Lue keskustelun säännöt.
Muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen?
Kaipaisin nyt vähän vertaistukea, en keljuilua. Löytyykö palstalta muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen? Tuntuu että nykypäivän deittimarkkinat on yhtä pikku kivan ja seksin hakemista, haaremin keräämistä ja multideittailua. Avoimet suhteet, polysuhteet ja yhdenillanjutut ovat pinnalla ja tulee välillä se olo että arvostaako kukaan enää monogaamista suhdetta. Tämä tuottaa surua koska itse toivoisin seurustella vain sen yhden kanssa, muuttaa ajan kanssa kenties yhteen ja perustaa sen perheenkin, mutta se on vaikeaa kun yksi jos toinenkin etsii vain pikkukivaa tai parin kk:n pikasuhdetta. Mikäli haluan saada lapsen ja perheen tässä elämässä, ei minulla ole loputtomasti aikaa etsiä kumppania saati pettyä kun joku ei sitten suurista sanoistaan huolimatta sitoudukaan tai luovuttaa heti kun tulee vastaan ensimmäinen pieni keskustelu/ongelma. Tuntuu että deittisovelluksia käyttävät ovat pahimpia: vastassa on sitoutumiskammoinen ihminen joka on saanut jo paljon takkiinsa tai ihminen joka nirsoaa ja etsii aina vain parempaa ja parempaa ja on selkeästi jäänyt koukkuun deittiappiin loputtomaan tarjontaan. Tuntuu että nykymaailmassa ei malteta tai edes viitsitä panostaa enää yhteen kerralla ja oikeasti näin rakentaa ja saada jotakin yhteistä aikaan. Kun on aina olemassa se seuraava ja seuraava.
Kommentit (1943)
Vierailija kirjoitti:
No ihan samasta syystä ette kelpaa niille miehille, jonka takia itsekin sivuutatte miehiä. Eli ette kiinnostu miehestä, jos hänen ulkonäkönsä ei tarpeeksi miellytä. Samasta syystä ette saa niitä miehiä joista itse kiinnostutte. Teidän ulkonäkö taasen ei riitä heille.
Kyllä minä miehenä olen monesti ihastunut naisen ulkonäköön mutta vaikka hän olisi miten tahansa puoleensa vetävä ulkosiesti, niin jotta parisuhde saattaisi toimia ihastusta pidemmälle, niin olisi enemmän kuin kiva, jos hänellä olisi parisujteelle muutakin annettavaa kuin vetävä ulkonäkönsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ihan samasta syystä ette kelpaa niille miehille, jonka takia itsekin sivuutatte miehiä. Eli ette kiinnostu miehestä, jos hänen ulkonäkönsä ei tarpeeksi miellytä. Samasta syystä ette saa niitä miehiä joista itse kiinnostutte. Teidän ulkonäkö taasen ei riitä heille.
Ja lopulta millään hyvyydellä ja kunnolisuudella ei ole merkitystä. Kaikki on nykyaikana ulkonäöstä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvät napataan heti nuorena pois kuleksimasta. Monet 30v miehet ovat olleet vaan sen itsensä perässä ja nyt ehkä haluavat leikkiä jonkun kanssa perhettä. Kyllä se minunkin lähipiiri alkaa olla hyvin löytänyt viimeistään 25v sopivan kumppanin itselleen ja nämä ikisinkut eivät muka ikinä löydä ketään. Vinkkiä nuorille naisille, että hyvät löytyy siinä parikymppisenä ja eivät koskaan välttämättä enää vapaudu " markkinoille".
Eli kolmikymppisissä sinkkuuntuvan on sitten vaan luovuttava haaveesta koko loppuelämäksi kun elämä ja hyvät miehet meni jo?
Ei, mutta hyväksyttävä vaan se fakta että tarjolla on enää kakkoskorin vaihtoehtoja. Joku helmi voi olla toki joukossa mutta nämä ovat lottovoittoon verrattavissa olevia löytöjä.
Saatat olla oikeassa.
