Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies jätti minut täysin pulaan vauvan kanssa
09.07.2022 |
Miehelle tuli viime viikolla kova flunssa, oli kolme päivää täysin sängyn pohjalla ja siitä vielä perjantain ja viikonlopun toipilaana. Minä perhevapaalaisena kotona vauvan kanssa. Vein miehelle teetä, keittoa ja parasetamolia sänkyyn. No, viime sunnuntaina sitten tauti alkoi jyllätä minullakin. Reilu 38 astetta kuumetta, nenä tukossa, heikotti. Siitä kaksi päivää niin myös vauva luonnollisesti sairastui. Mies ei suostunut jäämään töistä pois hoitaakseen vauvaa, että olisin saanut levätä (kuten hän sai ollessaan sairaana). Sanoi, ettei voi olla enää oman saikun jälkeen pois, Pomo ei tykkää. Tavallaan ymmärrän paineen, mutta ei kovin reilu tilanne minua kohtaan. Mies on siis ns ihan tavallisessa toimistotyössä, ei esim pelasta ihmisiä työkseen.
Olin ihan jaksamisen rajoilla itse sairaana ja hoidin tukkoisen vauvan siinä samalla. Vauva halusi olla sylissä koko ajan tietysti kipeänä.
Homma huipentui torstaina siihen, että minulla puhkesi kaiken huipuksi kauhea migreeni. En voi ottaa migreenilääkettä imetyksen takia eikä sitä olisi kotona ollutkaan kun en ole sitä raskauden aikanakaan voinut käyttää. Oksensin ja tärisin vessassa, aura siihen päälle. Vauva huutaa olohuoneessa. En ole koskaan tuntenut oloani yhtä avuttomaksi ja kamalaksi. Soitin tietysti miehelle, että tulee kotiin auttamaan. Ei meinannut millään uskoa, että tilanne on niin paha. Vasta kun sanoin erää soitan ambulanssin niin suostui lähtemään töistä ja tuli alkuiltapäivästä kotiin. Minä makasin loppupäivän sängyssä, Mies toi vauvan imetykselle ,mutta muuten hoisi hänet. Perjantaina eli eilen oloni oli vähän parempi, mutta flunssainen edelleen ja kuin jyrän alle jäänyt.
Kauheaksi tilanteen tekee se, että miehen lapsuuden ystävän häät ovat tänä viikonloppuna. Oli sovittu, että mies lähtee Perjantaina jo puolen päivän aikaan ajamaan juhlapaikkakunnalle ja tulee sunnuntaina kotiin. On odottanut juhlia tammikuusta lähtien. Minun ja vauvan oli tarkoituskin jäädä kotiin, koska en tunne tätä kaveriporukkaa hyvin eikä huvittanut lähteä pienen vauvan kanssa matkaamaan isoon tapahtumaan koronan takia. Oletin, että mies ymmärsi torstain tilanteesta, että osanotto täytyy perua ja hänen täytyy jäädä hoitamaan vauvaa ,jotta minä pystyn toipumaan. Eilen aamulla kuitenkin vähätteli asiaa ja sanoi lähtevänsä kun olihan minun migreeni hellittänyt jo. Vauva on edelleen kipeä, nukkuu max kahden tunnin pätkissä, minulla voimat aivan loppu ja flunssa edelleen.
No mies siis lähti eilen. Meidän ainoalla autolla. Kävi pikaisesti kaupassa, jääkaappi ammottu tyhjyyttä. Koti aivan sekaisin, pyykkivuori eteisessä ja minun olo aivan kauhea edelleen. Meillä oli kauhein riita tähän astisen suhteen aikana. Nyt mietin mitä teen, olo on petetty. Olisi ollut helpompi kuulla vaikka miehen pettäneen kuin että tahallaan jättää minut täysin pulaan tilanteessa, jossa olen ihan avuton ja poikki. Perusteli asiaa sillä että juhlat ovat hänelle tärkeät ja töistä ei voinut olla paineen takia pois kun juuri oli oma saikku alla. Joo uskon ja ymmärrän tämäkin puolen, mutta eihän tämä kaikki voi minun päälleni kaatua?
Emme ole mitään teinejä. Miehellä on vastuullinen työ, meillä on omistusasunto jne. Jotenki mies on elämässä siis tähän asti onnistut kantamaan vastuuta. Nyt tuntuu etten edes tunne koko ihmistä enää. Anteeksi avautuminen vauvapalstalla, en tiedä mitä pitäisi tehdä.
