Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies jätti minut täysin pulaan vauvan kanssa
09.07.2022 |
Miehelle tuli viime viikolla kova flunssa, oli kolme päivää täysin sängyn pohjalla ja siitä vielä perjantain ja viikonlopun toipilaana. Minä perhevapaalaisena kotona vauvan kanssa. Vein miehelle teetä, keittoa ja parasetamolia sänkyyn. No, viime sunnuntaina sitten tauti alkoi jyllätä minullakin. Reilu 38 astetta kuumetta, nenä tukossa, heikotti. Siitä kaksi päivää niin myös vauva luonnollisesti sairastui. Mies ei suostunut jäämään töistä pois hoitaakseen vauvaa, että olisin saanut levätä (kuten hän sai ollessaan sairaana). Sanoi, ettei voi olla enää oman saikun jälkeen pois, Pomo ei tykkää. Tavallaan ymmärrän paineen, mutta ei kovin reilu tilanne minua kohtaan. Mies on siis ns ihan tavallisessa toimistotyössä, ei esim pelasta ihmisiä työkseen.
Olin ihan jaksamisen rajoilla itse sairaana ja hoidin tukkoisen vauvan siinä samalla. Vauva halusi olla sylissä koko ajan tietysti kipeänä.
Homma huipentui torstaina siihen, että minulla puhkesi kaiken huipuksi kauhea migreeni. En voi ottaa migreenilääkettä imetyksen takia eikä sitä olisi kotona ollutkaan kun en ole sitä raskauden aikanakaan voinut käyttää. Oksensin ja tärisin vessassa, aura siihen päälle. Vauva huutaa olohuoneessa. En ole koskaan tuntenut oloani yhtä avuttomaksi ja kamalaksi. Soitin tietysti miehelle, että tulee kotiin auttamaan. Ei meinannut millään uskoa, että tilanne on niin paha. Vasta kun sanoin erää soitan ambulanssin niin suostui lähtemään töistä ja tuli alkuiltapäivästä kotiin. Minä makasin loppupäivän sängyssä, Mies toi vauvan imetykselle ,mutta muuten hoisi hänet. Perjantaina eli eilen oloni oli vähän parempi, mutta flunssainen edelleen ja kuin jyrän alle jäänyt.
Kauheaksi tilanteen tekee se, että miehen lapsuuden ystävän häät ovat tänä viikonloppuna. Oli sovittu, että mies lähtee Perjantaina jo puolen päivän aikaan ajamaan juhlapaikkakunnalle ja tulee sunnuntaina kotiin. On odottanut juhlia tammikuusta lähtien. Minun ja vauvan oli tarkoituskin jäädä kotiin, koska en tunne tätä kaveriporukkaa hyvin eikä huvittanut lähteä pienen vauvan kanssa matkaamaan isoon tapahtumaan koronan takia. Oletin, että mies ymmärsi torstain tilanteesta, että osanotto täytyy perua ja hänen täytyy jäädä hoitamaan vauvaa ,jotta minä pystyn toipumaan. Eilen aamulla kuitenkin vähätteli asiaa ja sanoi lähtevänsä kun olihan minun migreeni hellittänyt jo. Vauva on edelleen kipeä, nukkuu max kahden tunnin pätkissä, minulla voimat aivan loppu ja flunssa edelleen.
No mies siis lähti eilen. Meidän ainoalla autolla. Kävi pikaisesti kaupassa, jääkaappi ammottu tyhjyyttä. Koti aivan sekaisin, pyykkivuori eteisessä ja minun olo aivan kauhea edelleen. Meillä oli kauhein riita tähän astisen suhteen aikana. Nyt mietin mitä teen, olo on petetty. Olisi ollut helpompi kuulla vaikka miehen pettäneen kuin että tahallaan jättää minut täysin pulaan tilanteessa, jossa olen ihan avuton ja poikki. Perusteli asiaa sillä että juhlat ovat hänelle tärkeät ja töistä ei voinut olla paineen takia pois kun juuri oli oma saikku alla. Joo uskon ja ymmärrän tämäkin puolen, mutta eihän tämä kaikki voi minun päälleni kaatua?
Emme ole mitään teinejä. Miehellä on vastuullinen työ, meillä on omistusasunto jne. Jotenki mies on elämässä siis tähän asti onnistut kantamaan vastuuta. Nyt tuntuu etten edes tunne koko ihmistä enää. Anteeksi avautuminen vauvapalstalla, en tiedä mitä pitäisi tehdä.
