Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen?
Kaipaisin nyt vähän vertaistukea, en keljuilua. Löytyykö palstalta muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen? Tuntuu että nykypäivän deittimarkkinat on yhtä pikku kivan ja seksin hakemista, haaremin keräämistä ja multideittailua. Avoimet suhteet, polysuhteet ja yhdenillanjutut ovat pinnalla ja tulee välillä se olo että arvostaako kukaan enää monogaamista suhdetta. Tämä tuottaa surua koska itse toivoisin seurustella vain sen yhden kanssa, muuttaa ajan kanssa kenties yhteen ja perustaa sen perheenkin, mutta se on vaikeaa kun yksi jos toinenkin etsii vain pikkukivaa tai parin kk:n pikasuhdetta. Mikäli haluan saada lapsen ja perheen tässä elämässä, ei minulla ole loputtomasti aikaa etsiä kumppania saati pettyä kun joku ei sitten suurista sanoistaan huolimatta sitoudukaan tai luovuttaa heti kun tulee vastaan ensimmäinen pieni keskustelu/ongelma. Tuntuu että deittisovelluksia käyttävät ovat pahimpia: vastassa on sitoutumiskammoinen ihminen joka on saanut jo paljon takkiinsa tai ihminen joka nirsoaa ja etsii aina vain parempaa ja parempaa ja on selkeästi jäänyt koukkuun deittiappiin loputtomaan tarjontaan. Tuntuu että nykymaailmassa ei malteta tai edes viitsitä panostaa enää yhteen kerralla ja oikeasti näin rakentaa ja saada jotakin yhteistä aikaan. Kun on aina olemassa se seuraava ja seuraava.
Kommentit (1943)
Vierailija kirjoitti:
Ai että kolmekymppisenä peli on pelattu? 😂 Höpö höpö. Tiedän vaikka kuinka monia 30+ iässä pariutuneita ja perheen perustaneita. On hyvinkin tavallista nykyään, että parikymppisenä aloitettu suhde kariutuu kolmekymppisenä. Ei enää muutenkaan eletä 1950-luvulla, suhteita alkaa ja päättyy koko ajan. Ei se tarkoita, että jos hyvät kandidaatit on kaksikymppisenä viety niin ne tulevat olemaan pois markkinoilta ikuisesti.
Minäkin tiedän. Samoin, että monet näistä ovat sittemmin taas eronneet kun ei ollutkaan sitä, mitä haettiin. Samat ongelmat siirtyvät joillakin parisuhteesta toiseen. Ei ymmärretä mitä pitkä liitto oikeasti vaatii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että kolmekymppisenä peli on pelattu? 😂 Höpö höpö. Tiedän vaikka kuinka monia 30+ iässä pariutuneita ja perheen perustaneita. On hyvinkin tavallista nykyään, että parikymppisenä aloitettu suhde kariutuu kolmekymppisenä. Ei enää muutenkaan eletä 1950-luvulla, suhteita alkaa ja päättyy koko ajan. Ei se tarkoita, että jos hyvät kandidaatit on kaksikymppisenä viety niin ne tulevat olemaan pois markkinoilta ikuisesti.
Minäkin tiedän. Samoin, että monet näistä ovat sittemmin taas eronneet kun ei ollutkaan sitä, mitä haettiin. Samat ongelmat siirtyvät joillakin parisuhteesta toiseen. Ei ymmärretä mitä pitkä liitto oikeasti vaatii.
Kyllä, tällaista se on nykyään. Elinikäiset suhteet ovat todella harvinaisia. Mutta juuri siitä syystä kolmekymppinen tai minkä ikäinen tahansa voi täysin hyvin löytää vielä kumppanin ja perustaa sen perheen. Ei sekään takaa, että suhde on ikuinen. Mutta sitä nyt ei takaa mikään koskaan.
Ap, deittaile nuorempia. Ehkä löydät sitourumishaluiden parikymppisen, noissa kolmikymppisissä on vain jämät jäljellä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, deittaile nuorempia. Ehkä löydät sitourumishaluiden parikymppisen, noissa kolmikymppisissä on vain jämät jäljellä.
Tai vanhempia.
