Lue keskustelun säännöt.
Muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen?
Kaipaisin nyt vähän vertaistukea, en keljuilua. Löytyykö palstalta muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen? Tuntuu että nykypäivän deittimarkkinat on yhtä pikku kivan ja seksin hakemista, haaremin keräämistä ja multideittailua. Avoimet suhteet, polysuhteet ja yhdenillanjutut ovat pinnalla ja tulee välillä se olo että arvostaako kukaan enää monogaamista suhdetta. Tämä tuottaa surua koska itse toivoisin seurustella vain sen yhden kanssa, muuttaa ajan kanssa kenties yhteen ja perustaa sen perheenkin, mutta se on vaikeaa kun yksi jos toinenkin etsii vain pikkukivaa tai parin kk:n pikasuhdetta. Mikäli haluan saada lapsen ja perheen tässä elämässä, ei minulla ole loputtomasti aikaa etsiä kumppania saati pettyä kun joku ei sitten suurista sanoistaan huolimatta sitoudukaan tai luovuttaa heti kun tulee vastaan ensimmäinen pieni keskustelu/ongelma. Tuntuu että deittisovelluksia käyttävät ovat pahimpia: vastassa on sitoutumiskammoinen ihminen joka on saanut jo paljon takkiinsa tai ihminen joka nirsoaa ja etsii aina vain parempaa ja parempaa ja on selkeästi jäänyt koukkuun deittiappiin loputtomaan tarjontaan. Tuntuu että nykymaailmassa ei malteta tai edes viitsitä panostaa enää yhteen kerralla ja oikeasti näin rakentaa ja saada jotakin yhteistä aikaan. Kun on aina olemassa se seuraava ja seuraava.
Kommentit (1943)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa taas ankeuttajat liikkeellä. Olettekohan tosiaan tyytyväisiä elämiinne, kun olette noin kärkkäästi syyllistämässä, tuomitsemassa ja leuhkimassa. Vietin itse villejä sinkkuvuosia lähes kolmivitoseksi: matkustin, sarjadeittailin ja pidin hauskaa muutenkin. Pari vuotta sitten löysin deittiappista miehen, jonka kanssa olen onnellinen ja perustanut perheen. Hän on kiltti, luotettava ja älykäs. Hän on paras ystäväni. Räiskyvää intohimoa ei ollut, mutta sen sijaan sain yhä kasvavan rakkauden. Tsemppiä kaikille puolisoa etsivälle. Kannattaa olla aktiivinen eikä luovuttaa, vaikka sopiva kumppani ei tulisi vastaan pitkäänkään aikaan.
Ei riitä, että löytää sen upean miehen joka vetää maton jalkojen alta, pitää myös itse olla kiehtova sen miehen mielestä. Jotenkin tuntuu hölmöltä alkaa aikuiselle ihmiselle kertomaan, että kaikkea ei saa mitä haluaa. Kaikista ei tule astronautteja tai edes luokanopettajia vaikka se olisi suurin unelma ja sen eteen tekisi 30 vuotta töitä. Samoin kaikki eivät saa parisuhdetta koskaan - vaikka törmäisi kymmeniin rakastettaviin miehiin (tai naisiin). Jos sulla itselläsi ei nappulat riitä, niin sä jäät ilman sitä opettajanpestiä tai parisuhdetta. Maailma kun ei pyöri pelkästään sillä mitkä sun omat tavoitteesi ovat.
Ihan sillä kokemuksella sanon, kun en ole koskaan seurustellut, harrastanut seksiä, päässyt unelmatyöhöni, menestynyt harrastuksissa, saanut pysyviä ihmissuhteita, pärjännyt koulussa tai saanut sitä haaveideni maalaistaloa. Joskus on viisaampaa todeta että neliskanttinen palikka ei mene pyöreästä reiästä vaikka kuinka hakkaisi. Säästyy edes se mielenterveys kun ei aseta liian suuria tavotteita.
Sellaisia naisia ei taida paljoa olla joilla ei olisi ihastuneita miehiä ympäristössään pörräämässä?
Jaa-a, mä elän ainakin ihan reaalimaailmassa enkä missään satukirjassa jossa prinssi saapuu valkealla ratsullaan neidon luo. Ei ole ollut itselläni koskaan, ja siskollanikaan ei niitä varsinaisesti pörrää ympärillä vaikka on menestynyt kilpatanssija ja on sosiaalisemmat ympyrät kuin minulla, asuu kaupungissa ja on menevä ihminen. Eikä muutenkaan tule mieleen sellaisia tapauksia, työelämässä on parisuhteissa eläviä naisia mutta eivät ole sellaisia joiden ympärillä pörräisi miehiä kuolaamassa perään, ihan tavallisia duunareita ne ovat. Että mihinhän perustat näkemyksesi? Ruokkimaan omaa katkeruuttasi?
Olen eri, mutta olen suunnilleen samaa mieltä aiemman kirjoittajan kanssa. Suunnilleen jokaisella naisella, joka edes sen verran liikkuu ihmisten ilmoilla (esim töissä/ opiskeluissa/ harrastuksessa), että muutamaa miestä tapaa elämässään edes kuukausittain, on ihailijoita ympärillään. Naiset eivät ymmärrä sitä miten helposti miehet ihastuvat, ja miten vaikeaa miehelle on nykyisessä ilmapiirissä osoittaa ihastuksensa arjessa tavattavaan naiseen, jos nainen ei selkeästi näytä vihreää valoa. Tämän seurauksena about jokaisella naisella, joka neukkukuutiostaan joskus poistuu, on ympärillään miehiä, jotka lähtisivät heti treffeille kyseisen naisen kanssa, jos mahdollisuus tulisi.
Toki tietenkin harva näistä miehistä kelpaisi laatukriteereistä huomattavan tarkoille naisille, mutta se on eri asia se. Ihailijoita löytyy, se on pääasia.
Mitä arvoa tai merkitystä miehen ihastuksella on, jos se ei kohdistu henkilöön, vaan mies "on ihastunut" jokaiseen näkemäänsä naiseen? Ja toisaalta jos naiset eivät kerran edes tiedä miesten ihastuksista, eihän se silloin heihin mitenkään vaikuta. Moni nainen kuvittelee, etteivät kelpaa kenellekään - sehän onkin mukava yllätys, jos pulskalla ja rääväsuiselle kouvolatukkaisella yh:llakin on lauma ihailijoita odottamassa vain "vihreää valoa". Vai tarkoititko nyt ihailussa kylpevillä naisilla hoikkia, pitkätukkaisia ja kauniita naisia?
Ei mies ole ihastunut jokaiseen näkemäänsä naiseen. Ei tarvitse olla naisen ympärillä kuin muutamia miehiä, niin jollekulle niistä hän on yksi miehen harvoista ihastuksista.
Koskeeko tämä myös pulskaa yh:ta vai vain hyvännäköisiä naisia? Eli onko jokaisella tylsännäköisellä tai tätimäisellä ja persoonaltaankin tylsällä naisella ainakin yksi ihailija? Sehän on kiinnostavaa, jos näin on. Miten saisin selville kuka/ketkä ovat omalla kohdallani näitä ihailijoita?
Ainakin tuntemillani tätimäisillä ja rumilla 35 naisilla on ollut tähänastisessa elämässä kauhea määrä miehiä, että joku heitäkin tuntuu ihailevan. Tai vähintäänkin heidän vaginaansa.
Viimeinen lause olikin sitten se ainoa millä merkitystä. Ei miehet ihastu naiseen, niitä kiinnostaa tökätä oma munansa jonnekin. Ei se ole mitään ihastusta tai ihailua.
No ihan naisten oma vika, että valkkaavat niistä munantökkäyshaluisista ne narsistisimmat pelimiehet. Kannattaisko ehkä olla antamatta heti sitä vagia, ja jalostaa ympärillä pyörivien kunnollisten miesten munantökkäyshaluista parisuhdehaluja?
Miksi? Sitähän voi vain ignoorata ne ympärillään pyörivät munantökkäyshaluiset miehet ja jatkaa elämäänsä. Poittihan tässä pörräävät ihailijat -keskustelussa onkin se, että miehet vain odottavat vihreää valoa päästäkseen treffeille (ja ilmeisesti sänkyyn), mutta naisia ei kiinnosta. Suosittelen, että jatketaan samaa kiinnostumatonta linjaa jatkossakin. Miksi muuttaisimme hyväksi havaittua toimintaa ja alkaisimme sekaantua noihin mainittuihin "ympärillä pörrääviin ihastuneisiin miehiin" ja tuhlaisimme aikaamme heidän "jalostamiseensa"?
Keskusteluhan lähti siitä, että joku nainen väitti ettei naisilla olisi jatkuvasti ihastuneita miehiä ympärillä. Tämän keskustelun alahaaran tarkoitus on vain ollut todistaa, että käytännössä kaikilla naisilla on ympärillään miehiä, jotka lähtisi heti treffeille. Jos nämä miehet eivät käy naiselle, niin ehkä terapiassa nainen ymmärtäisi, ettei voi saada tasoaan parempia miehiä.
Jos nyt kuvitellaan että tasoteoria pitää paikkansa, niin joo. En voi saada tasoani parempia miehiä. Eli täten jään siis yksin, KOSKA KUKAAN _EI_OLE KIINNOSTUNUT MINUSTA. EI KUKAAN.
Tämä on ihan yhtä hedelmällistä kuin jankkaisit että varmasti joku vegaani saa nälän pois pihvillä. Muttakun ne vegaanit eivät halua pihviä. Niinkuin miehet eivät halua minua. Mutta jälleen kerran seuraavassa keskustelussa tämä on pyyhkiytynyt pois muististanne, koska se ei palvele teidän agendaanne jossa väitätte että nainen saa aina. Ei saa. Jotkut eivät saa koskaan.
T. se joku nainenLähdetään siitä, että olet jumittunut nyt vaatimuksiisi.
Voisin väittää, että kuka tahansa länsimaalainen nainen pääsee naimisiin. Ihastumista ei kukaan voi taata, mutta kun tarpeeksi laajentaa mistä niitä miehiä lähtee etsimään aukeaa aivan eri tavalla uusia mahdollisuuksia.
Sinä et jää yksin, jos et sitä halua. Mutta jos haluat pysyä määrätyn kaupungin ja määrätyn maan ja määrätyn iän sisällä, niin silloin mahdollisuutesi pienenevät aina.
Suomessa on suurta halveksunta muiden maiden miehiä kohtaan, vaikka moni heistä ihan oikeasti olisi arvoiltaan paljon lähempänä sitä mitä moni suomalainen nainen lopulta itselleen toivoo. Suosittelen siis kokeilemaan kaikkea muuta kuin Suomea ja länsimaalaisia suurkaupunkeja. Ne ovat lähes kaikille paitsi todella kauniille mahdottomuus ja monesti jopa heille vaikeita löytää suhdetta.
Jostain oudosta syystä taso määritellään aina ulkonäön perusteella ja tietenkin rahan. Moni tosin eläisi oikein tasokkaan elämän ihan taviksen kanssa tai jopa suoraan ruman.
Jos itselleen halua antaa parhaimman mahdollisuuden löytää suhde kannattaa pysyä normipainossa ja opetella hymyilemään ihmisille ja laajentaa etsintää koko maailman ympäri, eikä odottaa muita. Eli olla itse kiinnostunut muista. Muillakin kun tahtoo olla tuo sama tapa, että he odottavat, että eteen astuu joku joka on kiinnostunut heistä.Minä voisin väittää että jokaisesta lukutaidottomasta tulee halutessaan globaalin yrityksen pääjohtaja. Tai että yksisarvisia on olemassa. Naurettavaa olisi jos me oikeasti uskottaisiin noihin väitteisiin.
