Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen?
Kaipaisin nyt vähän vertaistukea, en keljuilua. Löytyykö palstalta muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen? Tuntuu että nykypäivän deittimarkkinat on yhtä pikku kivan ja seksin hakemista, haaremin keräämistä ja multideittailua. Avoimet suhteet, polysuhteet ja yhdenillanjutut ovat pinnalla ja tulee välillä se olo että arvostaako kukaan enää monogaamista suhdetta. Tämä tuottaa surua koska itse toivoisin seurustella vain sen yhden kanssa, muuttaa ajan kanssa kenties yhteen ja perustaa sen perheenkin, mutta se on vaikeaa kun yksi jos toinenkin etsii vain pikkukivaa tai parin kk:n pikasuhdetta. Mikäli haluan saada lapsen ja perheen tässä elämässä, ei minulla ole loputtomasti aikaa etsiä kumppania saati pettyä kun joku ei sitten suurista sanoistaan huolimatta sitoudukaan tai luovuttaa heti kun tulee vastaan ensimmäinen pieni keskustelu/ongelma. Tuntuu että deittisovelluksia käyttävät ovat pahimpia: vastassa on sitoutumiskammoinen ihminen joka on saanut jo paljon takkiinsa tai ihminen joka nirsoaa ja etsii aina vain parempaa ja parempaa ja on selkeästi jäänyt koukkuun deittiappiin loputtomaan tarjontaan. Tuntuu että nykymaailmassa ei malteta tai edes viitsitä panostaa enää yhteen kerralla ja oikeasti näin rakentaa ja saada jotakin yhteistä aikaan. Kun on aina olemassa se seuraava ja seuraava.
Kommentit (1943)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, ja mitä olen (etenkin) naispuolisten ystävieni kanssa keskustellut, niin aika monella heistä on melko tiukat kriteerit sille, millaisia asioita ei voi hyväksyä. Muutamia tosielämän esimerkkejä:
- miehellä on maksuhäiriömerkintä - ei jatkoon. Sillä ei ole väliä, mistä merkintä on tullut, onko velka ehkä jo maksettu, ja miten asia on nyt hoidossa.
- mies on joskus viihdekäyttänyt muita päihteitä, kuin alkoholia - ei jatkoon. Kannabista joskus poltellut tai jopa edelleen satunnaisesti poltteleva mies on narkkari ja pajapää, josta ei ole parisuhteeseen.
- miehellä on mielialalääkitys - ei jatkoon. Mielenterveysongelmat, burn out, masennus tai hoitotasapainossa oleva mielen sairaus tekevät miehestä kelvottoman parisuhteeseen.
- miehellä on lapsia edellisestä liitosta - ei jatkoon. Miehen tulee haluta lapsia ja olla huomaavainen ja sitoutumishaluinen kumppani, mutta vasta tämän uuden naisen kanssa.
- miehellä on naispuolisia ystäviä - ei jatkoon. Miehen on oltava tasa-arvoa kannattava, mutta hänen on myös tajuttava, ettei vastakkainen sukupuoli ole ystävämateriaalia.
- mies asuu väärässä paikassa - ei jatkoon. Ei jaksa alkaa kaukosuhteeseen, ei halua viettää tapaillessa aikaa toisen kanssa maalla/kaupungissa.
- mies on työtön tai sairaseläkkeellä - ei jatkoon. Syyllä ei ole väliä, töitä kyllä nohevalle löytyy aina ja työkyvytön on luonnollisesti myös kyvytön parisuhteeseen.
- eriävä poliittinen kanta tai ei poliittista kantaa lainkaan - ei jatkoon. Väärät arvot, ei sovi ja ei käy.Tähän kun vielä lisätään ehdottomat ulkonäkökriteerit, niin kumppanin löytäminen alkaa olla jo aika hankalaa. Pitää olla oikean mittainen ja painoinen ja rakenteinen ja sopivan tyylinen. Viimeistään vääränlainen penis saattaa romahduttaa lupaavasti alkaneen suhteen.
En tarkoita, etteikö ihmisellä saisi olla ehdottomiakin periaatteita ja kriteereitä potentiaaliselle kumppanille, mutta minusta kannattaa kuitenkin aina tutustua kiinnostavaan ihmiseen avoimella mielellä.