Ei kyllä todellakaan vain "hyvät" sitoudu parikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, ja mitä olen (etenkin) naispuolisten ystävieni kanssa keskustellut, niin aika monella heistä on melko tiukat kriteerit sille, millaisia asioita ei voi hyväksyä. Muutamia tosielämän esimerkkejä:
- miehellä on maksuhäiriömerkintä - ei jatkoon. Sillä ei ole väliä, mistä merkintä on tullut, onko velka ehkä jo maksettu, ja miten asia on nyt hoidossa.
- mies on joskus viihdekäyttänyt muita päihteitä, kuin alkoholia - ei jatkoon. Kannabista joskus poltellut tai jopa edelleen satunnaisesti poltteleva mies on narkkari ja pajapää, josta ei ole parisuhteeseen.
- miehellä on mielialalääkitys - ei jatkoon. Mielenterveysongelmat, burn out, masennus tai hoitotasapainossa oleva mielen sairaus tekevät miehestä kelvottoman parisuhteeseen.
- miehellä on lapsia edellisestä liitosta - ei jatkoon. Miehen tulee haluta lapsia ja olla huomaavainen ja sitoutumishaluinen kumppani, mutta vasta tämän uuden naisen kanssa.
- miehellä on naispuolisia ystäviä - ei jatkoon. Miehen on oltava tasa-arvoa kannattava, mutta hänen on myös tajuttava, ettei vastakkainen sukupuoli ole ystävämateriaalia.
- mies asuu väärässä paikassa - ei jatkoon. Ei jaksa alkaa kaukosuhteeseen, ei halua viettää tapaillessa aikaa toisen kanssa maalla/kaupungissa.
- mies on työtön tai sairaseläkkeellä - ei jatkoon. Syyllä ei ole väliä, töitä kyllä nohevalle löytyy aina ja työkyvytön on luonnollisesti myös kyvytön parisuhteeseen.
- eriävä poliittinen kanta tai ei poliittista kantaa lainkaan - ei jatkoon. Väärät arvot, ei sovi ja ei käy.Tähän kun vielä lisätään ehdottomat ulkonäkökriteerit, niin kumppanin löytäminen alkaa olla jo aika hankalaa. Pitää olla oikean mittainen ja painoinen ja rakenteinen ja sopivan tyylinen. Viimeistään vääränlainen penis saattaa romahduttaa lupaavasti alkaneen suhteen.
En tarkoita, etteikö ihmisellä saisi olla ehdottomiakin periaatteita ja kriteereitä potentiaaliselle kumppanille, mutta minusta kannattaa kuitenkin aina tutustua kiinnostavaan ihmiseen avoimella mielellä.
Erinomainen kirjoitus, vastaa yksi yhteen omia havaintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvät napataan heti nuorena pois kuleksimasta. Monet 30v miehet ovat olleet vaan sen itsensä perässä ja nyt ehkä haluavat leikkiä jonkun kanssa perhettä. Kyllä se minunkin lähipiiri alkaa olla hyvin löytänyt viimeistään 25v sopivan kumppanin itselleen ja nämä ikisinkut eivät muka ikinä löydä ketään. Vinkkiä nuorille naisille, että hyvät löytyy siinä parikymppisenä ja eivät koskaan välttämättä enää vapaudu " markkinoille".
Eli kolmikymppisissä sinkkuuntuvan on sitten vaan luovuttava haaveesta koko loppuelämäksi kun elämä ja hyvät miehet meni jo?
Ei, mutta hyväksyttävä vaan se fakta että tarjolla on enää kakkoskorin vaihtoehtoja. Joku helmi voi olla toki joukossa mutta nämä ovat lottovoittoon verrattavissa olevia löytöjä.
Saatat olla oikeassa.
Ongelmana vaan tuossa logiikasta on se, että molempien sukupuolten osalta jäljellä on kolmenkympin kohdalla enää ne "jämäihmiset". Ja kun nämä jämät kaikki etsivät keskuudestaan niitä muutamaa helmeä, niin lienee aika päivänselvää että vain muutama saa sen helmen, ja valtaosa jää ilman kumppania ja perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis miksi porukka kuvittelee, että jos 25-vuotiaana helmet on viety niin niitä ei enää myöhemmin ole? Nykyään erotaan koko ajan, ei ne suhteet kestä ikuisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ap, deittaile nuorempia. Ehkä löydät sitourumishaluiden parikymppisen, noissa kolmikymppisissä on vain jämät jäljellä.
Voihan tätäkin yrittää, ei siinä mitään.
