3 lapsen äiti puhuu mitä sattuu: "Olisi ihana välillä olla vastuuton ja itsekäs kuten lapsettomat"
Minusta tuli kertaheitolla ikäsyrjijä. En halua kuulla enkä lukea enää mitään alle 30-vuotiaan ns. viisauksia.
Kommentit (735)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin hän tarkoitti sanomaansa otettavaksi puolen maailman loukkauksena.
Ehkä juuri siten kuin itsekin koen ja näen eron: Ennen lapsia minun ei tarvinnut ajatella ensisijaisesti muiden kuin omaa mukavuuttani. Aikataulut koskivat vain itseäni. Sunnuntaina saattoi nukkua iltapäivään asti, eikä sittenkään tarvinnut keittää perunoita ja valmistaa täysipainoista ateriaa.
Lasten synnyttyä ei ole sellaisia vaihtoehtoja. Nouset aikaisin niin jouluna kuin juhannuksena.
Elämä ei ole huonompaa, oikeastaan se on parempaa, mutta varsinkin erilaista.
Mutta toisaalta taas mun näkökulmasta....siellä sitä minä painelen työpaikalla täyttä päätä töitä silloin lauantai-aamuna, että se "hyvin epäitsekäs" äiti-ihminen saa kaikessa rauhassa keitellä niitä perunoitaan sille jälkikasvulleen.......
Tutkimusten mukaan pienten lasten vanhemmat tekee eniten ylitöitä.
Eikä aamuisin kukaan perunoita keittele.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kolmen pikkulapsen äidin joka nauttii elämästä aineiden ja kavereiden kanssa. Vanha Mummu hoitaa lapset.
hyvä että lapsilla on edes yksi turvallinen aikuinen.
Lasten teko on nykypäivän Suomessa ihan valinnanvaraista. Jos jonkun mielestä olisi kiva olla "vastuuton ja itsekäs" sinkku, niin miksi ihmeessä sitten laittaa lapsia maailmaan ja vielä kolmin kappalein. Joku syy siihen on oltava että ihmiset ihan varta vasten perustavat perheitä. Tuskin he tekevät sitä vain koska ovat päättäneet jalosti uhrautua ollakseen epäitsekkäitä ja vastuuntuntoisia kansalaisia. He tekevät sen koska haluavat perheen ja lapsia joten selkeästi näkevät lapsissa jotain itsearvoa ja tavoiteltavaa. Ovatko nuo sinkkujen etuoikeuksista ja huolettomasta elämästä valittajat niitä jotka ovat tehneet lapset tajuamatta juurikaan mihin ovat ryhtymässä ja sitten katuvat valintaansa kun on myöhäistä? Sen ymmärrän että joskus haluaa avautua raskaista jaksoista perhe-elämässä, mutta on todella ilkeää tehdä se leimaamalla toisen valinnan tehneet huonoiksi ihmisiksi.
Jotkut meistä sinkuista - kuten minä - ovat olleet sen verran paljon lasten kanssa tekemisissä jo nuoresta että tietävät ettei heistä ole vanhemmiksi, joten miksi turhaan tehdä lasta joka joutuisi kärsimään huonosta ja vastahakoisesta vanhemmasta. Joku sinkku taas ei ole kohdannut ketään jonka kanssa perustaa se perhe. Ja joku toinen taas on yrittänyt vuosikaudet turhaan vauvaa ja se lapsettomuus on hiton kipeä asia. Mukava tuon päälle kuulla että kaikki tämä onkin vain vastuuttomuutta ja itsekkyyttä.
Ne vanhemmatkin voisivat joskus ajatella mitä möläyttelevät.
Vierailija kirjoitti:
Lasten teko on nykypäivän Suomessa ihan valinnanvaraista. Jos jonkun mielestä olisi kiva olla "vastuuton ja itsekäs" sinkku, niin miksi ihmeessä sitten laittaa lapsia maailmaan ja vielä kolmin kappalein. Joku syy siihen on oltava että ihmiset ihan varta vasten perustavat perheitä. Tuskin he tekevät sitä vain koska ovat päättäneet jalosti uhrautua ollakseen epäitsekkäitä ja vastuuntuntoisia kansalaisia. He tekevät sen koska haluavat perheen ja lapsia joten selkeästi näkevät lapsissa jotain itsearvoa ja tavoiteltavaa. Ovatko nuo sinkkujen etuoikeuksista ja huolettomasta elämästä valittajat niitä jotka ovat tehneet lapset tajuamatta juurikaan mihin ovat ryhtymässä ja sitten katuvat valintaansa kun on myöhäistä? Sen ymmärrän että joskus haluaa avautua raskaista jaksoista perhe-elämässä, mutta on todella ilkeää tehdä se leimaamalla toisen valinnan tehneet huonoiksi ihmisiksi.
