Muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen?

Tiivistelmä:

Miehet itkee

Naiset itkee

Lapsettomat itkee

Kaikkia ottaa päähän

Yhteiskuntaan ei kannata tehdä lapsia, liian kallista

Työt ei jakaudu

Kuitenkin se ero tulee

Tinder ei toimi

Kaikki syyttää toisiaan, etsitään henkilökohtaista vikaa

Ratkaisut:

Inseminaatio ajoissa, vielä kun olet hedelmällinen

Kumppanivanhemmuus

Naisten palkkojen korotus, jotta itsellinen vanhemmuus onnistuu

Miehet: Te saatte elää yksin ja kuolla yksin, olkaa hyvä. Toivottavasti tinderissä riittää mätsejä

Naiset: Älkää oikeasti heittäkö rakkauden varaan, ehtii sitä löytää oikean lapsenteonkin jälkeen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioeron ja huoltajuusriidan läpikäyneenä miehenä en suosittele lisääntymistä nuorille miehille ennenkuin sukupuolien välinen tasa-arvo huoltajuusasioissa saadaan tässä maassa kuntoon. Suuri osa avioliitoista päätyy eroon ja silloin mies on täysin naisen armoilla maksajan roolissa. Käräjäoikeuksien päästökset eivät huomioi viimeaikaisten tutkimuksien tuloksia siitä, että tasa-arvoinen vanhemmuus eron jälkeen on myös lasten henkisen hyvinvoinnin perusta. 

Olen edelleen aivan varma, että jos isä on pitänyt puolet hoitovapaista ja osallistunut yhtä lailla vasuihin ja neuvolakäynteihin ja hakenut lasta hoidosta ym kuin äiti, niin hänellä on aivan yhtä hyvät mahdollisuudet huoltajuuteen kuin äidillä. Silloin, jos isän on ollut tärkeämpää käydä töissä, on päivänselvää että hänen kannattaa jatkossakin keskittyä työhönsä ja äidistä tulee lähihuoltaja.

Paitsi, että mies on tavallaan entistäkin epäedullisemmassa asemassa tuon takia. Yhteiskunta on edelleen sen verran vanhanaikainen, että mies, joka ei elätä perhettään, ei monen mielestä ole mies lainkaan. On kiistaton fakta, että äiti (ainakin useimmissa tapauksissa) on parempi kasvattamaan lapsia - empaattisempi, parempi hoivavietti jne. Valitettavasti sen äidin pitääkin olla aika huono, ennen kuin isästä tulee edes vahva kandidaatti lähihuoltajaksi. Eikä se paraskaan mahdollinen isä ole edes välttävän äidin veroinen kiistatilanteessa. Lopputuloksena enintään viikonloppuisyys tai joku sen kaltainen.

Eli mies on huonompi kasvattamaan lapsia, miehen kuuluu elättää taloudellisesti eli tehdä rahaa - mutta on ongelma, että äiti saa huoltajuuden?

Valikoiva kuulo on aika yleinen ongelma. Taitaa päteä myös luettuun tekstiin. Pointti oli se, että yksinhuoltajaksi kelpaa melkein minkälainen äiti tahansa, mutta isän pitää olla lähes täydellinen, jotta olisi edes mahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioeron ja huoltajuusriidan läpikäyneenä miehenä en suosittele lisääntymistä nuorille miehille ennenkuin sukupuolien välinen tasa-arvo huoltajuusasioissa saadaan tässä maassa kuntoon. Suuri osa avioliitoista päätyy eroon ja silloin mies on täysin naisen armoilla maksajan roolissa. Käräjäoikeuksien päästökset eivät huomioi viimeaikaisten tutkimuksien tuloksia siitä, että tasa-arvoinen vanhemmuus eron jälkeen on myös lasten henkisen hyvinvoinnin perusta. 

Olen edelleen aivan varma, että jos isä on pitänyt puolet hoitovapaista ja osallistunut yhtä lailla vasuihin ja neuvolakäynteihin ja hakenut lasta hoidosta ym kuin äiti, niin hänellä on aivan yhtä hyvät mahdollisuudet huoltajuuteen kuin äidillä. Silloin, jos isän on ollut tärkeämpää käydä töissä, on päivänselvää että hänen kannattaa jatkossakin keskittyä työhönsä ja äidistä tulee lähihuoltaja.

Paitsi, että mies on tavallaan entistäkin epäedullisemmassa asemassa tuon takia. Yhteiskunta on edelleen sen verran vanhanaikainen, että mies, joka ei elätä perhettään, ei monen mielestä ole mies lainkaan. On kiistaton fakta, että äiti (ainakin useimmissa tapauksissa) on parempi kasvattamaan lapsia - empaattisempi, parempi hoivavietti jne. Valitettavasti sen äidin pitääkin olla aika huono, ennen kuin isästä tulee edes vahva kandidaatti lähihuoltajaksi. Eikä se paraskaan mahdollinen isä ole edes välttävän äidin veroinen kiistatilanteessa. Lopputuloksena enintään viikonloppuisyys tai joku sen kaltainen.

Eli mies on huonompi kasvattamaan lapsia, miehen kuuluu elättää taloudellisesti eli tehdä rahaa - mutta on ongelma, että äiti saa huoltajuuden?

Valikoiva kuulo on aika yleinen ongelma. Taitaa päteä myös luettuun tekstiin. Pointti oli se, että yksinhuoltajaksi kelpaa melkein minkälainen äiti tahansa, mutta isän pitää olla lähes täydellinen, jotta olisi edes mahdollisuus.

Valikoiva lukeminen tuntuu olevan oma ongelmasi. Kirjoitin, että jos isä on pitänyt puolet hoitovapaista jne, niin hänen mahdollisuutensa yksinhuoltajaksi/yhteishuoltajaksi ovat yhtä hyvät kuin äidilläkin. Ei tarvitse olla täydellinen, riittää että on yhtä hyvä kuin äiti.

