Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen?
Kaipaisin nyt vähän vertaistukea, en keljuilua. Löytyykö palstalta muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen? Tuntuu että nykypäivän deittimarkkinat on yhtä pikku kivan ja seksin hakemista, haaremin keräämistä ja multideittailua. Avoimet suhteet, polysuhteet ja yhdenillanjutut ovat pinnalla ja tulee välillä se olo että arvostaako kukaan enää monogaamista suhdetta. Tämä tuottaa surua koska itse toivoisin seurustella vain sen yhden kanssa, muuttaa ajan kanssa kenties yhteen ja perustaa sen perheenkin, mutta se on vaikeaa kun yksi jos toinenkin etsii vain pikkukivaa tai parin kk:n pikasuhdetta. Mikäli haluan saada lapsen ja perheen tässä elämässä, ei minulla ole loputtomasti aikaa etsiä kumppania saati pettyä kun joku ei sitten suurista sanoistaan huolimatta sitoudukaan tai luovuttaa heti kun tulee vastaan ensimmäinen pieni keskustelu/ongelma. Tuntuu että deittisovelluksia käyttävät ovat pahimpia: vastassa on sitoutumiskammoinen ihminen joka on saanut jo paljon takkiinsa tai ihminen joka nirsoaa ja etsii aina vain parempaa ja parempaa ja on selkeästi jäänyt koukkuun deittiappiin loputtomaan tarjontaan. Tuntuu että nykymaailmassa ei malteta tai edes viitsitä panostaa enää yhteen kerralla ja oikeasti näin rakentaa ja saada jotakin yhteistä aikaan. Kun on aina olemassa se seuraava ja seuraava.
Kommentit (1943)
Missä ihmeen kuplassa te elätte jos teistä kolmekymppinen sinkku on joku jämä tai muuten epäonnistunut? Ehkä joskus vuosikymmeniä sitten näin oli kun kumppani valittiin loppuelämäksi jo nuorena. Ajat ovat muuttuneet. Tiedän useita kaksikymppisenä pariutuneita ja kolmekymppisiä eronneita, osalla oli jo lapsia, suurimmalla osalla ei. Ja hyvin ehtivät uuden perheen perustaa. Tämä on nykyaikaa. Niitä helmiä kyllä vapautuu kaikissa ikävaiheissa sinkkumarkkinoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, ja mitä olen (etenkin) naispuolisten ystävieni kanssa keskustellut, niin aika monella heistä on melko tiukat kriteerit sille, millaisia asioita ei voi hyväksyä. Muutamia tosielämän esimerkkejä:
- miehellä on maksuhäiriömerkintä - ei jatkoon. Sillä ei ole väliä, mistä merkintä on tullut, onko velka ehkä jo maksettu, ja miten asia on nyt hoidossa.
- mies on joskus viihdekäyttänyt muita päihteitä, kuin alkoholia - ei jatkoon. Kannabista joskus poltellut tai jopa edelleen satunnaisesti poltteleva mies on narkkari ja pajapää, josta ei ole parisuhteeseen.
- miehellä on mielialalääkitys - ei jatkoon. Mielenterveysongelmat, burn out, masennus tai hoitotasapainossa oleva mielen sairaus tekevät miehestä kelvottoman parisuhteeseen.
- miehellä on lapsia edellisestä liitosta - ei jatkoon. Miehen tulee haluta lapsia ja olla huomaavainen ja sitoutumishaluinen kumppani, mutta vasta tämän uuden naisen kanssa.
- miehellä on naispuolisia ystäviä - ei jatkoon. Miehen on oltava tasa-arvoa kannattava, mutta hänen on myös tajuttava, ettei vastakkainen sukupuoli ole ystävämateriaalia.
- mies asuu väärässä paikassa - ei jatkoon. Ei jaksa alkaa kaukosuhteeseen, ei halua viettää tapaillessa aikaa toisen kanssa maalla/kaupungissa.
- mies on työtön tai sairaseläkkeellä - ei jatkoon. Syyllä ei ole väliä, töitä kyllä nohevalle löytyy aina ja työkyvytön on luonnollisesti myös kyvytön parisuhteeseen.
- eriävä poliittinen kanta tai ei poliittista kantaa lainkaan - ei jatkoon. Väärät arvot, ei sovi ja ei käy.Tähän kun vielä lisätään ehdottomat ulkonäkökriteerit, niin kumppanin löytäminen alkaa olla jo aika hankalaa. Pitää olla oikean mittainen ja painoinen ja rakenteinen ja sopivan tyylinen. Viimeistään vääränlainen penis saattaa romahduttaa lupaavasti alkaneen suhteen.