Mitä noista kriteereistä suosittelisit siis luopumaan - kannattaisiko hyväksyä maksuhäiriömerkinnät, huumeidenkäyttö vai mielenterveysongelmat, esimerkiksi?
Noita edellämainittuja on kovin eritasoisia. Mikko Kuustonen mielletään vanhemmissa ikäpolvissa unelma-poikaystäväksi, mutta on kylläkin kertonut julkisestikin mielialalääkityksestään. Hanna Brotherus siis joutui tyytymään mielenterveysongelmaiseen?
Rokkarit saa monen naisen kuumaksi, mutta moni rokkarilienee myös pössytellyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän olet missannut sen ekan kierroksen. Käytännössä vaihtoehtoina tulee olemaan eronneet, suunnilleen oman ikäisesi miehet, joilla voi hyvinkin olla jo lapsia ja sitten vanhemmat, 40-50-vuotiaat, jotka ovat saavuttaneet vakiintumiseen tarvittavan kypsyyden vasta tuossa iässä. Heillä ei välttämättä lapsia ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi porukka kuvittelee, että jos 25-vuotiaana helmet on viety niin niitä ei enää myöhemmin ole? Nykyään erotaan koko ajan, ei ne suhteet kestä ikuisesti.
Ei niin, mutta jos siinä edellisessä suhteessa/liitossa on lapset jo tehty, niin ei se mies välttämättä enää lisää halua.
Totta, mutta kyllä heitä on paljon jotka ovat halunneet perustaa perheen vasta vanhempana tai haluavat lisää lapsia.
En tiedä. Kun olin kolmikymppinen, minulla oli ihan sama ongelma. Sitoutumishaluisia kiinnostavia miehiä ei vain ollut missään. Tein lapsen sinkkuna ilman miestä sitten, kun biologia asetti sille takarajan ja tarvitsin sill
oin jo apua hedelmöityshoidoistakin. Ajattelin olevani loppuiän yksin,mutta yllättäen nelikymppisenä satuin tapaamaan miehen, joka oli sekä ihana että sitoutumishaluinen, hän oli juuri eronnut ja siis toisella kierroksella. Niitä hyviä miehiä on siis mielestäni kertakaikkiaan lukumääräisesti vähemmän kuin naisia ja ne samat miehet kelpaavat yhä uudestaan ja uudestaan.
Kannattaa varmaan suosiolla hankkia ne lapset itsekseen. Harva mies haluaa kotiorjaks.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, ja mitä olen (etenkin) naispuolisten ystävieni kanssa keskustellut, niin aika monella heistä on melko tiukat kriteerit sille, millaisia asioita ei voi hyväksyä. Muutamia tosielämän esimerkkejä:
- miehellä on maksuhäiriömerkintä - ei jatkoon. Sillä ei ole väliä, mistä merkintä on tullut, onko velka ehkä jo maksettu, ja miten asia on nyt hoidossa.
- mies on joskus viihdekäyttänyt muita päihteitä, kuin alkoholia - ei jatkoon. Kannabista joskus poltellut tai jopa edelleen satunnaisesti poltteleva mies on narkkari ja pajapää, josta ei ole parisuhteeseen.
- miehellä on mielialalääkitys - ei jatkoon. Mielenterveysongelmat, burn out, masennus tai hoitotasapainossa oleva mielen sairaus tekevät miehestä kelvottoman parisuhteeseen.
- miehellä on lapsia edellisestä liitosta - ei jatkoon. Miehen tulee haluta lapsia ja olla huomaavainen ja sitoutumishaluinen kumppani, mutta vasta tämän uuden naisen kanssa.
- miehellä on naispuolisia ystäviä - ei jatkoon. Miehen on oltava tasa-arvoa kannattava, mutta hänen on myös tajuttava, ettei vastakkainen sukupuoli ole ystävämateriaalia.
- mies asuu väärässä paikassa - ei jatkoon. Ei jaksa alkaa kaukosuhteeseen, ei halua viettää tapaillessa aikaa toisen kanssa maalla/kaupungissa.
- mies on työtön tai sairaseläkkeellä - ei jatkoon. Syyllä ei ole väliä, töitä kyllä nohevalle löytyy aina ja työkyvytön on luonnollisesti myös kyvytön parisuhteeseen.
