Mies jätti minut täysin pulaan vauvan kanssa
Miehelle tuli viime viikolla kova flunssa, oli kolme päivää täysin sängyn pohjalla ja siitä vielä perjantain ja viikonlopun toipilaana. Minä perhevapaalaisena kotona vauvan kanssa. Vein miehelle teetä, keittoa ja parasetamolia sänkyyn. No, viime sunnuntaina sitten tauti alkoi jyllätä minullakin. Reilu 38 astetta kuumetta, nenä tukossa, heikotti. Siitä kaksi päivää niin myös vauva luonnollisesti sairastui. Mies ei suostunut jäämään töistä pois hoitaakseen vauvaa, että olisin saanut levätä (kuten hän sai ollessaan sairaana). Sanoi, ettei voi olla enää oman saikun jälkeen pois, Pomo ei tykkää. Tavallaan ymmärrän paineen, mutta ei kovin reilu tilanne minua kohtaan. Mies on siis ns ihan tavallisessa toimistotyössä, ei esim pelasta ihmisiä työkseen.
Olin ihan jaksamisen rajoilla itse sairaana ja hoidin tukkoisen vauvan siinä samalla. Vauva halusi olla sylissä koko ajan tietysti kipeänä.
Homma huipentui torstaina siihen, että minulla puhkesi kaiken huipuksi kauhea migreeni. En voi ottaa migreenilääkettä imetyksen takia eikä sitä olisi kotona ollutkaan kun en ole sitä raskauden aikanakaan voinut käyttää. Oksensin ja tärisin vessassa, aura siihen päälle. Vauva huutaa olohuoneessa. En ole koskaan tuntenut oloani yhtä avuttomaksi ja kamalaksi. Soitin tietysti miehelle, että tulee kotiin auttamaan. Ei meinannut millään uskoa, että tilanne on niin paha. Vasta kun sanoin erää soitan ambulanssin niin suostui lähtemään töistä ja tuli alkuiltapäivästä kotiin. Minä makasin loppupäivän sängyssä, Mies toi vauvan imetykselle ,mutta muuten hoisi hänet. Perjantaina eli eilen oloni oli vähän parempi, mutta flunssainen edelleen ja kuin jyrän alle jäänyt.
Kauheaksi tilanteen tekee se, että miehen lapsuuden ystävän häät ovat tänä viikonloppuna. Oli sovittu, että mies lähtee Perjantaina jo puolen päivän aikaan ajamaan juhlapaikkakunnalle ja tulee sunnuntaina kotiin. On odottanut juhlia tammikuusta lähtien. Minun ja vauvan oli tarkoituskin jäädä kotiin, koska en tunne tätä kaveriporukkaa hyvin eikä huvittanut lähteä pienen vauvan kanssa matkaamaan isoon tapahtumaan koronan takia. Oletin, että mies ymmärsi torstain tilanteesta, että osanotto täytyy perua ja hänen täytyy jäädä hoitamaan vauvaa ,jotta minä pystyn toipumaan. Eilen aamulla kuitenkin vähätteli asiaa ja sanoi lähtevänsä kun olihan minun migreeni hellittänyt jo. Vauva on edelleen kipeä, nukkuu max kahden tunnin pätkissä, minulla voimat aivan loppu ja flunssa edelleen.
No mies siis lähti eilen. Meidän ainoalla autolla. Kävi pikaisesti kaupassa, jääkaappi ammottu tyhjyyttä. Koti aivan sekaisin, pyykkivuori eteisessä ja minun olo aivan kauhea edelleen. Meillä oli kauhein riita tähän astisen suhteen aikana. Nyt mietin mitä teen, olo on petetty. Olisi ollut helpompi kuulla vaikka miehen pettäneen kuin että tahallaan jättää minut täysin pulaan tilanteessa, jossa olen ihan avuton ja poikki. Perusteli asiaa sillä että juhlat ovat hänelle tärkeät ja töistä ei voinut olla paineen takia pois kun juuri oli oma saikku alla. Joo uskon ja ymmärrän tämäkin puolen, mutta eihän tämä kaikki voi minun päälleni kaatua?
