Miikalla, 31, on kavereita ja ystäviä, mutta kukaan ei halunnut viettää juhannusta hänen kanssaan

Kuinkahan usein näillä "miikoilla" on ollut tapana järjestää juhlia ja kutsua ystäviäään puolisoineen ja lapsineen mukaan? Parikymppisenä ei ole niin väliä, kuka järjestää, koska yleensä otetaan omat juomat ja omat ruuat mukaan. Tarvittaessa oma makuupussi ja oma telttakin. Mutta kolmekymppisenä aletaan jo edellyttään vastavuoroisuutta. Eli jos  minä järkkään juhannuksen, sinä järkkäät uudenvuoden, vapun tai jonkun  muun. Jos kuuluu niihin, jotka eivät itse järjestä koskaan mitään, helposti jää ilman kutsuja. Ihmiset kutsuvat mieluummin niitä, joiden kanssa homma on vastavuoroista. 

Vierailija kirjoitti:

Vai että on vasta nyt 31 vuotiaana ollut juhannuksen yksin. No onko se muiden juttu huolehtia Miikan hauskuuttamisesta? Onko se muiden vastuulla? Muilla saman ikäisillä on luultavasti jo perheet, joten ainakaan minä en olisi ollut mitenkään kiinnostunut ottamaan perheeni juhannusjuhliin yhden yhtä Miikaa, en olisi edes ajatellut asiaa.

Jos ajatellaan aikaa, jolloin olin 31 vuotias, niin minulla oli silloin kaksi lasta ja kolmas oli tulossa. Juhannuksemme taisi olla siis aika tyypillinen lapsiperheen juhannus joko kotona tai appivanhempien mökillä isovanhempien kanssa. En oikein usko, että se olisi ollut edes mielekäs juhannus lapsettomalle miehelle. Juhannukseemme ei siis kuulunut alkoholia, vaan hieman parempaa syömistä, ehkä uimista ja yhdessäoloa, mutta aika pitkälle 3 ja 5 vuotiaiden lastemme ehdoilla.

Täytyy sanoa, että tämä asenne on se mitä mä vihaan. Mä olen ollut tosi yksinäinen ja silloin eräs puolituttu töistä vähän vahingossa pyysi mut mukaan tuollaiseen perhejuhannuksee. Oli ihan huippujuhannus. Leikittiin lapsien kanssa vesipyssyillä, syötiin, uitiin ja tehtiin jotain juhannustaikoja. Erilainen juhannus mitä nyt ilmeisesti täällä nuorten kuvitellaan viettävän, mutta mulla oli kivaa.

Olen sen jälkeen löytänyt läheisiä ja jos musta tuntuu, että joku viettää yksin jonku juhlan, niin pyydän sitä mukaan. Mun kaikki ystävät osaa käyttäytyä ja ymmärtää, että jos on lapsia mukana niin alkoholia ei voi juoda samalla tavalla kuin aikuisten kesken. Mutta en koskaan halua, että yksikään mun läheisiä tuntee sitä raastavaa yksinäisyyttä ja arvottomuuden tunnetta mitä mä tunsin.

Käyttäytymismalli tuossa jutussa oli se, että jos sinä järjestät juhlat etkä kutsu Mattia tai Maijaa mukaan juhliisi, niin kun Matti tai Maija järjestää juhlat, hekään eivät kutsu sinua omiin juhliinsa. Me suomalaiset odotamme vastavuoroisuutta, mikä mun mielestä on ihan normaalia. Miksi kutsuisi juhliini ihmisiä, jotka eivät kutsua mua omiin juhliinsa? Kun voin kutsua niitä, jotka kutsuvat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai että on vasta nyt 31 vuotiaana ollut juhannuksen yksin. No onko se muiden juttu huolehtia Miikan hauskuuttamisesta? Onko se muiden vastuulla? Muilla saman ikäisillä on luultavasti jo perheet, joten ainakaan minä en olisi ollut mitenkään kiinnostunut ottamaan perheeni juhannusjuhliin yhden yhtä Miikaa, en olisi edes ajatellut asiaa.