En tarkoita, etteikö ihmisellä saisi olla ehdottomiakin periaatteita ja kriteereitä potentiaaliselle kumppanille, mutta minusta kannattaa kuitenkin aina tutustua kiinnostavaan ihmiseen avoimella mielellä.
Mitä noista kriteereistä suosittelisit siis luopumaan - kannattaisiko hyväksyä maksuhäiriömerkinnät, huumeidenkäyttö vai mielenterveysongelmat, esimerkiksi?
Noi kriteerithän on itsessään hyviä ja perusteltuja, en itse lähtisi noista joustamaan yhtään.
Mutta on samalla aika päivänselvää että kun noihin kriteereihin lisätään vielä se että miehen tulee olla minimissään tietyn pituinen, kasvojen tulee miellyttää silmää, ja peniksenkin koolla on merkitystä, niin eiköhän tässä hölmömpikin ymmärrä että kaikille naisille ei yksinkertaisesti riitä miehiä jotka täyttävät kaikki nämä vaatimukset.
Soveltuvia miehiä on siis vain niukasti, joka tarkoittaa sitä että näillä miehillä on kissanpäivät parisuhdemarkkinoilla. He voivat harrastaa seksiseikkailuja, koska aina löytyy se seuraava halukas nainen jos nykyinen alkaakin hankalaksi.
Miehet jotka täyttävät kaikki edellä olleet kriteerit, eivät harrasta mitään seikkailuja, sillä ovat tylsiä kuin tiiliskivi ja ovat pariutuneet yhtä tylsän naisen kanssa jo nuorena.
Suviseurat taitaa olla ainoa paikka mistä löytää miehiä joita eläminen ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kokemuksen mukaan ne sitoutuvat ja ns kiltit perhemiehet on sitoutuneet ja pariutuneet poikkeuksetta sillon parikymppisinä ja opiskellessa.
95% niistä 30-35 miehistä jotka vapaana ei vaan osaa tai pysty sitoutumaan, vaikka muuta sanoisivat
Sitoutuvien ja kilttien perhemiestenkin avioliitoista noin 50% päättyy avioeroon...Eli heitä on kyllä markkinoilla. Toinen asia on se että haluavatko hetikohta eronsa jälkeen sitoutua uudestaan.
Näitä 20 vuotta parisuhteessa ja naimisissa olleita eronneita isukkeja on tinderi täynnä. Ovat ihan hukassa mitä haluavat. Eivät osaa treffailla, seurustella.. Pienet lapset pyörivät jaloissa vuoroviikoin. Hankalia kaikinpuolin.
Yhtä hankalia kuin samassa asemassa olevat naisetkin seurustelumielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, deittaile nuorempia. Ehkä löydät sitourumishaluiden parikymppisen, noissa kolmikymppisissä on vain jämät jäljellä.
Voihan tätäkin yrittää, ei siinä mitään.
Mutta ainakin itse kun olin parikymppinen kolli, niin yli 30 vuotiaat naiset nähtiin meidän kaveriporukassa ns. harjoittelunaisina, eli heidän kanssaan voitiin harrastaa seksiä ja ehkä harjoitella muutenkin naisten kanssa oloa, mutta sitä vakavaa kumppania haettiin kyllä oman ikäisistä. Itseään 10 vuotta vanhemman naisen ottaminen olisi ollut tietyllä tavalla noloa, tappion myöntäminen ("en pysty saamaan oman ikäistäni, joten tyydyn tähän").
Mies, 33
Samoilla ajatuksilla. Muistan kun kävin joskus 18v autokoulun niin 27v ajo-opettaja vaikutti jo vanhalta tädiltä.
Tunnistan edelleen tuon että edes vuotta vanhemman naisen ottaminen tuntuisi tietyllä tapaa luovuttamiselta. Jos ensin odottelee vuosia kelvatakseen ja sitten tyytyisi parhaat päivät jo nähneeseen naiseen, ei tunnu oikealta tuollainen siirtymä.
Tämä on kyllä ihan totaalikahelia. Miten 1-2 vuotta pilaa naisen? Entä jos kyseessä on hyvätuloinen kymppi? Tai edes 9?
Tajuan kyllä että ei halua 10 v vanhempaa ja 7 v on sekin aika paljon. Mutta eikö 1-2 v, ehkä 3-4 v ole likipitäen huomaamaton ero?Naiset tuntuvat kelpuuttaavan taas paljon vanhemmatkin miehet, mitä taas itse en ymmärrä lainkaan.
Nuorempana pienikin iän ero tuntuu kertakaikkiaan mahdottomalta yhtälöltä. Parikymppisen mielestä kolmekymppinen on toinen jalka haudassa ja toinen haudan partaalla. Kolmevitosena ei ole enää niin nuukaa, yhtä hyvin käy kaksivitonen kuin nelivitonenkin.