Lähdetään siitä, että minulla ei ole vaatimuksia. Jos ihminen kolahtaa niin se kolahtaa, olen aina vierastanut mitään ominaisuuslistaa. Toki olen tuntenut enemmän vetoa itseäni vanhempiin miehiin, inkkareihin, britteihin, tummempitukkaisiin, aksentteihin, jne. Mutta eivät ne ole mitään vaatimuksia. Viimeisin ihastus on itseäni n 10 vuotta nuorempi, vaalea, mieheksi lyhyt, ihan supisuomalainen mies. En minä ole hänen kohdallaan luopunut mistään vaatimuksista kun ei ole ollut mitään vaatimuksia. Hän ei ole kiinnostunut minusta joten olemme vain kavereita. Ja miksi puhun siitä miehen kiinnostuksesta, johtuu kahdesta seikasta. Ei riitä että minä kiinnostun hänestä, sen pitää olla molemminpuolista. Pysytkö kärryillä? Ja toinen syy on se, että minulla ei ole koskaan ollut yhtään kiinnostunutta miestä ympärilläni. Vaikka te itkupotkuraivaroisitte, minusta ei olla kiinnostuneita. Sellaista se on täällä tosielämässä, joskus asiat ei mene niin miten jankuttaa vaikka jankuttaisi maailman tappiin saakka.
Kyllä sinulla on heti viidennessä lauseessa se ensimmäinen vaatimus. Että kolahtaa.
Me voimme tosiaan väittää vaikka mitä ja olet siinä oikeassa, ettei se, että väitteen sanoo ääneen, tee siitä totuutta. Mutta nyt on kyse ihan määrätystä väitteestä, ei kaikista väitteistä. Eli siitä onko koskaan kukaan ollut kiinnostunut sinusta ja onko sinun mahdollista saada parisuhde. Se, että jotain muita väitteitä ei voida todistaa vääriksi tai ne ovat mahdottomia, ei tee kaikista muista väitteistä vääriä. Ymmärrätkö?
Kuinka monta ihmistä olet elämäsi aikana tavannut? Tiedätkö sinä täysin varmuudella mitä he sinusta ovat ajatelleet? Vai päättelyä, että tiedät, koska sinusta joku ajatus vaati aina myös juuri sen määrätyn käytöksen? Eli jos et ole nähnyt käytöstä, myöskään ajatusta ei ole voinut olla? Voit ehkä vielä väittää ettei sinulle ole osoitettu kiinnostusta, mutta sekin on tulkinnan varaista, koska sinä itse tietenkin määrittelet mitä lasket kiinnostuksen osoittamiseksi. Joku laskee kaiken siitä, että sinulle edes puhutaan ja joku, että pyydetään syömään kalliiseen ravintolaan.
Tietenkään suhteeseen ei riitä yksipuolisen kiinnostus.
Jään nyt tuohon ensimmäiseen osioon.
Miksi ihmeessä kukaan olisi suhteessa jos ei "kolahda"? Ei se ole vaatimus, se on perusosa että suhde on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näissä keskusteluissa tulee aina ilmi, että palstalla sinkkuuttaan valittavilla ihmisillä -niin naisilla kuin miehilläkin- on vaan rasittava luonne.
Tuskin teissä muuta vikaa on. Tarvisitte vaan vähän kepeyttä ja iloa elämäänne. Positiivisempaa asennetta eikä negatiivista ääripäiden maailmankuvaa ja piikit pystyssä olemista.
Tykkään pukeutua 1800-luvun ja 1920 asuihin. Miehiä olisi tulossa joka suunnasta. Nostan jokaiselle käden pystyyn kieltävänä vastauksena. Ärsyttää selviöistä latelevat ihmiset. Haluaisin pukeutua rauhassa
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, ja mitä olen (etenkin) naispuolisten ystävieni kanssa keskustellut, niin aika monella heistä on melko tiukat kriteerit sille, millaisia asioita ei voi hyväksyä. Muutamia tosielämän esimerkkejä:
- miehellä on maksuhäiriömerkintä - ei jatkoon. Sillä ei ole väliä, mistä merkintä on tullut, onko velka ehkä jo maksettu, ja miten asia on nyt hoidossa.
- mies on joskus viihdekäyttänyt muita päihteitä, kuin alkoholia - ei jatkoon. Kannabista joskus poltellut tai jopa edelleen satunnaisesti poltteleva mies on narkkari ja pajapää, josta ei ole parisuhteeseen.
- miehellä on mielialalääkitys - ei jatkoon. Mielenterveysongelmat, burn out, masennus tai hoitotasapainossa oleva mielen sairaus tekevät miehestä kelvottoman parisuhteeseen.
- miehellä on lapsia edellisestä liitosta - ei jatkoon. Miehen tulee haluta lapsia ja olla huomaavainen ja sitoutumishaluinen kumppani, mutta vasta tämän uuden naisen kanssa.
- miehellä on naispuolisia ystäviä - ei jatkoon. Miehen on oltava tasa-arvoa kannattava, mutta hänen on myös tajuttava, ettei vastakkainen sukupuoli ole ystävämateriaalia.
- mies asuu väärässä paikassa - ei jatkoon. Ei jaksa alkaa kaukosuhteeseen, ei halua viettää tapaillessa aikaa toisen kanssa maalla/kaupungissa.
- mies on työtön tai sairaseläkkeellä - ei jatkoon. Syyllä ei ole väliä, töitä kyllä nohevalle löytyy aina ja työkyvytön on luonnollisesti myös kyvytön parisuhteeseen.
- eriävä poliittinen kanta tai ei poliittista kantaa lainkaan - ei jatkoon. Väärät arvot, ei sovi ja ei käy.Tähän kun vielä lisätään ehdottomat ulkonäkökriteerit, niin kumppanin löytäminen alkaa olla jo aika hankalaa. Pitää olla oikean mittainen ja painoinen ja rakenteinen ja sopivan tyylinen. Viimeistään vääränlainen penis saattaa romahduttaa lupaavasti alkaneen suhteen.
En tarkoita, etteikö ihmisellä saisi olla ehdottomiakin periaatteita ja kriteereitä potentiaaliselle kumppanille, mutta minusta kannattaa kuitenkin aina tutustua kiinnostavaan ihmiseen avoimella mielellä.
Minulla ainakin on tuollaisia kriteereitä koska olen jo kokeillut olla joustava lähes kaikissa noista mainitsemistasi kohdista. Kokemuksen kautta sitten on tajunnut mistä ei kannata joustaa. Ja jos itselläni ei ole lapsia, maksuhäiriömerkintää tai muitakaan listan asioista, en ymmärrä miksei olisi olemassa miehiä joilla ei niitä myöskään ole.
Tiukkoja ulkonäkövaatimuksia ei ollut aiemmin eikä ole nytkään, ilmankin on ihan tarpeeksi vaikea löytää ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa taas ankeuttajat liikkeellä. Olettekohan tosiaan tyytyväisiä elämiinne, kun olette noin kärkkäästi syyllistämässä, tuomitsemassa ja leuhkimassa. Vietin itse villejä sinkkuvuosia lähes kolmivitoseksi: matkustin, sarjadeittailin ja pidin hauskaa muutenkin. Pari vuotta sitten löysin deittiappista miehen, jonka kanssa olen onnellinen ja perustanut perheen. Hän on kiltti, luotettava ja älykäs. Hän on paras ystäväni. Räiskyvää intohimoa ei ollut, mutta sen sijaan sain yhä kasvavan rakkauden. Tsemppiä kaikille puolisoa etsivälle. Kannattaa olla aktiivinen eikä luovuttaa, vaikka sopiva kumppani ei tulisi vastaan pitkäänkään aikaan.
Ei riitä, että löytää sen upean miehen joka vetää maton jalkojen alta, pitää myös itse olla kiehtova sen miehen mielestä. Jotenkin tuntuu hölmöltä alkaa aikuiselle ihmiselle kertomaan, että kaikkea ei saa mitä haluaa. Kaikista ei tule astronautteja tai edes luokanopettajia vaikka se olisi suurin unelma ja sen eteen tekisi 30 vuotta töitä. Samoin kaikki eivät saa parisuhdetta koskaan - vaikka törmäisi kymmeniin rakastettaviin miehiin (tai naisiin). Jos sulla itselläsi ei nappulat riitä, niin sä jäät ilman sitä opettajanpestiä tai parisuhdetta. Maailma kun ei pyöri pelkästään sillä mitkä sun omat tavoitteesi ovat.
Ihan sillä kokemuksella sanon, kun en ole koskaan seurustellut, harrastanut seksiä, päässyt unelmatyöhöni, menestynyt harrastuksissa, saanut pysyviä ihmissuhteita, pärjännyt koulussa tai saanut sitä haaveideni maalaistaloa. Joskus on viisaampaa todeta että neliskanttinen palikka ei mene pyöreästä reiästä vaikka kuinka hakkaisi. Säästyy edes se mielenterveys kun ei aseta liian suuria tavotteita.
Sellaisia naisia ei taida paljoa olla joilla ei olisi ihastuneita miehiä ympäristössään pörräämässä?
Jaa-a, mä elän ainakin ihan reaalimaailmassa enkä missään satukirjassa jossa prinssi saapuu valkealla ratsullaan neidon luo. Ei ole ollut itselläni koskaan, ja siskollanikaan ei niitä varsinaisesti pörrää ympärillä vaikka on menestynyt kilpatanssija ja on sosiaalisemmat ympyrät kuin minulla, asuu kaupungissa ja on menevä ihminen. Eikä muutenkaan tule mieleen sellaisia tapauksia, työelämässä on parisuhteissa eläviä naisia mutta eivät ole sellaisia joiden ympärillä pörräisi miehiä kuolaamassa perään, ihan tavallisia duunareita ne ovat. Että mihinhän perustat näkemyksesi? Ruokkimaan omaa katkeruuttasi?
Olen eri, mutta olen suunnilleen samaa mieltä aiemman kirjoittajan kanssa. Suunnilleen jokaisella naisella, joka edes sen verran liikkuu ihmisten ilmoilla (esim töissä/ opiskeluissa/ harrastuksessa), että muutamaa miestä tapaa elämässään edes kuukausittain, on ihailijoita ympärillään. Naiset eivät ymmärrä sitä miten helposti miehet ihastuvat, ja miten vaikeaa miehelle on nykyisessä ilmapiirissä osoittaa ihastuksensa arjessa tavattavaan naiseen, jos nainen ei selkeästi näytä vihreää valoa. Tämän seurauksena about jokaisella naisella, joka neukkukuutiostaan joskus poistuu, on ympärillään miehiä, jotka lähtisivät heti treffeille kyseisen naisen kanssa, jos mahdollisuus tulisi.
Toki tietenkin harva näistä miehistä kelpaisi laatukriteereistä huomattavan tarkoille naisille, mutta se on eri asia se. Ihailijoita löytyy, se on pääasia.
Mitä arvoa tai merkitystä miehen ihastuksella on, jos se ei kohdistu henkilöön, vaan mies "on ihastunut" jokaiseen näkemäänsä naiseen? Ja toisaalta jos naiset eivät kerran edes tiedä miesten ihastuksista, eihän se silloin heihin mitenkään vaikuta. Moni nainen kuvittelee, etteivät kelpaa kenellekään - sehän onkin mukava yllätys, jos pulskalla ja rääväsuiselle kouvolatukkaisella yh:llakin on lauma ihailijoita odottamassa vain "vihreää valoa". Vai tarkoititko nyt ihailussa kylpevillä naisilla hoikkia, pitkätukkaisia ja kauniita naisia?
