Lue keskustelun säännöt.
Muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen?
Kaipaisin nyt vähän vertaistukea, en keljuilua. Löytyykö palstalta muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen? Tuntuu että nykypäivän deittimarkkinat on yhtä pikku kivan ja seksin hakemista, haaremin keräämistä ja multideittailua. Avoimet suhteet, polysuhteet ja yhdenillanjutut ovat pinnalla ja tulee välillä se olo että arvostaako kukaan enää monogaamista suhdetta. Tämä tuottaa surua koska itse toivoisin seurustella vain sen yhden kanssa, muuttaa ajan kanssa kenties yhteen ja perustaa sen perheenkin, mutta se on vaikeaa kun yksi jos toinenkin etsii vain pikkukivaa tai parin kk:n pikasuhdetta. Mikäli haluan saada lapsen ja perheen tässä elämässä, ei minulla ole loputtomasti aikaa etsiä kumppania saati pettyä kun joku ei sitten suurista sanoistaan huolimatta sitoudukaan tai luovuttaa heti kun tulee vastaan ensimmäinen pieni keskustelu/ongelma. Tuntuu että deittisovelluksia käyttävät ovat pahimpia: vastassa on sitoutumiskammoinen ihminen joka on saanut jo paljon takkiinsa tai ihminen joka nirsoaa ja etsii aina vain parempaa ja parempaa ja on selkeästi jäänyt koukkuun deittiappiin loputtomaan tarjontaan. Tuntuu että nykymaailmassa ei malteta tai edes viitsitä panostaa enää yhteen kerralla ja oikeasti näin rakentaa ja saada jotakin yhteistä aikaan. Kun on aina olemassa se seuraava ja seuraava.
Kommentit (1943)
Se on tämä nykyajan kulttuuri, mitä kaikki haluaa. Irtosuhteita ja irto sitä ja tätä vapauden nimissä, ei vastuuta mistään. Abortti toimii ehkäisynä, kunhan saa pitää kivaa. Musiikki on tyyliin wap jne. Itse inhoan nykyajan räävitöntä ja täysin säädytöntä kulttuuria, jossa naiset voimistuu alastomuudella ja huonolla käytöksellä, miehet ei enää senkään vertaa sitoudu ja on muodostunut kokonainen naisvihaajien mammarijoukko.
Minä ehdottomasti haluaisin, että parisuhde ja ydinperhe olisi tärkeä yhteiskunnallinen arvo, ei irtosuhteet, polysuhteet, sateenkaarisuhteet joissa kaikki identifioituu lamppupylväiksi tänään ja huomenna muunhöpöiksi. Kuitenkaan nykymaailma ei myöskään tue ydinperheitä, esim. kahden palkalla on vaikea kahdenkaan elää saati että elättäisi lapsia. Koulutus ei takaa mitään ja kiitokseksi siitä, että olet käynyt korkeakoulun saat palkkaa tasan saman verran kuin amis jne. Kaikki on pielessä nykykulttuurissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ikisinkku on kuin negatiivinen tutka. Katsellaan vain mitä toisessa on vialla jotta voidaan juostaa kilpaa pakoon.
Ainakin omalta osaltani asia on juuri näin. Etsin päässäni vikoja treffikumppanin ulkonäöstä, luonteesta ja luoja ties mistä, ja sitten tietoisesti tai alitajuisesti sabotoin homman. Teen tätä kerta toisensa jälkeen.
Pisteet rehellisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Moni ikisinkku on kuin negatiivinen tutka. Katsellaan vain mitä toisessa on vialla jotta voidaan juostaa kilpaa pakoon.
Tämä. On todella vaikea rakentaa mitään yhteistä toisen kanssa kun itse on rakastunut ja haluaa puhua ja asioiden toimivan + korjata niitä tarvittaessa ja toinen vaan nirsoaa ja negaa että ei ole varma ja tuo ja tämä ei toimi tai kumminkaan tule toimimaan ja jättää lopulta parissa kuussa. Ja tämä negaaminen alkaa siis jo parin vkon päästä siitä kun on nimittänyt itsensä poikaystäväksi ihan itse. Sitoutumiskammoa vai mitä lie...
