Kosintaa (turhaan) odottavat miehet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika epätoivoista. Tuntuuko se kosinta sitten kivalta, jos nainen on painostettuna siihen ryhtynyt? Jos nainen ei tajuaisi kosia minua oma-aloitteisesti melko pian (vuoden sisään) suhteen alettua, toteaisin, että ehkä tämä ei ole sitä mitä minä haen ja etsisin naisen, joka on kanssani samalla sivulla.

Vuoden seurustelun jälkeen sua pitää kosia?

Ei helvetti, eihän se aika riitä ollenkaan näkemään sun todellista karvaa, arviointijakson pitää kestää vuosia nykyään, koska eroaminenkin on tehty niin helpoksi, ilmoitusluontoiseksi asiaksi.

Eli yksin jäät, tai sit otat jonkun hönöpöksyn joka on valmis antamaan avaimensa sulle noin lyhyen jakson jälkeen.

Ei pidä, mutta teen siitä sitten omat johtopäätökseni. Uskon että jos ihminen tuntuu oikealta, ei tarvita mitään vuosien arviointijaksoa.

Hulvaton keskustelu

Tiedän muutaman tällaisen pariskunnan, joissa nainen ei kosi miehen toiveesta huolimatta. Kaikille noille naisille yhteistä on se, että ovat muutenkin flegmaattisia ja sellaisia "perässä vedettävän" oloisia. Miehet maksavat kodit ja naiset haluavat lapsen, miehet peesaavat. Yleensä nuo naiset ripustautuvat mieheen. Koska mies ei halua olla itse se, joka kosii, jää kosinta saamatta, kun nainen ei halua kosia/ei saa asiaa aikaiseksi.

Joku kommentoi siitä, että naisella on jotain suunnitelmia kosinnan suhteen ja siksi ei halua itse kosia, kun nainen on sanonut kosivansa:

Ihan oikeasti, en tiedä yhtään naista, joka olisi suunnitellut kosinnaksi jonkun suuren spektaakkelin. Tyyliä kosin avomiestäni 2.2.22 klo 22.22 Roomassa ilotulitusraketteja katsellessa ja avomiehen lempiartistin soittaessa akustista livekeikkaa vain meille kahdelle. Suurin osa kosinnoista on luokkaa "varaan pöydän hyvästä ravintolasta ja kosin ennen jälkiruokaa" tai "kosin lomamatkalla rannalla auringonlaskua katsellessa". Ei mitään suuria, vuosikausia kestäviä valmisteluita. Ihan tekosyy tuo, että kosinnan valmistelu vaatisi vuosikausia aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika epätoivoista. Tuntuuko se kosinta sitten kivalta, jos nainen on painostettuna siihen ryhtynyt? Jos nainen ei tajuaisi kosia minua oma-aloitteisesti melko pian (vuoden sisään) suhteen alettua, toteaisin, että ehkä tämä ei ole sitä mitä minä haen ja etsisin naisen, joka on kanssani samalla sivulla.

Vuoden seurustelun jälkeen sua pitää kosia?

Ei helvetti, eihän se aika riitä ollenkaan näkemään sun todellista karvaa, arviointijakson pitää kestää vuosia nykyään, koska eroaminenkin on tehty niin helpoksi, ilmoitusluontoiseksi asiaksi.

Eli yksin jäät, tai sit otat jonkun hönöpöksyn joka on valmis antamaan avaimensa sulle noin lyhyen jakson jälkeen.

Minun naiseni kosi minua (ihan oma-aloitteisesti) alle puoli vuotta seurustelun alkamisesta. Kavereita olimme olleet pidempään. Pitkä ja hyvä avioliitto on ollut. Jos on oikeasti rakastunut, mihin ihmeeseen tarvitaan jotain arviointijaksoa?

Kommentoin vain omalta osaltani. Itselleni kosinta merkitsisi sitä että nainen todellakin rakastaa juuri minua niin paljon että on valmis menemään kanssani naimisiin.

Onko se sitten huonoa itsetuntoa jos en muuten usko, en tiedä. Näin vain on. Ja minä en ole koskaan hinkunut mitään prinsessapäivää ja yleensä häitä. Kyse ei ole siitä.