Emme ole mitään teinejä. Miehellä on vastuullinen työ, meillä on omistusasunto jne. Jotenki mies on elämässä siis tähän asti onnistut kantamaan vastuuta. Nyt tuntuu etten edes tunne koko ihmistä enää. Anteeksi avautuminen vauvapalstalla, en tiedä mitä pitäisi tehdä.
Kommentit (1874)
Vierailija kirjoitti:
Ennenkin naiset hoiti vauvan vaikka mies oli missä ja oma olo mikä tahansa. Ihan outoa ulinaa.
Toivottavasti olet yksineläjä niin voit ulista ihan rauhassa. Ja eihän tuollainen ulisija naista saakaan joten juttele vaan nyrkkikyllikin kanssa
Vierailija kirjoitti:
Eikö isovanhemmista olisi ollut apua, edes vähäksi aikaa?
Ai niin, heilläkin tietysti kaikilla työ ja asuvat 500 km päässä...
Entäs joku naapuri tai kaveri, kai nyt joku aina löytyy, jos oikeasti on kaikki kipeinä?
Monestiko sinä olet ollut auttamassa vaikeassa tilanteessa vähän aikaa? Kerro ihan kannustuksen vuoksi, älä ole vaatimaton.
Se rohkaisisi niin paljon ihmisiä tarjoamaan apua toisilleen, kun kuulisivat miten joku on auttanut pulassa olevia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä. Mies tuli kuin tulikin sairaalaan puolilta päivin. Oli tosiaan mennyt nukkumaan ajoissa ja lähtenyt aamulla aikaisin ajamaan. Oli todella huolissaan vauvasta. Vauvalla tulehdusarvot edelleen korkealla, ei ole syönyt niin paljon kuin olisi ollut hyvä ja joutuu jäämään vielä yöksi osastolle. Mitään kauheaa hätää ei onneksi ole, vauva toipuu kyllä. Henkilökunta sairaalassa on ollut aivan ihana! Lääkäri kysyi miten tähän pisteeseen päädyttiin että vauvan kunto ehti noinkin huonoksi. Kerroin pääpiirteittäin asiat niin kuin ovat. Meille suositeltiin neuvolan keskusteluapua.
Nyt mies jäi sairaalaan vauvan luo, pumppasin maitoa ja lähden nyt kotiin nukkumaan. Emme ole vielä puhuneet asiasta, en halunnut sairaalassa alkaa tästä keskustella. Ensin vauva kuntoon ja minun voimat takaisin, sitten voidaan miettiä miten tästä eteenpäin. Oman äitini kanssa sain puhuttua puhelimessa ja tällä hetkellä tuntuu, että menemme vauvan parannettua hänen luokseen joksikin aikaa. Haluan aikaa ja tällä hetkellä etäisyyttä mieheen. Vauva on vasta 4 kk ikäinen, pieni ikäisekseen, ollut syntymästä saakka, eli hänellä pienikin painon pudotus vaikuttaa pahasti. Painoa seurataan neuvolassa.
Kiitos tsemppiviesteistä!
Ap
Tulehdusarvot korkealla - joku tässä yhtälössä ei nyt täsmää.
Lapsi on sairas, ollut kuumeessa useamman päivän. Tulehdusarvot ovat koholla. Se kuuluu taudinkuvaan.
Vierailija kirjoitti:
Teet pakolliset, eli vauvan hoito. Itsellesi tilaat ruoan kotiin woltilla tms. Kun vauva nukkuu, nuku itsekin. Katsele telkkaria ja lepää.
Pyykit, tiskit ja siivoukset ehtii myöhemmin.
Jos tarviit ehdottomasti jotain kaupasta, niin pyydä jotakuta hakemaan (naapuri, ystävä, vanhemmat). Toki saa woltillakin tilattua kauppatavaraa.
Pikaista paranemista sinulle.
Jos rahasta ei ole tiukkaa, palkkaa tilapäisapua yhteiskustannuksena miehen kanssa. Kun nyt tuommoinen sattumasuma iski.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis kaupassa käynnistä: Mies kävi siis kaupassa ennen lähtöään, mutta osti siis tyyliin jauhelihaa, kanaa ja vihanneksia joista mun olosi pitänyt pökkyrässä alkaa valmistamaan ateriaa. Mitään "pikaruokaa" eli helppoa syötävää, vaikka smoothieita ja jogurttia, ei tuonut.
