pitää kysyä kenestä kiinnostuisi.
Lukemani mukaan tuo näkyy siinä, että naiset tekevät aloitteita nimenomaan niillekin miehille, joita eivät rankkaa komeiksi. Koska ne miehet ovat heitä kiinnostavia.
Jos miehet käyttävät nettideittejä sillä logiikalla, että kaunis = kiinnostava, niin ei kannata projisoida sitä ajattelutapaa naisiin.
Avioeron ja huoltajuusriidan läpikäyneenä miehenä en suosittele lisääntymistä nuorille miehille ennenkuin sukupuolien välinen tasa-arvo huoltajuusasioissa saadaan tässä maassa kuntoon. Suuri osa avioliitoista päätyy eroon ja silloin mies on täysin naisen armoilla maksajan roolissa. Käräjäoikeuksien päästökset eivät huomioi viimeaikaisten tutkimuksien tuloksia siitä, että tasa-arvoinen vanhemmuus eron jälkeen on myös lasten henkisen hyvinvoinnin perusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avioeron ja huoltajuusriidan läpikäyneenä miehenä en suosittele lisääntymistä nuorille miehille ennenkuin sukupuolien välinen tasa-arvo huoltajuusasioissa saadaan tässä maassa kuntoon. Suuri osa avioliitoista päätyy eroon ja silloin mies on täysin naisen armoilla maksajan roolissa. Käräjäoikeuksien päästökset eivät huomioi viimeaikaisten tutkimuksien tuloksia siitä, että tasa-arvoinen vanhemmuus eron jälkeen on myös lasten henkisen hyvinvoinnin perusta.
Olen edelleen aivan varma, että jos isä on pitänyt puolet hoitovapaista ja osallistunut yhtä lailla vasuihin ja neuvolakäynteihin ja hakenut lasta hoidosta ym kuin äiti, niin hänellä on aivan yhtä hyvät mahdollisuudet huoltajuuteen kuin äidillä. Silloin, jos isän on ollut tärkeämpää käydä töissä, on päivänselvää että hänen kannattaa jatkossakin keskittyä työhönsä ja äidistä tulee lähihuoltaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä saa varmasti paljon alapeukkuja, mutta menkööt. Taustatietona se, että olen lukion ja ammattikorkeakoulun käynyt nainen (nykyään amk tutkintoani vastaavissa töissä).
Katselin sopivaa isäkandidaattia jo parin kympin alkupuolella. Alle 25v ikäisenä lähes jokaisella miehellä oli se "hyi ei mitään lapsia ainakaan moneen vuoteen" asenne.
Ulkonäön ja koulutuksen suhteen laskin rimaa. Löytyi 28 vuotiaana sellainen mies, jolla oli perheenperustamishaluja ja unelmana tulla isäksi. Tarkemmin häneen tutustuessa huomasin, että osaa aidosti myös jakaa kotityöt kanssani. Ei vähättele tai hauku minua vaan kuuntelee jos avaudun hänelle jostain mieltä painavasta.
Mies on amisduunari, opiskellut ajoneuvoasentajaksi ja sittemmin logistiikkapuolella yhdistelmäajoneuvokuskiksi. Nykyään töissä varastolla, koska työaikojen puolesta helpompi sovittaa perhe-elämäämme (meillä on yksi lapsi).
En alussa tykännyt hänen ulkonäöstään, mutta tutustumisen myötä olen ajatellut, että hän on ihan ok näköinen. Toisinaan kun hän on muotoillut partansa niin näyttää mielestäni jo todella hyvältä.
Olen tyytyväinen. Laskekaa naiset rimaa ja ottakaa niitä kilttimiehiä jännämiesten sijaan ja katselkaa hyviä miehiä hyvissä ajoin ennen perheen perustamisen ajankohtaa.
Mihin ihastuit hänessä ja millä lailla hän veti sinua puoleensa seksuaalisesti?
Olemme alun perin samoilta seuduilta kotoisin, vaikka ei ollakaan aiemmin kohdattu. Meillä on paljon yhteisiä asioita, joista ollaan samaa mieltä ja tämän lisäksi yhteisiä harrastuksia/mielenkiinnonkohteita. Tavallisesta ulkonäöstä huolimatta hän on minun mieleeni miehekäs, mutta hänessä on myös herkkä puoli (joka näkyy erityisesti meidän lapsen kans touhutessa).
Tuossa tiivistetysti se, miten ihastuin häneen. Niin moni asia vain mätsää yhteen.
Eikö ole surullista, ettei mies saa ikinä kokea sitä, että nainen on hulluna häneen? Haluaa häntä intohimoisesti, ei malta pitää sormiaan irti hänestä, katsoo häntä ihaillen ja haluavasti jne?
En itse haluaisi olla parisuhteessa, jossa toinen olisi laskenut rimaa ja sitten päättänyt valita minut, koska minussa on riittävästi hyviä ominaisuuksia. Enkä itse olisi halunnut parisuhdetta miehen kanssa, johon en alkuvaiheessa ollut aivan head over heels -ihastunut, halunnut häntä kuin hullu puuroa, ja jota en edelleenkin katselisi ihaillen, koska hän on ihan pahuksen hyvännäköinen.
