Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen?
Kaipaisin nyt vähän vertaistukea, en keljuilua. Löytyykö palstalta muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen? Tuntuu että nykypäivän deittimarkkinat on yhtä pikku kivan ja seksin hakemista, haaremin keräämistä ja multideittailua. Avoimet suhteet, polysuhteet ja yhdenillanjutut ovat pinnalla ja tulee välillä se olo että arvostaako kukaan enää monogaamista suhdetta. Tämä tuottaa surua koska itse toivoisin seurustella vain sen yhden kanssa, muuttaa ajan kanssa kenties yhteen ja perustaa sen perheenkin, mutta se on vaikeaa kun yksi jos toinenkin etsii vain pikkukivaa tai parin kk:n pikasuhdetta. Mikäli haluan saada lapsen ja perheen tässä elämässä, ei minulla ole loputtomasti aikaa etsiä kumppania saati pettyä kun joku ei sitten suurista sanoistaan huolimatta sitoudukaan tai luovuttaa heti kun tulee vastaan ensimmäinen pieni keskustelu/ongelma. Tuntuu että deittisovelluksia käyttävät ovat pahimpia: vastassa on sitoutumiskammoinen ihminen joka on saanut jo paljon takkiinsa tai ihminen joka nirsoaa ja etsii aina vain parempaa ja parempaa ja on selkeästi jäänyt koukkuun deittiappiin loputtomaan tarjontaan. Tuntuu että nykymaailmassa ei malteta tai edes viitsitä panostaa enää yhteen kerralla ja oikeasti näin rakentaa ja saada jotakin yhteistä aikaan. Kun on aina olemassa se seuraava ja seuraava.
Kommentit (1943)
Vanha viisaus on syytä pitää mielessä: Älä usko mitä nainen sanoo vaan katso mitä hän tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On hyvä, että yli 30-vuotiaat miehet alkavat oppia, ettei naisten vaatima monogaminen parisuhde anna mitään takaisin. Pelkkiä kompromisseja naisen haluamalla tavalla. Elämä tarjoaa onneksi vielä toistaiseksi paljon muita parempia vaihtoehtoja parisuhteelle.
Kumppanuusvanhemmuus alkaa olemaan pop. Itä-Euroopan,Balkanin ja Turkin alueelta voi Tinderillä etsiä yya-vanhemmuudesta kiinnostunutta naista. Tavallista parisuhdetta hakeviakin löytyy. Tiedoksi sille jonka kaveri tuskaili perhekeskeisen naisen puutteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, ymmärrän pointtisi, että voi keskittyä pelkkään seksuaaliseen haluun, mutta entäs, jos henkilön persoona vaikuttaa siihen, haluaako häntä seksuaalisesti? Ei kaikkien halu synny pelkästä ulkonäöstä. Ja jos suhde on tähtäimessä, niin nimenomaan samanlainen arvomaailma on erittäin tärkeää - eli että ollaan ismeistä ja politiikasta edes jotakuinkin samoilla linjoilla, ja kyllä pitemmällä tähtäimellä ne tulevaisuuden suunnitelmatkin ovat aika olennaisia, esim. halutaanko lapsia, halutaanko naimisiin, halutaanko pitkää suhdetta, jne.
Ainakaan minulle henkilön persoona, näkemykset ja ajatusmaailma eivät ole irrelevantteja juttuja vaan hyvinkin olennaisia tekijöitä siinä, kiinnostunko hänestä vai en.
Olet ihan oikeassa. Kyse ei ole varsinaisesti pelkästä ulkonäöstä, vaan myös elekielestä, tuoksusta, itsevarmuudesta, pelokkuudesta, päättäväisyydestä yms. Tindereiden haaste on siinä, että ulkonäkö korostuu näiden muiden kustannuksella.
Arvomaailmat, ismit ja muut luonnollisesti vaikuttavat yhteiselämään, mutta joustava ihminen kyllä tulee ihan hyvin toimeen vaikka vastakkaista puoluekantaa omaavan kanssa. Pointtini yritti olla se, että moni on näissä todella ehdoton. Vihervassari ja persu voivat tulla oikein hyvin toimeen, kunhan halua on ja eriäviä näkemyksiä osataan kuunnella ja kunnioittaa. Eriävä ajatusmaailma korostuu usein tutustumisvaiheessa, mutta kun yhteiselämää on takana jo vuosia, niin eihän siellä kotona koko aikaa (lue: lähes ollenkaan) politiikasta väännetä, kun arki keskittyy pääasiassa perusjuttuihin, lasten hoitoon yms.
Miten esim. biseksuaali vihervassari, jonka kavereissa on homoja, voisi joustaa ja kunnioittaa persukumppanin mielipidettä, että ainoastaan heteroseksuaalisuus on ok? Arvomaailmat vaikuttavat muuten todella paljon esim. lasten kasvatuksessa ja miten lapsille puhuu maailmasta, ihmisistä ja kaikesta - kyllä silloin alkaa hiertää todella paljon, jos arvomaailmat eivät osu yksiin. Kyllä minäkin tulen toimeen niiden tuntemieni ihmisten kanssa, joilla on erilainen arvomaailma - mutta en halua jakaa elämääni ihmisen kanssa, jonka kanssa ollaan tärkeistä asioista eri linjoilla. Jo esim. suhtautuminen ilmastonmuutokseen on aika olennainen juttu etenkin, jos lapsia meinataan hankkia. Ja miksi edes pitäisi aloittaa suhde jonkun kanssa, jonka arvomaailma ei osu yksiin oman kanssa? Helpompaahan se kaikille on etsiä oikeasti yhteensopiva kumppani. Omituista yrittää väkisin yhdistää ihmisiä, joilla ei ole välttämättä mitään yhteistä. Tuskinpa se seksuaalinen halukaan kovin suurta on, jos toisen ajatuksia ei pysty arvostamaan.