-nainen
Vierailija kirjoitti:
Se on tämä nykyajan kulttuuri, mitä kaikki haluaa. Irtosuhteita ja irto sitä ja tätä vapauden nimissä, ei vastuuta mistään. Abortti toimii ehkäisynä, kunhan saa pitää kivaa. Musiikki on tyyliin wap jne. Itse inhoan nykyajan räävitöntä ja täysin säädytöntä kulttuuria, jossa naiset voimistuu alastomuudella ja huonolla käytöksellä, miehet ei enää senkään vertaa sitoudu ja on muodostunut kokonainen naisvihaajien mammarijoukko.
Minä ehdottomasti haluaisin, että parisuhde ja ydinperhe olisi tärkeä yhteiskunnallinen arvo, ei irtosuhteet, polysuhteet, sateenkaarisuhteet joissa kaikki identifioituu lamppupylväiksi tänään ja huomenna muunhöpöiksi. Kuitenkaan nykymaailma ei myöskään tue ydinperheitä, esim. kahden palkalla on vaikea kahdenkaan elää saati että elättäisi lapsia. Koulutus ei takaa mitään ja kiitokseksi siitä, että olet käynyt korkeakoulun saat palkkaa tasan saman verran kuin amis jne. Kaikki on pielessä nykykulttuurissa.
Amen. Tuntuu siltä että menemme jatkuvasti takapakkia yhteiskunnallisten arvojen ja normien suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan haluaisi mahdollistaa sulle perheen. Hirmu kasa työtä, väsymystä, rahan, ajan ja elämän haaskaamista. Mitä se toinen osapuoli saa tässä diilissä?
Aika kurja asenne sitoutumista ja perhe-elämää kohtaan.
Joo, tuo itsekkyyden asenne on se joka vallitsee kaikessa. "Miksi kukaan haluaisi mahdollistaa sinulle.." on vahingossa oiva kiteytys nykyihmisen tai nykykaupunkilaisen ajattelutavasta.
Luulen, että kaupungeissa pyörii eniten näitä pintaliitäjiä ja itsekkäitä pyrkyreitä, jotka näkevät toisen ihmisen kertakäyttömateriaalina tai itseään hyödyttävänä lisänä, tää ajatusmaailma on perujaan työelämästä; sillä tiettyjen alojen neukkareissa puhutaan juuri noin. Toki on kai itsekästä haluta se perhekin, mutta luulempa että perinteisempien arvojen vaalijoita löytyy enemmän maaseudulta ja pikkukaupungeista, joissa vielä työpaikkoja, suuntaa pois pääkaupunkiseudulta.
Neuvo näin vanhempana tätinä: Jos haluat perheen, hoida tukiverkot kuntoon, säästä hoitovapaan varalle ja hanki lapsi/lapsia itsellisenä äitinä. Helpompi alkaa perheelliseksi alusta asti yksin, kuin että parisuhteessa vauvan tultua huomaa että on kuitenkin yksin, ja lisäksi siinä on sohvalla makailemassa (tai harrastuksissaan kiitämässä) valittava ja vaativa perhe-elämään osallistumaton mies viemässä energiaasi.
Parempi olla alusta asti yksin ja järjestää elämänsä sen mukaan, kuin huomata että "perheenisä" onkin itsekäs lastaan kiusaava k*sipää niin aviomiehenä kuin myöhemmin ex-miehenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ikisinkku on kuin negatiivinen tutka. Katsellaan vain mitä toisessa on vialla jotta voidaan juostaa kilpaa pakoon.
Ainakin omalta osaltani asia on juuri näin. Etsin päässäni vikoja treffikumppanin ulkonäöstä, luonteesta ja luoja ties mistä, ja sitten tietoisesti tai alitajuisesti sabotoin homman. Teen tätä kerta toisensa jälkeen.
Voin sanoa suoraan että kyllä sattuu ja kovaa olla vastapuolella arvioitavana ja menettää vuoden elämästään kun yrittää kaikkensa, rakastuu ja saa lopulta märän rätin naamaan kun ei alkuinnosta huolimatta arvioinnin alettua nirsoojalle kelpaa koskaan kumminkaan. Itsetunto murskana ja jätettynä kaikkensa yrittäneenä ei ole kiva olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, deittaile nuorempia. Ehkä löydät sitourumishaluiden parikymppisen, noissa kolmikymppisissä on vain jämät jäljellä.
Voihan tätäkin yrittää, ei siinä mitään.
