Mies jätti minut täysin pulaan vauvan kanssa
Miehelle tuli viime viikolla kova flunssa, oli kolme päivää täysin sängyn pohjalla ja siitä vielä perjantain ja viikonlopun toipilaana. Minä perhevapaalaisena kotona vauvan kanssa. Vein miehelle teetä, keittoa ja parasetamolia sänkyyn. No, viime sunnuntaina sitten tauti alkoi jyllätä minullakin. Reilu 38 astetta kuumetta, nenä tukossa, heikotti. Siitä kaksi päivää niin myös vauva luonnollisesti sairastui. Mies ei suostunut jäämään töistä pois hoitaakseen vauvaa, että olisin saanut levätä (kuten hän sai ollessaan sairaana). Sanoi, ettei voi olla enää oman saikun jälkeen pois, Pomo ei tykkää. Tavallaan ymmärrän paineen, mutta ei kovin reilu tilanne minua kohtaan. Mies on siis ns ihan tavallisessa toimistotyössä, ei esim pelasta ihmisiä työkseen.
Olin ihan jaksamisen rajoilla itse sairaana ja hoidin tukkoisen vauvan siinä samalla. Vauva halusi olla sylissä koko ajan tietysti kipeänä.
Homma huipentui torstaina siihen, että minulla puhkesi kaiken huipuksi kauhea migreeni. En voi ottaa migreenilääkettä imetyksen takia eikä sitä olisi kotona ollutkaan kun en ole sitä raskauden aikanakaan voinut käyttää. Oksensin ja tärisin vessassa, aura siihen päälle. Vauva huutaa olohuoneessa. En ole koskaan tuntenut oloani yhtä avuttomaksi ja kamalaksi. Soitin tietysti miehelle, että tulee kotiin auttamaan. Ei meinannut millään uskoa, että tilanne on niin paha. Vasta kun sanoin erää soitan ambulanssin niin suostui lähtemään töistä ja tuli alkuiltapäivästä kotiin. Minä makasin loppupäivän sängyssä, Mies toi vauvan imetykselle ,mutta muuten hoisi hänet. Perjantaina eli eilen oloni oli vähän parempi, mutta flunssainen edelleen ja kuin jyrän alle jäänyt.
Kauheaksi tilanteen tekee se, että miehen lapsuuden ystävän häät ovat tänä viikonloppuna. Oli sovittu, että mies lähtee Perjantaina jo puolen päivän aikaan ajamaan juhlapaikkakunnalle ja tulee sunnuntaina kotiin. On odottanut juhlia tammikuusta lähtien. Minun ja vauvan oli tarkoituskin jäädä kotiin, koska en tunne tätä kaveriporukkaa hyvin eikä huvittanut lähteä pienen vauvan kanssa matkaamaan isoon tapahtumaan koronan takia. Oletin, että mies ymmärsi torstain tilanteesta, että osanotto täytyy perua ja hänen täytyy jäädä hoitamaan vauvaa ,jotta minä pystyn toipumaan. Eilen aamulla kuitenkin vähätteli asiaa ja sanoi lähtevänsä kun olihan minun migreeni hellittänyt jo. Vauva on edelleen kipeä, nukkuu max kahden tunnin pätkissä, minulla voimat aivan loppu ja flunssa edelleen.
No mies siis lähti eilen. Meidän ainoalla autolla. Kävi pikaisesti kaupassa, jääkaappi ammottu tyhjyyttä. Koti aivan sekaisin, pyykkivuori eteisessä ja minun olo aivan kauhea edelleen. Meillä oli kauhein riita tähän astisen suhteen aikana. Nyt mietin mitä teen, olo on petetty. Olisi ollut helpompi kuulla vaikka miehen pettäneen kuin että tahallaan jättää minut täysin pulaan tilanteessa, jossa olen ihan avuton ja poikki. Perusteli asiaa sillä että juhlat ovat hänelle tärkeät ja töistä ei voinut olla paineen takia pois kun juuri oli oma saikku alla. Joo uskon ja ymmärrän tämäkin puolen, mutta eihän tämä kaikki voi minun päälleni kaatua?
Emme ole mitään teinejä. Miehellä on vastuullinen työ, meillä on omistusasunto jne. Jotenki mies on elämässä siis tähän asti onnistut kantamaan vastuuta. Nyt tuntuu etten edes tunne koko ihmistä enää. Anteeksi avautuminen vauvapalstalla, en tiedä mitä pitäisi tehdä.
Kommentit (1874)
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa lapsiperhe-elämään. Noin se just menee. Äidin kaikki tarpeet voidaan unohtaa kokonaan. Se on tämän yhteiskunnan mielestä aivan sama, vaikka sulla olis pää kainalossa, vauva pitää hoitaa ja miestä pitää passata (pahimmat vinkuu vielä päälle, että seksiä tulee liian harvoin).
Mies ei ota mitään vastuuta, eikä miehen tarvi venyä missään asiassa mihinkään suuntaan. Ja ihan tosissani sanon, että älä vaan kerro missään neuvolassa tms., koska sitten saat vielä jonkun sossun kyttäämään sun sohvalle, että miten sä nyt pärjäät ja sulle tulee vaan lisää paineita.
Itse erosin vastaavassa tilanteessa (toki vasta vauvavuoden jälkeen, kun olin taas töissä). Mulla oli varaa ostaa mies ulos meidän asunnosta, olen hyvätuloinen itsekin. Siitä se helpottaa, kun miestä ei tarvi enää passata, ei miehelle ruokaa, ei miehen pyykkejä jne. Eikä mene sulta energiaa tuohon katkeruuteen ja noihin pettymyksiin. Se on se isoin juttu.
Nyt menee aika hyvin, elämä tasapainossa sinkkuäitinä. Viikolla jaksaa painaa, kun joka toinen viikonloppu lapset isällään ja silloin on mulla omaa aikaa.
Tuollaisesta miehestä ei ole kuin vaivaa ja tulee vaan vihaa, katkeruutta ja pettymyksiä. Tosiaan olet kuin yksinhuoltaja nytkin, kun sairaanakin hoidat lapsen jne. Lisäksi tulee paha mieli miehen tekemisistä/tekemättä jättämisistä.
Miksi passasit miestä alunperin, en tajua.
Vierailija kirjoitti:
Hah, viikoittain soittaa muka joku äiti "hoitsulle" eikä hänellä ole kuumemittaria :D:D
Tämähän on sitten iso ongelma! Tuskin ne mittarittomat soittaa aina juuri hänelle.
Mä alkaisin markkinoida telkkarissa niitä kuumemittareita.
Kuumemittarit on kyllä yksiä kapistuksia. Mulla on neljä kuumemittaria, 3 apteekista ostettua, 2 digitaalista ja 2 niitä vanhanaikaisia. Kaikki neljä näyttää aina eri lämpöä. En enää viitsi edes mittailla, menen olotilan mukaan. Toki pienen lapsen kanssa eri asia, aikuisena osaa omaa oloaan arvioida. Mutta mistä nyt sitten tietää mikä mittari näyttää oikein?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt erilainen mielipide naiselta. Jos mun mies odottanut kuukausia häihin menoa niin ei taatusti niitä peruisi tuossa tilanteessa. Hemmetti, kyse on flunssasta. Sitä jaksaa vaikka mitä jos haluaa. Jättää kaikki muut ylimääräiset tekemättä ja hoitaa vauvan. Me naiset tehdään itsestämme ihme marttyyreita ja nalkutetaan joka asiasta ja sitten ihmetellään kun erotaan. Olisi naisillakin peiliin katsomisen paikka. Tämä mun mielipide.