Tämän persun mielestä "humanitäärinen" maahanmuutto ja homojen oikeudet ovat toisensa poissulkevia asioita, eikä vihreän siirtymän köyhdyttämällä kansalla enää riitä resursseja muuhun luonnonsuojeluun. En aio pyytää tätä ohista anteeksi, koska olen persu.
Ei sun tarvitsekaan pyytää tässä mitään anteeksi, eikä pointti ollutkaan arvottaa eri näkemyksiä, vaan pointti oli se, että kovin erilaisten maailmankuvan omaavien ihmisten kesken ei parisuhde useinkaan onnistuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla rima on liian korkealla miesten suhteen. Ei kaikki miehet voi olla niitä miesmalleja ja korkeakoulutettuja jotka ovat hyväpalkkaisessa työssä.
Niin, kaikilla meillä palstan naisilla on puolisona korkeakoulutettu hyväpalkkainen miesmalli (joka työskentelee myös kirurgina ja harrastaa lentämistä). Kuten kaikilla palstamiesten tuntemilla naisilla; siskoilla, serkuilla, naapureilla, työkavereilla, lähikaupan kassalla jne.
Minkähänlaista olisi, jos pitäisi joka päivä uudelleen ja uudelleen itselleen vakuutella, että kaikilla naisilla on tuollainen mies, ja samaan aikaan kaikki ympäristöstä tulevat viestit (mm. käynti Prismassa) suorastaan huutaisi sitä vastaan?
Prismassa pariskuntia katsomalla sen kyllä näkee yksiselitteisesti miten pariutuminen OIKEASTI toimii:
Kauniilla ihmisillä on kaunis kumppani kainalossaan, taviksella on toinen tavis vierellään, ja rumat ovat rumien kanssa.
Eli tavis- ja rumat miehetkin pariutuvat? MOT.
Valtaosa tuntemistani taviksista on parisuhteessa. Tunnen jopa muutaman ruman ihmisen, jotka ovat parisuhteessa.
Niin minäkin. Ja siksi minua hämmästyttää tällä palstalla ja tässäkin ketjussa jatkuvasti toistuva väite, että vain gigaleukaiset lentäjäkirurgit pariutuvat. Kun meistä ihan jokainen näkee ympärillään, että totuus on toinen.
Tällä palstalla esitetään paljonkin aika älyttömiä väitteitä.
Ne sinkuiksi haluamattaan jääneet ketä mä tunnen, osuu valtaosin näihin kahteen kategoriaan:
1. Rumat: heidän on vaan todella vaikea löytää kumppania, koska juuri kukaan ei heistä kiinnostu.
2. Tavikset, joiden odotukset ovat täysin epärealistiset: nämä ihmiset eivät löydä kumppania, koska oma ulkonäkö ei vaan riitä niihin ihmisiin joita he himoitsevat, eivätkä he kykene kiinnostumaan "oman tasoisistaan".
Sinun kuplassani, sinun arvioimanasi on noin. Omassa kuplassani täällä pääkaupunkiseudulla taas vaikuttaa olevan paljon tasokkaita ja kauniita sinkkunaisia, joille ei ole tarjolla kaltaisiaan sinkkumiehiä. Sinkkunaisia on täällä yksinkertaisesti paljon enemmän, ja heidän tasonsa on korkea. Moni valitsee mieluummin olla sinkkuna, kuin tyytyä huonoon suhteeseen epäkiinnostavan miehen kanssa.
Toisaalta pk-seutu on karkkikauppa sinkkumiehelle, jolla on vähänkään naisia kiinnostavia, maskuliinisia ominaisuuksia ja kykyä hyödyntää niitä. Moni mies tuo profiilissaan esille, mikäli hänellä on yhtään mitään perinteisesti maskuliiniseksi miellettyjä ominaisuuksia, harrastuksia tai jos esim. työskentelee edes satunnaisesti jossain turvallisuusalan tehtävissä tai harrastaa vpk:tä. Eikä se ole sattumaa.
"Sinkkunaisia on täällä yksinkertaisesti paljon enemmän, ja heidän tasonsa on korkea."
Pari juttua:
1. Onko PKS:lla oikeasti paljon enemmän sinkkunaisia, kuin miehiä? Vai onko tämä vaan joku urbaani legenda? Tilastotietäjiä paikalla?2. Kenen mielestä näiden naisten taso on korkea? Heidän itsensä mielestä? Vai miesten mielestä? Kuka tahansahan voi sanoa olevansa mitä tahansa, kyllä tähän maailmaan puhetta mahtuu. Mutta se mikä oikeasti merkkaa, on tulokset.
1. Kyllä on. Naiset hakeutuvat pääkaupunkiseudulle opiskelemaan ja töihin. Miehet jäävät herkemmin kotiseuduilleen.
2. Esimerkiksi monen miehen. Tunnen paljon sinkkumiehiä, joilla on yleisesti naisia kiinnostavia maskuliinisia ominaisuuksia ja esimerkiksi harrastuksia, ja treffeistä ei ole pulaa. Jatkuvasti uusia kiinnostavia matcheja ja paljon tykkäyksiä myös itseään nuoremmilta naisilta. Pohjoisessa asuva tuttu sinkkumies kertoi, että kaikki kiinnostavimmat naiset asuvat etelässä.
Ymmärsit kakkoskohdan väärin. Totta kai maskuliinisilla ja komeilla miehillä on halukkaita naisia treffailtavaksi ja pantavaksi vaikka joka viikon päivälle, ei se ollut se kysymys.
Kysymys oli että kenen mielestä ne ilman kumppania jääneet PKS:n sinkkunaiset ovat korkeatasoisia? Heidän omasta mielestään? Kun yleensä kyllä korkeatasoiset ihmiset kumppanin löytävät itselleen jos vaan haluavat, kun taas ne yksin jääneet on yleensä aika matalatasoisia. Eiköhän homma myös pks:lla mene todellisuudessa juuri noin.