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin vain omalta osaltani. Itselleni kosinta merkitsisi sitä että nainen todellakin rakastaa juuri minua niin paljon että on valmis menemään kanssani naimisiin.

Onko se sitten huonoa itsetuntoa jos en muuten usko, en tiedä. Näin vain on. Ja minä en ole koskaan hinkunut mitään prinsessapäivää ja yleensä häitä. Kyse ei ole siitä.

Samoin minulla. En tiedä tuleeko tätä koskaan nykyisessä suhteessa, alkuun muija puhui sormuksista, mutta nyt on ollut pidempään hiljaista. Ehkä se oli vain alkuhuumaa, eikä hän enää halua. Minä vastaisin kyllä, koska rakastan häntä.

En halua prinsessahäitä ja avioehto on itsestäänselvyys, en ole toisen omaisuuden perässä.

Joskus tulee mieleen, että kun ei paljoa toivo, niin ei saa sitä vähääkään. Yritän kyllä olla ajattelematta niin, koska se on turhaa katkeruutta.

Vierailija kirjoitti:

Saan varmaan alapeukkuja tästä mielipiteestä:

Jos reippaasti aikuiseen ikään ehtineiden parisuhteessa ei kuulu kosintaa muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen, niin toinen ei halua naimisiin ja ole suhteessa tosissaan. Kyllä reippaasti aikuiseen ikään ehtinyt tietää, haluaako olla toisen kanssa vai ei. Eri juttu jonkun 2 kk seurustelun jälkeen tai teininä seurustelunsa aloittavat, mutta kyllä joku kolmekymppinenkin tietää parin vuoden yhdessäolon jälkeen, onko tämä nyt se ihminen, johon haluan sitoutua. Eli jos kosintaa ei kuulu, niin suhteesta ei olla varmoja ja halutaan jättää ovi auki.

Jos kosintaa ei kuulu muutaman vuoden jälkeen, niin kyllä - se on merkki siitä, että toinen ei halua naimisiin. Sen sijaan on täysin tapauskohtaista, tarkoittaako se sitä, että toinen ei ole tosissaan eikä halua olla yhdessä. Joidenkin kohdalla varmasti, mutta joidenkin kohdalla ei. Kaikille ihmisille ei avioliitto instituutiona merkitse samaa, ja kaikki eivät kaipaa tai tarvitse sitä sitoutumisensa merkiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saan varmaan alapeukkuja tästä mielipiteestä:

Jos reippaasti aikuiseen ikään ehtineiden parisuhteessa ei kuulu kosintaa muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen, niin toinen ei halua naimisiin ja ole suhteessa tosissaan. Kyllä reippaasti aikuiseen ikään ehtinyt tietää, haluaako olla toisen kanssa vai ei. Eri juttu jonkun 2 kk seurustelun jälkeen tai teininä seurustelunsa aloittavat, mutta kyllä joku kolmekymppinenkin tietää parin vuoden yhdessäolon jälkeen, onko tämä nyt se ihminen, johon haluan sitoutua. Eli jos kosintaa ei kuulu, niin suhteesta ei olla varmoja ja halutaan jättää ovi auki.

Jos kosintaa ei kuulu muutaman vuoden jälkeen, niin kyllä - se on merkki siitä, että toinen ei halua naimisiin. Sen sijaan on täysin tapauskohtaista, tarkoittaako se sitä, että toinen ei ole tosissaan eikä halua olla yhdessä. Joidenkin kohdalla varmasti, mutta joidenkin kohdalla ei. Kaikille ihmisille ei avioliitto instituutiona merkitse samaa, ja kaikki eivät kaipaa tai tarvitse sitä sitoutumisensa merkiksi.

Mitä tarkoittaa "jos kosintaa ei kuulu"? Onko kummankin tehtävä se täsmälleen samaan aikaan, koska muuten toiselta sitä "ei kuulunut"?

