Lue keskustelun säännöt.
Miikalla, 31, on kavereita ja ystäviä, mutta kukaan ei halunnut viettää juhannusta hänen kanssaan
11.07.2022 |
Koronapandemian aikana suomalaisten yksinäisyys on lisääntynyt. Sen on huomannut rovaniemeläinen Miikka Keränen, 31, joka vietti juhannuksen ensimmäistä kertaa itsekseen. Yksinäisyyttä voi entisestään lisätä eräs käyttäytymismalli, johon suomalaiset asiantuntijan mukaan syyllistyvät helposti. IS
ja mikä se käyttäytymismalli on?
Kommentit (262)
on kirkkovaltuuston jäsen ja kaupunginvaltuuston jäsen muttei tiedä Kirkon tapahtumista Juhannuksena? Yleensä on kokko ainakin meillä, ja muuta perhejuttuja, hartaus, laulua. Juhannus on kirkollinen Juhlapyhä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se naisseuraa kaivannut, vaan ystäväporukkaa, sitä että kuuluu johonkin ryhmään. Moni voi viettää juhlapyhiä mieluummin tuttujen kavereiden kanssa kuin vieraan ihmisen mukana jossain treffeillä. Itsekin ajattelen että voi myös aktiivisesti kutsua muita omaan seuraansa, mutta ihan fiksusti toi esille hyvinkin yleisen murheen.
Vierailija kirjoitti:
Mistä lähtien jotkut nobodyt on päässy iltapäivälehtien sivuille tilittämään elämäänsä ja samalla saaneet itsestään jutuksi naamioidun seuranhakuilmoituksen?
Uutisköyhä heinäkuu ja esimiehen painostus alaisiaan kohtaan: nyt sivuntäytettä lehteen ja sassiin! Siinäpä selitystä näihin zero-interest-juttujen taajaan esiintymiseen kesäisin.
Voi kun joskus saisikin viettää juhannuksen tai joulun yksin eikä toisia passaten ja stressaten.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä näitä miikkoja riittää. Siitä ei vaan puhuta kovin paljon. Tosi hyvä, että tämä Miikka otti asian puheeksi nimellään ja kasvoillaan. Häneen voi samaistua juuri se kaveri, joka surullisena miettii nyt elämän tyhjää tarkoitusta. Hei, -onhan meitä muitakin.
Kyllä häpeisin silmät päästäni jos hankkisin itseni lehteen tuossa valossa. Mun mielestä aivan sairaan NOLOA!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänellä on ystäviä ja kavereita mutta siitä huolimatta joutui nyt ensimmäisen kerran elämässään viettämään juhannuksen omineen. Kavereilla siis oli tällä kertaa muuta ohjelmaa eikä Miika mahtunut suunnitelmiin. Omia ei voinut tehdä vaan kiireesti lehteen uhriutumaan ja julkisuutta hakemaan. Vuosien kuluessa on normaalia että kaverijuhannukset vaihtuvat perhejuhannuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Miikan iässä mennään naimisiin ja hankitaan lapsia. Ne pitää kiireisenä. Rima naisen suhteen ei saa olla liian korkealla.
En ikinä kuullut isovanhempien valittavan yksinäisyydestä nuoruudessa. Silloin oli toki sota ja muita ns oikeita ongelmia.
Ei meidän isovanhempien nuoruudessa ollut tämmöistä yksinäisyys-ongelmaa kuin nykyään, oli sotaa tai ei (lähimainkaan kaikki kolmekymppisten isovanhemmat eivät ole olleet sodassa, ovat olleet lapsia sota-aikaan). Oltiin paljon yhteisöllisempiä, eli jos ei jostain syystä vielä tuohon ikään olisi vaimoa löytynyt niin suvun ja naapureitten kesken olisi juhannusta vietetty. Nykykulttuuri on erilainen, vetäydytään tosiaan oman perheen kesken sinne mökille eikä ulkopuolisia huolita mukaan, naapuria ei välttämättä edes tervehditä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
tälläkin miehellä olisi seuranhaku sovelluuksissa kysyntää vaikka miten paljon. EI ole ulkonäössä moitittavaa tai taustoissa. Mikähän on kun ei naiset kelpaa? Onko rima korkealla, vai odottaako hän että muut tässäkin tekee aloitteet? "Ei kukaan tule kotoa hakemaan" on oppi jota hänelle ei vanhemmat ole jostain syystä kertoneet?
Tuo kun ottais venäjältä naisen niin saisi suvun kaupan päälle, sedät, ukit, siskonpojat, morsiamen lapset, tunkis hänen kotiin niin ei olisi yksinäistä.
Miikka on avoimesti homo, ollut aina. Ilmeisesti miesseuraa on ollut vaikea löytää, jos olen ymmärtänyt oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vai että on vasta nyt 31 vuotiaana ollut juhannuksen yksin. No onko se muiden juttu huolehtia Miikan hauskuuttamisesta? Onko se muiden vastuulla? Muilla saman ikäisillä on luultavasti jo perheet, joten ainakaan minä en olisi ollut mitenkään kiinnostunut ottamaan perheeni juhannusjuhliin yhden yhtä Miikaa, en olisi edes ajatellut asiaa.