Ongelmana vaan tuossa logiikasta on se, että molempien sukupuolten osalta jäljellä on kolmenkympin kohdalla enää ne "jämäihmiset". Ja kun nämä jämät kaikki etsivät keskuudestaan niitä muutamaa helmeä, niin lienee aika päivänselvää että vain muutama saa sen helmen, ja valtaosa jää ilman kumppania ja perhettä.
Voi voi. Miltä tuntuu olla jämäihminen? Vai lasketko itsesi vielä helmeksi...? No, ei pitäisi laskea leikkiä sinänsä vakavalla aiheella. En kuitenkaan osaa suhtautua tähän hirveän vakavasti, kun samaan aikaan AV-palstalla on toinen keskusteluketju jossa kysellään että mistä kunnollinen mies voisi löytää kunnollisen kolmikymppisen naisen perheenperustamistarkoituksessa...
Ensiksi mieleen tuleva asia näistä kahdesta ketjusta on että "get a room..."
Olen juurikin tuollainen jämäihminen, joka etsii helmeä. Ja eipä näytä löytyvän.
Ei tunnu hyvältä.
T. Sama jolle vastasit
Siis olet itse jämä, mutta haluaisit rinnallesi helmen. Siinäpä se ongelman syy tulikin jo esille. Helmet pariutuvat helmien kanssa, ja jämät jämien kanssa. Tosiasioitten tunnustaminen on suurinta viisautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ihan samasta syystä ette kelpaa niille miehille, jonka takia itsekin sivuutatte miehiä. Eli ette kiinnostu miehestä, jos hänen ulkonäkönsä ei tarpeeksi miellytä. Samasta syystä ette saa niitä miehiä joista itse kiinnostutte. Teidän ulkonäkö taasen ei riitä heille.
Ja lopulta millään hyvyydellä ja kunnolisuudella ei ole merkitystä. Kaikki on nykyaikana ulkonäöstä kiinni.
Se tässä kaiken pointti olikin. Ulkonäkö on se joka ratkaisee ja muut ominaisuudet sitten ovat mahdollista plussaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Alenna rimaa, ota se vähän rumempi, mutta kiltti ja hyvätapainen mies"
Varmaan ihan hyvä neuvo niille naisille, jotka noin pystyvät toimimaan. Itselleni miehen ulkonäkö on kuitenkin niin tärkeä tekijä että en siitä pysty tai suostu kyllä tinkimään.
Ja sitten nillitätte kun ketään ei löydy? Suurinosa suomalaisista on ulkonäöltään korkeintaan keskivertoa, joten pinnalliset jää lehdelle soittelemaan, ei niitä adoniksia riitä jokaiselle tavis pirkolle.
Onko sun mielestä miehissä ja naisissa tasan saman verran hyvännäköisiä? Väittäsin, että naisissa on aika paljon enemmän. Tai ainakin omasta ulkonäöstä huolehtivia on enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun tuntemani kolmekymppiset ovat juurikin noita sitoutumiskammoisia.
Hassua sitten, kun valittavat parisuhteettomuuttaan. Vaikka kysyntää heilläkin olisi, eivät vain itse sitoudu.
Moni vastaan tullut kolmikymppinen mies sanoo että tahtoo parisuhteen ja lapsia, jotkut jopa että ovat vauvakuumeisia, ja silti parissa kuussa huomaakin että tyyppi on sitoutumiskammoinen ja yhteenmuutto- ja lapsipuheet pelottaa.
Puolustaakseni miehiä; Monet naiset alkavat puhumaan lapsista ja häistä jo ensimmäisten treffien aikana. Tai ensimmäisen parin kuukauden aikana. Joo, on normaalia kysyä että haluatko näitä tulevaisuudessa mutta olisin minäkin juossut vastakkaiseen suuntaan ja kovaa jos joku mies olisi ensimmäisten treffien aikana alkanut suunnittelemaan, että miten toteuttaa näitä haaveita minun kanssani. Ennen kuin tyyppi edes tuntee minua!