Kommentit (1874)
Vierailija kirjoitti:
En edes viitsi lukea kommentteja, koska arvaan, että taas mammat on menny halpaan ja ottavat osaa tämän läpinäkyvän trollin hölinöihin. Jos tuo nyt olisi totta, niin mies menisi ilman muuta häihin ja kotiin hommattaisiin naiselle apua, tuttu tai vieras maksua vastaan. Viimeinen lause aina viimeistään paljastaa nämä aivottomat trollit.
Juu, kannattaa pitää toi asenne näissä jutuissa. Että ihan on keksittyjä tuollaiset vauvavuotena vastuutapakoilevat miehet. Heitä on paljon. Ja niin on erojakin. Lapsiperhe-erot johtuvat varmaan 98% joko ap:n kuvaamasta tilanteesta, jossa mies jättää puolisonsa kärsimään, ja itse tekee mitä tykkää (ajatelkaa, mikä asenne-ero olisi, jos äiti olisi lähtenyt juhlimaan ja jättänyt sairaan isän sairaan lapsen kanssa. Äiti olisi totaalisesti lynkattu) tai siitä, että mies pettää vauvavuotena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tsemppivastauksista. Meillä ei ole oikeastaan aiemmin tullut vastaavaa tilannetta, että olisin tarvinnut apua näin paljon. Arjessa mies osallistuu ihan normaalisti, hoitaa kaupassa käynnit, hoitaa vauvaa iltaisin töiden jälkeen kyllä jne. Ei ole siis mikään hulttio, joka ajattelisi vain omia menojaan. Mutta jotenkin ymmärrys tuntuu puuttuvan täysin siihen, että millaista on hoitaa kipeä vauva jatkuvine yöheräilyineen kun itselläkin sairas olo.
Toiseksi en oikein ymmärrä, miksi mies ei voisi jäädä kotiin hoitamaan vauvaa, jos äiti on oman terveydentilansa vuosi estynyt. Kyllä työnantaja mielestäni on velvollinen mahdollistamaan tämä. Kovin useinhan tätä tilannetta ei tule. Ei minunkaan työnantaja ilosta hyppinyt kun ilmoitin olevani raskaana, kyllähän siitä kuluja tulee ja vaivaa. Miksi miehen työnantajan ei tarvitsisi joustaa, tätä en ymmärrä. Tai siis sitä että miksi miehellä ei ollut pokkaa sanoa, että tilanne on nyt kotona sen verran huono, että olen poissa sen muutaman päivän. Kun kuitenkin perjantaina matkan takia pystyi sopimaan aikaisemmin lähtemisestä. Tämä raivostuttaa.
Ap
Ja höpöhöpö sun trollaukset. Hirveä meuhkaaminen asiasta, joka on hyvin helposti ratkaistavissa. Hankit kotiin apua, miehellä on täysi oikeus mennä hänelle tärkeään ja kauan odotettuun tilaisuuteen. Jos ja kun tällaista ei yleensä tapahdu, niin yritä itse käyttäytyä aikuismaisesti, kun mitään ongelmaa ei todellisuudessa ole.
Vierailija kirjoitti:
Olin itse totaali yh ensimmäiset vuodet ja se oli varmasti helpompaa kuin tuo ap:n tilanne. Yksin hoidin vauvaa kipeänä, mutta niin ap:kin joutuu hoitamaan. Minulla ei ollut k-pää vapaamatkustajamiestä, mikä olisi verottanut henkistä jaksamistani. Ihan vaan huomiona sanon, että jos on parisuhteessa, siitä pitäisi olla enemmän hyötyä kuin negatiivista, jotta se kannattaa.
Jos olisin ap, en jättäisi tuota tuohon, vaan kun mies tulee, lähtisin yksin all inclusive etelänlomalle lepäämään ja jättäisin miehen yksin vauvan kanssa.
Ja siinä toinen kiukutteleva naislapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä kurja tilanne. Muistan itsekin miten hirveää oli olla kipeänä ja hoitaa samalla sairasta lasta. Lapsuudenystävän häät ovat kyllä myös ainutkertainen tilanne, että miehelläkin oli vaikea päätös (?).
