Lue keskustelun säännöt.
Mies jätti minut täysin pulaan vauvan kanssa
09.07.2022 |
Miehelle tuli viime viikolla kova flunssa, oli kolme päivää täysin sängyn pohjalla ja siitä vielä perjantain ja viikonlopun toipilaana. Minä perhevapaalaisena kotona vauvan kanssa. Vein miehelle teetä, keittoa ja parasetamolia sänkyyn. No, viime sunnuntaina sitten tauti alkoi jyllätä minullakin. Reilu 38 astetta kuumetta, nenä tukossa, heikotti. Siitä kaksi päivää niin myös vauva luonnollisesti sairastui. Mies ei suostunut jäämään töistä pois hoitaakseen vauvaa, että olisin saanut levätä (kuten hän sai ollessaan sairaana). Sanoi, ettei voi olla enää oman saikun jälkeen pois, Pomo ei tykkää. Tavallaan ymmärrän paineen, mutta ei kovin reilu tilanne minua kohtaan. Mies on siis ns ihan tavallisessa toimistotyössä, ei esim pelasta ihmisiä työkseen.
Olin ihan jaksamisen rajoilla itse sairaana ja hoidin tukkoisen vauvan siinä samalla. Vauva halusi olla sylissä koko ajan tietysti kipeänä.
Homma huipentui torstaina siihen, että minulla puhkesi kaiken huipuksi kauhea migreeni. En voi ottaa migreenilääkettä imetyksen takia eikä sitä olisi kotona ollutkaan kun en ole sitä raskauden aikanakaan voinut käyttää. Oksensin ja tärisin vessassa, aura siihen päälle. Vauva huutaa olohuoneessa. En ole koskaan tuntenut oloani yhtä avuttomaksi ja kamalaksi. Soitin tietysti miehelle, että tulee kotiin auttamaan. Ei meinannut millään uskoa, että tilanne on niin paha. Vasta kun sanoin erää soitan ambulanssin niin suostui lähtemään töistä ja tuli alkuiltapäivästä kotiin. Minä makasin loppupäivän sängyssä, Mies toi vauvan imetykselle ,mutta muuten hoisi hänet. Perjantaina eli eilen oloni oli vähän parempi, mutta flunssainen edelleen ja kuin jyrän alle jäänyt.
Kauheaksi tilanteen tekee se, että miehen lapsuuden ystävän häät ovat tänä viikonloppuna. Oli sovittu, että mies lähtee Perjantaina jo puolen päivän aikaan ajamaan juhlapaikkakunnalle ja tulee sunnuntaina kotiin. On odottanut juhlia tammikuusta lähtien. Minun ja vauvan oli tarkoituskin jäädä kotiin, koska en tunne tätä kaveriporukkaa hyvin eikä huvittanut lähteä pienen vauvan kanssa matkaamaan isoon tapahtumaan koronan takia. Oletin, että mies ymmärsi torstain tilanteesta, että osanotto täytyy perua ja hänen täytyy jäädä hoitamaan vauvaa ,jotta minä pystyn toipumaan. Eilen aamulla kuitenkin vähätteli asiaa ja sanoi lähtevänsä kun olihan minun migreeni hellittänyt jo. Vauva on edelleen kipeä, nukkuu max kahden tunnin pätkissä, minulla voimat aivan loppu ja flunssa edelleen.
No mies siis lähti eilen. Meidän ainoalla autolla. Kävi pikaisesti kaupassa, jääkaappi ammottu tyhjyyttä. Koti aivan sekaisin, pyykkivuori eteisessä ja minun olo aivan kauhea edelleen. Meillä oli kauhein riita tähän astisen suhteen aikana. Nyt mietin mitä teen, olo on petetty. Olisi ollut helpompi kuulla vaikka miehen pettäneen kuin että tahallaan jättää minut täysin pulaan tilanteessa, jossa olen ihan avuton ja poikki. Perusteli asiaa sillä että juhlat ovat hänelle tärkeät ja töistä ei voinut olla paineen takia pois kun juuri oli oma saikku alla. Joo uskon ja ymmärrän tämäkin puolen, mutta eihän tämä kaikki voi minun päälleni kaatua?
Emme ole mitään teinejä. Miehellä on vastuullinen työ, meillä on omistusasunto jne. Jotenki mies on elämässä siis tähän asti onnistut kantamaan vastuuta. Nyt tuntuu etten edes tunne koko ihmistä enää. Anteeksi avautuminen vauvapalstalla, en tiedä mitä pitäisi tehdä.