- eriävä poliittinen kanta tai ei poliittista kantaa lainkaan - ei jatkoon. Väärät arvot, ei sovi ja ei käy.Tähän kun vielä lisätään ehdottomat ulkonäkökriteerit, niin kumppanin löytäminen alkaa olla jo aika hankalaa. Pitää olla oikean mittainen ja painoinen ja rakenteinen ja sopivan tyylinen. Viimeistään vääränlainen penis saattaa romahduttaa lupaavasti alkaneen suhteen.
En tarkoita, etteikö ihmisellä saisi olla ehdottomiakin periaatteita ja kriteereitä potentiaaliselle kumppanille, mutta minusta kannattaa kuitenkin aina tutustua kiinnostavaan ihmiseen avoimella mielellä.
Mitä noista kriteereistä suosittelisit siis luopumaan - kannattaisiko hyväksyä maksuhäiriömerkinnät, huumeidenkäyttö vai mielenterveysongelmat, esimerkiksi?
Noi kriteerithän on itsessään hyviä ja perusteltuja, en itse lähtisi noista joustamaan yhtään.
Mutta on samalla aika päivänselvää että kun noihin kriteereihin lisätään vielä se että miehen tulee olla minimissään tietyn pituinen, kasvojen tulee miellyttää silmää, ja peniksenkin koolla on merkitystä, niin eiköhän tässä hölmömpikin ymmärrä että kaikille naisille ei yksinkertaisesti riitä miehiä jotka täyttävät kaikki nämä vaatimukset.
Soveltuvia miehiä on siis vain niukasti, joka tarkoittaa sitä että näillä miehillä on kissanpäivät parisuhdemarkkinoilla. He voivat harrastaa seksiseikkailuja, koska aina löytyy se seuraava halukas nainen jos nykyinen alkaakin hankalaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä kyllä miellä itseäni jämäihmiseksi vaikka olen 32v sinkkunainen. Ero tuli vuosi sitten, that's life. Enkä ole ainoa kaveripiirissäni todellakaan. Olen mukava, ulkoisesti myös nätiksi kehuttu, hyvin koulutettu ja vakityössä, on ystäviä ja harrastuksia. En tiedä miksi olisin joku jämäpala vain siksi, että erosin ja olen kolmekymppisenä sinkku. Meitä on paljon.
Jätit tärkeimmän mainitsematta, ehkä tahallaan? Eli minkälainen kroppa sulla on?
Nätillä naamalla ei tee mitään jos olkavarret ja reidet pursuaa rasvaa.
Kroppani on solakka ja harrastan aktiivisesti liikuntaa. En nähnyt tarpeelliseksi painottaa ulkoista olemusta tällä tarkkuudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvät napataan heti nuorena pois kuleksimasta. Monet 30v miehet ovat olleet vaan sen itsensä perässä ja nyt ehkä haluavat leikkiä jonkun kanssa perhettä. Kyllä se minunkin lähipiiri alkaa olla hyvin löytänyt viimeistään 25v sopivan kumppanin itselleen ja nämä ikisinkut eivät muka ikinä löydä ketään. Vinkkiä nuorille naisille, että hyvät löytyy siinä parikymppisenä ja eivät koskaan välttämättä enää vapaudu " markkinoille".
Eli kolmikymppisissä sinkkuuntuvan on sitten vaan luovuttava haaveesta koko loppuelämäksi kun elämä ja hyvät miehet meni jo?
Ei, mutta hyväksyttävä vaan se fakta että tarjolla on enää kakkoskorin vaihtoehtoja. Joku helmi voi olla toki joukossa mutta nämä ovat lottovoittoon verrattavissa olevia löytöjä.
Saatat olla oikeassa.
Ongelmana vaan tuossa logiikasta on se, että molempien sukupuolten osalta jäljellä on kolmenkympin kohdalla enää ne "jämäihmiset". Ja kun nämä jämät kaikki etsivät keskuudestaan niitä muutamaa helmeä, niin lienee aika päivänselvää että vain muutama saa sen helmen, ja valtaosa jää ilman kumppania ja perhettä.
Voi voi. Miltä tuntuu olla jämäihminen? Vai lasketko itsesi vielä helmeksi...? No, ei pitäisi laskea leikkiä sinänsä vakavalla aiheella. En kuitenkaan osaa suhtautua tähän hirveän vakavasti, kun samaan aikaan AV-palstalla on toinen keskusteluketju jossa kysellään että mistä kunnollinen mies voisi löytää kunnollisen kolmikymppisen naisen perheenperustamistarkoituksessa...