Yksi mies sanoi minulle miten tästä kesästä tulee loistava nyt kun hän on tavannut minut. Kysyi olenko ennen seurustellut hänen kulttuurista tulevan miehen kanssa. Kutsui minua lempinimellä "baby". EMMEKÄ OLLEET KÄYNEET VIELÄ ENSIMMÄISILLÄKÄÄN TREFFEILLÄ! Eikä niitä ensimmäisiä treffejä sattuneesta syystä koskaan tullut.
Miehelle ei nykyään parisuhteissa ole muuta kuin velvollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Alenna rimaa, ota se vähän rumempi, mutta kiltti ja hyvätapainen mies"
Varmaan ihan hyvä neuvo niille naisille, jotka noin pystyvät toimimaan. Itselleni miehen ulkonäkö on kuitenkin niin tärkeä tekijä että en siitä pysty tai suostu kyllä tinkimään.
Ja sitten nillitätte kun ketään ei löydy? Suurinosa suomalaisista on ulkonäöltään korkeintaan keskivertoa, joten pinnalliset jää lehdelle soittelemaan, ei niitä adoniksia riitä jokaiselle tavis pirkolle.
Onko sun mielestä miehissä ja naisissa tasan saman verran hyvännäköisiä? Väittäsin, että naisissa on aika paljon enemmän. Tai ainakin omasta ulkonäöstä huolehtivia on enemmän.
niin naiset määrittelee 20% miehistä keskiarvoa komeammiksi kuten pareton jakauma, ja miehet 50% naisista, kuten normaalijakauma.
Vierailija kirjoitti:
Mun kokemuksen perusteella naiset itse valikoivat sitoutumishaluttomia miehiä ja vain tuollaiset miehet saavat aikaan naisissa kipinöitä.
Deittailu on turhauttavaa kun haluaisi parisuhteen ja oman perheen mutta naisilta tulee vain pakkeja vaikka pääsisi 6.treffeille asti.
Kerran yksi nainen valitti treffeillä että hän löytää vain varattuja tai p anomiehiä mutta silti antoi pakit mulle joka etsin parisuhdetta.Eli kyse ei ole siitä että kunnollisia herrasmiehiä ei olisi vaan naiset eivät vain syty heistä.
Pitää olla joku taiteilijarenttu, moorttoripyöräilevä kitaransoittaja tai sitten joku tyyppi, jolla on vara valita useammastakin naisesta. Sitten ihmetellään, kun saatuaan eksytettyä kunnon alfapanomiestä, vaikka oli tarjolla kondylooma herppes ja saunanjälkeistä pikaiseksi lähetyssaarnaajasennossa, peiton alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Alenna rimaa, ota se vähän rumempi, mutta kiltti ja hyvätapainen mies"
Varmaan ihan hyvä neuvo niille naisille, jotka noin pystyvät toimimaan. Itselleni miehen ulkonäkö on kuitenkin niin tärkeä tekijä että en siitä pysty tai suostu kyllä tinkimään.
Ja sitten nillitätte kun ketään ei löydy? Suurinosa suomalaisista on ulkonäöltään korkeintaan keskivertoa, joten pinnalliset jää lehdelle soittelemaan, ei niitä adoniksia riitä jokaiselle tavis pirkolle.
Onko sun mielestä miehissä ja naisissa tasan saman verran hyvännäköisiä? Väittäsin, että naisissa on aika paljon enemmän. Tai ainakin omasta ulkonäöstä huolehtivia on enemmän.
Tässä on se ero, että oikeasti keskivertoa alemman näköinen nainen saa meikattua itsensä meikillä vähintään keskiverroksi tai sen ylikin. Meikillä voi niin sanotusti kusettaa aivan hiton paljon ulkonäöllisesti. Luonnonkauniita naisia ei todellakaan ole paljoa, vaan loppujen lopuksi varsin vähän.
Vierailija kirjoitti:
Tuo aika on itselläni jäänyt joki iaka sitten taakse kun täytin 40 vuotta. Edelleen olen sinkku. Välillä tuntuu pahalta kun en ole löytänyt ja kohdannut sitä omaa rkastani ja erityistäni, jonka kanssa toteuttaa haave ja unelma perheestä ja mahd, lapsista.