Vedät nyt mutkat suoriksi. Se, että laskin rimaa ei tarkoita, ettenkö osoittaisi miehelle intohimoa häntä kohtaan. En ole koskaan kieltäytynyt seksistä hänen kanssaan ja teen itse aloitteitakin asian suhteen.
T. Se alkuperäinen kirjoittaja, joka ehdottaa riman laskemista muille naisille
Olen eri, mutta mitä se riman laskeminen konkreettisesti tarkoittaisi? Ihminenhän yleensä haluaa suhteen sellaisen kanssa, jota kohtaan tuntee vetovoimaa ja johon on ihastunut, Eivät ihmiset niin toimi, että olisivat korviaan myöten ihastuneita yhteen, mutta tavoittelisivat kuitenkin jotain toista vain siksi, että se toinen on "paperilla hyvä" ja täyttää kaikki kriteerilistan kohdat. Ihmiset tavoittelevat sitä, joka vetää puoleensa, ja rima on siinä kohtaa.
Se riman laskeminen tarkoittaa, että opetellaan tyytymään vähempään (pienipalkkaisempaan) ja näkemään hyviä puolia vaatimattomammissa olosuhteissa. Se tarkoittaa nimenomaan kykyä ihastua vaatimattomampiin asioihin, jolloin ei pelkästään tyydytä toiseen vaan aidosti tykästytään. Opetellaan tykkäämään niistä tavallisista suomalaismiehistä eikä haaveilla yliopistokoulutetuista leveämmän leivän toivossa. Toki tässäkin on hyvä pitää joku tolkku ja tarkastella luonnettakin. Jos on kiltti ja kiva niin eikö sellaisen kans saa hyvän elämän? Mitään itsekästä öykkäriä ei tarvi kelpuuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioeron ja huoltajuusriidan läpikäyneenä miehenä en suosittele lisääntymistä nuorille miehille ennenkuin sukupuolien välinen tasa-arvo huoltajuusasioissa saadaan tässä maassa kuntoon. Suuri osa avioliitoista päätyy eroon ja silloin mies on täysin naisen armoilla maksajan roolissa. Käräjäoikeuksien päästökset eivät huomioi viimeaikaisten tutkimuksien tuloksia siitä, että tasa-arvoinen vanhemmuus eron jälkeen on myös lasten henkisen hyvinvoinnin perusta.
Olen edelleen aivan varma, että jos isä on pitänyt puolet hoitovapaista ja osallistunut yhtä lailla vasuihin ja neuvolakäynteihin ja hakenut lasta hoidosta ym kuin äiti, niin hänellä on aivan yhtä hyvät mahdollisuudet huoltajuuteen kuin äidillä. Silloin, jos isän on ollut tärkeämpää käydä töissä, on päivänselvää että hänen kannattaa jatkossakin keskittyä työhönsä ja äidistä tulee lähihuoltaja.
Paitsi, että mies on tavallaan entistäkin epäedullisemmassa asemassa tuon takia. Yhteiskunta on edelleen sen verran vanhanaikainen, että mies, joka ei elätä perhettään, ei monen mielestä ole mies lainkaan. On kiistaton fakta, että äiti (ainakin useimmissa tapauksissa) on parempi kasvattamaan lapsia - empaattisempi, parempi hoivavietti jne. Valitettavasti sen äidin pitääkin olla aika huono, ennen kuin isästä tulee edes vahva kandidaatti lähihuoltajaksi. Eikä se paraskaan mahdollinen isä ole edes välttävän äidin veroinen kiistatilanteessa. Lopputuloksena enintään viikonloppuisyys tai joku sen kaltainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioeron ja huoltajuusriidan läpikäyneenä miehenä en suosittele lisääntymistä nuorille miehille ennenkuin sukupuolien välinen tasa-arvo huoltajuusasioissa saadaan tässä maassa kuntoon. Suuri osa avioliitoista päätyy eroon ja silloin mies on täysin naisen armoilla maksajan roolissa. Käräjäoikeuksien päästökset eivät huomioi viimeaikaisten tutkimuksien tuloksia siitä, että tasa-arvoinen vanhemmuus eron jälkeen on myös lasten henkisen hyvinvoinnin perusta.
Olen edelleen aivan varma, että jos isä on pitänyt puolet hoitovapaista ja osallistunut yhtä lailla vasuihin ja neuvolakäynteihin ja hakenut lasta hoidosta ym kuin äiti, niin hänellä on aivan yhtä hyvät mahdollisuudet huoltajuuteen kuin äidillä. Silloin, jos isän on ollut tärkeämpää käydä töissä, on päivänselvää että hänen kannattaa jatkossakin keskittyä työhönsä ja äidistä tulee lähihuoltaja.