Ootkohan lukenut yhtään tätä ketjua? Ap on vuorokausia valvonut sairaan vauvan kanssa (nuha ja kuume on oikeasti vaarallista 4kk vauvalle, joka hengittää pääasiassa nenän kautta, on imeväinen, eli nuhan vuoksi ei oikein pysty imemään, ja kuivuu helposti), ap:lla oli itsellään jo kolmatta päivää yli 38 asteen kuume ja lisäksi hän sai jo migreenikohtauksenkin, mikä voi tietysti uusia, jos tilanne jatkuu, eikä hän pääse lepäämään.
Silti mies vain lähti juhlimaan ja jätti ap:n yksin pärjäilemään sillä seurauksella, että äiti ja vauva viettivät ainakin seuraavat pari vuorokautta sairaalassa. Kyllä tuo mies nyt oli todella itsekäs ja vastuuton.
No kuule. Olen sairaanhoitaja ja tiedän täsmälleen taudit ja hoidot. Olen myös aikuinen ihminen joka osaa ihan itse ilman miehen apua hakeutua hoitoon jos sitä tarvitsee. Kyllä naisen on osattava toimia myös itsenäisesti. Ei miehen tarvitse olla mun tuki ja turva koko ajan. Ihan omilla aivoilla osaan ajatella.
Yksinkö se nainen on yhteisestä lapsesta vastuussa tilanteessa kuin tilanteessa? Jos olisit oikeasti lukenut edes aloituksen loppuun saati ketjua, huomaisit ettei mies ole toiminut missään vaiheessa avuttomaksi olettamasi aloittajan tukena ja turvana, saati oman lapsensa.
Lisäksi, toivottavasti et tee tuollaisella osaamisella hoitotyötä.
Teen työni kyllä hyvin ja sehän tässä onkin kun vastaanotolla on jatkuvasti näitä valittajanaisia joilta puuttuu täysin aloitekyky ja miestä syyllistetään joka asiasta. Esimerkki tosi tilanteesta: äiti soittaa, lapsella (2-v) ilmeisesti kuumetta. No paljonko? En ole mitannut kun ei mies ole ostanut kuumemittaria. Mitä ihmettä! Ja tätä samaa viikottain. Ei ennen naiset olleet näin avuttomia. Puhutaan miesten avuttomuudesta mutta sama koskee nykyäitejä.
Ennen naiset oli (luonteensa mukaan) ihan samanlaisia kuin nyt. Oli avuttomia ja oli näitä toisten lyttääjiä.
Ennen on ollut ja nykyään myös naisia, jotka joutuvat kaltoin kohdelluksi kotonaan.
Voi olla, että olet hyvä työssäsi koska osaat noudattaa ohjeita. Kaikkia ohjeita ei ehkä ole muistettu antaa. Heikommassa asemassa olevat ei myöskän yleensä anna asiakaspalautetta ylemmäs.No sanokaapa sitten miten kaksi vuotiaan lapsen äiti ei voi ostaa kuumemittaria itse vaan se on naisen mielestä miehen tehtävä? Ja kun mies ei ole ostanut niin syyttää miestään terveydenhuollolle siitä? Näitä syyttelyitä kuulee niin usein.
Joopa joo, varmasti todella usein käy noin.
Mietitäänpä tuota esimerkkiäsi. Ehkä nainen on jäänyt kotiin hoitamaan sairasta lasta ja mies käy kaupassa. Nainen on pyytänyt miestä ostamaan myös kuumemittarin. Ostoksia on kuitenkin paljon ja mies unohtaa siksi ostaa kuumemittarin. Nyt lapsen vointi on huonontunut ja nainen joutuu soittamaan päivystykseen. Hän on turhautunut ja huolissaan, ja siksi manaa sitä, ettei mies ostanut kuumemittaria. Kuulostaa minusta ihan mahdolliselta tapahtumankululta. Nainen ei ole tässä tapauksessa mitenkään avuton tai kyvytön ostamaan mittaria, hän vain odotti suhteen toisen osapuolen hoitavan asian. Eikä mieskään ole mikään vätys tai pahantahtoinen, hän vain sattui unohtamaan kaikessa kiireessä sen mittarin.
Ja tuossa tilanteessa sekä mies että nainen olivat avuttomia ostamaan mittaria. Silti toikin "hoitsu" syyllistää äitiä. Yleensä jokaisella nyt kuitenkin on se mittari kotona, aika poikkeuksellista ettei olisi.
Mulla meni pitkään ennen kuin tajusin ostaa kuumemittarin. Silloin siis kun omaan kotiin muutin vanhempieni luota. Tulin kipeäksi, tajusin ettei ole mittaria, en jaksanut lähteä hakemaan kun olisi pitänyt pyörällä oletettavasti kuumeisena lähteä keskellä talvea keskustaan. Matka nyt ei tietty olisi ollut kuin muutaman kilometrin, mutta ei sitä siinä kunnossa oikein viitsi polkea tai kävellä. Sitten paranin, ja unohdin koko asian.. joskus sitten muutaman vuoden kuluttua osui kuumemittari jossain silmään ja muistin ettei minulla ole, ja ostin pois.
Onneksi nykyään voi tilata apteekin verkkokaupasta kotiin, toimitus kestää tosin 1-3 arkipäivää mutta tyhjää parempi
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan kyllä ymmärrän tuon miehen paineen mennä töihin. Eniten huolettaa tuossa kertomuksessa se, että mies ei meinannut uskoa, että tilanne on niin paha, että ap joutuu tilaamaan ambulanssin. Sitä pitäisin huolestuttavana. En tiedä minkälainen kommunikointi teillä on, mutta tuleeko teillä usein epäilystä siitä, että toisen kertomus ei olisi tosi? Olisi syytä pohtia puolin ja toisin että miksi mies ei uskonut, että tilanne on niin vakava.
Häihin menon ymmärrän myös, sieltäkin tosin voisi ehkä lähteä aikaisemmin pois, mutta olisi kohtuutonta täysin pyytää miestä jäämään pois. Miehen olisi kyllä pitänyt tervehdyttyään pestä ne pyykit ja käydä kaupassa, jotta ap voisi kipeänä vain köllötellä vauvan kanssa.
Nyt ei auta kuin woltata, pyytää kotiinkuljetusta yms. Monilla pienillä paikkakunnilla paikallainen ruokakauppiaskin ehkä voi tuo ruokaa kotiin? Tai jos on pizzeriaa yms?
Ambulanssin? Eikös Ap mennyt vauvan kanssa taksilla päivystykseen? Pitkässä ketjussa tulee lisämaustetta. Kohta jonkun mielestä vauva joutui teholle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan kyllä ymmärrän tuon miehen paineen mennä töihin. Eniten huolettaa tuossa kertomuksessa se, että mies ei meinannut uskoa, että tilanne on niin paha, että ap joutuu tilaamaan ambulanssin. Sitä pitäisin huolestuttavana. En tiedä minkälainen kommunikointi teillä on, mutta tuleeko teillä usein epäilystä siitä, että toisen kertomus ei olisi tosi? Olisi syytä pohtia puolin ja toisin että miksi mies ei uskonut, että tilanne on niin vakava.
Häihin menon ymmärrän myös, sieltäkin tosin voisi ehkä lähteä aikaisemmin pois, mutta olisi kohtuutonta täysin pyytää miestä jäämään pois. Miehen olisi kyllä pitänyt tervehdyttyään pestä ne pyykit ja käydä kaupassa, jotta ap voisi kipeänä vain köllötellä vauvan kanssa.
Nyt ei auta kuin woltata, pyytää kotiinkuljetusta yms. Monilla pienillä paikkakunnilla paikallainen ruokakauppiaskin ehkä voi tuo ruokaa kotiin? Tai jos on pizzeriaa yms?
Ambulanssin? Eikös Ap mennyt vauvan kanssa taksilla päivystykseen? Pitkässä ketjussa tulee lisämaustetta. Kohta jonkun mielestä vauva joutui teholle.