Toisaalta yhä useammin huomaan kysyväni itseltäni. että mitä menettäsin, jos kohtaloni olisi elää loppuikänikin sinkkuna? Myönnän tunteeni kateutta ja mustasukkaisuutta kun olen nähnyt pareja ja nuoria perheitä viettämässä aikaansa.
Myönnän, että sisälläni on mustasukkaisuuden piikki pistänyt kovasti kun kavereistani osa on löytänyt "taas" itselleen uuden ja erityisen. Ja kuinka lähes jokainen heistä on vaikuttanut ihan täyspäisiltä, mukavilta ja kivan näköisltäkin. - Itse huomaan taas pian olleeni sinkkuna yhden vuoden lisää aiempien sinkkuvusien päälle.
En ole katkera, enkä halua katkeran kitkeräksi muuttua. Mutta toisinaan tuntuu aika pahalta.
Aika samat ajatukset itselläni.
Omat naispuoliset kaverit kun eroavat kumppanistaan, niin he tyypillisesti surevat muutaman kuukauden, ja sitten heillä on taas uusi mukavan oloinen ja kivan näköinen mies kainalossaan. Itse olen aina yksin, olen täysin näkymätön niille miehille joita pidän kiinnostavina.
Oli kova paikka tajuta että minähän olen aivan eri tasolla kuin naispuoliset ystäväni, mitä tulee parisuhdemarkkinoihin. He pystyvät kerta toisensa jälkeen saamaan viehättäviä ja täyspäisiä miehiä, minulla taas ei ole näköjään mitään edellytyksiä näistä miehistä kilpailla.
Tällaista se nyt sitten on. Jokaisessa kisassa jonkun täytyy olla se viimeinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ihmetyttää miesten valitus siitä, että naisten mielestä pitää olla kemiaa. Siis kai miehet on ystäviäkin vain sellaisten miesten kanssa, joitten kanssa tuntuu että on samalla aaltopituudella eli on sitä (platonista) kemiaa? On miehet minutkin jättäneet kemian puutteen vuoksi, eli vaikka itse olen ollut tuolloin ihastunut niin mies ei ole ollut. Eli itse olen voinut tuntea kemiaa olevan mutta mies ei ole. Jälkikäteen ajateltuna ei meillä tosiaan mitään yhteistä kemiaa ole ollut, vaan olen itse hakenut miehestä jotain muuta kuin sitä että kaksi itsenäistä ihmistä huomaa viihtyvänsä yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Seksisuhteet on se juttu nykyään.
M29
Mitä sitä lehmää itteelleen hommaamaan, kun lasillinen maitoa riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, ja mitä olen (etenkin) naispuolisten ystävieni kanssa keskustellut, niin aika monella heistä on melko tiukat kriteerit sille, millaisia asioita ei voi hyväksyä. Muutamia tosielämän esimerkkejä:
- miehellä on maksuhäiriömerkintä - ei jatkoon. Sillä ei ole väliä, mistä merkintä on tullut, onko velka ehkä jo maksettu, ja miten asia on nyt hoidossa.
- mies on joskus viihdekäyttänyt muita päihteitä, kuin alkoholia - ei jatkoon. Kannabista joskus poltellut tai jopa edelleen satunnaisesti poltteleva mies on narkkari ja pajapää, josta ei ole parisuhteeseen.
- miehellä on mielialalääkitys - ei jatkoon. Mielenterveysongelmat, burn out, masennus tai hoitotasapainossa oleva mielen sairaus tekevät miehestä kelvottoman parisuhteeseen.
- miehellä on lapsia edellisestä liitosta - ei jatkoon. Miehen tulee haluta lapsia ja olla huomaavainen ja sitoutumishaluinen kumppani, mutta vasta tämän uuden naisen kanssa.
- miehellä on naispuolisia ystäviä - ei jatkoon. Miehen on oltava tasa-arvoa kannattava, mutta hänen on myös tajuttava, ettei vastakkainen sukupuoli ole ystävämateriaalia.
