Lue keskustelun säännöt.
Muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen?
Kaipaisin nyt vähän vertaistukea, en keljuilua. Löytyykö palstalta muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen? Tuntuu että nykypäivän deittimarkkinat on yhtä pikku kivan ja seksin hakemista, haaremin keräämistä ja multideittailua. Avoimet suhteet, polysuhteet ja yhdenillanjutut ovat pinnalla ja tulee välillä se olo että arvostaako kukaan enää monogaamista suhdetta. Tämä tuottaa surua koska itse toivoisin seurustella vain sen yhden kanssa, muuttaa ajan kanssa kenties yhteen ja perustaa sen perheenkin, mutta se on vaikeaa kun yksi jos toinenkin etsii vain pikkukivaa tai parin kk:n pikasuhdetta. Mikäli haluan saada lapsen ja perheen tässä elämässä, ei minulla ole loputtomasti aikaa etsiä kumppania saati pettyä kun joku ei sitten suurista sanoistaan huolimatta sitoudukaan tai luovuttaa heti kun tulee vastaan ensimmäinen pieni keskustelu/ongelma. Tuntuu että deittisovelluksia käyttävät ovat pahimpia: vastassa on sitoutumiskammoinen ihminen joka on saanut jo paljon takkiinsa tai ihminen joka nirsoaa ja etsii aina vain parempaa ja parempaa ja on selkeästi jäänyt koukkuun deittiappiin loputtomaan tarjontaan. Tuntuu että nykymaailmassa ei malteta tai edes viitsitä panostaa enää yhteen kerralla ja oikeasti näin rakentaa ja saada jotakin yhteistä aikaan. Kun on aina olemassa se seuraava ja seuraava.
Kommentit (1943)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo aika on itselläni jäänyt joki iaka sitten taakse kun täytin 40 vuotta. Edelleen olen sinkku. Välillä tuntuu pahalta kun en ole löytänyt ja kohdannut sitä omaa rkastani ja erityistäni, jonka kanssa toteuttaa haave ja unelma perheestä ja mahd, lapsista.
Toisaalta yhä useammin huomaan kysyväni itseltäni. että mitä menettäsin, jos kohtaloni olisi elää loppuikänikin sinkkuna? Myönnän tunteeni kateutta ja mustasukkaisuutta kun olen nähnyt pareja ja nuoria perheitä viettämässä aikaansa.
Myönnän, että sisälläni on mustasukkaisuuden piikki pistänyt kovasti kun kavereistani osa on löytänyt "taas" itselleen uuden ja erityisen. Ja kuinka lähes jokainen heistä on vaikuttanut ihan täyspäisiltä, mukavilta ja kivan näköisltäkin. - Itse huomaan taas pian olleeni sinkkuna yhden vuoden lisää aiempien sinkkuvusien päälle.
En ole katkera, enkä halua katkeran kitkeräksi muuttua. Mutta toisinaan tuntuu aika pahalta.
Aika samat ajatukset itselläni.
Omat naispuoliset kaverit kun eroavat kumppanistaan, niin he tyypillisesti surevat muutaman kuukauden, ja sitten heillä on taas uusi mukavan oloinen ja kivan näköinen mies kainalossaan. Itse olen aina yksin, olen täysin näkymätön niille miehille joita pidän kiinnostavina.
Oli kova paikka tajuta että minähän olen aivan eri tasolla kuin naispuoliset ystäväni, mitä tulee parisuhdemarkkinoihin. He pystyvät kerta toisensa jälkeen saamaan viehättäviä ja täyspäisiä miehiä, minulla taas ei ole näköjään mitään edellytyksiä näistä miehistä kilpailla.
Tällaista se nyt sitten on. Jokaisessa kisassa jonkun täytyy olla se viimeinen.
Täällä kans kohtalotoveri. Tekeehän se välillä tosi surulliseksi ja käyn sitä surua nyt aktiivisesti läpi. Mietin samalla unelmia uusiksi ja miten saan elämästäni oman näköistä. Semmoinen kouraisu kuitenki vielä tuntuu sydämessä, luulen ettei se tule koskaan poistumaan, mutta opin elämään sen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukko39 kirjoitti:
On vaikeaa.
Valtaosa vapaana olevista naisista on joko:
Lihavia
Mt ongelmaksi
Päihdeongelmaisia
Katkeria
Vainoharhaisia
Kouluja käymättömiä
Taloudenhallinta hukassa
Tai kaikkia noita.Suunnattoman vaikeaa löytää sinkkua, jolla olisi terveys kunnossa ja terveelliset elämäntavat.
Edellytän myös että elättää itsensä, ja on kykenevä osallistumaan tulevan perheen elatukseen eikä ole siipeilijä.
Onko käynyt mielessä että se terveys voi olla priimaa tänään, mutta huomenna makaatkin rattijuopon alle jääneenä sairaalassa etkä koskaan enää tule kuntoon? Vaihdetaanko se oma puoliso siis aina kun hänelle tulee jotain sellaista minkä takia terveys ei ole kunnossa? Vai luuletko olevasti kuolematon, niin kun teinit yleensä luulevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ihan samasta syystä ette kelpaa niille miehille, jonka takia itsekin sivuutatte miehiä. Eli ette kiinnostu miehestä, jos hänen ulkonäkönsä ei tarpeeksi miellytä. Samasta syystä ette saa niitä miehiä joista itse kiinnostutte. Teidän ulkonäkö taasen ei riitä heille.
Ja lopulta millään hyvyydellä ja kunnolisuudella ei ole merkitystä. Kaikki on nykyaikana ulkonäöstä kiinni.
Se tässä kaiken pointti olikin. Ulkonäkö on se joka ratkaisee ja muut ominaisuudet sitten ovat mahdollista plussaa.
Ei mene ihan noin. Ulkonäkö ei ratkaise täysin, vaikka on minkälainen komistus taikka kaunotar mutta tyhmä kuin saapas, niin sillä ei pitkälle pötkitä.
