Muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa taas ankeuttajat liikkeellä. Olettekohan tosiaan tyytyväisiä elämiinne, kun olette noin kärkkäästi syyllistämässä, tuomitsemassa ja leuhkimassa. Vietin itse villejä sinkkuvuosia lähes kolmivitoseksi: matkustin, sarjadeittailin ja pidin hauskaa muutenkin. Pari vuotta sitten löysin deittiappista miehen, jonka kanssa olen onnellinen ja perustanut perheen. Hän on kiltti, luotettava ja älykäs. Hän on paras ystäväni. Räiskyvää intohimoa ei ollut, mutta sen sijaan sain yhä kasvavan rakkauden. Tsemppiä kaikille puolisoa etsivälle. Kannattaa olla aktiivinen eikä luovuttaa, vaikka sopiva kumppani ei tulisi vastaan pitkäänkään aikaan.

Ei riitä, että löytää sen upean miehen joka vetää maton jalkojen alta, pitää myös itse olla kiehtova sen miehen mielestä. Jotenkin tuntuu hölmöltä alkaa aikuiselle ihmiselle kertomaan, että kaikkea ei saa mitä haluaa. Kaikista ei tule astronautteja tai edes luokanopettajia vaikka se olisi suurin unelma ja sen eteen tekisi 30 vuotta töitä. Samoin kaikki eivät saa parisuhdetta koskaan - vaikka törmäisi kymmeniin rakastettaviin miehiin (tai naisiin). Jos sulla itselläsi ei nappulat riitä, niin sä jäät ilman sitä opettajanpestiä tai parisuhdetta. Maailma kun ei pyöri pelkästään sillä mitkä sun omat tavoitteesi ovat.

Ihan sillä kokemuksella sanon, kun en ole koskaan seurustellut, harrastanut seksiä, päässyt unelmatyöhöni, menestynyt harrastuksissa, saanut pysyviä ihmissuhteita, pärjännyt koulussa tai saanut sitä haaveideni maalaistaloa. Joskus on viisaampaa todeta että neliskanttinen palikka ei mene pyöreästä reiästä vaikka kuinka hakkaisi. Säästyy edes se mielenterveys kun ei aseta liian suuria tavotteita.

Sellaisia naisia ei taida paljoa olla joilla ei olisi ihastuneita miehiä ympäristössään pörräämässä?

Jaa-a, mä elän ainakin ihan reaalimaailmassa enkä missään satukirjassa jossa prinssi saapuu valkealla ratsullaan neidon luo. Ei ole ollut itselläni koskaan, ja siskollanikaan ei niitä varsinaisesti pörrää ympärillä vaikka on menestynyt kilpatanssija ja on sosiaalisemmat ympyrät kuin minulla, asuu kaupungissa ja on menevä ihminen. Eikä muutenkaan tule mieleen sellaisia tapauksia, työelämässä on parisuhteissa eläviä naisia mutta eivät ole sellaisia joiden ympärillä pörräisi miehiä kuolaamassa perään, ihan tavallisia duunareita ne ovat. Että mihinhän perustat näkemyksesi? Ruokkimaan omaa katkeruuttasi?

Olen eri, mutta olen suunnilleen samaa mieltä aiemman kirjoittajan kanssa. Suunnilleen jokaisella naisella, joka edes sen verran liikkuu ihmisten ilmoilla (esim töissä/ opiskeluissa/ harrastuksessa), että muutamaa miestä tapaa elämässään edes kuukausittain, on ihailijoita ympärillään. Naiset eivät ymmärrä sitä miten helposti miehet ihastuvat, ja miten vaikeaa miehelle on nykyisessä ilmapiirissä osoittaa ihastuksensa arjessa tavattavaan naiseen, jos nainen ei selkeästi näytä vihreää valoa. Tämän seurauksena about jokaisella naisella, joka neukkukuutiostaan joskus poistuu, on ympärillään miehiä, jotka lähtisivät heti treffeille kyseisen naisen kanssa, jos mahdollisuus tulisi.

Toki tietenkin harva näistä miehistä kelpaisi laatukriteereistä huomattavan tarkoille naisille, mutta se on eri asia se. Ihailijoita löytyy, se on pääasia.

Mitä arvoa tai merkitystä miehen ihastuksella on, jos se ei kohdistu henkilöön, vaan mies "on ihastunut" jokaiseen näkemäänsä naiseen? Ja toisaalta jos naiset eivät kerran edes tiedä miesten ihastuksista, eihän se silloin heihin mitenkään vaikuta. Moni nainen kuvittelee, etteivät kelpaa kenellekään - sehän onkin mukava yllätys, jos pulskalla ja rääväsuiselle kouvolatukkaisella yh:llakin on lauma ihailijoita odottamassa vain "vihreää valoa". Vai tarkoititko nyt ihailussa kylpevillä naisilla hoikkia, pitkätukkaisia ja kauniita naisia?

Ei mies ole ihastunut jokaiseen näkemäänsä naiseen. Ei tarvitse olla naisen ympärillä kuin muutamia miehiä, niin jollekulle niistä hän on yksi miehen harvoista ihastuksista.

Koskeeko tämä myös pulskaa yh:ta vai vain hyvännäköisiä naisia? Eli onko jokaisella tylsännäköisellä tai tätimäisellä ja persoonaltaankin tylsällä naisella ainakin yksi ihailija? Sehän on kiinnostavaa, jos näin on. Miten saisin selville kuka/ketkä ovat omalla kohdallani näitä ihailijoita?

Ainakin tuntemillani tätimäisillä ja rumilla 35 naisilla on ollut tähänastisessa elämässä kauhea määrä miehiä, että joku heitäkin tuntuu ihailevan. Tai vähintäänkin heidän vaginaansa. 

Viimeinen lause olikin sitten se ainoa millä merkitystä. Ei miehet ihastu naiseen, niitä kiinnostaa tökätä oma munansa jonnekin. Ei se ole mitään ihastusta tai ihailua.

No ihan naisten oma vika, että valkkaavat niistä munantökkäyshaluisista ne narsistisimmat pelimiehet. Kannattaisko ehkä olla antamatta heti sitä vagia, ja jalostaa ympärillä pyörivien kunnollisten miesten munantökkäyshaluista parisuhdehaluja?

Miksi? Sitähän voi vain ignoorata ne ympärillään pyörivät munantökkäyshaluiset miehet ja jatkaa elämäänsä. Poittihan tässä pörräävät ihailijat -keskustelussa onkin se, että miehet vain odottavat vihreää valoa päästäkseen treffeille (ja ilmeisesti sänkyyn), mutta naisia ei kiinnosta. Suosittelen, että jatketaan samaa kiinnostumatonta linjaa jatkossakin. Miksi muuttaisimme hyväksi havaittua toimintaa ja alkaisimme sekaantua noihin mainittuihin "ympärillä pörrääviin ihastuneisiin miehiin" ja tuhlaisimme aikaamme heidän "jalostamiseensa"?

Keskusteluhan lähti siitä, että joku nainen väitti ettei naisilla olisi jatkuvasti ihastuneita miehiä ympärillä. Tämän keskustelun alahaaran tarkoitus on vain ollut todistaa, että käytännössä kaikilla naisilla on ympärillään miehiä, jotka lähtisi heti treffeille. Jos nämä miehet eivät käy naiselle, niin ehkä terapiassa nainen ymmärtäisi, ettei voi saada tasoaan parempia miehiä.

Jos nyt kuvitellaan että tasoteoria pitää paikkansa, niin joo. En voi saada tasoani parempia miehiä. Eli täten jään siis yksin, KOSKA KUKAAN _EI_OLE KIINNOSTUNUT MINUSTA. EI KUKAAN.

Tämä on ihan yhtä hedelmällistä kuin jankkaisit että varmasti joku vegaani saa nälän pois pihvillä. Muttakun ne vegaanit eivät halua pihviä. Niinkuin miehet eivät halua minua. Mutta jälleen kerran seuraavassa keskustelussa tämä on pyyhkiytynyt pois muististanne, koska se ei palvele teidän agendaanne jossa väitätte että nainen saa aina. Ei saa. Jotkut eivät saa koskaan.

T. se joku nainen

1. Onko työ-, opiskelu- tai harrastusympäristössäsi miehiä?

2. Miten pukeudut? Laita vaikka jotain esimerkkikuvia

3. Minkä pituiset ja malliset hiukset sinulla on?

4. Onko sinulla ylipainoa? Onko sitä vähän vai huomattavasti?

Onko nämä oikeasti ne ratkaisevat asiat? Työskentelen miesvaltaisella alalla, pukeudun tilanteen mukaan, joskus räsyisiin verkkareihin ja joskus kauniisiin mekkoihin. Puolipitkät hiukset. Ylipainoa se 10 kg.

Mutta syy miksi minusta ei kiinnostuta, ei johdu mistään noista, ihmisessä on muutakin kuin ulkonäkö. Se on toki tosin vaikeaa hahmottaa jos käsitys naisista perustuu pikseleihin tietokoneen näytöllä.

Mies on visuaalinen, joten mitä kauniimpi olet sitä haluttavampana sinut nähdään. Mutta sitten tulee tietenkin ne asiat, jotka syövät sitä puolta ja se on luonne, käytös, ääni ja negatiivisuuden taso ja kuinka mukava ihmisenä olet.

Pitkiä hiuksia on niin monenlaisia, se ei kerro mitään. Meikkauksia on niin monen näköistä, ettei se kerro muille mitään. Joskus jopa ilman meikkiä on parempi kun se nykyinen käytössä oleva tyyli. Ylipaino jakautuu niin monin eri tavoin, joten 10 kiloa voi olla kaunistavaa tai todella rumentavaa.

Mutta kun kuuntelen miehiä lähes aina se suurin ei on se luonne ja ne ongelmat. Katso noita amerikkalaisia filmejä, joissa kuvataan sitä täydellistä vaimoa. Se on aika hyvä kuvaus ihannenaisesta puolisona länsimaissa. Mitä kauemmas ajaudut siitä, sitä vaikeampaa sinun on saada hyvää puolisoa.

Missä amerikkalaisissa filmeissä kuvataan täydellistä vaimoa? En tiedä ollaanko katsottu samoja leffoja, mutta minun näkemissäni amerikkalaisissa elokuvissa on ollut mm. naisia, jotka ovat huoltajuutensa menettävä köyhä teiniäiti, vampyyri, astronautti, matemaatikko, muistisairas... ja Harry Potter -leffoissa naisia on niin velhoina, kotitonttuina kuin sukulaispoikaansa kiusaavana perheenäitinäkin. Mutta sulla on ehkä mielessä jotain muita leffoja?

No vaikka 17 again, kissing booth, death race jne. Olen katsonut niin paljon erilaisia filmejä ja voin hyvin myös laittaa listan siitä ei täydellisesti vaimosta ja äidistä. Kuten vaikka 8 mile, gone girl jne. Sekä tietenkin listan kaikenlaista muista naisroolihahmoista, mutta niistähän ei nyt puhuttu.

Olen aina ajatellut, että nuo Potterit kuvasivat englantilaista satumaailmaa, eikä niissä edes yritetty kuvata täydellistä vaimoa tai perheidylliä.

Laajenna vähän tuota sinun filmivalikoimaa, jos yhdessäkään näkemässäsi filmissä ei ole ollut amerikkalaisten ihannevaimostereotypiaa. Kyllä se sieltä löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa taas ankeuttajat liikkeellä. Olettekohan tosiaan tyytyväisiä elämiinne, kun olette noin kärkkäästi syyllistämässä, tuomitsemassa ja leuhkimassa. Vietin itse villejä sinkkuvuosia lähes kolmivitoseksi: matkustin, sarjadeittailin ja pidin hauskaa muutenkin. Pari vuotta sitten löysin deittiappista miehen, jonka kanssa olen onnellinen ja perustanut perheen. Hän on kiltti, luotettava ja älykäs. Hän on paras ystäväni. Räiskyvää intohimoa ei ollut, mutta sen sijaan sain yhä kasvavan rakkauden. Tsemppiä kaikille puolisoa etsivälle. Kannattaa olla aktiivinen eikä luovuttaa, vaikka sopiva kumppani ei tulisi vastaan pitkäänkään aikaan.

Ei riitä, että löytää sen upean miehen joka vetää maton jalkojen alta, pitää myös itse olla kiehtova sen miehen mielestä. Jotenkin tuntuu hölmöltä alkaa aikuiselle ihmiselle kertomaan, että kaikkea ei saa mitä haluaa. Kaikista ei tule astronautteja tai edes luokanopettajia vaikka se olisi suurin unelma ja sen eteen tekisi 30 vuotta töitä. Samoin kaikki eivät saa parisuhdetta koskaan - vaikka törmäisi kymmeniin rakastettaviin miehiin (tai naisiin). Jos sulla itselläsi ei nappulat riitä, niin sä jäät ilman sitä opettajanpestiä tai parisuhdetta. Maailma kun ei pyöri pelkästään sillä mitkä sun omat tavoitteesi ovat.

Ihan sillä kokemuksella sanon, kun en ole koskaan seurustellut, harrastanut seksiä, päässyt unelmatyöhöni, menestynyt harrastuksissa, saanut pysyviä ihmissuhteita, pärjännyt koulussa tai saanut sitä haaveideni maalaistaloa. Joskus on viisaampaa todeta että neliskanttinen palikka ei mene pyöreästä reiästä vaikka kuinka hakkaisi. Säästyy edes se mielenterveys kun ei aseta liian suuria tavotteita.

Sellaisia naisia ei taida paljoa olla joilla ei olisi ihastuneita miehiä ympäristössään pörräämässä?

Jaa-a, mä elän ainakin ihan reaalimaailmassa enkä missään satukirjassa jossa prinssi saapuu valkealla ratsullaan neidon luo. Ei ole ollut itselläni koskaan, ja siskollanikaan ei niitä varsinaisesti pörrää ympärillä vaikka on menestynyt kilpatanssija ja on sosiaalisemmat ympyrät kuin minulla, asuu kaupungissa ja on menevä ihminen. Eikä muutenkaan tule mieleen sellaisia tapauksia, työelämässä on parisuhteissa eläviä naisia mutta eivät ole sellaisia joiden ympärillä pörräisi miehiä kuolaamassa perään, ihan tavallisia duunareita ne ovat. Että mihinhän perustat näkemyksesi? Ruokkimaan omaa katkeruuttasi?

Olen eri, mutta olen suunnilleen samaa mieltä aiemman kirjoittajan kanssa. Suunnilleen jokaisella naisella, joka edes sen verran liikkuu ihmisten ilmoilla (esim töissä/ opiskeluissa/ harrastuksessa), että muutamaa miestä tapaa elämässään edes kuukausittain, on ihailijoita ympärillään. Naiset eivät ymmärrä sitä miten helposti miehet ihastuvat, ja miten vaikeaa miehelle on nykyisessä ilmapiirissä osoittaa ihastuksensa arjessa tavattavaan naiseen, jos nainen ei selkeästi näytä vihreää valoa. Tämän seurauksena about jokaisella naisella, joka neukkukuutiostaan joskus poistuu, on ympärillään miehiä, jotka lähtisivät heti treffeille kyseisen naisen kanssa, jos mahdollisuus tulisi.

Toki tietenkin harva näistä miehistä kelpaisi laatukriteereistä huomattavan tarkoille naisille, mutta se on eri asia se. Ihailijoita löytyy, se on pääasia.

Mitä arvoa tai merkitystä miehen ihastuksella on, jos se ei kohdistu henkilöön, vaan mies "on ihastunut" jokaiseen näkemäänsä naiseen? Ja toisaalta jos naiset eivät kerran edes tiedä miesten ihastuksista, eihän se silloin heihin mitenkään vaikuta. Moni nainen kuvittelee, etteivät kelpaa kenellekään - sehän onkin mukava yllätys, jos pulskalla ja rääväsuiselle kouvolatukkaisella yh:llakin on lauma ihailijoita odottamassa vain "vihreää valoa". Vai tarkoititko nyt ihailussa kylpevillä naisilla hoikkia, pitkätukkaisia ja kauniita naisia?

Ei mies ole ihastunut jokaiseen näkemäänsä naiseen. Ei tarvitse olla naisen ympärillä kuin muutamia miehiä, niin jollekulle niistä hän on yksi miehen harvoista ihastuksista.

Koskeeko tämä myös pulskaa yh:ta vai vain hyvännäköisiä naisia? Eli onko jokaisella tylsännäköisellä tai tätimäisellä ja persoonaltaankin tylsällä naisella ainakin yksi ihailija? Sehän on kiinnostavaa, jos näin on. Miten saisin selville kuka/ketkä ovat omalla kohdallani näitä ihailijoita?

Ainakin tuntemillani tätimäisillä ja rumilla 35 naisilla on ollut tähänastisessa elämässä kauhea määrä miehiä, että joku heitäkin tuntuu ihailevan. Tai vähintäänkin heidän vaginaansa. 

Viimeinen lause olikin sitten se ainoa millä merkitystä. Ei miehet ihastu naiseen, niitä kiinnostaa tökätä oma munansa jonnekin. Ei se ole mitään ihastusta tai ihailua.

No ihan naisten oma vika, että valkkaavat niistä munantökkäyshaluisista ne narsistisimmat pelimiehet. Kannattaisko ehkä olla antamatta heti sitä vagia, ja jalostaa ympärillä pyörivien kunnollisten miesten munantökkäyshaluista parisuhdehaluja?

Miksi? Sitähän voi vain ignoorata ne ympärillään pyörivät munantökkäyshaluiset miehet ja jatkaa elämäänsä. Poittihan tässä pörräävät ihailijat -keskustelussa onkin se, että miehet vain odottavat vihreää valoa päästäkseen treffeille (ja ilmeisesti sänkyyn), mutta naisia ei kiinnosta. Suosittelen, että jatketaan samaa kiinnostumatonta linjaa jatkossakin. Miksi muuttaisimme hyväksi havaittua toimintaa ja alkaisimme sekaantua noihin mainittuihin "ympärillä pörrääviin ihastuneisiin miehiin" ja tuhlaisimme aikaamme heidän "jalostamiseensa"?

Keskusteluhan lähti siitä, että joku nainen väitti ettei naisilla olisi jatkuvasti ihastuneita miehiä ympärillä. Tämän keskustelun alahaaran tarkoitus on vain ollut todistaa, että käytännössä kaikilla naisilla on ympärillään miehiä, jotka lähtisi heti treffeille. Jos nämä miehet eivät käy naiselle, niin ehkä terapiassa nainen ymmärtäisi, ettei voi saada tasoaan parempia miehiä.