Kommentit (1874)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ON erilaisia kuin naiset. Mun mies ei osaa maalaisjärjellä ajatella yhtään mitään ja kyllä, hiuksia on saanut halkoa ja ratakiskoa vääntää.
Kyseessä on ihan korkeasti koulutettu ihminen muuten.
Harmi juttu, mutta älä yleistä. Minun mies on kyllä todella järkevä ja kykenee ajattelemaan ihan täyspäisesti. Ei ole tarvinnut halkoa hiuksia tai vääntää ratakiskoista mitään.
Se on sinun onnesi, kaikilla ei ole näin erinomaista miestä.
Erinomaista? Ihan normaali täyspäinen aikuinen ihminen. Miksi sinä olet halunnut jonkun jälkeenjääneen? Kyllä parempiakin vaihtoehtoja on.
Hienosti halusit ymmärtää väärin, ei ihme että et ymmärtänyt aloittajaakaan. Miehelläni on kolme akateemista loppututkintoa, että kai hän sitten on jälkeenjäänyt.
Arjessa selviytymistä ei sovi aliarvioida, on myös älykkyyden muoto. Kyllä pidän vajaana korkeastikin koulutettua miestä, joka ei arjen haasteista selviä. Oma mies, 6L ylioppilas ja yhden ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut huolehtii kyllä työnsä lisäksi kodin ja perheen. Enemmin otan hänen tasoisen kuin 3 tutkinnon toistaitoisen lisälapsen.
Ohhoh! No nyt on oikein valioyksilö! 🤭😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ON erilaisia kuin naiset. Mun mies ei osaa maalaisjärjellä ajatella yhtään mitään ja kyllä, hiuksia on saanut halkoa ja ratakiskoa vääntää.
Kyseessä on ihan korkeasti koulutettu ihminen muuten.
Harmi juttu, mutta älä yleistä. Minun mies on kyllä todella järkevä ja kykenee ajattelemaan ihan täyspäisesti. Ei ole tarvinnut halkoa hiuksia tai vääntää ratakiskoista mitään.
Se on sinun onnesi, kaikilla ei ole näin erinomaista miestä.
Erinomaista? Ihan normaali täyspäinen aikuinen ihminen. Miksi sinä olet halunnut jonkun jälkeenjääneen? Kyllä parempiakin vaihtoehtoja on.
Hienosti halusit ymmärtää väärin, ei ihme että et ymmärtänyt aloittajaakaan. Miehelläni on kolme akateemista loppututkintoa, että kai hän sitten on jälkeenjäänyt.
Ja ei siltikään kykene normaaliin ajatteluun eikä osaa kaupassa käydä kuten aikuiset ihmiset käy ja jos minun (ja monen muun) aikuinen mies osaa, niin se on jotenkin erinomaista? Minäkö en ymmärrä aloittajaa? Mistäpä sen repäisit?
Kirjoitustyylistäsi, siitä sen repäisin. Ja tavasta, jolla kehuit miestäsi. Se ei hyvää tiedä. Eikä se, että pidät akateemisia henkilöitä jälkeen jääneinä. Mutta taisit jo saada päivän huvisi?
Kehuin miestäni? Totesin, että älä yleistä, että miehet ovat niin erilaisia naisiin verrattuna, ettei kykene maalaisjärjellä ajatteluun, kuten sinun onneton akateemisesi. Ihme, että korostat miehesi koulutusta niin kovin, vaikka ei ymmärrä maalaisjärjellä mitään, niin on tainnut se miehen koulutus olla sinulle jotain erityisen tärkeää...
Mitä vikaa sussa ap on? Entäs teissä muissa naisissa. Löytyykö yhtään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi olisi ilman muuta pitänyt jäädä kotiin. Mutta jutelkaa kuitenkin rauhallisesti asiasta kun olette taas yhdessä.
Hääreissu olisi pitänyt perua. Mutta ei mies voi olla töistä saikulla sen takia että sinä olet kipeä jos sääntöjä tiukasti tulkitaan.