Mutta ainakin itse kun olin parikymppinen kolli, niin yli 30 vuotiaat naiset nähtiin meidän kaveriporukassa ns. harjoittelunaisina, eli heidän kanssaan voitiin harrastaa seksiä ja ehkä harjoitella muutenkin naisten kanssa oloa, mutta sitä vakavaa kumppania haettiin kyllä oman ikäisistä. Itseään 10 vuotta vanhemman naisen ottaminen olisi ollut tietyllä tavalla noloa, tappion myöntäminen ("en pysty saamaan oman ikäistäni, joten tyydyn tähän").
Mies, 33
Samoilla ajatuksilla. Muistan kun kävin joskus 18v autokoulun niin 27v ajo-opettaja vaikutti jo vanhalta tädiltä.
Tunnistan edelleen tuon että edes vuotta vanhemman naisen ottaminen tuntuisi tietyllä tapaa luovuttamiselta. Jos ensin odottelee vuosia kelvatakseen ja sitten tyytyisi parhaat päivät jo nähneeseen naiseen, ei tunnu oikealta tuollainen siirtymä.
Tämä on kyllä ihan totaalikahelia. Miten 1-2 vuotta pilaa naisen? Entä jos kyseessä on hyvätuloinen kymppi? Tai edes 9?
Tajuan kyllä että ei halua 10 v vanhempaa ja 7 v on sekin aika paljon. Mutta eikö 1-2 v, ehkä 3-4 v ole likipitäen huomaamaton ero?Naiset tuntuvat kelpuuttaavan taas paljon vanhemmatkin miehet, mitä taas itse en ymmärrä lainkaan.
Nuorempana pienikin iän ero tuntuu kertakaikkiaan mahdottomalta yhtälöltä. Parikymppisen mielestä kolmekymppinen on toinen jalka haudassa ja toinen haudan partaalla. Kolmevitosena ei ole enää niin nuukaa, yhtä hyvin käy kaksivitonen kuin nelivitonenkin.
Naisten halu itseään vanhempiin miehiin on puhdasta biologiaa, haetaan omille (mahdollisille) jälkeläisille mahdollisimman hyvää geeniä, jonka saa vanhemmalta alfa-johtajaurokselta.
Jos alat jälkeläisillä ja biologialla selittämään niin siinä tapauksessa naisille pitäisi kelvata vain alle 35-vuotiaat miehet.
Jos olet ollut hereillä biologian tunnilla, niin muistanet että miehellä jälkeläisten tekokyky säilyy joskus hyvinkin korkeaan ikään asti. Isossa kuvassa jos katsotaan, niin parisuhteista valtaosassa mies on naista muutaman vuoden vanhempi. Itse muistan yläasteikäisenä, kun yritin tehdä vaikutusta oman luokkani tyttöihin. Ei todellakaan onnistunut, heidän mielenkiintonsa oli lukioikäisissä pojissa, jostakin kumman syystä. Toki tiedän että on pariskuntia myös käänteisellä ikäerolla (omat vanhempani esim.), mutta kuten sanoin, keskimäärin on niin että mies on vanhempi.
Ihan tosi on yhä ihmisiä jotka ei tietä että miehen hedelmällisyys laskee ja jälkeläisten sairauksien riski nousee nimenomaan isän iän myötä?
Kannattaa ottaa asioista selvää ennen kuin alkaa heitellä biologiaväitteitä.Mies voi tulla isäksi 60 vuotiaana, eikä ole harvinaistakaan. Naisen kohdalla juna on mennyt yleensä 45-vuotiaana, joitakin erittäin harvinaisia tapauksia jossa on 50-vuotias äiti. Suomessakin on tapaus että tullut isäksi liki kasikymppisenä.
Näistä nykysistä raskauksista jotka tapahtuu yli 40-vuotiaana huomattava osa on hedelmöityshoitojen ansiota. Justhan tuossa joku lääkäri asiaa avas olikohan hesarissa. Naisen hedelmällisyys alkaa laskea jo kolmekymppisenä ja nelikymppisenä on jo monelle liian myöhäistä ilman hoitoja.
Pitöö paikkansa. Kaikki tieävät tämän kyllä. Sen sijaan moni ei tunnu jostain kumman syystä pitävän edes mahdollisena, että myös iäkkäiden isien tapauksissa on saatettu joutua käyttämään hedelmöityshoitoja tai jopa lahjasiittiöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi vissiin ottaa sellainen joka ei kelpaa kenellekään muullekaan. Kun miehellä ei ole kysyntää, hän tarraa tiukasti kiinni siihen ainoaan mahdollisuuteen joka eteen tulee. Jos miehellä on yhtään enempää kysyntää, voi olla melko varma että kyseessä on joku pelailija, varsinkin jos on tinderissä.