Jos nyt kuvitellaan että tasoteoria pitää paikkansa, niin joo. En voi saada tasoani parempia miehiä. Eli täten jään siis yksin, KOSKA KUKAAN _EI_OLE KIINNOSTUNUT MINUSTA. EI KUKAAN.

Tämä on ihan yhtä hedelmällistä kuin jankkaisit että varmasti joku vegaani saa nälän pois pihvillä. Muttakun ne vegaanit eivät halua pihviä. Niinkuin miehet eivät halua minua. Mutta jälleen kerran seuraavassa keskustelussa tämä on pyyhkiytynyt pois muististanne, koska se ei palvele teidän agendaanne jossa väitätte että nainen saa aina. Ei saa. Jotkut eivät saa koskaan.

T. se joku nainen

Lähdetään siitä, että olet jumittunut nyt vaatimuksiisi.

Voisin väittää, että kuka tahansa länsimaalainen nainen pääsee naimisiin. Ihastumista ei kukaan voi taata, mutta kun tarpeeksi laajentaa mistä niitä miehiä lähtee etsimään aukeaa aivan eri tavalla uusia mahdollisuuksia.

Sinä et jää yksin, jos et sitä halua. Mutta jos haluat pysyä määrätyn kaupungin ja määrätyn maan ja määrätyn iän sisällä, niin silloin mahdollisuutesi pienenevät aina.

Suomessa on suurta halveksunta muiden maiden miehiä kohtaan, vaikka moni heistä ihan oikeasti olisi arvoiltaan paljon lähempänä sitä mitä moni suomalainen nainen lopulta itselleen toivoo. Suosittelen siis kokeilemaan kaikkea muuta kuin Suomea ja länsimaalaisia suurkaupunkeja. Ne ovat lähes kaikille paitsi todella kauniille mahdottomuus ja monesti jopa heille vaikeita löytää suhdetta.

Jostain oudosta syystä taso määritellään aina ulkonäön perusteella ja tietenkin rahan. Moni tosin eläisi oikein tasokkaan elämän ihan taviksen kanssa tai jopa suoraan ruman.

Jos itselleen halua antaa parhaimman mahdollisuuden löytää suhde kannattaa pysyä normipainossa ja opetella hymyilemään ihmisille ja laajentaa etsintää koko maailman ympäri, eikä odottaa muita. Eli olla itse kiinnostunut muista. Muillakin kun tahtoo olla tuo sama tapa, että he odottavat, että eteen astuu joku joka on kiinnostunut heistä.

Minä voisin väittää että jokaisesta lukutaidottomasta tulee halutessaan globaalin yrityksen pääjohtaja. Tai että yksisarvisia on olemassa. Naurettavaa olisi jos me oikeasti uskottaisiin noihin väitteisiin.

Lähdetään siitä, että minulla ei ole vaatimuksia. Jos ihminen kolahtaa niin se kolahtaa, olen aina vierastanut mitään ominaisuuslistaa. Toki olen tuntenut enemmän vetoa itseäni vanhempiin miehiin, inkkareihin, britteihin, tummempitukkaisiin, aksentteihin, jne. Mutta eivät ne ole mitään vaatimuksia. Viimeisin ihastus on itseäni n 10 vuotta nuorempi, vaalea, mieheksi lyhyt, ihan supisuomalainen mies. En minä ole hänen kohdallaan luopunut mistään vaatimuksista kun ei ole ollut mitään vaatimuksia. Hän ei ole kiinnostunut minusta joten olemme vain kavereita. Ja miksi puhun siitä miehen kiinnostuksesta, johtuu kahdesta seikasta. Ei riitä että minä kiinnostun hänestä, sen pitää olla molemminpuolista. Pysytkö kärryillä? Ja toinen syy on se, että minulla ei ole koskaan ollut yhtään kiinnostunutta miestä ympärilläni. Vaikka te itkupotkuraivaroisitte, minusta ei olla kiinnostuneita. Sellaista se on täällä tosielämässä, joskus asiat ei mene niin miten jankuttaa vaikka jankuttaisi maailman tappiin saakka.

Kyllä sinulla on heti viidennessä lauseessa se ensimmäinen vaatimus. Että kolahtaa.

Me voimme tosiaan väittää vaikka mitä ja olet siinä oikeassa, ettei se, että väitteen sanoo ääneen, tee siitä totuutta. Mutta nyt on kyse ihan määrätystä väitteestä, ei kaikista väitteistä. Eli siitä onko koskaan kukaan ollut kiinnostunut sinusta ja onko sinun mahdollista saada parisuhde. Se, että jotain muita väitteitä ei voida todistaa vääriksi tai ne ovat mahdottomia, ei tee kaikista muista väitteistä vääriä. Ymmärrätkö?

Kuinka monta ihmistä olet elämäsi aikana tavannut? Tiedätkö sinä täysin varmuudella mitä he sinusta ovat ajatelleet? Vai päättelyä, että tiedät, koska sinusta joku ajatus vaati aina myös juuri sen määrätyn käytöksen? Eli jos et ole nähnyt käytöstä, myöskään ajatusta ei ole voinut olla? Voit ehkä vielä väittää ettei sinulle ole osoitettu kiinnostusta, mutta sekin on tulkinnan varaista, koska sinä itse tietenkin määrittelet mitä lasket kiinnostuksen osoittamiseksi. Joku laskee kaiken siitä, että sinulle edes puhutaan ja joku, että pyydetään syömään kalliiseen ravintolaan.

Tietenkään suhteeseen ei riitä yksipuolisen kiinnostus.

Jään nyt tuohon ensimmäiseen osioon.

Miksi ihmeessä kukaan olisi suhteessa jos ei "kolahda"? Ei se ole vaatimus, se on perusosa että suhde on olemassa.

Perusosa. No kai sitä vaatimusta nyt tuollakin nimellä voi kutsua. Perusosat on mitä kaikkea? Lissta niistä ja sitten onkin helppoa sanoa ettei sinulla ole vaatimuksia vain perusosa asioita.

Tai ehkä ihan vaan, että ainoa perusosa on kolahdus ja se kolahdus taas vaatii, että on ne ja ne ominaisuudet ja niistä tuleekin pitkä lista.

Niin ja tietenkin jätit sen tuohon, koska et kykene vastaamaan loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa taas ankeuttajat liikkeellä. Olettekohan tosiaan tyytyväisiä elämiinne, kun olette noin kärkkäästi syyllistämässä, tuomitsemassa ja leuhkimassa. Vietin itse villejä sinkkuvuosia lähes kolmivitoseksi: matkustin, sarjadeittailin ja pidin hauskaa muutenkin. Pari vuotta sitten löysin deittiappista miehen, jonka kanssa olen onnellinen ja perustanut perheen. Hän on kiltti, luotettava ja älykäs. Hän on paras ystäväni. Räiskyvää intohimoa ei ollut, mutta sen sijaan sain yhä kasvavan rakkauden. Tsemppiä kaikille puolisoa etsivälle. Kannattaa olla aktiivinen eikä luovuttaa, vaikka sopiva kumppani ei tulisi vastaan pitkäänkään aikaan.

Ei riitä, että löytää sen upean miehen joka vetää maton jalkojen alta, pitää myös itse olla kiehtova sen miehen mielestä. Jotenkin tuntuu hölmöltä alkaa aikuiselle ihmiselle kertomaan, että kaikkea ei saa mitä haluaa. Kaikista ei tule astronautteja tai edes luokanopettajia vaikka se olisi suurin unelma ja sen eteen tekisi 30 vuotta töitä. Samoin kaikki eivät saa parisuhdetta koskaan - vaikka törmäisi kymmeniin rakastettaviin miehiin (tai naisiin). Jos sulla itselläsi ei nappulat riitä, niin sä jäät ilman sitä opettajanpestiä tai parisuhdetta. Maailma kun ei pyöri pelkästään sillä mitkä sun omat tavoitteesi ovat.

Ihan sillä kokemuksella sanon, kun en ole koskaan seurustellut, harrastanut seksiä, päässyt unelmatyöhöni, menestynyt harrastuksissa, saanut pysyviä ihmissuhteita, pärjännyt koulussa tai saanut sitä haaveideni maalaistaloa. Joskus on viisaampaa todeta että neliskanttinen palikka ei mene pyöreästä reiästä vaikka kuinka hakkaisi. Säästyy edes se mielenterveys kun ei aseta liian suuria tavotteita.

Sellaisia naisia ei taida paljoa olla joilla ei olisi ihastuneita miehiä ympäristössään pörräämässä?

Jaa-a, mä elän ainakin ihan reaalimaailmassa enkä missään satukirjassa jossa prinssi saapuu valkealla ratsullaan neidon luo. Ei ole ollut itselläni koskaan, ja siskollanikaan ei niitä varsinaisesti pörrää ympärillä vaikka on menestynyt kilpatanssija ja on sosiaalisemmat ympyrät kuin minulla, asuu kaupungissa ja on menevä ihminen. Eikä muutenkaan tule mieleen sellaisia tapauksia, työelämässä on parisuhteissa eläviä naisia mutta eivät ole sellaisia joiden ympärillä pörräisi miehiä kuolaamassa perään, ihan tavallisia duunareita ne ovat. Että mihinhän perustat näkemyksesi? Ruokkimaan omaa katkeruuttasi?

Olen eri, mutta olen suunnilleen samaa mieltä aiemman kirjoittajan kanssa. Suunnilleen jokaisella naisella, joka edes sen verran liikkuu ihmisten ilmoilla (esim töissä/ opiskeluissa/ harrastuksessa), että muutamaa miestä tapaa elämässään edes kuukausittain, on ihailijoita ympärillään. Naiset eivät ymmärrä sitä miten helposti miehet ihastuvat, ja miten vaikeaa miehelle on nykyisessä ilmapiirissä osoittaa ihastuksensa arjessa tavattavaan naiseen, jos nainen ei selkeästi näytä vihreää valoa. Tämän seurauksena about jokaisella naisella, joka neukkukuutiostaan joskus poistuu, on ympärillään miehiä, jotka lähtisivät heti treffeille kyseisen naisen kanssa, jos mahdollisuus tulisi.

Toki tietenkin harva näistä miehistä kelpaisi laatukriteereistä huomattavan tarkoille naisille, mutta se on eri asia se. Ihailijoita löytyy, se on pääasia.

Mitä arvoa tai merkitystä miehen ihastuksella on, jos se ei kohdistu henkilöön, vaan mies "on ihastunut" jokaiseen näkemäänsä naiseen? Ja toisaalta jos naiset eivät kerran edes tiedä miesten ihastuksista, eihän se silloin heihin mitenkään vaikuta. Moni nainen kuvittelee, etteivät kelpaa kenellekään - sehän onkin mukava yllätys, jos pulskalla ja rääväsuiselle kouvolatukkaisella yh:llakin on lauma ihailijoita odottamassa vain "vihreää valoa". Vai tarkoititko nyt ihailussa kylpevillä naisilla hoikkia, pitkätukkaisia ja kauniita naisia?

Ei mies ole ihastunut jokaiseen näkemäänsä naiseen. Ei tarvitse olla naisen ympärillä kuin muutamia miehiä, niin jollekulle niistä hän on yksi miehen harvoista ihastuksista.

Koskeeko tämä myös pulskaa yh:ta vai vain hyvännäköisiä naisia? Eli onko jokaisella tylsännäköisellä tai tätimäisellä ja persoonaltaankin tylsällä naisella ainakin yksi ihailija? Sehän on kiinnostavaa, jos näin on. Miten saisin selville kuka/ketkä ovat omalla kohdallani näitä ihailijoita?

Ainakin tuntemillani tätimäisillä ja rumilla 35 naisilla on ollut tähänastisessa elämässä kauhea määrä miehiä, että joku heitäkin tuntuu ihailevan. Tai vähintäänkin heidän vaginaansa. 

Viimeinen lause olikin sitten se ainoa millä merkitystä. Ei miehet ihastu naiseen, niitä kiinnostaa tökätä oma munansa jonnekin. Ei se ole mitään ihastusta tai ihailua.

No ihan naisten oma vika, että valkkaavat niistä munantökkäyshaluisista ne narsistisimmat pelimiehet. Kannattaisko ehkä olla antamatta heti sitä vagia, ja jalostaa ympärillä pyörivien kunnollisten miesten munantökkäyshaluista parisuhdehaluja?

Miksi? Sitähän voi vain ignoorata ne ympärillään pyörivät munantökkäyshaluiset miehet ja jatkaa elämäänsä. Poittihan tässä pörräävät ihailijat -keskustelussa onkin se, että miehet vain odottavat vihreää valoa päästäkseen treffeille (ja ilmeisesti sänkyyn), mutta naisia ei kiinnosta. Suosittelen, että jatketaan samaa kiinnostumatonta linjaa jatkossakin. Miksi muuttaisimme hyväksi havaittua toimintaa ja alkaisimme sekaantua noihin mainittuihin "ympärillä pörrääviin ihastuneisiin miehiin" ja tuhlaisimme aikaamme heidän "jalostamiseensa"?

Keskusteluhan lähti siitä, että joku nainen väitti ettei naisilla olisi jatkuvasti ihastuneita miehiä ympärillä. Tämän keskustelun alahaaran tarkoitus on vain ollut todistaa, että käytännössä kaikilla naisilla on ympärillään miehiä, jotka lähtisi heti treffeille. Jos nämä miehet eivät käy naiselle, niin ehkä terapiassa nainen ymmärtäisi, ettei voi saada tasoaan parempia miehiä.

Jos nyt kuvitellaan että tasoteoria pitää paikkansa, niin joo. En voi saada tasoani parempia miehiä. Eli täten jään siis yksin, KOSKA KUKAAN _EI_OLE KIINNOSTUNUT MINUSTA. EI KUKAAN.

Tämä on ihan yhtä hedelmällistä kuin jankkaisit että varmasti joku vegaani saa nälän pois pihvillä. Muttakun ne vegaanit eivät halua pihviä. Niinkuin miehet eivät halua minua. Mutta jälleen kerran seuraavassa keskustelussa tämä on pyyhkiytynyt pois muististanne, koska se ei palvele teidän agendaanne jossa väitätte että nainen saa aina. Ei saa. Jotkut eivät saa koskaan.

T. se joku nainen

1. Onko työ-, opiskelu- tai harrastusympäristössäsi miehiä?

2. Miten pukeudut? Laita vaikka jotain esimerkkikuvia

3. Minkä pituiset ja malliset hiukset sinulla on?

4. Onko sinulla ylipainoa? Onko sitä vähän vai huomattavasti?

Onko nämä oikeasti ne ratkaisevat asiat? Työskentelen miesvaltaisella alalla, pukeudun tilanteen mukaan, joskus räsyisiin verkkareihin ja joskus kauniisiin mekkoihin. Puolipitkät hiukset. Ylipainoa se 10 kg.

Mutta syy miksi minusta ei kiinnostuta, ei johdu mistään noista, ihmisessä on muutakin kuin ulkonäkö. Se on toki tosin vaikeaa hahmottaa jos käsitys naisista perustuu pikseleihin tietokoneen näytöllä.

Mies on visuaalinen, joten mitä kauniimpi olet sitä haluttavampana sinut nähdään. Mutta sitten tulee tietenkin ne asiat, jotka syövät sitä puolta ja se on luonne, käytös, ääni ja negatiivisuuden taso ja kuinka mukava ihmisenä olet.

Pitkiä hiuksia on niin monenlaisia, se ei kerro mitään. Meikkauksia on niin monen näköistä, ettei se kerro muille mitään. Joskus jopa ilman meikkiä on parempi kun se nykyinen käytössä oleva tyyli. Ylipaino jakautuu niin monin eri tavoin, joten 10 kiloa voi olla kaunistavaa tai todella rumentavaa.

Mutta kun kuuntelen miehiä lähes aina se suurin ei on se luonne ja ne ongelmat. Katso noita amerikkalaisia filmejä, joissa kuvataan sitä täydellistä vaimoa. Se on aika hyvä kuvaus ihannenaisesta puolisona länsimaissa. Mitä kauemmas ajaudut siitä, sitä vaikeampaa sinun on saada hyvää puolisoa.

Siis mitä ihmettä? Joka naisella piti olla oikein useampi heihin ihastuneista ympärillä. Ei vain sellaisia joita pillu kiinnostaa.

Mutta nyt meille kerrotaankin että itse asiassa se itse nainen usein on se turn off eli ei niitä ihastuneista sitten olekaan yhtään.

Olet oikeassa. Näen, että kaikilla on potentiaalia siihen, että heillä voisi olla kiinnostuneita ja uskon, että moniin on oltu kiinnostuneita, eikä he ole sitä itse huomannut. Mutta alan tosiaan kallistumaan siihen, että toisilla on vaan niin kauhea luonne ettei heistä tulla koskaan olemaan kiinnostuneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa taas ankeuttajat liikkeellä. Olettekohan tosiaan tyytyväisiä elämiinne, kun olette noin kärkkäästi syyllistämässä, tuomitsemassa ja leuhkimassa. Vietin itse villejä sinkkuvuosia lähes kolmivitoseksi: matkustin, sarjadeittailin ja pidin hauskaa muutenkin. Pari vuotta sitten löysin deittiappista miehen, jonka kanssa olen onnellinen ja perustanut perheen. Hän on kiltti, luotettava ja älykäs. Hän on paras ystäväni. Räiskyvää intohimoa ei ollut, mutta sen sijaan sain yhä kasvavan rakkauden. Tsemppiä kaikille puolisoa etsivälle. Kannattaa olla aktiivinen eikä luovuttaa, vaikka sopiva kumppani ei tulisi vastaan pitkäänkään aikaan.

Ei riitä, että löytää sen upean miehen joka vetää maton jalkojen alta, pitää myös itse olla kiehtova sen miehen mielestä. Jotenkin tuntuu hölmöltä alkaa aikuiselle ihmiselle kertomaan, että kaikkea ei saa mitä haluaa. Kaikista ei tule astronautteja tai edes luokanopettajia vaikka se olisi suurin unelma ja sen eteen tekisi 30 vuotta töitä. Samoin kaikki eivät saa parisuhdetta koskaan - vaikka törmäisi kymmeniin rakastettaviin miehiin (tai naisiin). Jos sulla itselläsi ei nappulat riitä, niin sä jäät ilman sitä opettajanpestiä tai parisuhdetta. Maailma kun ei pyöri pelkästään sillä mitkä sun omat tavoitteesi ovat.