Hyvin harvassa työpaikassa on niin tiukat säännöt, että ei saa palkatonta vapaa, kerryttää miinussaldoja tai ottaa lomapäiviä äkillisissä tilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä vikaa sussa ap on? Entäs teissä muissa naisissa. Löytyykö yhtään
Varmaan iso vika on sekin, että sairasta puolisoa ei jätetä yksin huolehtimaan sairaasta lapsesta. Tuo vika löytyy myös minusta ja se on niinkin paha, että en jätä puolisoa sairastamaan yksinkään varmistamatta, että kotona on ihan kaikkea tarvittavaa ja minut saa puhelimella aina kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa kun on aina pärjännyt omien lasten kanssa , oli mies maisemissa tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Mammat kehuu kun niitten mies osaa käydä kaupassa 😂 Muuta ei sitten osatakaan?
Normaali ihminen osaa käydä kaupassa sukupuolesta riippumatta. Normaali aikuinen ihminen osaa myös paljon muuta ja etenkin, jos on lasten vanhempi, niin pakko osata vähän kaikenlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä tullut paljon keskustelua. Mies laittoi illalla myöhään viestin, että menee nukkumaan ,jotta on aamulla aikaisin ajokunnossa ja tulee heti sairaalaan. Nyt sitä odotellaan tässä, tosin ei hän täällä mitään voi tehdä, vauva on nyt ammattilaisten hoidossa ja voi jo paremmin kuin eilen. Mies kirjoitti pitkän viestin vielä myöhemmin kuinka on pahoillaan tapahtuneesta (siis "tapahtuneesta", ei omasta käytöksestään), ei ollut ymmärtänyt minun olevan niin sairas, hänellä oli käsitys, että hänen flunssansa tosiaan oli rajumpaa sorttia ja minulla vain pientä lämpöilyä (mulla oli kolmena päivänä kuumetta yli 38 astetta ilman mahdollisuutta lepoon, vetää ihan piippuun). En tiedä minkä lasien läpi hän katsoo tätä tilannetta..
Ja sen verran vielä että tiedän, että miehen työpaikalla on mahdollista olla poissa perhetilanteen vuoksi, työnantaja on ihan reilu, heillä on paljon perheellisiä töissä. Luulen että mun mies vaan on halunnut profiloitua kovaksi työntekijäksi, joka on aina paikalla. Palkaton vapaa kävisi mulle oikein hyvin, meillä on säästöt juuri tällaista varten. Olisi tehnyt etätöitä kun oli itse sairaana niin olisi voinut paremmalla omalla tunnolla olla sitten pois kun minä ja vauva sairastuttiin. Itse sitä mieltä ettei olisi pystynyt.
Minulla ei todellakaan ollut periaatteessa mitään sitä hääreissua vastaan,mutta mulle vaan käy selvemmäksi ja selvemmäksi että vastuuntuntoisen pienen vauvan isän olisi pitänyt tajuta perua reissu näissä olosuhteissa. Tästä en pääse ihan nopeasti yli.
Ap
Et varmasti pääse kun olet sen jo etukäteen päättänyt. Toivottavasti pystytte rakentavasti käymään asian läpi ilman ylimääräistä uhriutumista.
Kun meille syntyi vauva,muutettiin. Lähistöltä löytyi kauppa, apteekki ja julkinen liikenne.
Missä periferiassa ap asuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies oli ajattelematon, luultavasti uutena isänä ei vielä hoksaa omaa rooliaan muuttuneessa perhekuviossa. Tuli kuitenkin kotiin migreenin tullen ja haki kaupasta ruokaa, vaikka ostokset olivatkin sitä mitä yleensä ostetaan, ei ajatellut asiaa sen pidemmälle.
Turhaan täällä dissataan mies ja buustataan eroa. Mitään niin vakavaa ei ole tässä tapauksessa, että kannattaisi eroa miettiä. Mies luultavasti ymmärtää virhearvionsa ja muuttaa tapojaan, on pahoitellutkin jo. Minusta miehestä tulee vaikutelma tavallisesta miehestä joka on vähän ajattelematon, mutta ei mistään itsekkäästä siasta.
Ap sinulla on oikeus olla vihainen, mutta älä lietso turhaa draamaa. Kaikki me tehdään virheitä.