MUTTA, ukonäkö auttaa pääsemään alkukynnyksen yli. Siis tutustumisen aloitukseen, vastakkaisen sukupuolen kiinnostuksen heräämiseen.
Ulkonäkö on kuin avaruusraketin lähtömoottori. Pelkällä lähtömoottorilla lento kestää noin viisi tai kymmenen sekuntia, mutta jos päämoottorit ei käynnisty, raketti mätkähtää takaisin maahan. Toisaalta, jos lähtömoottori ei toimi, raketti ei kohoa edes sitä muutamaa kymmentä metriä, koska päämoottori vaatii käynnistyäkseen sen että lähtömoottori on nostanut raketin ilmaan laukaisualustalta.
En siis ole mikään raketti-insinööri enkä oikeasti tiedä täsmälleen miten avaruustekniikka toimii, mutta äkkikatsomalta näyttäisi että ensin irtautuminen, sitten isompi mylly käynnistyy jne...
No yhtäkaikki, ymmärsitte pointin. Rumat eivät saa koskaan tilaisuutta näyttää hyvää parisuhdekyvykkyyttään, koska ovat lentäneet "ei kiinnosta" osastoon ennen kuin ensimmäistäkään sanaa on vaihdettu.
Lisäisin sen verran tuohon, että ei se kumppanin hyvä ulkonäkö pelkästään auta alkukynnyksen yli. Se että kumppani on hyvännäköinen, maksaa osinkoa koko suhteen ajan, erinäisin tavoin:
-hyvännäköistä kumppania on kiva katsoa arjessa
- Se että kumppani on hyvännäköinen, tekee omalta osaltaan seksistä parempaa
- hyvännäköisen kumppanin kainalossa on kiva olla ulkona ihmisten ilmoilla
Eli se että oma kulta on komea/kaunis, on itsessään asia joka lisää elämänlaatua ja antaa nautintoa, joka ikinen päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Alenna rimaa, ota se vähän rumempi, mutta kiltti ja hyvätapainen mies"
Varmaan ihan hyvä neuvo niille naisille, jotka noin pystyvät toimimaan. Itselleni miehen ulkonäkö on kuitenkin niin tärkeä tekijä että en siitä pysty tai suostu kyllä tinkimään.
Ja sitten nillitätte kun ketään ei löydy? Suurinosa suomalaisista on ulkonäöltään korkeintaan keskivertoa, joten pinnalliset jää lehdelle soittelemaan, ei niitä adoniksia riitä jokaiselle tavis pirkolle.
Onko sun mielestä miehissä ja naisissa tasan saman verran hyvännäköisiä? Väittäsin, että naisissa on aika paljon enemmän. Tai ainakin omasta ulkonäöstä huolehtivia on enemmän.
Tässä on se ero, että oikeasti keskivertoa alemman näköinen nainen saa meikattua itsensä meikillä vähintään keskiverroksi tai sen ylikin. Meikillä voi niin sanotusti kusettaa aivan hiton paljon ulkonäöllisesti. Luonnonkauniita naisia ei todellakaan ole paljoa, vaan loppujen lopuksi varsin vähän.
Varmasti näin, mutta eihän miehille yleensä ole mitään väliä onko nainen kaunis vain meikattuna vai myös ilman meikkiä. Yllättävästi usein suosituimpia naisia ovat ne, jotka meikkaavat reilusti ja ilman meikkiä ja muita lisäkkeitä hukkuvat tapettiin. Aika harva mies oikeasti arvostaa luonnonkauneutta.
Kyllä sellaisiakin on. Tarkoitan tällä itseäni. Hyvin voimakas meikkaus tekee minuun päinvastaisen vaikutuksen, en syty. En toki ole totaalisesti meikkausta vastaan, mutta mielestäni kaunein meikkaus on sellainen, mitä minä en edes huomaa. Nuorten naisten kasvolävistyksistä, viisisentti-irtoripsistä tai goottimeikkauksista en viitsi sanoa mitään. Itsekukin tyylillään...
Tohtori Livingstone kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, ja mitä olen (etenkin) naispuolisten ystävieni kanssa keskustellut, niin aika monella heistä on melko tiukat kriteerit sille, millaisia asioita ei voi hyväksyä. Muutamia tosielämän esimerkkejä:
- miehellä on maksuhäiriömerkintä - ei jatkoon. Sillä ei ole väliä, mistä merkintä on tullut, onko velka ehkä jo maksettu, ja miten asia on nyt hoidossa.
- mies on joskus viihdekäyttänyt muita päihteitä, kuin alkoholia - ei jatkoon. Kannabista joskus poltellut tai jopa edelleen satunnaisesti poltteleva mies on narkkari ja pajapää, josta ei ole parisuhteeseen.
- miehellä on mielialalääkitys - ei jatkoon. Mielenterveysongelmat, burn out, masennus tai hoitotasapainossa oleva mielen sairaus tekevät miehestä kelvottoman parisuhteeseen.
- miehellä on lapsia edellisestä liitosta - ei jatkoon. Miehen tulee haluta lapsia ja olla huomaavainen ja sitoutumishaluinen kumppani, mutta vasta tämän uuden naisen kanssa.
- miehellä on naispuolisia ystäviä - ei jatkoon. Miehen on oltava tasa-arvoa kannattava, mutta hänen on myös tajuttava, ettei vastakkainen sukupuoli ole ystävämateriaalia.
- mies asuu väärässä paikassa - ei jatkoon. Ei jaksa alkaa kaukosuhteeseen, ei halua viettää tapaillessa aikaa toisen kanssa maalla/kaupungissa.
- mies on työtön tai sairaseläkkeellä - ei jatkoon. Syyllä ei ole väliä, töitä kyllä nohevalle löytyy aina ja työkyvytön on luonnollisesti myös kyvytön parisuhteeseen.