Jotkut meistä sinkuista - kuten minä - ovat olleet sen verran paljon lasten kanssa tekemisissä jo nuoresta että tietävät ettei heistä ole vanhemmiksi, joten miksi turhaan tehdä lasta joka joutuisi kärsimään huonosta ja vastahakoisesta vanhemmasta. Joku sinkku taas ei ole kohdannut ketään jonka kanssa perustaa se perhe. Ja joku toinen taas on yrittänyt vuosikaudet turhaan vauvaa ja se lapsettomuus on hiton kipeä asia. Mukava tuon päälle kuulla että kaikki tämä onkin vain vastuuttomuutta ja itsekkyyttä.
Ne vanhemmatkin voisivat joskus ajatella mitä möläyttelevät.
Ei kukaan arvostellut tai arvottanut.
Totesi vain.
En ymmärrä miksi vetää palkokasvi takaraivoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin hän tarkoitti sanomaansa otettavaksi puolen maailman loukkauksena.
Ehkä juuri siten kuin itsekin koen ja näen eron: Ennen lapsia minun ei tarvinnut ajatella ensisijaisesti muiden kuin omaa mukavuuttani. Aikataulut koskivat vain itseäni. Sunnuntaina saattoi nukkua iltapäivään asti, eikä sittenkään tarvinnut keittää perunoita ja valmistaa täysipainoista ateriaa.
Lasten synnyttyä ei ole sellaisia vaihtoehtoja. Nouset aikaisin niin jouluna kuin juhannuksena.
Elämä ei ole huonompaa, oikeastaan se on parempaa, mutta varsinkin erilaista.
Mutta toisaalta taas mun näkökulmasta....siellä sitä minä painelen työpaikalla täyttä päätä töitä silloin lauantai-aamuna, että se "hyvin epäitsekäs" äiti-ihminen saa kaikessa rauhassa keitellä niitä perunoitaan sille jälkikasvulleen.......
Tutkimusten mukaan pienten lasten vanhemmat tekee eniten ylitöitä.
Eikä aamuisin kukaan perunoita keittele.
Luultavasti ettei tarvitsisi. mennä kotiin kuuntelemaan penskojen kitinää. Samasta syystä miehet tuppaavat tekemään pitkää päivää, (eivät lisäksi halua kuunnella vaimon nalkutusta).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne nyt vaan on kaksi täysin eri elämää, lapsellisen ja lapsettoman. Itse olen elänyt molempia siksi tiedän. Lapsettomat eivät tiedä koetulla, kouriintuntuvalla tavalla. Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle.
Vanhemman pitää aina laittaa lapsensa etusijalle, lapseton voi laittaa itsensä etusijalle niin halutessaan. Tämän takia en voi keskustella lapsettomien ystävieni kanssa perhe-elämästä kuin pinnallisesti. He vaan eivät voi ymmärtää. Eivät millään. Enkä minä jaksa heidän minäminä juttujaan kun olen juuri valvonut lapsen kanssa edellisyön. He vaan eivät tajua.
Jos vapaaehtoisesti lapsettomat eivät muka ymmärrä lapsiperhe-elämän täydellistä sitovuutta melko kouriintuntuvasti, minkä luulet olevan syynä etteivät lapsia halua? Itselläni päätös perustuu juurikin tuohon.
Jotenkin voin "sieluni silmin" kuvitella mitä se on ja on aina ollut erittäin selvää, ettei sitten mitään päikkäreitä oteta muutamaan vuoteen. Vessassa käydään pikaisesti, suihku aikataulutetaan ja ruoka syödään kylmänä. Huoli, kun jättää muille hoitoon, sydän särkyy kun pieni kaatuu. Lääkärit, koulut, harrastukset, kaverit, vaatteet, koti turvalliseksi ja selkää ei käännetä, kyllä ne kerkeää, voi kun ne kerkiää. Läsnä täytyisi olla kun kysellään, no kaikesta. Sitä en ymmärrä, miten jotkut muut eivät ymmärrä ennen lapsia.
On eriasia ajatella, eläytyä, ymmärtää sitä kautta kuin elää elämää lapsen kanssa. Kouriintuntuvasti, sydämeentuntuvasti, joka päivä elämän loppuun asti. Kun vielä kuolinvuoteellakin suret sitä että lapsesi joutuu suremaan lähestyvää kuolemaasi. Et sure itseäsi ja kuolemaasi vaan sitä että lapsesi kärsii. Näin sanoi kuoleva äitini minulle.