Joko tajuaa tai sitten ei. Meillä oli vauva-aikana samantyyppisiä aivopieruja mieheltä. Ajattelin pitkään, että asiat järjestyvät ja kyllä mies hoksaa jatkossa toimia eri tavalla, kun asia ei tule uutena. Vuosien päästä tajusin, ettei se itsekeskeisyys mihinkään kadonnut eikä mies ottanut opikseen mistään. Tuntui, että potki käytöksellään vain lisää päähän. Ero tuli, kun vanhin lapsi oli menossa kouluun. En vain jaksanut niitä jatkuvia pettymyksiä ja vastuun kantoa yksin. Eron jälkeen mies on kiukutellut useaan kertaan miten pienistä syistä ero tuli. Kaikki oli kuulema aivan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika vässykkä kundi. Mieluummin spermapankin katalogista valitsee kunnollisen perimän lapselleen, jos haluaa tehdä lapsen jostain syystä. Ihmiset tekee nykyään kaikenlaisia sopimuksia ja velvoittavia asiakirjoja kuten työsopimus, lainasopimus, vuokrasopimus, avioliittosopimus, avioehto, testamentti jne. Jostain syystä sopimusta lasten hoidosta ja huoltajuudesta ei tehdä kuin avioerossa tai päiväkodin hoitosopimuksen yhteydessä. Älytöntä.
Äitiys on yksi osa lapsen saamista, eli pitää miettiä ennakkoon, mitä se omalla kohdalla juridisesti ja käytännössä oikeasti tarkoittaa. Isyys on jo biologisena faktana täysin eri juttu. Ei se vastasyntynyt, vauva tai taapero mistään lakipykälistä välitä, vaan vaatii turvaa ja huolenpitoa siltä, jonka tuoksu ja otteet tuottavat turvan tunnetta.
Suosittelen kaikille lasta suunnitteleville suunnittelemaan jo tekovaiheessa, kuka tai ketkä ovat ne, jotka ovat lapsen saatavilla, kun tarve on. Tehkää asiasta kirjallinen sopimus. Ennen kummi oli se, joka lupasi asian nimikirjoituksellaan kummisopimuksessa. Naivi luottamus, että se on tietysti isi, on hölmö eikä perustu yhtään mihinkään muuhun kuin toiveeseen, perusteettomaan luottamukseen ja romanttiseen kuvitelmaan. Miehet pääsääntöisesti ei vastusta omia mielihalujaan ikinä. Jos joskus muulta vaikuttaa, on takana suurempi hyöty valitussa menettelyssä. Esim. Oma lapsi on sille miehelle oikeasti tärkeintä maailmassa. Tai se puoliso.
Ap, onko sillä teidän lapsella sellaisia nimettyjä kummeja, jotka ovat lupautuneet auttamaan teitä vanhempia lapsen kasvatuksessa? Ei kummien tarkoitus ole vain tuoda lahja synttäreille ja jouluna, vaan auttaa lapsen kasvatuksessa ja tukea vanhempia vanhmmuudessa. Vihkikaavassa sanotaan, että avioliiton tarkoitus on perheen perustaminen. Nimenannossa tai ristiäisissä kummit lupaavat auttaa nuoria vanhempia perheen kasvattamisessa, että se avioliittolupaus onnistuisi, eikä pari jäisi yksin ja perhe hajoaisi, koska ei yksin pystytä.
Koko idea noissa traditiossa on, että maapallolla on ollut miljardeja ihmisiä jo ennen meitä ja on hiffattu, että perheen perustaminen ja lasten kasvatus on haastavaa, samoin ruuan hankkiminen ja lämpimän kodin ylläpito. Jotta voitaisiin ylläpitää hyvinvoivaa ja tervettä yhteisöä, tarvitaan yhteistyötä. Ei vain perheen sisällä.
Aika ironista, että mies meni kaverinsa HÄIHIN tuossa tilanteessa. Kuuntelemaan ja juhlimaan niitä lupauksia, joista itse luistaa. Eri asia, jos oma vaimo, lapsi ja lapsen kummit olisivat sanoneet, mene vaan, me pärjätään täällä. Häät ovat tärkeä juhla.
Eikö olekin hassua ettei ap:n kaltaisilla henkilöillä ole yhtään ystävää, sukulaista, työkaveria tai naapuria jolta pyytää hätätapauksessa apua tai kyytiä? Luulisi etta asiaa olisi mietitty eteenkin jos tämä läheisriippuvainen asuu jossain metsän keskellä. Fb ja instat varmasti löytyy mutta yhtään ihmiskontaktia ei ole eikä osata hakea. Eikä edes osata tilata safkaa kotiin.