Ihan sillä kokemuksella sanon, kun en ole koskaan seurustellut, harrastanut seksiä, päässyt unelmatyöhöni, menestynyt harrastuksissa, saanut pysyviä ihmissuhteita, pärjännyt koulussa tai saanut sitä haaveideni maalaistaloa. Joskus on viisaampaa todeta että neliskanttinen palikka ei mene pyöreästä reiästä vaikka kuinka hakkaisi. Säästyy edes se mielenterveys kun ei aseta liian suuria tavotteita.

Sellaisia naisia ei taida paljoa olla joilla ei olisi ihastuneita miehiä ympäristössään pörräämässä?

Jaa-a, mä elän ainakin ihan reaalimaailmassa enkä missään satukirjassa jossa prinssi saapuu valkealla ratsullaan neidon luo. Ei ole ollut itselläni koskaan, ja siskollanikaan ei niitä varsinaisesti pörrää ympärillä vaikka on menestynyt kilpatanssija ja on sosiaalisemmat ympyrät kuin minulla, asuu kaupungissa ja on menevä ihminen. Eikä muutenkaan tule mieleen sellaisia tapauksia, työelämässä on parisuhteissa eläviä naisia mutta eivät ole sellaisia joiden ympärillä pörräisi miehiä kuolaamassa perään, ihan tavallisia duunareita ne ovat. Että mihinhän perustat näkemyksesi? Ruokkimaan omaa katkeruuttasi?

Olen eri, mutta olen suunnilleen samaa mieltä aiemman kirjoittajan kanssa. Suunnilleen jokaisella naisella, joka edes sen verran liikkuu ihmisten ilmoilla (esim töissä/ opiskeluissa/ harrastuksessa), että muutamaa miestä tapaa elämässään edes kuukausittain, on ihailijoita ympärillään. Naiset eivät ymmärrä sitä miten helposti miehet ihastuvat, ja miten vaikeaa miehelle on nykyisessä ilmapiirissä osoittaa ihastuksensa arjessa tavattavaan naiseen, jos nainen ei selkeästi näytä vihreää valoa. Tämän seurauksena about jokaisella naisella, joka neukkukuutiostaan joskus poistuu, on ympärillään miehiä, jotka lähtisivät heti treffeille kyseisen naisen kanssa, jos mahdollisuus tulisi.

Toki tietenkin harva näistä miehistä kelpaisi laatukriteereistä huomattavan tarkoille naisille, mutta se on eri asia se. Ihailijoita löytyy, se on pääasia.

Mitä arvoa tai merkitystä miehen ihastuksella on, jos se ei kohdistu henkilöön, vaan mies "on ihastunut" jokaiseen näkemäänsä naiseen? Ja toisaalta jos naiset eivät kerran edes tiedä miesten ihastuksista, eihän se silloin heihin mitenkään vaikuta. Moni nainen kuvittelee, etteivät kelpaa kenellekään - sehän onkin mukava yllätys, jos pulskalla ja rääväsuiselle kouvolatukkaisella yh:llakin on lauma ihailijoita odottamassa vain "vihreää valoa". Vai tarkoititko nyt ihailussa kylpevillä naisilla hoikkia, pitkätukkaisia ja kauniita naisia?

Ei mies ole ihastunut jokaiseen näkemäänsä naiseen. Ei tarvitse olla naisen ympärillä kuin muutamia miehiä, niin jollekulle niistä hän on yksi miehen harvoista ihastuksista.

Koskeeko tämä myös pulskaa yh:ta vai vain hyvännäköisiä naisia? Eli onko jokaisella tylsännäköisellä tai tätimäisellä ja persoonaltaankin tylsällä naisella ainakin yksi ihailija? Sehän on kiinnostavaa, jos näin on. Miten saisin selville kuka/ketkä ovat omalla kohdallani näitä ihailijoita?

Ainakin tuntemillani tätimäisillä ja rumilla 35 naisilla on ollut tähänastisessa elämässä kauhea määrä miehiä, että joku heitäkin tuntuu ihailevan. Tai vähintäänkin heidän vaginaansa. 

Viimeinen lause olikin sitten se ainoa millä merkitystä. Ei miehet ihastu naiseen, niitä kiinnostaa tökätä oma munansa jonnekin. Ei se ole mitään ihastusta tai ihailua.

No ihan naisten oma vika, että valkkaavat niistä munantökkäyshaluisista ne narsistisimmat pelimiehet. Kannattaisko ehkä olla antamatta heti sitä vagia, ja jalostaa ympärillä pyörivien kunnollisten miesten munantökkäyshaluista parisuhdehaluja?

Miksi? Sitähän voi vain ignoorata ne ympärillään pyörivät munantökkäyshaluiset miehet ja jatkaa elämäänsä. Poittihan tässä pörräävät ihailijat -keskustelussa onkin se, että miehet vain odottavat vihreää valoa päästäkseen treffeille (ja ilmeisesti sänkyyn), mutta naisia ei kiinnosta. Suosittelen, että jatketaan samaa kiinnostumatonta linjaa jatkossakin. Miksi muuttaisimme hyväksi havaittua toimintaa ja alkaisimme sekaantua noihin mainittuihin "ympärillä pörrääviin ihastuneisiin miehiin" ja tuhlaisimme aikaamme heidän "jalostamiseensa"?

Keskusteluhan lähti siitä, että joku nainen väitti ettei naisilla olisi jatkuvasti ihastuneita miehiä ympärillä. Tämän keskustelun alahaaran tarkoitus on vain ollut todistaa, että käytännössä kaikilla naisilla on ympärillään miehiä, jotka lähtisi heti treffeille. Jos nämä miehet eivät käy naiselle, niin ehkä terapiassa nainen ymmärtäisi, ettei voi saada tasoaan parempia miehiä.

Jos nyt kuvitellaan että tasoteoria pitää paikkansa, niin joo. En voi saada tasoani parempia miehiä. Eli täten jään siis yksin, KOSKA KUKAAN _EI_OLE KIINNOSTUNUT MINUSTA. EI KUKAAN.

Tämä on ihan yhtä hedelmällistä kuin jankkaisit että varmasti joku vegaani saa nälän pois pihvillä. Muttakun ne vegaanit eivät halua pihviä. Niinkuin miehet eivät halua minua. Mutta jälleen kerran seuraavassa keskustelussa tämä on pyyhkiytynyt pois muististanne, koska se ei palvele teidän agendaanne jossa väitätte että nainen saa aina. Ei saa. Jotkut eivät saa koskaan.

T. se joku nainen

Lähdetään siitä, että olet jumittunut nyt vaatimuksiisi.

Voisin väittää, että kuka tahansa länsimaalainen nainen pääsee naimisiin. Ihastumista ei kukaan voi taata, mutta kun tarpeeksi laajentaa mistä niitä miehiä lähtee etsimään aukeaa aivan eri tavalla uusia mahdollisuuksia.

Sinä et jää yksin, jos et sitä halua. Mutta jos haluat pysyä määrätyn kaupungin ja määrätyn maan ja määrätyn iän sisällä, niin silloin mahdollisuutesi pienenevät aina.

Suomessa on suurta halveksunta muiden maiden miehiä kohtaan, vaikka moni heistä ihan oikeasti olisi arvoiltaan paljon lähempänä sitä mitä moni suomalainen nainen lopulta itselleen toivoo. Suosittelen siis kokeilemaan kaikkea muuta kuin Suomea ja länsimaalaisia suurkaupunkeja. Ne ovat lähes kaikille paitsi todella kauniille mahdottomuus ja monesti jopa heille vaikeita löytää suhdetta.

Jostain oudosta syystä taso määritellään aina ulkonäön perusteella ja tietenkin rahan. Moni tosin eläisi oikein tasokkaan elämän ihan taviksen kanssa tai jopa suoraan ruman.

Jos itselleen halua antaa parhaimman mahdollisuuden löytää suhde kannattaa pysyä normipainossa ja opetella hymyilemään ihmisille ja laajentaa etsintää koko maailman ympäri, eikä odottaa muita. Eli olla itse kiinnostunut muista. Muillakin kun tahtoo olla tuo sama tapa, että he odottavat, että eteen astuu joku joka on kiinnostunut heistä.

Minä voisin väittää että jokaisesta lukutaidottomasta tulee halutessaan globaalin yrityksen pääjohtaja. Tai että yksisarvisia on olemassa. Naurettavaa olisi jos me oikeasti uskottaisiin noihin väitteisiin.

Lähdetään siitä, että minulla ei ole vaatimuksia. Jos ihminen kolahtaa niin se kolahtaa, olen aina vierastanut mitään ominaisuuslistaa. Toki olen tuntenut enemmän vetoa itseäni vanhempiin miehiin, inkkareihin, britteihin, tummempitukkaisiin, aksentteihin, jne. Mutta eivät ne ole mitään vaatimuksia. Viimeisin ihastus on itseäni n 10 vuotta nuorempi, vaalea, mieheksi lyhyt, ihan supisuomalainen mies. En minä ole hänen kohdallaan luopunut mistään vaatimuksista kun ei ole ollut mitään vaatimuksia. Hän ei ole kiinnostunut minusta joten olemme vain kavereita. Ja miksi puhun siitä miehen kiinnostuksesta, johtuu kahdesta seikasta. Ei riitä että minä kiinnostun hänestä, sen pitää olla molemminpuolista. Pysytkö kärryillä? Ja toinen syy on se, että minulla ei ole koskaan ollut yhtään kiinnostunutta miestä ympärilläni. Vaikka te itkupotkuraivaroisitte, minusta ei olla kiinnostuneita. Sellaista se on täällä tosielämässä, joskus asiat ei mene niin miten jankuttaa vaikka jankuttaisi maailman tappiin saakka.

Kyllä sinulla on heti viidennessä lauseessa se ensimmäinen vaatimus. Että kolahtaa.

Me voimme tosiaan väittää vaikka mitä ja olet siinä oikeassa, ettei se, että väitteen sanoo ääneen, tee siitä totuutta. Mutta nyt on kyse ihan määrätystä väitteestä, ei kaikista väitteistä. Eli siitä onko koskaan kukaan ollut kiinnostunut sinusta ja onko sinun mahdollista saada parisuhde. Se, että jotain muita väitteitä ei voida todistaa vääriksi tai ne ovat mahdottomia, ei tee kaikista muista väitteistä vääriä. Ymmärrätkö?

Kuinka monta ihmistä olet elämäsi aikana tavannut? Tiedätkö sinä täysin varmuudella mitä he sinusta ovat ajatelleet? Vai päättelyä, että tiedät, koska sinusta joku ajatus vaati aina myös juuri sen määrätyn käytöksen? Eli jos et ole nähnyt käytöstä, myöskään ajatusta ei ole voinut olla? Voit ehkä vielä väittää ettei sinulle ole osoitettu kiinnostusta, mutta sekin on tulkinnan varaista, koska sinä itse tietenkin määrittelet mitä lasket kiinnostuksen osoittamiseksi. Joku laskee kaiken siitä, että sinulle edes puhutaan ja joku, että pyydetään syömään kalliiseen ravintolaan.

Tietenkään suhteeseen ei riitä yksipuolisen kiinnostus.

Jään nyt tuohon ensimmäiseen osioon.

Miksi ihmeessä kukaan olisi suhteessa jos ei "kolahda"? Ei se ole vaatimus, se on perusosa että suhde on olemassa.

Perusosa. No kai sitä vaatimusta nyt tuollakin nimellä voi kutsua. Perusosat on mitä kaikkea? Lissta niistä ja sitten onkin helppoa sanoa ettei sinulla ole vaatimuksia vain perusosa asioita.

Tai ehkä ihan vaan, että ainoa perusosa on kolahdus ja se kolahdus taas vaatii, että on ne ja ne ominaisuudet ja niistä tuleekin pitkä lista.

Niin ja tietenkin jätit sen tuohon, koska et kykene vastaamaan loppuun.

Voihan sitäkin kutsua taloksi että laittaa kaksi tikkua ristiin mutta suurimmalle osalle ihmisiä talossa on muita perusosia mistä se koostuu.

Vai onko vaatimista että talossa on seiniä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa taas ankeuttajat liikkeellä. Olettekohan tosiaan tyytyväisiä elämiinne, kun olette noin kärkkäästi syyllistämässä, tuomitsemassa ja leuhkimassa. Vietin itse villejä sinkkuvuosia lähes kolmivitoseksi: matkustin, sarjadeittailin ja pidin hauskaa muutenkin. Pari vuotta sitten löysin deittiappista miehen, jonka kanssa olen onnellinen ja perustanut perheen. Hän on kiltti, luotettava ja älykäs. Hän on paras ystäväni. Räiskyvää intohimoa ei ollut, mutta sen sijaan sain yhä kasvavan rakkauden. Tsemppiä kaikille puolisoa etsivälle. Kannattaa olla aktiivinen eikä luovuttaa, vaikka sopiva kumppani ei tulisi vastaan pitkäänkään aikaan.

Ei riitä, että löytää sen upean miehen joka vetää maton jalkojen alta, pitää myös itse olla kiehtova sen miehen mielestä. Jotenkin tuntuu hölmöltä alkaa aikuiselle ihmiselle kertomaan, että kaikkea ei saa mitä haluaa. Kaikista ei tule astronautteja tai edes luokanopettajia vaikka se olisi suurin unelma ja sen eteen tekisi 30 vuotta töitä. Samoin kaikki eivät saa parisuhdetta koskaan - vaikka törmäisi kymmeniin rakastettaviin miehiin (tai naisiin). Jos sulla itselläsi ei nappulat riitä, niin sä jäät ilman sitä opettajanpestiä tai parisuhdetta. Maailma kun ei pyöri pelkästään sillä mitkä sun omat tavoitteesi ovat.

Ihan sillä kokemuksella sanon, kun en ole koskaan seurustellut, harrastanut seksiä, päässyt unelmatyöhöni, menestynyt harrastuksissa, saanut pysyviä ihmissuhteita, pärjännyt koulussa tai saanut sitä haaveideni maalaistaloa. Joskus on viisaampaa todeta että neliskanttinen palikka ei mene pyöreästä reiästä vaikka kuinka hakkaisi. Säästyy edes se mielenterveys kun ei aseta liian suuria tavotteita.

Sellaisia naisia ei taida paljoa olla joilla ei olisi ihastuneita miehiä ympäristössään pörräämässä?

Jaa-a, mä elän ainakin ihan reaalimaailmassa enkä missään satukirjassa jossa prinssi saapuu valkealla ratsullaan neidon luo. Ei ole ollut itselläni koskaan, ja siskollanikaan ei niitä varsinaisesti pörrää ympärillä vaikka on menestynyt kilpatanssija ja on sosiaalisemmat ympyrät kuin minulla, asuu kaupungissa ja on menevä ihminen. Eikä muutenkaan tule mieleen sellaisia tapauksia, työelämässä on parisuhteissa eläviä naisia mutta eivät ole sellaisia joiden ympärillä pörräisi miehiä kuolaamassa perään, ihan tavallisia duunareita ne ovat. Että mihinhän perustat näkemyksesi? Ruokkimaan omaa katkeruuttasi?

Olen eri, mutta olen suunnilleen samaa mieltä aiemman kirjoittajan kanssa. Suunnilleen jokaisella naisella, joka edes sen verran liikkuu ihmisten ilmoilla (esim töissä/ opiskeluissa/ harrastuksessa), että muutamaa miestä tapaa elämässään edes kuukausittain, on ihailijoita ympärillään. Naiset eivät ymmärrä sitä miten helposti miehet ihastuvat, ja miten vaikeaa miehelle on nykyisessä ilmapiirissä osoittaa ihastuksensa arjessa tavattavaan naiseen, jos nainen ei selkeästi näytä vihreää valoa. Tämän seurauksena about jokaisella naisella, joka neukkukuutiostaan joskus poistuu, on ympärillään miehiä, jotka lähtisivät heti treffeille kyseisen naisen kanssa, jos mahdollisuus tulisi.

Toki tietenkin harva näistä miehistä kelpaisi laatukriteereistä huomattavan tarkoille naisille, mutta se on eri asia se. Ihailijoita löytyy, se on pääasia.

Mitä arvoa tai merkitystä miehen ihastuksella on, jos se ei kohdistu henkilöön, vaan mies "on ihastunut" jokaiseen näkemäänsä naiseen? Ja toisaalta jos naiset eivät kerran edes tiedä miesten ihastuksista, eihän se silloin heihin mitenkään vaikuta. Moni nainen kuvittelee, etteivät kelpaa kenellekään - sehän onkin mukava yllätys, jos pulskalla ja rääväsuiselle kouvolatukkaisella yh:llakin on lauma ihailijoita odottamassa vain "vihreää valoa". Vai tarkoititko nyt ihailussa kylpevillä naisilla hoikkia, pitkätukkaisia ja kauniita naisia?

Ei mies ole ihastunut jokaiseen näkemäänsä naiseen. Ei tarvitse olla naisen ympärillä kuin muutamia miehiä, niin jollekulle niistä hän on yksi miehen harvoista ihastuksista.

Koskeeko tämä myös pulskaa yh:ta vai vain hyvännäköisiä naisia? Eli onko jokaisella tylsännäköisellä tai tätimäisellä ja persoonaltaankin tylsällä naisella ainakin yksi ihailija? Sehän on kiinnostavaa, jos näin on. Miten saisin selville kuka/ketkä ovat omalla kohdallani näitä ihailijoita?

Ainakin tuntemillani tätimäisillä ja rumilla 35 naisilla on ollut tähänastisessa elämässä kauhea määrä miehiä, että joku heitäkin tuntuu ihailevan. Tai vähintäänkin heidän vaginaansa. 

Viimeinen lause olikin sitten se ainoa millä merkitystä. Ei miehet ihastu naiseen, niitä kiinnostaa tökätä oma munansa jonnekin. Ei se ole mitään ihastusta tai ihailua.

No ihan naisten oma vika, että valkkaavat niistä munantökkäyshaluisista ne narsistisimmat pelimiehet. Kannattaisko ehkä olla antamatta heti sitä vagia, ja jalostaa ympärillä pyörivien kunnollisten miesten munantökkäyshaluista parisuhdehaluja?

Lähdetään siitä, että miehiä ei ole pyörinyt ympärillä ikinä. Ja toinen ikävä käänne sun misogyniseen teoriaan on, että minä olen todella siveydensipuli, en ole kertaakaan ollut sukupuoliyhteydessä elämäni aikana. Kerro mulle että miten saan ympärilleni minusta kiinnostuneita miehiä (työskentelen miesvaltaisella alalla enkä ole edes kotiini kahlittu) kun itse en tätä osaa ja miten "jalostan näidtä parisuhdehaluisia", kun kukaan ei satu haluamaan minua yhtään mihinkään? Älä luettele asioita mitä minun ei tulisi tehdä kun et tiedä minusta mitään, vaan kerro mitä minun tulisi tehdä.

