Kysy mitä vaan psykoosista tai kerro oma kokemuksesi siitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä lääkitys ja kauanko kesti? Mitä haittoja?

Tällä hetkellä Olanzapin 2,5 mg aamuisin ja iltaisin sama, mutta 5mg. Psykoottisrt oireet kestäneet nyt pari viikkoa ja nyt tuntuu että on menossa parempaan suuntaan. Lääkitys aiheuttaa uneliaisuutta ja tunteiden latistumista. Aamulla tosi vaikea nousta sängystä

Kuulostaa pahalta, eihän ihmisen kuulu tunteettomana elää :( Milloin saat lopettaa lääkityksen?

Niimpä... Pitää odottaa vielä lääkärin mielipidettä. Saisin lopettaa vaikka heti koska olen vapaaehtoisesti hoidossa, mutta en uskalla koska luotan lääkärin kokemukseen nyt enemmän kuin omaani. Toisaalta haluaisin nyt myös muiden kokemuksia lääkkeiden lopetuksesta niin osaisin päättää miten itse toimin jatkossa

Eikös psykoosi ja kaksisuuntainen ole sairauksia joihin ei tepsi täydellisesti käytännössä mikään, lievitetään oireita. Skitsofrenia tappaa 15 vuotta aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Miten psykoosi muka päättyy parissa päivässä ja vähällä lääkityksellä.

Psykooseja on varmasti erilaisia, lievempiä ja syvempiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykoosissa pahinta oli ehdottomasti lääkitys ja se, ettei siitä voinut lääkärin kanssa keskustella. Kaikki hoitopäätökset vain saneltiin ylhäältä päin (lääkäri omahoitajan välityksellä) eikä minun itsemääräämisoikeuttani kunnioitettu lainkaan.

Sain Haloperidolista hirveät ja kivuliaat ekstrapyramidaalioireet, mutta lääkitys saatiin vaihdettua toiseen vasta kun ilmoitin että muuten olen ilman lääkettä.

Olanzapiini aiheutti minulle pakkoliikkeitä kasvoihin ja lihomista, mutta taas vaihtaminen oli hyvin haasteellista ja minua uhkailtiin myös injektioilla "jos hoitomyöntyvyys ei parane".

No, aripipratsoli aiheutti niitä samoja pakkoliikkeitä kasvoihin ja kun taas sanoin lopettavani lääkkeen ellen saa parempaa tilalle niin lääkäri vaihtoi sen ominpäin injektiomuotoiseksi :D

Irtisanouduin hoitopaikasta viisi vuotta sitten ja nyt on kaikki taas hyvin. Tärkeintä on ehdottomasti ollut lääkkeettömyys.

Lääkitys todellakin on perseestä, koska tuntuu että oma "minä" on kadonnut kokonaan.. Miten pärjäät lääkkeettömänä? Eikö ole enää psykoottisia oireita?

Nukun 8h joka yö, syön terveellisesti, en käytä mitään päihteitä ja vältän stressiä. Teen stressitöntä työtä, suunnittelen kaikki menoni niin ettei varmasti tule kiire ja talousasiat ovat mallillaan eli ei tule stressiä siitäkään.

Välillä on ollut kausia jolloin olen nähnyt ja kuullut harhoja, mutta ne ovat menneet ohi muutamassa viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Eikös psykoosi ja kaksisuuntainen ole sairauksia joihin ei tepsi täydellisesti käytännössä mikään, lievitetään oireita. Skitsofrenia tappaa 15 vuotta aiemmin.

Eikä mikään ihme, koska skitsofreenikot ovat yleensä lääkityksensä takia hyvin lihavia ja esim. klotsapiini on niin hirveä myrkky että sen myyntilupa piti perua 70-luvulla. Nykyään se on taas käytössä kun kuolemien määrä on saatu "hallintaan" ja potilaiden pitää rampata verikokeissa kolmen viikon välein jotta huomataan ajoissa ovatko he hengenvaarassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykoosissa pahinta oli ehdottomasti lääkitys ja se, ettei siitä voinut lääkärin kanssa keskustella. Kaikki hoitopäätökset vain saneltiin ylhäältä päin (lääkäri omahoitajan välityksellä) eikä minun itsemääräämisoikeuttani kunnioitettu lainkaan.