Meinaatko että vaikka pk-seudulla olisi täsmälleen sama määrä tasokkaita miehiä ja naisia? Jos näin olisi, silloin tuskin kenelläkään olisi mitään ongelmia pariutumisessa. Mutta kun tosiasiassa se menee niin että miehissä näitä tasokkaita on paljon vähemmän kuin naisissa. Jokainen jolla on silmät päässä tietää tämän. Tasokas nainen pysyy ennemmin sinkkuna kuin ottaa huomattavasti itseä heikompitasoisen miehen.
Tämä on totta. Ja se selkeästi osuu joillakin ketjulaisilla arkaan paikkaan. Pääkaupunkiseudulla on paljon itsestään huolehtivia, kauniita ja elämässään pärjääviä naisia. Vastaavanlaisille miehille on valinnanvaraa paljon.
Itsekkäitä naisia joiden elämään ei mahdu muuta kuin oma napa. Kumma että miehet jää yksin.
Kyllä, olen kauhean itsekäs kun odotan, että mies tekee suhteen eteen yhtä paljon työtä kuin minäkin eikä odota mitään tapahtuma- & ruokapalvelua. Odotan mieheltä myös tervettä suhtautumista päihteisiin sekä kykyä huolehtia terveydestään muutenkin.
Nuo nyt eivät ole millään mittapuulla kohtuuttomia standardeja, mutta mielenkiinnosta; Mitä sä tuot parisuhteeseen? Miksi parisuhde just sun kanssa olisi hyvä juttu? Mistä sä olet valmis luopumaan parisuhteen takia ja parisuhteessa?
En ole tuo, jolta kysyt, mutta eihän parisuhde vaikka just mun kanssa olisikaan hyvä juttu kaikille - se on hyvä juttu sellaiselle, joka tykkää olla kanssani ja tykkää minusta, jonka kanssa sovitaan yhteen henkisesti ja seksuaalisesti, ja jonka kanssa toiveet suhdetta kohtaan osuvat yksiin. Olen yli 40 ja kokemusta on pitkästä parisuhteesta. En ole kyllä yhdessäkään suhteessa joutunut luopumaan mistään, eikä mielestäni pidäkään. Mistä edes pitäisi luopua? Toki ajankäytön prioriteetit siinä mielessä muuttuvat, että kun elämään tulee uusi ihminen, josta tulee ajan mittaan rakas, niin hänen kanssaan haluaa viettää aikaa - mutta ei se tunnu siltä, että luopuisi jostain, koska ei silloin haluakaan viettää kaikkea aikaa yksin tai kavereiden kanssa. En myöskään itse halua, että oma kumppanini joutuisi minun takiani luopumaan mistään. Haluan olla suhteessa, jossa molempien elämät ja asiat saavat tilaa.
Melkoista sanahelinää. Et varmaan ole ikinä tarkastellut itseäsi tai parisuhdettasi objektiivisesti? Jokaisessa parisuhteessa on kompromisseja, asioista luopumista ja prioriteettien sekä käytäntöjen muuttumista. Mikä on ihan luonnollinen osa parisuhdetta, koska yhteisillä ehdoilla se suhde toimii. Ja tietenkin toimivassa suhteessa molempien asioilla on tilaa mutta tässä ehkä se pointti mitä et ymmärtänyt; mitä ovat ne asiat joilla suhteessa on tilaa ja millä ei? Mitkä on niitä suhteen rajoja joiden sisään on rajattu ne asiat jotka ovat ok? Mitkä ovat terveitä rajoja suhteessa?
Avaisitko vähän, mitä tarkoitat kompromisseilla ja luopumisilla? Voi olla, että tulkitsemme asioita vähän eri tavalla.
Ehkä esimerkin kautta kärjistetysti; kompromissi on mielestäni se että omia harrastuksia saa ja pitää olla, kunhan ne ovat järkevissä rajoissa, ei esimerkiksi 5 päivää viikosta tai koko viikonloppu, joka viikonloppu.
Luopumista voisi olla esimerkiksi että jokaviikkoista baarireissua ei tarvitse päättää jatkoille randomien kanssa tai että konsolia ei voi pelata enää koko iltaa, joka päivä.
Tietysti kaikki asiat ovat vallan ok yksistään ja suhteessakin, jos molemmat osapuolet ovat näiden kanssa sinut vapaaehtoisesti. Mutta joistain asioista pitää tehdä uusia ratkaisuja suurimmalla todennäköisyydellä.
Toinen näkökulma luopumiseen on ehkä ne kriteerit; Mitkä on aidosti kriittisiä ja mitkä on jopa turhamaisuutta. Muuten täydellinen kumppani muutamalla pikku puutteella on eri juttu kuin vaikkapa muuten täydellinen kumppani päihdeongelman kanssa. Tämä on sitten niitä henkilökohtaisia valintoja, että mistä on valmis joustamaan/luopumaan saadakseen jotain mitä haluaa. Jokainen meistä voi itse laskea sen että miten paljon kriteerien kasvu lisää onnistumisen todennäköisyyttä.
Vielä tuosta rajoista ja reunaehdoista; usein kuulee että "hän haluaa rajoittaa ja/tai kontrolloida minun asiaa x". Mikä tästä on sitten oikeaa rajoittamista, mikä ei ole tervettä vai mikä tästä on sitten toisen asettamaa rajaa, mikä tekee parisuhteesta turvallisen tilan toiselle olla. Rehellisellä juurisyyanalyysillä saa tästäkin selville sen asian oikean tolan. Hämmentävän paljon ihmiset ovat sokeita omalla käytökselleen, niiden seurauksille tai kykenemään kantamaan vastuuta omista toimistaan.
Ymmärrän pointtisi. Olen hiukan samaa mieltä, mutta jonkin verran erimieltäkin. Sinänsä minusta kumppanille ei voi sanella mitään, mistä hänen täytyisi luopua. On ihan ok vähentää konsolipelaamista, mutta se täytyy tapahtua sen vuoksi, että itse haluaa käyttää aikaa toisella tavalla. On täysin ok ajatella, että vähentää pelaamista, jotta voi olla kumppanin kanssa - koska haluaa olla hänen kanssaan. Mutta en usko sen olevan kestävä ratkaisu, että vähentää vastentehtoisesti pelaamista, koska "täytyy".