- eriävä poliittinen kanta tai ei poliittista kantaa lainkaan - ei jatkoon. Väärät arvot, ei sovi ja ei käy.Tähän kun vielä lisätään ehdottomat ulkonäkökriteerit, niin kumppanin löytäminen alkaa olla jo aika hankalaa. Pitää olla oikean mittainen ja painoinen ja rakenteinen ja sopivan tyylinen. Viimeistään vääränlainen penis saattaa romahduttaa lupaavasti alkaneen suhteen.
En tarkoita, etteikö ihmisellä saisi olla ehdottomiakin periaatteita ja kriteereitä potentiaaliselle kumppanille, mutta minusta kannattaa kuitenkin aina tutustua kiinnostavaan ihmiseen avoimella mielellä.
Mitä noista kriteereistä suosittelisit siis luopumaan - kannattaisiko hyväksyä maksuhäiriömerkinnät, huumeidenkäyttö vai mielenterveysongelmat, esimerkiksi?
Noita edellämainittuja on kovin eritasoisia. Mikko Kuustonen mielletään vanhemmissa ikäpolvissa unelma-poikaystäväksi, mutta on kylläkin kertonut julkisestikin mielialalääkityksestään. Hanna Brotherus siis joutui tyytymään mielenterveysongelmaiseen?
Rokkarit saa monen naisen kuumaksi, mutta moni rokkarilienee myös pössytellyt...
Okei, rokkarit siis vetoavat moniin naisiin ja osa heistä on ehkä pössytellyt - millä logiikalla tämä tarkoittaa, ettei kaikkien naisten pitäisi luopua kriteeristä, että eivät toivo miehen käyttävän mitään huumausaineita? Tämä keskusteluhan alkaa olla aivan absurdi, että jopa järkevät ja fiksut kriteerit, kuten huumeettomuus, nähdään liian tiukkoina kriteereinä. Ja noiden rokkareidenkin kohdalla kyse on enemmän stereotypiasta - jos ei puhuta megaluokan rock-staroista, niin aika moni elää melko tavallista elämää, ja nykyisin ne isommatkin tähdet saattavat olla jopa absolutisteja. Takavuosien sekoilut ovat aika "out". Ja moni rokkari on tavallisessa työssä, ja sivutyönään soittaa bändissä - siitä on rokkikliseet kaukana.
Vaikutat kyllä todella naiivilta huumeitten suhteen. Satunnaiskäyttö on aivan tavallista, ehkä jopa lisääntynyt tässä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Esimerkkinä upperit kuten ekstaasi ja kokaiini kerran kuukaudessa jossain keikalla tai baarissa jne. Tunnen maisteritutkinnon omaavia pukumiehiä jotka polttavat kannabista joka viikonloppu. Ihan normaalia, PK-seudulla varsinkin. Siinä olet kyllä oikeassa että tietynasteinen absolutismi on yleistynyt. Varsinkin alkoholittomuus.
En ymmärrä miten huumeidenkäyttö korreloi automaattisesti ongelmakäytön kanssa? ne ovat kaksi eri asiaa.
Minulle turn off on jo pelkästään se että mies kokee tarvitsevansa huumeita elämäänsä. Jos hän ei tällaista koe, niin hän ei käytä. Pariudun ainoastaan miehen kanssa joka on ehdottoman kielteinen huumeita kohtaan. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa kuinka yleistä kyseinen toiminta on, en muutenkaan elä elämääni siten että puntaroin yleisyyksiä ja menen sen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Alenna rimaa, ota se vähän rumempi, mutta kiltti ja hyvätapainen mies"
Varmaan ihan hyvä neuvo niille naisille, jotka noin pystyvät toimimaan. Itselleni miehen ulkonäkö on kuitenkin niin tärkeä tekijä että en siitä pysty tai suostu kyllä tinkimään.
Ja sitten nillitätte kun ketään ei löydy? Suurinosa suomalaisista on ulkonäöltään korkeintaan keskivertoa, joten pinnalliset jää lehdelle soittelemaan, ei niitä adoniksia riitä jokaiselle tavis pirkolle.
Onko sun mielestä miehissä ja naisissa tasan saman verran hyvännäköisiä? Väittäsin, että naisissa on aika paljon enemmän. Tai ainakin omasta ulkonäöstä huolehtivia on enemmän.
Suomalaisissa miehissä ja naisissa on tasan yhtä paljon hyvännäköisiä
Tämä on aika pitkälti omakin veikkaukseni.
Ilman meikkejä yms huijauksia (eli katsotaan vain luontaisia kasvonpiirteitä ja luustoa) sanoisin että hyvännäköisiä ihmisiä on aika saman verran miehissä ja naisissa.
Ei tuollaisessa arvioinnissa ole mitään järkeä, sillä todellisuudessa suurin osa miehistä ei arvioi naisten kauneutta ilman meikkiä ja muita huijauksia. Miehille on ihan yks ja sama mistä se kauneus on saatu, kunhan sitä on.
Moni peruspirkko kuvittelee olevansa joku suuren luokan kaunotar ja ulisee, kun adonikset ei kiinnostu. Mullakin työkaverina tuollainen. Olkaa aivan rauhassa vanhojapiikoja.
Nykypäivän nettideittailu, miesten tyytymiskulttuuri ja naisten hypergaminen tasoteorian noudattaminen on johtanut tuohon, että nykyään jotkut rumat pullukatkin kelpuuttavat vain top10% miehiä.