Naisten halu itseään vanhempiin miehiin on puhdasta biologiaa, haetaan omille (mahdollisille) jälkeläisille mahdollisimman hyvää geeniä, jonka saa vanhemmalta alfa-johtajaurokselta.
Jos alat jälkeläisillä ja biologialla selittämään niin siinä tapauksessa naisille pitäisi kelvata vain alle 35-vuotiaat miehet.
Vierailija kirjoitti:
Oletko kokeillut ottaa jonkun ruman/lyhyen miehen? Ainakaan ei voi olla polyamorinen, kun he eivät saa sitä ensimmäistäkään naista. Jos välttämättä haluat komean ja pitkän, niin kannattaisi etsiä joku viisikymppinen, joka on juuri tajunnut, että haluaisi perustaa perheen vielä elämänsä aikana. Tosin hekin etsivät ensisijaisesti parikymppistä naista, mutta on sinullakin mahdollisuus.
Ei ole totta, vaan päinvastoin. Mies joka pitää itseään liian rumana saadakseen seksiä random naiselta, on se joka lähtee riemusta kiljuen kaikkien naisten matkaan jotka hänet tulevaisuudessa kelpuuttavat yöksi samaan sänkyyn. Mitä vähemmän vientiä naismarkkoinoilla, sitä varmemmin pettää heti kun silmä välttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tinderissä ja muissa treffisovelluksissa tuppaa olemaan, että mitä enemmän kriteereitä, niin sen todennäköisemmin tulee vastaan kusettajia, kun rehelliset karsiutuvat pois. Utopistisilla kriteereillä ei löydy kuin kusettajia. Näin nelikymppisenä ikisinkkuna miehenä tiedän työkavereistani useita miehiä, jotka ovat kuopanneet perhe- ja lapsi haaveet vuosia sitten koska eivät ole kelvanneet silloin kun asia oli heille ajankohtainen. Itsekin kuulun näihin. Olisin halunnut naisen ja perheen 20-30 vuotiaana, mutta noin ap:n ikäisenä kuoppasin nämä haaveet ja aloin elämään itselleni. Nyt nelikymppisenä kysyntää olisi sekä seksi- että parisuhteeseen, mutta ei ole motivaatiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, deittaile nuorempia. Ehkä löydät sitourumishaluiden parikymppisen, noissa kolmikymppisissä on vain jämät jäljellä.
Voihan tätäkin yrittää, ei siinä mitään.
Mutta ainakin itse kun olin parikymppinen kolli, niin yli 30 vuotiaat naiset nähtiin meidän kaveriporukassa ns. harjoittelunaisina, eli heidän kanssaan voitiin harrastaa seksiä ja ehkä harjoitella muutenkin naisten kanssa oloa, mutta sitä vakavaa kumppania haettiin kyllä oman ikäisistä. Itseään 10 vuotta vanhemman naisen ottaminen olisi ollut tietyllä tavalla noloa, tappion myöntäminen ("en pysty saamaan oman ikäistäni, joten tyydyn tähän").
Mies, 33
Samoilla ajatuksilla. Muistan kun kävin joskus 18v autokoulun niin 27v ajo-opettaja vaikutti jo vanhalta tädiltä.
Tunnistan edelleen tuon että edes vuotta vanhemman naisen ottaminen tuntuisi tietyllä tapaa luovuttamiselta. Jos ensin odottelee vuosia kelvatakseen ja sitten tyytyisi parhaat päivät jo nähneeseen naiseen, ei tunnu oikealta tuollainen siirtymä.
Tämä on kyllä ihan totaalikahelia. Miten 1-2 vuotta pilaa naisen? Entä jos kyseessä on hyvätuloinen kymppi? Tai edes 9?
Tajuan kyllä että ei halua 10 v vanhempaa ja 7 v on sekin aika paljon. Mutta eikö 1-2 v, ehkä 3-4 v ole likipitäen huomaamaton ero?Naiset tuntuvat kelpuuttaavan taas paljon vanhemmatkin miehet, mitä taas itse en ymmärrä lainkaan.
Nuorempana pienikin iän ero tuntuu kertakaikkiaan mahdottomalta yhtälöltä. Parikymppisen mielestä kolmekymppinen on toinen jalka haudassa ja toinen haudan partaalla. Kolmevitosena ei ole enää niin nuukaa, yhtä hyvin käy kaksivitonen kuin nelivitonenkin.
Naisten halu itseään vanhempiin miehiin on puhdasta biologiaa, haetaan omille (mahdollisille) jälkeläisille mahdollisimman hyvää geeniä, jonka saa vanhemmalta alfa-johtajaurokselta.