Kommentit (1874)
Vierailija kirjoitti:
On kyllä kurja tilanne. Muistan itsekin miten hirveää oli olla kipeänä ja hoitaa samalla sairasta lasta. Lapsuudenystävän häät ovat kyllä myös ainutkertainen tilanne, että miehelläkin oli vaikea päätös (?).
Voisitteko tehdä niin, että tulevana viikonlopoika sinä lähdet hotelliin tms koko viikonlopuksi toipumaan ja mies jää kotiin hoitamaan vauvaa? Saisit levätä rauhassa, ladata akkuja ja tehdä jotakin itsesi mielestä kivaa. Ei se korvaa tietenkään tätä miehen poissaoloa, mutta tekisi varmasti sinulle hyvää.
Ihan jokaisessa parisuhteessa olisi hyvä, että edes yhden viikonlopun mies joutuu yksin hoitamaan vauvaa. Silloin ei tarvitse kuunnella mieheltä sitä vähättelyä, että "ethän sä edes tee mitään". Meillä kerran tuli aivan valtava riita juuri siitä, että mies vähätteli taakkaani pienten lasten kanssa. Hänestä en tehnyt mitään, kun hän sentään kävi töissä. Minä huutamaan kuula punaisena, että voi kun pääsisinkin töihin lepäämään. Okei, olin siinä vaiheessa todella loppu ja myös mökkihöperöitynyt, koska en ollut aikoihin nähnyt muita aikuisia ihmisiä kuin miestäni, enkä ollut nukkunut täyttä yötä pariin vuoteen. Lähdin ovet paukkuen äidin luokse nukkumaan muutamaksi päiväksi. Mieshän olisi voinut tehdä minusta vaikka lasu-ilmoituksen, mutta en siinä kohtaa välittänyt edes siitä. Kyllä mies sen jälkeen oli ymmärtäväisempi ja osallistuvampi lasten hoitoon. Minäkin sain välillä lähteä vaikka kävelylle ja mies jäi lasten kanssa kotiin. Laittakaa ne miehet hoitamaan vauvaa välillä. Pitää olla sillä tavalla itsekäs, että osaa ottaa aikaa itselleen. Osaahan miehetkin sen, joten ei siinä ole mitään väärää. Kunhan joku ne muksut hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sellainen olo, ettei tästä selvitä ihan helpolla. Kun jouduin anelemaan puhelimessa miestä kotiin torstaina migreenissä, ajattelin, että onko tämä edes todellista vai onko tää joku piilokamera. Miten voi lähemmäs nelikymppinen ihminen olla noin itsekäs!
Ap
Lainaus.
Ei sinulla ole niin huono olo kuin yrität miehellesi ja meille esittää. Kykenet tänne kirjoittamaan. Huolehtisit asioista ITSE, Ei aina voi odottaa toisen venyvän, häät on häät ja ne juhlitaan. Sitten toisen kerran menet sinä perheen ainoalla autolla sukulaistesi luo. Voi hyvä tavaton.
Soita anopille ja kysy mitä hän tekisi sinun asiassasi. Anoppi kyllä tulee auttamaan tai omat vanhempasi. Niistä kun et ole puhunut mitään.
Voisitko sinä tämän kommentin kirjoittaja kertoa minkä ikäinen olet ja miten olet itse menestynyt vaikkapa työelämässä? Vai oletko ollut kotiäitinä joskus 70-luvulla? Ei nimittäin ihan kuvasta nykyisiä arvoja ja ajatusmaailmoja nämä sinun kommenttisi. Nykyään nainen on miehen kanssa tasavertainen ja tähän ajatusmaailmaan ovat yleensä kasvaneet myös tämän päivän nuoret vanhemmat.
Nainen ei ole miehen kanssa tasavertainen, vaikka kuinka sitä yritätte itsellenne uskotella. Missä asiassa naiset ovat miesten veroisia? Nykyajan miesoletetut nuoret on kastroitu naisten luoman päiväkoti-, koulu- ja kasvatusjärjestelmän vuoksi täysiksi nössöiksi, jotka itkevät ja ovat toimintakyvyttömiä. Parisuhteet eivät enää onnistu, kun miesten pitää olla jotain kotiäitejä ja naiset vaativat itselleen asioita, joihin he eivät ole kykyjensä vuoksi oikeutettuja.