Eli onko siis niin, että vain 10% ihmisistä (heteroista) on parisuhteessa? Jos kerran vain 10% miehistä kelpaa yhtään minkäänlaisille naisille, tarkoittaa se sitä, että max 10% väestöstä päätyy suhteeseen - eli toisinsanoen se miesten suosituin osuus, 10% kaikista miehistä, valikoivat tarjokkaista (eli kaikista naisista) mieleisensä, ja loput sitten pysyvät sinkkuna. Jännä, että tunnen lihavia naisia, jotka ovat menneet jopa naimisiin (lihavina) - onko siis käynyt niin, että he ovat tulleet noiden harvinaisten komistusten (10% kaikista miehistä) valitsemiksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Alenna rimaa, ota se vähän rumempi, mutta kiltti ja hyvätapainen mies"
Varmaan ihan hyvä neuvo niille naisille, jotka noin pystyvät toimimaan. Itselleni miehen ulkonäkö on kuitenkin niin tärkeä tekijä että en siitä pysty tai suostu kyllä tinkimään.
Ja sitten nillitätte kun ketään ei löydy? Suurinosa suomalaisista on ulkonäöltään korkeintaan keskivertoa, joten pinnalliset jää lehdelle soittelemaan, ei niitä adoniksia riitä jokaiselle tavis pirkolle.
Onko sun mielestä miehissä ja naisissa tasan saman verran hyvännäköisiä? Väittäsin, että naisissa on aika paljon enemmän. Tai ainakin omasta ulkonäöstä huolehtivia on enemmän.
Suomalaisissa miehissä ja naisissa on tasan yhtä paljon hyvännäköisiä
Tämä on aika pitkälti omakin veikkaukseni.
Ilman meikkejä yms huijauksia (eli katsotaan vain luontaisia kasvonpiirteitä ja luustoa) sanoisin että hyvännäköisiä ihmisiä on aika saman verran miehissä ja naisissa.
Ei tuollaisessa arvioinnissa ole mitään järkeä, sillä todellisuudessa suurin osa miehistä ei arvioi naisten kauneutta ilman meikkiä ja muita huijauksia. Miehille on ihan yks ja sama mistä se kauneus on saatu, kunhan sitä on.
Moni peruspirkko kuvittelee olevansa joku suuren luokan kaunotar ja ulisee, kun adonikset ei kiinnostu. Mullakin työkaverina tuollainen. Olkaa aivan rauhassa vanhojapiikoja.
Oikeastiko se siellä työpaikalla valittaa, ettei adonikset kiinnostu? En usko. Todennäköisemmin tapahtunut: antoi sinulle pakit ja siitä päättelit, että kuvittelee olevansa suuren luokan kaunotar.
Mikä siinä on, että aina automaattisesti oletatte että kirjoittaja on mies? Ja sen lisäksi teette aivan omia oletuksianne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää miesten valitus siitä, että naisten mielestä pitää olla kemiaa. Siis kai miehet on ystäviäkin vain sellaisten miesten kanssa, joitten kanssa tuntuu että on samalla aaltopituudella eli on sitä (platonista) kemiaa? On miehet minutkin jättäneet kemian puutteen vuoksi, eli vaikka itse olen ollut tuolloin ihastunut niin mies ei ole ollut. Eli itse olen voinut tuntea kemiaa olevan mutta mies ei ole. Jälkikäteen ajateltuna ei meillä tosiaan mitään yhteistä kemiaa ole ollut, vaan olen itse hakenut miehestä jotain muuta kuin sitä että kaksi itsenäistä ihmistä huomaa viihtyvänsä yhdessä.
Riippuu minkälaisesta kemiasta puhutaan.
Miehille riittää että on ihan normaali keskustelukemia ja yhteisiä juttuja joista jutella.
Kun taas naiset haluavat tajunnan räjäyttävää alfa-alistus-pilkesilmäkulma-standupkoomikko-supliikkikemiaa. Pitää saada sukat pyörimään jaloissa ja kosketuksella pöksyt märäksi välittömästi.
Eli naiset haluavat, että on seksuaalista halua, ja miehet haluavat vain keskustella. Hmm, uskoisinkohan tätä...
Tuskinpa minkään suhteen tai seksuaalisen vetovoiman perustaksi riittää se, että voidaan vaikka puhua työasioista tai harrastuksista. Ja mitä tulee tuohon "pöksyt märiksi" niin ei seksi oikein nautinnollista ole, jos ei yhtään kiihotu. Ei siinäkään mitään järkeä olisi, että olisi kuiva kuin sahara, fiilis tiessään, ja sitten vaan liukkarilla hoitaisi miehelle panomahdollisuuden.
Kemia ei ole sama kuin seksihalu.
Se, että mies haluaa seksiä riippuu pitkälti naisen rasvaprosentista ja kropan muodoista. Ja minkälaisesta seksistä nainen tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Alenna rimaa, ota se vähän rumempi, mutta kiltti ja hyvätapainen mies"
Varmaan ihan hyvä neuvo niille naisille, jotka noin pystyvät toimimaan. Itselleni miehen ulkonäkö on kuitenkin niin tärkeä tekijä että en siitä pysty tai suostu kyllä tinkimään.
Ja sitten nillitätte kun ketään ei löydy? Suurinosa suomalaisista on ulkonäöltään korkeintaan keskivertoa, joten pinnalliset jää lehdelle soittelemaan, ei niitä adoniksia riitä jokaiselle tavis pirkolle.
Onko sun mielestä miehissä ja naisissa tasan saman verran hyvännäköisiä? Väittäsin, että naisissa on aika paljon enemmän. Tai ainakin omasta ulkonäöstä huolehtivia on enemmän.
Tässä on se ero, että oikeasti keskivertoa alemman näköinen nainen saa meikattua itsensä meikillä vähintään keskiverroksi tai sen ylikin. Meikillä voi niin sanotusti kusettaa aivan hiton paljon ulkonäöllisesti. Luonnonkauniita naisia ei todellakaan ole paljoa, vaan loppujen lopuksi varsin vähän.