Parikymppisenä olin samaa mieltä, tosin 20 vnä minulle kelpasi 17-25 vuotiaat kyllä. Ajattelin että tässä puhuttiin kolmekymppisistä ja tuntui oudolta että 31-vuotiaalle miehelle ei kelpaisi 32-vuotias nainen, että se olisi epäonnistuminen. 35-vuotias joo, tajuan, mutta 1 vuosi...
Tuo osa käytösmallia on kai sitten minussa kytkeynyt pois. (joojoo, tilastot eivät kerro yksilöistä, tiedän, ja tässä olen sitten vain erilainen kuin moni, mutta se on vaan hassu kokemus, samoin kuin muiden naisten pituusfetismi, itseäni ei liikuta pätkääkään onko mies 165 vai 185, ihan kuin minulla olisi joku vamma päässä ja näkisin maailman täysin eri tavalla kun ei kiinnosta paljon vanhemmat miehet, mahdotonta samaistua)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Kun olin kolmikymppinen, minulla oli ihan sama ongelma. Sitoutumishaluisia kiinnostavia miehiä ei vain ollut missään. Tein lapsen sinkkuna ilman miestä sitten, kun biologia asetti sille takarajan ja tarvitsin sill
oin jo apua hedelmöityshoidoistakin. Ajattelin olevani loppuiän yksin,mutta yllättäen nelikymppisenä satuin tapaamaan miehen, joka oli sekä ihana että sitoutumishaluinen, hän oli juuri eronnut ja siis toisella kierroksella. Niitä hyviä miehiä on siis mielestäni kertakaikkiaan lukumääräisesti vähemmän kuin naisia ja ne samat miehet kelpaavat yhä uudestaan ja uudestaan.
Onhan niitä hyviä miehiä vähemmän naisten mielestä, koska hyvälle naiselle riittää että on nainen, miehen pitää olla 100 kohdan kriteerilistan mukainen.
Vierailija kirjoitti:
Olisit sitoutunut 20 v
Kolmikymppiselle luulisi löytyvän sitoutumishaluinen 40+ mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, deittaile nuorempia. Ehkä löydät sitourumishaluiden parikymppisen, noissa kolmikymppisissä on vain jämät jäljellä.
Voihan tätäkin yrittää, ei siinä mitään.
Mutta ainakin itse kun olin parikymppinen kolli, niin yli 30 vuotiaat naiset nähtiin meidän kaveriporukassa ns. harjoittelunaisina, eli heidän kanssaan voitiin harrastaa seksiä ja ehkä harjoitella muutenkin naisten kanssa oloa, mutta sitä vakavaa kumppania haettiin kyllä oman ikäisistä. Itseään 10 vuotta vanhemman naisen ottaminen olisi ollut tietyllä tavalla noloa, tappion myöntäminen ("en pysty saamaan oman ikäistäni, joten tyydyn tähän").
Mies, 33
Samoilla ajatuksilla. Muistan kun kävin joskus 18v autokoulun niin 27v ajo-opettaja vaikutti jo vanhalta tädiltä.
Tunnistan edelleen tuon että edes vuotta vanhemman naisen ottaminen tuntuisi tietyllä tapaa luovuttamiselta. Jos ensin odottelee vuosia kelvatakseen ja sitten tyytyisi parhaat päivät jo nähneeseen naiseen, ei tunnu oikealta tuollainen siirtymä.
Tämä on kyllä ihan totaalikahelia. Miten 1-2 vuotta pilaa naisen? Entä jos kyseessä on hyvätuloinen kymppi? Tai edes 9?
Tajuan kyllä että ei halua 10 v vanhempaa ja 7 v on sekin aika paljon. Mutta eikö 1-2 v, ehkä 3-4 v ole likipitäen huomaamaton ero?Naiset tuntuvat kelpuuttaavan taas paljon vanhemmatkin miehet, mitä taas itse en ymmärrä lainkaan.
Nuorempana pienikin iän ero tuntuu kertakaikkiaan mahdottomalta yhtälöltä. Parikymppisen mielestä kolmekymppinen on toinen jalka haudassa ja toinen haudan partaalla. Kolmevitosena ei ole enää niin nuukaa, yhtä hyvin käy kaksivitonen kuin nelivitonenkin.
Naisten halu itseään vanhempiin miehiin on puhdasta biologiaa, haetaan omille (mahdollisille) jälkeläisille mahdollisimman hyvää geeniä, jonka saa vanhemmalta alfa-johtajaurokselta.
Jos alat jälkeläisillä ja biologialla selittämään niin siinä tapauksessa naisille pitäisi kelvata vain alle 35-vuotiaat miehet.
Miten niin? Mieshän voi olla lisääntymiskykyinen vaikka 80-vuotiaaks asti. Iän mukana myös usein tulee valtaa ja sehän naisia eniten miehessä kiehtoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, deittaile nuorempia. Ehkä löydät sitourumishaluiden parikymppisen, noissa kolmikymppisissä on vain jämät jäljellä.