Mutta ainakin itse kun olin parikymppinen kolli, niin yli 30 vuotiaat naiset nähtiin meidän kaveriporukassa ns. harjoittelunaisina, eli heidän kanssaan voitiin harrastaa seksiä ja ehkä harjoitella muutenkin naisten kanssa oloa, mutta sitä vakavaa kumppania haettiin kyllä oman ikäisistä. Itseään 10 vuotta vanhemman naisen ottaminen olisi ollut tietyllä tavalla noloa, tappion myöntäminen ("en pysty saamaan oman ikäistäni, joten tyydyn tähän").
Mies, 33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisit sitoutunut 20 v
Minä tein sen virheen ja nyt kolmekymppisenä ei sitoutuminen kiinnosta. En enää halua mitään tiivistä yhdessä asumista ja elämistä.
Veikkaan että meitä on muitakin jotka elää nyt mielummin ilman perinteistä parisuhdetta sen jo koettuaan nuorempana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvät napataan heti nuorena pois kuleksimasta. Monet 30v miehet ovat olleet vaan sen itsensä perässä ja nyt ehkä haluavat leikkiä jonkun kanssa perhettä. Kyllä se minunkin lähipiiri alkaa olla hyvin löytänyt viimeistään 25v sopivan kumppanin itselleen ja nämä ikisinkut eivät muka ikinä löydä ketään. Vinkkiä nuorille naisille, että hyvät löytyy siinä parikymppisenä ja eivät koskaan välttämättä enää vapaudu " markkinoille".
Eli kolmikymppisissä sinkkuuntuvan on sitten vaan luovuttava haaveesta koko loppuelämäksi kun elämä ja hyvät miehet meni jo?
Ei, mutta hyväksyttävä vaan se fakta että tarjolla on enää kakkoskorin vaihtoehtoja. Joku helmi voi olla toki joukossa mutta nämä ovat lottovoittoon verrattavissa olevia löytöjä.
Saatat olla oikeassa.
Ongelmana vaan tuossa logiikasta on se, että molempien sukupuolten osalta jäljellä on kolmenkympin kohdalla enää ne "jämäihmiset". Ja kun nämä jämät kaikki etsivät keskuudestaan niitä muutamaa helmeä, niin lienee aika päivänselvää että vain muutama saa sen helmen, ja valtaosa jää ilman kumppania ja perhettä.
Voi voi. Miltä tuntuu olla jämäihminen? Vai lasketko itsesi vielä helmeksi...? No, ei pitäisi laskea leikkiä sinänsä vakavalla aiheella. En kuitenkaan osaa suhtautua tähän hirveän vakavasti, kun samaan aikaan AV-palstalla on toinen keskusteluketju jossa kysellään että mistä kunnollinen mies voisi löytää kunnollisen kolmikymppisen naisen perheenperustamistarkoituksessa...
Ensiksi mieleen tuleva asia näistä kahdesta ketjusta on että "get a room..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvät napataan heti nuorena pois kuleksimasta. Monet 30v miehet ovat olleet vaan sen itsensä perässä ja nyt ehkä haluavat leikkiä jonkun kanssa perhettä. Kyllä se minunkin lähipiiri alkaa olla hyvin löytänyt viimeistään 25v sopivan kumppanin itselleen ja nämä ikisinkut eivät muka ikinä löydä ketään. Vinkkiä nuorille naisille, että hyvät löytyy siinä parikymppisenä ja eivät koskaan välttämättä enää vapaudu " markkinoille".
Eli kolmikymppisissä sinkkuuntuvan on sitten vaan luovuttava haaveesta koko loppuelämäksi kun elämä ja hyvät miehet meni jo?
Ei, mutta hyväksyttävä vaan se fakta että tarjolla on enää kakkoskorin vaihtoehtoja. Joku helmi voi olla toki joukossa mutta nämä ovat lottovoittoon verrattavissa olevia löytöjä.
Saatat olla oikeassa.
Ongelmana vaan tuossa logiikasta on se, että molempien sukupuolten osalta jäljellä on kolmenkympin kohdalla enää ne "jämäihmiset". Ja kun nämä jämät kaikki etsivät keskuudestaan niitä muutamaa helmeä, niin lienee aika päivänselvää että vain muutama saa sen helmen, ja valtaosa jää ilman kumppania ja perhettä.