Ei mies ole ihastunut jokaiseen näkemäänsä naiseen. Ei tarvitse olla naisen ympärillä kuin muutamia miehiä, niin jollekulle niistä hän on yksi miehen harvoista ihastuksista.
Koskeeko tämä myös pulskaa yh:ta vai vain hyvännäköisiä naisia? Eli onko jokaisella tylsännäköisellä tai tätimäisellä ja persoonaltaankin tylsällä naisella ainakin yksi ihailija? Sehän on kiinnostavaa, jos näin on. Miten saisin selville kuka/ketkä ovat omalla kohdallani näitä ihailijoita?
Mies: Kaikkien naisten ympärillä pörrää miehiä, ne on vaan nirsoja! Miehille kelpaa kaikki tasot.
Mies: Nainen on Alizee, muut eivät ole naisia. Jos naisella ei ole miehiä, hän ei ole tarpeeksi tasokas.
Miehistä, naisista, ja heidän valinnan mahdollisuuksistaan sekä haluttavuuksistaan:
Se on niin, että ihmiset, niin miehet kuin naisetkin, voi jakaa haluttavuutensa suhteen neljään noin 25% suuruiseen ryhmään eli kvartaaliin.
Ylin 25% eli huippukvartaali. Heillä riittää vientiä. Kun yksi jättää, niin toinen ottaa. Eivät kärsi vastakkaisen sukupuolen huomion puutteesta.
Ylempi väli 25% eli hyvä-kvartaali. Ovat seukkaus-ja parisuhderintamalla varsin haluttuja, vientiä riittää heilläkin, mutta ei lähellekään niin paljon ja niin tasokasta kuin huippikvartaalilla.
Alempi väli 25% eli menettelee-kvartaali. Siperia on heille opettanut että ei aina käy niin kuin haaveillaan. Kovalla yrityksellä ja sinnikkyydellä voi seukkauskin tulla kyseeseen, mutta rimaa pitää pudotella reippaasti siitä mikä oli alkuperäinen tahtotila.
Alin 25% eli ei todellakaan-kvartaali. Rumat, lihavat, lyhyet, mt ongelmaiset, kompleksiset, peräkammarinpojat, yleensäkin ne "jonka ympäriltä tuolit viedään".
Tämä on kuvio, niin miehillä kuin naisillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehistä, naisista, ja heidän valinnan mahdollisuuksistaan sekä haluttavuuksistaan:
Se on niin, että ihmiset, niin miehet kuin naisetkin, voi jakaa haluttavuutensa suhteen neljään noin 25% suuruiseen ryhmään eli kvartaaliin.
Ylin 25% eli huippukvartaali. Heillä riittää vientiä. Kun yksi jättää, niin toinen ottaa. Eivät kärsi vastakkaisen sukupuolen huomion puutteesta.
Ylempi väli 25% eli hyvä-kvartaali. Ovat seukkaus-ja parisuhderintamalla varsin haluttuja, vientiä riittää heilläkin, mutta ei lähellekään niin paljon ja niin tasokasta kuin huippikvartaalilla.
Alempi väli 25% eli menettelee-kvartaali. Siperia on heille opettanut että ei aina käy niin kuin haaveillaan. Kovalla yrityksellä ja sinnikkyydellä voi seukkauskin tulla kyseeseen, mutta rimaa pitää pudotella reippaasti siitä mikä oli alkuperäinen tahtotila.
Alin 25% eli ei todellakaan-kvartaali. Rumat, lihavat, lyhyet, mt ongelmaiset, kompleksiset, peräkammarinpojat, yleensäkin ne "jonka ympäriltä tuolit viedään".
Tämä on kuvio, niin miehillä kuin naisillakin.
Kannattaa harjoittaa noita ajatuksenlukutaitoja kun olet pahasti väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehistä, naisista, ja heidän valinnan mahdollisuuksistaan sekä haluttavuuksistaan:
Se on niin, että ihmiset, niin miehet kuin naisetkin, voi jakaa haluttavuutensa suhteen neljään noin 25% suuruiseen ryhmään eli kvartaaliin.
Ylin 25% eli huippukvartaali. Heillä riittää vientiä. Kun yksi jättää, niin toinen ottaa. Eivät kärsi vastakkaisen sukupuolen huomion puutteesta.
Ylempi väli 25% eli hyvä-kvartaali. Ovat seukkaus-ja parisuhderintamalla varsin haluttuja, vientiä riittää heilläkin, mutta ei lähellekään niin paljon ja niin tasokasta kuin huippikvartaalilla.
Alempi väli 25% eli menettelee-kvartaali. Siperia on heille opettanut että ei aina käy niin kuin haaveillaan. Kovalla yrityksellä ja sinnikkyydellä voi seukkauskin tulla kyseeseen, mutta rimaa pitää pudotella reippaasti siitä mikä oli alkuperäinen tahtotila.
Alin 25% eli ei todellakaan-kvartaali. Rumat, lihavat, lyhyet, mt ongelmaiset, kompleksiset, peräkammarinpojat, yleensäkin ne "jonka ympäriltä tuolit viedään".
Tämä on kuvio, niin miehillä kuin naisillakin.
Kannattaa harjoittaa noita ajatuksenlukutaitoja kun olet pahasti väärässä.
...ja perustelut oli....?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näissä keskusteluissa tulee aina ilmi, että palstalla sinkkuuttaan valittavilla ihmisillä -niin naisilla kuin miehilläkin- on vaan rasittava luonne.
Tuskin teissä muuta vikaa on. Tarvisitte vaan vähän kepeyttä ja iloa elämäänne. Positiivisempaa asennetta eikä negatiivista ääripäiden maailmankuvaa ja piikit pystyssä olemista.
Kuten olen tässäkin ketjussa moneen kertaan todennut, minussa on paljon muutakin vikaa kuin se luonne.
Vierailija kirjoitti:
Miehistä, naisista, ja heidän valinnan mahdollisuuksistaan sekä haluttavuuksistaan:
Se on niin, että ihmiset, niin miehet kuin naisetkin, voi jakaa haluttavuutensa suhteen neljään noin 25% suuruiseen ryhmään eli kvartaaliin.
Ylin 25% eli huippukvartaali. Heillä riittää vientiä. Kun yksi jättää, niin toinen ottaa. Eivät kärsi vastakkaisen sukupuolen huomion puutteesta.
Ylempi väli 25% eli hyvä-kvartaali. Ovat seukkaus-ja parisuhderintamalla varsin haluttuja, vientiä riittää heilläkin, mutta ei lähellekään niin paljon ja niin tasokasta kuin huippikvartaalilla.
Alempi väli 25% eli menettelee-kvartaali. Siperia on heille opettanut että ei aina käy niin kuin haaveillaan. Kovalla yrityksellä ja sinnikkyydellä voi seukkauskin tulla kyseeseen, mutta rimaa pitää pudotella reippaasti siitä mikä oli alkuperäinen tahtotila.
Alin 25% eli ei todellakaan-kvartaali. Rumat, lihavat, lyhyet, mt ongelmaiset, kompleksiset, peräkammarinpojat, yleensäkin ne "jonka ympäriltä tuolit viedään".
Tämä on kuvio, niin miehillä kuin naisillakin.
Ja perustelut oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa taas ankeuttajat liikkeellä. Olettekohan tosiaan tyytyväisiä elämiinne, kun olette noin kärkkäästi syyllistämässä, tuomitsemassa ja leuhkimassa. Vietin itse villejä sinkkuvuosia lähes kolmivitoseksi: matkustin, sarjadeittailin ja pidin hauskaa muutenkin. Pari vuotta sitten löysin deittiappista miehen, jonka kanssa olen onnellinen ja perustanut perheen. Hän on kiltti, luotettava ja älykäs. Hän on paras ystäväni. Räiskyvää intohimoa ei ollut, mutta sen sijaan sain yhä kasvavan rakkauden. Tsemppiä kaikille puolisoa etsivälle. Kannattaa olla aktiivinen eikä luovuttaa, vaikka sopiva kumppani ei tulisi vastaan pitkäänkään aikaan.
Ei riitä, että löytää sen upean miehen joka vetää maton jalkojen alta, pitää myös itse olla kiehtova sen miehen mielestä. Jotenkin tuntuu hölmöltä alkaa aikuiselle ihmiselle kertomaan, että kaikkea ei saa mitä haluaa. Kaikista ei tule astronautteja tai edes luokanopettajia vaikka se olisi suurin unelma ja sen eteen tekisi 30 vuotta töitä. Samoin kaikki eivät saa parisuhdetta koskaan - vaikka törmäisi kymmeniin rakastettaviin miehiin (tai naisiin). Jos sulla itselläsi ei nappulat riitä, niin sä jäät ilman sitä opettajanpestiä tai parisuhdetta. Maailma kun ei pyöri pelkästään sillä mitkä sun omat tavoitteesi ovat.
Ihan sillä kokemuksella sanon, kun en ole koskaan seurustellut, harrastanut seksiä, päässyt unelmatyöhöni, menestynyt harrastuksissa, saanut pysyviä ihmissuhteita, pärjännyt koulussa tai saanut sitä haaveideni maalaistaloa. Joskus on viisaampaa todeta että neliskanttinen palikka ei mene pyöreästä reiästä vaikka kuinka hakkaisi. Säästyy edes se mielenterveys kun ei aseta liian suuria tavotteita.
Sellaisia naisia ei taida paljoa olla joilla ei olisi ihastuneita miehiä ympäristössään pörräämässä?
Jaa-a, mä elän ainakin ihan reaalimaailmassa enkä missään satukirjassa jossa prinssi saapuu valkealla ratsullaan neidon luo. Ei ole ollut itselläni koskaan, ja siskollanikaan ei niitä varsinaisesti pörrää ympärillä vaikka on menestynyt kilpatanssija ja on sosiaalisemmat ympyrät kuin minulla, asuu kaupungissa ja on menevä ihminen. Eikä muutenkaan tule mieleen sellaisia tapauksia, työelämässä on parisuhteissa eläviä naisia mutta eivät ole sellaisia joiden ympärillä pörräisi miehiä kuolaamassa perään, ihan tavallisia duunareita ne ovat. Että mihinhän perustat näkemyksesi? Ruokkimaan omaa katkeruuttasi?
Olen eri, mutta olen suunnilleen samaa mieltä aiemman kirjoittajan kanssa. Suunnilleen jokaisella naisella, joka edes sen verran liikkuu ihmisten ilmoilla (esim töissä/ opiskeluissa/ harrastuksessa), että muutamaa miestä tapaa elämässään edes kuukausittain, on ihailijoita ympärillään. Naiset eivät ymmärrä sitä miten helposti miehet ihastuvat, ja miten vaikeaa miehelle on nykyisessä ilmapiirissä osoittaa ihastuksensa arjessa tavattavaan naiseen, jos nainen ei selkeästi näytä vihreää valoa. Tämän seurauksena about jokaisella naisella, joka neukkukuutiostaan joskus poistuu, on ympärillään miehiä, jotka lähtisivät heti treffeille kyseisen naisen kanssa, jos mahdollisuus tulisi.
Toki tietenkin harva näistä miehistä kelpaisi laatukriteereistä huomattavan tarkoille naisille, mutta se on eri asia se. Ihailijoita löytyy, se on pääasia.