Sairaan kuuloinen suhde.
Sinä tässä sairas olet, pinnallinen ja kokematon. Lastensaaminen muuttaa ihmistä, painopiste siirtyy pois itsestä. Itsekkyys vähenee koska se on välttämätöntä, ehto vanhemmuudelle.
Hedelmistään puu tunnetaan. Sun juttusi eivät anna vaikutelmaa, että olisit epäitsekäs. Päinvastoin, harvoin saa lukea juttuja, jotka pyörivät noin paljon oman itsen ympärillä. Kirjoitat todella rumia asioista muista ihmisistä.
Pelaan vaan hyökkääjän säännöillä. Sitä saa mitä tilaa. Vastasin ihmiselle joka haukkui minun ja kuolevan äitini suhdetta sairaaksi hänen ansaitsemallaan tavalla.
No ehkä sitä kuolevaa äitiä ei olisi kannattanut tuoda keskusteluun? Vähän pateettista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin hän tarkoitti sanomaansa otettavaksi puolen maailman loukkauksena.
Ehkä juuri siten kuin itsekin koen ja näen eron: Ennen lapsia minun ei tarvinnut ajatella ensisijaisesti muiden kuin omaa mukavuuttani. Aikataulut koskivat vain itseäni. Sunnuntaina saattoi nukkua iltapäivään asti, eikä sittenkään tarvinnut keittää perunoita ja valmistaa täysipainoista ateriaa.
Lasten synnyttyä ei ole sellaisia vaihtoehtoja. Nouset aikaisin niin jouluna kuin juhannuksena.
Elämä ei ole huonompaa, oikeastaan se on parempaa, mutta varsinkin erilaista.
Mutta toisaalta taas mun näkökulmasta....siellä sitä minä painelen työpaikalla täyttä päätä töitä silloin lauantai-aamuna, että se "hyvin epäitsekäs" äiti-ihminen saa kaikessa rauhassa keitellä niitä perunoitaan sille jälkikasvulleen.......
Tutkimusten mukaan pienten lasten vanhemmat tekee eniten ylitöitä.
Eikä aamuisin kukaan perunoita keittele.
Hei laitatko linkkiä muutamasta tällaisesta tutkimuksesta? Kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin hän tarkoitti sanomaansa otettavaksi puolen maailman loukkauksena.
Ehkä juuri siten kuin itsekin koen ja näen eron: Ennen lapsia minun ei tarvinnut ajatella ensisijaisesti muiden kuin omaa mukavuuttani. Aikataulut koskivat vain itseäni. Sunnuntaina saattoi nukkua iltapäivään asti, eikä sittenkään tarvinnut keittää perunoita ja valmistaa täysipainoista ateriaa.
Lasten synnyttyä ei ole sellaisia vaihtoehtoja. Nouset aikaisin niin jouluna kuin juhannuksena.
Elämä ei ole huonompaa, oikeastaan se on parempaa, mutta varsinkin erilaista.
Mutta toisaalta taas mun näkökulmasta....siellä sitä minä painelen työpaikalla täyttä päätä töitä silloin lauantai-aamuna, että se "hyvin epäitsekäs" äiti-ihminen saa kaikessa rauhassa keitellä niitä perunoitaan sille jälkikasvulleen.......
Tutkimusten mukaan pienten lasten vanhemmat tekee eniten ylitöitä.
Eikä aamuisin kukaan perunoita keittele.
Taisin tuossa kirjoittaa, että puhun omasta näkökulmastani, jos et rekisteröinyt!!!! Meidän työpaikalla kun on useampikin perheellinen kitisijä, joka ei voi tehdä sitä tai tätä pentujensa varjolla....no, jonkunhan ne hommat on sitten tehtävä eikä se aina niin kivaa ole!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin hän tarkoitti sanomaansa otettavaksi puolen maailman loukkauksena.
Ehkä juuri siten kuin itsekin koen ja näen eron: Ennen lapsia minun ei tarvinnut ajatella ensisijaisesti muiden kuin omaa mukavuuttani. Aikataulut koskivat vain itseäni. Sunnuntaina saattoi nukkua iltapäivään asti, eikä sittenkään tarvinnut keittää perunoita ja valmistaa täysipainoista ateriaa.
Lasten synnyttyä ei ole sellaisia vaihtoehtoja. Nouset aikaisin niin jouluna kuin juhannuksena.
Elämä ei ole huonompaa, oikeastaan se on parempaa, mutta varsinkin erilaista.