Voi voi. Miltä tuntuu olla jämäihminen? Vai lasketko itsesi vielä helmeksi...? No, ei pitäisi laskea leikkiä sinänsä vakavalla aiheella. En kuitenkaan osaa suhtautua tähän hirveän vakavasti, kun samaan aikaan AV-palstalla on toinen keskusteluketju jossa kysellään että mistä kunnollinen mies voisi löytää kunnollisen kolmikymppisen naisen perheenperustamistarkoituksessa...
Ensiksi mieleen tuleva asia näistä kahdesta ketjusta on että "get a room..."
Olen juurikin tuollainen jämäihminen, joka etsii helmeä. Ja eipä näytä löytyvän.
Ei tunnu hyvältä.
T. Sama jolle vastasit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kokemuksen perusteella naiset itse valikoivat sitoutumishaluttomia miehiä ja vain tuollaiset miehet saavat aikaan naisissa kipinöitä.
Deittailu on turhauttavaa kun haluaisi parisuhteen ja oman perheen mutta naisilta tulee vain pakkeja vaikka pääsisi 6.treffeille asti.
Kerran yksi nainen valitti treffeillä että hän löytää vain varattuja tai p anomiehiä mutta silti antoi pakit mulle joka etsin parisuhdetta.Eli kyse ei ole siitä että kunnollisia herrasmiehiä ei olisi vaan naiset eivät vain syty heistä.
Tunnistan tuon ongelman. Toisaalta mielestäni mies voi olla samanaikaisesti sekä hauska ja kipinöitä aikaansaava että se joka sitoutuu. En tahtoisi tylsää miestä joka ei saa minua nauramaan tai herätä minkäänlaisia tunteita ja himoja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin se että kelpuutan vain top 5 miehet. Ja herrasmiehet ovat ihania - varsinkin sellaiset joissa on ripaus sitä tuhmempaakin miestä joukossa pinnan alla.
Tiedossa on, että naiset painottavat aina tunteita ja himoja. Miten pystyisi muuttumaan kipinöiväksi hauskuuttaja-alfamieheksi, että kelpaisi joskus parisuhteeseen?
Olemalla aito oma itsensä ja kertomalla niitä hauskoja ja syvällisempiäkin juttuja. Tekemällä aloitteita sen sijaan että naisen tarvitsee tehdä ja panostaa yksin kaikkea. Se että mies itse on aloitteellinen ja vie tuntuu todella kivalta. Himoja taas voi nostattaa esim. olemalla seksuaalisesti rohkea tai edes vähän pikkutuhma. Kaikki on kiinni asenteesta, ei ulkonäöstä tai lompakosta. Naisesta on kiva tuntea olevansa se heikompi, pienempi ja se jota mies vie. Ei se tarvitse sen kummempia taikatemppuja kuin miehen joka ottaa rohkeasti kädestä kiinni, sanoo että nyt mennään tuonne ja kuljettaa naisen vaikkapa jätskille. Kun naiselta tippuu jätski syliin, mies tarjoaa paperia ja auttaa sotkun kanssa. Hipaisee vähän leuasta ja huulien nurkasta sinnekkin eksynyttä jätskiä ja naurahtaa. Olen myyty.
Ainoa minkä itse naisena allekirjoitan on tuo alku: olemalla oma itsensä ja kertomalla niitä hauskoja syvällisempiäkin juttuja. Tekemällä aloitteita ja olemalla seksuaalisesti rohkea. Loppuosaa en allekirjoita ollenkaan, esim. tuo jäätelökioskiepisodi olisi itselleni totaalinen turn off. Tai no, ainoa asia siinä, mikä oli ok, oli se että jos tippuu jätskiä, on kiva jos toinen ojentaa paperia, joskaan en kyllä tiedä miksi aikuisella tippuisi jätski syliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, deittaile nuorempia. Ehkä löydät sitourumishaluiden parikymppisen, noissa kolmikymppisissä on vain jämät jäljellä.
Voihan tätäkin yrittää, ei siinä mitään.
Mutta ainakin itse kun olin parikymppinen kolli, niin yli 30 vuotiaat naiset nähtiin meidän kaveriporukassa ns. harjoittelunaisina, eli heidän kanssaan voitiin harrastaa seksiä ja ehkä harjoitella muutenkin naisten kanssa oloa, mutta sitä vakavaa kumppania haettiin kyllä oman ikäisistä. Itseään 10 vuotta vanhemman naisen ottaminen olisi ollut tietyllä tavalla noloa, tappion myöntäminen ("en pysty saamaan oman ikäistäni, joten tyydyn tähän").