- mies asuu väärässä paikassa - ei jatkoon. Ei jaksa alkaa kaukosuhteeseen, ei halua viettää tapaillessa aikaa toisen kanssa maalla/kaupungissa.
- mies on työtön tai sairaseläkkeellä - ei jatkoon. Syyllä ei ole väliä, töitä kyllä nohevalle löytyy aina ja työkyvytön on luonnollisesti myös kyvytön parisuhteeseen.
- eriävä poliittinen kanta tai ei poliittista kantaa lainkaan - ei jatkoon. Väärät arvot, ei sovi ja ei käy.Tähän kun vielä lisätään ehdottomat ulkonäkökriteerit, niin kumppanin löytäminen alkaa olla jo aika hankalaa. Pitää olla oikean mittainen ja painoinen ja rakenteinen ja sopivan tyylinen. Viimeistään vääränlainen penis saattaa romahduttaa lupaavasti alkaneen suhteen.
En tarkoita, etteikö ihmisellä saisi olla ehdottomiakin periaatteita ja kriteereitä potentiaaliselle kumppanille, mutta minusta kannattaa kuitenkin aina tutustua kiinnostavaan ihmiseen avoimella mielellä.
Mitä noista kriteereistä suosittelisit siis luopumaan - kannattaisiko hyväksyä maksuhäiriömerkinnät, huumeidenkäyttö vai mielenterveysongelmat, esimerkiksi?
Noita edellämainittuja on kovin eritasoisia. Mikko Kuustonen mielletään vanhemmissa ikäpolvissa unelma-poikaystäväksi, mutta on kylläkin kertonut julkisestikin mielialalääkityksestään. Hanna Brotherus siis joutui tyytymään mielenterveysongelmaiseen?
Rokkarit saa monen naisen kuumaksi, mutta moni rokkarilienee myös pössytellyt...
Okei, rokkarit siis vetoavat moniin naisiin ja osa heistä on ehkä pössytellyt - millä logiikalla tämä tarkoittaa, ettei kaikkien naisten pitäisi luopua kriteeristä, että eivät toivo miehen käyttävän mitään huumausaineita? Tämä keskusteluhan alkaa olla aivan absurdi, että jopa järkevät ja fiksut kriteerit, kuten huumeettomuus, nähdään liian tiukkoina kriteereinä. Ja noiden rokkareidenkin kohdalla kyse on enemmän stereotypiasta - jos ei puhuta megaluokan rock-staroista, niin aika moni elää melko tavallista elämää, ja nykyisin ne isommatkin tähdet saattavat olla jopa absolutisteja. Takavuosien sekoilut ovat aika "out". Ja moni rokkari on tavallisessa työssä, ja sivutyönään soittaa bändissä - siitä on rokkikliseet kaukana.
Vaikutat kyllä todella naiivilta huumeitten suhteen. Satunnaiskäyttö on aivan tavallista, ehkä jopa lisääntynyt tässä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Esimerkkinä upperit kuten ekstaasi ja kokaiini kerran kuukaudessa jossain keikalla tai baarissa jne. Tunnen maisteritutkinnon omaavia pukumiehiä jotka polttavat kannabista joka viikonloppu. Ihan normaalia, PK-seudulla varsinkin. Siinä olet kyllä oikeassa että tietynasteinen absolutismi on yleistynyt. Varsinkin alkoholittomuus.
En ymmärrä miten huumeidenkäyttö korreloi automaattisesti ongelmakäytön kanssa? ne ovat kaksi eri asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Alenna rimaa, ota se vähän rumempi, mutta kiltti ja hyvätapainen mies"
Varmaan ihan hyvä neuvo niille naisille, jotka noin pystyvät toimimaan. Itselleni miehen ulkonäkö on kuitenkin niin tärkeä tekijä että en siitä pysty tai suostu kyllä tinkimään.
Ja sitten nillitätte kun ketään ei löydy? Suurinosa suomalaisista on ulkonäöltään korkeintaan keskivertoa, joten pinnalliset jää lehdelle soittelemaan, ei niitä adoniksia riitä jokaiselle tavis pirkolle.