Miten pukeudut? Onko ylipainoa huomattavasti? Minkä pituiset hiukset sinulla on?

( ja nämä ei sitten ole "misogyniaa", vaan yritys selvittää jos on jotain low hanging fruitseja, joilla saat nopeasti lisää miehiä kiinnostumaan)

Vapaa-ajalla tykkään pukeutua mekkoihin, kotona ja töissä (duunarina varastolla) käytän jotain halpis tokmannin t-paitoja ja shortseja tai verkkareita. En meikkaa koskaan koska en osaa, enkä halua katsella naamaani peilistä. Painoa pitäisi saada kymmenkunta kiloa pois, mutta olen ollut parikymmentä kiloa alipainoinen nuorempana eikä kiinnostusta ole ollut missään vaiheessa: ulkonäkö ja varsinkin ne viat omassa ulkonäössäni on ihan muuta kuin paino. Hiukset ovat olleet aina puolipitkät.

Yrität töissä sulautua varaston miehiin joten varaston miehet eivät huomaa sinua. Jos pukeutuisit hiukan naisellisemmin, niin että varaston miehet huomaavat heti että joukossa on nainen, niin taatusti tulisi miehiä iskemään.

Ok. Minä taas olen toimistotyössä. Pukeudun hameisiin, mekkohin ja korkkareihin. Missä ne kaikki iskijät on?

Näytätkö varatulta naiselta? Saattaisin olettaa, että olet varattu ja ahdistelukeissit on tulilla heti jos ehdottaa lounasta.

Niin, ainahan nainen on vääränlainen. Jos muuten kaikki palikat olisivat kohdallaan, sitten "näyttää varatulta", ja senkään takia ei kukaan ole kiinnostunut tai ainakaan osoita kiinnostusta. Tämän ketjun perusteella on vaikuttanut siltä, että alkuperäinen väite "naisten ympärillä pörrää aina kiinnostuneita miehiä" ja aiemmissa ketjuissa esitetty väite "naisille tulee aina paljon aloitteita ja treffipyyntöjä) on nyt kumottu miesten omasta toimesta. Vaikuttaa siltä, että alkuperäisen väitteen vastaisesti jokaikisessä naisessa on aina joku syy, miksi miehet eivät kiinnostukaan - jos muuta ei keksitä niin sitten aletaan tulkitsemaan auraa tai vähintään päätetään, että nainen "näyttää varatulta".

Millaiselta siis näyttää varattu ja millaiselta sinkku?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa taas ankeuttajat liikkeellä. Olettekohan tosiaan tyytyväisiä elämiinne, kun olette noin kärkkäästi syyllistämässä, tuomitsemassa ja leuhkimassa. Vietin itse villejä sinkkuvuosia lähes kolmivitoseksi: matkustin, sarjadeittailin ja pidin hauskaa muutenkin. Pari vuotta sitten löysin deittiappista miehen, jonka kanssa olen onnellinen ja perustanut perheen. Hän on kiltti, luotettava ja älykäs. Hän on paras ystäväni. Räiskyvää intohimoa ei ollut, mutta sen sijaan sain yhä kasvavan rakkauden. Tsemppiä kaikille puolisoa etsivälle. Kannattaa olla aktiivinen eikä luovuttaa, vaikka sopiva kumppani ei tulisi vastaan pitkäänkään aikaan.

Ei riitä, että löytää sen upean miehen joka vetää maton jalkojen alta, pitää myös itse olla kiehtova sen miehen mielestä. Jotenkin tuntuu hölmöltä alkaa aikuiselle ihmiselle kertomaan, että kaikkea ei saa mitä haluaa. Kaikista ei tule astronautteja tai edes luokanopettajia vaikka se olisi suurin unelma ja sen eteen tekisi 30 vuotta töitä. Samoin kaikki eivät saa parisuhdetta koskaan - vaikka törmäisi kymmeniin rakastettaviin miehiin (tai naisiin). Jos sulla itselläsi ei nappulat riitä, niin sä jäät ilman sitä opettajanpestiä tai parisuhdetta. Maailma kun ei pyöri pelkästään sillä mitkä sun omat tavoitteesi ovat.

Ihan sillä kokemuksella sanon, kun en ole koskaan seurustellut, harrastanut seksiä, päässyt unelmatyöhöni, menestynyt harrastuksissa, saanut pysyviä ihmissuhteita, pärjännyt koulussa tai saanut sitä haaveideni maalaistaloa. Joskus on viisaampaa todeta että neliskanttinen palikka ei mene pyöreästä reiästä vaikka kuinka hakkaisi. Säästyy edes se mielenterveys kun ei aseta liian suuria tavotteita.

Sellaisia naisia ei taida paljoa olla joilla ei olisi ihastuneita miehiä ympäristössään pörräämässä?

Jaa-a, mä elän ainakin ihan reaalimaailmassa enkä missään satukirjassa jossa prinssi saapuu valkealla ratsullaan neidon luo. Ei ole ollut itselläni koskaan, ja siskollanikaan ei niitä varsinaisesti pörrää ympärillä vaikka on menestynyt kilpatanssija ja on sosiaalisemmat ympyrät kuin minulla, asuu kaupungissa ja on menevä ihminen. Eikä muutenkaan tule mieleen sellaisia tapauksia, työelämässä on parisuhteissa eläviä naisia mutta eivät ole sellaisia joiden ympärillä pörräisi miehiä kuolaamassa perään, ihan tavallisia duunareita ne ovat. Että mihinhän perustat näkemyksesi? Ruokkimaan omaa katkeruuttasi?

Olen eri, mutta olen suunnilleen samaa mieltä aiemman kirjoittajan kanssa. Suunnilleen jokaisella naisella, joka edes sen verran liikkuu ihmisten ilmoilla (esim töissä/ opiskeluissa/ harrastuksessa), että muutamaa miestä tapaa elämässään edes kuukausittain, on ihailijoita ympärillään. Naiset eivät ymmärrä sitä miten helposti miehet ihastuvat, ja miten vaikeaa miehelle on nykyisessä ilmapiirissä osoittaa ihastuksensa arjessa tavattavaan naiseen, jos nainen ei selkeästi näytä vihreää valoa. Tämän seurauksena about jokaisella naisella, joka neukkukuutiostaan joskus poistuu, on ympärillään miehiä, jotka lähtisivät heti treffeille kyseisen naisen kanssa, jos mahdollisuus tulisi.

Toki tietenkin harva näistä miehistä kelpaisi laatukriteereistä huomattavan tarkoille naisille, mutta se on eri asia se. Ihailijoita löytyy, se on pääasia.

Mitä arvoa tai merkitystä miehen ihastuksella on, jos se ei kohdistu henkilöön, vaan mies "on ihastunut" jokaiseen näkemäänsä naiseen? Ja toisaalta jos naiset eivät kerran edes tiedä miesten ihastuksista, eihän se silloin heihin mitenkään vaikuta. Moni nainen kuvittelee, etteivät kelpaa kenellekään - sehän onkin mukava yllätys, jos pulskalla ja rääväsuiselle kouvolatukkaisella yh:llakin on lauma ihailijoita odottamassa vain "vihreää valoa". Vai tarkoititko nyt ihailussa kylpevillä naisilla hoikkia, pitkätukkaisia ja kauniita naisia?

Ei mies ole ihastunut jokaiseen näkemäänsä naiseen. Ei tarvitse olla naisen ympärillä kuin muutamia miehiä, niin jollekulle niistä hän on yksi miehen harvoista ihastuksista.

Koskeeko tämä myös pulskaa yh:ta vai vain hyvännäköisiä naisia? Eli onko jokaisella tylsännäköisellä tai tätimäisellä ja persoonaltaankin tylsällä naisella ainakin yksi ihailija? Sehän on kiinnostavaa, jos näin on. Miten saisin selville kuka/ketkä ovat omalla kohdallani näitä ihailijoita?

Ainakin tuntemillani tätimäisillä ja rumilla 35 naisilla on ollut tähänastisessa elämässä kauhea määrä miehiä, että joku heitäkin tuntuu ihailevan. Tai vähintäänkin heidän vaginaansa. 

Viimeinen lause olikin sitten se ainoa millä merkitystä. Ei miehet ihastu naiseen, niitä kiinnostaa tökätä oma munansa jonnekin. Ei se ole mitään ihastusta tai ihailua.

No ihan naisten oma vika, että valkkaavat niistä munantökkäyshaluisista ne narsistisimmat pelimiehet. Kannattaisko ehkä olla antamatta heti sitä vagia, ja jalostaa ympärillä pyörivien kunnollisten miesten munantökkäyshaluista parisuhdehaluja?

Miksi? Sitähän voi vain ignoorata ne ympärillään pyörivät munantökkäyshaluiset miehet ja jatkaa elämäänsä. Poittihan tässä pörräävät ihailijat -keskustelussa onkin se, että miehet vain odottavat vihreää valoa päästäkseen treffeille (ja ilmeisesti sänkyyn), mutta naisia ei kiinnosta. Suosittelen, että jatketaan samaa kiinnostumatonta linjaa jatkossakin. Miksi muuttaisimme hyväksi havaittua toimintaa ja alkaisimme sekaantua noihin mainittuihin "ympärillä pörrääviin ihastuneisiin miehiin" ja tuhlaisimme aikaamme heidän "jalostamiseensa"?

Keskusteluhan lähti siitä, että joku nainen väitti ettei naisilla olisi jatkuvasti ihastuneita miehiä ympärillä. Tämän keskustelun alahaaran tarkoitus on vain ollut todistaa, että käytännössä kaikilla naisilla on ympärillään miehiä, jotka lähtisi heti treffeille. Jos nämä miehet eivät käy naiselle, niin ehkä terapiassa nainen ymmärtäisi, ettei voi saada tasoaan parempia miehiä.

Jos nyt kuvitellaan että tasoteoria pitää paikkansa, niin joo. En voi saada tasoani parempia miehiä. Eli täten jään siis yksin, KOSKA KUKAAN _EI_OLE KIINNOSTUNUT MINUSTA. EI KUKAAN.

Tämä on ihan yhtä hedelmällistä kuin jankkaisit että varmasti joku vegaani saa nälän pois pihvillä. Muttakun ne vegaanit eivät halua pihviä. Niinkuin miehet eivät halua minua. Mutta jälleen kerran seuraavassa keskustelussa tämä on pyyhkiytynyt pois muististanne, koska se ei palvele teidän agendaanne jossa väitätte että nainen saa aina. Ei saa. Jotkut eivät saa koskaan.

T. se joku nainen

1. Onko työ-, opiskelu- tai harrastusympäristössäsi miehiä?

2. Miten pukeudut? Laita vaikka jotain esimerkkikuvia

3. Minkä pituiset ja malliset hiukset sinulla on?

4. Onko sinulla ylipainoa? Onko sitä vähän vai huomattavasti?

Onko nämä oikeasti ne ratkaisevat asiat? Työskentelen miesvaltaisella alalla, pukeudun tilanteen mukaan, joskus räsyisiin verkkareihin ja joskus kauniisiin mekkoihin. Puolipitkät hiukset. Ylipainoa se 10 kg.

Mutta syy miksi minusta ei kiinnostuta, ei johdu mistään noista, ihmisessä on muutakin kuin ulkonäkö. Se on toki tosin vaikeaa hahmottaa jos käsitys naisista perustuu pikseleihin tietokoneen näytöllä.

Mies on visuaalinen, joten mitä kauniimpi olet sitä haluttavampana sinut nähdään. Mutta sitten tulee tietenkin ne asiat, jotka syövät sitä puolta ja se on luonne, käytös, ääni ja negatiivisuuden taso ja kuinka mukava ihmisenä olet.

Pitkiä hiuksia on niin monenlaisia, se ei kerro mitään. Meikkauksia on niin monen näköistä, ettei se kerro muille mitään. Joskus jopa ilman meikkiä on parempi kun se nykyinen käytössä oleva tyyli. Ylipaino jakautuu niin monin eri tavoin, joten 10 kiloa voi olla kaunistavaa tai todella rumentavaa.

Mutta kun kuuntelen miehiä lähes aina se suurin ei on se luonne ja ne ongelmat. Katso noita amerikkalaisia filmejä, joissa kuvataan sitä täydellistä vaimoa. Se on aika hyvä kuvaus ihannenaisesta puolisona länsimaissa. Mitä kauemmas ajaudut siitä, sitä vaikeampaa sinun on saada hyvää puolisoa.

Siis mitä ihmettä? Joka naisella piti olla oikein useampi heihin ihastuneista ympärillä. Ei vain sellaisia joita pillu kiinnostaa.

Mutta nyt meille kerrotaankin että itse asiassa se itse nainen usein on se turn off eli ei niitä ihastuneista sitten olekaan yhtään.

Olet oikeassa. Näen, että kaikilla on potentiaalia siihen, että heillä voisi olla kiinnostuneita ja uskon, että moniin on oltu kiinnostuneita, eikä he ole sitä itse huomannut. Mutta alan tosiaan kallistumaan siihen, että toisilla on vaan niin kauhea luonne ettei heistä tulla koskaan olemaan kiinnostuneita.

Niinhän se on - joko luonne ei miellytä, tai sitten ulkonäkö, tai aura. Useita syitä onkin tässä ketjussa jo tullut, miksi se-tai-tuo nainen ei olekaan kiinnostava miesten mielestä. Lopulta niitä syitä alkaa olla niin paljon, että melkein jokaiseen naiseen sopii joku niistä. Ja jos ei sovi, lisää varmasti keksitään. Alkaa tuntua, että sääntöön "kaikilla naisilla pörrää kiinnostuneita miehiä" on jo niin paljon poikkeuksia, että poikkeukset muodostavat 90% naisista ja sääntöön sopivia on enää pieni vähemmistö. Joten voidaanko sanoa, että vaikka 10% naisista on sellaisia, joiden ympärillä pörrää ihastuneita miehiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa taas ankeuttajat liikkeellä. Olettekohan tosiaan tyytyväisiä elämiinne, kun olette noin kärkkäästi syyllistämässä, tuomitsemassa ja leuhkimassa. Vietin itse villejä sinkkuvuosia lähes kolmivitoseksi: matkustin, sarjadeittailin ja pidin hauskaa muutenkin. Pari vuotta sitten löysin deittiappista miehen, jonka kanssa olen onnellinen ja perustanut perheen. Hän on kiltti, luotettava ja älykäs. Hän on paras ystäväni. Räiskyvää intohimoa ei ollut, mutta sen sijaan sain yhä kasvavan rakkauden. Tsemppiä kaikille puolisoa etsivälle. Kannattaa olla aktiivinen eikä luovuttaa, vaikka sopiva kumppani ei tulisi vastaan pitkäänkään aikaan.

Ei riitä, että löytää sen upean miehen joka vetää maton jalkojen alta, pitää myös itse olla kiehtova sen miehen mielestä. Jotenkin tuntuu hölmöltä alkaa aikuiselle ihmiselle kertomaan, että kaikkea ei saa mitä haluaa. Kaikista ei tule astronautteja tai edes luokanopettajia vaikka se olisi suurin unelma ja sen eteen tekisi 30 vuotta töitä. Samoin kaikki eivät saa parisuhdetta koskaan - vaikka törmäisi kymmeniin rakastettaviin miehiin (tai naisiin). Jos sulla itselläsi ei nappulat riitä, niin sä jäät ilman sitä opettajanpestiä tai parisuhdetta. Maailma kun ei pyöri pelkästään sillä mitkä sun omat tavoitteesi ovat.

Ihan sillä kokemuksella sanon, kun en ole koskaan seurustellut, harrastanut seksiä, päässyt unelmatyöhöni, menestynyt harrastuksissa, saanut pysyviä ihmissuhteita, pärjännyt koulussa tai saanut sitä haaveideni maalaistaloa. Joskus on viisaampaa todeta että neliskanttinen palikka ei mene pyöreästä reiästä vaikka kuinka hakkaisi. Säästyy edes se mielenterveys kun ei aseta liian suuria tavotteita.

Sellaisia naisia ei taida paljoa olla joilla ei olisi ihastuneita miehiä ympäristössään pörräämässä?

Jaa-a, mä elän ainakin ihan reaalimaailmassa enkä missään satukirjassa jossa prinssi saapuu valkealla ratsullaan neidon luo. Ei ole ollut itselläni koskaan, ja siskollanikaan ei niitä varsinaisesti pörrää ympärillä vaikka on menestynyt kilpatanssija ja on sosiaalisemmat ympyrät kuin minulla, asuu kaupungissa ja on menevä ihminen. Eikä muutenkaan tule mieleen sellaisia tapauksia, työelämässä on parisuhteissa eläviä naisia mutta eivät ole sellaisia joiden ympärillä pörräisi miehiä kuolaamassa perään, ihan tavallisia duunareita ne ovat. Että mihinhän perustat näkemyksesi? Ruokkimaan omaa katkeruuttasi?

Olen eri, mutta olen suunnilleen samaa mieltä aiemman kirjoittajan kanssa. Suunnilleen jokaisella naisella, joka edes sen verran liikkuu ihmisten ilmoilla (esim töissä/ opiskeluissa/ harrastuksessa), että muutamaa miestä tapaa elämässään edes kuukausittain, on ihailijoita ympärillään. Naiset eivät ymmärrä sitä miten helposti miehet ihastuvat, ja miten vaikeaa miehelle on nykyisessä ilmapiirissä osoittaa ihastuksensa arjessa tavattavaan naiseen, jos nainen ei selkeästi näytä vihreää valoa. Tämän seurauksena about jokaisella naisella, joka neukkukuutiostaan joskus poistuu, on ympärillään miehiä, jotka lähtisivät heti treffeille kyseisen naisen kanssa, jos mahdollisuus tulisi.

Toki tietenkin harva näistä miehistä kelpaisi laatukriteereistä huomattavan tarkoille naisille, mutta se on eri asia se. Ihailijoita löytyy, se on pääasia.

Mitä arvoa tai merkitystä miehen ihastuksella on, jos se ei kohdistu henkilöön, vaan mies "on ihastunut" jokaiseen näkemäänsä naiseen? Ja toisaalta jos naiset eivät kerran edes tiedä miesten ihastuksista, eihän se silloin heihin mitenkään vaikuta. Moni nainen kuvittelee, etteivät kelpaa kenellekään - sehän onkin mukava yllätys, jos pulskalla ja rääväsuiselle kouvolatukkaisella yh:llakin on lauma ihailijoita odottamassa vain "vihreää valoa". Vai tarkoititko nyt ihailussa kylpevillä naisilla hoikkia, pitkätukkaisia ja kauniita naisia?