Mies, 33
Samoilla ajatuksilla. Muistan kun kävin joskus 18v autokoulun niin 27v ajo-opettaja vaikutti jo vanhalta tädiltä.
Tunnistan edelleen tuon että edes vuotta vanhemman naisen ottaminen tuntuisi tietyllä tapaa luovuttamiselta. Jos ensin odottelee vuosia kelvatakseen ja sitten tyytyisi parhaat päivät jo nähneeseen naiseen, ei tunnu oikealta tuollainen siirtymä.
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, ja mitä olen (etenkin) naispuolisten ystävieni kanssa keskustellut, niin aika monella heistä on melko tiukat kriteerit sille, millaisia asioita ei voi hyväksyä. Muutamia tosielämän esimerkkejä:
- miehellä on maksuhäiriömerkintä - ei jatkoon. Sillä ei ole väliä, mistä merkintä on tullut, onko velka ehkä jo maksettu, ja miten asia on nyt hoidossa.
- mies on joskus viihdekäyttänyt muita päihteitä, kuin alkoholia - ei jatkoon. Kannabista joskus poltellut tai jopa edelleen satunnaisesti poltteleva mies on narkkari ja pajapää, josta ei ole parisuhteeseen.
- miehellä on mielialalääkitys - ei jatkoon. Mielenterveysongelmat, burn out, masennus tai hoitotasapainossa oleva mielen sairaus tekevät miehestä kelvottoman parisuhteeseen.
- miehellä on lapsia edellisestä liitosta - ei jatkoon. Miehen tulee haluta lapsia ja olla huomaavainen ja sitoutumishaluinen kumppani, mutta vasta tämän uuden naisen kanssa.
- miehellä on naispuolisia ystäviä - ei jatkoon. Miehen on oltava tasa-arvoa kannattava, mutta hänen on myös tajuttava, ettei vastakkainen sukupuoli ole ystävämateriaalia.
- mies asuu väärässä paikassa - ei jatkoon. Ei jaksa alkaa kaukosuhteeseen, ei halua viettää tapaillessa aikaa toisen kanssa maalla/kaupungissa.
- mies on työtön tai sairaseläkkeellä - ei jatkoon. Syyllä ei ole väliä, töitä kyllä nohevalle löytyy aina ja työkyvytön on luonnollisesti myös kyvytön parisuhteeseen.
- eriävä poliittinen kanta tai ei poliittista kantaa lainkaan - ei jatkoon. Väärät arvot, ei sovi ja ei käy.Tähän kun vielä lisätään ehdottomat ulkonäkökriteerit, niin kumppanin löytäminen alkaa olla jo aika hankalaa. Pitää olla oikean mittainen ja painoinen ja rakenteinen ja sopivan tyylinen. Viimeistään vääränlainen penis saattaa romahduttaa lupaavasti alkaneen suhteen.
En tarkoita, etteikö ihmisellä saisi olla ehdottomiakin periaatteita ja kriteereitä potentiaaliselle kumppanille, mutta minusta kannattaa kuitenkin aina tutustua kiinnostavaan ihmiseen avoimella mielellä.
Mitä noista kriteereistä suosittelisit siis luopumaan - kannattaisiko hyväksyä maksuhäiriömerkinnät, huumeidenkäyttö vai mielenterveysongelmat, esimerkiksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, ja mitä olen (etenkin) naispuolisten ystävieni kanssa keskustellut, niin aika monella heistä on melko tiukat kriteerit sille, millaisia asioita ei voi hyväksyä. Muutamia tosielämän esimerkkejä:
- miehellä on maksuhäiriömerkintä - ei jatkoon. Sillä ei ole väliä, mistä merkintä on tullut, onko velka ehkä jo maksettu, ja miten asia on nyt hoidossa.
- mies on joskus viihdekäyttänyt muita päihteitä, kuin alkoholia - ei jatkoon. Kannabista joskus poltellut tai jopa edelleen satunnaisesti poltteleva mies on narkkari ja pajapää, josta ei ole parisuhteeseen.