Jos ajatellaan aikaa, jolloin olin 31 vuotias, niin minulla oli silloin kaksi lasta ja kolmas oli tulossa. Juhannuksemme taisi olla siis aika tyypillinen lapsiperheen juhannus joko kotona tai appivanhempien mökillä isovanhempien kanssa. En oikein usko, että se olisi ollut edes mielekäs juhannus lapsettomalle miehelle. Juhannukseemme ei siis kuulunut alkoholia, vaan hieman parempaa syömistä, ehkä uimista ja yhdessäoloa, mutta aika pitkälle 3 ja 5 vuotiaiden lastemme ehdoilla.

Täytyy sanoa, että tämä asenne on se mitä mä vihaan. Mä olen ollut tosi yksinäinen ja silloin eräs puolituttu töistä vähän vahingossa pyysi mut mukaan tuollaiseen perhejuhannuksee. Oli ihan huippujuhannus. Leikittiin lapsien kanssa vesipyssyillä, syötiin, uitiin ja tehtiin jotain juhannustaikoja. Erilainen juhannus mitä nyt ilmeisesti täällä nuorten kuvitellaan viettävän, mutta mulla oli kivaa.

Olen sen jälkeen löytänyt läheisiä ja jos musta tuntuu, että joku viettää yksin jonku juhlan, niin pyydän sitä mukaan. Mun kaikki ystävät osaa käyttäytyä ja ymmärtää, että jos on lapsia mukana niin alkoholia ei voi juoda samalla tavalla kuin aikuisten kesken. Mutta en koskaan halua, että yksikään mun läheisiä tuntee sitä raastavaa yksinäisyyttä ja arvottomuuden tunnetta mitä mä tunsin.

Mukavasti tehty työkaveriltasi. Mutta hyvä muistaa, että monilla ei esimerkiksi se kesämökki ole oma vaan vanhempien, appivanhempien tai vaikkapa jonkun sisaruksen. Toisen mökille ei voi noin vaan alkaa kutsumaan omia kavereitaan. Varsinkaan tilanteessa, jossa mökin omistajan tai jonkun hänen kutsumansa pitäisi jäädä pois, jotta tilaa olisi tuntemattomillekin ihmisille. 

Minusta tuossa jutussa oli hieman syyllistävä asenne suomalaisia kohtaan.  En voi mitään sille, että vaikka ihan hyvätuloinen olenkin, mulla ei ole varaa hulppeaan omakotitaloon, parinsadan neliön keskustakerrostaloasuntoon eikä isoon kesähuvilaankaan. Ja mulla on ihan tavallinen 1980-luvulla rakennetun asunnon keittiökin, ei mitään suurkeittiötä. Kun järjestän juhlia, joudun tosiaankin miettimään, kuinka monta ihmistä voin kutsua. Lisäksi vielä  mietittävä se, onko porukassa ihmisiä (esimerkiksi vanhuksia) joiden täytyy voida istua mukavasti nojatuolissa ja joita ei voi istuttaa tuntikausiksi varastosta haetuille muovijakkaroille. Mulla mahtuu ruokapöydän ääreen - kun oikein tiivistää - 12 ihmistä syömään. Jos spontaanisti (sana, jota artikkelissa käyettiin) vielä 13:nnenkin, tämä joutuisi istumaan nojatuolissa ja aterioimaan pienen sohvapöydän ääressä. Vai pitäisikö mun itse istua siellä vai jopa syödä vasta sen jälkeen, kun vieraat ovat lähteneet? Mun siskollani on tavallinen kesämökki - ei siis mikään huvila -  ja sinne mahtuu yöpymään samaan aikaan vain hän itse sekä hänen molemmat lapsensa perheineen. 

Voihan sitä soittaa ystäville missä viettävät juhannusta. Kyllä tuo kaveri naisia saa.

No tuo juttu taatusti saa kaikki Mikan miespuoliset "kaverit" tarjoamaan juhlaseuraa joka viikonloppu. Kun se on niin yksinäinenkin...

Rankkaa! Oon 35v ja mua ei pyydetty minnekkään, ei edes synttäreille tai kahville 10-11 vuoteen. Tervetuloa aikuiseksi! Pitää ihan itte pyytää joskus, ei odottaa kutsua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai että on vasta nyt 31 vuotiaana ollut juhannuksen yksin. No onko se muiden juttu huolehtia Miikan hauskuuttamisesta? Onko se muiden vastuulla? Muilla saman ikäisillä on luultavasti jo perheet, joten ainakaan minä en olisi ollut mitenkään kiinnostunut ottamaan perheeni juhannusjuhliin yhden yhtä Miikaa, en olisi edes ajatellut asiaa.