Jos ajatellaan aikaa, jolloin olin 31 vuotias, niin minulla oli silloin kaksi lasta ja kolmas oli tulossa. Juhannuksemme taisi olla siis aika tyypillinen lapsiperheen juhannus joko kotona tai appivanhempien mökillä isovanhempien kanssa. En oikein usko, että se olisi ollut edes mielekäs juhannus lapsettomalle miehelle. Juhannukseemme ei siis kuulunut alkoholia, vaan hieman parempaa syömistä, ehkä uimista ja yhdessäoloa, mutta aika pitkälle 3 ja 5 vuotiaiden lastemme ehdoilla.
Jaajaa.. Kyllä mä oon taas tainnut about 31-vuotiaana (ja perheettömänä) vaan olla ihan perheellisten seurana juhannuksena ja leikkiä heidän lastensa kanssa rannalla. Eivät he kyllä olleet noin tunteettomia ja negatiivia, vaan meillä oli oikein hauska juhannus. Mulla on monta ystäväperhettä, kenen kanssa voisi kuvitella viettäväni juhannuksen ja uskoisin sen olevan oikein hauskaa - mutta ei voi olla kuin yhdessä paikassa yhtä aikaa. Kaikki perheet eivät ole niin sisäänpäin kääntyneitä kuin teidän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaahas, taas tällanen seuranhakuilmoitus. No eiköhän tämä jamppa naista pian saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi ihan itse pistää tikkua ristiin
Tämähän se oli. Luin tuon Iltalehden jutun kokonaan ja tosiaan Miikka odotti, että joku muu järjestäisi jotain ja kutsuisi hänetkin mukaan. Ei tullut Miikalle mieleen järjestää itse jotain ja kutsua muita mukaan.
Se mikä on ihan totta, niin kolmenkympin korvilla ihmisillä alkaa olla jo perhettä tai ainakin parisuhde. Ja siinä vaiheessa alkaa muodostua myös juhlapäiviin perinteitä. Juhannusta vietetään esimerkiksi vanhempien/appivanhempien mökillä ja sinne tulee sisarukset/puolison sisarukset perheineen. Nuoruuden kaverijuhannukset alkavat olla ohi ja siirrytään enemmän sukujuhannuksiin. Ja jälkimmäisissä ei viina virtaa eikä musiiki pauhaa kovalla vaan mennnään hyvin pitkälti lasten ehdoilla. Omat lapseni ovat Miikan ikäluokkaa ja heilläkin nuoruuden festari- ja bilejuhannukset ovat vaihtuneet sukujuhannuksiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tälläkin miehellä olisi seuranhaku sovelluuksissa kysyntää vaikka miten paljon. EI ole ulkonäössä moitittavaa tai taustoissa. Mikähän on kun ei naiset kelpaa? Onko rima korkealla, vai odottaako hän että muut tässäkin tekee aloitteet? "Ei kukaan tule kotoa hakemaan" on oppi jota hänelle ei vanhemmat ole jostain syystä kertoneet?
Tuo kun ottais venäjältä naisen niin saisi suvun kaupan päälle, sedät, ukit, siskonpojat, morsiamen lapset, tunkis hänen kotiin niin ei olisi yksinäistä.
Miikka on avoimesti homo, ollut aina. Ilmeisesti miesseuraa on ollut vaikea löytää, jos olen ymmärtänyt oikein.
ahaa no se tietysti selittää jotain. Miten voi olla kirkkovaltuustossa jos kirkon oppi on noin ristiriidassa? Mitä hän siellä voi tehdä kirkon asioiden eteen? Miksi tunkee (yleisellä tasolla hän ja muut uskottomat) kirkon asioita sotkemaan tai ohjailemaan jos ei aidosti itse edes usko niihin? Poliittista peliä? Omaa kunnianhimoa, halua saada näkyvyyttä tulevaisuuden kansanedustaja pyrkimyksille? Saada CV:hen täytettä? EI ihme ettei kirkon Juhannushartaudet kiinnostaneet. Ei voi kun ihmetellä. Ja, sit ho--mojen yksinäisyydestä ei saa puhua. Se kuitenkin on kuulemma realiteetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miikan iässä mennään naimisiin ja hankitaan lapsia. Ne pitää kiireisenä. Rima naisen suhteen ei saa olla liian korkealla.
En ikinä kuullut isovanhempien valittavan yksinäisyydestä nuoruudessa. Silloin oli toki sota ja muita ns oikeita ongelmia.