Paitsi, että mies on tavallaan entistäkin epäedullisemmassa asemassa tuon takia. Yhteiskunta on edelleen sen verran vanhanaikainen, että mies, joka ei elätä perhettään, ei monen mielestä ole mies lainkaan. On kiistaton fakta, että äiti (ainakin useimmissa tapauksissa) on parempi kasvattamaan lapsia - empaattisempi, parempi hoivavietti jne. Valitettavasti sen äidin pitääkin olla aika huono, ennen kuin isästä tulee edes vahva kandidaatti lähihuoltajaksi. Eikä se paraskaan mahdollinen isä ole edes välttävän äidin veroinen kiistatilanteessa. Lopputuloksena enintään viikonloppuisyys tai joku sen kaltainen.
Eli mies on huonompi kasvattamaan lapsia, miehen kuuluu elättää taloudellisesti eli tehdä rahaa - mutta on ongelma, että äiti saa huoltajuuden?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioeron ja huoltajuusriidan läpikäyneenä miehenä en suosittele lisääntymistä nuorille miehille ennenkuin sukupuolien välinen tasa-arvo huoltajuusasioissa saadaan tässä maassa kuntoon. Suuri osa avioliitoista päätyy eroon ja silloin mies on täysin naisen armoilla maksajan roolissa. Käräjäoikeuksien päästökset eivät huomioi viimeaikaisten tutkimuksien tuloksia siitä, että tasa-arvoinen vanhemmuus eron jälkeen on myös lasten henkisen hyvinvoinnin perusta.
Olen edelleen aivan varma, että jos isä on pitänyt puolet hoitovapaista ja osallistunut yhtä lailla vasuihin ja neuvolakäynteihin ja hakenut lasta hoidosta ym kuin äiti, niin hänellä on aivan yhtä hyvät mahdollisuudet huoltajuuteen kuin äidillä. Silloin, jos isän on ollut tärkeämpää käydä töissä, on päivänselvää että hänen kannattaa jatkossakin keskittyä työhönsä ja äidistä tulee lähihuoltaja.
Paitsi, että mies on tavallaan entistäkin epäedullisemmassa asemassa tuon takia. Yhteiskunta on edelleen sen verran vanhanaikainen, että mies, joka ei elätä perhettään, ei monen mielestä ole mies lainkaan. On kiistaton fakta, että äiti (ainakin useimmissa tapauksissa) on parempi kasvattamaan lapsia - empaattisempi, parempi hoivavietti jne. Valitettavasti sen äidin pitääkin olla aika huono, ennen kuin isästä tulee edes vahva kandidaatti lähihuoltajaksi. Eikä se paraskaan mahdollinen isä ole edes välttävän äidin veroinen kiistatilanteessa. Lopputuloksena enintään viikonloppuisyys tai joku sen kaltainen.
Eli mies on huonompi kasvattamaan lapsia, miehen kuuluu elättää taloudellisesti eli tehdä rahaa - mutta on ongelma, että äiti saa huoltajuuden?
Mieshän voi halutessaan marssia pankkiin nostamaan 100-200K lainan. Man-having-babies järjestö auttaa yyhoo faijaksi tulossa.
AP itse lopetin suhteen puolen vuoden tiiviin tapailun jälkeen, kun nainen ei ilmaissut riittävän selvästi olevansa rakastunut minuun. Vitutti olla aina se, joka haluaa seksiä ja romantiikkaa, joka haluaa kävellä käsi kädessä tai kaulakkain ja suudella. Viimeinen tikki oli, kun ilman järkevää syytä nainen alkoi ensimmäisen kerran mököttämään/kiukuttelemaan. Luuliko todella, että minä olen se jätkä, jota kohtaan voi käyttäytyä noin?
Sitten kun jätin, hän olikin ihan paskana, että miksi tein sen. Ei, en halua mitään järkiliittoa, jonka tavoitteena on perheen perustaminen, vaan haluan rakkautta ja intohimoa, jonka tuloksena sitten ehkä tulee perhe. Tärkeintä on silti yhteys toiseen ja parisuhde.
Ja kyllä, minulla on valinnanvaraa, olen juuri tällainen Helsingin sinkku, mutta mieluummin olen yksin kuin kädenlämpöisessä suhteessa.
Alue: Aihe vapaa
Eikö ole surullista, ettei mies saa ikinä kokea sitä, että nainen on hulluna häneen? Haluaa häntä intohimoisesti, ei malta pitää sormiaan irti hänestä, katsoo häntä ihaillen ja haluavasti jne?
En itse haluaisi olla parisuhteessa, jossa toinen olisi laskenut rimaa ja sitten päättänyt valita minut, koska minussa on riittävästi hyviä ominaisuuksia. Enkä itse olisi halunnut parisuhdetta miehen kanssa, johon en alkuvaiheessa ollut aivan head over heels -ihastunut, halunnut häntä kuin hullu puuroa, ja jota en edelleenkin katselisi ihaillen, koska hän on ihan pahuksen hyvännäköinen.