Isän ja puolison pitäisi olla se, johon hädässä turvataan. Hävettäisi todella soitella tuossa tilanteessa apua sukulaisilta ja kaverilta, kun oma mies jättänyt pulaan. Ehkä ainoastaan miehen äidille iäkkäisiin soittaa, sen verran sitä huonoakin puolisoa suojelee.
Kirjoituksestasi tulee mieleen eras lievästi kehitysvammainen tapaus joka tulipalon sattuessa yritti ensin tavoittaa miestään että soittaisi palokunnan paikalle. Talo paloi poroiksi ja vaimo torui miestään kun tämä ei vastannut puhelimeen ajoissa vaikka vaimolla oli tilanne päällä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä tullut paljon keskustelua. Mies laittoi illalla myöhään viestin, että menee nukkumaan ,jotta on aamulla aikaisin ajokunnossa ja tulee heti sairaalaan. Nyt sitä odotellaan tässä, tosin ei hän täällä mitään voi tehdä, vauva on nyt ammattilaisten hoidossa ja voi jo paremmin kuin eilen. Mies kirjoitti pitkän viestin vielä myöhemmin kuinka on pahoillaan tapahtuneesta (siis "tapahtuneesta", ei omasta käytöksestään), ei ollut ymmärtänyt minun olevan niin sairas, hänellä oli käsitys, että hänen flunssansa tosiaan oli rajumpaa sorttia ja minulla vain pientä lämpöilyä (mulla oli kolmena päivänä kuumetta yli 38 astetta ilman mahdollisuutta lepoon, vetää ihan piippuun). En tiedä minkä lasien läpi hän katsoo tätä tilannetta..
Ja sen verran vielä että tiedän, että miehen työpaikalla on mahdollista olla poissa perhetilanteen vuoksi, työnantaja on ihan reilu, heillä on paljon perheellisiä töissä. Luulen että mun mies vaan on halunnut profiloitua kovaksi työntekijäksi, joka on aina paikalla. Palkaton vapaa kävisi mulle oikein hyvin, meillä on säästöt juuri tällaista varten. Olisi tehnyt etätöitä kun oli itse sairaana niin olisi voinut paremmalla omalla tunnolla olla sitten pois kun minä ja vauva sairastuttiin. Itse sitä mieltä ettei olisi pystynyt.
Minulla ei todellakaan ollut periaatteessa mitään sitä hääreissua vastaan,mutta mulle vaan käy selvemmäksi ja selvemmäksi että vastuuntuntoisen pienen vauvan isän olisi pitänyt tajuta perua reissu näissä olosuhteissa. Tästä en pääse ihan nopeasti yli.
Ap
Voimia, ap. Ihan hyvältä kuulostaa, että mies pystyy myöntämään kuitenkin virhearvionsa. Tässä on mahdollisuus ottaa opiksi ja kasvaa isänä ja puolisona.
Mua vaan ihan puistattaa, kun järkevä ihminen vetoaa siihen, ettei ollut ymmärtänyt. Ei tarvitse kovin suuri älykkyysosamäärä olla, että ymmärtää, että 3vrk yli 38 asteen kuumeessa ollut, jolla ollut jo yksi migreenikohtaus ja joka ei ole saanut nukkua koko aikana yhtäkään yli 2h pätkää, ei ole siinä kunnossa, että hänet voi jättää yksin kotiin ilman valmista ruokaa ja autoa jo useita vuorokausia sairastaneen vauvan kanssa. Sori, mutta ei mene läpi.
Ja mulle meni tuollaiset ymmärtämättömyydet läpi monen monta kertaa lasteni isän kanssa. Se sama kaava vain alkoi toistumaan. Lasten kasvaessa tilanteet muuttuu, eli aina on ikään kuin uusi tilanne ja eri kehitysvaihe, jossa erilaiset haasteet.
Joka ikinen kerta kaikki uudet haasteet kaatui aina mun niskaan (sittenkin, kun oltiin molemmat jo työelämässä ja kulut meillä maksettiin puoliksi, molemmilla vaativa työ). Ja aina mies vetosi siihen, ettei ollut ymmärtänyt. Joskus jopa vasta sitten, kun olin kuukausia maininnut, ettei ole ok, että minun piti aina hoitaa jokin asia, niin sitten, kun tilanne oli ohi, eli lapsi kasvanut siitä yli, mies myöhemmin sanoi, ettei ymmärtänyt silloin, että olisihan hänenkin pitänyt osallistua. Siinä vaiheessa oli taas seuraavat ongelmat jo käsillä ja mies ei taaskaan muuttanut omaa tekemistään vastatakseen siihen uuteen tarpeeseen.