Jos ajatellaan aikaa, jolloin olin 31 vuotias, niin minulla oli silloin kaksi lasta ja kolmas oli tulossa. Juhannuksemme taisi olla siis aika tyypillinen lapsiperheen juhannus joko kotona tai appivanhempien mökillä isovanhempien kanssa. En oikein usko, että se olisi ollut edes mielekäs juhannus lapsettomalle miehelle. Juhannukseemme ei siis kuulunut alkoholia, vaan hieman parempaa syömistä, ehkä uimista ja yhdessäoloa, mutta aika pitkälle 3 ja 5 vuotiaiden lastemme ehdoilla.

Täytyy sanoa, että tämä asenne on se mitä mä vihaan. Mä olen ollut tosi yksinäinen ja silloin eräs puolituttu töistä vähän vahingossa pyysi mut mukaan tuollaiseen perhejuhannuksee. Oli ihan huippujuhannus. Leikittiin lapsien kanssa vesipyssyillä, syötiin, uitiin ja tehtiin jotain juhannustaikoja. Erilainen juhannus mitä nyt ilmeisesti täällä nuorten kuvitellaan viettävän, mutta mulla oli kivaa.

Olen sen jälkeen löytänyt läheisiä ja jos musta tuntuu, että joku viettää yksin jonku juhlan, niin pyydän sitä mukaan. Mun kaikki ystävät osaa käyttäytyä ja ymmärtää, että jos on lapsia mukana niin alkoholia ei voi juoda samalla tavalla kuin aikuisten kesken. Mutta en koskaan halua, että yksikään mun läheisiä tuntee sitä raastavaa yksinäisyyttä ja arvottomuuden tunnetta mitä mä tunsin.

Luitki jutustani, että saatoimme olla appivanhempien mökillä? En minä ainakaan viitsi kutsua appivanhempien riesaksi yhden yhtä vierasta lisää. Ja vieras se olisi, jos appivanhemmat eivät tyyppiä olisi ennen tunteneet.

Siinä missä me tiedämme talon säännöt ja tavat, niin vieraan kanssa meidän ja varsinkin appivanhempien juhannus olisi ollut vain vieraan ihmisen miettimistä. Me tykkäämme olla rennosti mökillä, kulkea juuri niissä vaatteissa mikä silloin hyvältä tuntuu, käymme sekasaunassa koko porukalla ja syömme mitä meille maistuu ja tiedämme toistemme tavat. Vieras olisi ollut ylimääräinen mietittävä siis ihan kaikessa. Hänen ruuat olisi pitänyt miettiä, nukkumisjärjestelyt olisivat menneet eri tavalla ellei vieras sitten olisi tuonnut telttaa mukanaan ja sitten olisimme hipsutelleet vieraanvaraisesti ja koko ajan vierasta ajatellen. Ei kiitos, en kutsu vieraita juhannuksen viettoon ja oikeastaan muutenkaan, jos tuntuu, että siitä koituu enemmän riesaa kuin hyviä asioita.

Ehkä olen kylmä ja sisäänpäinkääntynyt, mutta arvostan omaa vapaa-aikaani niin paljon, etten viitsi tehdä siitä tekemällä hankalampaa. Sitä paitsi aikaa ennen miestäni vietin usein juhlapyhiä yksin ja nautin. Muistan kerrankin, kun ajoin fillarilla kodistani ehkä 30 kilometrin päähän rauhallisen järven rannalle, söin eväitä, istuskelin, katselin maisemia, luin kirjaa ja nautin ihan täysillä lähes yöhön saakka ja poljin sitten kotiin takaisin hyvin rauhallisessa yössä.

Mulla on vain tuttuja. Vietin juhannuksen ja synttärit yksin.

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä soittaa ystäville missä viettävät juhannusta. Kyllä tuo kaveri naisia saa.

