Te, jotka ette usko Jumalaan, ettekö edes hädän hetkellä?

Vierailija kirjoitti:

Pari kertaa on ollut kuolema hyvin lähellä -liikenteessä ja leikkauspöydällä.

Sama sukulaisten kanssa, useimmiten ollut tuuria mutta pari kertaa olen päätynyt kantamaa arkkua.

Kertaakaan ei ole tullut vakavassa paikassa satuolennon palvonta mieleen.

Ei edes silloin kun kaukoidässä olin lentokoneessa (olen kokenut matkustaja ja tiedän jotain lentämisestä, syyni pelätä oli ihan oikea) ja pienen hetken olin varma että NYT tullaan myrskyssä maahan kiitoradan ulkopuolelle."

Wau. Oot sä kova jätkä.

Ihan itekses selvisit, ilman mitään enkeleitä.

Nyt voitkin paukuttaa henkseleitä vauva-palstalla.

Mielestäni on hyvä asia, että uskomme tai olemme uskomatta, niin ei se mitään maksa vaikka kunnioittaa toisten käsityksiä ja näkemyksiä.

Tommosesta sodat just alkaa, kun puupäät alkaa kiistelemään jostain niinkin henkilökohtaisista asioita kuin mihin kukakin uskoo tai on uskomatta, mikä kenellekin on pyhää tai merkityksetöntä. Onko pakko olla wittumainen ja wittuilla ja loukata heti jos oma käsitys poikkeaa toisen ajatuksista.

Miksi ihmiset ei ikinä opi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari kertaa on ollut kuolema hyvin lähellä -liikenteessä ja leikkauspöydällä.

Sama sukulaisten kanssa, useimmiten ollut tuuria mutta pari kertaa olen päätynyt kantamaa arkkua.

Kertaakaan ei ole tullut vakavassa paikassa satuolennon palvonta mieleen.

Ei edes silloin kun kaukoidässä olin lentokoneessa (olen kokenut matkustaja ja tiedän jotain lentämisestä, syyni pelätä oli ihan oikea) ja pienen hetken olin varma että NYT tullaan myrskyssä maahan kiitoradan ulkopuolelle."

Wau. Oot sä kova jätkä.

Ihan itekses selvisit, ilman mitään enkeleitä.

Nyt voitkin paukuttaa henkseleitä vauva-palstalla.

Hyvin outo asenne sinulla. Saatko jotain hupia riidan haastamisesta vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kuolemanpelkoa ja usein ajattelen, että olisi niin paljon helpompi jos voisi uskoa kuolemanjälkeiseen elämään. Jumalaan en usko koska jos kristinuskon tai muiden valtauskontojen jumala olisi olemassa, hän olisi kammottavan julma tai välinpitämätön salliessaan kaiken kärsimyksen mitä maailmassa on ja mitä ihmiset toisilleen ja planeetalle tekevät.

Ei se Jumala paha olekaan, vaan ihmiset.

Jumala loi ihmisen pahaksi.

Äitiä sitä kuoleva huutaa, eikä jumalaa.

Ei ole kuolemanpelkoa, koska uskon kuollessani lakkaavani olemasta. Miksi se olisi pelottavaa? Olen hoitanut kuolevia ja sekin on lisännyt käsitystä, että kuolema on luonnollinen osa elämää, jossa ei ole mitään pelättävää.

En ole ikinä uskonut mihinkään jumaliin. Synnyin ja kasvoin kristillisesti uskovaisessa perheessä. Osallistuin teini-ikään asti usean kerran viikossa kristinuskon "pakkosyöttöön". Koskaan ne jutut ei tehneet vaikutusta, vaan enemmänkin tuntuivat äärimmäisen typeriltä ja yksinkertaisilta. Lapsena jutut tuntuivat samalta kuin muutkin sadut, vähän mielikuvituksettomimmilta vaan. Minkään yliluonnollisen läsnäoloa en ole kokenut koskaan.

Ei ole mullakaan ikinä ollut kuolemanpelkoa. Ei ennen eikä jälkeen kristityksi kääntymisen.

Hätää on silti ollut. Ihanaa, kun on apu mihin tahansa.

Mitkä ulilaudan jonnet tänne keskusteluun ovat pesiytyneet? Miksi ei voi keskustella ilman kiroilua ja toisen haukkumista? Ihan ulilautatason keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kuolemanpelkoa ja usein ajattelen, että olisi niin paljon helpompi jos voisi uskoa kuolemanjälkeiseen elämään. Jumalaan en usko koska jos kristinuskon tai muiden valtauskontojen jumala olisi olemassa, hän olisi kammottavan julma tai välinpitämätön salliessaan kaiken kärsimyksen mitä maailmassa on ja mitä ihmiset toisilleen ja planeetalle tekevät.