Mitä arvoa tai merkitystä miehen ihastuksella on, jos se ei kohdistu henkilöön, vaan mies "on ihastunut" jokaiseen näkemäänsä naiseen? Ja toisaalta jos naiset eivät kerran edes tiedä miesten ihastuksista, eihän se silloin heihin mitenkään vaikuta. Moni nainen kuvittelee, etteivät kelpaa kenellekään - sehän onkin mukava yllätys, jos pulskalla ja rääväsuiselle kouvolatukkaisella yh:llakin on lauma ihailijoita odottamassa vain "vihreää valoa". Vai tarkoititko nyt ihailussa kylpevillä naisilla hoikkia, pitkätukkaisia ja kauniita naisia?
Ei mies ole ihastunut jokaiseen näkemäänsä naiseen. Ei tarvitse olla naisen ympärillä kuin muutamia miehiä, niin jollekulle niistä hän on yksi miehen harvoista ihastuksista.
Koskeeko tämä myös pulskaa yh:ta vai vain hyvännäköisiä naisia? Eli onko jokaisella tylsännäköisellä tai tätimäisellä ja persoonaltaankin tylsällä naisella ainakin yksi ihailija? Sehän on kiinnostavaa, jos näin on. Miten saisin selville kuka/ketkä ovat omalla kohdallani näitä ihailijoita?
Ainakin tuntemillani tätimäisillä ja rumilla 35 naisilla on ollut tähänastisessa elämässä kauhea määrä miehiä, että joku heitäkin tuntuu ihailevan. Tai vähintäänkin heidän vaginaansa.
Viimeinen lause olikin sitten se ainoa millä merkitystä. Ei miehet ihastu naiseen, niitä kiinnostaa tökätä oma munansa jonnekin. Ei se ole mitään ihastusta tai ihailua.
No ihan naisten oma vika, että valkkaavat niistä munantökkäyshaluisista ne narsistisimmat pelimiehet. Kannattaisko ehkä olla antamatta heti sitä vagia, ja jalostaa ympärillä pyörivien kunnollisten miesten munantökkäyshaluista parisuhdehaluja?
Miksi? Sitähän voi vain ignoorata ne ympärillään pyörivät munantökkäyshaluiset miehet ja jatkaa elämäänsä. Poittihan tässä pörräävät ihailijat -keskustelussa onkin se, että miehet vain odottavat vihreää valoa päästäkseen treffeille (ja ilmeisesti sänkyyn), mutta naisia ei kiinnosta. Suosittelen, että jatketaan samaa kiinnostumatonta linjaa jatkossakin. Miksi muuttaisimme hyväksi havaittua toimintaa ja alkaisimme sekaantua noihin mainittuihin "ympärillä pörrääviin ihastuneisiin miehiin" ja tuhlaisimme aikaamme heidän "jalostamiseensa"?
Keskusteluhan lähti siitä, että joku nainen väitti ettei naisilla olisi jatkuvasti ihastuneita miehiä ympärillä. Tämän keskustelun alahaaran tarkoitus on vain ollut todistaa, että käytännössä kaikilla naisilla on ympärillään miehiä, jotka lähtisi heti treffeille. Jos nämä miehet eivät käy naiselle, niin ehkä terapiassa nainen ymmärtäisi, ettei voi saada tasoaan parempia miehiä.
Jos nyt kuvitellaan että tasoteoria pitää paikkansa, niin joo. En voi saada tasoani parempia miehiä. Eli täten jään siis yksin, KOSKA KUKAAN _EI_OLE KIINNOSTUNUT MINUSTA. EI KUKAAN.
Tämä on ihan yhtä hedelmällistä kuin jankkaisit että varmasti joku vegaani saa nälän pois pihvillä. Muttakun ne vegaanit eivät halua pihviä. Niinkuin miehet eivät halua minua. Mutta jälleen kerran seuraavassa keskustelussa tämä on pyyhkiytynyt pois muististanne, koska se ei palvele teidän agendaanne jossa väitätte että nainen saa aina. Ei saa. Jotkut eivät saa koskaan.
T. se joku nainenLähdetään siitä, että olet jumittunut nyt vaatimuksiisi.
Voisin väittää, että kuka tahansa länsimaalainen nainen pääsee naimisiin. Ihastumista ei kukaan voi taata, mutta kun tarpeeksi laajentaa mistä niitä miehiä lähtee etsimään aukeaa aivan eri tavalla uusia mahdollisuuksia.
Sinä et jää yksin, jos et sitä halua. Mutta jos haluat pysyä määrätyn kaupungin ja määrätyn maan ja määrätyn iän sisällä, niin silloin mahdollisuutesi pienenevät aina.
Suomessa on suurta halveksunta muiden maiden miehiä kohtaan, vaikka moni heistä ihan oikeasti olisi arvoiltaan paljon lähempänä sitä mitä moni suomalainen nainen lopulta itselleen toivoo. Suosittelen siis kokeilemaan kaikkea muuta kuin Suomea ja länsimaalaisia suurkaupunkeja. Ne ovat lähes kaikille paitsi todella kauniille mahdottomuus ja monesti jopa heille vaikeita löytää suhdetta.
Jostain oudosta syystä taso määritellään aina ulkonäön perusteella ja tietenkin rahan. Moni tosin eläisi oikein tasokkaan elämän ihan taviksen kanssa tai jopa suoraan ruman.
Jos itselleen halua antaa parhaimman mahdollisuuden löytää suhde kannattaa pysyä normipainossa ja opetella hymyilemään ihmisille ja laajentaa etsintää koko maailman ympäri, eikä odottaa muita. Eli olla itse kiinnostunut muista. Muillakin kun tahtoo olla tuo sama tapa, että he odottavat, että eteen astuu joku joka on kiinnostunut heistä.Minä voisin väittää että jokaisesta lukutaidottomasta tulee halutessaan globaalin yrityksen pääjohtaja. Tai että yksisarvisia on olemassa. Naurettavaa olisi jos me oikeasti uskottaisiin noihin väitteisiin.
Lähdetään siitä, että minulla ei ole vaatimuksia. Jos ihminen kolahtaa niin se kolahtaa, olen aina vierastanut mitään ominaisuuslistaa. Toki olen tuntenut enemmän vetoa itseäni vanhempiin miehiin, inkkareihin, britteihin, tummempitukkaisiin, aksentteihin, jne. Mutta eivät ne ole mitään vaatimuksia. Viimeisin ihastus on itseäni n 10 vuotta nuorempi, vaalea, mieheksi lyhyt, ihan supisuomalainen mies. En minä ole hänen kohdallaan luopunut mistään vaatimuksista kun ei ole ollut mitään vaatimuksia. Hän ei ole kiinnostunut minusta joten olemme vain kavereita. Ja miksi puhun siitä miehen kiinnostuksesta, johtuu kahdesta seikasta. Ei riitä että minä kiinnostun hänestä, sen pitää olla molemminpuolista. Pysytkö kärryillä? Ja toinen syy on se, että minulla ei ole koskaan ollut yhtään kiinnostunutta miestä ympärilläni. Vaikka te itkupotkuraivaroisitte, minusta ei olla kiinnostuneita. Sellaista se on täällä tosielämässä, joskus asiat ei mene niin miten jankuttaa vaikka jankuttaisi maailman tappiin saakka.
Kyllä sinulla on heti viidennessä lauseessa se ensimmäinen vaatimus. Että kolahtaa.
Me voimme tosiaan väittää vaikka mitä ja olet siinä oikeassa, ettei se, että väitteen sanoo ääneen, tee siitä totuutta. Mutta nyt on kyse ihan määrätystä väitteestä, ei kaikista väitteistä. Eli siitä onko koskaan kukaan ollut kiinnostunut sinusta ja onko sinun mahdollista saada parisuhde. Se, että jotain muita väitteitä ei voida todistaa vääriksi tai ne ovat mahdottomia, ei tee kaikista muista väitteistä vääriä. Ymmärrätkö?
Kuinka monta ihmistä olet elämäsi aikana tavannut? Tiedätkö sinä täysin varmuudella mitä he sinusta ovat ajatelleet? Vai päättelyä, että tiedät, koska sinusta joku ajatus vaati aina myös juuri sen määrätyn käytöksen? Eli jos et ole nähnyt käytöstä, myöskään ajatusta ei ole voinut olla? Voit ehkä vielä väittää ettei sinulle ole osoitettu kiinnostusta, mutta sekin on tulkinnan varaista, koska sinä itse tietenkin määrittelet mitä lasket kiinnostuksen osoittamiseksi. Joku laskee kaiken siitä, että sinulle edes puhutaan ja joku, että pyydetään syömään kalliiseen ravintolaan.
Tietenkään suhteeseen ei riitä yksipuolisen kiinnostus.
Ei se ole vaatimus että kolahtaa, en minä voi keneltäkään vaatia tuollaista - kolahtaa jos hyvin käy. Ja juu, voihan se olla että sekin oli vain kiinnostunut minusta joka solvasi ulkonäköäni, loukkasi minua haukkumalla eläimeksi tai se, joka kuristi minua. Enhän minä voi sosiaalisesti taitamattomana mennä sanomaan etteivätkö he olisi olleet kiinnostuneita minusta. Tai hän joka löi minusta vetoa kavereidensa kanssa, tai yksi joka käytti minua pelinappulana. Olisi tullut oikein terve seksisuhde siitä (parisuhdetta ei, vaikka vaginan omaavanahan minä saan kaiken kunhan olen vain olemassa). Tai se, joka halveksui aloitettani. Nythän ymmärrän miksi te jankutatte että ei ole olemassa naista josta ei kiinnostuttaisi. Kun ihan minkä tahansa voi tulkita kiinnostukseksi, olkoot se kuinka halveksuvaa tahansa. Mitä jos kysyisitte näiltä miehiltä itseltään, kun se ei kelpaa että minä sanon. He eivät ole kiinnostuneet minusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehistä, naisista, ja heidän valinnan mahdollisuuksistaan sekä haluttavuuksistaan:
Se on niin, että ihmiset, niin miehet kuin naisetkin, voi jakaa haluttavuutensa suhteen neljään noin 25% suuruiseen ryhmään eli kvartaaliin.
Ylin 25% eli huippukvartaali. Heillä riittää vientiä. Kun yksi jättää, niin toinen ottaa. Eivät kärsi vastakkaisen sukupuolen huomion puutteesta.
Ylempi väli 25% eli hyvä-kvartaali. Ovat seukkaus-ja parisuhderintamalla varsin haluttuja, vientiä riittää heilläkin, mutta ei lähellekään niin paljon ja niin tasokasta kuin huippikvartaalilla.
Alempi väli 25% eli menettelee-kvartaali. Siperia on heille opettanut että ei aina käy niin kuin haaveillaan. Kovalla yrityksellä ja sinnikkyydellä voi seukkauskin tulla kyseeseen, mutta rimaa pitää pudotella reippaasti siitä mikä oli alkuperäinen tahtotila.
Alin 25% eli ei todellakaan-kvartaali. Rumat, lihavat, lyhyet, mt ongelmaiset, kompleksiset, peräkammarinpojat, yleensäkin ne "jonka ympäriltä tuolit viedään".
Tämä on kuvio, niin miehillä kuin naisillakin.
Ja perustelut oli?