Tämä on juuri sitä mitä minä naisena en ymmärrä. Naiset ja kyllä ovat miehetkin nykyään avuttomia. Mitä se sellainen tasa-arvo on, että lastenhoito ja vaipanvaihto pitää olla perusasiana. Kyllä perheessä on järjestämistä, asunnon ostoa, omakotitalon rakentamista, autoakin voisi osata korjata, ja siirrellä painavia tavaroita ja veroilmoituksia ja raskaita voimia vaativia tehtäviä. Naiset eivät tätä tee, eivät kun se ruuanlaitto tai astianpesukoneen tyhjennyt on muka tasa-arvoa.
Ei tämä näin mene. Meillä osataan molemmin puolin tehdä asioita ja raskaita töitä myös.
Kyllä nuori sukupolvi pitäisi saada käsittämään , asioiden ja miehen ja naisen voimien erilaisuus. Ei riitä fitness salilla käynti vaan tärkeää on hyötyliikunta.
Mitä ihmettä?! Olen nainen ja osaan kyllä itse ostaa asuntoni ja huollattaa autoni. Mun veroasiat ei kellekään miehelle kuulu, taloa ei ole pakko itse rakentaa (ja enemmin minä siitä olisin selviytynyt kuin ex-mieheni). Olen ollut jo 2v sinkkuna ja mitään sellaista ei ole tarvinnut nostaa, mistä en itse olisi selvinnyt. Tai jos onkin, ei tarvi olla parisuhteessa kantoavun kanssa.
t. kahden lapsen sinkkuäiti
Niin ehkä kykenet olemaan yhtä itsenäinen ja vahva kuin minä. Mieheni on milulle tärkeä kuitenkin. On kuin valo ja talon sielu puuttuisi jos häntä ei olisi. Vaikka ei juttuaaina riitä, niin molemmat ovat omissa oloissaan ja tekevät itsenäisesti talon ja talouden ja kotitöiden suhteen tehtävänsä. Ilman toitotusta tasa-arvosta. Meillä on töizä, joita minä en mielelläni tee, komposti mm., hänellä taas töitä, joita hän ei mielellään tee mm. vaatehuolto.
Ei kaikilla ole mitään äitiä tai siskoa. Oma äitini kuoli 50-vuotiaana, miehen äiti sairastui vakavasti alle 60-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kirjoitetaan, että Ap:n olisi pitänyt pyytää apua sukulaisilta tai tuttavilta. Miksi hänen, kun oli muutenkin tiukoilla?? Miksi lapsen isä ei järjestänyt kotiin lisäapua, jos ei itse pystynyt siellä olemaan?
Tämä. Vastuu vauvasta on yhteinen. Luulisi, että se terve osapuoli, joka itse meinaa lähteä juhlimaan, hoitaa tuollaiset järjestelyt, eikä se sairaana oleva, joka valvonut jo sairaan lapsenkin kanssa varmaan useamman yön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä kurja tilanne. Muistan itsekin miten hirveää oli olla kipeänä ja hoitaa samalla sairasta lasta. Lapsuudenystävän häät ovat kyllä myös ainutkertainen tilanne, että miehelläkin oli vaikea päätös (?).
Voisitteko tehdä niin, että tulevana viikonlopoika sinä lähdet hotelliin tms koko viikonlopuksi toipumaan ja mies jää kotiin hoitamaan vauvaa? Saisit levätä rauhassa, ladata akkuja ja tehdä jotakin itsesi mielestä kivaa. Ei se korvaa tietenkään tätä miehen poissaoloa, mutta tekisi varmasti sinulle hyvää.