No ei sillä meikillä kyllä saa ylipainoa piilotettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tohtori Livingstone kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, ja mitä olen (etenkin) naispuolisten ystävieni kanssa keskustellut, niin aika monella heistä on melko tiukat kriteerit sille, millaisia asioita ei voi hyväksyä. Muutamia tosielämän esimerkkejä:
- miehellä on maksuhäiriömerkintä - ei jatkoon. Sillä ei ole väliä, mistä merkintä on tullut, onko velka ehkä jo maksettu, ja miten asia on nyt hoidossa.
- mies on joskus viihdekäyttänyt muita päihteitä, kuin alkoholia - ei jatkoon. Kannabista joskus poltellut tai jopa edelleen satunnaisesti poltteleva mies on narkkari ja pajapää, josta ei ole parisuhteeseen.
- miehellä on mielialalääkitys - ei jatkoon. Mielenterveysongelmat, burn out, masennus tai hoitotasapainossa oleva mielen sairaus tekevät miehestä kelvottoman parisuhteeseen.
- miehellä on lapsia edellisestä liitosta - ei jatkoon. Miehen tulee haluta lapsia ja olla huomaavainen ja sitoutumishaluinen kumppani, mutta vasta tämän uuden naisen kanssa.
- miehellä on naispuolisia ystäviä - ei jatkoon. Miehen on oltava tasa-arvoa kannattava, mutta hänen on myös tajuttava, ettei vastakkainen sukupuoli ole ystävämateriaalia.
- mies asuu väärässä paikassa - ei jatkoon. Ei jaksa alkaa kaukosuhteeseen, ei halua viettää tapaillessa aikaa toisen kanssa maalla/kaupungissa.
- mies on työtön tai sairaseläkkeellä - ei jatkoon. Syyllä ei ole väliä, töitä kyllä nohevalle löytyy aina ja työkyvytön on luonnollisesti myös kyvytön parisuhteeseen.
- eriävä poliittinen kanta tai ei poliittista kantaa lainkaan - ei jatkoon. Väärät arvot, ei sovi ja ei käy.Tähän kun vielä lisätään ehdottomat ulkonäkökriteerit, niin kumppanin löytäminen alkaa olla jo aika hankalaa. Pitää olla oikean mittainen ja painoinen ja rakenteinen ja sopivan tyylinen. Viimeistään vääränlainen penis saattaa romahduttaa lupaavasti alkaneen suhteen.
En tarkoita, etteikö ihmisellä saisi olla ehdottomiakin periaatteita ja kriteereitä potentiaaliselle kumppanille, mutta minusta kannattaa kuitenkin aina tutustua kiinnostavaan ihmiseen avoimella mielellä.
Mitä noista kriteereistä suosittelisit siis luopumaan - kannattaisiko hyväksyä maksuhäiriömerkinnät, huumeidenkäyttö vai mielenterveysongelmat, esimerkiksi?
Noita edellämainittuja on kovin eritasoisia. Mikko Kuustonen mielletään vanhemmissa ikäpolvissa unelma-poikaystäväksi, mutta on kylläkin kertonut julkisestikin mielialalääkityksestään. Hanna Brotherus siis joutui tyytymään mielenterveysongelmaiseen?
Rokkarit saa monen naisen kuumaksi, mutta moni rokkarilienee myös pössytellyt...
Okei, rokkarit siis vetoavat moniin naisiin ja osa heistä on ehkä pössytellyt - millä logiikalla tämä tarkoittaa, ettei kaikkien naisten pitäisi luopua kriteeristä, että eivät toivo miehen käyttävän mitään huumausaineita? Tämä keskusteluhan alkaa olla aivan absurdi, että jopa järkevät ja fiksut kriteerit, kuten huumeettomuus, nähdään liian tiukkoina kriteereinä. Ja noiden rokkareidenkin kohdalla kyse on enemmän stereotypiasta - jos ei puhuta megaluokan rock-staroista, niin aika moni elää melko tavallista elämää, ja nykyisin ne isommatkin tähdet saattavat olla jopa absolutisteja. Takavuosien sekoilut ovat aika "out". Ja moni rokkari on tavallisessa työssä, ja sivutyönään soittaa bändissä - siitä on rokkikliseet kaukana.
Vaikutat kyllä todella naiivilta huumeitten suhteen. Satunnaiskäyttö on aivan tavallista, ehkä jopa lisääntynyt tässä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Esimerkkinä upperit kuten ekstaasi ja kokaiini kerran kuukaudessa jossain keikalla tai baarissa jne. Tunnen maisteritutkinnon omaavia pukumiehiä jotka polttavat kannabista joka viikonloppu. Ihan normaalia, PK-seudulla varsinkin. Siinä olet kyllä oikeassa että tietynasteinen absolutismi on yleistynyt. Varsinkin alkoholittomuus.
En ymmärrä miten huumeidenkäyttö korreloi automaattisesti ongelmakäytön kanssa? ne ovat kaksi eri asiaa.
Minulle turn off on jo pelkästään se että mies kokee tarvitsevansa huumeita elämäänsä. Jos hän ei tällaista koe, niin hän ei käytä. Pariudun ainoastaan miehen kanssa joka on ehdottoman kielteinen huumeita kohtaan. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa kuinka yleistä kyseinen toiminta on, en muutenkaan elä elämääni siten että puntaroin yleisyyksiä ja menen sen mukaan.
Kyllä huumeet normaalille ihmisille on turn off, ihan sama mitä huumeveikot yrittää väittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Alenna rimaa, ota se vähän rumempi, mutta kiltti ja hyvätapainen mies"
Varmaan ihan hyvä neuvo niille naisille, jotka noin pystyvät toimimaan. Itselleni miehen ulkonäkö on kuitenkin niin tärkeä tekijä että en siitä pysty tai suostu kyllä tinkimään.
Ja sitten nillitätte kun ketään ei löydy? Suurinosa suomalaisista on ulkonäöltään korkeintaan keskivertoa, joten pinnalliset jää lehdelle soittelemaan, ei niitä adoniksia riitä jokaiselle tavis pirkolle.