Voisitteko tehdä niin, että tulevana viikonlopoika sinä lähdet hotelliin tms koko viikonlopuksi toipumaan ja mies jää kotiin hoitamaan vauvaa? Saisit levätä rauhassa, ladata akkuja ja tehdä jotakin itsesi mielestä kivaa. Ei se korvaa tietenkään tätä miehen poissaoloa, mutta tekisi varmasti sinulle hyvää.
Ihan jokaisessa parisuhteessa olisi hyvä, että edes yhden viikonlopun mies joutuu yksin hoitamaan vauvaa. Silloin ei tarvitse kuunnella mieheltä sitä vähättelyä, että "ethän sä edes tee mitään". Meillä kerran tuli aivan valtava riita juuri siitä, että mies vähätteli taakkaani pienten lasten kanssa. Hänestä en tehnyt mitään, kun hän sentään kävi töissä. Minä huutamaan kuula punaisena, että voi kun pääsisinkin töihin lepäämään. Okei, olin siinä vaiheessa todella loppu ja myös mökkihöperöitynyt, koska en ollut aikoihin nähnyt muita aikuisia ihmisiä kuin miestäni, enkä ollut nukkunut täyttä yötä pariin vuoteen. Lähdin ovet paukkuen äidin luokse nukkumaan muutamaksi päiväksi. Mieshän olisi voinut tehdä minusta vaikka lasu-ilmoituksen, mutta en siinä kohtaa välittänyt edes siitä. Kyllä mies sen jälkeen oli ymmärtäväisempi ja osallistuvampi lasten hoitoon. Minäkin sain välillä lähteä vaikka kävelylle ja mies jäi lasten kanssa kotiin. Laittakaa ne miehet hoitamaan vauvaa välillä. Pitää olla sillä tavalla itsekäs, että osaa ottaa aikaa itselleen. Osaahan miehetkin sen, joten ei siinä ole mitään väärää. Kunhan joku ne muksut hoitaa.
Mä en vaan pystyisi kunnioittamaan, saati rakastamaan, miestä enää sen jälkeen, kun tilanne pääsee noin pitkälle, ennen kuin toinen herää omaan vastuuseensa lapsista. Tai edes arvostaisi toisen panosta. En vaan voisi antaa anteeksi.
No sehän siinä usein muodostuukin ongelmaksi, että luottamus mieheen menee. Vaikka ne lapset siitä kasvaa ja niiden hoitaminen muuttuu helpommaksi, usein siinä vaiheessa mieskin on innokkaampi osallistumaan kun lapset ovat isompia ja niille saa opettaa kaikkea hauskaa kuten polkupyörän käyttöä jne. Mutta se katkeruus jää kalvamaan, että mies ei ollut tukena kun nainen sitä eniten tarvitsi. Että se asia kannattaa pitää mielessä jokaisen isäksi haluavan.
Tämähän se mekanismi on. Luottamuksen kanssa menee kunnioitus ja vähän sen jälkeen rakkaus ja halu.
No mun mies on toisinaan huonolla hetkellä myös hankala, että kyllä meilläkin voi vastaavanlaisia tilanteita tulla joskus. Hyvä ja huono piirre molemmissa on, että ollaan toivottoman huonoja luovuttamaan, joten riitelemällä ja sopimalla on päästy noista eteenpäin. Olen itsekin ihan paska ihminen aina joskus, joten toisemme olemme ansainneet ja olen kiitollinen, että mieskään ei jostain tämän aloituksen tyyppisestä ole kykenemätön pääsemään yli ja elämässä eteenpäin. Mun mielestä ratkaisevaa on onko se elämä yhdessä vain ja ainoastaan pelkkää paskaa vai vain joskus harvoin. Silloin jos se on harvinaisempaa niin en mä ainakaan koko elämää ala roskiin laittamaan. Toki sitä voi edellyttää täydellisyyttä jos ei muuten voi toista rakastaa tai usko, että toinen rakastaa, mutta luulen, että mäkin olen oikeasti enemmän voitolla kuin suurin osa tällä palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes viitsi lukea kommentteja, koska arvaan, että taas mammat on menny halpaan ja ottavat osaa tämän läpinäkyvän trollin hölinöihin. Jos tuo nyt olisi totta, niin mies menisi ilman muuta häihin ja kotiin hommattaisiin naiselle apua, tuttu tai vieras maksua vastaan. Viimeinen lause aina viimeistään paljastaa nämä aivottomat trollit.