Ei mies ole ihastunut jokaiseen näkemäänsä naiseen. Ei tarvitse olla naisen ympärillä kuin muutamia miehiä, niin jollekulle niistä hän on yksi miehen harvoista ihastuksista.

Koskeeko tämä myös pulskaa yh:ta vai vain hyvännäköisiä naisia? Eli onko jokaisella tylsännäköisellä tai tätimäisellä ja persoonaltaankin tylsällä naisella ainakin yksi ihailija? Sehän on kiinnostavaa, jos näin on. Miten saisin selville kuka/ketkä ovat omalla kohdallani näitä ihailijoita?

Ainakin tuntemillani tätimäisillä ja rumilla 35 naisilla on ollut tähänastisessa elämässä kauhea määrä miehiä, että joku heitäkin tuntuu ihailevan. Tai vähintäänkin heidän vaginaansa. 

Viimeinen lause olikin sitten se ainoa millä merkitystä. Ei miehet ihastu naiseen, niitä kiinnostaa tökätä oma munansa jonnekin. Ei se ole mitään ihastusta tai ihailua.

No ihan naisten oma vika, että valkkaavat niistä munantökkäyshaluisista ne narsistisimmat pelimiehet. Kannattaisko ehkä olla antamatta heti sitä vagia, ja jalostaa ympärillä pyörivien kunnollisten miesten munantökkäyshaluista parisuhdehaluja?

Miksi? Sitähän voi vain ignoorata ne ympärillään pyörivät munantökkäyshaluiset miehet ja jatkaa elämäänsä. Poittihan tässä pörräävät ihailijat -keskustelussa onkin se, että miehet vain odottavat vihreää valoa päästäkseen treffeille (ja ilmeisesti sänkyyn), mutta naisia ei kiinnosta. Suosittelen, että jatketaan samaa kiinnostumatonta linjaa jatkossakin. Miksi muuttaisimme hyväksi havaittua toimintaa ja alkaisimme sekaantua noihin mainittuihin "ympärillä pörrääviin ihastuneisiin miehiin" ja tuhlaisimme aikaamme heidän "jalostamiseensa"?

Keskusteluhan lähti siitä, että joku nainen väitti ettei naisilla olisi jatkuvasti ihastuneita miehiä ympärillä. Tämän keskustelun alahaaran tarkoitus on vain ollut todistaa, että käytännössä kaikilla naisilla on ympärillään miehiä, jotka lähtisi heti treffeille. Jos nämä miehet eivät käy naiselle, niin ehkä terapiassa nainen ymmärtäisi, ettei voi saada tasoaan parempia miehiä.

Jos nyt kuvitellaan että tasoteoria pitää paikkansa, niin joo. En voi saada tasoani parempia miehiä. Eli täten jään siis yksin, KOSKA KUKAAN _EI_OLE KIINNOSTUNUT MINUSTA. EI KUKAAN.

Tämä on ihan yhtä hedelmällistä kuin jankkaisit että varmasti joku vegaani saa nälän pois pihvillä. Muttakun ne vegaanit eivät halua pihviä. Niinkuin miehet eivät halua minua. Mutta jälleen kerran seuraavassa keskustelussa tämä on pyyhkiytynyt pois muististanne, koska se ei palvele teidän agendaanne jossa väitätte että nainen saa aina. Ei saa. Jotkut eivät saa koskaan.

T. se joku nainen

1. Onko työ-, opiskelu- tai harrastusympäristössäsi miehiä?

2. Miten pukeudut? Laita vaikka jotain esimerkkikuvia

3. Minkä pituiset ja malliset hiukset sinulla on?

4. Onko sinulla ylipainoa? Onko sitä vähän vai huomattavasti?

Onko nämä oikeasti ne ratkaisevat asiat? Työskentelen miesvaltaisella alalla, pukeudun tilanteen mukaan, joskus räsyisiin verkkareihin ja joskus kauniisiin mekkoihin. Puolipitkät hiukset. Ylipainoa se 10 kg.

Mutta syy miksi minusta ei kiinnostuta, ei johdu mistään noista, ihmisessä on muutakin kuin ulkonäkö. Se on toki tosin vaikeaa hahmottaa jos käsitys naisista perustuu pikseleihin tietokoneen näytöllä.

Mies on visuaalinen, joten mitä kauniimpi olet sitä haluttavampana sinut nähdään. Mutta sitten tulee tietenkin ne asiat, jotka syövät sitä puolta ja se on luonne, käytös, ääni ja negatiivisuuden taso ja kuinka mukava ihmisenä olet.

Pitkiä hiuksia on niin monenlaisia, se ei kerro mitään. Meikkauksia on niin monen näköistä, ettei se kerro muille mitään. Joskus jopa ilman meikkiä on parempi kun se nykyinen käytössä oleva tyyli. Ylipaino jakautuu niin monin eri tavoin, joten 10 kiloa voi olla kaunistavaa tai todella rumentavaa.

Mutta kun kuuntelen miehiä lähes aina se suurin ei on se luonne ja ne ongelmat. Katso noita amerikkalaisia filmejä, joissa kuvataan sitä täydellistä vaimoa. Se on aika hyvä kuvaus ihannenaisesta puolisona länsimaissa. Mitä kauemmas ajaudut siitä, sitä vaikeampaa sinun on saada hyvää puolisoa.

Missä amerikkalaisissa filmeissä kuvataan täydellistä vaimoa? En tiedä ollaanko katsottu samoja leffoja, mutta minun näkemissäni amerikkalaisissa elokuvissa on ollut mm. naisia, jotka ovat huoltajuutensa menettävä köyhä teiniäiti, vampyyri, astronautti, matemaatikko, muistisairas... ja Harry Potter -leffoissa naisia on niin velhoina, kotitonttuina kuin sukulaispoikaansa kiusaavana perheenäitinäkin. Mutta sulla on ehkä mielessä jotain muita leffoja?

No vaikka 17 again, kissing booth, death race jne. Olen katsonut niin paljon erilaisia filmejä ja voin hyvin myös laittaa listan siitä ei täydellisesti vaimosta ja äidistä. Kuten vaikka 8 mile, gone girl jne. Sekä tietenkin listan kaikenlaista muista naisroolihahmoista, mutta niistähän ei nyt puhuttu.

Olen aina ajatellut, että nuo Potterit kuvasivat englantilaista satumaailmaa, eikä niissä edes yritetty kuvata täydellistä vaimoa tai perheidylliä.

Laajenna vähän tuota sinun filmivalikoimaa, jos yhdessäkään näkemässäsi filmissä ei ole ollut amerikkalaisten ihannevaimostereotypiaa. Kyllä se sieltä löytyy.

Minä katsoin viimeksi amerikkalaisen elokuvan The pursuit of happyness. Siinäkin oli varmaan sitten unelmavaimo kun kerta ihan amerikkalainen filmi oli.

Kuule kannattaa sinun ymmärtää että kyse on aika laajasta osiosta jos puhut "amerikkalaisista filmeistä".

Pikkunen vinkki johon suosittelen sinua tarttumaan. Ensi kerralla kirjoita mistä elokuvasta puhut. Muuten vaikutat vähän suppealta omalta tietämykseltäsi kun niputat kaiken yhteen.

Löysin oman mieheni Tinderistä. Hän omien sanojensa mukaan ei kelvannut siellä naisille. Noh, hän on mulle täydellinen.

Mulla on mieskaveri joka on roikkunut noissa palveluissa vuosikausia. Hänellä on ollut mahdollisuuksia ja kiinnostuneita, ihania naisia mutta hän on itse juossut niitä karkuun. Nyt sitten ihmettelee omaa sinkkuuttaan. Että että.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa taas ankeuttajat liikkeellä. Olettekohan tosiaan tyytyväisiä elämiinne, kun olette noin kärkkäästi syyllistämässä, tuomitsemassa ja leuhkimassa. Vietin itse villejä sinkkuvuosia lähes kolmivitoseksi: matkustin, sarjadeittailin ja pidin hauskaa muutenkin. Pari vuotta sitten löysin deittiappista miehen, jonka kanssa olen onnellinen ja perustanut perheen. Hän on kiltti, luotettava ja älykäs. Hän on paras ystäväni. Räiskyvää intohimoa ei ollut, mutta sen sijaan sain yhä kasvavan rakkauden. Tsemppiä kaikille puolisoa etsivälle. Kannattaa olla aktiivinen eikä luovuttaa, vaikka sopiva kumppani ei tulisi vastaan pitkäänkään aikaan.

Ei riitä, että löytää sen upean miehen joka vetää maton jalkojen alta, pitää myös itse olla kiehtova sen miehen mielestä. Jotenkin tuntuu hölmöltä alkaa aikuiselle ihmiselle kertomaan, että kaikkea ei saa mitä haluaa. Kaikista ei tule astronautteja tai edes luokanopettajia vaikka se olisi suurin unelma ja sen eteen tekisi 30 vuotta töitä. Samoin kaikki eivät saa parisuhdetta koskaan - vaikka törmäisi kymmeniin rakastettaviin miehiin (tai naisiin). Jos sulla itselläsi ei nappulat riitä, niin sä jäät ilman sitä opettajanpestiä tai parisuhdetta. Maailma kun ei pyöri pelkästään sillä mitkä sun omat tavoitteesi ovat.

Ihan sillä kokemuksella sanon, kun en ole koskaan seurustellut, harrastanut seksiä, päässyt unelmatyöhöni, menestynyt harrastuksissa, saanut pysyviä ihmissuhteita, pärjännyt koulussa tai saanut sitä haaveideni maalaistaloa. Joskus on viisaampaa todeta että neliskanttinen palikka ei mene pyöreästä reiästä vaikka kuinka hakkaisi. Säästyy edes se mielenterveys kun ei aseta liian suuria tavotteita.

Sellaisia naisia ei taida paljoa olla joilla ei olisi ihastuneita miehiä ympäristössään pörräämässä?

Jaa-a, mä elän ainakin ihan reaalimaailmassa enkä missään satukirjassa jossa prinssi saapuu valkealla ratsullaan neidon luo. Ei ole ollut itselläni koskaan, ja siskollanikaan ei niitä varsinaisesti pörrää ympärillä vaikka on menestynyt kilpatanssija ja on sosiaalisemmat ympyrät kuin minulla, asuu kaupungissa ja on menevä ihminen. Eikä muutenkaan tule mieleen sellaisia tapauksia, työelämässä on parisuhteissa eläviä naisia mutta eivät ole sellaisia joiden ympärillä pörräisi miehiä kuolaamassa perään, ihan tavallisia duunareita ne ovat. Että mihinhän perustat näkemyksesi? Ruokkimaan omaa katkeruuttasi?

Olen eri, mutta olen suunnilleen samaa mieltä aiemman kirjoittajan kanssa. Suunnilleen jokaisella naisella, joka edes sen verran liikkuu ihmisten ilmoilla (esim töissä/ opiskeluissa/ harrastuksessa), että muutamaa miestä tapaa elämässään edes kuukausittain, on ihailijoita ympärillään. Naiset eivät ymmärrä sitä miten helposti miehet ihastuvat, ja miten vaikeaa miehelle on nykyisessä ilmapiirissä osoittaa ihastuksensa arjessa tavattavaan naiseen, jos nainen ei selkeästi näytä vihreää valoa. Tämän seurauksena about jokaisella naisella, joka neukkukuutiostaan joskus poistuu, on ympärillään miehiä, jotka lähtisivät heti treffeille kyseisen naisen kanssa, jos mahdollisuus tulisi.

Toki tietenkin harva näistä miehistä kelpaisi laatukriteereistä huomattavan tarkoille naisille, mutta se on eri asia se. Ihailijoita löytyy, se on pääasia.

Mitä arvoa tai merkitystä miehen ihastuksella on, jos se ei kohdistu henkilöön, vaan mies "on ihastunut" jokaiseen näkemäänsä naiseen? Ja toisaalta jos naiset eivät kerran edes tiedä miesten ihastuksista, eihän se silloin heihin mitenkään vaikuta. Moni nainen kuvittelee, etteivät kelpaa kenellekään - sehän onkin mukava yllätys, jos pulskalla ja rääväsuiselle kouvolatukkaisella yh:llakin on lauma ihailijoita odottamassa vain "vihreää valoa". Vai tarkoititko nyt ihailussa kylpevillä naisilla hoikkia, pitkätukkaisia ja kauniita naisia?

Ei mies ole ihastunut jokaiseen näkemäänsä naiseen. Ei tarvitse olla naisen ympärillä kuin muutamia miehiä, niin jollekulle niistä hän on yksi miehen harvoista ihastuksista.

Koskeeko tämä myös pulskaa yh:ta vai vain hyvännäköisiä naisia? Eli onko jokaisella tylsännäköisellä tai tätimäisellä ja persoonaltaankin tylsällä naisella ainakin yksi ihailija? Sehän on kiinnostavaa, jos näin on. Miten saisin selville kuka/ketkä ovat omalla kohdallani näitä ihailijoita?

Ainakin tuntemillani tätimäisillä ja rumilla 35 naisilla on ollut tähänastisessa elämässä kauhea määrä miehiä, että joku heitäkin tuntuu ihailevan. Tai vähintäänkin heidän vaginaansa. 

Viimeinen lause olikin sitten se ainoa millä merkitystä. Ei miehet ihastu naiseen, niitä kiinnostaa tökätä oma munansa jonnekin. Ei se ole mitään ihastusta tai ihailua.

No ihan naisten oma vika, että valkkaavat niistä munantökkäyshaluisista ne narsistisimmat pelimiehet. Kannattaisko ehkä olla antamatta heti sitä vagia, ja jalostaa ympärillä pyörivien kunnollisten miesten munantökkäyshaluista parisuhdehaluja?

Lähdetään siitä, että miehiä ei ole pyörinyt ympärillä ikinä. Ja toinen ikävä käänne sun misogyniseen teoriaan on, että minä olen todella siveydensipuli, en ole kertaakaan ollut sukupuoliyhteydessä elämäni aikana. Kerro mulle että miten saan ympärilleni minusta kiinnostuneita miehiä (työskentelen miesvaltaisella alalla enkä ole edes kotiini kahlittu) kun itse en tätä osaa ja miten "jalostan näidtä parisuhdehaluisia", kun kukaan ei satu haluamaan minua yhtään mihinkään? Älä luettele asioita mitä minun ei tulisi tehdä kun et tiedä minusta mitään, vaan kerro mitä minun tulisi tehdä.

Miten pukeudut? Onko ylipainoa huomattavasti? Minkä pituiset hiukset sinulla on?

( ja nämä ei sitten ole "misogyniaa", vaan yritys selvittää jos on jotain low hanging fruitseja, joilla saat nopeasti lisää miehiä kiinnostumaan)

Vapaa-ajalla tykkään pukeutua mekkoihin, kotona ja töissä (duunarina varastolla) käytän jotain halpis tokmannin t-paitoja ja shortseja tai verkkareita. En meikkaa koskaan koska en osaa, enkä halua katsella naamaani peilistä. Painoa pitäisi saada kymmenkunta kiloa pois, mutta olen ollut parikymmentä kiloa alipainoinen nuorempana eikä kiinnostusta ole ollut missään vaiheessa: ulkonäkö ja varsinkin ne viat omassa ulkonäössäni on ihan muuta kuin paino. Hiukset ovat olleet aina puolipitkät.

Yrität töissä sulautua varaston miehiin joten varaston miehet eivät huomaa sinua. Jos pukeutuisit hiukan naisellisemmin, niin että varaston miehet huomaavat heti että joukossa on nainen, niin taatusti tulisi miehiä iskemään.

Ok. Minä taas olen toimistotyössä. Pukeudun hameisiin, mekkohin ja korkkareihin. Missä ne kaikki iskijät on?

Näytätkö varatulta naiselta? Saattaisin olettaa, että olet varattu ja ahdistelukeissit on tulilla heti jos ehdottaa lounasta.

Niin, ainahan nainen on vääränlainen. Jos muuten kaikki palikat olisivat kohdallaan, sitten "näyttää varatulta", ja senkään takia ei kukaan ole kiinnostunut tai ainakaan osoita kiinnostusta. Tämän ketjun perusteella on vaikuttanut siltä, että alkuperäinen väite "naisten ympärillä pörrää aina kiinnostuneita miehiä" ja aiemmissa ketjuissa esitetty väite "naisille tulee aina paljon aloitteita ja treffipyyntöjä) on nyt kumottu miesten omasta toimesta. Vaikuttaa siltä, että alkuperäisen väitteen vastaisesti jokaikisessä naisessa on aina joku syy, miksi miehet eivät kiinnostukaan - jos muuta ei keksitä niin sitten aletaan tulkitsemaan auraa tai vähintään päätetään, että nainen "näyttää varatulta".

Millaiselta siis näyttää varattu ja millaiselta sinkku?

Täällä on ilmeisesti paljon joitain poikkeuksellisia naisia jotka tavalla tai toisella hätistää tietämättään ihailioita kaummaksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa taas ankeuttajat liikkeellä. Olettekohan tosiaan tyytyväisiä elämiinne, kun olette noin kärkkäästi syyllistämässä, tuomitsemassa ja leuhkimassa. Vietin itse villejä sinkkuvuosia lähes kolmivitoseksi: matkustin, sarjadeittailin ja pidin hauskaa muutenkin. Pari vuotta sitten löysin deittiappista miehen, jonka kanssa olen onnellinen ja perustanut perheen. Hän on kiltti, luotettava ja älykäs. Hän on paras ystäväni. Räiskyvää intohimoa ei ollut, mutta sen sijaan sain yhä kasvavan rakkauden. Tsemppiä kaikille puolisoa etsivälle. Kannattaa olla aktiivinen eikä luovuttaa, vaikka sopiva kumppani ei tulisi vastaan pitkäänkään aikaan.

Ei riitä, että löytää sen upean miehen joka vetää maton jalkojen alta, pitää myös itse olla kiehtova sen miehen mielestä. Jotenkin tuntuu hölmöltä alkaa aikuiselle ihmiselle kertomaan, että kaikkea ei saa mitä haluaa. Kaikista ei tule astronautteja tai edes luokanopettajia vaikka se olisi suurin unelma ja sen eteen tekisi 30 vuotta töitä. Samoin kaikki eivät saa parisuhdetta koskaan - vaikka törmäisi kymmeniin rakastettaviin miehiin (tai naisiin). Jos sulla itselläsi ei nappulat riitä, niin sä jäät ilman sitä opettajanpestiä tai parisuhdetta. Maailma kun ei pyöri pelkästään sillä mitkä sun omat tavoitteesi ovat.