Jos nainen ei ala parin vuoden seurustelun aikana ottamaan oma-aloitteisesti yhteistä tulevaisuutta ja avioliittoa puheeksi niin voi vetää asiasta johtopäätökset. Joko jatkaa kevyttä tapailemista tai suostuu ajautumaan siihen avoliittoon tai nostaa kytkintä ja mahdollisesti tapaa myöhemmin sen naisen joka on oikeasti sitoutunut ja haluaa pysyvän suhteen ja avioliiton. Nainen joka ei tuo ilmi kiinnostusta pysyvään suhteeseen miehen kanssa ei joko ole erityisen rakastunut tai sitten on onneton nysvä jota saa raahata perässään muutenkin. Rakastunut ja oikeasti sitoutunut nainen ottaa kyllä tulevaisuudensuunnitelmat puheeksi kunnolla tutustuttuaan. Niistä voi sitten keskustella.

Ja jos avioliitto on ihmiselle - niin miehelle kuin naiselle - tärkeä asia, ei kannata muuttaa yhteen, ostaa taloja ja laittaa liutaa lapsia ennenkuin se avioliitto on oikeasti solmittu. Kyllähän se avoliitossa asuva parin lapsen vanhempi on viestittänyt teoillaan sille toiselle osapuolelle jo ihan muuta, joten tuossa vaiheessa on aika turhaa enää haikailla kosintaa ja avioliittoa. Se toinen ei koskaan kosi. Miksi kosisi kun hänen kannaltaan kaikki on hyvin ja onhan se toinen jo suostunut elämään vuosikausia avoliitossa. Naisilla on harvoin tarvetta tehdä jotain vain tehdäkseen miehensä onnelliseksi, ei heitä liikuta että mies tahtoisi avioliittoon vuosien avoliiton jälkeen. Miehen tunteet ei ole naiselle mitenkään tärkeitä niin kauan kuin pyykit on pesty, ruoka pöydässä ja seksiä saa pari kertaa viikossa.

Kyllä minä ymmärrän miksi miehet suostuvat yhteenmuuttoon ilman avioliittosuunnitelmia - ollaan lääpällään ja rakastuneita ja on niin kiva leikkiä kotia ja kunhan se nainen kokee miten ihanaa on asua kanssani se tajuaa miten paljon se rakastaa minua ja sitten se kosii. No ei kosi. Nainen ajattelee että no tuo mies on sellainen jota ei tarvitse kosia ja jonka eteen ei tarvii paljon vaivaa nähdä, joo, sopii mulle.

Sori jos rikoin jonkun vaaleanpunaiset hattaraunelmat, mutta noin se menee  tosielämässä.

Mä olen varmaan tällainen sikanainen, kun en ole kosinut? 

Avokki kerran ehdotti ja sanoin, että haluan avioehdon ja uskontoni takia maistraattihäät.

Bileet voidaan toki järjestää.  Kolmen päivän mykkäkoulu. En tajua.

Vierailija kirjoitti:

Oon odotellut 12 vuotta. Asiasta on puhuttu, ja ymmärrän että pari ekaa vuotta meni tutustuessa, sitten aloin opiskella jonka jälkeen taas sairastuin pidempiaikaisesti ja häät eivät ekana tullut mieleen. Sitten tulikin korona. Nainen haluaa itse kosia, on kaverilleen puhunut asiasta jo aikoja sitten, ainakin silloin oli jotain suunnitellut. En itse taas halua astua hänen varpailleen, olen muutenkin arjessa vetovastuussa ja haluan että edes tässä yhdessä asiassa muija ottaa johdon.

Ja mitä taas juridiikkaan tulee, tästäkin keskustelimme kun talon ostimme. Naiseni ei ollut edes tajunnut, että jos jommallekummalle käy jotain, menee omaisuus vanhemmille ilman testamenttia. Eli ei se kosimattomuus ole aina laskelmoitua, oma akkani ei vaan tiennyt sen merkitystä. Kosintaa odotellessa, olen luvannut olla se passiivinen tässä joten näillä mennään

Ihan vinkkinä. Naisellasi ei välttämättä ole aikomustakaan kosia, vaikka siitä puhuisi. Ja jos naisesi kerta tietää, että haluat tulla kosituksi, niin miksi panttaa asiaa? 