Tämän näkee ihan silmänsä auki pitämällä. Lähes jokaisen tuttava/ystäväpiirissä on näitten eri kvartaalien tyyppejä. Miehiä, joilla on joku mystinen ote naisiin, saavat tehdä lähes mitä vain, niin neidot kusee hunajaa, ja näitten ei todellakaan tarvitse olla viikkoa pidempään sinkkuna jos eivät itse halua. Naiset löytävät heidät vaikka takimmaisesta peräkorven kulmasta, ja todellakin lähestyvät näitä miehiä, silloin ei ujous vaivaa. Naisia, jotka jo huoneeseen tullessaan nappaavat huomion itseensä vaikkeivat sano tai tee mitää, miesten suupielistä alkaa vain kuola valumaan ja kohentelevat ryhtiään.
Toisessa ääripäässä nämä miehet ja naiset, jotka ovat jämäpaloja joita ei kukaan tai hyvin harva katselee kiinnostuneena, baarissa saavat olla erittäin rauhassa, ovat "periaatteessa ihan ookoo" mutta käytännössä kelpaavat vain samaan kvartaaliin kuuluvalle jos heillekään.
Noita välitasoja en viitsi edes selittää, koska puolet ihmisistä kuuluu heihin. Taviksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehistä, naisista, ja heidän valinnan mahdollisuuksistaan sekä haluttavuuksistaan:
Se on niin, että ihmiset, niin miehet kuin naisetkin, voi jakaa haluttavuutensa suhteen neljään noin 25% suuruiseen ryhmään eli kvartaaliin.
Ylin 25% eli huippukvartaali. Heillä riittää vientiä. Kun yksi jättää, niin toinen ottaa. Eivät kärsi vastakkaisen sukupuolen huomion puutteesta.
Ylempi väli 25% eli hyvä-kvartaali. Ovat seukkaus-ja parisuhderintamalla varsin haluttuja, vientiä riittää heilläkin, mutta ei lähellekään niin paljon ja niin tasokasta kuin huippikvartaalilla.
Alempi väli 25% eli menettelee-kvartaali. Siperia on heille opettanut että ei aina käy niin kuin haaveillaan. Kovalla yrityksellä ja sinnikkyydellä voi seukkauskin tulla kyseeseen, mutta rimaa pitää pudotella reippaasti siitä mikä oli alkuperäinen tahtotila.
Alin 25% eli ei todellakaan-kvartaali. Rumat, lihavat, lyhyet, mt ongelmaiset, kompleksiset, peräkammarinpojat, yleensäkin ne "jonka ympäriltä tuolit viedään".
Tämä on kuvio, niin miehillä kuin naisillakin.
Ja perustelut oli?
Ainakin miehillä tuo pätee. Naisilla ei ehkä niinkään.
Naiset voisi jakaa kahteen ryhmään
Ylin 20% -> saa kenet tahansa miehen, jopa NHL-toimitusjohtaja-kirurgin. Ei kuitenkaan välttämättä tyydy kehenkään mieheen, jos on oikein tyytymätöntä lajia. Vaatii itselleen miesten 10% parhaimmistoon kuuluvaa kumppania, ja koska matematiikan mukaan 20%:lle naisista ei voi riittää miesten 10% parhaimmistoa, saattaa ajautua huippumiesten jalkavaimoksi, jos ei ole varovainen. Toisaalta tähän ryhmään kuuluu myös paljon niitä naisia, jotka ottavat parikymppisenä tasoisensa miehen tai jopa ripauksen alle oman tasonsa olevan miehen, ja tyytyväisenä perustavat perheen tämän miehen kanssa. Näistä pareista tulee varmaan niitä pariskuntia, joita sitten 70 vuoden päästä esitellään naistenlehdissä.
Loput 80% -> Muiden naisten kesken ei ole suuria eroja siinä mitä saavat. Kaikki naiset saavat miehen, ja hyvin suuri osa tästä 80% naisryhmästä saa myös itseään paremman miehen. Osa näistä kuitenkin ottaa eroja saamistaan miehistä, koska haluaisi kovempitasoisia miehiä. Tästä syntyykin ainoat yksinjäävät naiset. On myös huomattavaa, että yksinjääviä jää koko ryhmän leveydeltä; niin rumiluksia kuin tämän ryhmän parhaimmistoakin jää yksin, ja syy on aina sama: nainen ei saanut riittävästi itseään parempaa miestä uskolliseen suhteeseen. Ihan sama onko nainen 1/5 vai 4/5, niin omantasoiseen mieheen on naisen vaikea olla tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehistä, naisista, ja heidän valinnan mahdollisuuksistaan sekä haluttavuuksistaan:
Se on niin, että ihmiset, niin miehet kuin naisetkin, voi jakaa haluttavuutensa suhteen neljään noin 25% suuruiseen ryhmään eli kvartaaliin.
Ylin 25% eli huippukvartaali. Heillä riittää vientiä. Kun yksi jättää, niin toinen ottaa. Eivät kärsi vastakkaisen sukupuolen huomion puutteesta.
Ylempi väli 25% eli hyvä-kvartaali. Ovat seukkaus-ja parisuhderintamalla varsin haluttuja, vientiä riittää heilläkin, mutta ei lähellekään niin paljon ja niin tasokasta kuin huippikvartaalilla.
Alempi väli 25% eli menettelee-kvartaali. Siperia on heille opettanut että ei aina käy niin kuin haaveillaan. Kovalla yrityksellä ja sinnikkyydellä voi seukkauskin tulla kyseeseen, mutta rimaa pitää pudotella reippaasti siitä mikä oli alkuperäinen tahtotila.
Alin 25% eli ei todellakaan-kvartaali. Rumat, lihavat, lyhyet, mt ongelmaiset, kompleksiset, peräkammarinpojat, yleensäkin ne "jonka ympäriltä tuolit viedään".
Tämä on kuvio, niin miehillä kuin naisillakin.
Ja perustelut oli?
Ainakin miehillä tuo pätee. Naisilla ei ehkä niinkään.
Naiset voisi jakaa kahteen ryhmään
Ylin 20% -> saa kenet tahansa miehen, jopa NHL-toimitusjohtaja-kirurgin. Ei kuitenkaan välttämättä tyydy kehenkään mieheen, jos on oikein tyytymätöntä lajia. Vaatii itselleen miesten 10% parhaimmistoon kuuluvaa kumppania, ja koska matematiikan mukaan 20%:lle naisista ei voi riittää miesten 10% parhaimmistoa, saattaa ajautua huippumiesten jalkavaimoksi, jos ei ole varovainen. Toisaalta tähän ryhmään kuuluu myös paljon niitä naisia, jotka ottavat parikymppisenä tasoisensa miehen tai jopa ripauksen alle oman tasonsa olevan miehen, ja tyytyväisenä perustavat perheen tämän miehen kanssa. Näistä pareista tulee varmaan niitä pariskuntia, joita sitten 70 vuoden päästä esitellään naistenlehdissä.
Loput 80% -> Muiden naisten kesken ei ole suuria eroja siinä mitä saavat. Kaikki naiset saavat miehen, ja hyvin suuri osa tästä 80% naisryhmästä saa myös itseään paremman miehen. Osa näistä kuitenkin ottaa eroja saamistaan miehistä, koska haluaisi kovempitasoisia miehiä. Tästä syntyykin ainoat yksinjäävät naiset. On myös huomattavaa, että yksinjääviä jää koko ryhmän leveydeltä; niin rumiluksia kuin tämän ryhmän parhaimmistoakin jää yksin, ja syy on aina sama: nainen ei saanut riittävästi itseään parempaa miestä uskolliseen suhteeseen. Ihan sama onko nainen 1/5 vai 4/5, niin omantasoiseen mieheen on naisen vaikea olla tyytyväinen.
Ei nuo eron ottavat kyllä jää havaintojeni mukaan yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehistä, naisista, ja heidän valinnan mahdollisuuksistaan sekä haluttavuuksistaan:
Se on niin, että ihmiset, niin miehet kuin naisetkin, voi jakaa haluttavuutensa suhteen neljään noin 25% suuruiseen ryhmään eli kvartaaliin.
Ylin 25% eli huippukvartaali. Heillä riittää vientiä. Kun yksi jättää, niin toinen ottaa. Eivät kärsi vastakkaisen sukupuolen huomion puutteesta.
Ylempi väli 25% eli hyvä-kvartaali. Ovat seukkaus-ja parisuhderintamalla varsin haluttuja, vientiä riittää heilläkin, mutta ei lähellekään niin paljon ja niin tasokasta kuin huippikvartaalilla.
Alempi väli 25% eli menettelee-kvartaali. Siperia on heille opettanut että ei aina käy niin kuin haaveillaan. Kovalla yrityksellä ja sinnikkyydellä voi seukkauskin tulla kyseeseen, mutta rimaa pitää pudotella reippaasti siitä mikä oli alkuperäinen tahtotila.
Alin 25% eli ei todellakaan-kvartaali. Rumat, lihavat, lyhyet, mt ongelmaiset, kompleksiset, peräkammarinpojat, yleensäkin ne "jonka ympäriltä tuolit viedään".
Tämä on kuvio, niin miehillä kuin naisillakin.
Ja perustelut oli?
Ainakin miehillä tuo pätee. Naisilla ei ehkä niinkään.
Naiset voisi jakaa kahteen ryhmään
Ylin 20% -> saa kenet tahansa miehen, jopa NHL-toimitusjohtaja-kirurgin. Ei kuitenkaan välttämättä tyydy kehenkään mieheen, jos on oikein tyytymätöntä lajia. Vaatii itselleen miesten 10% parhaimmistoon kuuluvaa kumppania, ja koska matematiikan mukaan 20%:lle naisista ei voi riittää miesten 10% parhaimmistoa, saattaa ajautua huippumiesten jalkavaimoksi, jos ei ole varovainen. Toisaalta tähän ryhmään kuuluu myös paljon niitä naisia, jotka ottavat parikymppisenä tasoisensa miehen tai jopa ripauksen alle oman tasonsa olevan miehen, ja tyytyväisenä perustavat perheen tämän miehen kanssa. Näistä pareista tulee varmaan niitä pariskuntia, joita sitten 70 vuoden päästä esitellään naistenlehdissä.
Loput 80% -> Muiden naisten kesken ei ole suuria eroja siinä mitä saavat. Kaikki naiset saavat miehen, ja hyvin suuri osa tästä 80% naisryhmästä saa myös itseään paremman miehen. Osa näistä kuitenkin ottaa eroja saamistaan miehistä, koska haluaisi kovempitasoisia miehiä. Tästä syntyykin ainoat yksinjäävät naiset. On myös huomattavaa, että yksinjääviä jää koko ryhmän leveydeltä; niin rumiluksia kuin tämän ryhmän parhaimmistoakin jää yksin, ja syy on aina sama: nainen ei saanut riittävästi itseään parempaa miestä uskolliseen suhteeseen. Ihan sama onko nainen 1/5 vai 4/5, niin omantasoiseen mieheen on naisen vaikea olla tyytyväinen.
Tuo ei pidä paikkaansa. Näin uskallan sanoa vaikka mies olenkin. Naisissa on ihan samoin kuin miehissäkin heitä joilla ei vain parisuhderintamalla vientiä ole. Väitteesi siitä että ainoat yksinjääneet naiset olisivat vain joitakin tuulentupien tavoittelijoita ei kertakaikkiaan pidä paikkaansa , ja tämän pystyisit havainnoimaan itsekin ellet olisi oman ajatusmaailmasi sokaisema.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa taas ankeuttajat liikkeellä. Olettekohan tosiaan tyytyväisiä elämiinne, kun olette noin kärkkäästi syyllistämässä, tuomitsemassa ja leuhkimassa. Vietin itse villejä sinkkuvuosia lähes kolmivitoseksi: matkustin, sarjadeittailin ja pidin hauskaa muutenkin. Pari vuotta sitten löysin deittiappista miehen, jonka kanssa olen onnellinen ja perustanut perheen. Hän on kiltti, luotettava ja älykäs. Hän on paras ystäväni. Räiskyvää intohimoa ei ollut, mutta sen sijaan sain yhä kasvavan rakkauden. Tsemppiä kaikille puolisoa etsivälle. Kannattaa olla aktiivinen eikä luovuttaa, vaikka sopiva kumppani ei tulisi vastaan pitkäänkään aikaan.