Ihan sillä kokemuksella sanon, kun en ole koskaan seurustellut, harrastanut seksiä, päässyt unelmatyöhöni, menestynyt harrastuksissa, saanut pysyviä ihmissuhteita, pärjännyt koulussa tai saanut sitä haaveideni maalaistaloa. Joskus on viisaampaa todeta että neliskanttinen palikka ei mene pyöreästä reiästä vaikka kuinka hakkaisi. Säästyy edes se mielenterveys kun ei aseta liian suuria tavotteita.

Sellaisia naisia ei taida paljoa olla joilla ei olisi ihastuneita miehiä ympäristössään pörräämässä?

Jaa-a, mä elän ainakin ihan reaalimaailmassa enkä missään satukirjassa jossa prinssi saapuu valkealla ratsullaan neidon luo. Ei ole ollut itselläni koskaan, ja siskollanikaan ei niitä varsinaisesti pörrää ympärillä vaikka on menestynyt kilpatanssija ja on sosiaalisemmat ympyrät kuin minulla, asuu kaupungissa ja on menevä ihminen. Eikä muutenkaan tule mieleen sellaisia tapauksia, työelämässä on parisuhteissa eläviä naisia mutta eivät ole sellaisia joiden ympärillä pörräisi miehiä kuolaamassa perään, ihan tavallisia duunareita ne ovat. Että mihinhän perustat näkemyksesi? Ruokkimaan omaa katkeruuttasi?

Olen eri, mutta olen suunnilleen samaa mieltä aiemman kirjoittajan kanssa. Suunnilleen jokaisella naisella, joka edes sen verran liikkuu ihmisten ilmoilla (esim töissä/ opiskeluissa/ harrastuksessa), että muutamaa miestä tapaa elämässään edes kuukausittain, on ihailijoita ympärillään. Naiset eivät ymmärrä sitä miten helposti miehet ihastuvat, ja miten vaikeaa miehelle on nykyisessä ilmapiirissä osoittaa ihastuksensa arjessa tavattavaan naiseen, jos nainen ei selkeästi näytä vihreää valoa. Tämän seurauksena about jokaisella naisella, joka neukkukuutiostaan joskus poistuu, on ympärillään miehiä, jotka lähtisivät heti treffeille kyseisen naisen kanssa, jos mahdollisuus tulisi.

Toki tietenkin harva näistä miehistä kelpaisi laatukriteereistä huomattavan tarkoille naisille, mutta se on eri asia se. Ihailijoita löytyy, se on pääasia.

Mitä arvoa tai merkitystä miehen ihastuksella on, jos se ei kohdistu henkilöön, vaan mies "on ihastunut" jokaiseen näkemäänsä naiseen? Ja toisaalta jos naiset eivät kerran edes tiedä miesten ihastuksista, eihän se silloin heihin mitenkään vaikuta. Moni nainen kuvittelee, etteivät kelpaa kenellekään - sehän onkin mukava yllätys, jos pulskalla ja rääväsuiselle kouvolatukkaisella yh:llakin on lauma ihailijoita odottamassa vain "vihreää valoa". Vai tarkoititko nyt ihailussa kylpevillä naisilla hoikkia, pitkätukkaisia ja kauniita naisia?

Ei mies ole ihastunut jokaiseen näkemäänsä naiseen. Ei tarvitse olla naisen ympärillä kuin muutamia miehiä, niin jollekulle niistä hän on yksi miehen harvoista ihastuksista.

Koskeeko tämä myös pulskaa yh:ta vai vain hyvännäköisiä naisia? Eli onko jokaisella tylsännäköisellä tai tätimäisellä ja persoonaltaankin tylsällä naisella ainakin yksi ihailija? Sehän on kiinnostavaa, jos näin on. Miten saisin selville kuka/ketkä ovat omalla kohdallani näitä ihailijoita?

Ainakin tuntemillani tätimäisillä ja rumilla 35 naisilla on ollut tähänastisessa elämässä kauhea määrä miehiä, että joku heitäkin tuntuu ihailevan. Tai vähintäänkin heidän vaginaansa. 

Viimeinen lause olikin sitten se ainoa millä merkitystä. Ei miehet ihastu naiseen, niitä kiinnostaa tökätä oma munansa jonnekin. Ei se ole mitään ihastusta tai ihailua.

No ihan naisten oma vika, että valkkaavat niistä munantökkäyshaluisista ne narsistisimmat pelimiehet. Kannattaisko ehkä olla antamatta heti sitä vagia, ja jalostaa ympärillä pyörivien kunnollisten miesten munantökkäyshaluista parisuhdehaluja?

Lähdetään siitä, että miehiä ei ole pyörinyt ympärillä ikinä. Ja toinen ikävä käänne sun misogyniseen teoriaan on, että minä olen todella siveydensipuli, en ole kertaakaan ollut sukupuoliyhteydessä elämäni aikana. Kerro mulle että miten saan ympärilleni minusta kiinnostuneita miehiä (työskentelen miesvaltaisella alalla enkä ole edes kotiini kahlittu) kun itse en tätä osaa ja miten "jalostan näidtä parisuhdehaluisia", kun kukaan ei satu haluamaan minua yhtään mihinkään? Älä luettele asioita mitä minun ei tulisi tehdä kun et tiedä minusta mitään, vaan kerro mitä minun tulisi tehdä.

Miten pukeudut? Onko ylipainoa huomattavasti? Minkä pituiset hiukset sinulla on?

( ja nämä ei sitten ole "misogyniaa", vaan yritys selvittää jos on jotain low hanging fruitseja, joilla saat nopeasti lisää miehiä kiinnostumaan)

Vapaa-ajalla tykkään pukeutua mekkoihin, kotona ja töissä (duunarina varastolla) käytän jotain halpis tokmannin t-paitoja ja shortseja tai verkkareita. En meikkaa koskaan koska en osaa, enkä halua katsella naamaani peilistä. Painoa pitäisi saada kymmenkunta kiloa pois, mutta olen ollut parikymmentä kiloa alipainoinen nuorempana eikä kiinnostusta ole ollut missään vaiheessa: ulkonäkö ja varsinkin ne viat omassa ulkonäössäni on ihan muuta kuin paino. Hiukset ovat olleet aina puolipitkät.

Yrität töissä sulautua varaston miehiin joten varaston miehet eivät huomaa sinua. Jos pukeutuisit hiukan naisellisemmin, niin että varaston miehet huomaavat heti että joukossa on nainen, niin taatusti tulisi miehiä iskemään.

Ok. Minä taas olen toimistotyössä. Pukeudun hameisiin, mekkohin ja korkkareihin. Missä ne kaikki iskijät on?

Näytätkö varatulta naiselta? Saattaisin olettaa, että olet varattu ja ahdistelukeissit on tulilla heti jos ehdottaa lounasta.

Niin, ainahan nainen on vääränlainen. Jos muuten kaikki palikat olisivat kohdallaan, sitten "näyttää varatulta", ja senkään takia ei kukaan ole kiinnostunut tai ainakaan osoita kiinnostusta. Tämän ketjun perusteella on vaikuttanut siltä, että alkuperäinen väite "naisten ympärillä pörrää aina kiinnostuneita miehiä" ja aiemmissa ketjuissa esitetty väite "naisille tulee aina paljon aloitteita ja treffipyyntöjä) on nyt kumottu miesten omasta toimesta. Vaikuttaa siltä, että alkuperäisen väitteen vastaisesti jokaikisessä naisessa on aina joku syy, miksi miehet eivät kiinnostukaan - jos muuta ei keksitä niin sitten aletaan tulkitsemaan auraa tai vähintään päätetään, että nainen "näyttää varatulta".

Millaiselta siis näyttää varattu ja millaiselta sinkku?

Täällä on ilmeisesti paljon joitain poikkeuksellisia naisia jotka tavalla tai toisella hätistää tietämättään ihailioita kaummaksi

Tai siis potentiaalisia ihastujia. Kun eihän niitä sitten ollutkaan jos naisella töissä väärät vaattet, hiukset väärän pituiset tai mitä kaikkia syitä jo ehti tulla.

Olen ollut 10 vuotta sinkku ja tapasin todella hyvän itselleni sopivan miehen. Siinä suhteessa oli kipinää. Valitettavasti mies olisi halunnut lapsia. Emme jatkaneet suhdetta.

Tapasimme yhteisen harrastuksen kautta.

Nettideitit kannattaa unohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut 10 vuotta sinkku ja tapasin todella hyvän itselleni sopivan miehen. Siinä suhteessa oli kipinää. Valitettavasti mies olisi halunnut lapsia. Emme jatkaneet suhdetta.

Tapasimme yhteisen harrastuksen kautta.

Nettideitit kannattaa unohtaa.

Olisko kannattanut nöyrtyä antamaan rakkaalle miehelle se mitä hänelle olisi kuulunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa taas ankeuttajat liikkeellä. Olettekohan tosiaan tyytyväisiä elämiinne, kun olette noin kärkkäästi syyllistämässä, tuomitsemassa ja leuhkimassa. Vietin itse villejä sinkkuvuosia lähes kolmivitoseksi: matkustin, sarjadeittailin ja pidin hauskaa muutenkin. Pari vuotta sitten löysin deittiappista miehen, jonka kanssa olen onnellinen ja perustanut perheen. Hän on kiltti, luotettava ja älykäs. Hän on paras ystäväni. Räiskyvää intohimoa ei ollut, mutta sen sijaan sain yhä kasvavan rakkauden. Tsemppiä kaikille puolisoa etsivälle. Kannattaa olla aktiivinen eikä luovuttaa, vaikka sopiva kumppani ei tulisi vastaan pitkäänkään aikaan.

Ei riitä, että löytää sen upean miehen joka vetää maton jalkojen alta, pitää myös itse olla kiehtova sen miehen mielestä. Jotenkin tuntuu hölmöltä alkaa aikuiselle ihmiselle kertomaan, että kaikkea ei saa mitä haluaa. Kaikista ei tule astronautteja tai edes luokanopettajia vaikka se olisi suurin unelma ja sen eteen tekisi 30 vuotta töitä. Samoin kaikki eivät saa parisuhdetta koskaan - vaikka törmäisi kymmeniin rakastettaviin miehiin (tai naisiin). Jos sulla itselläsi ei nappulat riitä, niin sä jäät ilman sitä opettajanpestiä tai parisuhdetta. Maailma kun ei pyöri pelkästään sillä mitkä sun omat tavoitteesi ovat.

Ihan sillä kokemuksella sanon, kun en ole koskaan seurustellut, harrastanut seksiä, päässyt unelmatyöhöni, menestynyt harrastuksissa, saanut pysyviä ihmissuhteita, pärjännyt koulussa tai saanut sitä haaveideni maalaistaloa. Joskus on viisaampaa todeta että neliskanttinen palikka ei mene pyöreästä reiästä vaikka kuinka hakkaisi. Säästyy edes se mielenterveys kun ei aseta liian suuria tavotteita.

Sellaisia naisia ei taida paljoa olla joilla ei olisi ihastuneita miehiä ympäristössään pörräämässä?

Jaa-a, mä elän ainakin ihan reaalimaailmassa enkä missään satukirjassa jossa prinssi saapuu valkealla ratsullaan neidon luo. Ei ole ollut itselläni koskaan, ja siskollanikaan ei niitä varsinaisesti pörrää ympärillä vaikka on menestynyt kilpatanssija ja on sosiaalisemmat ympyrät kuin minulla, asuu kaupungissa ja on menevä ihminen. Eikä muutenkaan tule mieleen sellaisia tapauksia, työelämässä on parisuhteissa eläviä naisia mutta eivät ole sellaisia joiden ympärillä pörräisi miehiä kuolaamassa perään, ihan tavallisia duunareita ne ovat. Että mihinhän perustat näkemyksesi? Ruokkimaan omaa katkeruuttasi?

Olen eri, mutta olen suunnilleen samaa mieltä aiemman kirjoittajan kanssa. Suunnilleen jokaisella naisella, joka edes sen verran liikkuu ihmisten ilmoilla (esim töissä/ opiskeluissa/ harrastuksessa), että muutamaa miestä tapaa elämässään edes kuukausittain, on ihailijoita ympärillään. Naiset eivät ymmärrä sitä miten helposti miehet ihastuvat, ja miten vaikeaa miehelle on nykyisessä ilmapiirissä osoittaa ihastuksensa arjessa tavattavaan naiseen, jos nainen ei selkeästi näytä vihreää valoa. Tämän seurauksena about jokaisella naisella, joka neukkukuutiostaan joskus poistuu, on ympärillään miehiä, jotka lähtisivät heti treffeille kyseisen naisen kanssa, jos mahdollisuus tulisi.

Toki tietenkin harva näistä miehistä kelpaisi laatukriteereistä huomattavan tarkoille naisille, mutta se on eri asia se. Ihailijoita löytyy, se on pääasia.

Mitä arvoa tai merkitystä miehen ihastuksella on, jos se ei kohdistu henkilöön, vaan mies "on ihastunut" jokaiseen näkemäänsä naiseen? Ja toisaalta jos naiset eivät kerran edes tiedä miesten ihastuksista, eihän se silloin heihin mitenkään vaikuta. Moni nainen kuvittelee, etteivät kelpaa kenellekään - sehän onkin mukava yllätys, jos pulskalla ja rääväsuiselle kouvolatukkaisella yh:llakin on lauma ihailijoita odottamassa vain "vihreää valoa". Vai tarkoititko nyt ihailussa kylpevillä naisilla hoikkia, pitkätukkaisia ja kauniita naisia?

Ei mies ole ihastunut jokaiseen näkemäänsä naiseen. Ei tarvitse olla naisen ympärillä kuin muutamia miehiä, niin jollekulle niistä hän on yksi miehen harvoista ihastuksista.

Koskeeko tämä myös pulskaa yh:ta vai vain hyvännäköisiä naisia? Eli onko jokaisella tylsännäköisellä tai tätimäisellä ja persoonaltaankin tylsällä naisella ainakin yksi ihailija? Sehän on kiinnostavaa, jos näin on. Miten saisin selville kuka/ketkä ovat omalla kohdallani näitä ihailijoita?

Ainakin tuntemillani tätimäisillä ja rumilla 35 naisilla on ollut tähänastisessa elämässä kauhea määrä miehiä, että joku heitäkin tuntuu ihailevan. Tai vähintäänkin heidän vaginaansa. 

Viimeinen lause olikin sitten se ainoa millä merkitystä. Ei miehet ihastu naiseen, niitä kiinnostaa tökätä oma munansa jonnekin. Ei se ole mitään ihastusta tai ihailua.

No ihan naisten oma vika, että valkkaavat niistä munantökkäyshaluisista ne narsistisimmat pelimiehet. Kannattaisko ehkä olla antamatta heti sitä vagia, ja jalostaa ympärillä pyörivien kunnollisten miesten munantökkäyshaluista parisuhdehaluja?

Lähdetään siitä, että miehiä ei ole pyörinyt ympärillä ikinä. Ja toinen ikävä käänne sun misogyniseen teoriaan on, että minä olen todella siveydensipuli, en ole kertaakaan ollut sukupuoliyhteydessä elämäni aikana. Kerro mulle että miten saan ympärilleni minusta kiinnostuneita miehiä (työskentelen miesvaltaisella alalla enkä ole edes kotiini kahlittu) kun itse en tätä osaa ja miten "jalostan näidtä parisuhdehaluisia", kun kukaan ei satu haluamaan minua yhtään mihinkään? Älä luettele asioita mitä minun ei tulisi tehdä kun et tiedä minusta mitään, vaan kerro mitä minun tulisi tehdä.

Miten pukeudut? Onko ylipainoa huomattavasti? Minkä pituiset hiukset sinulla on?

( ja nämä ei sitten ole "misogyniaa", vaan yritys selvittää jos on jotain low hanging fruitseja, joilla saat nopeasti lisää miehiä kiinnostumaan)

Vapaa-ajalla tykkään pukeutua mekkoihin, kotona ja töissä (duunarina varastolla) käytän jotain halpis tokmannin t-paitoja ja shortseja tai verkkareita. En meikkaa koskaan koska en osaa, enkä halua katsella naamaani peilistä. Painoa pitäisi saada kymmenkunta kiloa pois, mutta olen ollut parikymmentä kiloa alipainoinen nuorempana eikä kiinnostusta ole ollut missään vaiheessa: ulkonäkö ja varsinkin ne viat omassa ulkonäössäni on ihan muuta kuin paino. Hiukset ovat olleet aina puolipitkät.

Yrität töissä sulautua varaston miehiin joten varaston miehet eivät huomaa sinua. Jos pukeutuisit hiukan naisellisemmin, niin että varaston miehet huomaavat heti että joukossa on nainen, niin taatusti tulisi miehiä iskemään.

Ok. Minä taas olen toimistotyössä. Pukeudun hameisiin, mekkohin ja korkkareihin. Missä ne kaikki iskijät on?

Näytätkö varatulta naiselta? Saattaisin olettaa, että olet varattu ja ahdistelukeissit on tulilla heti jos ehdottaa lounasta.

Niin, ainahan nainen on vääränlainen. Jos muuten kaikki palikat olisivat kohdallaan, sitten "näyttää varatulta", ja senkään takia ei kukaan ole kiinnostunut tai ainakaan osoita kiinnostusta. Tämän ketjun perusteella on vaikuttanut siltä, että alkuperäinen väite "naisten ympärillä pörrää aina kiinnostuneita miehiä" ja aiemmissa ketjuissa esitetty väite "naisille tulee aina paljon aloitteita ja treffipyyntöjä) on nyt kumottu miesten omasta toimesta. Vaikuttaa siltä, että alkuperäisen väitteen vastaisesti jokaikisessä naisessa on aina joku syy, miksi miehet eivät kiinnostukaan - jos muuta ei keksitä niin sitten aletaan tulkitsemaan auraa tai vähintään päätetään, että nainen "näyttää varatulta".

Millaiselta siis näyttää varattu ja millaiselta sinkku?