Voihan tätäkin yrittää, ei siinä mitään.
Mutta ainakin itse kun olin parikymppinen kolli, niin yli 30 vuotiaat naiset nähtiin meidän kaveriporukassa ns. harjoittelunaisina, eli heidän kanssaan voitiin harrastaa seksiä ja ehkä harjoitella muutenkin naisten kanssa oloa, mutta sitä vakavaa kumppania haettiin kyllä oman ikäisistä. Itseään 10 vuotta vanhemman naisen ottaminen olisi ollut tietyllä tavalla noloa, tappion myöntäminen ("en pysty saamaan oman ikäistäni, joten tyydyn tähän").
Mies, 33
Samoilla ajatuksilla. Muistan kun kävin joskus 18v autokoulun niin 27v ajo-opettaja vaikutti jo vanhalta tädiltä.
Tunnistan edelleen tuon että edes vuotta vanhemman naisen ottaminen tuntuisi tietyllä tapaa luovuttamiselta. Jos ensin odottelee vuosia kelvatakseen ja sitten tyytyisi parhaat päivät jo nähneeseen naiseen, ei tunnu oikealta tuollainen siirtymä.
Tämä on kyllä ihan totaalikahelia. Miten 1-2 vuotta pilaa naisen? Entä jos kyseessä on hyvätuloinen kymppi? Tai edes 9?
Tajuan kyllä että ei halua 10 v vanhempaa ja 7 v on sekin aika paljon. Mutta eikö 1-2 v, ehkä 3-4 v ole likipitäen huomaamaton ero?Naiset tuntuvat kelpuuttaavan taas paljon vanhemmatkin miehet, mitä taas itse en ymmärrä lainkaan.
Itseäni häiritsee tuossa se tyytymis-aspekti (luovuttaminen) ja naisten yritys pariutua ylöspäin tasoteoriaa mukaillen.
Huomaan kyllä nettideiteissä, että itseäni vanhemmilta naisilta tulee enemmän tykkäyksiä/kiinnostusta/1.viestejä kuin nuoremmilta tai samanikäisiltä ja juuri siksi heidät ignooraan.
Jos hoikilta, nuoremmilta, lapsettomilta tulee järjestelmällisesti pakit niin sitten ollaan yksin. Tässä iässä ei ole varaa nostaa ikäkriteeriä kun naiset näyttävät jo niin tätimäisiltä ja kaikki viehättävä tyttömäisyys on poissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kokeillut ottaa jonkun ruman/lyhyen miehen? Ainakaan ei voi olla polyamorinen, kun he eivät saa sitä ensimmäistäkään naista. Jos välttämättä haluat komean ja pitkän, niin kannattaisi etsiä joku viisikymppinen, joka on juuri tajunnut, että haluaisi perustaa perheen vielä elämänsä aikana. Tosin hekin etsivät ensisijaisesti parikymppistä naista, mutta on sinullakin mahdollisuus.
Ei ole totta, vaan päinvastoin. Mies joka pitää itseään liian rumana saadakseen seksiä random naiselta, on se joka lähtee riemusta kiljuen kaikkien naisten matkaan jotka hänet tulevaisuudessa kelpuuttavat yöksi samaan sänkyyn. Mitä vähemmän vientiä naismarkkoinoilla, sitä varmemmin pettää heti kun silmä välttää.
miksi naiset alkaisivat yhtäkkia kelpuuttamaan miestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, deittaile nuorempia. Ehkä löydät sitourumishaluiden parikymppisen, noissa kolmikymppisissä on vain jämät jäljellä.
Voihan tätäkin yrittää, ei siinä mitään.
Mutta ainakin itse kun olin parikymppinen kolli, niin yli 30 vuotiaat naiset nähtiin meidän kaveriporukassa ns. harjoittelunaisina, eli heidän kanssaan voitiin harrastaa seksiä ja ehkä harjoitella muutenkin naisten kanssa oloa, mutta sitä vakavaa kumppania haettiin kyllä oman ikäisistä. Itseään 10 vuotta vanhemman naisen ottaminen olisi ollut tietyllä tavalla noloa, tappion myöntäminen ("en pysty saamaan oman ikäistäni, joten tyydyn tähän").
Mies, 33
Samoilla ajatuksilla. Muistan kun kävin joskus 18v autokoulun niin 27v ajo-opettaja vaikutti jo vanhalta tädiltä.
Tunnistan edelleen tuon että edes vuotta vanhemman naisen ottaminen tuntuisi tietyllä tapaa luovuttamiselta. Jos ensin odottelee vuosia kelvatakseen ja sitten tyytyisi parhaat päivät jo nähneeseen naiseen, ei tunnu oikealta tuollainen siirtymä.