Et ole seurannut keskustelu tai ymmärtänyt lukemaasi. Silti katsot tarpeelliseksi kommentoida?
Yhtä asiaa en ymmärrä. AP:lla on voimat aivan lopussa mutta silti jaksaa raportoida väliaikatietoja viikonlopun kulustaan AV -palstalle. Ei ne voimat siis ihan loppu olekaan. Vähemmän AV:ta ja enemmän lepoa, niin jaksat paremmin (myös ne vastoinkäymiset).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt erilainen mielipide naiselta. Jos mun mies odottanut kuukausia häihin menoa niin ei taatusti niitä peruisi tuossa tilanteessa. Hemmetti, kyse on flunssasta. Sitä jaksaa vaikka mitä jos haluaa. Jättää kaikki muut ylimääräiset tekemättä ja hoitaa vauvan. Me naiset tehdään itsestämme ihme marttyyreita ja nalkutetaan joka asiasta ja sitten ihmetellään kun erotaan. Olisi naisillakin peiliin katsomisen paikka. Tämä mun mielipide.
Ootkohan lukenut yhtään tätä ketjua? Ap on vuorokausia valvonut sairaan vauvan kanssa (nuha ja kuume on oikeasti vaarallista 4kk vauvalle, joka hengittää pääasiassa nenän kautta, on imeväinen, eli nuhan vuoksi ei oikein pysty imemään, ja kuivuu helposti), ap:lla oli itsellään jo kolmatta päivää yli 38 asteen kuume ja lisäksi hän sai jo migreenikohtauksenkin, mikä voi tietysti uusia, jos tilanne jatkuu, eikä hän pääse lepäämään.
Silti mies vain lähti juhlimaan ja jätti ap:n yksin pärjäilemään sillä seurauksella, että äiti ja vauva viettivät ainakin seuraavat pari vuorokautta sairaalassa. Kyllä tuo mies nyt oli todella itsekäs ja vastuuton.
No kuule. Olen sairaanhoitaja ja tiedän täsmälleen taudit ja hoidot. Olen myös aikuinen ihminen joka osaa ihan itse ilman miehen apua hakeutua hoitoon jos sitä tarvitsee. Kyllä naisen on osattava toimia myös itsenäisesti. Ei miehen tarvitse olla mun tuki ja turva koko ajan. Ihan omilla aivoilla osaan ajatella.
Yksinkö se nainen on yhteisestä lapsesta vastuussa tilanteessa kuin tilanteessa? Jos olisit oikeasti lukenut edes aloituksen loppuun saati ketjua, huomaisit ettei mies ole toiminut missään vaiheessa avuttomaksi olettamasi aloittajan tukena ja turvana, saati oman lapsensa.
Lisäksi, toivottavasti et tee tuollaisella osaamisella hoitotyötä.
Teen työni kyllä hyvin ja sehän tässä onkin kun vastaanotolla on jatkuvasti näitä valittajanaisia joilta puuttuu täysin aloitekyky ja miestä syyllistetään joka asiasta. Esimerkki tosi tilanteesta: äiti soittaa, lapsella (2-v) ilmeisesti kuumetta. No paljonko? En ole mitannut kun ei mies ole ostanut kuumemittaria. Mitä ihmettä! Ja tätä samaa viikottain. Ei ennen naiset olleet näin avuttomia. Puhutaan miesten avuttomuudesta mutta sama koskee nykyäitejä.
Ennen naiset oli (luonteensa mukaan) ihan samanlaisia kuin nyt. Oli avuttomia ja oli näitä toisten lyttääjiä.
Ennen on ollut ja nykyään myös naisia, jotka joutuvat kaltoin kohdelluksi kotonaan.
Voi olla, että olet hyvä työssäsi koska osaat noudattaa ohjeita. Kaikkia ohjeita ei ehkä ole muistettu antaa. Heikommassa asemassa olevat ei myöskän yleensä anna asiakaspalautetta ylemmäs.No sanokaapa sitten miten kaksi vuotiaan lapsen äiti ei voi ostaa kuumemittaria itse vaan se on naisen mielestä miehen tehtävä? Ja kun mies ei ole ostanut niin syyttää miestään terveydenhuollolle siitä? Näitä syyttelyitä kuulee niin usein.
No ei kai kukaan äiti nyt oikeasti ole kyvytön ostamaan kuumemittaria. Älä nyt höpöttele. Ehkä siinä tapauksessa, kun joku noin sulle sanoi, edellinen kuumemittari oli hajonnut ja mies oli luvannut käydä ostamassa uuden (ja siksi nainen ei ollut ostanut) ja mies sitten olikin unohtanut. Hoitajalle äiti vain tokaisee puhelimessa, että kun ei tuo mies hitsinhitsi ostanut sitä. Älä nyt heti oleta, ettei äiti osaisi, vaikka sovitaankin, että mies hoitaa jonkun tietyn asian.
Ei naiset mitään sovi vaan yksin päättää ja käskee mitä miehen on tehtävä niin turha valehdella että yhdessä sovittu asia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänne on nyt löytäneet nuoret äidit, ensimmäisten vauvojensa kanssa väsymyksestä kamppailevat. Uskoisin että peukutusten määrä johtunee tästä.
Ei kait kukaan kypsä, aikuinen ihminen VOI olla noin näköalaton? Perheellinen, pitkässä parisuhteessa oleva?
Mä olen 40-vuotias vapaaehtoisesti lapseton ja kaikki sympatiani on aloittajan puolella. Toisin kuin aloittajan mies, minä en ole ollut näköalaton, vaan kypsä päätöksiäni tehdessä. Minusta ei olisi huolehtimaan lapsesta, joten en niitä tehnyt sillä oletuksella, että kumppani on niistä vastuussa tilanteessa kuin tilanteessa.
Ja täällä 40+ kolmen lapsen äiti myös aloittajan puolella. Vanhin poikani on jo aikuinen ja jos kuulisin hänen tehneen tuollaisen tempun vaimolleen, saisi huutia.
Kyllä taitaa miestä puolustavat pikemminkin olla nuoria tyttöjä joita ei ole elämä vielä opettanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suoraan sanottuna usko, että Ap:n miehestä kasvaa enää vastuunsa tunteva aviomies ja isä. Hänen tekonsa osoittavat, että tosipaikan tullen hänelle tärkeimpiä asioita ovat oma hauskanpito ja se, mitä joku toinen mies (esimies, häitään juhliva kaveri) hänestä ajattelee.
Tämä on niin syvää itsekkyyttä, että siitä olisi pitänyt kasvaa ohi jo alta kouluikäisenä. Mies saattaa näön vuoksi hyvitellä, mutta oikeasti hän ei tule tajuamaan, miten pahasti hän mokasi. Hänen kokemusmaailmaansa ei kerta kaikkiaan mahdu, että hänen pitäisi tehdä epämiellyttäviä asioita kenenkään sellaisen ihmisen hyväksi, jotka eivät ole häneen suorassa auktoriteettiasemassa. Lapsi ja puoliso ovat hänelle itsestäänselvyyksiä.
Kun ero lopulta tulee (joko tämän tai jonkin myöhemmän tempauksen vuoksi), mies jää ihmettelemään, mitä hän muka teki. Oikea kysymys on, mitä kaikkea hän jätti tekemättä. Esimerkiksi huolehtimatta perheestään, kun nämä kaikkein eniten sitä tarvitsivat. Mutta koska hän ei näe, miten hänen oma toimintansa vaikuttaa puolisoon ja lapsiin, ei hän koe voivansa oikeasti vaikuttaa siihen, miten nämä häneen suhtautuvat. Siksi ero tulee tuntumaan hänestä siltä, kuin häneltä olisi vaadittu mahdottomia.