Juu, kannattaa pitää toi asenne näissä jutuissa. Että ihan on keksittyjä tuollaiset vauvavuotena vastuutapakoilevat miehet. Heitä on paljon. Ja niin on erojakin. Lapsiperhe-erot johtuvat varmaan 98% joko ap:n kuvaamasta tilanteesta, jossa mies jättää puolisonsa kärsimään, ja itse tekee mitä tykkää (ajatelkaa, mikä asenne-ero olisi, jos äiti olisi lähtenyt juhlimaan ja jättänyt sairaan isän sairaan lapsen kanssa. Äiti olisi totaalisesti lynkattu) tai siitä, että mies pettää vauvavuotena.
Onko lapsen hankkiminen ollut pelkästään naisen projekti? Vai onko nämä yllätysraskaudet tietyn väestöryhmän ongelma?
Aika monen kommentoijan kannattaisi hankkia ihan perustiedot migreenistä. Se ei poistu tutkimalla tai lääkärikäynnillä. Hyvällä lääkityksellä voi helpottaa, mutta aina sitä sopivaa lääkitystä ei ole tai se toimii vain jonkin aikaa. On paljon muutakin kuin hormonaalista migreeniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Elämä ei aina mene niin kuin Strömsössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä kurja tilanne. Muistan itsekin miten hirveää oli olla kipeänä ja hoitaa samalla sairasta lasta. Lapsuudenystävän häät ovat kyllä myös ainutkertainen tilanne, että miehelläkin oli vaikea päätös (?).
Voisitteko tehdä niin, että tulevana viikonlopoika sinä lähdet hotelliin tms koko viikonlopuksi toipumaan ja mies jää kotiin hoitamaan vauvaa? Saisit levätä rauhassa, ladata akkuja ja tehdä jotakin itsesi mielestä kivaa. Ei se korvaa tietenkään tätä miehen poissaoloa, mutta tekisi varmasti sinulle hyvää.
Ihan jokaisessa parisuhteessa olisi hyvä, että edes yhden viikonlopun mies joutuu yksin hoitamaan vauvaa. Silloin ei tarvitse kuunnella mieheltä sitä vähättelyä, että "ethän sä edes tee mitään". Meillä kerran tuli aivan valtava riita juuri siitä, että mies vähätteli taakkaani pienten lasten kanssa. Hänestä en tehnyt mitään, kun hän sentään kävi töissä. Minä huutamaan kuula punaisena, että voi kun pääsisinkin töihin lepäämään. Okei, olin siinä vaiheessa todella loppu ja myös mökkihöperöitynyt, koska en ollut aikoihin nähnyt muita aikuisia ihmisiä kuin miestäni, enkä ollut nukkunut täyttä yötä pariin vuoteen. Lähdin ovet paukkuen äidin luokse nukkumaan muutamaksi päiväksi. Mieshän olisi voinut tehdä minusta vaikka lasu-ilmoituksen, mutta en siinä kohtaa välittänyt edes siitä. Kyllä mies sen jälkeen oli ymmärtäväisempi ja osallistuvampi lasten hoitoon. Minäkin sain välillä lähteä vaikka kävelylle ja mies jäi lasten kanssa kotiin. Laittakaa ne miehet hoitamaan vauvaa välillä. Pitää olla sillä tavalla itsekäs, että osaa ottaa aikaa itselleen. Osaahan miehetkin sen, joten ei siinä ole mitään väärää. Kunhan joku ne muksut hoitaa.
Mä en vaan pystyisi kunnioittamaan, saati rakastamaan, miestä enää sen jälkeen, kun tilanne pääsee noin pitkälle, ennen kuin toinen herää omaan vastuuseensa lapsista. Tai edes arvostaisi toisen panosta. En vaan voisi antaa anteeksi.
No sehän siinä usein muodostuukin ongelmaksi, että luottamus mieheen menee. Vaikka ne lapset siitä kasvaa ja niiden hoitaminen muuttuu helpommaksi, usein siinä vaiheessa mieskin on innokkaampi osallistumaan kun lapset ovat isompia ja niille saa opettaa kaikkea hauskaa kuten polkupyörän käyttöä jne. Mutta se katkeruus jää kalvamaan, että mies ei ollut tukena kun nainen sitä eniten tarvitsi. Että se asia kannattaa pitää mielessä jokaisen isäksi haluavan.