Tämä on kyllä ihan totaalikahelia. Miten 1-2 vuotta pilaa naisen? Entä jos kyseessä on hyvätuloinen kymppi? Tai edes 9?
Tajuan kyllä että ei halua 10 v vanhempaa ja 7 v on sekin aika paljon. Mutta eikö 1-2 v, ehkä 3-4 v ole likipitäen huomaamaton ero?Naiset tuntuvat kelpuuttaavan taas paljon vanhemmatkin miehet, mitä taas itse en ymmärrä lainkaan.
Nuorempana pienikin iän ero tuntuu kertakaikkiaan mahdottomalta yhtälöltä. Parikymppisen mielestä kolmekymppinen on toinen jalka haudassa ja toinen haudan partaalla. Kolmevitosena ei ole enää niin nuukaa, yhtä hyvin käy kaksivitonen kuin nelivitonenkin.
Naisten halu itseään vanhempiin miehiin on puhdasta biologiaa, haetaan omille (mahdollisille) jälkeläisille mahdollisimman hyvää geeniä, jonka saa vanhemmalta alfa-johtajaurokselta.
Jos alat jälkeläisillä ja biologialla selittämään niin siinä tapauksessa naisille pitäisi kelvata vain alle 35-vuotiaat miehet.
Jos olet ollut hereillä biologian tunnilla, niin muistanet että miehellä jälkeläisten tekokyky säilyy joskus hyvinkin korkeaan ikään asti. Isossa kuvassa jos katsotaan, niin parisuhteista valtaosassa mies on naista muutaman vuoden vanhempi. Itse muistan yläasteikäisenä, kun yritin tehdä vaikutusta oman luokkani tyttöihin. Ei todellakaan onnistunut, heidän mielenkiintonsa oli lukioikäisissä pojissa, jostakin kumman syystä. Toki tiedän että on pariskuntia myös käänteisellä ikäerolla (omat vanhempani esim.), mutta kuten sanoin, keskimäärin on niin että mies on vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tinderissä ja muissa treffisovelluksissa tuppaa olemaan, että mitä enemmän kriteereitä, niin sen todennäköisemmin tulee vastaan kusettajia, kun rehelliset karsiutuvat pois. Utopistisilla kriteereillä ei löydy kuin kusettajia. Näin nelikymppisenä ikisinkkuna miehenä tiedän työkavereistani useita miehiä, jotka ovat kuopanneet perhe- ja lapsi haaveet vuosia sitten koska eivät ole kelvanneet silloin kun asia oli heille ajankohtainen. Itsekin kuulun näihin. Olisin halunnut naisen ja perheen 20-30 vuotiaana, mutta noin ap:n ikäisenä kuoppasin nämä haaveet ja aloin elämään itselleni. Nyt nelikymppisenä kysyntää olisi sekä seksi- että parisuhteeseen, mutta ei ole motivaatiota.
Ei taida sillä kysynnällä olla enää merkitystä jos naiset ovat jo nelikymppisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, deittaile nuorempia. Ehkä löydät sitourumishaluiden parikymppisen, noissa kolmikymppisissä on vain jämät jäljellä.
Voihan tätäkin yrittää, ei siinä mitään.
Mutta ainakin itse kun olin parikymppinen kolli, niin yli 30 vuotiaat naiset nähtiin meidän kaveriporukassa ns. harjoittelunaisina, eli heidän kanssaan voitiin harrastaa seksiä ja ehkä harjoitella muutenkin naisten kanssa oloa, mutta sitä vakavaa kumppania haettiin kyllä oman ikäisistä. Itseään 10 vuotta vanhemman naisen ottaminen olisi ollut tietyllä tavalla noloa, tappion myöntäminen ("en pysty saamaan oman ikäistäni, joten tyydyn tähän").
Mies, 33
Samoilla ajatuksilla. Muistan kun kävin joskus 18v autokoulun niin 27v ajo-opettaja vaikutti jo vanhalta tädiltä.
Tunnistan edelleen tuon että edes vuotta vanhemman naisen ottaminen tuntuisi tietyllä tapaa luovuttamiselta. Jos ensin odottelee vuosia kelvatakseen ja sitten tyytyisi parhaat päivät jo nähneeseen naiseen, ei tunnu oikealta tuollainen siirtymä.
Tämä on kyllä ihan totaalikahelia. Miten 1-2 vuotta pilaa naisen? Entä jos kyseessä on hyvätuloinen kymppi? Tai edes 9?
Tajuan kyllä että ei halua 10 v vanhempaa ja 7 v on sekin aika paljon. Mutta eikö 1-2 v, ehkä 3-4 v ole likipitäen huomaamaton ero?Naiset tuntuvat kelpuuttaavan taas paljon vanhemmatkin miehet, mitä taas itse en ymmärrä lainkaan.