Jotenkin ironista, että mies lähti juhlimaan jonkun toisen avioliiton alkamista ja tuli siinä samalla kylväneeksi oman eronsa siemenet. Mies voi saman tien alkaa suunnitella omia seuraavia häitään. Epäilemättä hän löytää vielä jonkun toisen, jolle miehen itsekkyys tulee yllätyksenä.
Entä jos mies oikeasti haluaa erota? Ei yksinkertaisesti siedä lapsen tasolle vajonnutta vaimoaan, joka ei ole kasvanut aikuiseksi hänkään. Mies käy töissä, maksaa kaikki perheen kulut, siivoaa, tekee ruokaa, hoitaa lasta - eikä mikään riitä. Kyllä tuossa on jo oivaltanut, että ei kannata jatkaa, ei avioliitto saa olla sitä, että elää kuin avovankilassa ja saa poistua vain töihin ja kauppaan.
Oletan, että siellä on eropaperit jo ainakin henkisesti vetämässä. Elarit on muutaman satasen luokkaa ja ainoa tässä kuviossa häviävä on ap, joka menettää miehen maksaman kodin ja miehen maksaman elintason ja joutuu selviämään pelkästään omilla tuloillaan. Eli menemään töihin vauvan ollessa 9 kk ikäinen.
Älä sekaannu aikuisten asioihin, kun et ymmärrä. Vauva on täysimetyksessä, joten äiti saa joko täyttä palkkaa tai melko suurella prosenttiosuudella palkastaan korvausta. Äidin tulot voivat olla jopa isän tuloja suuremmat. Ja missään tapauksessa mies ei elätä perhettään yksin.
Elaritkin tietysti riippuvat tuloista, joten et voi niiden suuruutta tietää.
Elatusapu ei perustu tuloihin suoraan vaan lapsen elatuksen laskennalliseen tarpeeseen, joita vauvalla ei hirveästi ole. Tästä tarpeesta vanhemmat vastaavat elatuskykyjensä mukaisessa suhteessa. Joten kyllä, vaikka ap:lla ei olisi mitään tuloja niin se max 300e/kk siitä, ettei tarvitse elää kuten ap:n mies ap:n ehdoilla jotuisi elämään on pieni hinta. Itse ainakin maksaisin ja lähtisin. Enkä alkaisi aikuisen ihmisen holhoojaksi samalla kuunnellen kitinää ja hysteriaa.
Toivon että lainaamani mies ei koskaan hommaa lapsia. Empatia ja ymmärrys niin surkeita että tuollaisia geenejä ei kannattaisi laittaa jakoon. Ja lapselle karu kohtalo jos isän mielestä kaverin häät on tärkeämpää kuin oma perhe
Olen itseasiassa nainen ja kyllä laittanut geenini jakoon. Ystävän häät ovat tärkeämmät pitkällä tähtäimellä tilanteessa, jossa sillä perheellä ei ole mitään hemmetin todellista hätää.
Älä viitsi, olet se sama palstauli joka sina tekeytyy naiseksi siinä onnistumatta. Kukaan nainen ei kirjoita kuten edellisissä viesteissäsi teit.
Ajattele mitä haluat. Kaikki naiset eivät synny miesviha automaatiolla, rautakanki hanurissa. Jotkut meistä voivat myös nähdä miehet ihmisinä, olla kyvykkäitä omassa elämässään, osata kommunikoida ja kannattaa ehdottomasti tasa-arvoa miesten ja naisten välillä. Se ei kuitenkaan tarkoita kaikille, että miehet tekevät kuten naiset haluavat. Myös siis siinä lastenhoidossa. Kolme lasta olen kasvattanut olematta hetkeäkään mikään tossukka ja miehen kanssa, joka osaa kantaa vastuuta kokonaisuudesta ihan yhtä lailla kun minäkin.
Jo pelkkä miesvihasta puhuminen paljastaa sinut mieheksi. En minäkään miehiä vihaa, mutta ap:n miehen kaltaiset vastuuttomat vätykset pistävät vihaksi. En usko hetkeäkään, että teillä on kaikki mennyt 100% tasan, vaikka olisitkin nainen kuten väität.
Ai sä meinaat että tästä ketjusta ei paista mitenkään lähtökohtainen ajatus siitä, että mies on itsekäs sika samalla, kun kaikki se mitä ap kertoo miehen tehneen jätetään huomioimatta? Kuten sinäkin, vastuuntunnoton vätys?
Sekä minä, että mieheni olisimme vastaavista lähtökohdista menneet ystävän häihin. Kumpikin meistä kokee osaavansa ja käytännössä osaa hoitaa flunssasta lasta vaikka olisikin puolikuntoinen.
Minä en lähtisi jonkun tuttavan häihin kun kuumeinen mies ilman tukiverkkoja hoitaa kuumeista vauvaa. En veisi autoa enkä jättäisi miestä ja vauvaa ilman ruokaa. Ja tosiaan, häät oli tuttavan, ei ystävän, koska hääpari ei ollut aloittajalle tuttu.
Kyseessä oli lapsuudenystävä. Ilmenee aloituksesta. Ellet itse ymmärrä lapsuudenystävien merkitystä ruuhkavuosia eläville, niin säälin todella sinua.
Perheen turvallisuuden ja terveyden tulee olla ykkösprioriteetti jokaiselle perheelliselle, myös miehelle.
Muttakun kenelläkään ei todellisuudessa ollut mitään hätää!!! Missä hemmetin vauvaharmoniassa sä olet elänyt? Välillä sitä lasta hoidetaan kipeänä ja väsyneenä! Ap ei ollut missään akuutissa tilassa vaan väsynyt ja puolikuntoinen.
Ap oli flunssassa, samoin vauva. Ap ei ollut nukkunut moneen yöhön. Mies ei ollut edes jättänyt mitään ruokaa ap:lle ja siksi maidon tulo tyrehtyi ja kuumeinen vauva pääsi kuivumaan ja joutui osastolle sairaalaan. Tämä on susta ok?
Maidontulo ei tyrehtynyt. Ap lypsi sairaalassa maitoa talteen vauvalle ja lähti kotiin nukkumaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänne on nyt löytäneet nuoret äidit, ensimmäisten vauvojensa kanssa väsymyksestä kamppailevat. Uskoisin että peukutusten määrä johtunee tästä.
Ei kait kukaan kypsä, aikuinen ihminen VOI olla noin näköalaton? Perheellinen, pitkässä parisuhteessa oleva?
Mä olen 40-vuotias vapaaehtoisesti lapseton ja kaikki sympatiani on aloittajan puolella. Toisin kuin aloittajan mies, minä en ole ollut näköalaton, vaan kypsä päätöksiäni tehdessä. Minusta ei olisi huolehtimaan lapsesta, joten en niitä tehnyt sillä oletuksella, että kumppani on niistä vastuussa tilanteessa kuin tilanteessa.
Ja täällä 40+ kolmen lapsen äiti myös aloittajan puolella. Vanhin poikani on jo aikuinen ja jos kuulisin hänen tehneen tuollaisen tempun vaimolleen, saisi huutia.
Kyllä taitaa miestä puolustavat pikemminkin olla nuoria tyttöjä joita ei ole elämä vielä opettanut.
Tai miehiä, jotka ovat itsekin aloittajan miehen kaltaisia itsekkäitä bilettäjiä. Tai lapsettomia, eivätkä osaa asettua perheellisen asemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt erilainen mielipide naiselta. Jos mun mies odottanut kuukausia häihin menoa niin ei taatusti niitä peruisi tuossa tilanteessa. Hemmetti, kyse on flunssasta. Sitä jaksaa vaikka mitä jos haluaa. Jättää kaikki muut ylimääräiset tekemättä ja hoitaa vauvan. Me naiset tehdään itsestämme ihme marttyyreita ja nalkutetaan joka asiasta ja sitten ihmetellään kun erotaan. Olisi naisillakin peiliin katsomisen paikka. Tämä mun mielipide.