Onko sun mielestä miehissä ja naisissa tasan saman verran hyvännäköisiä? Väittäsin, että naisissa on aika paljon enemmän. Tai ainakin omasta ulkonäöstä huolehtivia on enemmän.
Suomalaisissa miehissä ja naisissa on tasan yhtä paljon hyvännäköisiä
Tämä on aika pitkälti omakin veikkaukseni.
Ilman meikkejä yms huijauksia (eli katsotaan vain luontaisia kasvonpiirteitä ja luustoa) sanoisin että hyvännäköisiä ihmisiä on aika saman verran miehissä ja naisissa.
Ei tuollaisessa arvioinnissa ole mitään järkeä, sillä todellisuudessa suurin osa miehistä ei arvioi naisten kauneutta ilman meikkiä ja muita huijauksia. Miehille on ihan yks ja sama mistä se kauneus on saatu, kunhan sitä on.
Moni peruspirkko kuvittelee olevansa joku suuren luokan kaunotar ja ulisee, kun adonikset ei kiinnostu. Mullakin työkaverina tuollainen. Olkaa aivan rauhassa vanhojapiikoja.
Nykypäivän nettideittailu, miesten tyytymiskulttuuri ja naisten hypergaminen tasoteorian noudattaminen on johtanut tuohon, että nykyään jotkut rumat pullukatkin kelpuuttavat vain top10% miehiä.
Eli onko siis niin, että vain 10% ihmisistä (heteroista) on parisuhteessa? Jos kerran vain 10% miehistä kelpaa yhtään minkäänlaisille naisille, tarkoittaa se sitä, että max 10% väestöstä päätyy suhteeseen - eli toisinsanoen se miesten suosituin osuus, 10% kaikista miehistä, valikoivat tarjokkaista (eli kaikista naisista) mieleisensä, ja loput sitten pysyvät sinkkuna. Jännä, että tunnen lihavia naisia, jotka ovat menneet jopa naimisiin (lihavina) - onko siis käynyt niin, että he ovat tulleet noiden harvinaisten komistusten (10% kaikista miehistä) valitsemiksi?
Ei, vaan he ovat ottaneet sen jonka saaneet. Nainen on tajunnut ettei saa sitä miestä jonka ykkösvaihtoehtona haluaa, ja mies on tajunnut ettei saa sitä naista jonka ykkösvaihtoehtona haluaisi. Sitten on puolin ja toisin rimaa laskettu kunnes kysyntä ja tarjonta ovat löytäneet toisensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kai miehetkin nyt haluaa tuntea seksuaalistakin kemiaa siihen kumppaniinsa eikä vain samanlaista keskustelukemiaa kuin jonkun random naapurin eläkeläisen kanssa pihatalkoista tms kanssa jutellessa? En ole ollut tietoinen että sellainen pilke silmäkulmassa jonkinsortin flirttailu onkin miesten mielestä vain joku alffojen spesiaalikyky. Sehän riippuu siis täysin siitä että molemmat tuntee jotain vetoa toisiaan kohtaan, ei tarvitse osata mitään pelimiesoppaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Alenna rimaa, ota se vähän rumempi, mutta kiltti ja hyvätapainen mies"
Varmaan ihan hyvä neuvo niille naisille, jotka noin pystyvät toimimaan. Itselleni miehen ulkonäkö on kuitenkin niin tärkeä tekijä että en siitä pysty tai suostu kyllä tinkimään.
Ja sitten nillitätte kun ketään ei löydy? Suurinosa suomalaisista on ulkonäöltään korkeintaan keskivertoa, joten pinnalliset jää lehdelle soittelemaan, ei niitä adoniksia riitä jokaiselle tavis pirkolle.
Onko sun mielestä miehissä ja naisissa tasan saman verran hyvännäköisiä? Väittäsin, että naisissa on aika paljon enemmän. Tai ainakin omasta ulkonäöstä huolehtivia on enemmän.
Tässä on se ero, että oikeasti keskivertoa alemman näköinen nainen saa meikattua itsensä meikillä vähintään keskiverroksi tai sen ylikin. Meikillä voi niin sanotusti kusettaa aivan hiton paljon ulkonäöllisesti. Luonnonkauniita naisia ei todellakaan ole paljoa, vaan loppujen lopuksi varsin vähän.
Varmasti näin, mutta eihän miehille yleensä ole mitään väliä onko nainen kaunis vain meikattuna vai myös ilman meikkiä. Yllättävästi usein suosituimpia naisia ovat ne, jotka meikkaavat reilusti ja ilman meikkiä ja muita lisäkkeitä hukkuvat tapettiin. Aika harva mies oikeasti arvostaa luonnonkauneutta.
Joku nainenko siellä taas kirjoittelee ja ns tietää mitä mies arvostaa? Tiedän monia naisia, jotka eivät kulje sotamaalausessa ja silti näillä naisilla on miehet, vieläpä laadukkaat sellaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jämä-puheet saavat niskavillani pystyyn. Parisuhteen löytyminen on mystinen juttu, eikä siihen ole mitään kaavoja olemassa. On ihmisiä, jotka tyytyy huonoon suhteeseen. Ehkäpä ne tyytyykin juuri siksi, että olisi muka niin luuserimaista olla yksin.
Olen itse kolmikymppinen ja elänyt rakastamani miehen kanssa 20-vuotiaasta asti. En ole mikään helmi sen enempää kuin lukuisat ystäväni, jotka ovat löytäneet parisuhteen yli kolmikymppisinä tai eivät vielä silloinkaan. Omassa tuttavapiirissäni suurin osa EI ole löytänyt kestävää parisuhdetta ennen kolmikymppisiään, joten kyllä heitä on vapailla markkinoilla runsaastikin.