Tuo aika oli mulle todella raskasta ja hoidin siis kahden pienen lapsen kaikki asiat lähes yksin. Riideltiin miehen kanssa paljon, eli en tietenkään hyväksynyt sitä, että kaikki kaatui mun niskaan.
Mies oli korkeakoulutettu ja hyvässä työssä, joten en jälkikäteen sanottuna usko yhtään siihen, ettei ymmärtänyt noita tilanteita. Hän vain huomasi, että mä hoidan kaiken, ja hän voi sitten vedota ymmärtämättömyyteen.
Erottiin, kun esikoinen oli 4 ja kuopus 2v. Lapset on isällään joka toisen viikonlopun ja arki nyt jo helpompaa, kun ovat vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Mies oli ajattelematon, luultavasti uutena isänä ei vielä hoksaa omaa rooliaan muuttuneessa perhekuviossa. Tuli kuitenkin kotiin migreenin tullen ja haki kaupasta ruokaa, vaikka ostokset olivatkin sitä mitä yleensä ostetaan, ei ajatellut asiaa sen pidemmälle.
Turhaan täällä dissataan mies ja buustataan eroa. Mitään niin vakavaa ei ole tässä tapauksessa, että kannattaisi eroa miettiä. Mies luultavasti ymmärtää virhearvionsa ja muuttaa tapojaan, on pahoitellutkin jo. Minusta miehestä tulee vaikutelma tavallisesta miehestä joka on vähän ajattelematon, mutta ei mistään itsekkäästä siasta.
Ap sinulla on oikeus olla vihainen, mutta älä lietso turhaa draamaa. Kaikki me tehdään virheitä.
Paras kirjoitus tässä ketjussa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua alkoi todella säälittää miehet. Onko naiset oikeasti noin kamalia puolisoilleen?
Vierailija kirjoitti:
Mua alkoi todella säälittää miehet. Onko naiset oikeasti noin kamalia puolisoilleen?
Siis mitä ihmettä? Säälit miestä, joka ei ole perheensä tukena kun tarvitsisi olla?
Vierailija kirjoitti:
Mua alkoi todella säälittää miehet. Onko naiset oikeasti noin kamalia puolisoilleen?
Kamalia? Mietipäs tilannetta toisinpäin... Silloinkin säälisit miehiä, kun nainen jättää viikonlopuksi toipilaan miehen ja kipeän vauvan keskenään kotiin ilman autoa ja jääkaappi tyhjänä. Niin se vaan on.
Vierailija kirjoitti:
Mua alkoi todella säälittää miehet. Onko naiset oikeasti noin kamalia puolisoilleen?
Onneksi kuppiloista löytyy näitä likaisia poispotkittuja pehmoleluisiä ja mieslapsia, joita voit alkaa rauhassa hyysäämään.
Me karmeat mammat jaksetaan vaan edelleen vaatia puolisoksi vastuuntuntoista aikuista, joka kykenee maksamaan 50 % perheen menoista ja pitämään lapset hengissä ja terveinä ja puolison järjissään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä Ap ja häntä komppaavat teette elämästänne niin julmettuman vaikeeta? Miten teillä riittää resurssit?! Tämäkin tilanne olisi voitu välttää sillä, että riitelyn sijaan ap sanoo et Okei tietty meet, mutta anna mun nukkua vielä hetki aamulla (vaikka tosiaan olikin saanut nukkua to iltapäivästä) ja tuotko kaupasta jotain helppoa safkaa. Netflix pyörimään ja viikonloppu koomaa.
Vauvan osastolle vienti nyt oli vähän hätävarjelun liioittelua, mutta tällöinkin asenteella ei täs mitään, onpas paska tsägä, viesti miehelle et tämä on tilanne meen näyttämään ja raportoin, tuu aamulla mahdollisimman aikasin oon ihan poikki. Kuten ap eilenkin kirjoitti niin sillä vauvalla ei ollut mitään vakavaa hätää eikä mies siellä sairaalassakaan mitään voisi tehdä.
Tuo uskomaton symbioosin edellyttäminen, marttyyrius ja uhriutuminen on aivan käsittämätöntä.