Ootkohan lukenut yhtään tätä ketjua? Ap on vuorokausia valvonut sairaan vauvan kanssa (nuha ja kuume on oikeasti vaarallista 4kk vauvalle, joka hengittää pääasiassa nenän kautta, on imeväinen, eli nuhan vuoksi ei oikein pysty imemään, ja kuivuu helposti), ap:lla oli itsellään jo kolmatta päivää yli 38 asteen kuume ja lisäksi hän sai jo migreenikohtauksenkin, mikä voi tietysti uusia, jos tilanne jatkuu, eikä hän pääse lepäämään.
Silti mies vain lähti juhlimaan ja jätti ap:n yksin pärjäilemään sillä seurauksella, että äiti ja vauva viettivät ainakin seuraavat pari vuorokautta sairaalassa. Kyllä tuo mies nyt oli todella itsekäs ja vastuuton.
No kuule. Olen sairaanhoitaja ja tiedän täsmälleen taudit ja hoidot. Olen myös aikuinen ihminen joka osaa ihan itse ilman miehen apua hakeutua hoitoon jos sitä tarvitsee. Kyllä naisen on osattava toimia myös itsenäisesti. Ei miehen tarvitse olla mun tuki ja turva koko ajan. Ihan omilla aivoilla osaan ajatella.
Yksinkö se nainen on yhteisestä lapsesta vastuussa tilanteessa kuin tilanteessa? Jos olisit oikeasti lukenut edes aloituksen loppuun saati ketjua, huomaisit ettei mies ole toiminut missään vaiheessa avuttomaksi olettamasi aloittajan tukena ja turvana, saati oman lapsensa.
Lisäksi, toivottavasti et tee tuollaisella osaamisella hoitotyötä.
Teen työni kyllä hyvin ja sehän tässä onkin kun vastaanotolla on jatkuvasti näitä valittajanaisia joilta puuttuu täysin aloitekyky ja miestä syyllistetään joka asiasta. Esimerkki tosi tilanteesta: äiti soittaa, lapsella (2-v) ilmeisesti kuumetta. No paljonko? En ole mitannut kun ei mies ole ostanut kuumemittaria. Mitä ihmettä! Ja tätä samaa viikottain. Ei ennen naiset olleet näin avuttomia. Puhutaan miesten avuttomuudesta mutta sama koskee nykyäitejä.
Ennen naiset oli (luonteensa mukaan) ihan samanlaisia kuin nyt. Oli avuttomia ja oli näitä toisten lyttääjiä.
Ennen on ollut ja nykyään myös naisia, jotka joutuvat kaltoin kohdelluksi kotonaan.
Voi olla, että olet hyvä työssäsi koska osaat noudattaa ohjeita. Kaikkia ohjeita ei ehkä ole muistettu antaa. Heikommassa asemassa olevat ei myöskän yleensä anna asiakaspalautetta ylemmäs.No sanokaapa sitten miten kaksi vuotiaan lapsen äiti ei voi ostaa kuumemittaria itse vaan se on naisen mielestä miehen tehtävä? Ja kun mies ei ole ostanut niin syyttää miestään terveydenhuollolle siitä? Näitä syyttelyitä kuulee niin usein.
No ei kai kukaan äiti nyt oikeasti ole kyvytön ostamaan kuumemittaria. Älä nyt höpöttele. Ehkä siinä tapauksessa, kun joku noin sulle sanoi, edellinen kuumemittari oli hajonnut ja mies oli luvannut käydä ostamassa uuden (ja siksi nainen ei ollut ostanut) ja mies sitten olikin unohtanut. Hoitajalle äiti vain tokaisee puhelimessa, että kun ei tuo mies hitsinhitsi ostanut sitä. Älä nyt heti oleta, ettei äiti osaisi, vaikka sovitaankin, että mies hoitaa jonkun tietyn asian.
Ei naiset mitään sovi vaan yksin päättää ja käskee mitä miehen on tehtävä niin turha valehdella että yhdessä sovittu asia
Tarkoitat, että kun lapsiperheessä kuumemittari on rikki, mies ei ole vastuussa uuden hankkimisesta, vaan tekee asialle jotain vain, jos vaimonsa kehottaa näin tekemään. Muussa tapauksessa mies olettaa, että nainen hoitaa senkin asian, ihan niin kuin kaikki muutkin asiat. Koska miehet jostain syystä kokevat voivansa heittäytyä aivottomiksi nakkikoneiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänne on nyt löytäneet nuoret äidit, ensimmäisten vauvojensa kanssa väsymyksestä kamppailevat. Uskoisin että peukutusten määrä johtunee tästä.
Ei kait kukaan kypsä, aikuinen ihminen VOI olla noin näköalaton? Perheellinen, pitkässä parisuhteessa oleva?
Mä olen 40-vuotias vapaaehtoisesti lapseton ja kaikki sympatiani on aloittajan puolella. Toisin kuin aloittajan mies, minä en ole ollut näköalaton, vaan kypsä päätöksiäni tehdessä. Minusta ei olisi huolehtimaan lapsesta, joten en niitä tehnyt sillä oletuksella, että kumppani on niistä vastuussa tilanteessa kuin tilanteessa.
Ja täällä 40+ kolmen lapsen äiti myös aloittajan puolella. Vanhin poikani on jo aikuinen ja jos kuulisin hänen tehneen tuollaisen tempun vaimolleen, saisi huutia.
Kyllä taitaa miestä puolustavat pikemminkin olla nuoria tyttöjä joita ei ole elämä vielä opettanut.Tai miehiä, jotka ovat itsekin aloittajan miehen kaltaisia itsekkäitä bilettäjiä. Tai lapsettomia, eivätkä osaa asettua perheellisen asemaan.
Veikkaan, että puolustajat eivät ole edes miehiä, vaan ihan tavallisia palstauleja. Sen paljastaa jo nuo kommentit, missä yksittäisen miehen kritisoinnin itketään olevan miesvihaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt erilainen mielipide naiselta. Jos mun mies odottanut kuukausia häihin menoa niin ei taatusti niitä peruisi tuossa tilanteessa. Hemmetti, kyse on flunssasta. Sitä jaksaa vaikka mitä jos haluaa. Jättää kaikki muut ylimääräiset tekemättä ja hoitaa vauvan. Me naiset tehdään itsestämme ihme marttyyreita ja nalkutetaan joka asiasta ja sitten ihmetellään kun erotaan. Olisi naisillakin peiliin katsomisen paikka. Tämä mun mielipide.
Ootkohan lukenut yhtään tätä ketjua? Ap on vuorokausia valvonut sairaan vauvan kanssa (nuha ja kuume on oikeasti vaarallista 4kk vauvalle, joka hengittää pääasiassa nenän kautta, on imeväinen, eli nuhan vuoksi ei oikein pysty imemään, ja kuivuu helposti), ap:lla oli itsellään jo kolmatta päivää yli 38 asteen kuume ja lisäksi hän sai jo migreenikohtauksenkin, mikä voi tietysti uusia, jos tilanne jatkuu, eikä hän pääse lepäämään.
Silti mies vain lähti juhlimaan ja jätti ap:n yksin pärjäilemään sillä seurauksella, että äiti ja vauva viettivät ainakin seuraavat pari vuorokautta sairaalassa. Kyllä tuo mies nyt oli todella itsekäs ja vastuuton.
No kuule. Olen sairaanhoitaja ja tiedän täsmälleen taudit ja hoidot. Olen myös aikuinen ihminen joka osaa ihan itse ilman miehen apua hakeutua hoitoon jos sitä tarvitsee. Kyllä naisen on osattava toimia myös itsenäisesti. Ei miehen tarvitse olla mun tuki ja turva koko ajan. Ihan omilla aivoilla osaan ajatella.