Ensiksi mieleen tuleva asia näistä kahdesta ketjusta on että "get a room..."
Olen juurikin tuollainen jämäihminen, joka etsii helmeä. Ja eipä näytä löytyvän.
Ei tunnu hyvältä.
T. Sama jolle vastasit
Samaa jämäihmisten heimoa olen itsekin. Helmeä en enää aktiivisesti etsi, mutta en laita hanttiinkaan jos jostakin moinen vastaan tulee.
Elän hyvin, ja tuntuu ihan hyvältä. Elämäni laatu ei ole riippuvainen siitä olenko parisuhteessa.
T. Niin ikään sama jolle vastasit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, ja mitä olen (etenkin) naispuolisten ystävieni kanssa keskustellut, niin aika monella heistä on melko tiukat kriteerit sille, millaisia asioita ei voi hyväksyä. Muutamia tosielämän esimerkkejä:
- miehellä on maksuhäiriömerkintä - ei jatkoon. Sillä ei ole väliä, mistä merkintä on tullut, onko velka ehkä jo maksettu, ja miten asia on nyt hoidossa.
- mies on joskus viihdekäyttänyt muita päihteitä, kuin alkoholia - ei jatkoon. Kannabista joskus poltellut tai jopa edelleen satunnaisesti poltteleva mies on narkkari ja pajapää, josta ei ole parisuhteeseen.
- miehellä on mielialalääkitys - ei jatkoon. Mielenterveysongelmat, burn out, masennus tai hoitotasapainossa oleva mielen sairaus tekevät miehestä kelvottoman parisuhteeseen.
- miehellä on lapsia edellisestä liitosta - ei jatkoon. Miehen tulee haluta lapsia ja olla huomaavainen ja sitoutumishaluinen kumppani, mutta vasta tämän uuden naisen kanssa.
- miehellä on naispuolisia ystäviä - ei jatkoon. Miehen on oltava tasa-arvoa kannattava, mutta hänen on myös tajuttava, ettei vastakkainen sukupuoli ole ystävämateriaalia.
- mies asuu väärässä paikassa - ei jatkoon. Ei jaksa alkaa kaukosuhteeseen, ei halua viettää tapaillessa aikaa toisen kanssa maalla/kaupungissa.
- mies on työtön tai sairaseläkkeellä - ei jatkoon. Syyllä ei ole väliä, töitä kyllä nohevalle löytyy aina ja työkyvytön on luonnollisesti myös kyvytön parisuhteeseen.
- eriävä poliittinen kanta tai ei poliittista kantaa lainkaan - ei jatkoon. Väärät arvot, ei sovi ja ei käy.Tähän kun vielä lisätään ehdottomat ulkonäkökriteerit, niin kumppanin löytäminen alkaa olla jo aika hankalaa. Pitää olla oikean mittainen ja painoinen ja rakenteinen ja sopivan tyylinen. Viimeistään vääränlainen penis saattaa romahduttaa lupaavasti alkaneen suhteen.
En tarkoita, etteikö ihmisellä saisi olla ehdottomiakin periaatteita ja kriteereitä potentiaaliselle kumppanille, mutta minusta kannattaa kuitenkin aina tutustua kiinnostavaan ihmiseen avoimella mielellä.
Mitä noista kriteereistä suosittelisit siis luopumaan - kannattaisiko hyväksyä maksuhäiriömerkinnät, huumeidenkäyttö vai mielenterveysongelmat, esimerkiksi?
Noita edellämainittuja on kovin eritasoisia. Mikko Kuustonen mielletään vanhemmissa ikäpolvissa unelma-poikaystäväksi, mutta on kylläkin kertonut julkisestikin mielialalääkityksestään. Hanna Brotherus siis joutui tyytymään mielenterveysongelmaiseen?
Rokkarit saa monen naisen kuumaksi, mutta moni rokkarilienee myös pössytellyt...