Kerro minulle: miksi mies, joka ei avioliiton aikana halua hoitaa lastaan, haluaa kuitenkin huoltajuuden eron jälkeen? Silloinko hänelle yhtäkkiä ilmestyy jostain mahdollisuus jäädä kotiin sairaan lapsen kanssa, hakea lapsi hoidosta kesken päivän kun tämä sairastuu tai päästä päivittäin viemään/hakemaan lasta päiväkodin aikataulujen mukaan jne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä saa varmasti paljon alapeukkuja, mutta menkööt. Taustatietona se, että olen lukion ja ammattikorkeakoulun käynyt nainen (nykyään amk tutkintoani vastaavissa töissä).

Katselin sopivaa isäkandidaattia jo parin kympin alkupuolella. Alle 25v ikäisenä lähes jokaisella miehellä oli se "hyi ei mitään lapsia ainakaan moneen vuoteen" asenne.

Ulkonäön ja koulutuksen suhteen laskin rimaa. Löytyi 28 vuotiaana sellainen mies, jolla oli perheenperustamishaluja ja unelmana tulla isäksi. Tarkemmin häneen tutustuessa huomasin, että osaa aidosti myös jakaa kotityöt kanssani. Ei vähättele tai hauku minua vaan kuuntelee jos avaudun hänelle jostain mieltä painavasta.

Mies on amisduunari, opiskellut ajoneuvoasentajaksi ja sittemmin logistiikkapuolella yhdistelmäajoneuvokuskiksi. Nykyään töissä varastolla, koska työaikojen puolesta helpompi sovittaa perhe-elämäämme (meillä on yksi lapsi).

En alussa tykännyt hänen ulkonäöstään, mutta tutustumisen myötä olen ajatellut, että hän on ihan ok näköinen. Toisinaan kun hän on muotoillut partansa niin näyttää mielestäni jo todella hyvältä.

Olen tyytyväinen. Laskekaa naiset rimaa ja ottakaa niitä kilttimiehiä jännämiesten sijaan ja katselkaa hyviä miehiä hyvissä ajoin ennen perheen perustamisen ajankohtaa.

Mihin ihastuit hänessä ja millä lailla hän veti sinua puoleensa seksuaalisesti?

Olemme alun perin samoilta seuduilta kotoisin, vaikka ei ollakaan aiemmin kohdattu. Meillä on paljon yhteisiä asioita, joista ollaan samaa mieltä ja tämän lisäksi yhteisiä harrastuksia/mielenkiinnonkohteita. Tavallisesta ulkonäöstä huolimatta hän on minun mieleeni miehekäs, mutta hänessä on myös herkkä puoli (joka näkyy erityisesti meidän lapsen kans touhutessa).

Tuossa tiivistetysti se, miten ihastuin häneen. Niin moni asia vain mätsää yhteen.

Eikö ole surullista, ettei mies saa ikinä kokea sitä, että nainen on hulluna häneen? Haluaa häntä intohimoisesti, ei malta pitää sormiaan irti hänestä, katsoo häntä ihaillen ja haluavasti jne?

En itse haluaisi olla parisuhteessa, jossa toinen olisi laskenut rimaa ja sitten päättänyt valita minut, koska minussa on riittävästi hyviä ominaisuuksia. Enkä itse olisi halunnut parisuhdetta miehen kanssa, johon en alkuvaiheessa ollut aivan head over heels -ihastunut, halunnut häntä kuin hullu puuroa, ja jota en edelleenkin katselisi ihaillen, koska hän on ihan pahuksen hyvännäköinen.

Vedät nyt mutkat suoriksi. Se, että laskin rimaa ei tarkoita, ettenkö osoittaisi miehelle intohimoa häntä kohtaan. En ole koskaan kieltäytynyt seksistä hänen kanssaan ja teen itse aloitteitakin asian suhteen.

T. Se alkuperäinen kirjoittaja, joka ehdottaa riman laskemista muille naisille

Olen eri, mutta mitä se riman laskeminen konkreettisesti tarkoittaisi? Ihminenhän yleensä haluaa suhteen sellaisen kanssa, jota kohtaan tuntee vetovoimaa ja johon on ihastunut, Eivät ihmiset niin toimi, että olisivat korviaan myöten ihastuneita yhteen, mutta tavoittelisivat kuitenkin jotain toista vain siksi, että se toinen on "paperilla hyvä" ja täyttää kaikki kriteerilistan kohdat. Ihmiset tavoittelevat sitä, joka vetää puoleensa, ja rima on siinä kohtaa.

 

Se riman laskeminen tarkoittaa, että opetellaan tyytymään vähempään (pienipalkkaisempaan) ja näkemään hyviä puolia vaatimattomammissa olosuhteissa. Se tarkoittaa nimenomaan kykyä ihastua vaatimattomampiin asioihin, jolloin ei pelkästään tyydytä toiseen vaan aidosti tykästytään. Opetellaan tykkäämään niistä tavallisista suomalaismiehistä eikä haaveilla yliopistokoulutetuista leveämmän leivän toivossa. Toki tässäkin on hyvä pitää joku tolkku ja tarkastella luonnettakin. Jos on kiltti ja kiva niin eikö sellaisen kans saa hyvän elämän? Mitään itsekästä öykkäriä ei tarvi kelpuuttaa.

Siis millä lailla yliopistokoulutettu ei olisi tavallinen? Itse tunnen melkein eniten just yliopistokoulutettuja, ja kyllä heistä valtaosa on tavallisia. Muutama on ajatuksiltaan/elämäntavaltaan niin erikoinen, että en heitä tavallisiksi menisi kutsumaan, mutta kyllä ainakin noissa piireissä, joissa itse liikun, on yliopistokoulutus hyvinkin tavallista. Ja meidän alalla se on melkein vakio, käytännössä siis melkein kaikki kollegat ovat yliopistokoulutettuja. Outoa, että joku sitä pitää noinkin erikoisena.