Yksinkö se nainen on yhteisestä lapsesta vastuussa tilanteessa kuin tilanteessa? Jos olisit oikeasti lukenut edes aloituksen loppuun saati ketjua, huomaisit ettei mies ole toiminut missään vaiheessa avuttomaksi olettamasi aloittajan tukena ja turvana, saati oman lapsensa.
Lisäksi, toivottavasti et tee tuollaisella osaamisella hoitotyötä.
Teen työni kyllä hyvin ja sehän tässä onkin kun vastaanotolla on jatkuvasti näitä valittajanaisia joilta puuttuu täysin aloitekyky ja miestä syyllistetään joka asiasta. Esimerkki tosi tilanteesta: äiti soittaa, lapsella (2-v) ilmeisesti kuumetta. No paljonko? En ole mitannut kun ei mies ole ostanut kuumemittaria. Mitä ihmettä! Ja tätä samaa viikottain. Ei ennen naiset olleet näin avuttomia. Puhutaan miesten avuttomuudesta mutta sama koskee nykyäitejä.
Ennen naiset oli (luonteensa mukaan) ihan samanlaisia kuin nyt. Oli avuttomia ja oli näitä toisten lyttääjiä.
Ennen on ollut ja nykyään myös naisia, jotka joutuvat kaltoin kohdelluksi kotonaan.
Voi olla, että olet hyvä työssäsi koska osaat noudattaa ohjeita. Kaikkia ohjeita ei ehkä ole muistettu antaa. Heikommassa asemassa olevat ei myöskän yleensä anna asiakaspalautetta ylemmäs.No sanokaapa sitten miten kaksi vuotiaan lapsen äiti ei voi ostaa kuumemittaria itse vaan se on naisen mielestä miehen tehtävä? Ja kun mies ei ole ostanut niin syyttää miestään terveydenhuollolle siitä? Näitä syyttelyitä kuulee niin usein.
Aivan varmasti näin. Kaikki uskovat. 🤥
Juu. Tämä ei tänne kuulu, mutta on ihan oikeasti jatkuva päivittelyn aihe meillä hoitajilla töissä miten ihmisillä ei vaan ole kuumemittaria. Kännykkä kyllä löytyy kaikilta. Työkaveri puisteli päätään puhelimessa hiljattain kun joku halusi tulla mittauttamaan kuumeen terveysasemalla. Tai äiti soittaa että lapsi ollut kipeä kolme päivää. No mitä kipulääkettä olette antanut, onko auttanut? Ei mitään ole annettu. What??? Kyllä näitä kuulkaa on.
Jos olisi naisen ystävän häät ja mies kipeä, niin nainen ottaisi vauvan mukaan häihin, jotta mies saa sairastaa rauhassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suoraan sanottuna usko, että Ap:n miehestä kasvaa enää vastuunsa tunteva aviomies ja isä. Hänen tekonsa osoittavat, että tosipaikan tullen hänelle tärkeimpiä asioita ovat oma hauskanpito ja se, mitä joku toinen mies (esimies, häitään juhliva kaveri) hänestä ajattelee.
Tämä on niin syvää itsekkyyttä, että siitä olisi pitänyt kasvaa ohi jo alta kouluikäisenä. Mies saattaa näön vuoksi hyvitellä, mutta oikeasti hän ei tule tajuamaan, miten pahasti hän mokasi. Hänen kokemusmaailmaansa ei kerta kaikkiaan mahdu, että hänen pitäisi tehdä epämiellyttäviä asioita kenenkään sellaisen ihmisen hyväksi, jotka eivät ole häneen suorassa auktoriteettiasemassa. Lapsi ja puoliso ovat hänelle itsestäänselvyyksiä.
Kun ero lopulta tulee (joko tämän tai jonkin myöhemmän tempauksen vuoksi), mies jää ihmettelemään, mitä hän muka teki. Oikea kysymys on, mitä kaikkea hän jätti tekemättä. Esimerkiksi huolehtimatta perheestään, kun nämä kaikkein eniten sitä tarvitsivat. Mutta koska hän ei näe, miten hänen oma toimintansa vaikuttaa puolisoon ja lapsiin, ei hän koe voivansa oikeasti vaikuttaa siihen, miten nämä häneen suhtautuvat. Siksi ero tulee tuntumaan hänestä siltä, kuin häneltä olisi vaadittu mahdottomia.
Jotenkin ironista, että mies lähti juhlimaan jonkun toisen avioliiton alkamista ja tuli siinä samalla kylväneeksi oman eronsa siemenet. Mies voi saman tien alkaa suunnitella omia seuraavia häitään. Epäilemättä hän löytää vielä jonkun toisen, jolle miehen itsekkyys tulee yllätyksenä.
Entä jos mies oikeasti haluaa erota? Ei yksinkertaisesti siedä lapsen tasolle vajonnutta vaimoaan, joka ei ole kasvanut aikuiseksi hänkään. Mies käy töissä, maksaa kaikki perheen kulut, siivoaa, tekee ruokaa, hoitaa lasta - eikä mikään riitä. Kyllä tuossa on jo oivaltanut, että ei kannata jatkaa, ei avioliitto saa olla sitä, että elää kuin avovankilassa ja saa poistua vain töihin ja kauppaan.
Oletan, että siellä on eropaperit jo ainakin henkisesti vetämässä. Elarit on muutaman satasen luokkaa ja ainoa tässä kuviossa häviävä on ap, joka menettää miehen maksaman kodin ja miehen maksaman elintason ja joutuu selviämään pelkästään omilla tuloillaan. Eli menemään töihin vauvan ollessa 9 kk ikäinen.
Älä sekaannu aikuisten asioihin, kun et ymmärrä. Vauva on täysimetyksessä, joten äiti saa joko täyttä palkkaa tai melko suurella prosenttiosuudella palkastaan korvausta. Äidin tulot voivat olla jopa isän tuloja suuremmat. Ja missään tapauksessa mies ei elätä perhettään yksin.
Elaritkin tietysti riippuvat tuloista, joten et voi niiden suuruutta tietää.
Elatusapu ei perustu tuloihin suoraan vaan lapsen elatuksen laskennalliseen tarpeeseen, joita vauvalla ei hirveästi ole. Tästä tarpeesta vanhemmat vastaavat elatuskykyjensä mukaisessa suhteessa. Joten kyllä, vaikka ap:lla ei olisi mitään tuloja niin se max 300e/kk siitä, ettei tarvitse elää kuten ap:n mies ap:n ehdoilla jotuisi elämään on pieni hinta. Itse ainakin maksaisin ja lähtisin. Enkä alkaisi aikuisen ihmisen holhoojaksi samalla kuunnellen kitinää ja hysteriaa.
Toivon että lainaamani mies ei koskaan hommaa lapsia. Empatia ja ymmärrys niin surkeita että tuollaisia geenejä ei kannattaisi laittaa jakoon. Ja lapselle karu kohtalo jos isän mielestä kaverin häät on tärkeämpää kuin oma perhe
Olen itseasiassa nainen ja kyllä laittanut geenini jakoon. Ystävän häät ovat tärkeämmät pitkällä tähtäimellä tilanteessa, jossa sillä perheellä ei ole mitään hemmetin todellista hätää.
Älä viitsi, olet se sama palstauli joka sina tekeytyy naiseksi siinä onnistumatta. Kukaan nainen ei kirjoita kuten edellisissä viesteissäsi teit.
Ajattele mitä haluat. Kaikki naiset eivät synny miesviha automaatiolla, rautakanki hanurissa. Jotkut meistä voivat myös nähdä miehet ihmisinä, olla kyvykkäitä omassa elämässään, osata kommunikoida ja kannattaa ehdottomasti tasa-arvoa miesten ja naisten välillä. Se ei kuitenkaan tarkoita kaikille, että miehet tekevät kuten naiset haluavat. Myös siis siinä lastenhoidossa. Kolme lasta olen kasvattanut olematta hetkeäkään mikään tossukka ja miehen kanssa, joka osaa kantaa vastuuta kokonaisuudesta ihan yhtä lailla kun minäkin.