ApNo olisit sanonut sille, mitä sen pitää tuoda. Ei kai se ole mikään ajatustenlukija.
Taidat olla jo muidenkin epäilemä trolli, ei kukaan nyt noin nuija ole. Uli uli. Mitäköhän keksit seuraavaksi?Hmm. Jostain syystä ainakin minun kumppani ymmärtää mitä kaupasta pitää tuoda, jos olen sairaana ja hän lähtee muualle. Tietää, että en todellakaan jaksa itse kokata mitään. Joko hän valmistaa ruuan valmiiksi TAI ostaa nopeaa ja helppoa syötävää. En tiedä, mutta ihan itsekin älyän tällaisia asioita, jos toinen on sairaana. Etkö sinä?
No tässä ei ollutkaan kysymys minusta, vaan AP:n miehestä. Minä ja mieheni tiedämme erittäin hyvin, mitä toisimme kaupasta, mutta AP:n mies näköjään ei, eikä AP älynnyt edes sanoa hänelle, mitä olisi halunnut tuotavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö puolisoa saa enään nykyisin itse valita?
Saako alapeukuttajilta kysyä, miksi alapeukutatte? Ihan itse saa Suomessa valita puolison ja eikö todella ollut enemmän välittävää puolisoa valittavissa?
Outoa olla yksinäinen mies, joka ei ikinä käyttäytyisi kuten aloittajan mies?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö puolisoa saa enään nykyisin itse valita?
Saako alapeukuttajilta kysyä, miksi alapeukutatte? Ihan itse saa Suomessa valita puolison ja eikö todella ollut enemmän välittävää puolisoa valittavissa?
Sehän lukeekin miehen otsassa ennen lasten hankkimista, että hän ei sitten tositilanteessa välitäkään vaimostaan ja lapsestaan yhtään? Kuten on todettu, moni mies muuttuu täysin vauvan tultua taloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai miehesi työnantajan olisi maksettava miehesi palkka, miehen hoitaessa lasta, kun lapsenne sairastaa, vaikka sinä olet kotona? Ei se nyt ihan niin mene.
Ei tietenkään, mutta töistä voi pyytää perhesyistä myös palkatonta vapaata. Jos vaimo on sairaan, ei hän silloin voi hoitaa sairasta lasta. Ei joku parin-kolmen päivän palkaton vapaa edes tunnu tilissä kovin paljon.
Työnantajalle ei välttämättä ole helppoa löytää sijaista samantien eli oikeastiko luulet, että työt voivat odotella, että vaimojaan kotona hoitavat miehet saavat puolisolta luvan palata töihin?
Se mies hoitaa sitä omaa lastaan siellä kotona ja kyllä, se on sen miehen tehtävä myös. Ihan sama miten saa sijaisen tai ei saa. Miejellä, samoin kuin naisella, on oikeus poissaoloon lapsen sairauden vuoksi.
Miesten pitää oikeasti kasvaa aikuisiksi ja alkaa hoitamaan niitä ihan omia p3rshedelmiään. Mies on vanhempi siinä missä äitikin.
Vastuuntunnottomat p4sc4t
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä. Mies tuli kuin tulikin sairaalaan puolilta päivin. Oli tosiaan mennyt nukkumaan ajoissa ja lähtenyt aamulla aikaisin ajamaan. Oli todella huolissaan vauvasta. Vauvalla tulehdusarvot edelleen korkealla, ei ole syönyt niin paljon kuin olisi ollut hyvä ja joutuu jäämään vielä yöksi osastolle. Mitään kauheaa hätää ei onneksi ole, vauva toipuu kyllä. Henkilökunta sairaalassa on ollut aivan ihana! Lääkäri kysyi miten tähän pisteeseen päädyttiin että vauvan kunto ehti noinkin huonoksi. Kerroin pääpiirteittäin asiat niin kuin ovat. Meille suositeltiin neuvolan keskusteluapua.