Muutenkin tekstisi tuntuu ihan absurdilta. Mitä tarkoitat vaatimattomammilla olosuhteilla? Ja miten se edes pariutumiseen liittyy? Minulla ainakin on just sellaiset olosuhteet kuin haluan, olin sitten sinkku tai suhteessa. Ei oma elintasoni ole millään lailla kytköksissä siihen, onko minulla miestä tai millainen mies hän on. Missä maailmassa sinä oikein elät?

Ja mihin luulet ihmisten ihastuvan? Eivät ihmiset ihastu vaatimattomiin tai brassaileviin asioihin, vaan ihmiset ihastuvat ihmiseen. Kemia ei tule siitä, millaisissa olosuhteissa näkee hyvää. Kemia on kahden ihmisen välillä, eivät nuo mainitsemasi asiat liity siihen millään lailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioeron ja huoltajuusriidan läpikäyneenä miehenä en suosittele lisääntymistä nuorille miehille ennenkuin sukupuolien välinen tasa-arvo huoltajuusasioissa saadaan tässä maassa kuntoon. Suuri osa avioliitoista päätyy eroon ja silloin mies on täysin naisen armoilla maksajan roolissa. Käräjäoikeuksien päästökset eivät huomioi viimeaikaisten tutkimuksien tuloksia siitä, että tasa-arvoinen vanhemmuus eron jälkeen on myös lasten henkisen hyvinvoinnin perusta. 

Olen edelleen aivan varma, että jos isä on pitänyt puolet hoitovapaista ja osallistunut yhtä lailla vasuihin ja neuvolakäynteihin ja hakenut lasta hoidosta ym kuin äiti, niin hänellä on aivan yhtä hyvät mahdollisuudet huoltajuuteen kuin äidillä. Silloin, jos isän on ollut tärkeämpää käydä töissä, on päivänselvää että hänen kannattaa jatkossakin keskittyä työhönsä ja äidistä tulee lähihuoltaja.

Paitsi, että mies on tavallaan entistäkin epäedullisemmassa asemassa tuon takia. Yhteiskunta on edelleen sen verran vanhanaikainen, että mies, joka ei elätä perhettään, ei monen mielestä ole mies lainkaan. On kiistaton fakta, että äiti (ainakin useimmissa tapauksissa) on parempi kasvattamaan lapsia - empaattisempi, parempi hoivavietti jne. Valitettavasti sen äidin pitääkin olla aika huono, ennen kuin isästä tulee edes vahva kandidaatti lähihuoltajaksi. Eikä se paraskaan mahdollinen isä ole edes välttävän äidin veroinen kiistatilanteessa. Lopputuloksena enintään viikonloppuisyys tai joku sen kaltainen.

Eli mies on huonompi kasvattamaan lapsia, miehen kuuluu elättää taloudellisesti eli tehdä rahaa - mutta on ongelma, että äiti saa huoltajuuden?

Valikoiva kuulo on aika yleinen ongelma. Taitaa päteä myös luettuun tekstiin. Pointti oli se, että yksinhuoltajaksi kelpaa melkein minkälainen äiti tahansa, mutta isän pitää olla lähes täydellinen, jotta olisi edes mahdollisuus.

Valikoiva lukeminen tuntuu olevan oma ongelmasi. Kirjoitin, että jos isä on pitänyt puolet hoitovapaista jne, niin hänen mahdollisuutensa yksinhuoltajaksi/yhteishuoltajaksi ovat yhtä hyvät kuin äidilläkin. Ei tarvitse olla täydellinen, riittää että on yhtä hyvä kuin äiti.

Kerro minulle: miksi mies, joka ei avioliiton aikana halua hoitaa lastaan, haluaa kuitenkin huoltajuuden eron jälkeen? Silloinko hänelle yhtäkkiä ilmestyy jostain mahdollisuus jäädä kotiin sairaan lapsen kanssa, hakea lapsi hoidosta kesken päivän kun tämä sairastuu tai päästä päivittäin viemään/hakemaan lasta päiväkodin aikataulujen mukaan jne?

Aloitit sitten syyttelyn. Ja tuohon toiseen kappaleeseen: koko asia on jo niin vahvasti polarisoitunut mielessäsi, ettet edes halua muuta kuulla, joten en edes vaivaudu yrittämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioeron ja huoltajuusriidan läpikäyneenä miehenä en suosittele lisääntymistä nuorille miehille ennenkuin sukupuolien välinen tasa-arvo huoltajuusasioissa saadaan tässä maassa kuntoon. Suuri osa avioliitoista päätyy eroon ja silloin mies on täysin naisen armoilla maksajan roolissa. Käräjäoikeuksien päästökset eivät huomioi viimeaikaisten tutkimuksien tuloksia siitä, että tasa-arvoinen vanhemmuus eron jälkeen on myös lasten henkisen hyvinvoinnin perusta. 

Olen edelleen aivan varma, että jos isä on pitänyt puolet hoitovapaista ja osallistunut yhtä lailla vasuihin ja neuvolakäynteihin ja hakenut lasta hoidosta ym kuin äiti, niin hänellä on aivan yhtä hyvät mahdollisuudet huoltajuuteen kuin äidillä. Silloin, jos isän on ollut tärkeämpää käydä töissä, on päivänselvää että hänen kannattaa jatkossakin keskittyä työhönsä ja äidistä tulee lähihuoltaja.

Paitsi, että mies on tavallaan entistäkin epäedullisemmassa asemassa tuon takia. Yhteiskunta on edelleen sen verran vanhanaikainen, että mies, joka ei elätä perhettään, ei monen mielestä ole mies lainkaan. On kiistaton fakta, että äiti (ainakin useimmissa tapauksissa) on parempi kasvattamaan lapsia - empaattisempi, parempi hoivavietti jne. Valitettavasti sen äidin pitääkin olla aika huono, ennen kuin isästä tulee edes vahva kandidaatti lähihuoltajaksi. Eikä se paraskaan mahdollinen isä ole edes välttävän äidin veroinen kiistatilanteessa. Lopputuloksena enintään viikonloppuisyys tai joku sen kaltainen.

