Kosintaa (turhaan) odottavat miehet

Vierailija kirjoitti:

Oon odotellut 12 vuotta. Asiasta on puhuttu, ja ymmärrän että pari ekaa vuotta meni tutustuessa, sitten aloin opiskella jonka jälkeen taas sairastuin pidempiaikaisesti ja häät eivät ekana tullut mieleen. Sitten tulikin korona. Nainen haluaa itse kosia, on kaverilleen puhunut asiasta jo aikoja sitten, ainakin silloin oli jotain suunnitellut. En itse taas halua astua hänen varpailleen, olen muutenkin arjessa vetovastuussa ja haluan että edes tässä yhdessä asiassa muija ottaa johdon.

Ja mitä taas juridiikkaan tulee, tästäkin keskustelimme kun talon ostimme. Naiseni ei ollut edes tajunnut, että jos jommallekummalle käy jotain, menee omaisuus vanhemmille ilman testamenttia. Eli ei se kosimattomuus ole aina laskelmoitua, oma akkani ei vaan tiennyt sen merkitystä. Kosintaa odotellessa, olen luvannut olla se passiivinen tässä joten näillä mennään

Osaako naisesi lukea? Jos osaa, niin , niin ymmärtääkö hän lukemaansa/kuulemiaan asioita vai onko naiselle jotenkin ylivoimaisen vaikeaa ymmärtää tällaisia perintäasioita?

Vierailija kirjoitti:

Avioliitosta ei ole mitää hyötyä naisen näkökulmasta. Miehelle siitä on äärettömän paljon varsinkin kun ei suostu avioehtoon niin siittä saa kivan kiristys välineen että saa naisen tekemään niin kuin itse haluaa vähän kun uhkailee erolla ja omaisuuden jaolla jonka kerryttämiseen ei itse ole osallistunut

Erossa jaetaan yhteinen omaisuus, ei naisen omaisuutta. Älkää valitko niitä persaukisia miehiä miehiksi.

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus on, että jotkut naisista pelkäävät avioliittoon sitoutumista. Taustalla on ehkä ikäviä kokemuksia omien vanhempien avioerosta tms. Lapsi on kuitenkin jo sen kokoluokan sitoumus, että siinä miehessä on jollain tasolla loppuelämänsä kiinni, vaikka ero tulisi. Siksi tuo avioliiton pakoilu tuntuu oudolta.

Yhteinen lapsi tai useampikin lapsi ei välttämättä tarkoita loppuelämän kiinnikettä lasten isään/iseihin...

Mä en jäisi odottelemaan, jos on yhteiset talot ja lapset. Kosisin itse tai sanoisin naiselle, että haluan muuten sitten olla naimisissa vuoden 2022 loppuun mennessä tai lusikat menee jakoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus on, että jotkut naisista pelkäävät avioliittoon sitoutumista. Taustalla on ehkä ikäviä kokemuksia omien vanhempien avioerosta tms. Lapsi on kuitenkin jo sen kokoluokan sitoumus, että siinä miehessä on jollain tasolla loppuelämänsä kiinni, vaikka ero tulisi. Siksi tuo avioliiton pakoilu tuntuu oudolta.

Yhteinen lapsi tai useampikin lapsi ei välttämättä tarkoita loppuelämän kiinnikettä lasten isään/iseihin...

Ei avioliittokaan tarkoita. Erota voi koska vaan ja toista ei tarvitse nähdä ikinä, jos ei halua.

Vierailija kirjoitti:

Mä en jäisi odottelemaan, jos on yhteiset talot ja lapset. Kosisin itse tai sanoisin naiselle, että haluan muuten sitten olla naimisissa vuoden 2022 loppuun mennessä tai lusikat menee jakoon.

Menisi lusikat jakoon, jos olisin nainen tuossa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Saan varmaan alapeukkuja tästä mielipiteestä:

Jos reippaasti aikuiseen ikään ehtineiden parisuhteessa ei kuulu kosintaa muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen, niin toinen ei halua naimisiin ja ole suhteessa tosissaan. Kyllä reippaasti aikuiseen ikään ehtinyt tietää, haluaako olla toisen kanssa vai ei. Eri juttu jonkun 2 kk seurustelun jälkeen tai teininä seurustelunsa aloittavat, mutta kyllä joku kolmekymppinenkin tietää parin vuoden yhdessäolon jälkeen, onko tämä nyt se ihminen, johon haluan sitoutua. Eli jos kosintaa ei kuulu, niin suhteesta ei olla varmoja ja halutaan jättää ovi auki.