Miehiä. Naisista tämä mies ei ole kiinnostunut. Miehetkin voisivat olla seurakunnan sisältä.

Mökki jolla vietän juhannusta on vanhempieni

Eli ei sinne voi kutsua ulkopuolisia. Vanhempien kutsulla mennään

Kukaan ei sano mitään Miikan estrogeenivartalosta mutta jos olis pulska nainen, kommentit ois pelkkää ihmettelyä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi ihan itse pistää tikkua ristiin

Tämähän se oli. Luin tuon Iltalehden jutun kokonaan ja tosiaan Miikka odotti, että joku muu järjestäisi jotain ja kutsuisi hänetkin mukaan. Ei tullut Miikalle mieleen järjestää itse jotain ja kutsua muita mukaan. 

Se mikä on ihan totta, niin kolmenkympin korvilla ihmisillä alkaa olla jo perhettä tai ainakin parisuhde. Ja siinä vaiheessa alkaa muodostua myös juhlapäiviin perinteitä. Juhannusta vietetään esimerkiksi vanhempien/appivanhempien mökillä ja sinne tulee sisarukset/puolison sisarukset perheineen. Nuoruuden kaverijuhannukset alkavat olla ohi ja siirrytään enemmän sukujuhannuksiin. Ja jälkimmäisissä ei viina virtaa eikä musiiki pauhaa kovalla vaan mennnään hyvin pitkälti lasten ehdoilla. Omat lapseni ovat Miikan ikäluokkaa ja heilläkin nuoruuden festari- ja bilejuhannukset ovat vaihtuneet sukujuhannuksiksi. 

Se on Ilta-sanomien juttu. Hän kirjoittaa myös että ei olisi ollut edes lähdössä mihinkään koska flunssa, mutta se harmitti että kukaan ei edes kutsunut.

Miikka tahtoo säälipil l ya. Siksi jutussa omalla kuvalla ja nimellään

Vierailija kirjoitti:

miksi tämä mies ei mene Tinderiin ja ala kirjoittelemaan naisten kanssa, ja kutsu joku heistä hyvissä ajoin vaikka vuokramökille, jos ei  ole omaa tai suvussa? Jos yksi sanoo ei, niin toista. Itsekin sain saunakutsun kunnolliselta mieheltä juuri ennen Juhannusta Tinderissä. Ja suomi24 oisin varmaan saanut useia (aiemmpina vuosina saanut).Yksinäisiä sinkkumiehiä ja naisia on pilvin pimein, Juhannuksena. TIetenkään naiset harvemmin kutsuu tuntematonta miestä saunaan treffeille tai mökille, mutta miehen pitäisi osata olla aktiivinen.

Ja tällä Miikkalla on kuitenkin äiti. Eikö seura kelvanut? Eikö äidillä ollut mökkiä tai äidin sukulaisilla? Miksei vuokraa mökkiä äidin kanssa jos ei naisseura kiinnosta?

Tuo mies näkee vain 2 mahdollisuutta: joko itse pyytää päästä MUIDEN mukaan, heidän suunnitelmiin, tai muiden on pyydettävä häntä. EI siis näe omaa mahdollisuuttaan...Ja, viimeinen keino, vuokraa itse yksinään oman mökin ja nauttii keskikesän luonnonrauhasta siellä. EI tarvii kotona istua. Vaikka kyllähän se yksinäisyys korostuu tuolleen...No hakee morsiamen Venäjältä. Tulijoita riittää nyt etenkin.

Tämä mies ei taida naisista välittää. On julkisesti sen kertonut.

Miika taitaa olla se ns riippakivi, jota aina kutsutaan ja pyydetään ja järjestetään. Koska on Miikan vuoro järjestää jotain ja pyytää kaverit koolle? Ystävyys on vastavuoroista. Ei perseen päällä kotona möllöttämistä, odottamista ja uhriutumista ku kukaan ei pyydä mihinkään. Ja sit tehdään lehtijuttu siitä.