Nyt mies jäi sairaalaan vauvan luo, pumppasin maitoa ja lähden nyt kotiin nukkumaan. Emme ole vielä puhuneet asiasta, en halunnut sairaalassa alkaa tästä keskustella. Ensin vauva kuntoon ja minun voimat takaisin, sitten voidaan miettiä miten tästä eteenpäin. Oman äitini kanssa sain puhuttua puhelimessa ja tällä hetkellä tuntuu, että menemme vauvan parannettua hänen luokseen joksikin aikaa. Haluan aikaa ja tällä hetkellä etäisyyttä mieheen. Vauva on vasta 4 kk ikäinen, pieni ikäisekseen, ollut syntymästä saakka, eli hänellä pienikin painon pudotus vaikuttaa pahasti. Painoa seurataan neuvolassa.
Kiitos tsemppiviesteistä!
Ap
Tulehdusarvot korkealla - joku tässä yhtälössä ei nyt täsmää.
Lapsi on sairas, ollut kuumeessa useamman päivän. Tulehdusarvot ovat koholla. Se kuuluu taudinkuvaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuden ystävän häitä , joita on odottanut tammikuusta saakka ei peruta.
Sinulla, tai teillä on ilmeisesti ensimmäinen lapsi? Tuota se juurikin on, vsuva-aika varsinkin yllättää rankkuudellasn varsinkin sairastaessa.
Joku kirjoittikin jo aiemmin että sinun tulee oppia se asia, että pärjäät. Annan ihan saman neuvon jokaiselle naiselle. Miehestä ei tulisi kenenkään olla riippuvainen.
Tietenkin autetaan puolin ja toisin, mutta kyllä ymmärrän miehen päätöksen mennä ystävänsä häihin.
Kuka odottaa puoli vuotta lapsuudenkaverin häitä? Ryyppäämistä kavereiden kanssa voi odottaakin.
Jos on oikein hyvä ystävä ja ollut mukana polttareissa ja muutenkin läheisissä väleissä niin kyllä niitä häitä silloin odotetaan ja varataan kalenterista aika tärkeälle päivälle. Häät ei kaikkien ystäväpiirissä ole tusinakamaa ja kumppania vaihdeta kuin kalsareita.
Tarkoititko, että vaimo ja oma lapsi on heitettävissä pois kuin rikkinäiset kalsarit?
Alapeukku viuhukoon, mutta musta on käsittämätöntä jos ei aikuinen ihminen pärjää yhtä flunssaa vauvan kanssa. Ja ymmärrän todella hyvin, että toinen aikuinen ihminen haluaa mennä kerran elämässä- tapahtumaan, eikä jäädä kotiin pitämään kädestä kiinni tuossa tilanteessa.
Ihan oikeasti?
Toisaalta kyllä mä muistan miten "kädet täynnä" sitä oli yhden vauvan kanssa, eikä meinannut mitään ehtiä. Sitten se toleranssi vähän kasvoi, kun lapsia olikin useampia. Silloin olisi oikeasti naurattanut tilanne, että on hui sentään niin kauhia nuha, että maailman pitäisi suunnilleen pysähtyä...
Vierailija kirjoitti:
Alapeukku viuhukoon, mutta musta on käsittämätöntä jos ei aikuinen ihminen pärjää yhtä flunssaa vauvan kanssa. Ja ymmärrän todella hyvin, että toinen aikuinen ihminen haluaa mennä kerran elämässä- tapahtumaan, eikä jäädä kotiin pitämään kädestä kiinni tuossa tilanteessa.
Ihan oikeasti?
Toisaalta kyllä mä muistan miten "kädet täynnä" sitä oli yhden vauvan kanssa, eikä meinannut mitään ehtiä. Sitten se toleranssi vähän kasvoi, kun lapsia olikin useampia. Silloin olisi oikeasti naurattanut tilanne, että on hui sentään niin kauhia nuha, että maailman pitäisi suunnilleen pysähtyä...
Ei ollut kyse pikku flunssasta. Kannaattaa lukea ennen kuin kommentoi.
Tulehdusarvot ei virustaudissa nouse. Paljastui provoksi koko juttu. Tai sitten vauvassa on jotain pahempaa häikkää.