Ei meidän isovanhempien nuoruudessa ollut tämmöistä yksinäisyys-ongelmaa kuin nykyään, oli sotaa tai ei (lähimainkaan kaikki kolmekymppisten isovanhemmat eivät ole olleet sodassa, ovat olleet lapsia sota-aikaan). Oltiin paljon yhteisöllisempiä, eli jos ei jostain syystä vielä tuohon ikään olisi vaimoa löytynyt niin suvun ja naapureitten kesken olisi juhannusta vietetty. Nykykulttuuri on erilainen, vetäydytään tosiaan oman perheen kesken sinne mökille eikä ulkopuolisia huolita mukaan, naapuria ei välttämättä edes tervehditä jne.
Mä olen jo 60-vuotias ja mun lapsuudessani lähdettiin maalle mummolaan juhannukseksi. Sinne tuli myös äitini sisarukset perheineen. Ihan sukulaisten kesken vietettiin juhannusta, ei naapureiden eikä vanhempiemme kavereiden kanssa. Ja tosiaan vielä poikamiehenä ollut enoni vietti juhannusta meidän kanssamme eikä kavereidensa kanssa. Yhteisöllisyys tarkoitti hyvin pitkälti sitä, että kokoonnuttiin suvun kanssa yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Voi kun joskus saisikin viettää juhannuksen tai joulun yksin eikä toisia passaten ja stressaten.
No mikä estää? MInä en ole passannut enkä stressannut ensimmäistäkään joulua enkä juhannusta, vaikka ikää on jo yli viisikymmentä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tälläkin miehellä olisi seuranhaku sovelluuksissa kysyntää vaikka miten paljon. EI ole ulkonäössä moitittavaa tai taustoissa. Mikähän on kun ei naiset kelpaa? Onko rima korkealla, vai odottaako hän että muut tässäkin tekee aloitteet? "Ei kukaan tule kotoa hakemaan" on oppi jota hänelle ei vanhemmat ole jostain syystä kertoneet?
Tuo kun ottais venäjältä naisen niin saisi suvun kaupan päälle, sedät, ukit, siskonpojat, morsiamen lapset, tunkis hänen kotiin niin ei olisi yksinäistä.
Miikka on avoimesti homo, ollut aina. Ilmeisesti miesseuraa on ollut vaikea löytää, jos olen ymmärtänyt oikein.
ahaa no se tietysti selittää jotain. Miten voi olla kirkkovaltuustossa jos kirkon oppi on noin ristiriidassa? Mitä hän siellä voi tehdä kirkon asioiden eteen? Miksi tunkee (yleisellä tasolla hän ja muut uskottomat) kirkon asioita sotkemaan tai ohjailemaan jos ei aidosti itse edes usko niihin? Poliittista peliä? Omaa kunnianhimoa, halua saada näkyvyyttä tulevaisuuden kansanedustaja pyrkimyksille? Saada CV:hen täytettä? EI ihme ettei kirkon Juhannushartaudet kiinnostaneet. Ei voi kun ihmetellä. Ja, sit ho--mojen yksinäisyydestä ei saa puhua. Se kuitenkin on kuulemma realiteetti.
Kirkko on niin epätoivoinen, että on myynyt kaikki periaatteensa. Kirkolle käy kaikki: murrhaajat, homot, naispapit. Sen sijaan, että kirkko kertoisi, millaisia ihmisten pitää olla, se muuttaa itsensä sen mukaiseksi, mitä ihmiset ovat.
Vierailija kirjoitti:
tälläkin miehellä olisi seuranhaku sovelluuksissa kysyntää vaikka miten paljon. EI ole ulkonäössä moitittavaa tai taustoissa. Mikähän on kun ei naiset kelpaa? Onko rima korkealla, vai odottaako hän että muut tässäkin tekee aloitteet? "Ei kukaan tule kotoa hakemaan" on oppi jota hänelle ei vanhemmat ole jostain syystä kertoneet?
Tuo kun ottais venäjältä naisen niin saisi suvun kaupan päälle, sedät, ukit, siskonpojat, morsiamen lapset, tunkis hänen kotiin niin ei olisi yksinäistä.
Naiset ovat täysin pihalla nettideittailun raadollisuudesta. Ei siellä Miikat menesty kun ei ole mallin ulkonäköä. Pelkästään yli 80% ylipainoisista naisista etsii normaalipainoista miestä.
Sun pitää miehenä olla ihan vähintään top10% että saat tilaisuuden tyytyä matalatasoisempiin naisiin siellä.
No mitä sitten? Miksi juhannuksena pitäisi olla seuraa? Tuo vinkuminen ei auta asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Miikan iässä mennään naimisiin ja hankitaan lapsia. Ne pitää kiireisenä. Rima naisen suhteen ei saa olla liian korkealla.
En ikinä kuullut isovanhempien valittavan yksinäisyydestä nuoruudessa. Silloin oli toki sota ja muita ns oikeita ongelmia.
Mutta rima miesten suhteen pitää olla korkealla naisilla?
Pitäisi ihan itse pistää tikkua ristiin