Ei se Jumala paha olekaan, vaan ihmiset.

Jumala loi ihmisen pahaksi.

Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen eli rakkauden kuvaksi. Syntiinlankeemus tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että ihminen uskoo ennemmin hyvään ja pahaan, kuin rakkauteen. Kuten Isä meidän rukouksessa todetaan: "Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta." Usko Jumalaan tarkoittaa siten uskoa rakkauteen "pahan" sijasta. "Pahuus" on ihmisen mielikuva, jonka voi muuttaa vain uskomalla rakkauteen, ihmisten teoista huolimatta. Samoin kuin sanan "Jumala" merkitys muodostuu ihmisen mielikuvista. Kysymys on siten yksinkertaisesti sanoista ja niiden merkityksistä (hengestä). Mielikuva luo sanan merkityksen (hengen). Kärsimys (tunne) syntyy ihmisen mielikuvista. Raamatun mukaanhan Jumala vihaa maailmaa (eli ihmisen maailmankuvaa). Toisaalta Jumala on rakastanut maailmaa (ihmisen luomaa maailmankuvaa) niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. (Poika = Sana ja Sana = Rakkaus ja Rakkaus = Elämä.) "Minä olen tie=sana, totuus=sanan merkitys ja elämä=rakkaus." Mitä tulee "iänkaikkiseen" tarkoittaa tämä ajattomuutta. Usko Jumalan eli rakkauden sanaan tuo siten uskon ajattomaan rakkauteen eli ihmisen maailmankuvan muutoksen "hyvän ja pahan maailmasta rakkauden maailmaan". Uskolla taas tarkoitetaan toimimista sanan mukaisesti. "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon."

Olemme kaikki Luoja- Lähteestämme irroitettuja sielukipinöitä - Yksi on siis joka kehossa kokemassa todellisuudessa eri näkökulmista. Emme tarvitse uskontoja koska niillä ei ole merkitystä. Me kaikki olemme Yhtä ja se mitä tekee toiselle tekee siten omalle itselleen.

Jos jumala on olemassa, niin uskon että kyllä se hädän hetkellä uskoo minuun.

Mihin jumala tarvitsee minun uskomistani? Eikö se ole itseriittoinen, kaikkivaltainen, iankaikkinen, muuttumaton ja mitä kaikkea vielä. 

Kuolemanpelko on samanlaista kuin kaikki muukin pelko. Kun kohtaa pelkonsa kohteen, pelko on voitettu ja ohitettu. Eihän kuoleminen nyt ikuisuuksia kestä.

Jos hädän hetkellä kääntyisi jumalan puoleen, eikö se tarkoittaisi vain sitä, että siihen on uskonut sisimmässään koko ajan?

Ihan näin hauskana ajatusleikkinä tuli mieleen, että eikö jumalalta avun pyytäminen hädän hetkellä ole kaikista typerintä mitä voi tehdä? Siis sillä ajatuksella, että täällä olisi oikeasti kaikkea säätelevä jumala. Miksi pyytää apua siltä, joka on alunperin mahdollistanut sen tukalan tilanteen? En minä ainakaan luottaisi hänen apuunsa tai pitäisi sitä ainakaan kovin vilpittömänä.

En nyt oikein ymmärrä sitä, miksi minun pitäisi hädän hetkellä muistella joidenkin toisten ihmisten mielikuvituskavereita.

Ongelma tällaisissa kysymyksissä on aina se, että aloittaja itse ei ole vaivautunut edes määrittelemään, mitä hän tarkoittaa Jumalalla.

Uskon Jumalaan, mutta todennäköisesti en lainkaan sellaiseen jumalaan, jota aloittaja tarkoittaa.

Hädän hetkellä huudan kuollutta äitiäni, jumalaa, teräsmiestä, thoria, ketä tahansa. Se ei kerro mitään uskosta vaan pelosta.

Kun ei mitään jumalaa ole.

Koita tajuta.

En.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kuolemanpelkoa ja usein ajattelen, että olisi niin paljon helpompi jos voisi uskoa kuolemanjälkeiseen elämään. Jumalaan en usko koska jos kristinuskon tai muiden valtauskontojen jumala olisi olemassa, hän olisi kammottavan julma tai välinpitämätön salliessaan kaiken kärsimyksen mitä maailmassa on ja mitä ihmiset toisilleen ja planeetalle tekevät.

Juuri noin. Ihmiset tekevät toisilleen pahoja tekoja, ei Jumala. Vastuu on ihmisillä. Ohjekirja, Raamattu, on annettu. Viimeistä sanaa ei ole vielä sanottu.

Onpas hyödytön kaikkivaltias siis.

Ohis

En usko kirkkoon.