Miehellä taitaa olla hidas sytytys, kun nyt vasta huolestui.
Vierailija kirjoitti:
Ai miehesi työnantajan olisi maksettava miehesi palkka, miehen hoitaessa lasta, kun lapsenne sairastaa, vaikka sinä olet kotona? Ei se nyt ihan niin mene.
Kuinkahon monta kertaa ap:n työnantaja tulee vielä maksaamaan ap:n palkan, kun lapsi sairastaa, ja ap on siksi kotona? Tuollainen mies kun ei todellakaan jää sairastavan lapsen kanssa kotiin!
Virustaudissa ei nouse. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä. Mies tuli kuin tulikin sairaalaan puolilta päivin. Oli tosiaan mennyt nukkumaan ajoissa ja lähtenyt aamulla aikaisin ajamaan. Oli todella huolissaan vauvasta. Vauvalla tulehdusarvot edelleen korkealla, ei ole syönyt niin paljon kuin olisi ollut hyvä ja joutuu jäämään vielä yöksi osastolle. Mitään kauheaa hätää ei onneksi ole, vauva toipuu kyllä. Henkilökunta sairaalassa on ollut aivan ihana! Lääkäri kysyi miten tähän pisteeseen päädyttiin että vauvan kunto ehti noinkin huonoksi. Kerroin pääpiirteittäin asiat niin kuin ovat. Meille suositeltiin neuvolan keskusteluapua.
Nyt mies jäi sairaalaan vauvan luo, pumppasin maitoa ja lähden nyt kotiin nukkumaan. Emme ole vielä puhuneet asiasta, en halunnut sairaalassa alkaa tästä keskustella. Ensin vauva kuntoon ja minun voimat takaisin, sitten voidaan miettiä miten tästä eteenpäin. Oman äitini kanssa sain puhuttua puhelimessa ja tällä hetkellä tuntuu, että menemme vauvan parannettua hänen luokseen joksikin aikaa. Haluan aikaa ja tällä hetkellä etäisyyttä mieheen. Vauva on vasta 4 kk ikäinen, pieni ikäisekseen, ollut syntymästä saakka, eli hänellä pienikin painon pudotus vaikuttaa pahasti. Painoa seurataan neuvolassa.
Kiitos tsemppiviesteistä!
Ap
Tulehdusarvot korkealla - joku tässä yhtälössä ei nyt täsmää.
Lapsi on sairas, ollut kuumeessa useamman päivän. Tulehdusarvot ovat koholla. Se kuuluu taudinkuvaan.
Virustaudiissa voi crp hyvinkin nousta 50-100 saakka. Ja voihan lapsella olla jo keuhkokuumekin.
Vierailija kirjoitti:
Alapeukku viuhukoon, mutta musta on käsittämätöntä jos ei aikuinen ihminen pärjää yhtä flunssaa vauvan kanssa. Ja ymmärrän todella hyvin, että toinen aikuinen ihminen haluaa mennä kerran elämässä- tapahtumaan, eikä jäädä kotiin pitämään kädestä kiinni tuossa tilanteessa.
Ihan oikeasti?
Toisaalta kyllä mä muistan miten "kädet täynnä" sitä oli yhden vauvan kanssa, eikä meinannut mitään ehtiä. Sitten se toleranssi vähän kasvoi, kun lapsia olikin useampia. Silloin olisi oikeasti naurattanut tilanne, että on hui sentään niin kauhia nuha, että maailman pitäisi suunnilleen pysähtyä...
Tällaisten kirjoittajien olisi hyvä ymmärtää että meillä jokaisella on oma määränsä jaksamista. Jollakin se jaksaminen loppuu helpommin kuin toisella. Mutta se ei ole itse päätettävissä.