Sain Haloperidolista hirveät ja kivuliaat ekstrapyramidaalioireet, mutta lääkitys saatiin vaihdettua toiseen vasta kun ilmoitin että muuten olen ilman lääkettä.

Olanzapiini aiheutti minulle pakkoliikkeitä kasvoihin ja lihomista, mutta taas vaihtaminen oli hyvin haasteellista ja minua uhkailtiin myös injektioilla "jos hoitomyöntyvyys ei parane".

No, aripipratsoli aiheutti niitä samoja pakkoliikkeitä kasvoihin ja kun taas sanoin lopettavani lääkkeen ellen saa parempaa tilalle niin lääkäri vaihtoi sen ominpäin injektiomuotoiseksi :D

Irtisanouduin hoitopaikasta viisi vuotta sitten ja nyt on kaikki taas hyvin. Tärkeintä on ehdottomasti ollut lääkkeettömyys.

Lääkitys todellakin on perseestä, koska tuntuu että oma "minä" on kadonnut kokonaan.. Miten pärjäät lääkkeettömänä? Eikö ole enää psykoottisia oireita?

Nukun 8h joka yö, syön terveellisesti, en käytä mitään päihteitä ja vältän stressiä. Teen stressitöntä työtä, suunnittelen kaikki menoni niin ettei varmasti tule kiire ja talousasiat ovat mallillaan eli ei tule stressiä siitäkään.

Välillä on ollut kausia jolloin olen nähnyt ja kuullut harhoja, mutta ne ovat menneet ohi muutamassa viikossa.

Kuulostaa järkevältä. Itselle nämä pahimmat psykoosikohtaukset tuli just stressaavissa tilanteissa, kuten hoitajan kanssa keskusteltaessa kun hän kyseli vaikeita kysymyksiä jotka toivat pintaan raskaita muistoja. Myös yhteisessä ruokailussa, koska minulla on paha sosiaalisten tilanteiden pelko

Oma veljeni on sairastanut 3 psykoosia, kaikki ihan hirveetä sekoilua ja hänen henkensä puolesta pelkäämistä meille omaisille.

Nyt anelen ettei hän enää viimeisimmän osastokeikan jälkeen lopettaisi lääkkeitä, se olisi iäkkäälle äidillemme jo liikaa.

Mt-ongelmaisen omaisen osa on tässä maassa kamala.

Mulla muutama psykoosi ollut 30-40vuotiaana aikaa jo  yli 20v. Vaikea perhe-elämä pikkulapsivaihe ja miehen pitkäaikainen salasuhde ja valehtelu, hulluksi ja harhaiseksi haukkuminen, viimein teki tehtävänsä. Ekan kerran tärisin kuin horkassa ja pelkäsin miestäni joka soitti ambulanssin. Oli pari päivää aikaisemmin pahoinpidellyt minut enkä ollut saanut nukuttua 2-3vuorokauteen. Suljetulla 1kk, sairauslomaa yhteensä 3kk. Vanha mt-potilas kävi kiinni yhtäkkiä, ja siitä lähtien pyrin aina mahdollisimman pian pois osastolta, eli pyrin järkiintymään, jota auttoi se, että pääni selkeni psykoosista kun kuukautiset alkoivat. Kuitenkin vuosien lääkitys, ei itkettänyt eikä naurattanut, ei mitään tunteita. Töissä kävin. Nykyään eronneena ja lapsien jo pois muutettua ja ilman lääkitystä,  pidän huolen etten rasitu liikaa, syön terveellisesti. viiniä vain lasi joskus nukun tarpeeksi jne. Eli hyvinkin rauhallinen ja säännöllinen elämä pitää minut tolkuissani. Niin ja että kuukautiset ovat loppuneet ajat sitten. Jos aikanaan olisi diagnosoitu, varmaan olisi löytynyt vähintään PMS.