Okei, rokkarit siis vetoavat moniin naisiin ja osa heistä on ehkä pössytellyt - millä logiikalla tämä tarkoittaa, ettei kaikkien naisten pitäisi luopua kriteeristä, että eivät toivo miehen käyttävän mitään huumausaineita? Tämä keskusteluhan alkaa olla aivan absurdi, että jopa järkevät ja fiksut kriteerit, kuten huumeettomuus, nähdään liian tiukkoina kriteereinä. Ja noiden rokkareidenkin kohdalla kyse on enemmän stereotypiasta - jos ei puhuta megaluokan rock-staroista, niin aika moni elää melko tavallista elämää, ja nykyisin ne isommatkin tähdet saattavat olla jopa absolutisteja. Takavuosien sekoilut ovat aika "out". Ja moni rokkari on tavallisessa työssä, ja sivutyönään soittaa bändissä - siitä on rokkikliseet kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi vissiin ottaa sellainen joka ei kelpaa kenellekään muullekaan. Kun miehellä ei ole kysyntää, hän tarraa tiukasti kiinni siihen ainoaan mahdollisuuteen joka eteen tulee. Jos miehellä on yhtään enempää kysyntää, voi olla melko varma että kyseessä on joku pelailija, varsinkin jos on tinderissä.
Paras olisi mies joka on ollut yhdessä naisensa kanssa jostain teinistä saakka ja sitten eronnut, eikä koskaan eksynytkään tinderiin tai muihin deittisovelluksiin. Sellaisessa miehessä on ainesta.
Mun kokemuksen mukaan ne sitoutuvat ja ns kiltit perhemiehet on sitoutuneet ja pariutuneet poikkeuksetta sillon parikymppisinä ja opiskellessa.
95% niistä 30-35 miehistä jotka vapaana ei vaan osaa tai pysty sitoutumaan, vaikka muuta sanoisivat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, deittaile nuorempia. Ehkä löydät sitourumishaluiden parikymppisen, noissa kolmikymppisissä on vain jämät jäljellä.
Voihan tätäkin yrittää, ei siinä mitään.
Mutta ainakin itse kun olin parikymppinen kolli, niin yli 30 vuotiaat naiset nähtiin meidän kaveriporukassa ns. harjoittelunaisina, eli heidän kanssaan voitiin harrastaa seksiä ja ehkä harjoitella muutenkin naisten kanssa oloa, mutta sitä vakavaa kumppania haettiin kyllä oman ikäisistä. Itseään 10 vuotta vanhemman naisen ottaminen olisi ollut tietyllä tavalla noloa, tappion myöntäminen ("en pysty saamaan oman ikäistäni, joten tyydyn tähän").
Mies, 33
Samoilla ajatuksilla. Muistan kun kävin joskus 18v autokoulun niin 27v ajo-opettaja vaikutti jo vanhalta tädiltä.
Tunnistan edelleen tuon että edes vuotta vanhemman naisen ottaminen tuntuisi tietyllä tapaa luovuttamiselta. Jos ensin odottelee vuosia kelvatakseen ja sitten tyytyisi parhaat päivät jo nähneeseen naiseen, ei tunnu oikealta tuollainen siirtymä.
Tämä on kyllä ihan totaalikahelia. Miten 1-2 vuotta pilaa naisen? Entä jos kyseessä on hyvätuloinen kymppi? Tai edes 9?
Tajuan kyllä että ei halua 10 v vanhempaa ja 7 v on sekin aika paljon. Mutta eikö 1-2 v, ehkä 3-4 v ole likipitäen huomaamaton ero?
Naiset tuntuvat kelpuuttaavan taas paljon vanhemmatkin miehet, mitä taas itse en ymmärrä lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sitä tasa-arvoa jonka naiset ovat halunneet. Nauttikaa työnne hedelmistä.
Jaa, millä lailla tämä on tasa-arvoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun pikkusiskoni valittaa samaa, on nyt 33-vuotias. Hän on mitä mahtavinta seuraa, ja todella hyväntahtoinen ihminen. Hänen kanssaan on helppo olla.
En ole raaskinut sanoa hänelle, että voisi katsella vähän enemmän ja laajemmalla otannalla niitä miehiä. Sisko on kaunis, ja tosi flirtti vaikka onkin toisaalta ujo, joten häntä ei uskalla kaikki lähestyä. Ne jotka uskaltavat, voivat ehkä enemmän edustaa ns. ei-aviomies-matskua.
Lisäksi siskolla on koiria, joita hän hoivaa kuin lapsia. Hyvä siis että hoitaa hyvin, mutta esimerkiksi jos itse olen kylässä, hän saattaa puhua päälleni kun alkaa leperrellä koirilleen 😅 Minä sen vielä kestän, mutta joku potentiaalinen tuleva aviopuoliso ehkä ei osaa mennä väliin. Jos edes tykkää eläimistä.