Ei riitä, että löytää sen upean miehen joka vetää maton jalkojen alta, pitää myös itse olla kiehtova sen miehen mielestä. Jotenkin tuntuu hölmöltä alkaa aikuiselle ihmiselle kertomaan, että kaikkea ei saa mitä haluaa. Kaikista ei tule astronautteja tai edes luokanopettajia vaikka se olisi suurin unelma ja sen eteen tekisi 30 vuotta töitä. Samoin kaikki eivät saa parisuhdetta koskaan - vaikka törmäisi kymmeniin rakastettaviin miehiin (tai naisiin). Jos sulla itselläsi ei nappulat riitä, niin sä jäät ilman sitä opettajanpestiä tai parisuhdetta. Maailma kun ei pyöri pelkästään sillä mitkä sun omat tavoitteesi ovat.
Ihan sillä kokemuksella sanon, kun en ole koskaan seurustellut, harrastanut seksiä, päässyt unelmatyöhöni, menestynyt harrastuksissa, saanut pysyviä ihmissuhteita, pärjännyt koulussa tai saanut sitä haaveideni maalaistaloa. Joskus on viisaampaa todeta että neliskanttinen palikka ei mene pyöreästä reiästä vaikka kuinka hakkaisi. Säästyy edes se mielenterveys kun ei aseta liian suuria tavotteita.
Sellaisia naisia ei taida paljoa olla joilla ei olisi ihastuneita miehiä ympäristössään pörräämässä?
Jaa-a, mä elän ainakin ihan reaalimaailmassa enkä missään satukirjassa jossa prinssi saapuu valkealla ratsullaan neidon luo. Ei ole ollut itselläni koskaan, ja siskollanikaan ei niitä varsinaisesti pörrää ympärillä vaikka on menestynyt kilpatanssija ja on sosiaalisemmat ympyrät kuin minulla, asuu kaupungissa ja on menevä ihminen. Eikä muutenkaan tule mieleen sellaisia tapauksia, työelämässä on parisuhteissa eläviä naisia mutta eivät ole sellaisia joiden ympärillä pörräisi miehiä kuolaamassa perään, ihan tavallisia duunareita ne ovat. Että mihinhän perustat näkemyksesi? Ruokkimaan omaa katkeruuttasi?
Olen eri, mutta olen suunnilleen samaa mieltä aiemman kirjoittajan kanssa. Suunnilleen jokaisella naisella, joka edes sen verran liikkuu ihmisten ilmoilla (esim töissä/ opiskeluissa/ harrastuksessa), että muutamaa miestä tapaa elämässään edes kuukausittain, on ihailijoita ympärillään. Naiset eivät ymmärrä sitä miten helposti miehet ihastuvat, ja miten vaikeaa miehelle on nykyisessä ilmapiirissä osoittaa ihastuksensa arjessa tavattavaan naiseen, jos nainen ei selkeästi näytä vihreää valoa. Tämän seurauksena about jokaisella naisella, joka neukkukuutiostaan joskus poistuu, on ympärillään miehiä, jotka lähtisivät heti treffeille kyseisen naisen kanssa, jos mahdollisuus tulisi.
Toki tietenkin harva näistä miehistä kelpaisi laatukriteereistä huomattavan tarkoille naisille, mutta se on eri asia se. Ihailijoita löytyy, se on pääasia.
Mitä arvoa tai merkitystä miehen ihastuksella on, jos se ei kohdistu henkilöön, vaan mies "on ihastunut" jokaiseen näkemäänsä naiseen? Ja toisaalta jos naiset eivät kerran edes tiedä miesten ihastuksista, eihän se silloin heihin mitenkään vaikuta. Moni nainen kuvittelee, etteivät kelpaa kenellekään - sehän onkin mukava yllätys, jos pulskalla ja rääväsuiselle kouvolatukkaisella yh:llakin on lauma ihailijoita odottamassa vain "vihreää valoa". Vai tarkoititko nyt ihailussa kylpevillä naisilla hoikkia, pitkätukkaisia ja kauniita naisia?
Ei mies ole ihastunut jokaiseen näkemäänsä naiseen. Ei tarvitse olla naisen ympärillä kuin muutamia miehiä, niin jollekulle niistä hän on yksi miehen harvoista ihastuksista.
Koskeeko tämä myös pulskaa yh:ta vai vain hyvännäköisiä naisia? Eli onko jokaisella tylsännäköisellä tai tätimäisellä ja persoonaltaankin tylsällä naisella ainakin yksi ihailija? Sehän on kiinnostavaa, jos näin on. Miten saisin selville kuka/ketkä ovat omalla kohdallani näitä ihailijoita?
Ainakin tuntemillani tätimäisillä ja rumilla 35 naisilla on ollut tähänastisessa elämässä kauhea määrä miehiä, että joku heitäkin tuntuu ihailevan. Tai vähintäänkin heidän vaginaansa.
Viimeinen lause olikin sitten se ainoa millä merkitystä. Ei miehet ihastu naiseen, niitä kiinnostaa tökätä oma munansa jonnekin. Ei se ole mitään ihastusta tai ihailua.
No ihan naisten oma vika, että valkkaavat niistä munantökkäyshaluisista ne narsistisimmat pelimiehet. Kannattaisko ehkä olla antamatta heti sitä vagia, ja jalostaa ympärillä pyörivien kunnollisten miesten munantökkäyshaluista parisuhdehaluja?
Lähdetään siitä, että miehiä ei ole pyörinyt ympärillä ikinä. Ja toinen ikävä käänne sun misogyniseen teoriaan on, että minä olen todella siveydensipuli, en ole kertaakaan ollut sukupuoliyhteydessä elämäni aikana. Kerro mulle että miten saan ympärilleni minusta kiinnostuneita miehiä (työskentelen miesvaltaisella alalla enkä ole edes kotiini kahlittu) kun itse en tätä osaa ja miten "jalostan näidtä parisuhdehaluisia", kun kukaan ei satu haluamaan minua yhtään mihinkään? Älä luettele asioita mitä minun ei tulisi tehdä kun et tiedä minusta mitään, vaan kerro mitä minun tulisi tehdä.
Miten pukeudut? Onko ylipainoa huomattavasti? Minkä pituiset hiukset sinulla on?
( ja nämä ei sitten ole "misogyniaa", vaan yritys selvittää jos on jotain low hanging fruitseja, joilla saat nopeasti lisää miehiä kiinnostumaan)
Vapaa-ajalla tykkään pukeutua mekkoihin, kotona ja töissä (duunarina varastolla) käytän jotain halpis tokmannin t-paitoja ja shortseja tai verkkareita. En meikkaa koskaan koska en osaa, enkä halua katsella naamaani peilistä. Painoa pitäisi saada kymmenkunta kiloa pois, mutta olen ollut parikymmentä kiloa alipainoinen nuorempana eikä kiinnostusta ole ollut missään vaiheessa: ulkonäkö ja varsinkin ne viat omassa ulkonäössäni on ihan muuta kuin paino. Hiukset ovat olleet aina puolipitkät.
Yrität töissä sulautua varaston miehiin joten varaston miehet eivät huomaa sinua. Jos pukeutuisit hiukan naisellisemmin, niin että varaston miehet huomaavat heti että joukossa on nainen, niin taatusti tulisi miehiä iskemään.
Ok. Minä taas olen toimistotyössä. Pukeudun hameisiin, mekkohin ja korkkareihin. Missä ne kaikki iskijät on?
Näytätkö varatulta naiselta? Saattaisin olettaa, että olet varattu ja ahdistelukeissit on tulilla heti jos ehdottaa lounasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa taas ankeuttajat liikkeellä. Olettekohan tosiaan tyytyväisiä elämiinne, kun olette noin kärkkäästi syyllistämässä, tuomitsemassa ja leuhkimassa. Vietin itse villejä sinkkuvuosia lähes kolmivitoseksi: matkustin, sarjadeittailin ja pidin hauskaa muutenkin. Pari vuotta sitten löysin deittiappista miehen, jonka kanssa olen onnellinen ja perustanut perheen. Hän on kiltti, luotettava ja älykäs. Hän on paras ystäväni. Räiskyvää intohimoa ei ollut, mutta sen sijaan sain yhä kasvavan rakkauden. Tsemppiä kaikille puolisoa etsivälle. Kannattaa olla aktiivinen eikä luovuttaa, vaikka sopiva kumppani ei tulisi vastaan pitkäänkään aikaan.
Ei riitä, että löytää sen upean miehen joka vetää maton jalkojen alta, pitää myös itse olla kiehtova sen miehen mielestä. Jotenkin tuntuu hölmöltä alkaa aikuiselle ihmiselle kertomaan, että kaikkea ei saa mitä haluaa. Kaikista ei tule astronautteja tai edes luokanopettajia vaikka se olisi suurin unelma ja sen eteen tekisi 30 vuotta töitä. Samoin kaikki eivät saa parisuhdetta koskaan - vaikka törmäisi kymmeniin rakastettaviin miehiin (tai naisiin). Jos sulla itselläsi ei nappulat riitä, niin sä jäät ilman sitä opettajanpestiä tai parisuhdetta. Maailma kun ei pyöri pelkästään sillä mitkä sun omat tavoitteesi ovat.
Ihan sillä kokemuksella sanon, kun en ole koskaan seurustellut, harrastanut seksiä, päässyt unelmatyöhöni, menestynyt harrastuksissa, saanut pysyviä ihmissuhteita, pärjännyt koulussa tai saanut sitä haaveideni maalaistaloa. Joskus on viisaampaa todeta että neliskanttinen palikka ei mene pyöreästä reiästä vaikka kuinka hakkaisi. Säästyy edes se mielenterveys kun ei aseta liian suuria tavotteita.
Sellaisia naisia ei taida paljoa olla joilla ei olisi ihastuneita miehiä ympäristössään pörräämässä?
Jaa-a, mä elän ainakin ihan reaalimaailmassa enkä missään satukirjassa jossa prinssi saapuu valkealla ratsullaan neidon luo. Ei ole ollut itselläni koskaan, ja siskollanikaan ei niitä varsinaisesti pörrää ympärillä vaikka on menestynyt kilpatanssija ja on sosiaalisemmat ympyrät kuin minulla, asuu kaupungissa ja on menevä ihminen. Eikä muutenkaan tule mieleen sellaisia tapauksia, työelämässä on parisuhteissa eläviä naisia mutta eivät ole sellaisia joiden ympärillä pörräisi miehiä kuolaamassa perään, ihan tavallisia duunareita ne ovat. Että mihinhän perustat näkemyksesi? Ruokkimaan omaa katkeruuttasi?
Olen eri, mutta olen suunnilleen samaa mieltä aiemman kirjoittajan kanssa. Suunnilleen jokaisella naisella, joka edes sen verran liikkuu ihmisten ilmoilla (esim töissä/ opiskeluissa/ harrastuksessa), että muutamaa miestä tapaa elämässään edes kuukausittain, on ihailijoita ympärillään. Naiset eivät ymmärrä sitä miten helposti miehet ihastuvat, ja miten vaikeaa miehelle on nykyisessä ilmapiirissä osoittaa ihastuksensa arjessa tavattavaan naiseen, jos nainen ei selkeästi näytä vihreää valoa. Tämän seurauksena about jokaisella naisella, joka neukkukuutiostaan joskus poistuu, on ympärillään miehiä, jotka lähtisivät heti treffeille kyseisen naisen kanssa, jos mahdollisuus tulisi.