Ihan jokaisessa parisuhteessa olisi hyvä, että edes yhden viikonlopun mies joutuu yksin hoitamaan vauvaa. Silloin ei tarvitse kuunnella mieheltä sitä vähättelyä, että "ethän sä edes tee mitään". Meillä kerran tuli aivan valtava riita juuri siitä, että mies vähätteli taakkaani pienten lasten kanssa. Hänestä en tehnyt mitään, kun hän sentään kävi töissä. Minä huutamaan kuula punaisena, että voi kun pääsisinkin töihin lepäämään. Okei, olin siinä vaiheessa todella loppu ja myös mökkihöperöitynyt, koska en ollut aikoihin nähnyt muita aikuisia ihmisiä kuin miestäni, enkä ollut nukkunut täyttä yötä pariin vuoteen. Lähdin ovet paukkuen äidin luokse nukkumaan muutamaksi päiväksi. Mieshän olisi voinut tehdä minusta vaikka lasu-ilmoituksen, mutta en siinä kohtaa välittänyt edes siitä. Kyllä mies sen jälkeen oli ymmärtäväisempi ja osallistuvampi lasten hoitoon. Minäkin sain välillä lähteä vaikka kävelylle ja mies jäi lasten kanssa kotiin. Laittakaa ne miehet hoitamaan vauvaa välillä. Pitää olla sillä tavalla itsekäs, että osaa ottaa aikaa itselleen. Osaahan miehetkin sen, joten ei siinä ole mitään väärää. Kunhan joku ne muksut hoitaa.
Etkö sinä kyennyt laittamaan lasta vaunuihin ja menemään kahvilaan tai muiden äitien joukkoon. Ei se ole tarpeen höpertyä kotona, kerkiää sen sitten vanhuksena kun ei itse pääse enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkä teksti oli, vaikutti niin paskalle, että en edes jaksanut lukea, eikä edes kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä kurja tilanne. Muistan itsekin miten hirveää oli olla kipeänä ja hoitaa samalla sairasta lasta. Lapsuudenystävän häät ovat kyllä myös ainutkertainen tilanne, että miehelläkin oli vaikea päätös (?).
Voisitteko tehdä niin, että tulevana viikonlopoika sinä lähdet hotelliin tms koko viikonlopuksi toipumaan ja mies jää kotiin hoitamaan vauvaa? Saisit levätä rauhassa, ladata akkuja ja tehdä jotakin itsesi mielestä kivaa. Ei se korvaa tietenkään tätä miehen poissaoloa, mutta tekisi varmasti sinulle hyvää.
Ihan jokaisessa parisuhteessa olisi hyvä, että edes yhden viikonlopun mies joutuu yksin hoitamaan vauvaa. Silloin ei tarvitse kuunnella mieheltä sitä vähättelyä, että "ethän sä edes tee mitään". Meillä kerran tuli aivan valtava riita juuri siitä, että mies vähätteli taakkaani pienten lasten kanssa. Hänestä en tehnyt mitään, kun hän sentään kävi töissä. Minä huutamaan kuula punaisena, että voi kun pääsisinkin töihin lepäämään. Okei, olin siinä vaiheessa todella loppu ja myös mökkihöperöitynyt, koska en ollut aikoihin nähnyt muita aikuisia ihmisiä kuin miestäni, enkä ollut nukkunut täyttä yötä pariin vuoteen. Lähdin ovet paukkuen äidin luokse nukkumaan muutamaksi päiväksi. Mieshän olisi voinut tehdä minusta vaikka lasu-ilmoituksen, mutta en siinä kohtaa välittänyt edes siitä. Kyllä mies sen jälkeen oli ymmärtäväisempi ja osallistuvampi lasten hoitoon. Minäkin sain välillä lähteä vaikka kävelylle ja mies jäi lasten kanssa kotiin. Laittakaa ne miehet hoitamaan vauvaa välillä. Pitää olla sillä tavalla itsekäs, että osaa ottaa aikaa itselleen. Osaahan miehetkin sen, joten ei siinä ole mitään väärää. Kunhan joku ne muksut hoitaa.
Mä en vaan pystyisi kunnioittamaan, saati rakastamaan, miestä enää sen jälkeen, kun tilanne pääsee noin pitkälle, ennen kuin toinen herää omaan vastuuseensa lapsista. Tai edes arvostaisi toisen panosta. En vaan voisi antaa anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sellainen olo, ettei tästä selvitä ihan helpolla. Kun jouduin anelemaan puhelimessa miestä kotiin torstaina migreenissä, ajattelin, että onko tämä edes todellista vai onko tää joku piilokamera. Miten voi lähemmäs nelikymppinen ihminen olla noin itsekäs!
Ap
Lainaus.