Meillä on monta lasta joilla oli pienenä todella paljon terveyden kanssa ongelmia. Onneksi mieheni venyi ja teki osansa. Siitä huolimatta olen todennut että olisi pitänyt pyytää enemmän apua muiltakin. Valvoin vuosia niin että en saanut jokaisena yönä nukuttua edes kolmen tunnin yhtenäistä pätkää jne. Oma terveyteni kärsi näistä rankoista vuosista jolloin koetin jaksaa enemmän kuin omaa jaksamista riitti. Meni monta vuotta että opin taas nukkumaan kun lapset jo nukkuivat hyvin. Minulle puhkesi voimakkaita allergioita noina vuosina. Ja saan ihme kohtauksia aina välillä. En tiedä olisiko ainakin osa ongelmistani ollut vältettävissä jos en olisi yrittänyt tehdä enemmän kuin jaksoin.
Mies sai välillä omaa aikaa jos lapset oli suunnilleen kunnossa. Mies ei koskaan lähtenyt kysymättä pärjäätkö ja kävi vain lyhyillä reissuilla harvoin. Itse en juuri koskaan hennonut jättää miestä yksin lasten kanssa joten oma aika jäi vähälle. Mutta yhdessä selvittiin tilanteista. Mies otti pahimpana aikana 3kk vuorotteluvapaata ihan vaan sen takia että saatiin yhdessä hoidettua lapset (keskimmäisellä lapsella oli silloin useita sairaalakeikkoja). Ihan aina tiesin saavani apua jos sitä tarvitsin. Minä olen löytänyt todella hyvän miehen. Harmi että monet miehet eivät kykene asettumaan toisten asemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö puolisoa saa enään nykyisin itse valita?
Saako alapeukuttajilta kysyä, miksi alapeukutatte? Ihan itse saa Suomessa valita puolison ja eikö todella ollut enemmän välittävää puolisoa valittavissa?
Sehän lukeekin miehen otsassa ennen lasten hankkimista, että hän ei sitten tositilanteessa välitäkään vaimostaan ja lapsestaan yhtään? Kuten on todettu, moni mies muuttuu täysin vauvan tultua taloon.
Enemmistö miehistä ei taida muuttua? Enemmistöllä miehistä taitaa lukea otsassa luotettava? Sitä j sanaa ei saa täällä julkaista. Mutta hei, jos mitään ennakko varoitusta ei ollut, silloin pitää syyttää kaikkia miehiä ja sinun valinnalla ei ollut mitään tekemistä asian kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä. Jouduttiin lähtemään vauvan kanssa lääkäriin, ei syö tarpeeksi, nenä varmaan niin tukossa ja yleiskunto laskenut, kuumetta vauvalla. ja mulla maidon tulo heikentynyt väsymyksen ja sairastelun vuoksi. Jouduttiin ottamaan taksi ja nyt odotellaan päivystyksessä. Että tällaista tähän vielä. Mies varmaan parhaillaan nauttii illallista ja juhlii kavereiden kanssa. Voin sanoa, että olen todella katkera, vauvan kunto huolettaa, itsellä vielä heikko olo muutenkin. Onneksi kaverini lupasi tulla tartuntavaarasta huolimatta yöksi auttamaan, ellei vauva joudu jäämään osastolle yöksi. Kultaakin kalliimpi asia on hyvä ystävä. En näe miten suhde mieheen voi jatkua tämän jälkeen. Ystäväni, jolla on itsellä pienet lapset kotona, joutuu auttamaan kun vauvan isää ei kiinnosta.
Joo, niin varmaan. Sairaan lapsen kanssa päivystyksessä ja kirjoittelet vauvapalstalle. Nyt meni vähän överiksi, muuten kyllä olet onnistuneesti saanut uhriutuvat miestenvihaajat liikkeelle.
Oletko sä koskaan ollut päivystyksessä? Tiedätkö mitä siellä tapahtuu? Se on suureksi osaksi odottelua.
No jos minä olisin joutunut sairaan lapsen kanssa päivystykseen, niin täytyy myöntää, että ei olisi kyllä tullut mieleenkään ruveta selailemaan ja kirjoittelemaan vauvapalstalle, vaikka kuinka odoteltaisiin, olisi kyllä muuta ajateltavaa kuin haukkua miestäni tuntemattomille.
Ihan ohis, mutta voi että inhoa tuota SANOITTAMISTA. Miksi ei voi vain yksinkertaisesti SANOA tai KERTOA? Onko sanoittaminen jotenkin hienompaa?