Mun on pakko sanoa, että tuntuu tosi oudolta joidenkin miesten ajatusmaailma, että esim kun mennään johonkin yhdessä reissuun, niin oikein odotellaan josko se nyt voisi kosia. Mä olen tässä asiassa vaan niin erilainen, mua ei ole koskaan kosittu, en ole ikinä sitä edes ajatellut. En ole naimisissa ollut ja tuskin menenkään, mutta haluaisin kyllä yhdessä kaikessa rauhassa asiaa suunnitella ja pohtia, enkä vaan vastata johonkin yllättävään kosintaan.

Mutta enpä ole sellainen ihminen, joka haaveilisi siitä prinsessapäivästä, niin ehkä en vaan osaa ymmärtää miltä sitten tuntuu jäädä ilman sitä kosintaa.

Joopa joo miehet. Kannattaa jäädä huolehtimaan kakarasta kotiin ja menettää työpaikkansa tai ainakin tulonsa siksi aikaa sekä toki silti maksaa puolet menoista, kaikki tämä ilman edes avioliiton suojaa. Sitten ehkä itkettää kun akka päättääkin häippästä ja kaikki haitat tulevat vain sinulle, mutta mitäs pienistä, oli se sen arvoista leikkiä jotain tasa-arvoa eli "kaikki haitat vain miehelle" -leikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Saan varmaan alapeukkuja tästä mielipiteestä:

Jos reippaasti aikuiseen ikään ehtineiden parisuhteessa ei kuulu kosintaa muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen, niin toinen ei halua naimisiin ja ole suhteessa tosissaan. Kyllä reippaasti aikuiseen ikään ehtinyt tietää, haluaako olla toisen kanssa vai ei. Eri juttu jonkun 2 kk seurustelun jälkeen tai teininä seurustelunsa aloittavat, mutta kyllä joku kolmekymppinenkin tietää parin vuoden yhdessäolon jälkeen, onko tämä nyt se ihminen, johon haluan sitoutua. Eli jos kosintaa ei kuulu, niin suhteesta ei olla varmoja ja halutaan jättää ovi auki.

Tämä. Alkuhuuma kestää ensimmäiset kolme vuotta. Jos ei alkuhuumassa tee juridista sopimusta, voi olla että haluaa sitoutua ilman juridista ja taloudellista pakkoa joka päivä uudelleen koko loppuelämänsä ajan. Tai sitten ei.

Vierailija kirjoitti:

Mun on pakko sanoa, että tuntuu tosi oudolta joidenkin miesten ajatusmaailma, että esim kun mennään johonkin yhdessä reissuun, niin oikein odotellaan josko se nyt voisi kosia. Mä olen tässä asiassa vaan niin erilainen, mua ei ole koskaan kosittu, en ole ikinä sitä edes ajatellut. En ole naimisissa ollut ja tuskin menenkään, mutta haluaisin kyllä yhdessä kaikessa rauhassa asiaa suunnitella ja pohtia, enkä vaan vastata johonkin yllättävään kosintaan.

Mutta enpä ole sellainen ihminen, joka haaveilisi siitä prinsessapäivästä, niin ehkä en vaan osaa ymmärtää miltä sitten tuntuu jäädä ilman sitä kosintaa.

Tuohan on helppoa, kun tietää mitä mies haluaa sinun ehdottavan niin sitten voi itse sitä ehdottaa. Meillä emäntä mietti mitä tekisi lukion jälkeen ja halusi aloittaa opinnot ydinvoimaloiden suunnittelussa, ja vihjaili minulle sen ehdottamista hänelle. En ole mikään idari niin tajusin vinkin ja ehdotin että hän voisi opiskella sitä.

En ymmärrä miksi suomen kielessä on tuollainen sana kuin kosinta edes, eikö täällä ollakaan sen vertaa sivistyneitä että asioista keskustellaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saan varmaan alapeukkuja tästä mielipiteestä:

Jos reippaasti aikuiseen ikään ehtineiden parisuhteessa ei kuulu kosintaa muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen, niin toinen ei halua naimisiin ja ole suhteessa tosissaan. Kyllä reippaasti aikuiseen ikään ehtinyt tietää, haluaako olla toisen kanssa vai ei. Eri juttu jonkun 2 kk seurustelun jälkeen tai teininä seurustelunsa aloittavat, mutta kyllä joku kolmekymppinenkin tietää parin vuoden yhdessäolon jälkeen, onko tämä nyt se ihminen, johon haluan sitoutua. Eli jos kosintaa ei kuulu, niin suhteesta ei olla varmoja ja halutaan jättää ovi auki.