Tosiaan sairaalassa kerran ollessani heräsin yöllä kun oli tuotu joku samaan huoneeseen. Kuorsaava haiseva pultsarieukko. Lähdin huoneesta yökkien ja itkien (yliherkkä kaikelle vastenmieliselle edelleen, eikä se ole haju esimerkiksi, vaan mitä näen. Esim roikkuva räkä pultsarin nenästä on jo ihan liikaa) ja hoitajat järjestivät minulle toisen huoneen. Olenko herkkä lumihiutale, voi olla. Nykyään ympäröin itseni kaikella kauniilla ja valoisalla, positiivisella. Nykyään ainoastaan hermostun karkeasta puheesta. En ole hienostoa, hyvin köyhästä kodista missä sotaneuroosin vaivaama alkoholisti ja ihan liikaa lapsia joita ei kasvatettu koska alkoholisti vei kaiken huomion ja rahat.

Uskoin 4kk ajan että Putin vaanii oveni takana iskander kädessään. Muttei se koskaan käynyt kimppuuni kuitenkaan

Vierailija kirjoitti:

Oma veljeni on sairastanut 3 psykoosia, kaikki ihan hirveetä sekoilua ja hänen henkensä puolesta pelkäämistä meille omaisille.

Nyt anelen ettei hän enää viimeisimmän osastokeikan jälkeen lopettaisi lääkkeitä, se olisi iäkkäälle äidillemme jo liikaa.

Mt-ongelmaisen omaisen osa on tässä maassa kamala.

Toisaalta sekin on hirveää, kun lääkkeet vievät omaisen mennessään ja jäljelle jää pelkkä tyhjä kuori jolla ei ole enää juurikaan ilmeitä, tunteita tai välttämättä edes mitään sanottavaa. Oma veljeni oli sellainen puolen vuoden ajan ja joutui asumaan äitimme luona koska ei tietenkään olisi pärjännyt yksin.

Lopulta äidille tuli niin kovat omantunnontuskat ettei voinut enää jatkaa veljen lääkitsemistä, ja parissa kuukaudessa veli oli taas oma itsensä. Melkein vuoden ajan hän voi hyvin ja pääsi kouluunkin ennen kuin tuli taas uusi psykoosi.

Uusi lääkitys aiheutti tardiivin dyskinesian eli nykyään veli irvistelee, työntää kielen ulos ja maiskuttaa voimatta asialle yhtään mitään eikä siis voi poistua enää kotoa. Sinne menivät opiskelupaikka ja urahaaveet, lääkeyhtiön kankkulan kaivoon.

Itse sairastuin psykoosin n. 2 vuotta sitten. 2 omaistani olivat juuri menehtyneet 2kkn. sisällä, enkä saanut nukuttua. En siis millään.

Nukuin Neljän kuukauden aikana n. 2 tuntia viikossa - psykoosihan siitä tuli.

Olin 10 vrk. osastohoidossa ja ne olivat kauheita aikoja. Juurikin lääkkeet - olin täysin zombie.

Yksi mieshoitaja  ( olen itse mies ) jäi erityisesti mieleen ammattitaidottomuudessaan ja ilkeydessään.

- Yritin vain levätä ja onneksi yöksi sai kunnon unilääkkeet. 

Siellä oli muistaakseni ihan mukavia ihmisiä, mutta en osannut oikein seurustella - jalat painoivat tonnin lääkkeistä, eikä yläpääkää ihan kirkas ollut.

Minä sairastuin psykoosiin stressin ja unettomuuden seurauksena ja sairastan nykyään skitsofreniaa. Stressinsitokyky on nykyään aika heikko ja laukaisee kohtauksen, minulla on kohtauksia muutamia kertoja viikossa. Lääkkeet ei juurikaan auta muuten kuin nukkumaan.

Psykoosi on todellisuuden ja rationalisuuden kadottamista. Skitsofrenia on kontrollin menetystä. Niitä molempia voi hallita kun ne tiedostaa. Älykkäiden ja ajattelevien ihmisten vaivoja. Lievenee iän myötä.

Vierailija kirjoitti:

Psykoosissa pahinta oli ehdottomasti lääkitys ja se, ettei siitä voinut lääkärin kanssa keskustella. Kaikki hoitopäätökset vain saneltiin ylhäältä päin (lääkäri omahoitajan välityksellä) eikä minun itsemääräämisoikeuttani kunnioitettu lainkaan.

Sain Haloperidolista hirveät ja kivuliaat ekstrapyramidaalioireet, mutta lääkitys saatiin vaihdettua toiseen vasta kun ilmoitin että muuten olen ilman lääkettä.