Ja jos joku kokee toisen rajoittavan itseään ja elämäänsä, en oikein ymmärrä, miksi siinä täytyisi alkaa analysoida ja miettiä, onko rajoittaminen "tervettä". Pointtihan on silloin se, että se rajoittaja haluaisi oikeasti toisenlaisen suhteen tai toisenlaisen kumppanin, eli hän on ehkä väärän ihmisen kanssa. No, tokihan sitä voi miettiä, voiko sittenkin sietää jotain asiaa, jota haluaisi rajoittaa, tai toinen voi miettiä, voiko toisen takia tulla vastaan, mutta kyllä lähtökohta pitäisi olla se, että suhteessa ei kuulu rajoittaa toista. Minkälainen tai millaisten asioiden rajoittaminen edes voisi olla ok?
Sitten nuo kriteerit... Eiväthän parisuhteet niin synny, että valitaan joku omiin kriteereihin sopiva ihminen. Vaan parisuhteet syntyvät niin, että joku ihminen vetää puoleensa ja ihastutaan - ei silloin mietitä enää, sopiiko hän kriteereihin. Ja pelkkä kriteerien löysääminen ei tarkoita, että ihastuu ja alkaa tuntea vetoa jotakuta kohtaan. Halu olla toisen kanssa ei tule siitä, että tämä on ns. paperilla hyvä, vaan halu olla toisen kanssa tulee siitä, millaista kanssakäyminen ja kemia on, onko vetovoimaa, miten synkkaa, jne. En usko, että ihastuneena ketään häiritsee jotkut pikkuasiat, pienet puutteet. Mutta jos ei ole ihastunut eikä tunne riittävästi vetoa toista kohtaan, silloin ne häiritsevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, ymmärrän pointtisi, että voi keskittyä pelkkään seksuaaliseen haluun, mutta entäs, jos henkilön persoona vaikuttaa siihen, haluaako häntä seksuaalisesti? Ei kaikkien halu synny pelkästä ulkonäöstä. Ja jos suhde on tähtäimessä, niin nimenomaan samanlainen arvomaailma on erittäin tärkeää - eli että ollaan ismeistä ja politiikasta edes jotakuinkin samoilla linjoilla, ja kyllä pitemmällä tähtäimellä ne tulevaisuuden suunnitelmatkin ovat aika olennaisia, esim. halutaanko lapsia, halutaanko naimisiin, halutaanko pitkää suhdetta, jne.
Ainakaan minulle henkilön persoona, näkemykset ja ajatusmaailma eivät ole irrelevantteja juttuja vaan hyvinkin olennaisia tekijöitä siinä, kiinnostunko hänestä vai en.
Olet ihan oikeassa. Kyse ei ole varsinaisesti pelkästä ulkonäöstä, vaan myös elekielestä, tuoksusta, itsevarmuudesta, pelokkuudesta, päättäväisyydestä yms. Tindereiden haaste on siinä, että ulkonäkö korostuu näiden muiden kustannuksella.
Arvomaailmat, ismit ja muut luonnollisesti vaikuttavat yhteiselämään, mutta joustava ihminen kyllä tulee ihan hyvin toimeen vaikka vastakkaista puoluekantaa omaavan kanssa. Pointtini yritti olla se, että moni on näissä todella ehdoton. Vihervassari ja persu voivat tulla oikein hyvin toimeen, kunhan halua on ja eriäviä näkemyksiä osataan kuunnella ja kunnioittaa. Eriävä ajatusmaailma korostuu usein tutustumisvaiheessa, mutta kun yhteiselämää on takana jo vuosia, niin eihän siellä kotona koko aikaa (lue: lähes ollenkaan) politiikasta väännetä, kun arki keskittyy pääasiassa perusjuttuihin, lasten hoitoon yms.
Olisipa mielenkiintoista tavata persumies, jolle ei olisi ongelma, että olen feministi, vegaani, kannatan huumeiden käyttöhuoneita ja kannabiksen vapauttamista (en ole itse koskaan käyttänyt huumeita), haluan ehdottomasti humaania mm-politiikkaa ja myös ilmaisen sen aktiivisesti (olen mukana paikallispolitiikassa). Arvomaailmani näkyy ihan päivittäisissä valinnoissa ja tekemisissäni, esimerkiksi siinä, että seuraan ostojeni ilmastojalanjälkeä.
No, mutta jää kokeilematta, kun olen jo parisuhteessa vassarimiehen kanssa.
Kelpaisiko sinulle mies, joka on antifeministi, syö lihaa, äänestää vihreitä tai viimeaikoina tyhjää kun vihreät on pilattu, polttaa joskus pilveä ja ryystää usein pari kaljaa, kannattaa vihreää taloutta, kannattaa markkinataloutta ja sossupummien kuriinlaittamista, vastustaa humaania pakolaispolitiikkaa ja kannattaa vierastyöläisiä lähinnä siivoojiksi, kannattaa kovia ilmastotoimia, ja tuntee paljon vassareita joille ei kerro todellisia ajatuksiaan monestakaan asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommenttiin "älä etsi niin löydät"
Mielestäni pitää olla löydettävänä, jotta voi löytää. Joillekin se vaatii enemmän työtä kuin toisille. Löysin itse onneksi Tinderistä sitoutumista ja perhettä haluavan, tunneälykkään, fiksun, päihteettömän suloisen miehen. Syrjäytyneet ja yksinäiset saattavat olla hiukan ujoja aluksi, mutta tutustuessa avautuvat. On hyvä siis antaa mahdollisuus mikäli omat elämänarvot on kohdillaan.
Naiset tekevät vähän aloitteita. Ehkä sitä voisi treenata...Ne naiset tekevät aloitteita, joiden on pakko tehdä aloitteita. Ja Tinder oli aivan eri ohjelma esimerkiksi 10 vuotta sitten, kuin se on nyt. Mahdollisuus löytää sieltä seksin lisäksi (naisille) mitään muuta alkaa olla ohut.