En tunne myöskään ketään, joka pitäisi tinderistä. Osa on kuitenkin kaikesta huolimatta onnistunut löytämään sieltä kumppanin. Suurin osa tuntemistani ns. vakiintuneista pareista ei ole tavannut tinderissä, vaan sattumalta, esim. töiden tai yhteisten kavereiden kautta.
Väitän, että parisuhteen löytää edelleen parhaiten pitämällä silmät ja sydämen auki. Ei epäröi mennä juttelemaan, jos näkee kiinnostavan ihmisen. Netissä roikkuminen voi joskus tuottaa tulosta, mutta jos ei ikinä livenä tutustu uusiin ihmisiin, heikot on mahdollisuudet.
Vierailija kirjoitti:
Tohtori Livingstone kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, ja mitä olen (etenkin) naispuolisten ystävieni kanssa keskustellut, niin aika monella heistä on melko tiukat kriteerit sille, millaisia asioita ei voi hyväksyä. Muutamia tosielämän esimerkkejä:
- miehellä on maksuhäiriömerkintä - ei jatkoon. Sillä ei ole väliä, mistä merkintä on tullut, onko velka ehkä jo maksettu, ja miten asia on nyt hoidossa.
- mies on joskus viihdekäyttänyt muita päihteitä, kuin alkoholia - ei jatkoon. Kannabista joskus poltellut tai jopa edelleen satunnaisesti poltteleva mies on narkkari ja pajapää, josta ei ole parisuhteeseen.
- miehellä on mielialalääkitys - ei jatkoon. Mielenterveysongelmat, burn out, masennus tai hoitotasapainossa oleva mielen sairaus tekevät miehestä kelvottoman parisuhteeseen.
- miehellä on lapsia edellisestä liitosta - ei jatkoon. Miehen tulee haluta lapsia ja olla huomaavainen ja sitoutumishaluinen kumppani, mutta vasta tämän uuden naisen kanssa.
- miehellä on naispuolisia ystäviä - ei jatkoon. Miehen on oltava tasa-arvoa kannattava, mutta hänen on myös tajuttava, ettei vastakkainen sukupuoli ole ystävämateriaalia.
- mies asuu väärässä paikassa - ei jatkoon. Ei jaksa alkaa kaukosuhteeseen, ei halua viettää tapaillessa aikaa toisen kanssa maalla/kaupungissa.
- mies on työtön tai sairaseläkkeellä - ei jatkoon. Syyllä ei ole väliä, töitä kyllä nohevalle löytyy aina ja työkyvytön on luonnollisesti myös kyvytön parisuhteeseen.
- eriävä poliittinen kanta tai ei poliittista kantaa lainkaan - ei jatkoon. Väärät arvot, ei sovi ja ei käy.Tähän kun vielä lisätään ehdottomat ulkonäkökriteerit, niin kumppanin löytäminen alkaa olla jo aika hankalaa. Pitää olla oikean mittainen ja painoinen ja rakenteinen ja sopivan tyylinen. Viimeistään vääränlainen penis saattaa romahduttaa lupaavasti alkaneen suhteen.
En tarkoita, etteikö ihmisellä saisi olla ehdottomiakin periaatteita ja kriteereitä potentiaaliselle kumppanille, mutta minusta kannattaa kuitenkin aina tutustua kiinnostavaan ihmiseen avoimella mielellä.
Mitä noista kriteereistä suosittelisit siis luopumaan - kannattaisiko hyväksyä maksuhäiriömerkinnät, huumeidenkäyttö vai mielenterveysongelmat, esimerkiksi?
Noita edellämainittuja on kovin eritasoisia. Mikko Kuustonen mielletään vanhemmissa ikäpolvissa unelma-poikaystäväksi, mutta on kylläkin kertonut julkisestikin mielialalääkityksestään. Hanna Brotherus siis joutui tyytymään mielenterveysongelmaiseen?
Rokkarit saa monen naisen kuumaksi, mutta moni rokkarilienee myös pössytellyt...
Okei, rokkarit siis vetoavat moniin naisiin ja osa heistä on ehkä pössytellyt - millä logiikalla tämä tarkoittaa, ettei kaikkien naisten pitäisi luopua kriteeristä, että eivät toivo miehen käyttävän mitään huumausaineita? Tämä keskusteluhan alkaa olla aivan absurdi, että jopa järkevät ja fiksut kriteerit, kuten huumeettomuus, nähdään liian tiukkoina kriteereinä. Ja noiden rokkareidenkin kohdalla kyse on enemmän stereotypiasta - jos ei puhuta megaluokan rock-staroista, niin aika moni elää melko tavallista elämää, ja nykyisin ne isommatkin tähdet saattavat olla jopa absolutisteja. Takavuosien sekoilut ovat aika "out". Ja moni rokkari on tavallisessa työssä, ja sivutyönään soittaa bändissä - siitä on rokkikliseet kaukana.
Vaikutat kyllä todella naiivilta huumeitten suhteen. Satunnaiskäyttö on aivan tavallista, ehkä jopa lisääntynyt tässä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Esimerkkinä upperit kuten ekstaasi ja kokaiini kerran kuukaudessa jossain keikalla tai baarissa jne. Tunnen maisteritutkinnon omaavia pukumiehiä jotka polttavat kannabista joka viikonloppu. Ihan normaalia, PK-seudulla varsinkin. Siinä olet kyllä oikeassa että tietynasteinen absolutismi on yleistynyt. Varsinkin alkoholittomuus.
En ymmärrä miten huumeidenkäyttö korreloi automaattisesti ongelmakäytön kanssa? ne ovat kaksi eri asiaa.