Tämä. Mä olen kyllä vahva ja mussa on pärjäämisen kulttuuri syvässä. Olen korkeakoulutettu ja päällikkötason tehtävissä. Tiedän olevani ns. kova mimmi, mutta vauvavuotena olin tosi romahduksen partaalla. Vauva nukkui tosi huonosti, eikä se kotoilu ja yksin oleminen sopinut mulle. Mies vaan kohautteli olkiaan, vaikka sain ihan romahduskohtauksia (itkin ja huusin, olin niin äärimmäisen väsynyt). En vieläkään ymmärrä, miten hän pystyi kuukausia katsomaan sitä vierestä ilman, että koki tarvetta auttaa (esim. sanoa, että mene hotelliin nukkumaan, minä hoidan vauvan tms.).
Todellakin erosimme. Ei sitä luottamuksen menetystä olisi voinut korjata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes viitsi lukea kommentteja, koska arvaan, että taas mammat on menny halpaan ja ottavat osaa tämän läpinäkyvän trollin hölinöihin. Jos tuo nyt olisi totta, niin mies menisi ilman muuta häihin ja kotiin hommattaisiin naiselle apua, tuttu tai vieras maksua vastaan. Viimeinen lause aina viimeistään paljastaa nämä aivottomat trollit.
Juu, kannattaa pitää toi asenne näissä jutuissa. Että ihan on keksittyjä tuollaiset vauvavuotena vastuutapakoilevat miehet. Heitä on paljon. Ja niin on erojakin. Lapsiperhe-erot johtuvat varmaan 98% joko ap:n kuvaamasta tilanteesta, jossa mies jättää puolisonsa kärsimään, ja itse tekee mitä tykkää (ajatelkaa, mikä asenne-ero olisi, jos äiti olisi lähtenyt juhlimaan ja jättänyt sairaan isän sairaan lapsen kanssa. Äiti olisi totaalisesti lynkattu) tai siitä, että mies pettää vauvavuotena.
Tämä. Ja hyvin kuvaavaa on sekin, että oletetaan juuri mummojen auttavan. Miksei pappojen? Tai muiden miespuolisten sukulaisten. Kyllähän tällainen asenne vaikuttaa lapsilukuun väkisinkin. Meilläkin mies olisi halunnut lisää lapsia, mutta minä en. Koska jäi suorastaan traumat siitä kuinka jouduin yksin pärjäämään vauvan kanssa. Joo, tiesin kyllä etukäteen että vauva valvottaa yöt ja kaiken muunkin, mutta että en saanut välillä edes omaa aikaa ja esimerkiksi kipeänä nukkua rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä kurja tilanne. Muistan itsekin miten hirveää oli olla kipeänä ja hoitaa samalla sairasta lasta. Lapsuudenystävän häät ovat kyllä myös ainutkertainen tilanne, että miehelläkin oli vaikea päätös (?).
Voisitteko tehdä niin, että tulevana viikonlopoika sinä lähdet hotelliin tms koko viikonlopuksi toipumaan ja mies jää kotiin hoitamaan vauvaa? Saisit levätä rauhassa, ladata akkuja ja tehdä jotakin itsesi mielestä kivaa. Ei se korvaa tietenkään tätä miehen poissaoloa, mutta tekisi varmasti sinulle hyvää.
Ihan jokaisessa parisuhteessa olisi hyvä, että edes yhden viikonlopun mies joutuu yksin hoitamaan vauvaa. Silloin ei tarvitse kuunnella mieheltä sitä vähättelyä, että "ethän sä edes tee mitään". Meillä kerran tuli aivan valtava riita juuri siitä, että mies vähätteli taakkaani pienten lasten kanssa. Hänestä en tehnyt mitään, kun hän sentään kävi töissä. Minä huutamaan kuula punaisena, että voi kun pääsisinkin töihin lepäämään. Okei, olin siinä vaiheessa todella loppu ja myös mökkihöperöitynyt, koska en ollut aikoihin nähnyt muita aikuisia ihmisiä kuin miestäni, enkä ollut nukkunut täyttä yötä pariin vuoteen. Lähdin ovet paukkuen äidin luokse nukkumaan muutamaksi päiväksi. Mieshän olisi voinut tehdä minusta vaikka lasu-ilmoituksen, mutta en siinä kohtaa välittänyt edes siitä. Kyllä mies sen jälkeen oli ymmärtäväisempi ja osallistuvampi lasten hoitoon. Minäkin sain välillä lähteä vaikka kävelylle ja mies jäi lasten kanssa kotiin. Laittakaa ne miehet hoitamaan vauvaa välillä. Pitää olla sillä tavalla itsekäs, että osaa ottaa aikaa itselleen. Osaahan miehetkin sen, joten ei siinä ole mitään väärää. Kunhan joku ne muksut hoitaa.