Se on mahdollista, että on muuttunut. Kesti minullakin aikaa löytää kivempiä tyyppejä. Tein itsetutkiskelua siitä minkä tyyppisiin vetoan ja pyrin pois toimimattomista kaavoista. Ne jotka on heti nopeasti kiinnostuneita ja suurin piirtein viikon aikana rakentamassa tulevaisuutta on niitä kenen kanssa lopahtaa heti alkuun. Usein etsitään jotain jännittävää ja kolahtavaa. Se ei kestä... Tinder vetoaa, sillä siellä on enemmän ihmisiä kuin paremmin perustetuissa uusissa sovelluksissa/sivustoissa. Tiedän nytkin yhden kunnollisen tyttöystävää etsivän miehen liittyneen sinne. Se on sattumaa kohtaako itselleen sopivan kanssa, koska siellä vaihtelee näkyvyys. Ilman sitä yhtä kertaa, kun näin kumppanini profiilin emme olisi tavanneet. Asuimme lähellä toisiamme yllättäen, mutta ei keksitä mitään paikkaa missä oltaisiin tutustuttu oikeassa elämässä. Aina ei löydy vaikka mitä tekisi, mutta haluan luoda toivoa. Yleensä periaate mätsin tehnyt aloittaa keskustelun on hyvä. Silloin voi nainenkin ehtiä laittaa viestin ensin. Muutama tapaamani kiva mies on kummastellut miksi viesteihin ei vastata ja sitä, että naiset ei ole tehneet aloitetta. Siksi ei ole niin mustavalkoista se, ettei ole olemassa mitään hyvää tavallisen nätille naiselle.
Lisään vielä: vaikka osa naisista olisi näille miehille vastanneet niin vastaukset oli lyhyitä ja vastaus oli vain siihen kysyttyyn asiaan liittyen ilman lisäkysymyksiä. Monologista kärsii myös miehet. Miksi mätsätä jos ei ole kiinnostusta tutustua? Sitä en ymmärrä. Puolin ja toisin tätä käy.
Joo, tähän törmäsin varsinkin suomalaisten miesten kohdalla tinderissä. Yksitavuisia vastauksia useampi putkeen. Nämä miehet eivät todellakaan olleet mitään kalsarikirurgeja. Poistin vaan kyseiset mätsit, koska en uskonut, että heillä juttu luistaa sen paremmin treffeilläkään. Ei suomalaiset osasivat viestiä huomattavasti paremmin, joten ehdotin heille treffejä aika pian. Välillä tuli kyllä vastaan tapauksia, jotka olisivat kirjoitelleet vaikka maailman tappiin asti. No en mä sentään mitään kirjekavereita ollut hakemassa. Kultainen keskitie hyvä tässäkin asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vanha viisaus on syytä pitää mielessä: Älä usko mitä nainen sanoo vaan katso mitä hän tekee.
Pätee kyllä myös miehiin. Me ihmiset vaan valehdellaan hämmästyttävän paljon, sekä muille että itsellemme.
Nainen, joka valittaa missä hyvät miehet ovat, samalla kun valitsee seurakseen taas jälleen kerran komean ja jännän hamesankarin.
Aviomies joka aina vannoo kuinka rakastaa perhettään, vaikka ei todellisuudessa pettää vaimoaan ja lapsia tuskin edes näkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä saa varmasti paljon alapeukkuja, mutta menkööt. Taustatietona se, että olen lukion ja ammattikorkeakoulun käynyt nainen (nykyään amk tutkintoani vastaavissa töissä).
Katselin sopivaa isäkandidaattia jo parin kympin alkupuolella. Alle 25v ikäisenä lähes jokaisella miehellä oli se "hyi ei mitään lapsia ainakaan moneen vuoteen" asenne.
Ulkonäön ja koulutuksen suhteen laskin rimaa. Löytyi 28 vuotiaana sellainen mies, jolla oli perheenperustamishaluja ja unelmana tulla isäksi. Tarkemmin häneen tutustuessa huomasin, että osaa aidosti myös jakaa kotityöt kanssani. Ei vähättele tai hauku minua vaan kuuntelee jos avaudun hänelle jostain mieltä painavasta.
Mies on amisduunari, opiskellut ajoneuvoasentajaksi ja sittemmin logistiikkapuolella yhdistelmäajoneuvokuskiksi. Nykyään töissä varastolla, koska työaikojen puolesta helpompi sovittaa perhe-elämäämme (meillä on yksi lapsi).
En alussa tykännyt hänen ulkonäöstään, mutta tutustumisen myötä olen ajatellut, että hän on ihan ok näköinen. Toisinaan kun hän on muotoillut partansa niin näyttää mielestäni jo todella hyvältä.
Olen tyytyväinen. Laskekaa naiset rimaa ja ottakaa niitä kilttimiehiä jännämiesten sijaan ja katselkaa hyviä miehiä hyvissä ajoin ennen perheen perustamisen ajankohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan haluaisi mahdollistaa sulle perheen. Hirmu kasa työtä, väsymystä, rahan, ajan ja elämän haaskaamista. Mitä se toinen osapuoli saa tässä diilissä?
Miehen kannalta umpisurkea rautapallo jalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan haluaisi mahdollistaa sulle perheen. Hirmu kasa työtä, väsymystä, rahan, ajan ja elämän haaskaamista. Mitä se toinen osapuoli saa tässä diilissä?
Aika kurja asenne sitoutumista ja perhe-elämää kohtaan.
Mikä asenne sitten? Valtava vaiva ja rahanmeno eikä mitään hauskaa.
Vierailija kirjoitti:
Seksisuhteet on se juttu nykyään.