Eli mies on huonompi kasvattamaan lapsia, miehen kuuluu elättää taloudellisesti eli tehdä rahaa - mutta on ongelma, että äiti saa huoltajuuden?

Valikoiva kuulo on aika yleinen ongelma. Taitaa päteä myös luettuun tekstiin. Pointti oli se, että yksinhuoltajaksi kelpaa melkein minkälainen äiti tahansa, mutta isän pitää olla lähes täydellinen, jotta olisi edes mahdollisuus.

Olen eri vastaaja, mutta Itse asiassa nykyisin äideistä melkein kukaan ei ole yksinhuoltaja, jos lapsella on olemassa isäkin. Ja nykyisin on todella yleistä lasten vuoroasuminen, juuri siksi että kumpaakaan vanhempaa ei haluta sivuuttaa, ja koska sekä isän että äidin vanhemmuus tunnistetaan nykyisin tärkeäksi. Joten jos vain samalla paikkakunnalla asutaan, niin kyllä tuo on nykyisin melkein sääntö eikä poikkeus. Itse tunnen aika paljon eronneita ihmisiä, ja KAIKILLA on vuoroasuminen lapsilla. Yksinhuoltajia ovat vain sellaiset, joilla ei alunperinkään ollut miestä kuvioissa. 

 

Liki kaikki mun tuntemat eronneet on jo toisella kierroksella. Niin naiset kuin miehetkin. Eikä kukaan niistä ole erityisen komea tai kaunis. Tämän takia mun on todella vaikea uskoa mihinkään top 10 -soopaan. Jos ylipainoinen ja vähän vinohampainen viikkoiskä saa itelleen uuden naisen noin puoli vuotta eron jälkeen, niin eipä voi sanoa, että ois ulkonäkökeskeiset markkinat. Samoin ihan mainiosti näyttää onnistuvan uuden kumppanin löytäminen myös yli 30-vuotiaalle kahden lapsen äidille, joka ei ole hoikka&kaunis. Mutta ehkäpä nämä ihmiset löysi uudet puolisot jostain muualta kuin tinderistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioeron ja huoltajuusriidan läpikäyneenä miehenä en suosittele lisääntymistä nuorille miehille ennenkuin sukupuolien välinen tasa-arvo huoltajuusasioissa saadaan tässä maassa kuntoon. Suuri osa avioliitoista päätyy eroon ja silloin mies on täysin naisen armoilla maksajan roolissa. Käräjäoikeuksien päästökset eivät huomioi viimeaikaisten tutkimuksien tuloksia siitä, että tasa-arvoinen vanhemmuus eron jälkeen on myös lasten henkisen hyvinvoinnin perusta. 

Olen edelleen aivan varma, että jos isä on pitänyt puolet hoitovapaista ja osallistunut yhtä lailla vasuihin ja neuvolakäynteihin ja hakenut lasta hoidosta ym kuin äiti, niin hänellä on aivan yhtä hyvät mahdollisuudet huoltajuuteen kuin äidillä. Silloin, jos isän on ollut tärkeämpää käydä töissä, on päivänselvää että hänen kannattaa jatkossakin keskittyä työhönsä ja äidistä tulee lähihuoltaja.

Paitsi, että mies on tavallaan entistäkin epäedullisemmassa asemassa tuon takia. Yhteiskunta on edelleen sen verran vanhanaikainen, että mies, joka ei elätä perhettään, ei monen mielestä ole mies lainkaan. On kiistaton fakta, että äiti (ainakin useimmissa tapauksissa) on parempi kasvattamaan lapsia - empaattisempi, parempi hoivavietti jne. Valitettavasti sen äidin pitääkin olla aika huono, ennen kuin isästä tulee edes vahva kandidaatti lähihuoltajaksi. Eikä se paraskaan mahdollinen isä ole edes välttävän äidin veroinen kiistatilanteessa. Lopputuloksena enintään viikonloppuisyys tai joku sen kaltainen.

Eli mies on huonompi kasvattamaan lapsia, miehen kuuluu elättää taloudellisesti eli tehdä rahaa - mutta on ongelma, että äiti saa huoltajuuden?

Valikoiva kuulo on aika yleinen ongelma. Taitaa päteä myös luettuun tekstiin. Pointti oli se, että yksinhuoltajaksi kelpaa melkein minkälainen äiti tahansa, mutta isän pitää olla lähes täydellinen, jotta olisi edes mahdollisuus.

Olen eri vastaaja, mutta Itse asiassa nykyisin äideistä melkein kukaan ei ole yksinhuoltaja, jos lapsella on olemassa isäkin. Ja nykyisin on todella yleistä lasten vuoroasuminen, juuri siksi että kumpaakaan vanhempaa ei haluta sivuuttaa, ja koska sekä isän että äidin vanhemmuus tunnistetaan nykyisin tärkeäksi. Joten jos vain samalla paikkakunnalla asutaan, niin kyllä tuo on nykyisin melkein sääntö eikä poikkeus. Itse tunnen aika paljon eronneita ihmisiä, ja KAIKILLA on vuoroasuminen lapsilla. Yksinhuoltajia ovat vain sellaiset, joilla ei alunperinkään ollut miestä kuvioissa. 

 

Ok. Eli jonkinlaista parannusta siis tapahtunut. Tietty paha sanoa mistään mitään lyhyen kirjoituksen perusteella, kun ei taustoja tuostakaan tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Liki kaikki mun tuntemat eronneet on jo toisella kierroksella. Niin naiset kuin miehetkin. Eikä kukaan niistä ole erityisen komea tai kaunis. Tämän takia mun on todella vaikea uskoa mihinkään top 10 -soopaan. Jos ylipainoinen ja vähän vinohampainen viikkoiskä saa itelleen uuden naisen noin puoli vuotta eron jälkeen, niin eipä voi sanoa, että ois ulkonäkökeskeiset markkinat. Samoin ihan mainiosti näyttää onnistuvan uuden kumppanin löytäminen myös yli 30-vuotiaalle kahden lapsen äidille, joka ei ole hoikka&kaunis. Mutta ehkäpä nämä ihmiset löysi uudet puolisot jostain muualta kuin tinderistä?