- miehellä on mielialalääkitys - ei jatkoon. Mielenterveysongelmat, burn out, masennus tai hoitotasapainossa oleva mielen sairaus tekevät miehestä kelvottoman parisuhteeseen.
- miehellä on lapsia edellisestä liitosta - ei jatkoon. Miehen tulee haluta lapsia ja olla huomaavainen ja sitoutumishaluinen kumppani, mutta vasta tämän uuden naisen kanssa.
- miehellä on naispuolisia ystäviä - ei jatkoon. Miehen on oltava tasa-arvoa kannattava, mutta hänen on myös tajuttava, ettei vastakkainen sukupuoli ole ystävämateriaalia.
- mies asuu väärässä paikassa - ei jatkoon. Ei jaksa alkaa kaukosuhteeseen, ei halua viettää tapaillessa aikaa toisen kanssa maalla/kaupungissa.
- mies on työtön tai sairaseläkkeellä - ei jatkoon. Syyllä ei ole väliä, töitä kyllä nohevalle löytyy aina ja työkyvytön on luonnollisesti myös kyvytön parisuhteeseen.
- eriävä poliittinen kanta tai ei poliittista kantaa lainkaan - ei jatkoon. Väärät arvot, ei sovi ja ei käy.Tähän kun vielä lisätään ehdottomat ulkonäkökriteerit, niin kumppanin löytäminen alkaa olla jo aika hankalaa. Pitää olla oikean mittainen ja painoinen ja rakenteinen ja sopivan tyylinen. Viimeistään vääränlainen penis saattaa romahduttaa lupaavasti alkaneen suhteen.
En tarkoita, etteikö ihmisellä saisi olla ehdottomiakin periaatteita ja kriteereitä potentiaaliselle kumppanille, mutta minusta kannattaa kuitenkin aina tutustua kiinnostavaan ihmiseen avoimella mielellä.
Näin juuri. Ja kun tuo oma kauneuskin on ehkä pääsääntöisesti purkista niin sit ihmetellään miks ei kelpaa. En nyt sano, että ihan kaikki pitäis kelpuuttaa mutta jostakin pitää olla valmis joustamaan. Se elämä jatkossakin parisuhteessa vaatii kompromisseja. Muuten tulee ero ja ollaan lähtötilanteessa, monta vuotta vanhempana ja vähemmän haluttavina. Ei hyvä.
Ei ainakaan minulle parituminen ja suhteen muodostaminen ole sitä, että otetaan vaan joku, jonka kohdalla joustetaan siitä ja tästä ja tosta ongelmakohdasta, vaan itselleni se menee niin, että jonkun kanssa aletaan tuntea vetoa toinen toista kohtaan, halutaan olla yhdessä ja sitä kautta päädytään yhteen.
Enpä kyllä miellä itseäni jämäihmiseksi vaikka olen 32v sinkkunainen. Ero tuli vuosi sitten, that's life. Enkä ole ainoa kaveripiirissäni todellakaan. Olen mukava, ulkoisesti myös nätiksi kehuttu, hyvin koulutettu ja vakityössä, on ystäviä ja harrastuksia. En tiedä miksi olisin joku jämäpala vain siksi, että erosin ja olen kolmekymppisenä sinkku. Meitä on paljon.
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi porukka kuvittelee, että jos 25-vuotiaana helmet on viety niin niitä ei enää myöhemmin ole? Nykyään erotaan koko ajan, ei ne suhteet kestä ikuisesti.
Ei niin, mutta jos siinä edellisessä suhteessa/liitossa on lapset jo tehty, niin ei se mies välttämättä enää lisää halua.
Vierailija kirjoitti:
Enpä kyllä miellä itseäni jämäihmiseksi vaikka olen 32v sinkkunainen. Ero tuli vuosi sitten, that's life. Enkä ole ainoa kaveripiirissäni todellakaan. Olen mukava, ulkoisesti myös nätiksi kehuttu, hyvin koulutettu ja vakityössä, on ystäviä ja harrastuksia. En tiedä miksi olisin joku jämäpala vain siksi, että erosin ja olen kolmekymppisenä sinkku. Meitä on paljon.
Jätit tärkeimmän mainitsematta, ehkä tahallaan? Eli minkälainen kroppa sulla on?
Nätillä naamalla ei tee mitään jos olkavarret ja reidet pursuaa rasvaa.
Alue: Aihe vapaa
Lakkaa etsimästä niin löydät.