Täällä on ilmeisesti paljon joitain poikkeuksellisia naisia jotka tavalla tai toisella hätistää tietämättään ihailioita kaummaksi

Varmaan niitä kasautuu tällaisiin ketjuihin. Mutta silti alkaa vaikuttaa siltä, että jos noin helposti tietämättään tulee hätistäneeksi miehiä pois, täytyy sitä ilmiötä olla palstan ulkopuolellakin. Eihän sillä lopputuloksen kannalta ole niin väliä, miksi miehet eivät kiinnostu - heillä on tietenkin oikeus olla kiinnostumatta. Mutta oli syy sitten ulkonäkö, luonne, aura, se että näyttää varatulta, muu tiedostamaton miehen karkotus, niin lopputuloshan on se, että iso määrä naisia jää sellaisiksi, joiden ympärillä ei ensinnäkään pörrää ihastuneita miehiä, ja joiden voi muutenkin olla vaikea löytää kiinnostuneita miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa taas ankeuttajat liikkeellä. Olettekohan tosiaan tyytyväisiä elämiinne, kun olette noin kärkkäästi syyllistämässä, tuomitsemassa ja leuhkimassa. Vietin itse villejä sinkkuvuosia lähes kolmivitoseksi: matkustin, sarjadeittailin ja pidin hauskaa muutenkin. Pari vuotta sitten löysin deittiappista miehen, jonka kanssa olen onnellinen ja perustanut perheen. Hän on kiltti, luotettava ja älykäs. Hän on paras ystäväni. Räiskyvää intohimoa ei ollut, mutta sen sijaan sain yhä kasvavan rakkauden. Tsemppiä kaikille puolisoa etsivälle. Kannattaa olla aktiivinen eikä luovuttaa, vaikka sopiva kumppani ei tulisi vastaan pitkäänkään aikaan.

Ei riitä, että löytää sen upean miehen joka vetää maton jalkojen alta, pitää myös itse olla kiehtova sen miehen mielestä. Jotenkin tuntuu hölmöltä alkaa aikuiselle ihmiselle kertomaan, että kaikkea ei saa mitä haluaa. Kaikista ei tule astronautteja tai edes luokanopettajia vaikka se olisi suurin unelma ja sen eteen tekisi 30 vuotta töitä. Samoin kaikki eivät saa parisuhdetta koskaan - vaikka törmäisi kymmeniin rakastettaviin miehiin (tai naisiin). Jos sulla itselläsi ei nappulat riitä, niin sä jäät ilman sitä opettajanpestiä tai parisuhdetta. Maailma kun ei pyöri pelkästään sillä mitkä sun omat tavoitteesi ovat.

Ihan sillä kokemuksella sanon, kun en ole koskaan seurustellut, harrastanut seksiä, päässyt unelmatyöhöni, menestynyt harrastuksissa, saanut pysyviä ihmissuhteita, pärjännyt koulussa tai saanut sitä haaveideni maalaistaloa. Joskus on viisaampaa todeta että neliskanttinen palikka ei mene pyöreästä reiästä vaikka kuinka hakkaisi. Säästyy edes se mielenterveys kun ei aseta liian suuria tavotteita.

Sellaisia naisia ei taida paljoa olla joilla ei olisi ihastuneita miehiä ympäristössään pörräämässä?

Jaa-a, mä elän ainakin ihan reaalimaailmassa enkä missään satukirjassa jossa prinssi saapuu valkealla ratsullaan neidon luo. Ei ole ollut itselläni koskaan, ja siskollanikaan ei niitä varsinaisesti pörrää ympärillä vaikka on menestynyt kilpatanssija ja on sosiaalisemmat ympyrät kuin minulla, asuu kaupungissa ja on menevä ihminen. Eikä muutenkaan tule mieleen sellaisia tapauksia, työelämässä on parisuhteissa eläviä naisia mutta eivät ole sellaisia joiden ympärillä pörräisi miehiä kuolaamassa perään, ihan tavallisia duunareita ne ovat. Että mihinhän perustat näkemyksesi? Ruokkimaan omaa katkeruuttasi?

Olen eri, mutta olen suunnilleen samaa mieltä aiemman kirjoittajan kanssa. Suunnilleen jokaisella naisella, joka edes sen verran liikkuu ihmisten ilmoilla (esim töissä/ opiskeluissa/ harrastuksessa), että muutamaa miestä tapaa elämässään edes kuukausittain, on ihailijoita ympärillään. Naiset eivät ymmärrä sitä miten helposti miehet ihastuvat, ja miten vaikeaa miehelle on nykyisessä ilmapiirissä osoittaa ihastuksensa arjessa tavattavaan naiseen, jos nainen ei selkeästi näytä vihreää valoa. Tämän seurauksena about jokaisella naisella, joka neukkukuutiostaan joskus poistuu, on ympärillään miehiä, jotka lähtisivät heti treffeille kyseisen naisen kanssa, jos mahdollisuus tulisi.

Toki tietenkin harva näistä miehistä kelpaisi laatukriteereistä huomattavan tarkoille naisille, mutta se on eri asia se. Ihailijoita löytyy, se on pääasia.

Mitä arvoa tai merkitystä miehen ihastuksella on, jos se ei kohdistu henkilöön, vaan mies "on ihastunut" jokaiseen näkemäänsä naiseen? Ja toisaalta jos naiset eivät kerran edes tiedä miesten ihastuksista, eihän se silloin heihin mitenkään vaikuta. Moni nainen kuvittelee, etteivät kelpaa kenellekään - sehän onkin mukava yllätys, jos pulskalla ja rääväsuiselle kouvolatukkaisella yh:llakin on lauma ihailijoita odottamassa vain "vihreää valoa". Vai tarkoititko nyt ihailussa kylpevillä naisilla hoikkia, pitkätukkaisia ja kauniita naisia?

Ei mies ole ihastunut jokaiseen näkemäänsä naiseen. Ei tarvitse olla naisen ympärillä kuin muutamia miehiä, niin jollekulle niistä hän on yksi miehen harvoista ihastuksista.

Koskeeko tämä myös pulskaa yh:ta vai vain hyvännäköisiä naisia? Eli onko jokaisella tylsännäköisellä tai tätimäisellä ja persoonaltaankin tylsällä naisella ainakin yksi ihailija? Sehän on kiinnostavaa, jos näin on. Miten saisin selville kuka/ketkä ovat omalla kohdallani näitä ihailijoita?

Ainakin tuntemillani tätimäisillä ja rumilla 35 naisilla on ollut tähänastisessa elämässä kauhea määrä miehiä, että joku heitäkin tuntuu ihailevan. Tai vähintäänkin heidän vaginaansa. 

Viimeinen lause olikin sitten se ainoa millä merkitystä. Ei miehet ihastu naiseen, niitä kiinnostaa tökätä oma munansa jonnekin. Ei se ole mitään ihastusta tai ihailua.

No ihan naisten oma vika, että valkkaavat niistä munantökkäyshaluisista ne narsistisimmat pelimiehet. Kannattaisko ehkä olla antamatta heti sitä vagia, ja jalostaa ympärillä pyörivien kunnollisten miesten munantökkäyshaluista parisuhdehaluja?

Miksi? Sitähän voi vain ignoorata ne ympärillään pyörivät munantökkäyshaluiset miehet ja jatkaa elämäänsä. Poittihan tässä pörräävät ihailijat -keskustelussa onkin se, että miehet vain odottavat vihreää valoa päästäkseen treffeille (ja ilmeisesti sänkyyn), mutta naisia ei kiinnosta. Suosittelen, että jatketaan samaa kiinnostumatonta linjaa jatkossakin. Miksi muuttaisimme hyväksi havaittua toimintaa ja alkaisimme sekaantua noihin mainittuihin "ympärillä pörrääviin ihastuneisiin miehiin" ja tuhlaisimme aikaamme heidän "jalostamiseensa"?

Keskusteluhan lähti siitä, että joku nainen väitti ettei naisilla olisi jatkuvasti ihastuneita miehiä ympärillä. Tämän keskustelun alahaaran tarkoitus on vain ollut todistaa, että käytännössä kaikilla naisilla on ympärillään miehiä, jotka lähtisi heti treffeille. Jos nämä miehet eivät käy naiselle, niin ehkä terapiassa nainen ymmärtäisi, ettei voi saada tasoaan parempia miehiä.

Jos nyt kuvitellaan että tasoteoria pitää paikkansa, niin joo. En voi saada tasoani parempia miehiä. Eli täten jään siis yksin, KOSKA KUKAAN _EI_OLE KIINNOSTUNUT MINUSTA. EI KUKAAN.

Tämä on ihan yhtä hedelmällistä kuin jankkaisit että varmasti joku vegaani saa nälän pois pihvillä. Muttakun ne vegaanit eivät halua pihviä. Niinkuin miehet eivät halua minua. Mutta jälleen kerran seuraavassa keskustelussa tämä on pyyhkiytynyt pois muististanne, koska se ei palvele teidän agendaanne jossa väitätte että nainen saa aina. Ei saa. Jotkut eivät saa koskaan.

T. se joku nainen

Lähdetään siitä, että olet jumittunut nyt vaatimuksiisi.

Voisin väittää, että kuka tahansa länsimaalainen nainen pääsee naimisiin. Ihastumista ei kukaan voi taata, mutta kun tarpeeksi laajentaa mistä niitä miehiä lähtee etsimään aukeaa aivan eri tavalla uusia mahdollisuuksia.

Sinä et jää yksin, jos et sitä halua. Mutta jos haluat pysyä määrätyn kaupungin ja määrätyn maan ja määrätyn iän sisällä, niin silloin mahdollisuutesi pienenevät aina.

Suomessa on suurta halveksunta muiden maiden miehiä kohtaan, vaikka moni heistä ihan oikeasti olisi arvoiltaan paljon lähempänä sitä mitä moni suomalainen nainen lopulta itselleen toivoo. Suosittelen siis kokeilemaan kaikkea muuta kuin Suomea ja länsimaalaisia suurkaupunkeja. Ne ovat lähes kaikille paitsi todella kauniille mahdottomuus ja monesti jopa heille vaikeita löytää suhdetta.

Jostain oudosta syystä taso määritellään aina ulkonäön perusteella ja tietenkin rahan. Moni tosin eläisi oikein tasokkaan elämän ihan taviksen kanssa tai jopa suoraan ruman.

Jos itselleen halua antaa parhaimman mahdollisuuden löytää suhde kannattaa pysyä normipainossa ja opetella hymyilemään ihmisille ja laajentaa etsintää koko maailman ympäri, eikä odottaa muita. Eli olla itse kiinnostunut muista. Muillakin kun tahtoo olla tuo sama tapa, että he odottavat, että eteen astuu joku joka on kiinnostunut heistä.

Minä voisin väittää että jokaisesta lukutaidottomasta tulee halutessaan globaalin yrityksen pääjohtaja. Tai että yksisarvisia on olemassa. Naurettavaa olisi jos me oikeasti uskottaisiin noihin väitteisiin.

Lähdetään siitä, että minulla ei ole vaatimuksia. Jos ihminen kolahtaa niin se kolahtaa, olen aina vierastanut mitään ominaisuuslistaa. Toki olen tuntenut enemmän vetoa itseäni vanhempiin miehiin, inkkareihin, britteihin, tummempitukkaisiin, aksentteihin, jne. Mutta eivät ne ole mitään vaatimuksia. Viimeisin ihastus on itseäni n 10 vuotta nuorempi, vaalea, mieheksi lyhyt, ihan supisuomalainen mies. En minä ole hänen kohdallaan luopunut mistään vaatimuksista kun ei ole ollut mitään vaatimuksia. Hän ei ole kiinnostunut minusta joten olemme vain kavereita. Ja miksi puhun siitä miehen kiinnostuksesta, johtuu kahdesta seikasta. Ei riitä että minä kiinnostun hänestä, sen pitää olla molemminpuolista. Pysytkö kärryillä? Ja toinen syy on se, että minulla ei ole koskaan ollut yhtään kiinnostunutta miestä ympärilläni. Vaikka te itkupotkuraivaroisitte, minusta ei olla kiinnostuneita. Sellaista se on täällä tosielämässä, joskus asiat ei mene niin miten jankuttaa vaikka jankuttaisi maailman tappiin saakka.

Kyllä sinulla on heti viidennessä lauseessa se ensimmäinen vaatimus. Että kolahtaa.

Me voimme tosiaan väittää vaikka mitä ja olet siinä oikeassa, ettei se, että väitteen sanoo ääneen, tee siitä totuutta. Mutta nyt on kyse ihan määrätystä väitteestä, ei kaikista väitteistä. Eli siitä onko koskaan kukaan ollut kiinnostunut sinusta ja onko sinun mahdollista saada parisuhde. Se, että jotain muita väitteitä ei voida todistaa vääriksi tai ne ovat mahdottomia, ei tee kaikista muista väitteistä vääriä. Ymmärrätkö?

Kuinka monta ihmistä olet elämäsi aikana tavannut? Tiedätkö sinä täysin varmuudella mitä he sinusta ovat ajatelleet? Vai päättelyä, että tiedät, koska sinusta joku ajatus vaati aina myös juuri sen määrätyn käytöksen? Eli jos et ole nähnyt käytöstä, myöskään ajatusta ei ole voinut olla? Voit ehkä vielä väittää ettei sinulle ole osoitettu kiinnostusta, mutta sekin on tulkinnan varaista, koska sinä itse tietenkin määrittelet mitä lasket kiinnostuksen osoittamiseksi. Joku laskee kaiken siitä, että sinulle edes puhutaan ja joku, että pyydetään syömään kalliiseen ravintolaan.

Tietenkään suhteeseen ei riitä yksipuolisen kiinnostus.

Jään nyt tuohon ensimmäiseen osioon.

Miksi ihmeessä kukaan olisi suhteessa jos ei "kolahda"? Ei se ole vaatimus, se on perusosa että suhde on olemassa.

Perusosa. No kai sitä vaatimusta nyt tuollakin nimellä voi kutsua. Perusosat on mitä kaikkea? Lissta niistä ja sitten onkin helppoa sanoa ettei sinulla ole vaatimuksia vain perusosa asioita.

Tai ehkä ihan vaan, että ainoa perusosa on kolahdus ja se kolahdus taas vaatii, että on ne ja ne ominaisuudet ja niistä tuleekin pitkä lista.

Niin ja tietenkin jätit sen tuohon, koska et kykene vastaamaan loppuun.

Voihan sitäkin kutsua taloksi että laittaa kaksi tikkua ristiin mutta suurimmalle osalle ihmisiä talossa on muita perusosia mistä se koostuu.

Vai onko vaatimista että talossa on seiniä?

Kolahtaminen ei ole mikään perusosa. Sitä se on ehkä sinusta sinulle ja juuri siksi se kuuluu laskea sinun vaatimuksesi sinun parisuhteeseen, koska se ei ole sitä kaikille.

Toisilla sillä ei ole mitään merkitystä parisuhteen kannalta, jos heille vaikka tärkeintä on turvallisuuden tunne tai vaikka taloudellinen turva.

Keksi omia vertauskuvia ja sovellat niitä pätemään kaikkeen. Jos haluat puhua taloista puhutaan taloista, jos teltasta niin sitten siitä, mutta emme voi vain ottaa jotain sattumanvaraista ja käyttää sitä esimerkkinä kaikkeen.

Me emme puhu taloista ja niihin päteviin lainalaisuuksiin, vaan ihmisuhteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa taas ankeuttajat liikkeellä. Olettekohan tosiaan tyytyväisiä elämiinne, kun olette noin kärkkäästi syyllistämässä, tuomitsemassa ja leuhkimassa. Vietin itse villejä sinkkuvuosia lähes kolmivitoseksi: matkustin, sarjadeittailin ja pidin hauskaa muutenkin. Pari vuotta sitten löysin deittiappista miehen, jonka kanssa olen onnellinen ja perustanut perheen. Hän on kiltti, luotettava ja älykäs. Hän on paras ystäväni. Räiskyvää intohimoa ei ollut, mutta sen sijaan sain yhä kasvavan rakkauden. Tsemppiä kaikille puolisoa etsivälle. Kannattaa olla aktiivinen eikä luovuttaa, vaikka sopiva kumppani ei tulisi vastaan pitkäänkään aikaan.

Ei riitä, että löytää sen upean miehen joka vetää maton jalkojen alta, pitää myös itse olla kiehtova sen miehen mielestä. Jotenkin tuntuu hölmöltä alkaa aikuiselle ihmiselle kertomaan, että kaikkea ei saa mitä haluaa. Kaikista ei tule astronautteja tai edes luokanopettajia vaikka se olisi suurin unelma ja sen eteen tekisi 30 vuotta töitä. Samoin kaikki eivät saa parisuhdetta koskaan - vaikka törmäisi kymmeniin rakastettaviin miehiin (tai naisiin). Jos sulla itselläsi ei nappulat riitä, niin sä jäät ilman sitä opettajanpestiä tai parisuhdetta. Maailma kun ei pyöri pelkästään sillä mitkä sun omat tavoitteesi ovat.

Ihan sillä kokemuksella sanon, kun en ole koskaan seurustellut, harrastanut seksiä, päässyt unelmatyöhöni, menestynyt harrastuksissa, saanut pysyviä ihmissuhteita, pärjännyt koulussa tai saanut sitä haaveideni maalaistaloa. Joskus on viisaampaa todeta että neliskanttinen palikka ei mene pyöreästä reiästä vaikka kuinka hakkaisi. Säästyy edes se mielenterveys kun ei aseta liian suuria tavotteita.

Sellaisia naisia ei taida paljoa olla joilla ei olisi ihastuneita miehiä ympäristössään pörräämässä?

Jaa-a, mä elän ainakin ihan reaalimaailmassa enkä missään satukirjassa jossa prinssi saapuu valkealla ratsullaan neidon luo. Ei ole ollut itselläni koskaan, ja siskollanikaan ei niitä varsinaisesti pörrää ympärillä vaikka on menestynyt kilpatanssija ja on sosiaalisemmat ympyrät kuin minulla, asuu kaupungissa ja on menevä ihminen. Eikä muutenkaan tule mieleen sellaisia tapauksia, työelämässä on parisuhteissa eläviä naisia mutta eivät ole sellaisia joiden ympärillä pörräisi miehiä kuolaamassa perään, ihan tavallisia duunareita ne ovat. Että mihinhän perustat näkemyksesi? Ruokkimaan omaa katkeruuttasi?

Olen eri, mutta olen suunnilleen samaa mieltä aiemman kirjoittajan kanssa. Suunnilleen jokaisella naisella, joka edes sen verran liikkuu ihmisten ilmoilla (esim töissä/ opiskeluissa/ harrastuksessa), että muutamaa miestä tapaa elämässään edes kuukausittain, on ihailijoita ympärillään. Naiset eivät ymmärrä sitä miten helposti miehet ihastuvat, ja miten vaikeaa miehelle on nykyisessä ilmapiirissä osoittaa ihastuksensa arjessa tavattavaan naiseen, jos nainen ei selkeästi näytä vihreää valoa. Tämän seurauksena about jokaisella naisella, joka neukkukuutiostaan joskus poistuu, on ympärillään miehiä, jotka lähtisivät heti treffeille kyseisen naisen kanssa, jos mahdollisuus tulisi.