Toki tietenkin harva näistä miehistä kelpaisi laatukriteereistä huomattavan tarkoille naisille, mutta se on eri asia se. Ihailijoita löytyy, se on pääasia.
Mitä arvoa tai merkitystä miehen ihastuksella on, jos se ei kohdistu henkilöön, vaan mies "on ihastunut" jokaiseen näkemäänsä naiseen? Ja toisaalta jos naiset eivät kerran edes tiedä miesten ihastuksista, eihän se silloin heihin mitenkään vaikuta. Moni nainen kuvittelee, etteivät kelpaa kenellekään - sehän onkin mukava yllätys, jos pulskalla ja rääväsuiselle kouvolatukkaisella yh:llakin on lauma ihailijoita odottamassa vain "vihreää valoa". Vai tarkoititko nyt ihailussa kylpevillä naisilla hoikkia, pitkätukkaisia ja kauniita naisia?
Ei mies ole ihastunut jokaiseen näkemäänsä naiseen. Ei tarvitse olla naisen ympärillä kuin muutamia miehiä, niin jollekulle niistä hän on yksi miehen harvoista ihastuksista.
Koskeeko tämä myös pulskaa yh:ta vai vain hyvännäköisiä naisia? Eli onko jokaisella tylsännäköisellä tai tätimäisellä ja persoonaltaankin tylsällä naisella ainakin yksi ihailija? Sehän on kiinnostavaa, jos näin on. Miten saisin selville kuka/ketkä ovat omalla kohdallani näitä ihailijoita?
Ainakin tuntemillani tätimäisillä ja rumilla 35 naisilla on ollut tähänastisessa elämässä kauhea määrä miehiä, että joku heitäkin tuntuu ihailevan. Tai vähintäänkin heidän vaginaansa.
Viimeinen lause olikin sitten se ainoa millä merkitystä. Ei miehet ihastu naiseen, niitä kiinnostaa tökätä oma munansa jonnekin. Ei se ole mitään ihastusta tai ihailua.
No ihan naisten oma vika, että valkkaavat niistä munantökkäyshaluisista ne narsistisimmat pelimiehet. Kannattaisko ehkä olla antamatta heti sitä vagia, ja jalostaa ympärillä pyörivien kunnollisten miesten munantökkäyshaluista parisuhdehaluja?
Lähdetään siitä, että miehiä ei ole pyörinyt ympärillä ikinä. Ja toinen ikävä käänne sun misogyniseen teoriaan on, että minä olen todella siveydensipuli, en ole kertaakaan ollut sukupuoliyhteydessä elämäni aikana. Kerro mulle että miten saan ympärilleni minusta kiinnostuneita miehiä (työskentelen miesvaltaisella alalla enkä ole edes kotiini kahlittu) kun itse en tätä osaa ja miten "jalostan näidtä parisuhdehaluisia", kun kukaan ei satu haluamaan minua yhtään mihinkään? Älä luettele asioita mitä minun ei tulisi tehdä kun et tiedä minusta mitään, vaan kerro mitä minun tulisi tehdä.
Miten pukeudut? Onko ylipainoa huomattavasti? Minkä pituiset hiukset sinulla on?
( ja nämä ei sitten ole "misogyniaa", vaan yritys selvittää jos on jotain low hanging fruitseja, joilla saat nopeasti lisää miehiä kiinnostumaan)
Vapaa-ajalla tykkään pukeutua mekkoihin, kotona ja töissä (duunarina varastolla) käytän jotain halpis tokmannin t-paitoja ja shortseja tai verkkareita. En meikkaa koskaan koska en osaa, enkä halua katsella naamaani peilistä. Painoa pitäisi saada kymmenkunta kiloa pois, mutta olen ollut parikymmentä kiloa alipainoinen nuorempana eikä kiinnostusta ole ollut missään vaiheessa: ulkonäkö ja varsinkin ne viat omassa ulkonäössäni on ihan muuta kuin paino. Hiukset ovat olleet aina puolipitkät.
Yrität töissä sulautua varaston miehiin joten varaston miehet eivät huomaa sinua. Jos pukeutuisit hiukan naisellisemmin, niin että varaston miehet huomaavat heti että joukossa on nainen, niin taatusti tulisi miehiä iskemään.
Ok. Minä taas olen toimistotyössä. Pukeudun hameisiin, mekkohin ja korkkareihin. Missä ne kaikki iskijät on?
Näytätkö varatulta naiselta? Saattaisin olettaa, että olet varattu ja ahdistelukeissit on tulilla heti jos ehdottaa lounasta.
Millä ihmeen tavalla ne ihastuneet sitä lounasta ehdottaa jos siitä tulee ahdotelukeissi? Lähettämällä munan kuvan?
Vierailija kirjoitti:
Näissä keskusteluissa tulee aina ilmi, että palstalla sinkkuuttaan valittavilla ihmisillä -niin naisilla kuin miehilläkin- on vaan rasittava luonne.
Tuskin teissä muuta vikaa on. Tarvisitte vaan vähän kepeyttä ja iloa elämäänne. Positiivisempaa asennetta eikä negatiivista ääripäiden maailmankuvaa ja piikit pystyssä olemista.
Piikit pystyssä on seuraus, ei syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa taas ankeuttajat liikkeellä. Olettekohan tosiaan tyytyväisiä elämiinne, kun olette noin kärkkäästi syyllistämässä, tuomitsemassa ja leuhkimassa. Vietin itse villejä sinkkuvuosia lähes kolmivitoseksi: matkustin, sarjadeittailin ja pidin hauskaa muutenkin. Pari vuotta sitten löysin deittiappista miehen, jonka kanssa olen onnellinen ja perustanut perheen. Hän on kiltti, luotettava ja älykäs. Hän on paras ystäväni. Räiskyvää intohimoa ei ollut, mutta sen sijaan sain yhä kasvavan rakkauden. Tsemppiä kaikille puolisoa etsivälle. Kannattaa olla aktiivinen eikä luovuttaa, vaikka sopiva kumppani ei tulisi vastaan pitkäänkään aikaan.
Ei riitä, että löytää sen upean miehen joka vetää maton jalkojen alta, pitää myös itse olla kiehtova sen miehen mielestä. Jotenkin tuntuu hölmöltä alkaa aikuiselle ihmiselle kertomaan, että kaikkea ei saa mitä haluaa. Kaikista ei tule astronautteja tai edes luokanopettajia vaikka se olisi suurin unelma ja sen eteen tekisi 30 vuotta töitä. Samoin kaikki eivät saa parisuhdetta koskaan - vaikka törmäisi kymmeniin rakastettaviin miehiin (tai naisiin). Jos sulla itselläsi ei nappulat riitä, niin sä jäät ilman sitä opettajanpestiä tai parisuhdetta. Maailma kun ei pyöri pelkästään sillä mitkä sun omat tavoitteesi ovat.
Ihan sillä kokemuksella sanon, kun en ole koskaan seurustellut, harrastanut seksiä, päässyt unelmatyöhöni, menestynyt harrastuksissa, saanut pysyviä ihmissuhteita, pärjännyt koulussa tai saanut sitä haaveideni maalaistaloa. Joskus on viisaampaa todeta että neliskanttinen palikka ei mene pyöreästä reiästä vaikka kuinka hakkaisi. Säästyy edes se mielenterveys kun ei aseta liian suuria tavotteita.
Sellaisia naisia ei taida paljoa olla joilla ei olisi ihastuneita miehiä ympäristössään pörräämässä?
Jaa-a, mä elän ainakin ihan reaalimaailmassa enkä missään satukirjassa jossa prinssi saapuu valkealla ratsullaan neidon luo. Ei ole ollut itselläni koskaan, ja siskollanikaan ei niitä varsinaisesti pörrää ympärillä vaikka on menestynyt kilpatanssija ja on sosiaalisemmat ympyrät kuin minulla, asuu kaupungissa ja on menevä ihminen. Eikä muutenkaan tule mieleen sellaisia tapauksia, työelämässä on parisuhteissa eläviä naisia mutta eivät ole sellaisia joiden ympärillä pörräisi miehiä kuolaamassa perään, ihan tavallisia duunareita ne ovat. Että mihinhän perustat näkemyksesi? Ruokkimaan omaa katkeruuttasi?
Olen eri, mutta olen suunnilleen samaa mieltä aiemman kirjoittajan kanssa. Suunnilleen jokaisella naisella, joka edes sen verran liikkuu ihmisten ilmoilla (esim töissä/ opiskeluissa/ harrastuksessa), että muutamaa miestä tapaa elämässään edes kuukausittain, on ihailijoita ympärillään. Naiset eivät ymmärrä sitä miten helposti miehet ihastuvat, ja miten vaikeaa miehelle on nykyisessä ilmapiirissä osoittaa ihastuksensa arjessa tavattavaan naiseen, jos nainen ei selkeästi näytä vihreää valoa. Tämän seurauksena about jokaisella naisella, joka neukkukuutiostaan joskus poistuu, on ympärillään miehiä, jotka lähtisivät heti treffeille kyseisen naisen kanssa, jos mahdollisuus tulisi.
Toki tietenkin harva näistä miehistä kelpaisi laatukriteereistä huomattavan tarkoille naisille, mutta se on eri asia se. Ihailijoita löytyy, se on pääasia.
Mitä arvoa tai merkitystä miehen ihastuksella on, jos se ei kohdistu henkilöön, vaan mies "on ihastunut" jokaiseen näkemäänsä naiseen? Ja toisaalta jos naiset eivät kerran edes tiedä miesten ihastuksista, eihän se silloin heihin mitenkään vaikuta. Moni nainen kuvittelee, etteivät kelpaa kenellekään - sehän onkin mukava yllätys, jos pulskalla ja rääväsuiselle kouvolatukkaisella yh:llakin on lauma ihailijoita odottamassa vain "vihreää valoa". Vai tarkoititko nyt ihailussa kylpevillä naisilla hoikkia, pitkätukkaisia ja kauniita naisia?
Ei mies ole ihastunut jokaiseen näkemäänsä naiseen. Ei tarvitse olla naisen ympärillä kuin muutamia miehiä, niin jollekulle niistä hän on yksi miehen harvoista ihastuksista.
Koskeeko tämä myös pulskaa yh:ta vai vain hyvännäköisiä naisia? Eli onko jokaisella tylsännäköisellä tai tätimäisellä ja persoonaltaankin tylsällä naisella ainakin yksi ihailija? Sehän on kiinnostavaa, jos näin on. Miten saisin selville kuka/ketkä ovat omalla kohdallani näitä ihailijoita?
Ainakin tuntemillani tätimäisillä ja rumilla 35 naisilla on ollut tähänastisessa elämässä kauhea määrä miehiä, että joku heitäkin tuntuu ihailevan. Tai vähintäänkin heidän vaginaansa.
Viimeinen lause olikin sitten se ainoa millä merkitystä. Ei miehet ihastu naiseen, niitä kiinnostaa tökätä oma munansa jonnekin. Ei se ole mitään ihastusta tai ihailua.
No ihan naisten oma vika, että valkkaavat niistä munantökkäyshaluisista ne narsistisimmat pelimiehet. Kannattaisko ehkä olla antamatta heti sitä vagia, ja jalostaa ympärillä pyörivien kunnollisten miesten munantökkäyshaluista parisuhdehaluja?