Ei se ole Tinderistä tai Tinderin käyttämättömyydestä kiinni.

Parisuhdeihmiset löytävät parisuhteen mistä vaan. Ikisinkut eivät millään. Merkittävä osa ihmisistä on kyllä jossain parisuhdeihmisen ja ikisinkun välissä eli kumppanin löytäminen voi olla välillä vaikeaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioeron ja huoltajuusriidan läpikäyneenä miehenä en suosittele lisääntymistä nuorille miehille ennenkuin sukupuolien välinen tasa-arvo huoltajuusasioissa saadaan tässä maassa kuntoon. Suuri osa avioliitoista päätyy eroon ja silloin mies on täysin naisen armoilla maksajan roolissa. Käräjäoikeuksien päästökset eivät huomioi viimeaikaisten tutkimuksien tuloksia siitä, että tasa-arvoinen vanhemmuus eron jälkeen on myös lasten henkisen hyvinvoinnin perusta. 

Olen edelleen aivan varma, että jos isä on pitänyt puolet hoitovapaista ja osallistunut yhtä lailla vasuihin ja neuvolakäynteihin ja hakenut lasta hoidosta ym kuin äiti, niin hänellä on aivan yhtä hyvät mahdollisuudet huoltajuuteen kuin äidillä. Silloin, jos isän on ollut tärkeämpää käydä töissä, on päivänselvää että hänen kannattaa jatkossakin keskittyä työhönsä ja äidistä tulee lähihuoltaja.

Paitsi, että mies on tavallaan entistäkin epäedullisemmassa asemassa tuon takia. Yhteiskunta on edelleen sen verran vanhanaikainen, että mies, joka ei elätä perhettään, ei monen mielestä ole mies lainkaan. On kiistaton fakta, että äiti (ainakin useimmissa tapauksissa) on parempi kasvattamaan lapsia - empaattisempi, parempi hoivavietti jne. Valitettavasti sen äidin pitääkin olla aika huono, ennen kuin isästä tulee edes vahva kandidaatti lähihuoltajaksi. Eikä se paraskaan mahdollinen isä ole edes välttävän äidin veroinen kiistatilanteessa. Lopputuloksena enintään viikonloppuisyys tai joku sen kaltainen.

Eli mies on huonompi kasvattamaan lapsia, miehen kuuluu elättää taloudellisesti eli tehdä rahaa - mutta on ongelma, että äiti saa huoltajuuden?

Valikoiva kuulo on aika yleinen ongelma. Taitaa päteä myös luettuun tekstiin. Pointti oli se, että yksinhuoltajaksi kelpaa melkein minkälainen äiti tahansa, mutta isän pitää olla lähes täydellinen, jotta olisi edes mahdollisuus.

Olen eri vastaaja, mutta Itse asiassa nykyisin äideistä melkein kukaan ei ole yksinhuoltaja, jos lapsella on olemassa isäkin. Ja nykyisin on todella yleistä lasten vuoroasuminen, juuri siksi että kumpaakaan vanhempaa ei haluta sivuuttaa, ja koska sekä isän että äidin vanhemmuus tunnistetaan nykyisin tärkeäksi. Joten jos vain samalla paikkakunnalla asutaan, niin kyllä tuo on nykyisin melkein sääntö eikä poikkeus. Itse tunnen aika paljon eronneita ihmisiä, ja KAIKILLA on vuoroasuminen lapsilla. Yksinhuoltajia ovat vain sellaiset, joilla ei alunperinkään ollut miestä kuvioissa. 

 

Ok. Eli jonkinlaista parannusta siis tapahtunut. Tietty paha sanoa mistään mitään lyhyen kirjoituksen perusteella, kun ei taustoja tuostakaan tiedä.

Ei tässä sen kummempia taustoja olekaan. Olen helsinkiläinen äiti ja tunnen ihmisiä vähän eri yhteyksistä, pääosin tosin koulutettua porukkaa. Mutta esim. lasteni kavereista kaikilla niillä, joiden vanhemmat ovat eronneet, on vuoroasuminen. Ja kyllä sitä ainakin omissa piireissäni pidetään melkein oletuksena. Isiä näkyy myös paljon lastenvaunujen kanssa, että kyllä näyttää siltä, että yhä useammassa perheessä vanhemmuus jaetaan oikeasti tasa-arvoisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioeron ja huoltajuusriidan läpikäyneenä miehenä en suosittele lisääntymistä nuorille miehille ennenkuin sukupuolien välinen tasa-arvo huoltajuusasioissa saadaan tässä maassa kuntoon. Suuri osa avioliitoista päätyy eroon ja silloin mies on täysin naisen armoilla maksajan roolissa. Käräjäoikeuksien päästökset eivät huomioi viimeaikaisten tutkimuksien tuloksia siitä, että tasa-arvoinen vanhemmuus eron jälkeen on myös lasten henkisen hyvinvoinnin perusta. 

Olen edelleen aivan varma, että jos isä on pitänyt puolet hoitovapaista ja osallistunut yhtä lailla vasuihin ja neuvolakäynteihin ja hakenut lasta hoidosta ym kuin äiti, niin hänellä on aivan yhtä hyvät mahdollisuudet huoltajuuteen kuin äidillä. Silloin, jos isän on ollut tärkeämpää käydä töissä, on päivänselvää että hänen kannattaa jatkossakin keskittyä työhönsä ja äidistä tulee lähihuoltaja.