Siis ihan tällainen ot. En tiedä sinkku maailmasta mitään, joten ehkä kuitenkin poistun takavasemmalle.
Kun tuossa mietin, niin en tiedä yhden ainutta sinkkua 30-40v naista. En siis itse ole sellaista etsimässä, mutta piireissä ja bileissä joissa itse liikun on kyllä muutamia sinkku miehiä, mutta kaikki naiset ovat varattuja. Ja suurimmalla osalla takana pidempi parisuhde.
Sinkkuniehet taas ovat omasta halustaan sinkkuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei millään pahalla, mutta se parisuhde/perhejuna meni jo.
Hyvät miehet on viety jo vuosikymmen sitten.Mulla on hyvä mies, kolme lasta, uusi okt ok seudulla jnejne perusjutut kunnossa.
Salaisuuteni on se, että nappasin mieheni jo 20v sitten hänen ollessa 19v, ennenkuin hänestä tuli muiden naisten pilaama ja katkeroittama.
N36
Tätäpä kovasti pelkään että näin on asiat. Itse nappasin ekan mieheni myös alta parikymppisenä mutta ero tuli juurikin kolmissakymmenissä. Lapset, kihlat ja naimisiinmenot jäi kokematta ja näyttää siltä että jääkin kun kolmekymppiset miehet ei enää sitoudu toisin kuin parikymppiset joilla on vielä uskoa eikä liikaa traumalastia.
miksi odotit 10 vuotta naimisiin menoa ja lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Mun kokemuksen mukaan ne sitoutuvat ja ns kiltit perhemiehet on sitoutuneet ja pariutuneet poikkeuksetta sillon parikymppisinä ja opiskellessa.
95% niistä 30-35 miehistä jotka vapaana ei vaan osaa tai pysty sitoutumaan, vaikka muuta sanoisivat
Sitoutuvien ja kilttien perhemiestenkin avioliitoista noin 50% päättyy avioeroon...Eli heitä on kyllä markkinoilla. Toinen asia on se että haluavatko hetikohta eronsa jälkeen sitoutua uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä kyllä miellä itseäni jämäihmiseksi vaikka olen 32v sinkkunainen. Ero tuli vuosi sitten, that's life. Enkä ole ainoa kaveripiirissäni todellakaan. Olen mukava, ulkoisesti myös nätiksi kehuttu, hyvin koulutettu ja vakityössä, on ystäviä ja harrastuksia. En tiedä miksi olisin joku jämäpala vain siksi, että erosin ja olen kolmekymppisenä sinkku. Meitä on paljon.
Jätit tärkeimmän mainitsematta, ehkä tahallaan? Eli minkälainen kroppa sulla on?
Nätillä naamalla ei tee mitään jos olkavarret ja reidet pursuaa rasvaa.
Kroppani on solakka ja harrastan aktiivisesti liikuntaa. En nähnyt tarpeelliseksi painottaa ulkoista olemusta tällä tarkkuudella.
Olet eliittiä. Tasoisesi miehet ovat jotain kansainvälisiä leffatähtiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kokemuksen mukaan ne sitoutuvat ja ns kiltit perhemiehet on sitoutuneet ja pariutuneet poikkeuksetta sillon parikymppisinä ja opiskellessa.
95% niistä 30-35 miehistä jotka vapaana ei vaan osaa tai pysty sitoutumaan, vaikka muuta sanoisivat
Sitoutuvien ja kilttien perhemiestenkin avioliitoista noin 50% päättyy avioeroon...Eli heitä on kyllä markkinoilla. Toinen asia on se että haluavatko hetikohta eronsa jälkeen sitoutua uudestaan.
Näitä 20 vuotta parisuhteessa ja naimisissa olleita eronneita isukkeja on tinderi täynnä. Ovat ihan hukassa mitä haluavat. Eivät osaa treffailla, seurustella.. Pienet lapset pyörivät jaloissa vuoroviikoin. Hankalia kaikinpuolin.
Alue: Aihe vapaa
Tai että asuu kaukana. Tuon ikäiset käy töissä, missä välissä sitä kaukosuhdetta ylläpitäisi? Tai poliittinensuuntaus, totta kai se merkitsee! Miksi siitä pitäisi tinkiä? Miksi sitten suhteessa ollaan jos edes henkilön mielipiteet on merkityksettömiä?