Paras olisi mies joka on ollut yhdessä naisensa kanssa jostain teinistä saakka ja sitten eronnut, eikä koskaan eksynytkään tinderiin tai muihin deittisovelluksiin. Sellaisessa miehessä on ainesta.
No tössä olis sulle senmonen. Ensirakkauden kanssa 16 vuotiaasta, naimisiin 21v. Lapset jo kotia poismuuttaneet mutta oma ikä vielä alle 45v. Puoliso menehtyi äkillisesti teilu vuosi sitten ja siksi yksin. En oo tinderissä enkä muutenkaan altiivisesti kumppania hae vaan harrastan liikuntaa, kulttuuria, matkustelua yms. En vastaan laittais uutta parisuhdetta ja ehkä lapsiakin mutta gold diggereille sanon ei kiitos. Ehkä se oikea jostain sit löytyy minullekin vielä.
Vierailija kirjoitti:
Missä ihmeen kuplassa te elätte jos teistä kolmekymppinen sinkku on joku jämä tai muuten epäonnistunut? Ehkä joskus vuosikymmeniä sitten näin oli kun kumppani valittiin loppuelämäksi jo nuorena. Ajat ovat muuttuneet. Tiedän useita kaksikymppisenä pariutuneita ja kolmekymppisiä eronneita, osalla oli jo lapsia, suurimmalla osalla ei. Ja hyvin ehtivät uuden perheen perustaa. Tämä on nykyaikaa. Niitä helmiä kyllä vapautuu kaikissa ikävaiheissa sinkkumarkkinoille.
Tämä. En ymmärrä tätä keskustelua. Mutta AV:lla todellisuus onkin aina vähän omansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ikisinkku on kuin negatiivinen tutka. Katsellaan vain mitä toisessa on vialla jotta voidaan juostaa kilpaa pakoon.
Tämä. On todella vaikea rakentaa mitään yhteistä toisen kanssa kun itse on rakastunut ja haluaa puhua ja asioiden toimivan + korjata niitä tarvittaessa ja toinen vaan nirsoaa ja negaa että ei ole varma ja tuo ja tämä ei toimi tai kumminkaan tule toimimaan ja jättää lopulta parissa kuussa. Ja tämä negaaminen alkaa siis jo parin vkon päästä siitä kun on nimittänyt itsensä poikaystäväksi ihan itse. Sitoutumiskammoa vai mitä lie...
-nainen
Uskon että tinderin olemassaolo kiihdyttää tuota negaamisen ja nirsoilun kulttuuria.
Itse ainakin olen huomannut sen että koska tiedostan itse että se "lite bättre" tapaus voi olla ihan vaan muutaman svaippauksen takana, on tosi matala kynnys alkaa nirsoilemaan nykyisen tapailukumppanin suhteen.
Eli jos joku asia nykyisen tapailukumppanin ulkonäössä tai luonteessa häiritsee, pieni ääni takaraivossa kuiskaa mulle heti että "mikset vaan avaa tinderiä ja mätsää sieltä uusi ja parempi". Ja tämä ruokkii sitten sitä nirsoa suhtautumista siihen nykyiseen, koska aina kuvittelen että vielä parempi on ihan nurkan takana.
Vanhoja elokuvia kun katsoo, niin niissä nuoret kollit jahtaa tyttöjä kuka saa kauneimman ja ihanimman vaimokseen. Nykyään kaikki on niin lapsellisia, ettei haluta kumppania, kunnes täytetään 35 ja sitten hirveällä kiireellä tehdään tyhmiä valintoja ja päädytään ihan kivaan suhteeseen tai kauheaan suhteeseen. Joka tapauksessa lopputuloksena on rikkinäinen perhe.
Tajutkaa jo, että vaihtamalla ei usein parane ja todella kannattaa tarttua ja pitää kiinni, kun löytää sen oikean, eikä jatkaa vain nuoruuden nimissä etsintää. Olisi ihanaa jos edelleen nuorena mentäisiin naimisiin ja rakennettaisiin elämää alusta asti yhdessä, eikä niin että kipuillaan oman tilan ja rahan menetystä, kun on ensin 20 vuotta elänyt yksin ja yht äkkiä tarvitaan se parisuhde. Hohhoijaa ja ärsytys tätä nykymenoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitkä kriteerit on niitä ehdottomia? Minä löysin reilusti yli kolmekymppisenä elämäni rakkauden. On kivannäköinen ja liikunnallinen, herkkä, taiteellinen, romanttinen, keskustelutaitoinen yhden naisen mies ja maailman paras rakastaja. Ei ole rikas korkeakoulutettu urahai (no tämä ei kyllä sikäli ole kompromissi että sellaista en olisi halunnutkaan, mutta jos joku toinen haluaisi).