Paitsi, että mies on tavallaan entistäkin epäedullisemmassa asemassa tuon takia. Yhteiskunta on edelleen sen verran vanhanaikainen, että mies, joka ei elätä perhettään, ei monen mielestä ole mies lainkaan. On kiistaton fakta, että äiti (ainakin useimmissa tapauksissa) on parempi kasvattamaan lapsia - empaattisempi, parempi hoivavietti jne. Valitettavasti sen äidin pitääkin olla aika huono, ennen kuin isästä tulee edes vahva kandidaatti lähihuoltajaksi. Eikä se paraskaan mahdollinen isä ole edes välttävän äidin veroinen kiistatilanteessa. Lopputuloksena enintään viikonloppuisyys tai joku sen kaltainen.

Eli mies on huonompi kasvattamaan lapsia, miehen kuuluu elättää taloudellisesti eli tehdä rahaa - mutta on ongelma, että äiti saa huoltajuuden?

Valikoiva kuulo on aika yleinen ongelma. Taitaa päteä myös luettuun tekstiin. Pointti oli se, että yksinhuoltajaksi kelpaa melkein minkälainen äiti tahansa, mutta isän pitää olla lähes täydellinen, jotta olisi edes mahdollisuus.

Olen eri vastaaja, mutta Itse asiassa nykyisin äideistä melkein kukaan ei ole yksinhuoltaja, jos lapsella on olemassa isäkin. Ja nykyisin on todella yleistä lasten vuoroasuminen, juuri siksi että kumpaakaan vanhempaa ei haluta sivuuttaa, ja koska sekä isän että äidin vanhemmuus tunnistetaan nykyisin tärkeäksi. Joten jos vain samalla paikkakunnalla asutaan, niin kyllä tuo on nykyisin melkein sääntö eikä poikkeus. Itse tunnen aika paljon eronneita ihmisiä, ja KAIKILLA on vuoroasuminen lapsilla. Yksinhuoltajia ovat vain sellaiset, joilla ei alunperinkään ollut miestä kuvioissa. 

 

Ok. Eli jonkinlaista parannusta siis tapahtunut. Tietty paha sanoa mistään mitään lyhyen kirjoituksen perusteella, kun ei taustoja tuostakaan tiedä.

Ei tässä sen kummempia taustoja olekaan. Olen helsinkiläinen äiti ja tunnen ihmisiä vähän eri yhteyksistä, pääosin tosin koulutettua porukkaa. Mutta esim. lasteni kavereista kaikilla niillä, joiden vanhemmat ovat eronneet, on vuoroasuminen. Ja kyllä sitä ainakin omissa piireissäni pidetään melkein oletuksena. Isiä näkyy myös paljon lastenvaunujen kanssa, että kyllä näyttää siltä, että yhä useammassa perheessä vanhemmuus jaetaan oikeasti tasa-arvoisemmin.

Viittasin lähinnä tuohon huoltajuuskiistasta kirjoittaneeseen, joten sori, etten sen tarkemmin yksilöinyt. Mutta sinänsä hyvä, että molemmat vanhemmat ainakin jollain tavalla pysyvät mukana - tai ainakin saavat sen mahdollisuuden. Eri asia tietenkin, osaavatko sen käyttää.

Kuka ylipäänsä enää haluaa alkaa mahdollistajaksi suomalaiselle naiselle? Itse opetan omat pojat olemaan koskematta feministeihin ja suuntaamaan katseen ulkomaalaisiin naisiin. Näin minäkin tein.

Alfa-alfa kirjoitti:

Kuka ylipäänsä enää haluaa alkaa mahdollistajaksi suomalaiselle naiselle? Itse opetan omat pojat olemaan koskematta feministeihin ja suuntaamaan katseen ulkomaalaisiin naisiin. Näin minäkin tein.

Kiitos rehellisyydestä, muutapa sitä ei synnytysikäisen naisen tarvitse tietää.

Toivottavasti myös suomalaiset työnantajat lukevat tämän ja ymmärtävät miksi on tärkeää, että naisen työtä arvostetaan ja palkitaan.

Naisen täytyy tehdä kaikki yksin, nykyään myös lapset.

Nainen herää ajoissa, jalat ristiin ja poista Tinder. Jos välität tästä yhteiskunnasta ja haluat lisääntyä ole itse oman elämäsi mies ja varaa inseminaatioon. Turha luulla, että nämä 'miehet' teistä välittävät

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioeron ja huoltajuusriidan läpikäyneenä miehenä en suosittele lisääntymistä nuorille miehille ennenkuin sukupuolien välinen tasa-arvo huoltajuusasioissa saadaan tässä maassa kuntoon. Suuri osa avioliitoista päätyy eroon ja silloin mies on täysin naisen armoilla maksajan roolissa. Käräjäoikeuksien päästökset eivät huomioi viimeaikaisten tutkimuksien tuloksia siitä, että tasa-arvoinen vanhemmuus eron jälkeen on myös lasten henkisen hyvinvoinnin perusta. 

Olen edelleen aivan varma, että jos isä on pitänyt puolet hoitovapaista ja osallistunut yhtä lailla vasuihin ja neuvolakäynteihin ja hakenut lasta hoidosta ym kuin äiti, niin hänellä on aivan yhtä hyvät mahdollisuudet huoltajuuteen kuin äidillä. Silloin, jos isän on ollut tärkeämpää käydä töissä, on päivänselvää että hänen kannattaa jatkossakin keskittyä työhönsä ja äidistä tulee lähihuoltaja.

Ei kannata heitellä oletuksiaan, varsinkaan silloin kun on totaalisen väärässä. Nykyfeminismi on naisten etuoikeuksia ajavaa, lasten perusoikeuksia polkevaa fasismia. Suomi viittaa kintaalla jopa EU:n ihmisoikeustuomioistuimen lausuntoihin huoltajuusasioissa ja lasten oikeuksissa. Onneksi yhä useampi suomalainen mies kieltäytyy suhteista suomalaisten naisten kanssa. Aika ajaa feministit sukupuuttoon.