Joo, tiedän että etenkin itseäni nuorempien keskuudessa on tuo mainitsemasi yleisempää kuin aiemmin. Mutta entä sitten? Joku joku ei halua kumppania, joka vetää kerran kuussa kokaiinia ja toisen kerran kuussa ekstaasia, niin se lienee ihan yhtä sallittu toive kuin mikä tahansa muukin. Jos itseä eivät huumeet kiinnosta, lienee ymmärrettävää, ettei halua suhteeseen henkilön kanssa, jonka täytyy aina bileissä vetää kamaa. En ole väittänytkään, että kaikki huumeiden käyttö on ongelmakäyttöä - mutta ei se silti tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi haluta sellaista elämäänsä. Ja jos vaikka perheen perustamista ja lasten hankkimista miettii, niin kyllä sen pystyn ymmärtään, että "kerran kuussa ekstaasia ja kokaiinia" vetävä mies ei ehkä kuulosta ihan potentiaaliselta kumppanilta.
Jos mun mies alkaisi nyt yhtäkkiä käyttämään kokaiinia, niin kyllä se olisi ero samantien.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan haluaisi mahdollistaa sulle perheen. Hirmu kasa työtä, väsymystä, rahan, ajan ja elämän haaskaamista. Mitä se toinen osapuoli saa tässä diilissä?
Tämä kiinnostaa 😂
Vierailija kirjoitti:
Mutta kai miehetkin nyt haluaa tuntea seksuaalistakin kemiaa siihen kumppaniinsa eikä vain samanlaista keskustelukemiaa kuin jonkun random naapurin eläkeläisen kanssa pihatalkoista tms kanssa jutellessa? En ole ollut tietoinen että sellainen pilke silmäkulmassa jonkinsortin flirttailu onkin miesten mielestä vain joku alffojen spesiaalikyky. Sehän riippuu siis täysin siitä että molemmat tuntee jotain vetoa toisiaan kohtaan, ei tarvitse osata mitään pelimiesoppaita.
Rehellisesti sanottuna en mä ole koskaan mitään pilkesilmäkulmaflirttiä naisilta tarvinnut, että voisin tuntea seksuaalista himoa. Huomaan kyllä välillä naisen kehonkielestä, että olenko haluttu vai en.
Kuten sanottu niin jos huomaan 1.treffeillä, että naisella on treenattu hoikka kroppa muodokkaalla pepulla niin kyllä minä seksiä haluan vaikka juteltaisiin vain pihatalkoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun tuntemani kolmekymppiset ovat juurikin noita sitoutumiskammoisia.
Hassua sitten, kun valittavat parisuhteettomuuttaan. Vaikka kysyntää heilläkin olisi, eivät vain itse sitoudu.
Moni vastaan tullut kolmikymppinen mies sanoo että tahtoo parisuhteen ja lapsia, jotkut jopa että ovat vauvakuumeisia, ja silti parissa kuussa huomaakin että tyyppi on sitoutumiskammoinen ja yhteenmuutto- ja lapsipuheet pelottaa.
Puolustaakseni miehiä; Monet naiset alkavat puhumaan lapsista ja häistä jo ensimmäisten treffien aikana. Tai ensimmäisen parin kuukauden aikana. Joo, on normaalia kysyä että haluatko näitä tulevaisuudessa mutta olisin minäkin juossut vastakkaiseen suuntaan ja kovaa jos joku mies olisi ensimmäisten treffien aikana alkanut suunnittelemaan, että miten toteuttaa näitä haaveita minun kanssani. Ennen kuin tyyppi edes tuntee minua!
Yksi mies sanoi minulle miten tästä kesästä tulee loistava nyt kun hän on tavannut minut. Kysyi olenko ennen seurustellut hänen kulttuurista tulevan miehen kanssa. Kutsui minua lempinimellä "baby". EMMEKÄ OLLEET KÄYNEET VIELÄ ENSIMMÄISILLÄKÄÄN TREFFEILLÄ! Eikä niitä ensimmäisiä treffejä sattuneesta syystä koskaan tullut.
Yksi tindernainen ilmoitti noin 5 minuutin keskustelun jälkeen, että hän haluaa lapsia ja ensimmäinen pitää syntyä vuoden sisällä. Ei tavattu :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän sitä tiedä, onko yaipuvaisuutta uskollisuuteen jos ei oo koittanut vierasta. Ja ei kerta avionrikkojaa tee. Yrittäkää naiset ymmärtää tämä niin ne ykköskierroksen valinnat kyllä pysyvät vierellänne hamaan loppuun asti. Keräilyeristä ei saa muuta kun sekundaa.
Tämä. Ei mee mun tajuntaan että pleijeri, jolla ollut kymmeniä tai satojakin suhteita ennen sua on parempi kuin oma tarkasti valittu mies, joka kerran hairahtunut polulta. Sillä ei oo semmosta naisten naurattamisen rutiiniakaan millä naisia pääsis jatkuvasti polkemaan. Sensijaan tiikeri ei pääse raidoistaan, on vaan oppinut piilottamaan jälkensä niin hyvin ettei jää koskaan kiinni.
Koska itse naisena en harrasta hairahduksia, en halua myöskään kumppania, jolle hairahdus on ihan OK vahinko. Hairahtuvan miehen pitää etsiä nainen, jolle se on OK tai joka naisena itsekin voi hairahtua ja sen pitää olla miehelle OK. Muussa tapauksessa mies on kaksinaismoralisti, joka oikeuttaa itselleen hairahduksen, mutta naisen pitää uskollisesti maata vain hänen kanssaan.
Sama pelimiesten kanssa. En halua moneen kertaan ajettua miestä, kun itsekin olen yhden kumppanin exclusive.
Totta. Koskaan en ole tuntenut itseäni niin yksinäiseksi kuin avioliittoni viimeisinä vuosina. Sinkkuna tunnen yksinäisyyttä silloin tällöin, mutta tiedän että on olemassa (teoreettinen) mahdollisuus että joku tykkää minusta, ja että ehkä tapaamme jne...Aviossa tunsin ja tiesin että tilanne oli huono, ja ainakaan paremmaksi ei muutu. Eikä siinä avioliitossa enää muuttunutkaan.