Meillä nainen on vaan niin saamaton, ettei jaksanut aikanaan kosia, ja sittemmin niin köyhä, ettei ole varaa sen enempää sormukseen kuin häihinkään, kun tietää, etten mihinkään zirkonia-koruun ja maistraattihäihin suostu vaan jätän silloin mieluummin menemättä naimisiin kokonaan. Omistusasuntoa ei ole, lapsia kaksi ja nyt jos kosisi vaikka kunnonkin sormuksella, saattaisi olla, että vastaan kieltävästi, kun ei tämä parisuhde mikään unelmien romanssi ole ollut enää vuosiin.

Silti, tuskin erotaan. Nainen on niin saamaton, ettei muuta omin nokkineen pois, vaikka pyytäisi, heittää pois en voi koska molempien nimet vuokrasopimuksessa, ja itselle hankalaa kahden alle 2-vuotiaan kanssa. Ja lapsia ajatellen tarvitsevat emäänsä, vaikka elämä olisi luultavasti pidemmällä tähtäimellä parempaa ilman emää. Tai ei kokonaan ilman, mutta niin, ettei asuta saman katon alla.

Joo, aiheesta lisää. Isäni sanoi, ettei yhteen muuta äitini kanssa ennen kuin on sormus sormessa. No, sai kihlasormuksensa, mutta naimisiin eivät koskaan menneet, eivätkä ilmeisesti menekään, vaikka isä vielä 35+ yhteisen vuoden jälkeen silloin tällöin sitä toivoo.

Vierailija kirjoitti:

Saan varmaan alapeukkuja tästä mielipiteestä:

Jos reippaasti aikuiseen ikään ehtineiden parisuhteessa ei kuulu kosintaa muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen, niin toinen ei halua naimisiin ja ole suhteessa tosissaan. Kyllä reippaasti aikuiseen ikään ehtinyt tietää, haluaako olla toisen kanssa vai ei. Eri juttu jonkun 2 kk seurustelun jälkeen tai teininä seurustelunsa aloittavat, mutta kyllä joku kolmekymppinenkin tietää parin vuoden yhdessäolon jälkeen, onko tämä nyt se ihminen, johon haluan sitoutua. Eli jos kosintaa ei kuulu, niin suhteesta ei olla varmoja ja halutaan jättää ovi auki.

Eiköhän jos kämppä on ostettu ja on lapsiakin niin varmaan suhteesta on aika varma, enemmän ne sitoo kuin avioliitto.

Ei avioliitossa ole mitään varsinaisia hyötyjä naiselle, mutta riskit valtavat.

Mikään ei estä myöskään tekemästä testamenttia, jos mahdollisen kuoleman mukana tuleva omaisuuden "suojelu" jotenkin pelottaa.

Jännä juttu, että myöskin käytännössä niitä kahta ainoaa metodia millä nainen voi varmistaa oman oikeusturvansa, eli avioehto ja äitiystesti, demonisoidaan miesten toimesta.

Yleensä miehet ovat jo aikoja sitten suunnitelleet omat häänsä ja ainoa kysymysmerkki ja muuttuja on nainen jonka pitää istua siihen ennalta määrättyyn rooliin ilman omaa mielipidettä ja jos kysytäänkin se mielipide sekin on vain mielipide miehen kahden ennalta määräämästä vaihtoehdosta.

Vierailija kirjoitti:

Minä en jäisi 10 vuodeksi parisuhteeseen, jota toinen ei halua virallistaa. Avioliitossa on kyse myös omaisuuden turvaamisesta esim. kuolintapauksen varalta.

Esimerkiksi minä haluan turvata omaisuuteni esim. kuolintapauksen varalta nimenomaan sillä, että EN mene naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Saan varmaan alapeukkuja tästä mielipiteestä:

Jos reippaasti aikuiseen ikään ehtineiden parisuhteessa ei kuulu kosintaa muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen, niin toinen ei halua naimisiin ja ole suhteessa tosissaan. Kyllä reippaasti aikuiseen ikään ehtinyt tietää, haluaako olla toisen kanssa vai ei. Eri juttu jonkun 2 kk seurustelun jälkeen tai teininä seurustelunsa aloittavat, mutta kyllä joku kolmekymppinenkin tietää parin vuoden yhdessäolon jälkeen, onko tämä nyt se ihminen, johon haluan sitoutua. Eli jos kosintaa ei kuulu, niin suhteesta ei olla varmoja ja halutaan jättää ovi auki.

Olen samaa mieltä. Naisen kanssa oltu nyt 29 vuotta yhdessä, ei ole tullut kosintaa, joten ei se ole tosissaan eikä välttämättä halua olla kanssani. Outo juttu, että ei ole heivannut pois elämästään, sehän omistaa yksinään tämän kodiksi kutsumani talon (ja minä vastaavasti pari sijoituskämppää, joihin voisin muuttaa).

Ei 80-luvulla kosittu, silloin päätettiin yhdessä mennä naimisiin.