Meillä nainen on vaan niin saamaton, ettei jaksanut aikanaan kosia, ja sittemmin niin köyhä, ettei ole varaa sen enempää sormukseen kuin häihinkään, kun tietää, etten mihinkään zirkonia-koruun ja maistraattihäihin suostu vaan jätän silloin mieluummin menemättä naimisiin kokonaan. Omistusasuntoa ei ole, lapsia kaksi ja nyt jos kosisi vaikka kunnonkin sormuksella, saattaisi olla, että vastaan kieltävästi, kun ei tämä parisuhde mikään unelmien romanssi ole ollut enää vuosiin.

Silti, tuskin erotaan. Nainen on niin saamaton, ettei muuta omin nokkineen pois, vaikka pyytäisi, heittää pois en voi koska molempien nimet vuokrasopimuksessa, ja itselle hankalaa kahden alle 2-vuotiaan kanssa. Ja lapsia ajatellen tarvitsevat emäänsä, vaikka elämä olisi luultavasti pidemmällä tähtäimellä parempaa ilman emää. Tai ei kokonaan ilman, mutta niin, ettei asuta saman katon alla.

Joo, aiheesta lisää. Isäni sanoi, ettei yhteen muuta äitini kanssa ennen kuin on sormus sormessa. No, sai kihlasormuksensa, mutta naimisiin eivät koskaan menneet, eivätkä ilmeisesti menekään, vaikka isä vielä 35+ yhteisen vuoden jälkeen silloin tällöin sitä toivoo.

No onpa saamaton. Itse pidän kiinni periaatteesta että aina vuoden sisällä seurustelusta olen naimisissa, muuten menee mies vaihtoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en jäisi 10 vuodeksi parisuhteeseen, jota toinen ei halua virallistaa. Avioliitossa on kyse myös omaisuuden turvaamisesta esim. kuolintapauksen varalta.

Esimerkiksi minä haluan turvata omaisuuteni esim. kuolintapauksen varalta nimenomaan sillä, että EN mene naimisiin.

Harvempi nainen osaa sellaista mistä maksetaan kovia palkkoja. Siksi naimisiinmeno on sitä omaisuuden turvaamista.

Vierailija kirjoitti:

Joku kommentoi siitä, että naisella on jotain suunnitelmia kosinnan suhteen ja siksi ei halua itse kosia, kun nainen on sanonut kosivansa:

Ihan oikeasti, en tiedä yhtään naista, joka olisi suunnitellut kosinnaksi jonkun suuren spektaakkelin. Tyyliä kosin avomiestäni 2.2.22 klo 22.22 Roomassa ilotulitusraketteja katsellessa ja avomiehen lempiartistin soittaessa akustista livekeikkaa vain meille kahdelle. Suurin osa kosinnoista on luokkaa "varaan pöydän hyvästä ravintolasta ja kosin ennen jälkiruokaa" tai "kosin lomamatkalla rannalla auringonlaskua katsellessa". Ei mitään suuria, vuosikausia kestäviä valmisteluita. Ihan tekosyy tuo, että kosinnan valmistelu vaatisi vuosikausia aikaa.

Miksi ei suunnittelisi? Halusin muuttaa isompaan ja kalliimpaan taloon. Suunnittelin sen ehdottamista vuosia ja lopulta teimme viikon reissun joka ulottui Suomeen ja ulkomaille. Mies sai joka matkakohteessa jonkin vihjeen tulevasta ehdotuksesta, esim. yksi kohde oli taiteilijan luokse joka valmistaa suihkulähteitä. Sitten oli joka ilta kynttiläillallisia, niidenkin paikkojen varaamisessa oli oma työnsä. Hankin liput miehen kannattaman jääkiekkojoukkueen finaalipeliin, järjestin kuljetukset ja majoituksen. Käyn myös palkkatyössä noin 80h/vko joten järjestelyyn todellakin meni aikaa siinä mielessä, ettei useimpina päivinä ehdi muuta kuin käydä töissä ja nukkua.