Mutta toisaalta taas mun näkökulmasta....siellä sitä minä painelen työpaikalla täyttä päätä töitä silloin lauantai-aamuna, että se "hyvin epäitsekäs" äiti-ihminen saa kaikessa rauhassa keitellä niitä perunoitaan sille jälkikasvulleen.......
Tutkimusten mukaan pienten lasten vanhemmat tekee eniten ylitöitä.
Eikä aamuisin kukaan perunoita keittele.
Taisin tuossa kirjoittaa, että puhun omasta näkökulmastani, jos et rekisteröinyt!!!! Meidän työpaikalla kun on useampikin perheellinen kitisijä, joka ei voi tehdä sitä tai tätä pentujensa varjolla....no, jonkunhan ne hommat on sitten tehtävä eikä se aina niin kivaa ole!!!!
Se on työnantajasi vastuulls eikä liity ketjuun mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Fakta on kuitenkin se, ettei mikään tässä maailmassa ole itsekkäämpää kuin lisääntyminen ja sen myötä omien geeniensä palvominen. Maapallo hukkuu ihmisiin ja silti monet vielä tekevät tänne lisää ihmisiä 100% siksi että "mut ku mä haluuuuuuuuun".
Lisääntyminen on kirjaimellisesti elämän tarkoitus. Haluat siis että ihmiset kuolevat sukupuuttoon vai että ainostaan siellä lisäännytään missä ehkäisy on puutteellista?
Esikoinen on erityinen. Olin taaperoaikana tosi hukassa. Neuvolakäyntejä oli harvoin, lapsi hyvin päättäväinen.
Helposti kysyin apua. 3 lapsen äidit olivat lähtökohtaisesti ilkeitä. Minä tiedän -asenne on vahvasti kiinni.
Minulle naurettiin, minä teen ja lapset tottelee -asenne.
Esimerkki on hyvä, mitä 3 lapsen äidit ajattelee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fakta on kuitenkin se, ettei mikään tässä maailmassa ole itsekkäämpää kuin lisääntyminen ja sen myötä omien geeniensä palvominen. Maapallo hukkuu ihmisiin ja silti monet vielä tekevät tänne lisää ihmisiä 100% siksi että "mut ku mä haluuuuuuuuun".
Lisääntyminen on kirjaimellisesti elämän tarkoitus. Haluat siis että ihmiset kuolevat sukupuuttoon vai että ainostaan siellä lisäännytään missä ehkäisy on puutteellista?
Millainen ihminen kuvittelee olevansa pätevä määrittelemään elämän tarkoituksen? Voit määritellä sen omalla kohdallasi, et muiden.
Ihmisten sukupuutto olisi luonnolle ja eläimille lottovoitto. Harmi että meitä on pian 10 miljardia, sukupuutto ei ihan vielä kolkuttele ovella.
ihan hirveetä kuraa, ja aattelista paatosta, mitä sieltä tulee. oletko 20v opiskelija vihervassari, joka kuvittelee että aateilla ja hyvillä arvoilla maailma pelastuu, Opettele sanomaan toi sama Intiaksi Afrikaksi kiinaksi ja Bangladesiksi siellä se väestön ylikansoittuminen on, Suomessa Suomalaisia on todella vähän, ja näistä edelä mainituista maista kansa siirtyy tänne, ja vielä valtaosa loisimaan, integroitumatta yhteiskuntaa ja tunnustamatta maamme arvoja.
On totta, että ihminen voi keskittyä enemmän itseensä jos ei ole lapsia. Miksi sitä pitää kuitenkin arvioida negatiivisesti? Eli sanotaan että ihminen on itsekäs minä-minä-tyyppi. Miksi pitää väkisin vetää tällainen arvosteleva kuilu lapsettomien ja vanhempien välille? Valinnat tehdään itse omista lähtökohdista, kyllä se jostain omista, itsekkäistäkin haluista kumpuaa se halu tehdä lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se äityleitä potuttaa huomata, että kun lapsi tulee, niin oma elämä olikin sitten siinä. Vähintään 20 vuotta on pallo jalassa ja ovet kiinni ja rahapussi tyhjä. Vasta keski-iässä on taas vapaa.
Allekirjoitan tämän 3 lapsen äitinä. Ei mitään elämää. Vielä 2 vuotta ja vihdoin voin elää sitä elämää minkä halusin. En vain voi lapsen kanssa ottaa sellaisia riskejä kuin yksin voin tehdä. Hänen tarpeensa on nyt nro 1 ja minun elämä saa odottaa.
Mutta täysin sinun oma valinta. Voi voi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fakta on kuitenkin se, ettei mikään tässä maailmassa ole itsekkäämpää kuin lisääntyminen ja sen myötä omien geeniensä palvominen. Maapallo hukkuu ihmisiin ja silti monet vielä tekevät tänne lisää ihmisiä 100% siksi että "mut ku mä haluuuuuuuuun".
