Te, jotka ette usko Jumalaan, ettekö edes hädän hetkellä?

Ei ole olemassa kuin yksi Jumala ja se on rakkaus. Joka ei tunne itseään, ei tunne rakkautta. Joka ei tunne rakkautta, ei tunne Jumalaa. Joka ei usko Jumalaan, ei usko rakkauteen.

Minusta tuli ateisti kun sairastin syövän. Tuli kohdattua sekin tilanne että entä jos kuolen tähän ennen aikojani. 

Silmäni avautuivat mihin kaikkeen tuubaan ihmiset uskovat, en vaan voi enää ymmärtää.

Mistä se usko nyt mystisesti hädän hetkellä ilmaantuisi? En minä joulupukkiinkaan ala uskoa siinä vaiheessa, kun on vaikeuksia.

Jouduin vakavaan auto-onnettomuuteen ja vaikka luulin kuolevani, ei mikään uskonto tai jumalhahmo edes vilahtanut mielessäni.

Olen aina käsittänyt Raamatun sanoman näin että maailma on "pahan" vallassa, missä Ihminen on joka pahan(S-tana, absoluuttinen pahuuden lähde) tai hyvän(Jumala=Rakkaus) johdateltavissa. Ihmiselle annettiin valinta, kun hän alkoi aikojen alussa tiedostaa itsenäisesti hyvän ja pahan. Eli kyseessä valinta minkä ihminen tekee elämänsä aikana.

Erotus siinä, että pahan johdateltavissa oleva ei sitä valintaa tiedosta sisimmässään.

Eli paha, s-tana on valehtelija ja kaiken pahan tekijä, jolle sopii että Jumalaa syytetän asiantilasta, kärsimyksistä ja vääryyksistä.

Mutta viimeistä sanaa ei ole sanottu, eli kun pahuus nousee itse itseään vastaan sen loppu on tullut.

Voin olla hakoteillä, mutta noin sen olen tulkinnut?

Vierailija kirjoitti:

Ei kai sinunkaan elämänkatsomus tilanteesta riippuen muutu, ap. Miksi kenenkään muunkaan?

Minä ainakin ennen hädässä aina rukoilin Jumalaa taivaassa. Ei missään muussa tilanteessa tosin kuulunut omaan maailmankatsomukseen. En olisi osannut edes kertoa mitään tästä Jumalasta.

Nykyään sitten uskonkin, mutta välissäkin meni vuosikymmen.

Sen takia olen vähän taipuvainen ajattelemaan, että kyllä ihmiset rukoilevat hädässä, mutteivät vaan halua tunnustaa sitä.

Miksi joku ateisti edes myöntäisi?

Pari kertaa on ollut kuolema hyvin lähellä -liikenteessä ja leikkauspöydällä.

Sama sukulaisten kanssa, useimmiten ollut tuuria mutta pari kertaa olen päätynyt kantamaa arkkua.

Kertaakaan ei ole tullut vakavassa paikassa satuolennon palvonta mieleen.

Ei edes silloin kun kaukoidässä olin lentokoneessa (olen kokenut matkustaja ja tiedän jotain lentämisestä, syyni pelätä oli ihan oikea) ja pienen hetken olin varma että NYT tullaan myrskyssä maahan kiitoradan ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku ateisti edes myöntäisi?

Myöntäisi mitä? Jos se uskoo salaa jumalaan niin eihän se ole ateisti.

Vierailija kirjoitti:

Sotien aikaan sanottiin, että juoksuhaudoista ei löydy ateisteja.

Njaa, jukahan hihhuli tuollasta sitten on toitottanut en tiedä. Tuntemattoman jos on lukenut niin siinä viesti on kyllä vähän toinen. Ja nuo ukrainan suomalaiset, ykshän niistä tuota kovasti myös sanoi ja loput oli vaan että onkohan nyt ihan noinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai sinunkaan elämänkatsomus tilanteesta riippuen muutu, ap. Miksi kenenkään muunkaan?

Minä ainakin ennen hädässä aina rukoilin Jumalaa taivaassa. Ei missään muussa tilanteessa tosin kuulunut omaan maailmankatsomukseen. En olisi osannut edes kertoa mitään tästä Jumalasta.

Nykyään sitten uskonkin, mutta välissäkin meni vuosikymmen.

Sen takia olen vähän taipuvainen ajattelemaan, että kyllä ihmiset rukoilevat hädässä, mutteivät vaan halua tunnustaa sitä.

Kuvitteletko myös, että kaikki ihmiset ovat muissakin asioissa täsmälleen samanlaisia kuin sinä, vaikka eivät sitä halua tunnustaa. Vai koskeeko tämä kuvitelmasi vai uskontoa ja rukoilemista?