Ei sinulla ole niin huono olo kuin yrität miehellesi ja meille esittää. Kykenet tänne kirjoittamaan. Huolehtisit asioista ITSE, Ei aina voi odottaa toisen venyvän, häät on häät ja ne juhlitaan. Sitten toisen kerran menet sinä perheen ainoalla autolla sukulaistesi luo. Voi hyvä tavaton.
Soita anopille ja kysy mitä hän tekisi sinun asiassasi. Anoppi kyllä tulee auttamaan tai omat vanhempasi. Niistä kun et ole puhunut mitään.
Voisitko sinä tämän kommentin kirjoittaja kertoa minkä ikäinen olet ja miten olet itse menestynyt vaikkapa työelämässä? Vai oletko ollut kotiäitinä joskus 70-luvulla? Ei nimittäin ihan kuvasta nykyisiä arvoja ja ajatusmaailmoja nämä sinun kommenttisi. Nykyään nainen on miehen kanssa tasavertainen ja tähän ajatusmaailmaan ovat yleensä kasvaneet myös tämän päivän nuoret vanhemmat.
Nainen ei ole miehen kanssa tasavertainen, vaikka kuinka sitä yritätte itsellenne uskotella. Missä asiassa naiset ovat miesten veroisia? Nykyajan miesoletetut nuoret on kastroitu naisten luoman päiväkoti-, koulu- ja kasvatusjärjestelmän vuoksi täysiksi nössöiksi, jotka itkevät ja ovat toimintakyvyttömiä. Parisuhteet eivät enää onnistu, kun miesten pitää olla jotain kotiäitejä ja naiset vaativat itselleen asioita, joihin he eivät ole kykyjensä vuoksi oikeutettuja.
Tämä on juuri sitä mitä minä naisena en ymmärrä. Naiset ja kyllä ovat miehetkin nykyään avuttomia. Mitä se sellainen tasa-arvo on, että lastenhoito ja vaipanvaihto pitää olla perusasiana. Kyllä perheessä on järjestämistä, asunnon ostoa, omakotitalon rakentamista, autoakin voisi osata korjata, ja siirrellä painavia tavaroita ja veroilmoituksia ja raskaita voimia vaativia tehtäviä. Naiset eivät tätä tee, eivät kun se ruuanlaitto tai astianpesukoneen tyhjennyt on muka tasa-arvoa.
Ei tämä näin mene. Meillä osataan molemmin puolin tehdä asioita ja raskaita töitä myös.
Kyllä nuori sukupolvi pitäisi saada käsittämään , asioiden ja miehen ja naisen voimien erilaisuus. Ei riitä fitness salilla käynti vaan tärkeää on hyötyliikunta.
Mitä ihmettä?! Olen nainen ja osaan kyllä itse ostaa asuntoni ja huollattaa autoni. Mun veroasiat ei kellekään miehelle kuulu, taloa ei ole pakko itse rakentaa (ja enemmin minä siitä olisin selviytynyt kuin ex-mieheni). Olen ollut jo 2v sinkkuna ja mitään sellaista ei ole tarvinnut nostaa, mistä en itse olisi selvinnyt. Tai jos onkin, ei tarvi olla parisuhteessa kantoavun kanssa.
t. kahden lapsen sinkkuäitiNiin ehkä kykenet olemaan yhtä itsenäinen ja vahva kuin minä. Mieheni on milulle tärkeä kuitenkin. On kuin valo ja talon sielu puuttuisi jos häntä ei olisi. Vaikka ei juttuaaina riitä, niin molemmat ovat omissa oloissaan ja tekevät itsenäisesti talon ja talouden ja kotitöiden suhteen tehtävänsä. Ilman toitotusta tasa-arvosta. Meillä on töizä, joita minä en mielelläni tee, komposti mm., hänellä taas töitä, joita hän ei mielellään tee mm. vaatehuolto.
Olet onnekas. Mun exäni aiheutti lähinnä erittäin kireätä tunnelmaa, paljon riitoja, äärimmäistä katkeruutta. Tunnelma kotona parani paljon, kun hän muutti pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä kurja tilanne. Muistan itsekin miten hirveää oli olla kipeänä ja hoitaa samalla sairasta lasta. Lapsuudenystävän häät ovat kyllä myös ainutkertainen tilanne, että miehelläkin oli vaikea päätös (?).