Aika outoa, että se maailman tasa-arvoisimpana itseään pitävä mies edelleen ryhtyy odottamaan, että pyydetään puolisoksi. Onko koko tasa-arvovouhkaus nykypäivänä jotain ihan muuta kuin 80-luvulla?

Nuorena en arvostanut avioliittoa yhtään. Melkein kaikkien vanhemmat olivat eronneet, eikä lähipiirissä ollut ainuttakaan onnellista tai edes toimivaa parisuhdetta. Polvillaan kosiva elämäni nainen vaikutti joltain vitsiltä.

Näistä lähtökohdista voi hyvin päätyä pitkään avoliittoon ja päädyinkin. Menimme naimisiin 15 v yhdessäolon jälkeen, järkevistä syistä. Kukaan ei polvistunut tai pukeutunut prinsessaksi.

Jopa oli ketju Missä on tasa-arvo ja avoimuus ihmissuhteissa?

En ikimaailmassa olisi kumppanin kanssa jolle en liitto-asioista ja - haluistani voisi avoimesti puhua!

Vierailija kirjoitti:

Oma moka, jos on suostunut perheenlisäykseen ja taloon ilman kosintaa. Minä tein naiselle selväksi, että lapsen syntyessä ollaan naimisissa. Onneksi oltiin kumpikin samaa mieltä tästä.

"Minä tein naiselle selväksi aikataulun..!!"

"Minä en suostu!!!"

"Minä sitä minä tätä!!! Minä minä minä!"

Uhkailu, kiristys, pakottaminen, itkupotkuraivarit...

On se todellinen ihme, jos naiset ei halua naimisiin. Ja ne jotka myöntyvät, kokevat olevansa vankilassa. Ei tuollaisessa ole mitään kunnioitusta, kun jyrä jyrää.

Mun muija varmaa haluaa sitten naimisiin jos saadaan lapsi. Tältä siis tuntuu. Oltiin oltu joku 5-vuotta yhdessä ja kysyin että millonkas me mennään naimisiin. Vastaus oli että haluutko sä ikinä lapsia. Totesin hämmästyneenä että okei, just. Erottiinkin jossain vaiheessa muista syistä ja palattiin. Vaikka oltaisiin oltu naimisissa niin oltiin erossa alle puoli vuotta reilusti, mikä on muutenkin harkinta-aika avioliitosta erottaessa. Nyt n. 10vuotta yhdessä oloa, enkä halua naimisiin mistään syystä. Ei yksinkertaisesti kiinnosta enää. Kaikista paskin syy olisi mennä naimisiin jonkun lapsen takia, mun mielestä. En tiedä, ehkä hän ajattelee että hänellä olisi paremmat oikeudet lapseen jos oltaisiin naimisissa, en minä tiedä mitä hän ajattelee. En keksi muutakaan syytä. Mutta joo en todellakaan halua naimisiin mistään syystä, tuli lapsia tai ei. Toivottavasti hän ei kosi tai ainakaan osta valmiiksi kalliita sormuksia ennen.

Aika epätoivoista. Tuntuuko se kosinta sitten kivalta, jos nainen on painostettuna siihen ryhtynyt? Jos nainen ei tajuaisi kosia minua oma-aloitteisesti melko pian (vuoden sisään) suhteen alettua, toteaisin, että ehkä tämä ei ole sitä mitä minä haen ja etsisin naisen, joka on kanssani samalla sivulla.

Vierailija kirjoitti:

Aika epätoivoista. Tuntuuko se kosinta sitten kivalta, jos nainen on painostettuna siihen ryhtynyt? Jos nainen ei tajuaisi kosia minua oma-aloitteisesti melko pian (vuoden sisään) suhteen alettua, toteaisin, että ehkä tämä ei ole sitä mitä minä haen ja etsisin naisen, joka on kanssani samalla sivulla.

"Jos nainen ei tajua kosia vuoden sisään..."

Vierailija kirjoitti:

Aika epätoivoista. Tuntuuko se kosinta sitten kivalta, jos nainen on painostettuna siihen ryhtynyt? Jos nainen ei tajuaisi kosia minua oma-aloitteisesti melko pian (vuoden sisään) suhteen alettua, toteaisin, että ehkä tämä ei ole sitä mitä minä haen ja etsisin naisen, joka on kanssani samalla sivulla.

Vuoden seurustelun jälkeen sua pitää kosia?

Ei helvetti, eihän se aika riitä ollenkaan näkemään sun todellista karvaa, arviointijakson pitää kestää vuosia nykyään, koska eroaminenkin on tehty niin helpoksi, ilmoitusluontoiseksi asiaksi.

Eli yksin jäät, tai sit otat jonkun hönöpöksyn joka on valmis antamaan avaimensa sulle noin lyhyen jakson jälkeen.