Toki tietenkin harva näistä miehistä kelpaisi laatukriteereistä huomattavan tarkoille naisille, mutta se on eri asia se. Ihailijoita löytyy, se on pääasia.

Mitä arvoa tai merkitystä miehen ihastuksella on, jos se ei kohdistu henkilöön, vaan mies "on ihastunut" jokaiseen näkemäänsä naiseen? Ja toisaalta jos naiset eivät kerran edes tiedä miesten ihastuksista, eihän se silloin heihin mitenkään vaikuta. Moni nainen kuvittelee, etteivät kelpaa kenellekään - sehän onkin mukava yllätys, jos pulskalla ja rääväsuiselle kouvolatukkaisella yh:llakin on lauma ihailijoita odottamassa vain "vihreää valoa". Vai tarkoititko nyt ihailussa kylpevillä naisilla hoikkia, pitkätukkaisia ja kauniita naisia?

Ei mies ole ihastunut jokaiseen näkemäänsä naiseen. Ei tarvitse olla naisen ympärillä kuin muutamia miehiä, niin jollekulle niistä hän on yksi miehen harvoista ihastuksista.

Koskeeko tämä myös pulskaa yh:ta vai vain hyvännäköisiä naisia? Eli onko jokaisella tylsännäköisellä tai tätimäisellä ja persoonaltaankin tylsällä naisella ainakin yksi ihailija? Sehän on kiinnostavaa, jos näin on. Miten saisin selville kuka/ketkä ovat omalla kohdallani näitä ihailijoita?

Ainakin tuntemillani tätimäisillä ja rumilla 35 naisilla on ollut tähänastisessa elämässä kauhea määrä miehiä, että joku heitäkin tuntuu ihailevan. Tai vähintäänkin heidän vaginaansa. 

Viimeinen lause olikin sitten se ainoa millä merkitystä. Ei miehet ihastu naiseen, niitä kiinnostaa tökätä oma munansa jonnekin. Ei se ole mitään ihastusta tai ihailua.

No ihan naisten oma vika, että valkkaavat niistä munantökkäyshaluisista ne narsistisimmat pelimiehet. Kannattaisko ehkä olla antamatta heti sitä vagia, ja jalostaa ympärillä pyörivien kunnollisten miesten munantökkäyshaluista parisuhdehaluja?

Lähdetään siitä, että miehiä ei ole pyörinyt ympärillä ikinä. Ja toinen ikävä käänne sun misogyniseen teoriaan on, että minä olen todella siveydensipuli, en ole kertaakaan ollut sukupuoliyhteydessä elämäni aikana. Kerro mulle että miten saan ympärilleni minusta kiinnostuneita miehiä (työskentelen miesvaltaisella alalla enkä ole edes kotiini kahlittu) kun itse en tätä osaa ja miten "jalostan näidtä parisuhdehaluisia", kun kukaan ei satu haluamaan minua yhtään mihinkään? Älä luettele asioita mitä minun ei tulisi tehdä kun et tiedä minusta mitään, vaan kerro mitä minun tulisi tehdä.

Miten pukeudut? Onko ylipainoa huomattavasti? Minkä pituiset hiukset sinulla on?

( ja nämä ei sitten ole "misogyniaa", vaan yritys selvittää jos on jotain low hanging fruitseja, joilla saat nopeasti lisää miehiä kiinnostumaan)

Vapaa-ajalla tykkään pukeutua mekkoihin, kotona ja töissä (duunarina varastolla) käytän jotain halpis tokmannin t-paitoja ja shortseja tai verkkareita. En meikkaa koskaan koska en osaa, enkä halua katsella naamaani peilistä. Painoa pitäisi saada kymmenkunta kiloa pois, mutta olen ollut parikymmentä kiloa alipainoinen nuorempana eikä kiinnostusta ole ollut missään vaiheessa: ulkonäkö ja varsinkin ne viat omassa ulkonäössäni on ihan muuta kuin paino. Hiukset ovat olleet aina puolipitkät.

Yrität töissä sulautua varaston miehiin joten varaston miehet eivät huomaa sinua. Jos pukeutuisit hiukan naisellisemmin, niin että varaston miehet huomaavat heti että joukossa on nainen, niin taatusti tulisi miehiä iskemään.

Ok. Minä taas olen toimistotyössä. Pukeudun hameisiin, mekkohin ja korkkareihin. Missä ne kaikki iskijät on?

Näytätkö varatulta naiselta? Saattaisin olettaa, että olet varattu ja ahdistelukeissit on tulilla heti jos ehdottaa lounasta.

Niin, ainahan nainen on vääränlainen. Jos muuten kaikki palikat olisivat kohdallaan, sitten "näyttää varatulta", ja senkään takia ei kukaan ole kiinnostunut tai ainakaan osoita kiinnostusta. Tämän ketjun perusteella on vaikuttanut siltä, että alkuperäinen väite "naisten ympärillä pörrää aina kiinnostuneita miehiä" ja aiemmissa ketjuissa esitetty väite "naisille tulee aina paljon aloitteita ja treffipyyntöjä) on nyt kumottu miesten omasta toimesta. Vaikuttaa siltä, että alkuperäisen väitteen vastaisesti jokaikisessä naisessa on aina joku syy, miksi miehet eivät kiinnostukaan - jos muuta ei keksitä niin sitten aletaan tulkitsemaan auraa tai vähintään päätetään, että nainen "näyttää varatulta".

Millaiselta siis näyttää varattu ja millaiselta sinkku?

Täällä on ilmeisesti paljon joitain poikkeuksellisia naisia jotka tavalla tai toisella hätistää tietämättään ihailioita kaummaksi

Tai siis potentiaalisia ihastujia. Kun eihän niitä sitten ollutkaan jos naisella töissä väärät vaattet, hiukset väärän pituiset tai mitä kaikkia syitä jo ehti tulla.

Olet todennäköisesti oikeassa. On olemassa ryhmä naisia, joilla on paljon kiinnostuneita miehiä ympärillä, jotka suorasti tai piilossa ihailevat heitä.

Sitten on olemassa ryhmä naisia, joita miehet eivät halua. Heitä ei vain haluta. Heistä ei olla kiinnostuneita ja nämä miehet kyllä tietävät syyn siihen, mutta eivät kerro.

Muut naiset sitten haluavat lohduttaa näitä naisia ja antaa heille vinkkiä, mitä voisi yrittää tehdä tilanteelle, luoda uskoa, että siitä asemasta voi päästä eroon.

Mutta sitä nuo naiset, joilla ei ole ihailijoita halua kuulla. He ovat päättäneet pysyä siinä omassa ryhmässään, jossa miehiä ei heidän seuransa kiinnosta.

Olette saanut minut käännytettyä ja uskon, että on tosiaan olemassa naisia, joista ei kukaan kiinnostu, eikä tule koskaan kiinnostumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tohtori Livingstone kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen, ja mitä olen (etenkin) naispuolisten ystävieni kanssa keskustellut, niin aika monella heistä on melko tiukat kriteerit sille, millaisia asioita ei voi hyväksyä. Muutamia tosielämän esimerkkejä:

- miehellä on maksuhäiriömerkintä - ei jatkoon. Sillä ei ole väliä, mistä merkintä on tullut, onko velka ehkä jo maksettu, ja miten asia on nyt hoidossa.

- mies on joskus viihdekäyttänyt muita päihteitä, kuin alkoholia - ei jatkoon. Kannabista joskus poltellut tai jopa edelleen satunnaisesti poltteleva mies on narkkari ja pajapää, josta ei ole parisuhteeseen.

- miehellä on mielialalääkitys - ei jatkoon. Mielenterveysongelmat, burn out, masennus tai hoitotasapainossa oleva mielen sairaus tekevät miehestä kelvottoman parisuhteeseen.

- miehellä on lapsia edellisestä liitosta - ei jatkoon. Miehen tulee haluta lapsia ja olla huomaavainen ja sitoutumishaluinen kumppani, mutta vasta tämän uuden naisen kanssa.

- miehellä on naispuolisia ystäviä - ei jatkoon. Miehen on oltava tasa-arvoa kannattava, mutta hänen on myös tajuttava, ettei vastakkainen sukupuoli ole ystävämateriaalia.

- mies asuu väärässä paikassa - ei jatkoon. Ei jaksa alkaa kaukosuhteeseen, ei halua viettää tapaillessa aikaa toisen kanssa maalla/kaupungissa.

- mies on työtön tai sairaseläkkeellä - ei jatkoon. Syyllä ei ole väliä, töitä kyllä nohevalle löytyy aina ja työkyvytön on luonnollisesti myös kyvytön parisuhteeseen.

- eriävä poliittinen kanta tai ei poliittista kantaa lainkaan - ei jatkoon. Väärät arvot, ei sovi ja ei käy.

Tähän kun vielä lisätään ehdottomat ulkonäkökriteerit, niin kumppanin löytäminen alkaa olla jo aika hankalaa. Pitää olla oikean mittainen ja painoinen ja rakenteinen ja sopivan tyylinen. Viimeistään vääränlainen penis saattaa romahduttaa lupaavasti alkaneen suhteen.

En tarkoita, etteikö ihmisellä saisi olla ehdottomiakin periaatteita ja kriteereitä potentiaaliselle kumppanille, mutta minusta kannattaa kuitenkin aina tutustua kiinnostavaan ihmiseen avoimella mielellä.

Mitä noista kriteereistä suosittelisit siis luopumaan - kannattaisiko hyväksyä maksuhäiriömerkinnät, huumeidenkäyttö vai mielenterveysongelmat, esimerkiksi?

Noita edellämainittuja on kovin eritasoisia. Mikko Kuustonen mielletään vanhemmissa ikäpolvissa unelma-poikaystäväksi, mutta on kylläkin kertonut julkisestikin mielialalääkityksestään. Hanna Brotherus siis joutui tyytymään mielenterveysongelmaiseen?

Rokkarit saa monen naisen kuumaksi, mutta moni rokkarilienee myös pössytellyt...

Okei, rokkarit siis vetoavat moniin naisiin ja osa heistä on ehkä pössytellyt - millä logiikalla tämä tarkoittaa, ettei kaikkien naisten pitäisi luopua kriteeristä, että eivät toivo miehen käyttävän mitään huumausaineita? Tämä keskusteluhan alkaa olla aivan absurdi, että jopa järkevät ja fiksut kriteerit, kuten huumeettomuus, nähdään liian tiukkoina kriteereinä. Ja noiden rokkareidenkin kohdalla kyse on enemmän stereotypiasta - jos ei puhuta megaluokan rock-staroista, niin aika moni elää melko tavallista elämää, ja nykyisin ne isommatkin tähdet saattavat olla jopa absolutisteja. Takavuosien sekoilut ovat aika "out". Ja moni rokkari on tavallisessa työssä, ja sivutyönään soittaa bändissä - siitä on rokkikliseet kaukana.

Vaikutat kyllä todella naiivilta huumeitten suhteen. Satunnaiskäyttö on aivan tavallista, ehkä jopa lisääntynyt tässä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Esimerkkinä upperit kuten ekstaasi ja kokaiini kerran kuukaudessa jossain keikalla tai baarissa jne. Tunnen maisteritutkinnon omaavia pukumiehiä jotka polttavat kannabista joka viikonloppu. Ihan normaalia, PK-seudulla varsinkin. Siinä olet kyllä oikeassa että tietynasteinen absolutismi on yleistynyt. Varsinkin alkoholittomuus.

En ymmärrä miten huumeidenkäyttö korreloi automaattisesti ongelmakäytön kanssa? ne ovat kaksi eri asiaa.

Minulle turn off on jo pelkästään se että mies kokee tarvitsevansa huumeita elämäänsä. Jos hän ei tällaista koe, niin hän ei käytä. Pariudun ainoastaan miehen kanssa joka on ehdottoman kielteinen huumeita kohtaan. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa kuinka yleistä kyseinen toiminta on, en muutenkaan elä elämääni siten että puntaroin yleisyyksiä ja menen sen mukaan.

Monesti nämä kovasti huumevastaiset itse vetää röökiä ja alkoholia. Sitten dissataan muita päihdeaineita 0 kokemuksella ja tietämyksellä. Toistetaan kauhuvalistuksen valheita siideri kädessä leikkien parempaa ihmistä, vaikka on itse huumaavia aineita käyttävä juntti jostain perämetsän keskeltä.

Olen eri, mutta minäkään en halua miestä, joka kokee huumeet osaksi ajanviettoaan, vaikka satunnaisesti, oli se sitten pilveä tai ekstaasia. Samoin en halua alkoholistia, enkä aktiivista tupakoitsijaa. En itse käytä huumeita, en halua käyttää niitä, en polta kuin 1-3 savuketta vuodessa, ja alkoholia nimenomaan nautitaan esim. ruoan, jälkiruoan kanssa tai juhlissa sivistyneesti kännäämättä.

Minä ja Huumehemmo, Minä ja Alkkiskaveri, Minä ja Sätkä-Jätkä ollaan elämäntavoiltamme ja sitä myöten arvoiltamme sen verran kaukana toisistamme, että meillä kummallakaan ei olisi suhteessa kivaa.

Arvot ja elämäntavat määrittelevät hirvittävän paljon sitä, kantaako suhde ja kannattaako siihen ryhtyä.

Niin meitä on paljon erilaisia. Minua ei haittaa satunnainen huumeiden ottaminen mutta tuo että juodaan kotona on se mikä lopulta ajoi siihen miksi olen eronnut nyt.

Kotonani ei juoda edes "sivistyneesti ruoan kanssa" koska siitä ei kokemukseni mukaan ole pitkä matka siihen että sitten naukkailee "vähän" joka ilta sen ruoan kanssa ja sen jälkeen. Se viini ei tee kenestäkään sen sivistyneempää.

Höpöhöpö nyt taas :D :D XD

Sen jälkeen kun katselin puolisoni muuttuvan alkoholistiksi juuri tuolla "juodaan ruoan kanssa" ja "otetaan jälkiruoaksi" niin se kotikittaaja on viimeinen asia mitä alan katselemaan.

Että mene sinä höpöhöpöilemään pullosi kanssa. Jokaisella saa olla ne omat kriteerit yhä, eikö vain.

Höpöhöpö koskikin sitä että huumeet muka olisi ok :D :D Eli edelleen, höpöhöpö! ;)

Nyt on tainnut tulla otettua huikkaa liikaa kun olet jo rähinätuulella. Tuollaisia teistä aina lopulta tulee kun juotte "ruoan" kanssa tarpeeksi kauan.

Huumeet minua ei haittaa, otan itsekin muutaman kerran vuodessa. Se ei poista sitä että kotijuoppoa en hetkeäkään katsele.

Tuskin nämä kolahtamisesta ja sielunkumppanuudesta puhuvat valittelevat palstalla sinkkuuttaan? Vai miksi muka noin tekisivät?

Eiköhän noin ajattelevat ja kokevat ihmiset ymmärrä, että on tuurista kiinni kohtaako sopivan ihmisen joskus tai ylipäätään koskaan.

Jotkut kohtaa jo nuorena ja elävät elämänsä onnellisina yhdessä loppuun saakka, toiset kohtaavat myöhemmin ja jotkut ei koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin nämä kolahtamisesta ja sielunkumppanuudesta puhuvat valittelevat palstalla sinkkuuttaan? Vai miksi muka noin tekisivät?

Eiköhän noin ajattelevat ja kokevat ihmiset ymmärrä, että on tuurista kiinni kohtaako sopivan ihmisen joskus tai ylipäätään koskaan.

Jotkut kohtaa jo nuorena ja elävät elämänsä onnellisina yhdessä loppuun saakka, toiset kohtaavat myöhemmin ja jotkut ei koskaan.

Monta kertaa ainakin minä olen koittanut kysyä miksi sitten olla suhteessa kun joku on parjannut "kemiaa", "kolahtamista" tai milloin mitäkin.

Kerran joku taisi vastata jotain lapsiin ja taloon liittyvää mutta muuten on ollut hiljaista.

Olisi myös kiva tietää oletko oikeassa ja ovatko ne niitä joille sinkkuus on ikävää jotka eivät tunteisiin suhdetta perusta.

Niin mystistä se on. Ihmisellä on oikeus haaveilla sopivasta kumppanista, eikä velvollisuutta tyytyä väheempään. Mutta kellään ei toisaalta ole velvollisuutta sitoutua. Kyllä sen on miehenä huomannut että 18-vuotiaat on nirppanokkia mutta kolmikymppiset alttiita (ja yksinhuoltajat saattavat suoraataan pyytää).

Joskus joku iskee vain seksimielessä ja ihastuu ja kohta on kamat yhdessä. Ja joku hakemalla hakee perheenisää mutta saakin vain hätäisen panon. Vaikea on kummankaan tietää koska kolahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin nämä kolahtamisesta ja sielunkumppanuudesta puhuvat valittelevat palstalla sinkkuuttaan? Vai miksi muka noin tekisivät?

Eiköhän noin ajattelevat ja kokevat ihmiset ymmärrä, että on tuurista kiinni kohtaako sopivan ihmisen joskus tai ylipäätään koskaan.

Jotkut kohtaa jo nuorena ja elävät elämänsä onnellisina yhdessä loppuun saakka, toiset kohtaavat myöhemmin ja jotkut ei koskaan.

Monta kertaa ainakin minä olen koittanut kysyä miksi sitten olla suhteessa kun joku on parjannut "kemiaa", "kolahtamista" tai milloin mitäkin.

Kerran joku taisi vastata jotain lapsiin ja taloon liittyvää mutta muuten on ollut hiljaista.

Olisi myös kiva tietää oletko oikeassa ja ovatko ne niitä joille sinkkuus on ikävää jotka eivät tunteisiin suhdetta perusta.

Koska monelle elämä on helpompaa kaksin kuin yksin. Antaahan puoliso turvaa, seuraa, tyydyttää tarpeita, jakaa taloudellisen vastuun, nostaa ehkä sosiaalista statusta, edistää uraa ja vaikka mitä eri syitä voikaan olla. Ei kaikkia jotkut suuret kolahtamiset niin kiinnosta, riittää kun toisen kanssa on hyvä ja mukava olla.

On paljon ihmisiä, joiden elämä ei pyöri yhtään seksin ympärillä, vaan heistä on ehkä helpottavaa jopa ettei puoliso ole kovin seksuaaliset kiinnostunut heistä, eikä he siitä puolisosta. Sanoisin, että monen kannattaisi jopa etsiä puoliso enemmän järjellä, eikä niinkään miettiä kolahtamisia, varsinkaan jos ei ole kovin seksuaalinen luonteeltaan.