Muistuttaisin myös, että kolmekymppisellä on jo yleensä elämän haavoja, eli sitoutuminen voi vaatia enemmän aikaa kuin parikymppisenä. Jos kuukauden jälkeen pitää pystyä sanomaan että seurustellaan ja puolen vuoden aikana olla esitelty tutuille niin voi olla ettei toinen olekaan valmis omiin ehtoihin. Ihan vaan koska näitä on ennenkin nähty.
On todella vaikeaa löytää ketään joka olisi oikeasti halukas seurustelemaan.
Tässä iässä on jo paljon jotka ovat suht pitkissä suhteissa jo ollut, ehkä hetken jopa avioliitossa ja nyt haluavat jotain helppoa ja hauskaa.
Lisäksi monilla on kakaroita 😔.
Mikä hankaloittaa tämän lisäksi vielä, on se että seksi ei pahemmin kiinnosta minua, niin on tehty selväksi mikä kamala turhake olen.😢
Mutta vaikeaa on,
tsemppiä ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei millään pahalla, mutta se parisuhde/perhejuna meni jo.
Hyvät miehet on viety jo vuosikymmen sitten.Mulla on hyvä mies, kolme lasta, uusi okt ok seudulla jnejne perusjutut kunnossa.
Salaisuuteni on se, että nappasin mieheni jo 20v sitten hänen ollessa 19v, ennenkuin hänestä tuli muiden naisten pilaama ja katkeroittama.
N36
Tätäpä kovasti pelkään että näin on asiat. Itse nappasin ekan mieheni myös alta parikymppisenä mutta ero tuli juurikin kolmissakymmenissä. Lapset, kihlat ja naimisiinmenot jäi kokematta ja näyttää siltä että jääkin kun kolmekymppiset miehet ei enää sitoudu toisin kuin parikymppiset joilla on vielä uskoa eikä liikaa traumalastia.
Kyllä kolmekymppisiä sinunkin kriteerisi täyttäviä miehiä on, mutta he ovat useimmiten jo toisella kierroksella, kuten olet jo itsekin. Tällöin sinun täytyy hyväksyä että miehellä on jo jälkeläisiä. Yleensä nämä miehet ovat kuitenkin varsin haluttuja- hehän ovat joskus kelvanneet jollekin toiselle naiselle, ja todistaneet siitoskykynsä, toisin kuin ne säälittävät luuseri"miehet" jotka ovat olleet sinkkuna koko ikänsä aina sinne kolmikymppiseksi asti ja todennäköisesti pidempäänkin.
Niin totta. Olen vähän alta kolmekymppinen ja todennut, ettei tässä iässä ole mitään järkeä enää edes yrittää etsiä miestä perheenperustamismielessä. Parhaat ovat näitä toisella kierroksella olevia, joilla yleensä on jo lapsia. Paljon mieluummin otan hyvän miehen jolla on jo lapsia ja unohdan perhehaaveet kuin perustaisin perheen jonkun sellaisen kanssa, joka ei siihen todellakaan sovellu eikä ole hyvä kumppaninakaan.
Vierailija kirjoitti:
Seksisuhteet on se juttu nykyään.
M29
Ja sitten te ukot heräätte noin viiskymppisinä siihen, kun ei olekaan vaimoa eikä lapsia, ja huuli pyöreänä ihmettelette, kun ei niitä kolmekymppisiä naisia kiinnostakaan lisääntyminen teidän kanssa.
Nykymeininki on säälittävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, deittaile nuorempia. Ehkä löydät sitourumishaluiden parikymppisen, noissa kolmikymppisissä on vain jämät jäljellä.
Voihan tätäkin yrittää, ei siinä mitään.
Mutta ainakin itse kun olin parikymppinen kolli, niin yli 30 vuotiaat naiset nähtiin meidän kaveriporukassa ns. harjoittelunaisina, eli heidän kanssaan voitiin harrastaa seksiä ja ehkä harjoitella muutenkin naisten kanssa oloa, mutta sitä vakavaa kumppania haettiin kyllä oman ikäisistä. Itseään 10 vuotta vanhemman naisen ottaminen olisi ollut tietyllä tavalla noloa, tappion myöntäminen ("en pysty saamaan oman ikäistäni, joten tyydyn tähän").