Nuorempana pienikin iän ero tuntuu kertakaikkiaan mahdottomalta yhtälöltä. Parikymppisen mielestä kolmekymppinen on toinen jalka haudassa ja toinen haudan partaalla. Kolmevitosena ei ole enää niin nuukaa, yhtä hyvin käy kaksivitonen kuin nelivitonenkin.
Naisten halu itseään vanhempiin miehiin on puhdasta biologiaa, haetaan omille (mahdollisille) jälkeläisille mahdollisimman hyvää geeniä, jonka saa vanhemmalta alfa-johtajaurokselta.
Jos alat jälkeläisillä ja biologialla selittämään niin siinä tapauksessa naisille pitäisi kelvata vain alle 35-vuotiaat miehet.
Jos olet ollut hereillä biologian tunnilla, niin muistanet että miehellä jälkeläisten tekokyky säilyy joskus hyvinkin korkeaan ikään asti. Isossa kuvassa jos katsotaan, niin parisuhteista valtaosassa mies on naista muutaman vuoden vanhempi. Itse muistan yläasteikäisenä, kun yritin tehdä vaikutusta oman luokkani tyttöihin. Ei todellakaan onnistunut, heidän mielenkiintonsa oli lukioikäisissä pojissa, jostakin kumman syystä. Toki tiedän että on pariskuntia myös käänteisellä ikäerolla (omat vanhempani esim.), mutta kuten sanoin, keskimäärin on niin että mies on vanhempi.
Tilastojen mukaan pariskunnat ovat suunnilleen samanikäisiä.
Olen vahvasti sitä mieltä että parhaat ovat sitoutuneet 25-vuotiaaksi mennessä, joten ymmärrän hyvin että 30+ voi olla jo aika vaikea löytää ketään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, deittaile nuorempia. Ehkä löydät sitourumishaluiden parikymppisen, noissa kolmikymppisissä on vain jämät jäljellä.
Voihan tätäkin yrittää, ei siinä mitään.
Mutta ainakin itse kun olin parikymppinen kolli, niin yli 30 vuotiaat naiset nähtiin meidän kaveriporukassa ns. harjoittelunaisina, eli heidän kanssaan voitiin harrastaa seksiä ja ehkä harjoitella muutenkin naisten kanssa oloa, mutta sitä vakavaa kumppania haettiin kyllä oman ikäisistä. Itseään 10 vuotta vanhemman naisen ottaminen olisi ollut tietyllä tavalla noloa, tappion myöntäminen ("en pysty saamaan oman ikäistäni, joten tyydyn tähän").
Mies, 33
Samoilla ajatuksilla. Muistan kun kävin joskus 18v autokoulun niin 27v ajo-opettaja vaikutti jo vanhalta tädiltä.
Tunnistan edelleen tuon että edes vuotta vanhemman naisen ottaminen tuntuisi tietyllä tapaa luovuttamiselta. Jos ensin odottelee vuosia kelvatakseen ja sitten tyytyisi parhaat päivät jo nähneeseen naiseen, ei tunnu oikealta tuollainen siirtymä.
Tämä on kyllä ihan totaalikahelia. Miten 1-2 vuotta pilaa naisen? Entä jos kyseessä on hyvätuloinen kymppi? Tai edes 9?
Tajuan kyllä että ei halua 10 v vanhempaa ja 7 v on sekin aika paljon. Mutta eikö 1-2 v, ehkä 3-4 v ole likipitäen huomaamaton ero?Naiset tuntuvat kelpuuttaavan taas paljon vanhemmatkin miehet, mitä taas itse en ymmärrä lainkaan.
Nuorempana pienikin iän ero tuntuu kertakaikkiaan mahdottomalta yhtälöltä. Parikymppisen mielestä kolmekymppinen on toinen jalka haudassa ja toinen haudan partaalla. Kolmevitosena ei ole enää niin nuukaa, yhtä hyvin käy kaksivitonen kuin nelivitonenkin.
Naisten halu itseään vanhempiin miehiin on puhdasta biologiaa, haetaan omille (mahdollisille) jälkeläisille mahdollisimman hyvää geeniä, jonka saa vanhemmalta alfa-johtajaurokselta.
Jos alat jälkeläisillä ja biologialla selittämään niin siinä tapauksessa naisille pitäisi kelvata vain alle 35-vuotiaat miehet.
Miten niin? Mieshän voi olla lisääntymiskykyinen vaikka 80-vuotiaaks asti. Iän mukana myös usein tulee valtaa ja sehän naisia eniten miehessä kiehtoo.
Eli kaikkein suosituimmat miehet ovat eläkeikäisiä, vai?