Voisitteko tehdä niin, että tulevana viikonlopoika sinä lähdet hotelliin tms koko viikonlopuksi toipumaan ja mies jää kotiin hoitamaan vauvaa? Saisit levätä rauhassa, ladata akkuja ja tehdä jotakin itsesi mielestä kivaa. Ei se korvaa tietenkään tätä miehen poissaoloa, mutta tekisi varmasti sinulle hyvää.
Ihan jokaisessa parisuhteessa olisi hyvä, että edes yhden viikonlopun mies joutuu yksin hoitamaan vauvaa. Silloin ei tarvitse kuunnella mieheltä sitä vähättelyä, että "ethän sä edes tee mitään". Meillä kerran tuli aivan valtava riita juuri siitä, että mies vähätteli taakkaani pienten lasten kanssa. Hänestä en tehnyt mitään, kun hän sentään kävi töissä. Minä huutamaan kuula punaisena, että voi kun pääsisinkin töihin lepäämään. Okei, olin siinä vaiheessa todella loppu ja myös mökkihöperöitynyt, koska en ollut aikoihin nähnyt muita aikuisia ihmisiä kuin miestäni, enkä ollut nukkunut täyttä yötä pariin vuoteen. Lähdin ovet paukkuen äidin luokse nukkumaan muutamaksi päiväksi. Mieshän olisi voinut tehdä minusta vaikka lasu-ilmoituksen, mutta en siinä kohtaa välittänyt edes siitä. Kyllä mies sen jälkeen oli ymmärtäväisempi ja osallistuvampi lasten hoitoon. Minäkin sain välillä lähteä vaikka kävelylle ja mies jäi lasten kanssa kotiin. Laittakaa ne miehet hoitamaan vauvaa välillä. Pitää olla sillä tavalla itsekäs, että osaa ottaa aikaa itselleen. Osaahan miehetkin sen, joten ei siinä ole mitään väärää. Kunhan joku ne muksut hoitaa.
Etkö sinä kyennyt laittamaan lasta vaunuihin ja menemään kahvilaan tai muiden äitien joukkoon. Ei se ole tarpeen höpertyä kotona, kerkiää sen sitten vanhuksena kun ei itse pääse enää.
No me asuimme vähän syrjässä ja mies lähti ainoalla autollamme töihin. Äitinikin asui todella kaukana, joten äkkilähtöni oli varsin kyseenalaista.. Se nyt ei ollut juttuni pointti, vaan että miehenkin pitää antaa välillä vaimon levätä. Ja hoitaa niitä lapsia yötä päivää, jotta tietää mitä se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akka tekee kuolemaa kun on 7,5 h putkeen yksin vastuussa. Joo mullakin migreeni ja hoitui aikoinaan niin vauva kuin karjakin. Ihme äidinvaistot sulla, mä menin vaikka läpi harmaan kiven jos vauva(t) oli jotan vailla. Eikä se ollut mitään marttyyriasennetta. Luonto veti. Mutta sinun pitää saada levätä, ihmettelen jos osaat olla vauvasta erossa. Et ole vissiin ihan bondannut pienokaisen kanssa kun laskeskelet siinä kuka tekee ja mitä.
Vierailija kirjoitti:
Miten me yhoot pärjätään.
Nyyh.
On eri asia olla valmiiksi yksin kuin se, että sinulla on puoliso vieressä, josta ei ole mitään apua. Siinä on henkinen asennoituminenkin tilanteeseen eri.
Jos olet yksin, tiedät, että on pärjättävä.
Jos on pariskunta ja toinen ei auta, niin siinä on sairastamisen lisäksi käsiteltävä pettymyksen tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikilla ole mitään äitiä tai siskoa. Oma äitini kuoli 50-vuotiaana, miehen äiti sairastui vakavasti alle 60-vuotiaana.
Ja mitä se äitikään auttaa kun nykyään mummotkin ovat töissä? Esimerkiksi omaa äitiäni molemmat mummot auttoivat, mutta he pääsivätkin jo viiskymppisinä eläkkeelle.
Se oli ihan eri aikaa silloin. Kuuskymppiset työssä käyvät mummot eivät välttämättä halua ottaa viikonloppuna ainakaan vauvaa hoitoonsa, isompia lapsia kyllä. Ei he vaan jaksa sitä rumbaa enää.