Onko sun mielestä miehissä ja naisissa tasan saman verran hyvännäköisiä? Väittäsin, että naisissa on aika paljon enemmän. Tai ainakin omasta ulkonäöstä huolehtivia on enemmän.
Tässä on se ero, että oikeasti keskivertoa alemman näköinen nainen saa meikattua itsensä meikillä vähintään keskiverroksi tai sen ylikin. Meikillä voi niin sanotusti kusettaa aivan hiton paljon ulkonäöllisesti. Luonnonkauniita naisia ei todellakaan ole paljoa, vaan loppujen lopuksi varsin vähän.
Varmasti näin, mutta eihän miehille yleensä ole mitään väliä onko nainen kaunis vain meikattuna vai myös ilman meikkiä. Yllättävästi usein suosituimpia naisia ovat ne, jotka meikkaavat reilusti ja ilman meikkiä ja muita lisäkkeitä hukkuvat tapettiin. Aika harva mies oikeasti arvostaa luonnonkauneutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo aika on itselläni jäänyt joki iaka sitten taakse kun täytin 40 vuotta. Edelleen olen sinkku. Välillä tuntuu pahalta kun en ole löytänyt ja kohdannut sitä omaa rkastani ja erityistäni, jonka kanssa toteuttaa haave ja unelma perheestä ja mahd, lapsista.
Toisaalta yhä useammin huomaan kysyväni itseltäni. että mitä menettäsin, jos kohtaloni olisi elää loppuikänikin sinkkuna? Myönnän tunteeni kateutta ja mustasukkaisuutta kun olen nähnyt pareja ja nuoria perheitä viettämässä aikaansa.
Myönnän, että sisälläni on mustasukkaisuuden piikki pistänyt kovasti kun kavereistani osa on löytänyt "taas" itselleen uuden ja erityisen. Ja kuinka lähes jokainen heistä on vaikuttanut ihan täyspäisiltä, mukavilta ja kivan näköisltäkin. - Itse huomaan taas pian olleeni sinkkuna yhden vuoden lisää aiempien sinkkuvusien päälle.
En ole katkera, enkä halua katkeran kitkeräksi muuttua. Mutta toisinaan tuntuu aika pahalta.
Aika samat ajatukset itselläni.
Omat naispuoliset kaverit kun eroavat kumppanistaan, niin he tyypillisesti surevat muutaman kuukauden, ja sitten heillä on taas uusi mukavan oloinen ja kivan näköinen mies kainalossaan. Itse olen aina yksin, olen täysin näkymätön niille miehille joita pidän kiinnostavina.
Oli kova paikka tajuta että minähän olen aivan eri tasolla kuin naispuoliset ystäväni, mitä tulee parisuhdemarkkinoihin. He pystyvät kerta toisensa jälkeen saamaan viehättäviä ja täyspäisiä miehiä, minulla taas ei ole näköjään mitään edellytyksiä näistä miehistä kilpailla.
Tällaista se nyt sitten on. Jokaisessa kisassa jonkun täytyy olla se viimeinen.
Oletko miettinyt, voisitko tehdä asialle jotain? Hoikkuus ja kaunis pukeutuminen, kauniisti laitetut hiukset ja ystävällinen käytös vievät jo pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo aika on itselläni jäänyt joki iaka sitten taakse kun täytin 40 vuotta. Edelleen olen sinkku. Välillä tuntuu pahalta kun en ole löytänyt ja kohdannut sitä omaa rkastani ja erityistäni, jonka kanssa toteuttaa haave ja unelma perheestä ja mahd, lapsista.
Toisaalta yhä useammin huomaan kysyväni itseltäni. että mitä menettäsin, jos kohtaloni olisi elää loppuikänikin sinkkuna? Myönnän tunteeni kateutta ja mustasukkaisuutta kun olen nähnyt pareja ja nuoria perheitä viettämässä aikaansa.