Kyllä voin samaistua. Yksi mies oli ammatiltaan terapeutti, mutta erittäin sitoutumiskammoinen ja tunne-elämältään epätasapainoinen. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, varokaa. Niin psyykkisesti sekaisin olevaa ja kylmää ihmistä saa etsiä, vaikka alussa osaa olla todella mukava. Pari muuta miestä joita tapailin ovat olleet juuri eronneet ja sanojensa mukaan eivät valmiit suhteeseen, vaikka selvästi tykkäsivät minusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, deittaile nuorempia. Ehkä löydät sitourumishaluiden parikymppisen, noissa kolmikymppisissä on vain jämät jäljellä.
Voihan tätäkin yrittää, ei siinä mitään.
Mutta ainakin itse kun olin parikymppinen kolli, niin yli 30 vuotiaat naiset nähtiin meidän kaveriporukassa ns. harjoittelunaisina, eli heidän kanssaan voitiin harrastaa seksiä ja ehkä harjoitella muutenkin naisten kanssa oloa, mutta sitä vakavaa kumppania haettiin kyllä oman ikäisistä. Itseään 10 vuotta vanhemman naisen ottaminen olisi ollut tietyllä tavalla noloa, tappion myöntäminen ("en pysty saamaan oman ikäistäni, joten tyydyn tähän").
Mies, 33
Samoilla ajatuksilla. Muistan kun kävin joskus 18v autokoulun niin 27v ajo-opettaja vaikutti jo vanhalta tädiltä.
Tunnistan edelleen tuon että edes vuotta vanhemman naisen ottaminen tuntuisi tietyllä tapaa luovuttamiselta. Jos ensin odottelee vuosia kelvatakseen ja sitten tyytyisi parhaat päivät jo nähneeseen naiseen, ei tunnu oikealta tuollainen siirtymä.
Tämä on kyllä ihan totaalikahelia. Miten 1-2 vuotta pilaa naisen? Entä jos kyseessä on hyvätuloinen kymppi? Tai edes 9?
Tajuan kyllä että ei halua 10 v vanhempaa ja 7 v on sekin aika paljon. Mutta eikö 1-2 v, ehkä 3-4 v ole likipitäen huomaamaton ero?Naiset tuntuvat kelpuuttaavan taas paljon vanhemmatkin miehet, mitä taas itse en ymmärrä lainkaan.
Nuorempana pienikin iän ero tuntuu kertakaikkiaan mahdottomalta yhtälöltä. Parikymppisen mielestä kolmekymppinen on toinen jalka haudassa ja toinen haudan partaalla. Kolmevitosena ei ole enää niin nuukaa, yhtä hyvin käy kaksivitonen kuin nelivitonenkin.
Naisten halu itseään vanhempiin miehiin on puhdasta biologiaa, haetaan omille (mahdollisille) jälkeläisille mahdollisimman hyvää geeniä, jonka saa vanhemmalta alfa-johtajaurokselta.
Jos alat jälkeläisillä ja biologialla selittämään niin siinä tapauksessa naisille pitäisi kelvata vain alle 35-vuotiaat miehet.
Jos olet ollut hereillä biologian tunnilla, niin muistanet että miehellä jälkeläisten tekokyky säilyy joskus hyvinkin korkeaan ikään asti. Isossa kuvassa jos katsotaan, niin parisuhteista valtaosassa mies on naista muutaman vuoden vanhempi. Itse muistan yläasteikäisenä, kun yritin tehdä vaikutusta oman luokkani tyttöihin. Ei todellakaan onnistunut, heidän mielenkiintonsa oli lukioikäisissä pojissa, jostakin kumman syystä. Toki tiedän että on pariskuntia myös käänteisellä ikäerolla (omat vanhempani esim.), mutta kuten sanoin, keskimäärin on niin että mies on vanhempi.
Tilastojen mukaan pariskunnat ovat suunnilleen samanikäisiä.
Joo, sehän ei poissulje aiemman kirjoittajan näkemystä että miehet ovat yleensä vähän vanhempia. Niin se juuri lienee, että harvassa ovat suuret ikäerot ja samanikäisyys tai se että mies on 1-5 v vanhempi on se normi.
Alue: Aihe vapaa
Nuorempana pienikin iän ero tuntuu kertakaikkiaan mahdottomalta yhtälöltä. Parikymppisen mielestä kolmekymppinen on toinen jalka haudassa ja toinen haudan partaalla. Kolmevitosena ei ole enää niin nuukaa, yhtä hyvin käy kaksivitonen kuin nelivitonenkin.
Naisten halu itseään vanhempiin miehiin on puhdasta biologiaa, haetaan omille (mahdollisille) jälkeläisille mahdollisimman hyvää geeniä, jonka saa vanhemmalta alfa-johtajaurokselta.