Kodinturvajoukot koolle: millaisilla kotikutoisilla ansoilla otatte rajan takaa tulijat vastaan?
Hyviä vinkkejä ja keinoja tulevia taisteluita ja tihutöitä varten otetaan vastaan.
Muistellaan hetki ukrainalaista mummoa joka syötti myrkkysienin myrkytettyä kaalisoppaa venäläisillä sotilaille.
Se on nyt sota. Sotaa tämä on, turha sitä on peitellä mitenkään.
Kommentit (5)
Itse tein vanhoista jääkiekkomailoista teräaseet poistamalla toisesta lavan ja toisesta teroitin keihään, lisäsin painoa teräpuoleen, niin uppoo männynrunkoonkin. Toisen teroitin kuin keihään myös peräpäästä, ja toisen jätin sellaiseksi, että kiinnitin lapaan ruuvein partaveitsenteriä. Sitä voi käyttää vähän kuin viiltäjänä vihollissotilaita vastaan. Japanissa oli samanlainen ase aikoinaan samurailla. Harjoittelen näillä ilmaan päivittäin ja bodaan. Olen pienestä pitäen ollut hyvä heittelemään kiviä, ja olen kerännyt niitä kotiin ammuksiksi. Minulla on myös isovarpaan kokoinen mutteri, jonka pistän ostoskassiin. Se on kätevä lähitaisteluase, jos piippalakit tulevat etäisyydelle. Olen tutkiskellut erilaisia metodeja siitä, miten riistän aseen pois sotilaalta ja aseistun itse.
Juoksen viikossa kerran Cooperin, kerran kympin neljäänkymmeneen minuuttiin ja teen etunojia kaksisataa. Olen aika kovassa kunnossa. Puolustan toki vain itseäni ja kerrostalon asukkaita, enkä ota komentoja sotilailta, kensarteilta tai kernaaleilta. Olen oma itseni kommando. Vastaan nykyisellä kunnollani ja taisteluvalmiudellani ihan ammattisotilasta, mutta toimin yksin – toimin pimeässä, kun muut nukkuvat. Veitsiä en käytä. Minulla on omia vaarnoja, teräviä putkia, kiviä, joita käytän siihen asti, kunnes saan otettua viholliselta tuliaseen.
Taisteluja harjoittelen leluaseilla, jotka olen painottanut hiekalla oikean painoisiksi. Teen kuivatarkkuusammuntaa Nerf-pyssyillä ja liikun rapussa ja huoneistoissa näiden kanssa kuin oikeilla aseilla.
Olen valmis, Venäjä. Minut synnytettiin Suomeen vain koston välikappaleeksi ja sankaritarinaksi, josta kerrotaan tarinoita nuoremmille myöhemmin. Suomi saa ensimmäisen kerran suomenruotsalaisen sankarin pitkästä aikaa sitten Marskin, mutta tämä tulee rahvaan seasta ja on sotakouluja käymätön sairauseläkeläinen – inceliksikin haukuttu yhden miehen kommando!
(Elektronista, voimaannuttavaa musiikkia tähän väliin.)
Ukrainalaiset heitteli kivillä ja polttopommeilla.
Eihän sitä täällä julkisesti kerrota.
Vierailija kirjoitti:
Itse tein vanhoista jääkiekkomailoista teräaseet poistamalla toisesta lavan ja toisesta teroitin keihään, lisäsin painoa teräpuoleen, niin uppoo männynrunkoonkin. Toisen teroitin kuin keihään myös peräpäästä, ja toisen jätin sellaiseksi, että kiinnitin lapaan ruuvein partaveitsenteriä. Sitä voi käyttää vähän kuin viiltäjänä vihollissotilaita vastaan. Japanissa oli samanlainen ase aikoinaan samurailla. Harjoittelen näillä ilmaan päivittäin ja bodaan. Olen pienestä pitäen ollut hyvä heittelemään kiviä, ja olen kerännyt niitä kotiin ammuksiksi. Minulla on myös isovarpaan kokoinen mutteri, jonka pistän ostoskassiin. Se on kätevä lähitaisteluase, jos piippalakit tulevat etäisyydelle. Olen tutkiskellut erilaisia metodeja siitä, miten riistän aseen pois sotilaalta ja aseistun itse.
Juoksen viikossa kerran Cooperin, kerran kympin neljäänkymmeneen minuuttiin ja teen etunojia kaksisataa. Olen aika kovassa kunnossa. Puolustan toki vain itseäni ja kerrostalon asukkaita, enkä ota komentoja sotilailta, kensarteilta tai kernaaleilta. Olen oma itseni kommando. Vastaan nykyisellä kunnollani ja taisteluvalmiudellani ihan ammattisotilasta, mutta toimin yksin – toimin pimeässä, kun muut nukkuvat. Veitsiä en käytä. Minulla on omia vaarnoja, teräviä putkia, kiviä, joita käytän siihen asti, kunnes saan otettua viholliselta tuliaseen.
Taisteluja harjoittelen leluaseilla, jotka olen painottanut hiekalla oikean painoisiksi. Teen kuivatarkkuusammuntaa Nerf-pyssyillä ja liikun rapussa ja huoneistoissa näiden kanssa kuin oikeilla aseilla.
Olen valmis, Venäjä. Minut synnytettiin Suomeen vain koston välikappaleeksi ja sankaritarinaksi, josta kerrotaan tarinoita nuoremmille myöhemmin. Suomi saa ensimmäisen kerran suomenruotsalaisen sankarin pitkästä aikaa sitten Marskin, mutta tämä tulee rahvaan seasta ja on sotakouluja käymätön sairauseläkeläinen – inceliksikin haukuttu yhden miehen kommando!
(Elektronista, voimaannuttavaa musiikkia tähän väliin.)
Sun kaltaiset kaverit pelasti Suomen aikoinaan rohkeella toiminnallaan. Ei ne tosisankarit olleet kenraaleita tottelevia vaan ne lähti kostamaan ilman lupia. Fighter in The Wind kertoo juuri tätä karua tarinaa. Olet yksin vihollisjoukkojen alueella ja yksitellen poistat kaiken edestäs. Se on kuin sadonkorjuuta. Metri metrillä viljaa puidaan. Kädt toimii viikatteena. vuh vuih vuouh!
Varmaan heittelen pekonikuutioita kohti.