Kuoleman jälkeen ei ole mitään. Lapsellista uskoa johonkin taivaaseen. On olemassa ihmisiä, jotka lääkärit ovat todenneet kuolleiksi, mutta sitten ovatkin jostain syystä heränneet eloon ja nämä ihmiset ovat sanoneet, että kuoleman jälkeen ei yksinkertaisesti ole mitään. On kuin nukkuisi, mutta unia ei näe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku ateisti edes myöntäisi?

Myöntäisi mitä? Jos se uskoo salaa jumalaan niin eihän se ole ateisti.

Rukoilemiseen mitään uskoa tarvita.

Ateisti on jumalankieltäjä. Kaikki tietää, että Jumala on olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Kuoleman jälkeen ei ole mitään. Lapsellista uskoa johonkin taivaaseen. On olemassa ihmisiä, jotka lääkärit ovat todenneet kuolleiksi, mutta sitten ovatkin jostain syystä heränneet eloon ja nämä ihmiset ovat sanoneet, että kuoleman jälkeen ei yksinkertaisesti ole mitään. On kuin nukkuisi, mutta unia ei näe.

Eihän tuo nyt mitään todista. En ole uskovainen, mutta helpostihan tuon kääntää että jos jumala ei ole vielä päättänyt että on aika kuolla ei tietenkään taivaaseen päästä pelkällä lääkärin sanalla. Ja yhtälailla on niitä jotka ovat kertoneet ties mistä yliluonnollisista valon kokemuksista kuoleman lähellä

Vierailija kirjoitti:

Se on leffoissakin kuvattu, että vaikka olisi agnostikko, tai ehkä jopa ateisti, niin kovan hädän hetkellä käännytään Jumalan puoleen.

Joo koska leffoissahan tunnetusti asiat tapahtuu juuri kuten oikeassakin elämässä.

Mä olin ihan minuuttien päässä kuolemasta, eikä pelottanut yhtään. Olo oli rauhallinen ja jotenkin lämmin. Teholla herätessä olo oli hämmentynyt, olenko tosiaan hengissä, onko kaikki raajat tallella ja onko mulla avannepussi. Ei siinä uskon asioita mieleen tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai sinunkaan elämänkatsomus tilanteesta riippuen muutu, ap. Miksi kenenkään muunkaan?

Minä ainakin ennen hädässä aina rukoilin Jumalaa taivaassa. Ei missään muussa tilanteessa tosin kuulunut omaan maailmankatsomukseen. En olisi osannut edes kertoa mitään tästä Jumalasta.

Nykyään sitten uskonkin, mutta välissäkin meni vuosikymmen.

Sen takia olen vähän taipuvainen ajattelemaan, että kyllä ihmiset rukoilevat hädässä, mutteivät vaan halua tunnustaa sitä.

Kuvitteletko myös, että kaikki ihmiset ovat muissakin asioissa täsmälleen samanlaisia kuin sinä, vaikka eivät sitä halua tunnustaa. Vai koskeeko tämä kuvitelmasi vai uskontoa ja rukoilemista?

En kuvittele. Luonne-erot ja kiinnostuksen kohteet vaihtelee.

Ajatukseni koskee vain rukoilemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuoleman jälkeen ei ole mitään. Lapsellista uskoa johonkin taivaaseen. On olemassa ihmisiä, jotka lääkärit ovat todenneet kuolleiksi, mutta sitten ovatkin jostain syystä heränneet eloon ja nämä ihmiset ovat sanoneet, että kuoleman jälkeen ei yksinkertaisesti ole mitään. On kuin nukkuisi, mutta unia ei näe.

Eihän tuo nyt mitään todista. En ole uskovainen, mutta helpostihan tuon kääntää että jos jumala ei ole vielä päättänyt että on aika kuolla ei tietenkään taivaaseen päästä pelkällä lääkärin sanalla. Ja yhtälailla on niitä jotka ovat kertoneet ties mistä yliluonnollisista valon kokemuksista kuoleman lähellä

Kun tapahtuu near death experience eli ihminen käy lähellä kuolemaa, aivot vapauttavat DMT:tä. DMT aiheuttaa hallusinaatioita ja DMT:n käyttäjät kuvailevat usein nähneensä tai kokeneensa tripin aikana jumalan tai jonkun mystisen suuren voiman läsnäolon. Se ei tarkoita sitä, että jumala on olemassa.

Minusta olisi kamalaa, jos elämä olisi loputonta.

ateisteilla nimenomaan on kuolemanpelkoa, koska ateistit kuolevat. hihhuleilla on helppoa, koska he pääsevät taivaaseen