M29
Säälittävän kuuloista. Panosuhteita saa kuka tahansa, mutta kaltaisesi mies joka liitää kukasta kukkaan, tuskin osaa antaa edes orgasmia naiselle. Sinulla ei ole yhtä suhdetta, jossa voisit kehittyä seksuaalisesti, vaikka näin luulet kun nainen kohteliaisuudesta kirkuu. Useamman kanssa ei vastaavaa luottamusta voi synnyttää samaan aikaan...
Valitettavasti nuo panot eivät ole myöskään tukenasi elämän myrskyissä kuten oma puoliso olisi. Ehkä tajuat, kun kypsyt hieman ja ymmärrät, ettei se ole mikään meriitti, että panee pakonomaisesti kaikkea mikä liikuu. Siirryt vain kategoriaan, jossa esiintyy normaalia enemmän tippuria ja todennäköisesti sinulla on huono itsetunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksisuhteet on se juttu nykyään.
M29Siltä välillä todella tuntuu :( Halutaan vain pikasuhteita ja kokemuksia - ei turvaa, rakkautta ja sitoutumista. Nekin jotka sitten alussa toitottavat että ovat monogaamisia ja lapsia haluvia muuttavat mielensä parissa kuussa ja tahtovat hekin sitten vain jotakin helppoa ja kivaa ilman sitoutumista. Monella ei aika ja kapasiteetti riitä muuhun nykymaailmassa. Surullista.
Jatka etsintää. Tuo 29 vuotiaan tarina kuulostaa tosiaan nykyään hyvin tyypilliseltä pornolla hankitulta seksiaddiktiolta. Sellaista ei kannata harkitakaan vakavaan suhteeseen missään tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä saa varmasti paljon alapeukkuja, mutta menkööt. Taustatietona se, että olen lukion ja ammattikorkeakoulun käynyt nainen (nykyään amk tutkintoani vastaavissa töissä).
Katselin sopivaa isäkandidaattia jo parin kympin alkupuolella. Alle 25v ikäisenä lähes jokaisella miehellä oli se "hyi ei mitään lapsia ainakaan moneen vuoteen" asenne.
Ulkonäön ja koulutuksen suhteen laskin rimaa. Löytyi 28 vuotiaana sellainen mies, jolla oli perheenperustamishaluja ja unelmana tulla isäksi. Tarkemmin häneen tutustuessa huomasin, että osaa aidosti myös jakaa kotityöt kanssani. Ei vähättele tai hauku minua vaan kuuntelee jos avaudun hänelle jostain mieltä painavasta.
Mies on amisduunari, opiskellut ajoneuvoasentajaksi ja sittemmin logistiikkapuolella yhdistelmäajoneuvokuskiksi. Nykyään töissä varastolla, koska työaikojen puolesta helpompi sovittaa perhe-elämäämme (meillä on yksi lapsi).
En alussa tykännyt hänen ulkonäöstään, mutta tutustumisen myötä olen ajatellut, että hän on ihan ok näköinen. Toisinaan kun hän on muotoillut partansa niin näyttää mielestäni jo todella hyvältä.
Olen tyytyväinen. Laskekaa naiset rimaa ja ottakaa niitä kilttimiehiä jännämiesten sijaan ja katselkaa hyviä miehiä hyvissä ajoin ennen perheen perustamisen ajankohtaa.
Viimeinen lause paljasti, että on miehen kirjoittama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä saa varmasti paljon alapeukkuja, mutta menkööt. Taustatietona se, että olen lukion ja ammattikorkeakoulun käynyt nainen (nykyään amk tutkintoani vastaavissa töissä).
Katselin sopivaa isäkandidaattia jo parin kympin alkupuolella. Alle 25v ikäisenä lähes jokaisella miehellä oli se "hyi ei mitään lapsia ainakaan moneen vuoteen" asenne.
Ulkonäön ja koulutuksen suhteen laskin rimaa. Löytyi 28 vuotiaana sellainen mies, jolla oli perheenperustamishaluja ja unelmana tulla isäksi. Tarkemmin häneen tutustuessa huomasin, että osaa aidosti myös jakaa kotityöt kanssani. Ei vähättele tai hauku minua vaan kuuntelee jos avaudun hänelle jostain mieltä painavasta.
Mies on amisduunari, opiskellut ajoneuvoasentajaksi ja sittemmin logistiikkapuolella yhdistelmäajoneuvokuskiksi. Nykyään töissä varastolla, koska työaikojen puolesta helpompi sovittaa perhe-elämäämme (meillä on yksi lapsi).
En alussa tykännyt hänen ulkonäöstään, mutta tutustumisen myötä olen ajatellut, että hän on ihan ok näköinen. Toisinaan kun hän on muotoillut partansa niin näyttää mielestäni jo todella hyvältä.
Olen tyytyväinen. Laskekaa naiset rimaa ja ottakaa niitä kilttimiehiä jännämiesten sijaan ja katselkaa hyviä miehiä hyvissä ajoin ennen perheen perustamisen ajankohtaa.
Mihin ihastuit hänessä ja millä lailla hän veti sinua puoleensa seksuaalisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä saa varmasti paljon alapeukkuja, mutta menkööt. Taustatietona se, että olen lukion ja ammattikorkeakoulun käynyt nainen (nykyään amk tutkintoani vastaavissa töissä).
Katselin sopivaa isäkandidaattia jo parin kympin alkupuolella. Alle 25v ikäisenä lähes jokaisella miehellä oli se "hyi ei mitään lapsia ainakaan moneen vuoteen" asenne.
Ulkonäön ja koulutuksen suhteen laskin rimaa. Löytyi 28 vuotiaana sellainen mies, jolla oli perheenperustamishaluja ja unelmana tulla isäksi. Tarkemmin häneen tutustuessa huomasin, että osaa aidosti myös jakaa kotityöt kanssani. Ei vähättele tai hauku minua vaan kuuntelee jos avaudun hänelle jostain mieltä painavasta.
Mies on amisduunari, opiskellut ajoneuvoasentajaksi ja sittemmin logistiikkapuolella yhdistelmäajoneuvokuskiksi. Nykyään töissä varastolla, koska työaikojen puolesta helpompi sovittaa perhe-elämäämme (meillä on yksi lapsi).