Olanzapiini aiheutti minulle pakkoliikkeitä kasvoihin ja lihomista, mutta taas vaihtaminen oli hyvin haasteellista ja minua uhkailtiin myös injektioilla "jos hoitomyöntyvyys ei parane".

No, aripipratsoli aiheutti niitä samoja pakkoliikkeitä kasvoihin ja kun taas sanoin lopettavani lääkkeen ellen saa parempaa tilalle niin lääkäri vaihtoi sen ominpäin injektiomuotoiseksi :D

Irtisanouduin hoitopaikasta viisi vuotta sitten ja nyt on kaikki taas hyvin. Tärkeintä on ehdottomasti ollut lääkkeettömyys.

Todella hienoa, että voit paremmin ja että kaikki on Sinulla taas hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Psykoosi on todellisuuden ja rationalisuuden kadottamista. Skitsofrenia on kontrollin menetystä. Niitä molempia voi hallita kun ne tiedostaa. Älykkäiden ja ajattelevien ihmisten vaivoja. Lievenee iän myötä.

Ei se paljon auta että sen tiedostaa jos aivot kehittää paskaa 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Miten psykoosi muka päättyy parissa päivässä ja vähällä lääkityksellä.

Edellisen asunnon rapussa asui naapuri, jonka olisi ehdottomasti pitänyt saada jotain lääkettä ja hoitoa, tuntui että ihan heitteillä. Miten kukaan voi elää päivittäisissä raivareissa, rymytä ja marssia joskus koko päivän, asunnosta tuli rappuun hajuja ja helteellä kärpäsiä parvekkeille. Lisäksi hän soitteli ovikelloja keskellä yötä. Kysyin jostain sosiaalitoimistosta, mitä voi tehdä kun kuuli omiaan, meiltäkin, mutta sanoivat itsemääräämisoikeudesta.

Kaikkia ei selvästi hoideta.

Mulla kiinnostais kuulla ihan siittä psykoosin kokemuksesta. Millaisena todellisuus silloin näyttäytyi?

Vierailija kirjoitti:

Mulla kiinnostais kuulla ihan siittä psykoosin kokemuksesta. Millaisena todellisuus silloin näyttäytyi?

Minulla psykoosin aikana tulee harhoja että kaikki ihmiset puhuvat minusta ja kaikki liittyy jotenkin minuun, esimerkiksi televisiossa tai internetissä. Luulen myös että minä itse olen muut ihmiset tai että he ovat mielikuvitukseni tuotetta ja jos näen vaikka ulkona muita ihmisiä niin luulet että he ovat ihmisiä joita tunnen, joskus saatan jopa nähdä heillä tuntemanien ihmisten kasvot. Saatan myös pelätä että olen unohtanut esimerkiksi sovitun tapaamisen tai että minun pitäisi lähteä jonnekkin.

Psykoosi on siitä outo että sitä on vaikea miettiä sen jälkeen kun se on ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla kiinnostais kuulla ihan siittä psykoosin kokemuksesta. Millaisena todellisuus silloin näyttäytyi?

Minulla psykoosin aikana tulee harhoja että kaikki ihmiset puhuvat minusta ja kaikki liittyy jotenkin minuun, esimerkiksi televisiossa tai internetissä. Luulen myös että minä itse olen muut ihmiset tai että he ovat mielikuvitukseni tuotetta ja jos näen vaikka ulkona muita ihmisiä niin luulet että he ovat ihmisiä joita tunnen, joskus saatan jopa nähdä heillä tuntemanien ihmisten kasvot. Saatan myös pelätä että olen unohtanut esimerkiksi sovitun tapaamisen tai että minun pitäisi lähteä jonnekkin.

Psykoosi on siitä outo että sitä on vaikea miettiä sen jälkeen kun se on ohi.

Aika jännä, varsinkin tuo että vaikea miettiä jälkikäteen. Onko siinä niin keskittyneenä psykooseihin että sitä vaan elää hetkessä?

Vierailija kirjoitti:

Aika jännä, varsinkin tuo että vaikea miettiä jälkikäteen. Onko siinä niin keskittyneenä psykooseihin että sitä vaan elää hetkessä?

Tuohon en osaa vastata.