No 162. Sun sädekehä loimottaa tänne asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä kirjoitetaan, että Ap:n olisi pitänyt pyytää apua sukulaisilta tai tuttavilta. Miksi hänen, kun oli muutenkin tiukoilla?? Miksi lapsen isä ei järjestänyt kotiin lisäapua, jos ei itse pystynyt siellä olemaan?
Miksi ap ei järjestänyt miehelle tuuraajaa töihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani tulisivat muuten auttamaan, mutta emme uskalla flunssan takia, vaikka koronatestit olivat negatiivisia. Kyllä on äitinä näköjään huonot kortit, kun oikeutta perustarpeisiin (lepääminen sairaana) ei ole... Olen järkyttynyt, että mies lähti juhliin. Tai luultavasti jos olisi jäänyt flunssani alettua kotiin hoitamaan vauvaa, niin en olisi mennyt niin huonoon kuntoon ja saanut migreenikohtausta, jos olisi saanut levätä siis eikä kauheaa univelkaa olisi kertynyt.
Miehelle periaatteessa on oikeus etätyöhön, mutta oman saikkunsa takia ja koska olisi kuitenkin joutunut kotona hoitamaan sairasta vauvaa, niin ilmeisesti onnistunut. Tämän ymmärrän siinä mielessä, että eihän työn teosta mitään tule jos kuumeinen ja tukkoinen vauva hoidettavana samalla. Minulla on itselläni hyvä työ johon palaan vanhempainvapaan jälkeen, eli meidän talous ei ole miehen työstä pelkästään riippuvainen. Hän vaan arvostaa työtään korkealle ja varmaan kuvittelee olevansa kovinkin tärkeä henkilö siellä.
Ap
Järkyttynyt kun mies lähti häihin 😂😂😂 siinäkö on sun elämän järkyttävin hetki? Viimeksi koulussa kun jakolasku ei mennyt tasan?
Etkö ymmärrä, miten väsynyt on lähemmäs 40v ihminen, kun valvoo sairaan vauvan kanssa (siinä ei paljoa uskalla edes nukkua, jos kovin pieni vauva, jolla vaikka nenä tukossa, ne kun ei suun kautta hengitä), ja vielä itse sairastaa päälle. On ollut varmasti vuorokausia hyvin pienillä unilla. Lyön vetoa, että jos mies olisi samassa tilanteessa, mies ei nousisi sängystä. On se aika hurjaa, että lähtee bilettämään ja meinaa, että kyllä se vaimo vielä pari vuorokautta yöheräilee vauvan kanssa sairaana.
Vastuuton mies.No miksi piti hankkia vauva mummoiässä jos ei jaksa heräillä? Voi kertoa että yövalvomista ja "järkyttäviä hetkiä" on luvassa 20 vuoden taipaleelle vielä paljon lisää. Sellaisia ne lapset on, ja myöhemmin valvot kun teini ei tule kotiin. Totta, kun mummoiässä hankitaan lapsia niin teini-iän koittaessa on jo 60 vuotta mittarissa..siinäpä sitten valvot ja ramppaat pitkin kyliä poimimassa kännäävää nuorisoa. Vai meinaatko että juuri sinun teinisi ei tietenkään sellaista harrasta ollenkaan?
Varmaan siksi hankki, kun oletus oli, että lapsella tulee olemaan kaksi osallistuvaa vanhempaa. Sit kävikin ilmi, että isällä on nollaymmärrys poikkeustilanteissa (esim. kun äiti valvonut useamman yön, silloin isä järjestää apuja paikalle tai jää itse). Miksi oletat, että vain toisen vanhemman tarvii hoitaa kaikki vauvan yöheräilyt?
En edes viitsi lukea kommentteja, koska arvaan, että taas mammat on menny halpaan ja ottavat osaa tämän läpinäkyvän trollin hölinöihin. Jos tuo nyt olisi totta, niin mies menisi ilman muuta häihin ja kotiin hommattaisiin naiselle apua, tuttu tai vieras maksua vastaan. Viimeinen lause aina viimeistään paljastaa nämä aivottomat trollit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikilla ole mitään äitiä tai siskoa. Oma äitini kuoli 50-vuotiaana, miehen äiti sairastui vakavasti alle 60-vuotiaana.
Ja mitä se äitikään auttaa kun nykyään mummotkin ovat töissä? Esimerkiksi omaa äitiäni molemmat mummot auttoivat, mutta he pääsivätkin jo viiskymppisinä eläkkeelle.