Mies, 33
Samoilla ajatuksilla. Muistan kun kävin joskus 18v autokoulun niin 27v ajo-opettaja vaikutti jo vanhalta tädiltä.
Tunnistan edelleen tuon että edes vuotta vanhemman naisen ottaminen tuntuisi tietyllä tapaa luovuttamiselta. Jos ensin odottelee vuosia kelvatakseen ja sitten tyytyisi parhaat päivät jo nähneeseen naiseen, ei tunnu oikealta tuollainen siirtymä.
Tämä on kyllä ihan totaalikahelia. Miten 1-2 vuotta pilaa naisen? Entä jos kyseessä on hyvätuloinen kymppi? Tai edes 9?
Tajuan kyllä että ei halua 10 v vanhempaa ja 7 v on sekin aika paljon. Mutta eikö 1-2 v, ehkä 3-4 v ole likipitäen huomaamaton ero?Naiset tuntuvat kelpuuttaavan taas paljon vanhemmatkin miehet, mitä taas itse en ymmärrä lainkaan.
Nuorempana pienikin iän ero tuntuu kertakaikkiaan mahdottomalta yhtälöltä. Parikymppisen mielestä kolmekymppinen on toinen jalka haudassa ja toinen haudan partaalla. Kolmevitosena ei ole enää niin nuukaa, yhtä hyvin käy kaksivitonen kuin nelivitonenkin.
Naisten halu itseään vanhempiin miehiin on puhdasta biologiaa, haetaan omille (mahdollisille) jälkeläisille mahdollisimman hyvää geeniä, jonka saa vanhemmalta alfa-johtajaurokselta.
Jos alat jälkeläisillä ja biologialla selittämään niin siinä tapauksessa naisille pitäisi kelvata vain alle 35-vuotiaat miehet.
Jos olet ollut hereillä biologian tunnilla, niin muistanet että miehellä jälkeläisten tekokyky säilyy joskus hyvinkin korkeaan ikään asti. Isossa kuvassa jos katsotaan, niin parisuhteista valtaosassa mies on naista muutaman vuoden vanhempi. Itse muistan yläasteikäisenä, kun yritin tehdä vaikutusta oman luokkani tyttöihin. Ei todellakaan onnistunut, heidän mielenkiintonsa oli lukioikäisissä pojissa, jostakin kumman syystä. Toki tiedän että on pariskuntia myös käänteisellä ikäerolla (omat vanhempani esim.), mutta kuten sanoin, keskimäärin on niin että mies on vanhempi.
Ihan tosi on yhä ihmisiä jotka ei tietä että miehen hedelmällisyys laskee ja jälkeläisten sairauksien riski nousee nimenomaan isän iän myötä?
Kannattaa ottaa asioista selvää ennen kuin alkaa heitellä biologiaväitteitä.Mies voi tulla isäksi 60 vuotiaana, eikä ole harvinaistakaan. Naisen kohdalla juna on mennyt yleensä 45-vuotiaana, joitakin erittäin harvinaisia tapauksia jossa on 50-vuotias äiti. Suomessakin on tapaus että tullut isäksi liki kasikymppisenä.
Tilastojen mukaan isäksi tulo 60-vuotiaana kyllä ON aika harvinaista. Ja nuo anekdootit 80-vuotiaana isäksi tulleista ovat yhtä tyhmiä kuin se, jos joku kaivaisi esiin, jonkun harvinaisen 50-vuotiaana äidiksi tulleen, ja alkaisi sillä todistella iäkkäiden lisääntymismahdollisuuksia. Juurihan tässä ketjussa vähän aiemmin todettiin, että todennäköisin ikäero pariskunnilla on muutama vuosi, eli isojen ikäerojen suhteet ovat todella harvinaisia. Ja jos kerran naisen kannattaa hankkia lapset alle 35-vuotiaana, niin silloin ei tilastojen mukaan ole kovin lupaavat näkymät miehille, jotka haluaisivat lapsia iäkkäinä. Käytännössä kumppanin täytyisi olla alle 40, ja kuinka todennäköisesti 60-vuotiaalla miehellä on sen ikäinen kumppani? Kuinka todennäköisesti 80-vuotiaalla? Nyt vähän realismia mukaan näihin argumentteihin.