Minkä ihmeen takia muiden pitää tälle Miikalle järjestää yhtään mitään? Tyyppi on aina tottunut menemään valmiiseen pöytään ja saamaan kaiken valmiina. Jos haluaa viettää juhannusta kaveriporukan kanssa niin silloin asiasta pitää keskustella ja sopia ajoissa mitä ja miten tämä juttu järjestetään.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ihmeen takia muiden pitää tälle Miikalle järjestää yhtään mitään? Tyyppi on aina tottunut menemään valmiiseen pöytään ja saamaan kaiken valmiina. Jos haluaa viettää juhannusta kaveriporukan kanssa niin silloin asiasta pitää keskustella ja sopia ajoissa mitä ja miten tämä juttu järjestetään.

Tunnen ihmisiä, jotka eivät koskaan järjestä yhtään mitään. Mielellään osallistuvat, jos muut järjestävät heidän puolestaan. Mitää vastakutsua ei kuitenkaan koskaan tule. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai että on vasta nyt 31 vuotiaana ollut juhannuksen yksin. No onko se muiden juttu huolehtia Miikan hauskuuttamisesta? Onko se muiden vastuulla? Muilla saman ikäisillä on luultavasti jo perheet, joten ainakaan minä en olisi ollut mitenkään kiinnostunut ottamaan perheeni juhannusjuhliin yhden yhtä Miikaa, en olisi edes ajatellut asiaa.

Jos ajatellaan aikaa, jolloin olin 31 vuotias, niin minulla oli silloin kaksi lasta ja kolmas oli tulossa. Juhannuksemme taisi olla siis aika tyypillinen lapsiperheen juhannus joko kotona tai appivanhempien mökillä isovanhempien kanssa. En oikein usko, että se olisi ollut edes mielekäs juhannus lapsettomalle miehelle. Juhannukseemme ei siis kuulunut alkoholia, vaan hieman parempaa syömistä, ehkä uimista ja yhdessäoloa, mutta aika pitkälle 3 ja 5 vuotiaiden lastemme ehdoilla.

Täytyy sanoa, että tämä asenne on se mitä mä vihaan. Mä olen ollut tosi yksinäinen ja silloin eräs puolituttu töistä vähän vahingossa pyysi mut mukaan tuollaiseen perhejuhannuksee. Oli ihan huippujuhannus. Leikittiin lapsien kanssa vesipyssyillä, syötiin, uitiin ja tehtiin jotain juhannustaikoja. Erilainen juhannus mitä nyt ilmeisesti täällä nuorten kuvitellaan viettävän, mutta mulla oli kivaa.

Olen sen jälkeen löytänyt läheisiä ja jos musta tuntuu, että joku viettää yksin jonku juhlan, niin pyydän sitä mukaan. Mun kaikki ystävät osaa käyttäytyä ja ymmärtää, että jos on lapsia mukana niin alkoholia ei voi juoda samalla tavalla kuin aikuisten kesken. Mutta en koskaan halua, että yksikään mun läheisiä tuntee sitä raastavaa yksinäisyyttä ja arvottomuuden tunnetta mitä mä tunsin.

Mukavasti tehty työkaveriltasi. Mutta hyvä muistaa, että monilla ei esimerkiksi se kesämökki ole oma vaan vanhempien, appivanhempien tai vaikkapa jonkun sisaruksen. Toisen mökille ei voi noin vaan alkaa kutsumaan omia kavereitaan. Varsinkaan tilanteessa, jossa mökin omistajan tai jonkun hänen kutsumansa pitäisi jäädä pois, jotta tilaa olisi tuntemattomillekin ihmisille. 

Tämä. Jos kaveriporukalla haluaa viettää mökkijuhannusta niin silloin sen porukan pitää varata se mökki kuukausia ehkä jopa vuosi aikaisemmin- varsinkin jos sinne täytyy mahtua yli 4-6 henkeä. Tämä maksaa riihikuivaa rahaa. Samoin ruuat ja juomat. Jos halutaan porukalla tällainen järjestää niin kyllä siihen jo suunnitteluvaiheessa pitää kaikkien osallistujien stujien osallistua eikä jäädä kokeilemaan ja kutsua nurkumaan. Yleensä kaveripiirissä aina osa yrittää päästä siivellä ilman omaa panostusta. Paljon jo ihan se etukäteiskeskustelu auttaisi. Mitä tehdään juhannuksena.? Mitä järjestetään? Mitä maksaa? Kuka tekee ja tuo mitäkin? Ketkä osallistuu jne.