Lähdetään siitä, että miehiä ei ole pyörinyt ympärillä ikinä. Ja toinen ikävä käänne sun misogyniseen teoriaan on, että minä olen todella siveydensipuli, en ole kertaakaan ollut sukupuoliyhteydessä elämäni aikana. Kerro mulle että miten saan ympärilleni minusta kiinnostuneita miehiä (työskentelen miesvaltaisella alalla enkä ole edes kotiini kahlittu) kun itse en tätä osaa ja miten "jalostan näidtä parisuhdehaluisia", kun kukaan ei satu haluamaan minua yhtään mihinkään? Älä luettele asioita mitä minun ei tulisi tehdä kun et tiedä minusta mitään, vaan kerro mitä minun tulisi tehdä.
Miten pukeudut? Onko ylipainoa huomattavasti? Minkä pituiset hiukset sinulla on?
( ja nämä ei sitten ole "misogyniaa", vaan yritys selvittää jos on jotain low hanging fruitseja, joilla saat nopeasti lisää miehiä kiinnostumaan)
Vapaa-ajalla tykkään pukeutua mekkoihin, kotona ja töissä (duunarina varastolla) käytän jotain halpis tokmannin t-paitoja ja shortseja tai verkkareita. En meikkaa koskaan koska en osaa, enkä halua katsella naamaani peilistä. Painoa pitäisi saada kymmenkunta kiloa pois, mutta olen ollut parikymmentä kiloa alipainoinen nuorempana eikä kiinnostusta ole ollut missään vaiheessa: ulkonäkö ja varsinkin ne viat omassa ulkonäössäni on ihan muuta kuin paino. Hiukset ovat olleet aina puolipitkät.
Yrität töissä sulautua varaston miehiin joten varaston miehet eivät huomaa sinua. Jos pukeutuisit hiukan naisellisemmin, niin että varaston miehet huomaavat heti että joukossa on nainen, niin taatusti tulisi miehiä iskemään.
Ok. Minä taas olen toimistotyössä. Pukeudun hameisiin, mekkohin ja korkkareihin. Missä ne kaikki iskijät on?
Näytätkö varatulta naiselta? Saattaisin olettaa, että olet varattu ja ahdistelukeissit on tulilla heti jos ehdottaa lounasta.
Millä ihmeen tavalla ne ihastuneet sitä lounasta ehdottaa jos siitä tulee ahdotelukeissi? Lähettämällä munan kuvan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tohtori Livingstone kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, ja mitä olen (etenkin) naispuolisten ystävieni kanssa keskustellut, niin aika monella heistä on melko tiukat kriteerit sille, millaisia asioita ei voi hyväksyä. Muutamia tosielämän esimerkkejä:
- miehellä on maksuhäiriömerkintä - ei jatkoon. Sillä ei ole väliä, mistä merkintä on tullut, onko velka ehkä jo maksettu, ja miten asia on nyt hoidossa.
- mies on joskus viihdekäyttänyt muita päihteitä, kuin alkoholia - ei jatkoon. Kannabista joskus poltellut tai jopa edelleen satunnaisesti poltteleva mies on narkkari ja pajapää, josta ei ole parisuhteeseen.
- miehellä on mielialalääkitys - ei jatkoon. Mielenterveysongelmat, burn out, masennus tai hoitotasapainossa oleva mielen sairaus tekevät miehestä kelvottoman parisuhteeseen.
- miehellä on lapsia edellisestä liitosta - ei jatkoon. Miehen tulee haluta lapsia ja olla huomaavainen ja sitoutumishaluinen kumppani, mutta vasta tämän uuden naisen kanssa.
- miehellä on naispuolisia ystäviä - ei jatkoon. Miehen on oltava tasa-arvoa kannattava, mutta hänen on myös tajuttava, ettei vastakkainen sukupuoli ole ystävämateriaalia.
- mies asuu väärässä paikassa - ei jatkoon. Ei jaksa alkaa kaukosuhteeseen, ei halua viettää tapaillessa aikaa toisen kanssa maalla/kaupungissa.
- mies on työtön tai sairaseläkkeellä - ei jatkoon. Syyllä ei ole väliä, töitä kyllä nohevalle löytyy aina ja työkyvytön on luonnollisesti myös kyvytön parisuhteeseen.
- eriävä poliittinen kanta tai ei poliittista kantaa lainkaan - ei jatkoon. Väärät arvot, ei sovi ja ei käy.Tähän kun vielä lisätään ehdottomat ulkonäkökriteerit, niin kumppanin löytäminen alkaa olla jo aika hankalaa. Pitää olla oikean mittainen ja painoinen ja rakenteinen ja sopivan tyylinen. Viimeistään vääränlainen penis saattaa romahduttaa lupaavasti alkaneen suhteen.
En tarkoita, etteikö ihmisellä saisi olla ehdottomiakin periaatteita ja kriteereitä potentiaaliselle kumppanille, mutta minusta kannattaa kuitenkin aina tutustua kiinnostavaan ihmiseen avoimella mielellä.
Mitä noista kriteereistä suosittelisit siis luopumaan - kannattaisiko hyväksyä maksuhäiriömerkinnät, huumeidenkäyttö vai mielenterveysongelmat, esimerkiksi?
Noita edellämainittuja on kovin eritasoisia. Mikko Kuustonen mielletään vanhemmissa ikäpolvissa unelma-poikaystäväksi, mutta on kylläkin kertonut julkisestikin mielialalääkityksestään. Hanna Brotherus siis joutui tyytymään mielenterveysongelmaiseen?
Rokkarit saa monen naisen kuumaksi, mutta moni rokkarilienee myös pössytellyt...
Okei, rokkarit siis vetoavat moniin naisiin ja osa heistä on ehkä pössytellyt - millä logiikalla tämä tarkoittaa, ettei kaikkien naisten pitäisi luopua kriteeristä, että eivät toivo miehen käyttävän mitään huumausaineita? Tämä keskusteluhan alkaa olla aivan absurdi, että jopa järkevät ja fiksut kriteerit, kuten huumeettomuus, nähdään liian tiukkoina kriteereinä. Ja noiden rokkareidenkin kohdalla kyse on enemmän stereotypiasta - jos ei puhuta megaluokan rock-staroista, niin aika moni elää melko tavallista elämää, ja nykyisin ne isommatkin tähdet saattavat olla jopa absolutisteja. Takavuosien sekoilut ovat aika "out". Ja moni rokkari on tavallisessa työssä, ja sivutyönään soittaa bändissä - siitä on rokkikliseet kaukana.
Vaikutat kyllä todella naiivilta huumeitten suhteen. Satunnaiskäyttö on aivan tavallista, ehkä jopa lisääntynyt tässä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Esimerkkinä upperit kuten ekstaasi ja kokaiini kerran kuukaudessa jossain keikalla tai baarissa jne. Tunnen maisteritutkinnon omaavia pukumiehiä jotka polttavat kannabista joka viikonloppu. Ihan normaalia, PK-seudulla varsinkin. Siinä olet kyllä oikeassa että tietynasteinen absolutismi on yleistynyt. Varsinkin alkoholittomuus.
En ymmärrä miten huumeidenkäyttö korreloi automaattisesti ongelmakäytön kanssa? ne ovat kaksi eri asiaa.
Minulle turn off on jo pelkästään se että mies kokee tarvitsevansa huumeita elämäänsä. Jos hän ei tällaista koe, niin hän ei käytä. Pariudun ainoastaan miehen kanssa joka on ehdottoman kielteinen huumeita kohtaan. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa kuinka yleistä kyseinen toiminta on, en muutenkaan elä elämääni siten että puntaroin yleisyyksiä ja menen sen mukaan.
Monesti nämä kovasti huumevastaiset itse vetää röökiä ja alkoholia. Sitten dissataan muita päihdeaineita 0 kokemuksella ja tietämyksellä. Toistetaan kauhuvalistuksen valheita siideri kädessä leikkien parempaa ihmistä, vaikka on itse huumaavia aineita käyttävä juntti jostain perämetsän keskeltä.
Olen eri, mutta minäkään en halua miestä, joka kokee huumeet osaksi ajanviettoaan, vaikka satunnaisesti, oli se sitten pilveä tai ekstaasia. Samoin en halua alkoholistia, enkä aktiivista tupakoitsijaa. En itse käytä huumeita, en halua käyttää niitä, en polta kuin 1-3 savuketta vuodessa, ja alkoholia nimenomaan nautitaan esim. ruoan, jälkiruoan kanssa tai juhlissa sivistyneesti kännäämättä.
Minä ja Huumehemmo, Minä ja Alkkiskaveri, Minä ja Sätkä-Jätkä ollaan elämäntavoiltamme ja sitä myöten arvoiltamme sen verran kaukana toisistamme, että meillä kummallakaan ei olisi suhteessa kivaa.
Arvot ja elämäntavat määrittelevät hirvittävän paljon sitä, kantaako suhde ja kannattaako siihen ryhtyä.
Niin meitä on paljon erilaisia. Minua ei haittaa satunnainen huumeiden ottaminen mutta tuo että juodaan kotona on se mikä lopulta ajoi siihen miksi olen eronnut nyt.
Kotonani ei juoda edes "sivistyneesti ruoan kanssa" koska siitä ei kokemukseni mukaan ole pitkä matka siihen että sitten naukkailee "vähän" joka ilta sen ruoan kanssa ja sen jälkeen. Se viini ei tee kenestäkään sen sivistyneempää.Höpöhöpö nyt taas :D :D XD
Sen jälkeen kun katselin puolisoni muuttuvan alkoholistiksi juuri tuolla "juodaan ruoan kanssa" ja "otetaan jälkiruoaksi" niin se kotikittaaja on viimeinen asia mitä alan katselemaan.
Että mene sinä höpöhöpöilemään pullosi kanssa. Jokaisella saa olla ne omat kriteerit yhä, eikö vain.
Höpöhöpö koskikin sitä että huumeet muka olisi ok :D :D Eli edelleen, höpöhöpö! ;)
Kyllä sinulla on heti viidennessä lauseessa se ensimmäinen vaatimus. Että kolahtaa.
Me voimme tosiaan väittää vaikka mitä ja olet siinä oikeassa, ettei se, että väitteen sanoo ääneen, tee siitä totuutta. Mutta nyt on kyse ihan määrätystä väitteestä, ei kaikista väitteistä. Eli siitä onko koskaan kukaan ollut kiinnostunut sinusta ja onko sinun mahdollista saada parisuhde. Se, että jotain muita väitteitä ei voida todistaa vääriksi tai ne ovat mahdottomia, ei tee kaikista muista väitteistä vääriä. Ymmärrätkö?
Kuinka monta ihmistä olet elämäsi aikana tavannut? Tiedätkö sinä täysin varmuudella mitä he sinusta ovat ajatelleet? Vai päättelyä, että tiedät, koska sinusta joku ajatus vaati aina myös juuri sen määrätyn käytöksen? Eli jos et ole nähnyt käytöstä, myöskään ajatusta ei ole voinut olla? Voit ehkä vielä väittää ettei sinulle ole osoitettu kiinnostusta, mutta sekin on tulkinnan varaista, koska sinä itse tietenkin määrittelet mitä lasket kiinnostuksen osoittamiseksi. Joku laskee kaiken siitä, että sinulle edes puhutaan ja joku, että pyydetään syömään kalliiseen ravintolaan.
Tietenkään suhteeseen ei riitä yksipuolisen kiinnostus.