Se oli ihan eri aikaa silloin. Kuuskymppiset työssä käyvät mummot eivät välttämättä halua ottaa viikonloppuna ainakaan vauvaa hoitoonsa, isompia lapsia kyllä. Ei he vaan jaksa sitä rumbaa enää.
Tai sitten tuntee tyttärensä. Kermaperse pulassa jo imetysaikana. Ja miten sitä migreeniä ei ole tutkittu? Jos hormonaalinen niin ei imetyksen aikana laukea kun ei kuukautiskiertoa
Otsikosta herää ajatus, että ukko on jättänyt vaimon ja lapsen lomareissulla jollekin metsämökille ilman mitään ja netissä avautumaankin on päässyt vasta tuntien patikoinnin ja pelastautumisen jälkeen. Mutta mies onkin menossa kaverinsa häihin kun ap on flunssassa XD JSS!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä kurja tilanne. Muistan itsekin miten hirveää oli olla kipeänä ja hoitaa samalla sairasta lasta. Lapsuudenystävän häät ovat kyllä myös ainutkertainen tilanne, että miehelläkin oli vaikea päätös (?).
Voisitteko tehdä niin, että tulevana viikonlopoika sinä lähdet hotelliin tms koko viikonlopuksi toipumaan ja mies jää kotiin hoitamaan vauvaa? Saisit levätä rauhassa, ladata akkuja ja tehdä jotakin itsesi mielestä kivaa. Ei se korvaa tietenkään tätä miehen poissaoloa, mutta tekisi varmasti sinulle hyvää.
Ihan jokaisessa parisuhteessa olisi hyvä, että edes yhden viikonlopun mies joutuu yksin hoitamaan vauvaa. Silloin ei tarvitse kuunnella mieheltä sitä vähättelyä, että "ethän sä edes tee mitään". Meillä kerran tuli aivan valtava riita juuri siitä, että mies vähätteli taakkaani pienten lasten kanssa. Hänestä en tehnyt mitään, kun hän sentään kävi töissä. Minä huutamaan kuula punaisena, että voi kun pääsisinkin töihin lepäämään. Okei, olin siinä vaiheessa todella loppu ja myös mökkihöperöitynyt, koska en ollut aikoihin nähnyt muita aikuisia ihmisiä kuin miestäni, enkä ollut nukkunut täyttä yötä pariin vuoteen. Lähdin ovet paukkuen äidin luokse nukkumaan muutamaksi päiväksi. Mieshän olisi voinut tehdä minusta vaikka lasu-ilmoituksen, mutta en siinä kohtaa välittänyt edes siitä. Kyllä mies sen jälkeen oli ymmärtäväisempi ja osallistuvampi lasten hoitoon. Minäkin sain välillä lähteä vaikka kävelylle ja mies jäi lasten kanssa kotiin. Laittakaa ne miehet hoitamaan vauvaa välillä. Pitää olla sillä tavalla itsekäs, että osaa ottaa aikaa itselleen. Osaahan miehetkin sen, joten ei siinä ole mitään väärää. Kunhan joku ne muksut hoitaa.
Mä en vaan pystyisi kunnioittamaan, saati rakastamaan, miestä enää sen jälkeen, kun tilanne pääsee noin pitkälle, ennen kuin toinen herää omaan vastuuseensa lapsista. Tai edes arvostaisi toisen panosta. En vaan voisi antaa anteeksi.
No sehän siinä usein muodostuukin ongelmaksi, että luottamus mieheen menee. Vaikka ne lapset siitä kasvaa ja niiden hoitaminen muuttuu helpommaksi, usein siinä vaiheessa mieskin on innokkaampi osallistumaan kun lapset ovat isompia ja niille saa opettaa kaikkea hauskaa kuten polkupyörän käyttöä jne. Mutta se katkeruus jää kalvamaan, että mies ei ollut tukena kun nainen sitä eniten tarvitsi. Että se asia kannattaa pitää mielessä jokaisen isäksi haluavan.
Alue: Aihe vapaa
Kiitos myötätuntoisesta viestistäsi. Sai minullekin lämpimän olon näin sivustaseuraajana. Hyvät ja tarpeelliset neuvot ilman syyttelyä tai vähättelyä.