En alussa tykännyt hänen ulkonäöstään, mutta tutustumisen myötä olen ajatellut, että hän on ihan ok näköinen. Toisinaan kun hän on muotoillut partansa niin näyttää mielestäni jo todella hyvältä.
Olen tyytyväinen. Laskekaa naiset rimaa ja ottakaa niitä kilttimiehiä jännämiesten sijaan ja katselkaa hyviä miehiä hyvissä ajoin ennen perheen perustamisen ajankohtaa.
Mihin ihastuit hänessä ja millä lailla hän veti sinua puoleensa seksuaalisesti?
Olemme alun perin samoilta seuduilta kotoisin, vaikka ei ollakaan aiemmin kohdattu. Meillä on paljon yhteisiä asioita, joista ollaan samaa mieltä ja tämän lisäksi yhteisiä harrastuksia/mielenkiinnonkohteita. Tavallisesta ulkonäöstä huolimatta hän on minun mieleeni miehekäs, mutta hänessä on myös herkkä puoli (joka näkyy erityisesti meidän lapsen kans touhutessa).
Tuossa tiivistetysti se, miten ihastuin häneen. Niin moni asia vain mätsää yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä saa varmasti paljon alapeukkuja, mutta menkööt. Taustatietona se, että olen lukion ja ammattikorkeakoulun käynyt nainen (nykyään amk tutkintoani vastaavissa töissä).
Katselin sopivaa isäkandidaattia jo parin kympin alkupuolella. Alle 25v ikäisenä lähes jokaisella miehellä oli se "hyi ei mitään lapsia ainakaan moneen vuoteen" asenne.
Ulkonäön ja koulutuksen suhteen laskin rimaa. Löytyi 28 vuotiaana sellainen mies, jolla oli perheenperustamishaluja ja unelmana tulla isäksi. Tarkemmin häneen tutustuessa huomasin, että osaa aidosti myös jakaa kotityöt kanssani. Ei vähättele tai hauku minua vaan kuuntelee jos avaudun hänelle jostain mieltä painavasta.
Mies on amisduunari, opiskellut ajoneuvoasentajaksi ja sittemmin logistiikkapuolella yhdistelmäajoneuvokuskiksi. Nykyään töissä varastolla, koska työaikojen puolesta helpompi sovittaa perhe-elämäämme (meillä on yksi lapsi).
En alussa tykännyt hänen ulkonäöstään, mutta tutustumisen myötä olen ajatellut, että hän on ihan ok näköinen. Toisinaan kun hän on muotoillut partansa niin näyttää mielestäni jo todella hyvältä.
Olen tyytyväinen. Laskekaa naiset rimaa ja ottakaa niitä kilttimiehiä jännämiesten sijaan ja katselkaa hyviä miehiä hyvissä ajoin ennen perheen perustamisen ajankohtaa.
Mihin ihastuit hänessä ja millä lailla hän veti sinua puoleensa seksuaalisesti?
Olemme alun perin samoilta seuduilta kotoisin, vaikka ei ollakaan aiemmin kohdattu. Meillä on paljon yhteisiä asioita, joista ollaan samaa mieltä ja tämän lisäksi yhteisiä harrastuksia/mielenkiinnonkohteita. Tavallisesta ulkonäöstä huolimatta hän on minun mieleeni miehekäs, mutta hänessä on myös herkkä puoli (joka näkyy erityisesti meidän lapsen kans touhutessa).
Tuossa tiivistetysti se, miten ihastuin häneen. Niin moni asia vain mätsää yhteen.
No, pääasia, että olette yhdessä ja tuottaneet uuden veronmaksajan lisää. Kiitos siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä saa varmasti paljon alapeukkuja, mutta menkööt. Taustatietona se, että olen lukion ja ammattikorkeakoulun käynyt nainen (nykyään amk tutkintoani vastaavissa töissä).
Katselin sopivaa isäkandidaattia jo parin kympin alkupuolella. Alle 25v ikäisenä lähes jokaisella miehellä oli se "hyi ei mitään lapsia ainakaan moneen vuoteen" asenne.
Ulkonäön ja koulutuksen suhteen laskin rimaa. Löytyi 28 vuotiaana sellainen mies, jolla oli perheenperustamishaluja ja unelmana tulla isäksi. Tarkemmin häneen tutustuessa huomasin, että osaa aidosti myös jakaa kotityöt kanssani. Ei vähättele tai hauku minua vaan kuuntelee jos avaudun hänelle jostain mieltä painavasta.
Mies on amisduunari, opiskellut ajoneuvoasentajaksi ja sittemmin logistiikkapuolella yhdistelmäajoneuvokuskiksi. Nykyään töissä varastolla, koska työaikojen puolesta helpompi sovittaa perhe-elämäämme (meillä on yksi lapsi).
En alussa tykännyt hänen ulkonäöstään, mutta tutustumisen myötä olen ajatellut, että hän on ihan ok näköinen. Toisinaan kun hän on muotoillut partansa niin näyttää mielestäni jo todella hyvältä.
Olen tyytyväinen. Laskekaa naiset rimaa ja ottakaa niitä kilttimiehiä jännämiesten sijaan ja katselkaa hyviä miehiä hyvissä ajoin ennen perheen perustamisen ajankohtaa.
Viimeinen lause paljasti, että on miehen kirjoittama.
Onko niin vaikea uskoa, että nainen ajattelisi noin? Kuten sanoin, olen töissä amk tutkintoani vastaavalla alalla ja kyseessä on IT-ala. Olen tiimin ainoa nainen. Olen itsekin ajattelutavoiltani enemmän miesmäinen. Naisten kanssa minulla ei ole yhteistä puhuttavaa, koska puhun mieluiten autoista, tietokoneista ja ohjelmoinnista. Ajattelen objektiivisesti. Onhan se fakta, että jos on rima korkealla kumppanin suhteen ja silti sitä sopivaa ei löydy niin ehkä kannattaisi katsella silloin muunlaisesta ryhmästä sitä kumppaniehdokasta? Vai pitäisikö pään seinään hakkaamista jatkaa saamatta tuloksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä saa varmasti paljon alapeukkuja, mutta menkööt. Taustatietona se, että olen lukion ja ammattikorkeakoulun käynyt nainen (nykyään amk tutkintoani vastaavissa töissä).