Lisääntyminen on kirjaimellisesti elämän tarkoitus.
Miten niin? Missä näin on todettu? Onko tämä todistettu jollain tavalla? Millä logiikalla ihmislajin lisääntyminen olisi "kirjaimellisesti elämän tarkoitus"? Mihin tämä toistuva ja usein kuultu väite perustuu?
Homo sapiens on viisas ja älykäs eläin, jolla on suuret aivot. Siitä johtuen me ihmisapinat osaamme miettiä myös vaihtoehtoja. Jos voimme nähdä, että liiallinen väestömäärä vaarantaa koko planeetan niin tokihan meidän pitää fiksuina älyllisinä olioina pyrkiä ratkaisemaan ongelma. Eikä vaan lisääntyä ja lisääntyä.
Leikki-ikä on koko ikä kirjoitti:
ihan hirveetä kuraa, ja aattelista paatosta, mitä sieltä tulee. oletko 20v opiskelija vihervassari, joka kuvittelee että aateilla ja hyvillä arvoilla maailma pelastuu, Opettele sanomaan toi sama Intiaksi Afrikaksi kiinaksi ja Bangladesiksi siellä se väestön ylikansoittuminen on, Suomessa Suomalaisia on todella vähän, ja näistä edelä mainituista maista kansa siirtyy tänne, ja vielä valtaosa loisimaan, integroitumatta yhteiskuntaa ja tunnustamatta maamme arvoja.
Minä väännän tähän sivusta hieman rautalankaa. Ymmärrän mikä sinun mielestäsi on ongelma (suomalaiset katoavat, samalla voimakkaasti lisääntyvät kansalaiset muualta tulevat tänne ja mahdollisesti muuttavat pohjoismaisen yhteiskuntarakenteen), mutta se on pienempi ongelma kuin koko planeetan muuttuminen elinkelvottomaksi. Siinä ei sitten enää ole paljon väliä mitä arvoja tunnustaa ja minkä väriset silmät ovat jos ruokaa ei enää voi tuottaa ja lajikato kiihtyy hallitsemattomaksi. Se ei ole pelkästään ihmislaji, joka on vaarassa, vaan kaikki se runsaus ja monipuolisuus (mihin myös ne siniset ja vihreät ja mustanruskeat silmät kuuluvat) mitä luonnossa on.
Ehkä torakat ja karhunkaiset selviävät, mutta aika ikävältä sellainen tulevaisuus kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Kai se äityleitä potuttaa huomata, että kun lapsi tulee, niin oma elämä olikin sitten siinä. Vähintään 20 vuotta on pallo jalassa ja ovet kiinni ja rahapussi tyhjä. Vasta keski-iässä on taas vapaa.
Allekirjoitan tämän 3 lapsen äitinä. Ei mitään elämää. Vielä 2 vuotta ja vihdoin voin elää sitä elämää minkä halusin. En vain voi lapsen kanssa ottaa sellaisia riskejä kuin yksin voin tehdä. Hänen tarpeensa on nyt nro 1 ja minun elämä saa odottaa.
No mä en kolmen lapsen äitinä allekirjoita. Vähintään yhtä hyvin olen tiedostanut mihin olen ollut alkamassa lapsia tekemällä kuin palstavelat. Suhtaudun lapsiin ja perhe-elämään aivan eri tavalla ja näen sen myönteisetkin puolet. Kaikkien ei todellakaan tarvitse, kiva kun ei tarvita Suomeen mitään kahden lapsen politiikkaa ja täällä halukkaat voi tehdä useammankin, muiden jättäessä vapaaehtoisesti tekemättä ensimmäistäkään. Lasten kanssakin elän aivan omaa elämääni. En haikaile vastuuttomasta ja itsekkäästä elämästä, en elänyt tai eläisi sillä tavoin vaikka olisin lapseton eivätkä tuntemani lapsettomatkaan sellaisia ole. Jos näkee lähipiirissään kuinka lapset ovat vanhemmille vain riesa ja taakka kannattaa ehkä miettiä millaisten ihmisten seurassa sitä viihtyy.
Vastuutonta, jos lapsilla eri lapset.
Mutta toisaalta taas mun näkökulmasta....siellä sitä minä painelen työpaikalla täyttä päätä töitä silloin lauantai-aamuna, että se "hyvin epäitsekäs" äiti-ihminen saa kaikessa rauhassa keitellä niitä perunoitaan sille jälkikasvulleen.......