Mä en vaan pystyisi kunnioittamaan, saati rakastamaan, miestä enää sen jälkeen, kun tilanne pääsee noin pitkälle, ennen kuin toinen herää omaan vastuuseensa lapsista. Tai edes arvostaisi toisen panosta. En vaan voisi antaa anteeksi.
No sehän siinä usein muodostuukin ongelmaksi, että luottamus mieheen menee. Vaikka ne lapset siitä kasvaa ja niiden hoitaminen muuttuu helpommaksi, usein siinä vaiheessa mieskin on innokkaampi osallistumaan kun lapset ovat isompia ja niille saa opettaa kaikkea hauskaa kuten polkupyörän käyttöä jne. Mutta se katkeruus jää kalvamaan, että mies ei ollut tukena kun nainen sitä eniten tarvitsi. Että se asia kannattaa pitää mielessä jokaisen isäksi haluavan.
Tämähän se mekanismi on. Luottamuksen kanssa menee kunnioitus ja vähän sen jälkeen rakkaus ja halu.
Kyllä, juuri näin! Ja mies on vielä niin typerä, että lopulta vinkuu vain seksin puutteesta, vaikka totuus on, että pohjalla on katkeruus, menetetty luottamus, kunnioitus ja rakkaus. Nainen on valmiina eroamaan ja monet sen tekevätkin, kun mieslapsi vain kiukuttelee seksin vähyydestä, eikä edes ymmärrä, että kaikki meni lähtökohtaisesti vikaan hänen jättäessään vaimonsa pulaan yhteisten vastuiden (lapset) kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika monen kommentoijan kannattaisi hankkia ihan perustiedot migreenistä. Se ei poistu tutkimalla tai lääkärikäynnillä. Hyvällä lääkityksellä voi helpottaa, mutta aina sitä sopivaa lääkitystä ei ole tai se toimii vain jonkin aikaa. On paljon muutakin kuin hormonaalista migreeniä.
Samaa mieltä. Ja kun migreeniä ei voida todeta millään verikokeella tai muulla tutkimuksella, vaan diagnoosi perustuu potilaan kertomiin oireisiin, joiden perusteella lääkäri arvioi, onko kysymyksessä mahdollisesti migreeni. Ei jokaiselta voida tutkia aivosähkökäyriä migreenin ollessa päällä migreenin todentamiseksi. Itselläni on kiistattomasti migreeni, koska aurat ovat voimakkaita, näkökentästä katoaa puolet ja sellaista. Onnekas olen kuitenkin siinä, että särky ei ole yleensä kova, mutta sen verran olen kärsinyt kovistakin kivuista, että tiedän sen olevan ihan he*vettä.
Meillä oli kerran lapset ensin ensin oksennustaudisssa. Olin silloin hoitovapaalla, joten hoidin tietysti lapset. Sitten sairastuin minä. Soitin miehelle, että tule kotiin, oksennan ja ripuliin yhtäaikaa vessassa ja 2- ja 3- vuotiaat hommailee tuolla keskenään. Ei lähtenyt kotiin kesken päivän.
Kun tuli illalla kotiin, siellä oli hävityksen kauhistus, minä makasin vessan lattialla ja lapset huusi nälkäänsä. Ei ollut turvaverkkoja. Tai oli, mutta 500 km päässä.