Itse asiassa joskus Hesarissa oli juttua miesten lapsettomuudesta, ja jutussa todettiin, että jos miehellä ei 40-vuotiaana ole lasta, vain 1/5 tulee enää myöhemmin lasta saamaankaan. Veikkaan, että näistäkin valtaosa, lähes kaikki, lisääntyvät alle 50-vuotiaina.
On miehiltä valtavaa itsepetosta kuvitella, että mahdollisuudet lisääntymiseen säilyvät läpi iän. Ja erityisesti tuon asian toistelu on karhunpalvelus muille miehille, jotka jäävät odottelemaan eivätkä tajua miettiä perheen perustamista esim. 30-vuotiaana. Jos silloin lykkää asiaa kuvitellen, että voi hankkia lapsia vielä eläkeiän kynnyksellä, ne suurella todennäköisyydellä jäävät saamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, deittaile nuorempia. Ehkä löydät sitourumishaluiden parikymppisen, noissa kolmikymppisissä on vain jämät jäljellä.
Voihan tätäkin yrittää, ei siinä mitään.
Mutta ainakin itse kun olin parikymppinen kolli, niin yli 30 vuotiaat naiset nähtiin meidän kaveriporukassa ns. harjoittelunaisina, eli heidän kanssaan voitiin harrastaa seksiä ja ehkä harjoitella muutenkin naisten kanssa oloa, mutta sitä vakavaa kumppania haettiin kyllä oman ikäisistä. Itseään 10 vuotta vanhemman naisen ottaminen olisi ollut tietyllä tavalla noloa, tappion myöntäminen ("en pysty saamaan oman ikäistäni, joten tyydyn tähän").
Mies, 33
Samoilla ajatuksilla. Muistan kun kävin joskus 18v autokoulun niin 27v ajo-opettaja vaikutti jo vanhalta tädiltä.
Tunnistan edelleen tuon että edes vuotta vanhemman naisen ottaminen tuntuisi tietyllä tapaa luovuttamiselta. Jos ensin odottelee vuosia kelvatakseen ja sitten tyytyisi parhaat päivät jo nähneeseen naiseen, ei tunnu oikealta tuollainen siirtymä.
Tämä on kyllä ihan totaalikahelia. Miten 1-2 vuotta pilaa naisen? Entä jos kyseessä on hyvätuloinen kymppi? Tai edes 9?
Tajuan kyllä että ei halua 10 v vanhempaa ja 7 v on sekin aika paljon. Mutta eikö 1-2 v, ehkä 3-4 v ole likipitäen huomaamaton ero?Naiset tuntuvat kelpuuttaavan taas paljon vanhemmatkin miehet, mitä taas itse en ymmärrä lainkaan.
Nuorempana pienikin iän ero tuntuu kertakaikkiaan mahdottomalta yhtälöltä. Parikymppisen mielestä kolmekymppinen on toinen jalka haudassa ja toinen haudan partaalla. Kolmevitosena ei ole enää niin nuukaa, yhtä hyvin käy kaksivitonen kuin nelivitonenkin.
Naisten halu itseään vanhempiin miehiin on puhdasta biologiaa, haetaan omille (mahdollisille) jälkeläisille mahdollisimman hyvää geeniä, jonka saa vanhemmalta alfa-johtajaurokselta.
Jos alat jälkeläisillä ja biologialla selittämään niin siinä tapauksessa naisille pitäisi kelvata vain alle 35-vuotiaat miehet.
Jos olet ollut hereillä biologian tunnilla, niin muistanet että miehellä jälkeläisten tekokyky säilyy joskus hyvinkin korkeaan ikään asti. Isossa kuvassa jos katsotaan, niin parisuhteista valtaosassa mies on naista muutaman vuoden vanhempi. Itse muistan yläasteikäisenä, kun yritin tehdä vaikutusta oman luokkani tyttöihin. Ei todellakaan onnistunut, heidän mielenkiintonsa oli lukioikäisissä pojissa, jostakin kumman syystä. Toki tiedän että on pariskuntia myös käänteisellä ikäerolla (omat vanhempani esim.), mutta kuten sanoin, keskimäärin on niin että mies on vanhempi.
Ihan tosi on yhä ihmisiä jotka ei tietä että miehen hedelmällisyys laskee ja jälkeläisten sairauksien riski nousee nimenomaan isän iän myötä?
