Kysy mitä vaan psykoosista tai kerro oma kokemuksesi siitä

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreni meni psykoosiin parin viikon ajaksi 19-vuotiaana, ja kokemus oli kaikinpuolin kauhea. Hän ei ollut mitenkään vaaraksi itselleen tai muille (vaan näki erilaisia eläimiä ja luuli voivansa puhua niille) mutta siltikään ei tarjottu avohoitoa vaan vietiin oitis pakkohoitoon osastolle.

Tyttäreni vointi heikkeni osastolla ja hän traumatisoitui pahasti. Hän joutui jakamaan huoneen jonkun väkivaltaisen, harhaisen narkomaanin kanssa joka mm. kävi hoitajien kimppuun ja uhkaili tytärtäni.

Tytär ei koskaan aiemmin ollut joutunut näkemään väkivaltaa missään, mutta osastolla sitä oli päivittäin. Osa potilaista tappeli keskenään ja löi hoitajia, osastolla oli hyvin levotonta eikä tyttärelläni ollut mitään omaa rauhallista tilaa mihin vetäytyä.

Hoitajista osa oli ihan okei, mutta enemmistö oli tylyjä eikä kellään ollut aikaa jutella. Annettiin vain lääkkeet ja lyhyesti kysyttiin että mikä vointi tänään ja saitko nukuttua.

Lääkärin tytär tapasi vain kahdesti (tulopäivänä ja kaksi päivää ennen hoidon loppumista). Eli eipä ollut kummoista hoitoa.

Pahinta oli kuitenkin lääkitys ja tarkemmin sanottuna sen haitat. Tytär muuttui jähmeäksi ja jäykäksi, vapisevaksi, kasvoiltaan nykiväksi, tunteettomaksi ja "zombimaiseksi" Risperdal-lääkkeensä takia.

Ja hoitaja vielä kehtasi sanoa minulle että katso että tytär syö lääkkeensä niin myöhemmin voidaan sitten siirtyä pitkävaikutteiseen injektioon. Mitä v*ttua?!

Ei todellakaan haettu lääkkeitä apteekista ja kuukauden päästä tytär oli taas oma normaali itsensä. Ei harhoja, ei lääkehaittoja. Nyt hän opiskelee parhaillaan hammaslääkäriksi, mikä tuskin onnistuisi jos käyttäisi lääkettä.

Veljelläni oli vähän sama tilanne mutta eri lääke käytössä (Serenase). Vanhemmat olivat aluksi sitä mieltä että totta kai huolehtivat että veli syö lääkkeensä, mutta muuttivat muutamassa päivässä mielensä kun veli kaatui pahasti ja hänet piti viedä päivystykseen.

Päivystyksen lääkäri oli sanonut vanhemmille että kaatuilu, jäykkyys, liikkumisvaikeudet jne. ovat tyypillisiä Serenasen sivuvaikutuksia joista ei tarvitse olla huolissaan (wtf). Siihen loppui veljeni lääkitys.

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemukseni psykoosista on kamala. Ensin nukuin tosi huonosti pitkään ja lopulta en ollenkaan. Olin riehunut meidän pihalla niin että olin aivan verillä ja mm kynnet irtosivat. En ollut aggressiivinen muita kohtaan, vaan halusin saada pihatyöt valmiiksi. Lopulta olin tosi vihainen, ahdistunut ja koin erittäin syvää inhoa itseäni kohtaan. Lukittauduin vessaan ison keittiöveitsen kanssa ja viiltelin reidet, rinnat ja alavatsan todella pahasti. Tämän päätteeksi otin ison yliannoksen rauhoittavia. En ollut koskaan ollut ennen itsetuhoinen enkä myöskään tämän jälkeen.

Sairaalahoito kesti pitkään, en saanut poistua osastolta alkuun, sitten pääsin ulos hoitajan kanssa ja lopulta myös yksin.

Tapahtuneen jälkeen olen syönyt psykoosinestolääkettä ja sairaalajaksoja on ollut muutamia kun valvominen on mennyt pahaksi. Kokemus oli kammottava.

Psykoosi on sanoinkuvaamattoman kammottava kokemus. Siinä lääkehaitat jää kakkoseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma veljeni on sairastanut 3 psykoosia, kaikki ihan hirveetä sekoilua ja hänen henkensä puolesta pelkäämistä meille omaisille.

Nyt anelen ettei hän enää viimeisimmän osastokeikan jälkeen lopettaisi lääkkeitä, se olisi iäkkäälle äidillemme jo liikaa.

Mt-ongelmaisen omaisen osa on tässä maassa kamala.

Voisit itse kokeilla syödä samoja lääkkeitä kuin veljesi. Näin alkuun.

Kyllä hoitamaton psykoosi on ihmiselle itselleen sekä ympäristölle huomattavasti haitallisempi kuin psyykelääkkeet.

Näinpä. Jää syviä traumoja alitajuntaan ja tajuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma veljeni on sairastanut 3 psykoosia, kaikki ihan hirveetä sekoilua ja hänen henkensä puolesta pelkäämistä meille omaisille.

Nyt anelen ettei hän enää viimeisimmän osastokeikan jälkeen lopettaisi lääkkeitä, se olisi iäkkäälle äidillemme jo liikaa.

Mt-ongelmaisen omaisen osa on tässä maassa kamala.

Voisit itse kokeilla syödä samoja lääkkeitä kuin veljesi. Näin alkuun.

Kyllä hoitamaton psykoosi on ihmiselle itselleen sekä ympäristölle huomattavasti haitallisempi kuin psyykelääkkeet.

Näinpä. Jää syviä traumoja alitajuntaan ja tajuntaan.

Niin jää lääkkeistäkin, ja lisäksi ne aiheuttavat myös fyysisiä haittoja jotka voivat jäädä pysyviksi.

Psykooseistani ja rauhoittavien syömisestä muisti yli 25v sitten exäni uusi rouva ilkeillä minulle aika usein - kasvatustieteiden maisteri, korkeassa virassa. Onneksi erosivat muutama vuosi sitten. Psykoosini olivat lyhytaikaisia, reaktiivisia. Elämä helpottui kun rva katosi kuvasta. Onneksi ei ollut psykiatrin koulutusta hänellä, olisinko elossa enää?