Alfa-alfa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioeron ja huoltajuusriidan läpikäyneenä miehenä en suosittele lisääntymistä nuorille miehille ennenkuin sukupuolien välinen tasa-arvo huoltajuusasioissa saadaan tässä maassa kuntoon. Suuri osa avioliitoista päätyy eroon ja silloin mies on täysin naisen armoilla maksajan roolissa. Käräjäoikeuksien päästökset eivät huomioi viimeaikaisten tutkimuksien tuloksia siitä, että tasa-arvoinen vanhemmuus eron jälkeen on myös lasten henkisen hyvinvoinnin perusta. 

Olen edelleen aivan varma, että jos isä on pitänyt puolet hoitovapaista ja osallistunut yhtä lailla vasuihin ja neuvolakäynteihin ja hakenut lasta hoidosta ym kuin äiti, niin hänellä on aivan yhtä hyvät mahdollisuudet huoltajuuteen kuin äidillä. Silloin, jos isän on ollut tärkeämpää käydä töissä, on päivänselvää että hänen kannattaa jatkossakin keskittyä työhönsä ja äidistä tulee lähihuoltaja.

Ei kannata heitellä oletuksiaan, varsinkaan silloin kun on totaalisen väärässä. Nykyfeminismi on naisten etuoikeuksia ajavaa, lasten perusoikeuksia polkevaa fasismia. Suomi viittaa kintaalla jopa EU:n ihmisoikeustuomioistuimen lausuntoihin huoltajuusasioissa ja lasten oikeuksissa. Onneksi yhä useampi suomalainen mies kieltäytyy suhteista suomalaisten naisten kanssa. Aika ajaa feministit sukupuuttoon.

:D

Hyvä meno tässä ketjussa. Feminismi ja fasismi mainittu ekassa viestissä jonka luen.

Synytyvyys nousuun!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä saa varmasti paljon alapeukkuja, mutta menkööt. Taustatietona se, että olen lukion ja ammattikorkeakoulun käynyt nainen (nykyään amk tutkintoani vastaavissa töissä).

Katselin sopivaa isäkandidaattia jo parin kympin alkupuolella. Alle 25v ikäisenä lähes jokaisella miehellä oli se "hyi ei mitään lapsia ainakaan moneen vuoteen" asenne.

Ulkonäön ja koulutuksen suhteen laskin rimaa. Löytyi 28 vuotiaana sellainen mies, jolla oli perheenperustamishaluja ja unelmana tulla isäksi. Tarkemmin häneen tutustuessa huomasin, että osaa aidosti myös jakaa kotityöt kanssani. Ei vähättele tai hauku minua vaan kuuntelee jos avaudun hänelle jostain mieltä painavasta.

Mies on amisduunari, opiskellut ajoneuvoasentajaksi ja sittemmin logistiikkapuolella yhdistelmäajoneuvokuskiksi. Nykyään töissä varastolla, koska työaikojen puolesta helpompi sovittaa perhe-elämäämme (meillä on yksi lapsi).

En alussa tykännyt hänen ulkonäöstään, mutta tutustumisen myötä olen ajatellut, että hän on ihan ok näköinen. Toisinaan kun hän on muotoillut partansa niin näyttää mielestäni jo todella hyvältä.

Olen tyytyväinen. Laskekaa naiset rimaa ja ottakaa niitä kilttimiehiä jännämiesten sijaan ja katselkaa hyviä miehiä hyvissä ajoin ennen perheen perustamisen ajankohtaa.

Mihin ihastuit hänessä ja millä lailla hän veti sinua puoleensa seksuaalisesti?

Olemme alun perin samoilta seuduilta kotoisin, vaikka ei ollakaan aiemmin kohdattu. Meillä on paljon yhteisiä asioita, joista ollaan samaa mieltä ja tämän lisäksi yhteisiä harrastuksia/mielenkiinnonkohteita. Tavallisesta ulkonäöstä huolimatta hän on minun mieleeni miehekäs, mutta hänessä on myös herkkä puoli (joka näkyy erityisesti meidän lapsen kans touhutessa).

Tuossa tiivistetysti se, miten ihastuin häneen. Niin moni asia vain mätsää yhteen.

Eikö ole surullista, ettei mies saa ikinä kokea sitä, että nainen on hulluna häneen? Haluaa häntä intohimoisesti, ei malta pitää sormiaan irti hänestä, katsoo häntä ihaillen ja haluavasti jne?

En itse haluaisi olla parisuhteessa, jossa toinen olisi laskenut rimaa ja sitten päättänyt valita minut, koska minussa on riittävästi hyviä ominaisuuksia. Enkä itse olisi halunnut parisuhdetta miehen kanssa, johon en alkuvaiheessa ollut aivan head over heels -ihastunut, halunnut häntä kuin hullu puuroa, ja jota en edelleenkin katselisi ihaillen, koska hän on ihan pahuksen hyvännäköinen.

Vedät nyt mutkat suoriksi. Se, että laskin rimaa ei tarkoita, ettenkö osoittaisi miehelle intohimoa häntä kohtaan. En ole koskaan kieltäytynyt seksistä hänen kanssaan ja teen itse aloitteitakin asian suhteen.

T. Se alkuperäinen kirjoittaja, joka ehdottaa riman laskemista muille naisille

Olen eri, mutta mitä se riman laskeminen konkreettisesti tarkoittaisi? Ihminenhän yleensä haluaa suhteen sellaisen kanssa, jota kohtaan tuntee vetovoimaa ja johon on ihastunut, Eivät ihmiset niin toimi, että olisivat korviaan myöten ihastuneita yhteen, mutta tavoittelisivat kuitenkin jotain toista vain siksi, että se toinen on "paperilla hyvä" ja täyttää kaikki kriteerilistan kohdat. Ihmiset tavoittelevat sitä, joka vetää puoleensa, ja rima on siinä kohtaa.