Kannattaa ottaa asioista selvää ennen kuin alkaa heitellä biologiaväitteitä.Mies voi tulla isäksi 60 vuotiaana, eikä ole harvinaistakaan. Naisen kohdalla juna on mennyt yleensä 45-vuotiaana, joitakin erittäin harvinaisia tapauksia jossa on 50-vuotias äiti. Suomessakin on tapaus että tullut isäksi liki kasikymppisenä.
Voi voi mutta jos aletaan biologialla ja jälkeläisillä selittämään niin sitten naiset ei oman ja potentiaalisten jälkeläisten terveyden takia halua yli 35-vuotiaita miehiä.
Jos valittavana on 18- vuotiaan opiskelijapojan siimapäät (jotka olisivat laadullisesti top kymppiä) tai 35 vuotiaan varakkaan ja johtavassa asemassa olevan alfauroksen ehkä laadullisesti huonommat siittiöt, niin valtaosassa tapauksia 18 vuotias joutuu odottelemaan vielä muutamia vuosia ja todistamaan alfa-kykynsä. Tämän hetken tilanteessa biologisen kellonsa kutsuun heränneen 25-30 vuotiaan naisen valinta on 35-vuotias alfauros joka on huipputasolla nyt. Siinä ei silloin muutaman prosentin, rai perosentin kymmenyksen huonompi spermanlaatu paina. Biologisessa valinnassa on muitakin kriteerejä kuin pelkkä nuijapäitten liikkuvuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei millään pahalla, mutta se parisuhde/perhejuna meni jo.
Hyvät miehet on viety jo vuosikymmen sitten.Mulla on hyvä mies, kolme lasta, uusi okt ok seudulla jnejne perusjutut kunnossa.
Salaisuuteni on se, että nappasin mieheni jo 20v sitten hänen ollessa 19v, ennenkuin hänestä tuli muiden naisten pilaama ja katkeroittama.
N36
Tätäpä kovasti pelkään että näin on asiat. Itse nappasin ekan mieheni myös alta parikymppisenä mutta ero tuli juurikin kolmissakymmenissä. Lapset, kihlat ja naimisiinmenot jäi kokematta ja näyttää siltä että jääkin kun kolmekymppiset miehet ei enää sitoudu toisin kuin parikymppiset joilla on vielä uskoa eikä liikaa traumalastia.
Kyllä kolmekymppisiä sinunkin kriteerisi täyttäviä miehiä on, mutta he ovat useimmiten jo toisella kierroksella, kuten olet jo itsekin. Tällöin sinun täytyy hyväksyä että miehellä on jo jälkeläisiä. Yleensä nämä miehet ovat kuitenkin varsin haluttuja- hehän ovat joskus kelvanneet jollekin toiselle naiselle, ja todistaneet siitoskykynsä, toisin kuin ne säälittävät luuseri"miehet" jotka ovat olleet sinkkuna koko ikänsä aina sinne kolmikymppiseksi asti ja todennäköisesti pidempäänkin.
Niin totta. Olen vähän alta kolmekymppinen ja todennut, ettei tässä iässä ole mitään järkeä enää edes yrittää etsiä miestä perheenperustamismielessä. Parhaat ovat näitä toisella kierroksella olevia, joilla yleensä on jo lapsia. Paljon mieluummin otan hyvän miehen jolla on jo lapsia ja unohdan perhehaaveet kuin perustaisin perheen jonkun sellaisen kanssa, joka ei siihen todellakaan sovellu eikä ole hyvä kumppaninakaan.
Höpö höpö, tuossa iässä ei todellakaan toisella kierroksella ole kuin tuuliviirit. Valinnan varaa on vaikka kuinka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei millään pahalla, mutta se parisuhde/perhejuna meni jo.
Hyvät miehet on viety jo vuosikymmen sitten.Mulla on hyvä mies, kolme lasta, uusi okt ok seudulla jnejne perusjutut kunnossa.
Salaisuuteni on se, että nappasin mieheni jo 20v sitten hänen ollessa 19v, ennenkuin hänestä tuli muiden naisten pilaama ja katkeroittama.
N36
Serkkulikka on 16. Kertoi nuorten olevan hyvin tarkkoja minkälaisen tytön seurassa hengataan. Haluaisi seurustella
Mitä tämä tarkoittaa?
Minkälaisten kanssa hengataan?
Voi voi mutta jos aletaan biologialla ja jälkeläisillä selittämään niin sitten naiset ei oman ja potentiaalisten jälkeläisten terveyden takia halua yli 35-vuotiaita miehiä.