Jo pelkkä miesvihasta puhuminen paljastaa sinut mieheksi. En minäkään miehiä vihaa, mutta ap:n miehen kaltaiset vastuuttomat vätykset pistävät vihaksi. En usko hetkeäkään, että teillä on kaikki mennyt 100% tasan, vaikka olisitkin nainen kuten väität.
Ai sä meinaat että tästä ketjusta ei paista mitenkään lähtökohtainen ajatus siitä, että mies on itsekäs sika samalla, kun kaikki se mitä ap kertoo miehen tehneen jätetään huomioimatta? Kuten sinäkin, vastuuntunnoton vätys?
Sekä minä, että mieheni olisimme vastaavista lähtökohdista menneet ystävän häihin. Kumpikin meistä kokee osaavansa ja käytännössä osaa hoitaa flunssasta lasta vaikka olisikin puolikuntoinen.
Minä en lähtisi jonkun tuttavan häihin kun kuumeinen mies ilman tukiverkkoja hoitaa kuumeista vauvaa. En veisi autoa enkä jättäisi miestä ja vauvaa ilman ruokaa. Ja tosiaan, häät oli tuttavan, ei ystävän, koska hääpari ei ollut aloittajalle tuttu.
Kyseessä oli lapsuudenystävä. Ilmenee aloituksesta. Ellet itse ymmärrä lapsuudenystävien merkitystä ruuhkavuosia eläville, niin säälin todella sinua.
Perheen turvallisuuden ja terveyden tulee olla ykkösprioriteetti jokaiselle perheelliselle, myös miehelle.
Muttakun kenelläkään ei todellisuudessa ollut mitään hätää!!! Missä hemmetin vauvaharmoniassa sä olet elänyt? Välillä sitä lasta hoidetaan kipeänä ja väsyneenä! Ap ei ollut missään akuutissa tilassa vaan väsynyt ja puolikuntoinen.
Ap oli flunssassa, samoin vauva. Ap ei ollut nukkunut moneen yöhön. Mies ei ollut edes jättänyt mitään ruokaa ap:lle ja siksi maidon tulo tyrehtyi ja kuumeinen vauva pääsi kuivumaan ja joutui osastolle sairaalaan. Tämä on susta ok?
Maidontulo ei tyrehtynyt. Ap lypsi sairaalassa maitoa talteen vauvalle ja lähti kotiin nukkumaan
Eiköhän se maidonnousu ole ap:lla ollut kokoajan vähän heikonpuoleista, jos vauva on alipainoinen. Sairastelu tuskin on sitä tilannetta parantanut. Ja se, että maito ehtyy, ei tietenkään tarkoita, ettei sitä tule enää ollenkaan, vaan sitä ei tule tarpeeksi suhteessa siihen, miten vauva jaksaa imeä. Tai sitten vauvalla on joku imemisongelma silloinkin, kun ei edes ole nuhassa, jolloin nuhassa on siis vielä paljon merkittävämpi riski kuivumiseen, kuin muilla vauvoilla, joille myös nuha ja kuume on kuivumisriski. Ja silti mies lähti juhlimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt erilainen mielipide naiselta. Jos mun mies odottanut kuukausia häihin menoa niin ei taatusti niitä peruisi tuossa tilanteessa. Hemmetti, kyse on flunssasta. Sitä jaksaa vaikka mitä jos haluaa. Jättää kaikki muut ylimääräiset tekemättä ja hoitaa vauvan. Me naiset tehdään itsestämme ihme marttyyreita ja nalkutetaan joka asiasta ja sitten ihmetellään kun erotaan. Olisi naisillakin peiliin katsomisen paikka. Tämä mun mielipide.
Ootkohan lukenut yhtään tätä ketjua? Ap on vuorokausia valvonut sairaan vauvan kanssa (nuha ja kuume on oikeasti vaarallista 4kk vauvalle, joka hengittää pääasiassa nenän kautta, on imeväinen, eli nuhan vuoksi ei oikein pysty imemään, ja kuivuu helposti), ap:lla oli itsellään jo kolmatta päivää yli 38 asteen kuume ja lisäksi hän sai jo migreenikohtauksenkin, mikä voi tietysti uusia, jos tilanne jatkuu, eikä hän pääse lepäämään.
Silti mies vain lähti juhlimaan ja jätti ap:n yksin pärjäilemään sillä seurauksella, että äiti ja vauva viettivät ainakin seuraavat pari vuorokautta sairaalassa. Kyllä tuo mies nyt oli todella itsekäs ja vastuuton.
No kuule. Olen sairaanhoitaja ja tiedän täsmälleen taudit ja hoidot. Olen myös aikuinen ihminen joka osaa ihan itse ilman miehen apua hakeutua hoitoon jos sitä tarvitsee. Kyllä naisen on osattava toimia myös itsenäisesti. Ei miehen tarvitse olla mun tuki ja turva koko ajan. Ihan omilla aivoilla osaan ajatella.
Yksinkö se nainen on yhteisestä lapsesta vastuussa tilanteessa kuin tilanteessa? Jos olisit oikeasti lukenut edes aloituksen loppuun saati ketjua, huomaisit ettei mies ole toiminut missään vaiheessa avuttomaksi olettamasi aloittajan tukena ja turvana, saati oman lapsensa.
Lisäksi, toivottavasti et tee tuollaisella osaamisella hoitotyötä.
Teen työni kyllä hyvin ja sehän tässä onkin kun vastaanotolla on jatkuvasti näitä valittajanaisia joilta puuttuu täysin aloitekyky ja miestä syyllistetään joka asiasta. Esimerkki tosi tilanteesta: äiti soittaa, lapsella (2-v) ilmeisesti kuumetta. No paljonko? En ole mitannut kun ei mies ole ostanut kuumemittaria. Mitä ihmettä! Ja tätä samaa viikottain. Ei ennen naiset olleet näin avuttomia. Puhutaan miesten avuttomuudesta mutta sama koskee nykyäitejä.
Ennen naiset oli (luonteensa mukaan) ihan samanlaisia kuin nyt. Oli avuttomia ja oli näitä toisten lyttääjiä.
Ennen on ollut ja nykyään myös naisia, jotka joutuvat kaltoin kohdelluksi kotonaan.
Voi olla, että olet hyvä työssäsi koska osaat noudattaa ohjeita. Kaikkia ohjeita ei ehkä ole muistettu antaa. Heikommassa asemassa olevat ei myöskän yleensä anna asiakaspalautetta ylemmäs.No sanokaapa sitten miten kaksi vuotiaan lapsen äiti ei voi ostaa kuumemittaria itse vaan se on naisen mielestä miehen tehtävä? Ja kun mies ei ole ostanut niin syyttää miestään terveydenhuollolle siitä? Näitä syyttelyitä kuulee niin usein.
Aivan varmasti näin. Kaikki uskovat. 🤥
Juu. Tämä ei tänne kuulu, mutta on ihan oikeasti jatkuva päivittelyn aihe meillä hoitajilla töissä miten ihmisillä ei vaan ole kuumemittaria. Kännykkä kyllä löytyy kaikilta. Työkaveri puisteli päätään puhelimessa hiljattain kun joku halusi tulla mittauttamaan kuumeen terveysasemalla. Tai äiti soittaa että lapsi ollut kipeä kolme päivää. No mitä kipulääkettä olette antanut, onko auttanut? Ei mitään ole annettu. What??? Kyllä näitä kuulkaa on.