Tämä oli vaan yksi esimerkki siitä, ettei mies uhrannut hirveästi ajatuksiaan tai juuri kantanut huolta siitä, miten kotona meni, miten minä jaksoin tai lapset voi. Petyin mieheeni, enkä enää ole osannut arvostaa häntä samalla tavalla, vaikka lapset ovat nyt isoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla lahosi lanttu totaalisesti lasten ollessa pieniä. Siis olin osastohoidossa, todellisuudentaju himmeni. Mies pystyi yllättäen ottamaan siinä kohdassa kopin lapsista, mutta palasi heti sohvalle röhnöttämään, kun kotiuduin sairaalasta. Ero siitä tuli heti, kun sain itseni koottua. Sitä tosin edelsi miehen sairastuminen, mutta eipä musta sitten ollut enää häntä hoitamaan. Panostin vähäiset voimavarani lapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani tulisivat muuten auttamaan, mutta emme uskalla flunssan takia, vaikka koronatestit olivat negatiivisia. Kyllä on äitinä näköjään huonot kortit, kun oikeutta perustarpeisiin (lepääminen sairaana) ei ole... Olen järkyttynyt, että mies lähti juhliin. Tai luultavasti jos olisi jäänyt flunssani alettua kotiin hoitamaan vauvaa, niin en olisi mennyt niin huonoon kuntoon ja saanut migreenikohtausta, jos olisi saanut levätä siis eikä kauheaa univelkaa olisi kertynyt.
Miehelle periaatteessa on oikeus etätyöhön, mutta oman saikkunsa takia ja koska olisi kuitenkin joutunut kotona hoitamaan sairasta vauvaa, niin ilmeisesti onnistunut. Tämän ymmärrän siinä mielessä, että eihän työn teosta mitään tule jos kuumeinen ja tukkoinen vauva hoidettavana samalla. Minulla on itselläni hyvä työ johon palaan vanhempainvapaan jälkeen, eli meidän talous ei ole miehen työstä pelkästään riippuvainen. Hän vaan arvostaa työtään korkealle ja varmaan kuvittelee olevansa kovinkin tärkeä henkilö siellä.
Ap
Mistä oikeasti tiedät miten miehesi kokee asemansa töissä? Vaikuttaa siltä, ettette paljon tällaista asioista puhu.
Minun mielestäni miehelläsi oli kyllä oikeus lähteä häihin. Hän olisi voinut toki auttaa sinua järjestämään kotiasioita hieman paremmin ennen lähtöään. Ettet vaan olisi marttyyrina sanonut kyllä minä pärjään! Ei miehet lue ajatuksia, niille pitää sanoa mitä todella halutaan.
Nyt meillä sujuu jo paremmin. Teinit 18 ja 20v. Ollaan kaikki koronassa. Ei enää pieniä lapsia. Ruokaa en tee. Vähän autettu toisiamme.
Sitten se mutta. Muistan nuo ajat ja melkein voisin ruveta riehumaan ap:n puolesta. Nuo ajat muistaa vieläkin ja on se kumma kun toista on niin vaikea auttaa.
Miehesi on suorastaan julma, olitte vauvan kanssa vaarassa. Lähtisin menemään tuollaisen jälkeen.
Miksi, oi miksi valitsette tällaisia miehiä?
t. Vastuunsa kantava mies, joka ei kelpaa kenellekään
Vierailija kirjoitti:
En edes viitsi lukea kommentteja, koska arvaan, että taas mammat on menny halpaan ja ottavat osaa tämän läpinäkyvän trollin hölinöihin. Jos tuo nyt olisi totta, niin mies menisi ilman muuta häihin ja kotiin hommattaisiin naiselle apua, tuttu tai vieras maksua vastaan. Viimeinen lause aina viimeistään paljastaa nämä aivottomat trollit.
Sori mutta mistä sitä apua ihan konkreettisesti hommataan 24 h varoitusajalla? Itse olen yrittänyt Mannerheimin lastensuojeluliitosta saada vastaavaan tilanteeseen lapsille hoitajaa, eivät tule, jos taloudessa on flunssaoireisia, koronan riski liian suuri ja monet MLL:n työntekijöistä on juuri vanhempia henkilöitä. Tästä syystä myös isovanhemmat poissa laskuista. Kavereilla omat lapset , ei ketään kiinnosta tulla hakemaan flunssaa kotiin viemiseksi, vaikka muuten voisivat esim kaupassa käynnissä auttaa. Että kerrotko mistä sitä apua hankitaan, kiinnostaa tietää vastaisuuden varalle .
Alue: Aihe vapaa
Tjoo. Meillä lapsen isä on kirjaimellisesti katsonut vierestä kun olen oksennusripulitaudissa ja naama valkoisena vaihdan vauvan paskavaippaa, tekemättä yhtikäs mitään kun olen pyytänyt apua. En edelleenkään tiedä miksi h##vetissä ei pistänyt tikkuakaan ristiin. Oli vielä viikonloppu eikä mikään työpäivä.