Katselin sopivaa isäkandidaattia jo parin kympin alkupuolella. Alle 25v ikäisenä lähes jokaisella miehellä oli se "hyi ei mitään lapsia ainakaan moneen vuoteen" asenne.
Ulkonäön ja koulutuksen suhteen laskin rimaa. Löytyi 28 vuotiaana sellainen mies, jolla oli perheenperustamishaluja ja unelmana tulla isäksi. Tarkemmin häneen tutustuessa huomasin, että osaa aidosti myös jakaa kotityöt kanssani. Ei vähättele tai hauku minua vaan kuuntelee jos avaudun hänelle jostain mieltä painavasta.
Mies on amisduunari, opiskellut ajoneuvoasentajaksi ja sittemmin logistiikkapuolella yhdistelmäajoneuvokuskiksi. Nykyään töissä varastolla, koska työaikojen puolesta helpompi sovittaa perhe-elämäämme (meillä on yksi lapsi).
En alussa tykännyt hänen ulkonäöstään, mutta tutustumisen myötä olen ajatellut, että hän on ihan ok näköinen. Toisinaan kun hän on muotoillut partansa niin näyttää mielestäni jo todella hyvältä.
Olen tyytyväinen. Laskekaa naiset rimaa ja ottakaa niitä kilttimiehiä jännämiesten sijaan ja katselkaa hyviä miehiä hyvissä ajoin ennen perheen perustamisen ajankohtaa.
Viimeinen lause paljasti, että on miehen kirjoittama.
Onko niin vaikea uskoa, että nainen ajattelisi noin? Kuten sanoin, olen töissä amk tutkintoani vastaavalla alalla ja kyseessä on IT-ala. Olen tiimin ainoa nainen. Olen itsekin ajattelutavoiltani enemmän miesmäinen. Naisten kanssa minulla ei ole yhteistä puhuttavaa, koska puhun mieluiten autoista, tietokoneista ja ohjelmoinnista. Ajattelen objektiivisesti. Onhan se fakta, että jos on rima korkealla kumppanin suhteen ja silti sitä sopivaa ei löydy niin ehkä kannattaisi katsella silloin muunlaisesta ryhmästä sitä kumppaniehdokasta? Vai pitäisikö pään seinään hakkaamista jatkaa saamatta tuloksia?
Vastasin jo tähän, mutta tekstini juuttuu koko ajan jonnekin eikä tule läpi. Kokeillaanpa uudestaan...
Ensinnäkin määrittele termit kilt ti mies ja jän nä mies? Näitähän sinä käytit tekstissäsi.
Eivät ihmiset normaalisti etsi kumppania mistään "ryhmästä". Ihmisillä voi olla samantyyppisiä kriteereitä, joita itsekin listasit, eli etsitään samanhenkistä kumppania, jonka kanssa tuntee vetovoimaa ja kemiaa. Jos tällaista ei löydy, niin mistä ryhmästä siis pitäisi alkaa etsiä - pitäisikö siis luopua samanhenkisyydestä vai pitäisikö luopua vetovoimasta ja kemiasta? On ihan harhakäsitys, että valtaosa etsisi jotain mahdotonta - ihan tavallisiin miehiin ihmiset ihastuvat opiskelupaikoissa, työpaikoilla, harrastuksissa ja vapaa-ajalla. Se vaan ei aina tarkoita sitä, että se tavallinen mies ihastuu vastavuoroisesti juuri siihen tiettyyn tavalliseen naiseen - mies saattaakin olla ihastunut työpaikalla johonkin toiseen naiseen. Syy, miksi kumppania ei löydy, on aika usein tätä. Ja sitten jossain Tinderissä on tuhat toistensa näköistä miestä, joilla on kaikilla samanlaiset profiilitekstit (pituus, saliharrastus, maininta työpaikasta) - miten tuostakin joukosta voi seuloa sen mahdollisesti itselle sopivan? Tottakai kaikki naiset sitten kiinnostuvat siitä miehestä, jonka on osannut kertoa itsestään kiinnostavasti ja jonka persoonasta saa jonkin käsityksenkin.
Itse en ole sinkku - olen aina löytänyt kumppanin luontevasti live-maailmasta, yhden kerran kokeillut deittisivua ja sieltä löytyi lyhytaikainen suhde. Minulla on kriteerinä juuri se, että toisen kanssa on vetovoimaa ja kemiaa sekä lisäksi mukava ja luonteva olla. Tämä on ollut toimiva käytäntö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan haluaisi mahdollistaa sulle perheen. Hirmu kasa työtä, väsymystä, rahan, ajan ja elämän haaskaamista. Mitä se toinen osapuoli saa tässä diilissä?
Aika kurja asenne sitoutumista ja perhe-elämää kohtaan.
Mikä asenne sitten? Valtava vaiva ja rahanmeno eikä mitään hauskaa.
Olemme kyllä lapseton pariskunta mutta totean silti, että paljon enemmän minulle jää rahaa avoliitossa kuin yksin asuessani, vaikka asuinneliöitäkin on nyt hulppeammin. Vaiva? En joudu tekemään mitään, mitä en joutuisi tekemään yksin asuessa.
Lapset ovat tietysti eri asia, mutta jotkut ihmiset haluavat heitä kaikesta rahanmenosta ja vaivasta huolimattakin. Mutta parisuhde itsessään tietää kyllä useimmille säästöjä ja sitä, että kotityöt voi jakaa toisen kanssa eli ne vähenevät itseltä.
Alue: Aihe vapaa
Naiset eivät ihastu samoihin asioihin, mitä arvostavat miehessä.