Myönnän, että sisälläni on mustasukkaisuuden piikki pistänyt kovasti kun kavereistani osa on löytänyt "taas" itselleen uuden ja erityisen. Ja kuinka lähes jokainen heistä on vaikuttanut ihan täyspäisiltä, mukavilta ja kivan näköisltäkin. - Itse huomaan taas pian olleeni sinkkuna yhden vuoden lisää aiempien sinkkuvusien päälle.
En ole katkera, enkä halua katkeran kitkeräksi muuttua. Mutta toisinaan tuntuu aika pahalta.
Aika samat ajatukset itselläni.
Omat naispuoliset kaverit kun eroavat kumppanistaan, niin he tyypillisesti surevat muutaman kuukauden, ja sitten heillä on taas uusi mukavan oloinen ja kivan näköinen mies kainalossaan. Itse olen aina yksin, olen täysin näkymätön niille miehille joita pidän kiinnostavina.
Oli kova paikka tajuta että minähän olen aivan eri tasolla kuin naispuoliset ystäväni, mitä tulee parisuhdemarkkinoihin. He pystyvät kerta toisensa jälkeen saamaan viehättäviä ja täyspäisiä miehiä, minulla taas ei ole näköjään mitään edellytyksiä näistä miehistä kilpailla.
Tällaista se nyt sitten on. Jokaisessa kisassa jonkun täytyy olla se viimeinen.
Kiitos. Vaikka itse olen hyvin kokematon parisuhdeasioissa, niin sen olen opettanut itselleni, että en aseta elämänarvoa riippumaan parisuhteesta. Eli en halua pitää itseäni häviäjänä siksi, että olen ja olen ollut vuosia sinkkuna.
Sekä parisuhteessa että sinkkuudessa on varmasti omat niin hyvät kuin huonommat puolensa siksi yritän keskittyä omaan sinkkueelooni. Yrittäen vältellä ajatusta siitä, että jos olisin paerisuhteessa niin sitten niin tai noin. Sillä siinähän se aika kuluisikin kun vertailisi kummassa olisi muka jotenkin kiistattomasti paremmin.
Mutta olisi se silti varmasti enemmän kuin mukavaa jos saattaisi joskus vielä rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Täytän ensi keväänä 30, ja vaikka en lapsia haluakaan, tunnistan tuon että sitoutuvia miehiä on vähäkkäästi liikenteessä.
Seurustelin itse 7v. ikävuosina 20-27, kunnes ukko jätti. Äskettäin kariutui lupaavasti alkanut parisuhde, siksi kun mies huomasikin ettei haluakaan sitoutua.
En etsi mitään ihmemiestä. Haluan kotona viihtyvän pelinörtin, joka intoutuisi aika ajoin ulos kotoa ystäviä tapaamaan, museoon, hitto vieköön vaikka lähipubiin pelaamaan biljardia yhdessä. Ulkoiltaisiin yhdessä, katsottaisiin elokuvia ja rakennettaisiin kivaa kotia ja elämää kumppaneina. Ihan halajan sellaista peruselämää, jossa kummallakin on omia kiinnostuksia, mutta on intoa myös tehdä juttuja yhdessä. Plussaa olisi, jos toinen on aktiivinen seksin suhteen, koska itse olen ja entiset eivät ole niinkään olleet.
En minä mielestäni mahdottomia pyydä. Kunhan toinen on tolkuissaan, fiksu keskustelukumppani ja pitää itsestään huolta.
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin miehenä kierrän tämmöiset perheen perustaja naiset kaukaa. Kertokaa nyt edes yksi HYVÄ syy tehdä lapsia tähän maailmaan ja tilanteeseen??
Tollaisella elämänasenteella on vaan hyvä että kierrät perheenperustajat kaukaa ja ryvet pessimismissäsi kunnes noutaja tulee. :-)
T. neljän lapsen isä.
No ihan samasta syystä ette kelpaa niille miehille, jonka takia itsekin sivuutatte miehiä. Eli ette kiinnostu miehestä, jos hänen ulkonäkönsä ei tarpeeksi miellytä. Samasta syystä ette saa niitä miehiä joista itse kiinnostutte. Teidän ulkonäkö taasen ei riitä heille.