 

Se riman laskeminen tarkoittaa, että opetellaan tyytymään vähempään (pienipalkkaisempaan) ja näkemään hyviä puolia vaatimattomammissa olosuhteissa. Se tarkoittaa nimenomaan kykyä ihastua vaatimattomampiin asioihin, jolloin ei pelkästään tyydytä toiseen vaan aidosti tykästytään. Opetellaan tykkäämään niistä tavallisista suomalaismiehistä eikä haaveilla yliopistokoulutetuista leveämmän leivän toivossa. Toki tässäkin on hyvä pitää joku tolkku ja tarkastella luonnettakin. Jos on kiltti ja kiva niin eikö sellaisen kans saa hyvän elämän? Mitään itsekästä öykkäriä ei tarvi kelpuuttaa.

Siis millä lailla yliopistokoulutettu ei olisi tavallinen? Itse tunnen melkein eniten just yliopistokoulutettuja, ja kyllä heistä valtaosa on tavallisia. Muutama on ajatuksiltaan/elämäntavaltaan niin erikoinen, että en heitä tavallisiksi menisi kutsumaan, mutta kyllä ainakin noissa piireissä, joissa itse liikun, on yliopistokoulutus hyvinkin tavallista. Ja meidän alalla se on melkein vakio, käytännössä siis melkein kaikki kollegat ovat yliopistokoulutettuja. Outoa, että joku sitä pitää noinkin erikoisena.

Muutenkin tekstisi tuntuu ihan absurdilta. Mitä tarkoitat vaatimattomammilla olosuhteilla? Ja miten se edes pariutumiseen liittyy? Minulla ainakin on just sellaiset olosuhteet kuin haluan, olin sitten sinkku tai suhteessa. Ei oma elintasoni ole millään lailla kytköksissä siihen, onko minulla miestä tai millainen mies hän on. Missä maailmassa sinä oikein elät?

Ja mihin luulet ihmisten ihastuvan? Eivät ihmiset ihastu vaatimattomiin tai brassaileviin asioihin, vaan ihmiset ihastuvat ihmiseen. Kemia ei tule siitä, millaisissa olosuhteissa näkee hyvää. Kemia on kahden ihmisen välillä, eivät nuo mainitsemasi asiat liity siihen millään lailla.

Juu ei tänne taajamaan saisi naista kemiallakaan, olkoonkin että kaupunkiin ajaa vain 20 min.

Vierailija kirjoitti:

Alfa-alfa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioeron ja huoltajuusriidan läpikäyneenä miehenä en suosittele lisääntymistä nuorille miehille ennenkuin sukupuolien välinen tasa-arvo huoltajuusasioissa saadaan tässä maassa kuntoon. Suuri osa avioliitoista päätyy eroon ja silloin mies on täysin naisen armoilla maksajan roolissa. Käräjäoikeuksien päästökset eivät huomioi viimeaikaisten tutkimuksien tuloksia siitä, että tasa-arvoinen vanhemmuus eron jälkeen on myös lasten henkisen hyvinvoinnin perusta. 

Olen edelleen aivan varma, että jos isä on pitänyt puolet hoitovapaista ja osallistunut yhtä lailla vasuihin ja neuvolakäynteihin ja hakenut lasta hoidosta ym kuin äiti, niin hänellä on aivan yhtä hyvät mahdollisuudet huoltajuuteen kuin äidillä. Silloin, jos isän on ollut tärkeämpää käydä töissä, on päivänselvää että hänen kannattaa jatkossakin keskittyä työhönsä ja äidistä tulee lähihuoltaja.

Ei kannata heitellä oletuksiaan, varsinkaan silloin kun on totaalisen väärässä. Nykyfeminismi on naisten etuoikeuksia ajavaa, lasten perusoikeuksia polkevaa fasismia. Suomi viittaa kintaalla jopa EU:n ihmisoikeustuomioistuimen lausuntoihin huoltajuusasioissa ja lasten oikeuksissa. Onneksi yhä useampi suomalainen mies kieltäytyy suhteista suomalaisten naisten kanssa. Aika ajaa feministit sukupuuttoon.

:D

Hyvä meno tässä ketjussa. Feminismi ja fasismi mainittu ekassa viestissä jonka luen.

Synytyvyys nousuun!

Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Alfa-alfa kirjoitti:

Kuka ylipäänsä enää haluaa alkaa mahdollistajaksi suomalaiselle naiselle? Itse opetan omat pojat olemaan koskematta feministeihin ja suuntaamaan katseen ulkomaalaisiin naisiin. Näin minäkin tein.

4-0 äänistä päätellen kukaan ei lue tätä ketjua muuta kun sun kaltaset ulilauta incelit :D

Mitäpä jos opettelisit ensin vaikka suomea ennen kuin kommentoit yhtään mitään? Noista sun termeistä ei ota selvää kuin paatuneimmat ja yksinäisimmät feministit.

Hauska muuten nähdä miten naisia ja miesoletettuja julmetusti vaivaa se kun miehellä on valinnanvapaus :D

Suuri osa suomalaisista miehistä saisi melko hyvän esim. meksikolaisen naisen, mutta moni ei uskalla siinä pelossa, että intersektionaaliset rasistit tulevat heittämään herjaa. Tämän maan ihmissuhdekulttuuri on täysin vinksallaan.

Alfa-alfa kirjoitti:

Hauska muuten nähdä miten naisia ja miesoletettuja julmetusti vaivaa se kun miehellä on valinnanvapaus :D

Suuri osa suomalaisista miehistä saisi melko hyvän esim. meksikolaisen naisen, mutta moni ei uskalla siinä pelossa, että intersektionaaliset rasistit tulevat heittämään herjaa. Tämän maan ihmissuhdekulttuuri on täysin vinksallaan.

Näyttää pikemminkin että sinua vaivaa naisten valinnanvapaus. Kyllä siellä meksikossa ja muualla on miehiä myös suomalaisille naisille. Merta edemmäs vaan kalaan, mutta älä siitä feministejä ja suomalaisuutta syyttele. Ongelmahan on sitoutumiskyvyttömät, valehtelevat incel-uliulilauta-miehet.