Ei tuota kukaan kyseenalaistanutkaan. Uskon varsin hyvin, ei minullakaan ole kuumemittaria. Tuossa puututtiin siihen, että nämä miestään kuumemittarin puutteesta syyttelevät naiset olisivat joku usein havaittu ilmiö ja otettiin myös siihen kantaa, että jos kaksi aikuista jättää hankkimatta kuumemittarin, miksi se on naisen vika, ei miehen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt erilainen mielipide naiselta. Jos mun mies odottanut kuukausia häihin menoa niin ei taatusti niitä peruisi tuossa tilanteessa. Hemmetti, kyse on flunssasta. Sitä jaksaa vaikka mitä jos haluaa. Jättää kaikki muut ylimääräiset tekemättä ja hoitaa vauvan. Me naiset tehdään itsestämme ihme marttyyreita ja nalkutetaan joka asiasta ja sitten ihmetellään kun erotaan. Olisi naisillakin peiliin katsomisen paikka. Tämä mun mielipide.
Ootkohan lukenut yhtään tätä ketjua? Ap on vuorokausia valvonut sairaan vauvan kanssa (nuha ja kuume on oikeasti vaarallista 4kk vauvalle, joka hengittää pääasiassa nenän kautta, on imeväinen, eli nuhan vuoksi ei oikein pysty imemään, ja kuivuu helposti), ap:lla oli itsellään jo kolmatta päivää yli 38 asteen kuume ja lisäksi hän sai jo migreenikohtauksenkin, mikä voi tietysti uusia, jos tilanne jatkuu, eikä hän pääse lepäämään.
Silti mies vain lähti juhlimaan ja jätti ap:n yksin pärjäilemään sillä seurauksella, että äiti ja vauva viettivät ainakin seuraavat pari vuorokautta sairaalassa. Kyllä tuo mies nyt oli todella itsekäs ja vastuuton.
No kuule. Olen sairaanhoitaja ja tiedän täsmälleen taudit ja hoidot. Olen myös aikuinen ihminen joka osaa ihan itse ilman miehen apua hakeutua hoitoon jos sitä tarvitsee. Kyllä naisen on osattava toimia myös itsenäisesti. Ei miehen tarvitse olla mun tuki ja turva koko ajan. Ihan omilla aivoilla osaan ajatella.
Yksinkö se nainen on yhteisestä lapsesta vastuussa tilanteessa kuin tilanteessa? Jos olisit oikeasti lukenut edes aloituksen loppuun saati ketjua, huomaisit ettei mies ole toiminut missään vaiheessa avuttomaksi olettamasi aloittajan tukena ja turvana, saati oman lapsensa.
Lisäksi, toivottavasti et tee tuollaisella osaamisella hoitotyötä.
Teen työni kyllä hyvin ja sehän tässä onkin kun vastaanotolla on jatkuvasti näitä valittajanaisia joilta puuttuu täysin aloitekyky ja miestä syyllistetään joka asiasta. Esimerkki tosi tilanteesta: äiti soittaa, lapsella (2-v) ilmeisesti kuumetta. No paljonko? En ole mitannut kun ei mies ole ostanut kuumemittaria. Mitä ihmettä! Ja tätä samaa viikottain. Ei ennen naiset olleet näin avuttomia. Puhutaan miesten avuttomuudesta mutta sama koskee nykyäitejä.
Ennen naiset oli (luonteensa mukaan) ihan samanlaisia kuin nyt. Oli avuttomia ja oli näitä toisten lyttääjiä.
Ennen on ollut ja nykyään myös naisia, jotka joutuvat kaltoin kohdelluksi kotonaan.
Voi olla, että olet hyvä työssäsi koska osaat noudattaa ohjeita. Kaikkia ohjeita ei ehkä ole muistettu antaa. Heikommassa asemassa olevat ei myöskän yleensä anna asiakaspalautetta ylemmäs.No sanokaapa sitten miten kaksi vuotiaan lapsen äiti ei voi ostaa kuumemittaria itse vaan se on naisen mielestä miehen tehtävä? Ja kun mies ei ole ostanut niin syyttää miestään terveydenhuollolle siitä? Näitä syyttelyitä kuulee niin usein.
Aivan varmasti näin. Kaikki uskovat. 🤥
Juu. Tämä ei tänne kuulu, mutta on ihan oikeasti jatkuva päivittelyn aihe meillä hoitajilla töissä miten ihmisillä ei vaan ole kuumemittaria. Kännykkä kyllä löytyy kaikilta. Työkaveri puisteli päätään puhelimessa hiljattain kun joku halusi tulla mittauttamaan kuumeen terveysasemalla. Tai äiti soittaa että lapsi ollut kipeä kolme päivää. No mitä kipulääkettä olette antanut, onko auttanut? Ei mitään ole annettu. What??? Kyllä näitä kuulkaa on.
Ohis tosiaan, mutta kyllä ne teidän ihmettelyt on myös joskus aika ihmeellisiä. Esim. kun soitan vauvan kuumeen vuoksi ja kysyttäessä kerron antaneeni purkin kyljen ohjeistuksen mukaisen määrän kuumelääkettä, alkaa hoitaja mulle ihan vihaisena tivaamaan, että miksen ole antanut enempää. Sillälailla, sehän onkin fiksua, että lääkkeiden suhteen maallikkovanhempia kehotetaan ominpäin antamaan enemmän kuin lääkevalmistajan ohjeistukset sanoo. Toki annoin sitten enemmän ja se auttoi, mutta kyllä mun mielestä kuuluu olla sairaanhoidon ammattilainen antamassa luvan/kehotuksen moiselle ohjeannostuksen ylitykselle, eikä kuka tahansa vaan omin päin mitä tahansa lääkettä pumppaa enemmän kuin ohje sanoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai miehesi työnantajan olisi maksettava miehesi palkka, miehen hoitaessa lasta, kun lapsenne sairastaa, vaikka sinä olet kotona? Ei se nyt ihan niin mene.
Kyllä meillä ainakin oli, kun itse olin ihan petipotilaana.
Jos toinen vanhemmista on jo kotona, työnantajalla ei ole velvollisuutta antaa edes palkatonta vapaata sille työssäkäyvälle.
Vierailija kirjoitti:
Yhtä asiaa en ymmärrä. AP:lla on voimat aivan lopussa mutta silti jaksaa raportoida väliaikatietoja viikonlopun kulustaan AV -palstalle. Ei ne voimat siis ihan loppu olekaan. Vähemmän AV:ta ja enemmän lepoa, niin jaksat paremmin (myös ne vastoinkäymiset).
Kyllä onkin aikaa kirjoittaa Apllä, eikö tämäkin aika olisi pitänyt levätä. Nyt sitten tasa-arvon nojalla olisi miehen pitänyt hankkia rikkoutunut kuumemittari. Tehkää avuttomat LISTA siitä, mitä pitää hankkia. Vai ei kehdannut laittaa kanansuikaleita edes pannulle, terveellistä ruokaa. Sensijaan vaati jotain valmismömmöjä. Ei nyt ole kaikki kupit kaapissa tällä palstalla.
Nyt on pilattu miehen osallistuminen ja Ap kiukkuaa vaikka kuinka kun saa tukea täällä. Vastoinkäymiset on tarkoitus voittaa ja uusi päivä aloittaa kirkkaana ajakuksiltaan.
Mulla meni pitkään ennen kuin tajusin ostaa kuumemittarin. Silloin siis kun omaan kotiin muutin vanhempieni luota. Tulin kipeäksi, tajusin ettei ole mittaria, en jaksanut lähteä hakemaan kun olisi pitänyt pyörällä oletettavasti kuumeisena lähteä keskellä talvea keskustaan. Matka nyt ei tietty olisi ollut kuin muutaman kilometrin, mutta ei sitä siinä kunnossa oikein viitsi polkea tai kävellä. Sitten paranin, ja unohdin koko asian.. joskus sitten muutaman vuoden kuluttua osui kuumemittari jossain silmään ja muistin ettei minulla ole, ja ostin pois.