Älkää sentään dissatko tuota lapsen sairaalaan vientiä. Se oli ainoa oikea ratkaisu. Ei sinne osastolle turhaan oteta vaan tilanne on todella ollut vakava, kun ei ole kotiin päästetty/laitettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä tullut paljon keskustelua. Mies laittoi illalla myöhään viestin, että menee nukkumaan ,jotta on aamulla aikaisin ajokunnossa ja tulee heti sairaalaan. Nyt sitä odotellaan tässä, tosin ei hän täällä mitään voi tehdä, vauva on nyt ammattilaisten hoidossa ja voi jo paremmin kuin eilen. Mies kirjoitti pitkän viestin vielä myöhemmin kuinka on pahoillaan tapahtuneesta (siis "tapahtuneesta", ei omasta käytöksestään), ei ollut ymmärtänyt minun olevan niin sairas, hänellä oli käsitys, että hänen flunssansa tosiaan oli rajumpaa sorttia ja minulla vain pientä lämpöilyä (mulla oli kolmena päivänä kuumetta yli 38 astetta ilman mahdollisuutta lepoon, vetää ihan piippuun). En tiedä minkä lasien läpi hän katsoo tätä tilannetta..
Ja sen verran vielä että tiedän, että miehen työpaikalla on mahdollista olla poissa perhetilanteen vuoksi, työnantaja on ihan reilu, heillä on paljon perheellisiä töissä. Luulen että mun mies vaan on halunnut profiloitua kovaksi työntekijäksi, joka on aina paikalla. Palkaton vapaa kävisi mulle oikein hyvin, meillä on säästöt juuri tällaista varten. Olisi tehnyt etätöitä kun oli itse sairaana niin olisi voinut paremmalla omalla tunnolla olla sitten pois kun minä ja vauva sairastuttiin. Itse sitä mieltä ettei olisi pystynyt.
Minulla ei todellakaan ollut periaatteessa mitään sitä hääreissua vastaan,mutta mulle vaan käy selvemmäksi ja selvemmäksi että vastuuntuntoisen pienen vauvan isän olisi pitänyt tajuta perua reissu näissä olosuhteissa. Tästä en pääse ihan nopeasti yli.
Ap
Voimia, ap. Ihan hyvältä kuulostaa, että mies pystyy myöntämään kuitenkin virhearvionsa. Tässä on mahdollisuus ottaa opiksi ja kasvaa isänä ja puolisona.
Mua vaan ihan puistattaa, kun järkevä ihminen vetoaa siihen, ettei ollut ymmärtänyt. Ei tarvitse kovin suuri älykkyysosamäärä olla, että ymmärtää, että 3vrk yli 38 asteen kuumeessa ollut, jolla ollut jo yksi migreenikohtaus ja joka ei ole saanut nukkua koko aikana yhtäkään yli 2h pätkää, ei ole siinä kunnossa, että hänet voi jättää yksin kotiin ilman valmista ruokaa ja autoa jo useita vuorokausia sairastaneen vauvan kanssa. Sori, mutta ei mene läpi.
Ja mulle meni tuollaiset ymmärtämättömyydet läpi monen monta kertaa lasteni isän kanssa. Se sama kaava vain alkoi toistumaan. Lasten kasvaessa tilanteet muuttuu, eli aina on ikään kuin uusi tilanne ja eri kehitysvaihe, jossa erilaiset haasteet.
Joka ikinen kerta kaikki uudet haasteet kaatui aina mun niskaan (sittenkin, kun oltiin molemmat jo työelämässä ja kulut meillä maksettiin puoliksi, molemmilla vaativa työ). Ja aina mies vetosi siihen, ettei ollut ymmärtänyt. Joskus jopa vasta sitten, kun olin kuukausia maininnut, ettei ole ok, että minun piti aina hoitaa jokin asia, niin sitten, kun tilanne oli ohi, eli lapsi kasvanut siitä yli, mies myöhemmin sanoi, ettei ymmärtänyt silloin, että olisihan hänenkin pitänyt osallistua. Siinä vaiheessa oli taas seuraavat ongelmat jo käsillä ja mies ei taaskaan muuttanut omaa tekemistään vastatakseen siihen uuteen tarpeeseen.
Tuo aika oli mulle todella raskasta ja hoidin siis kahden pienen lapsen kaikki asiat lähes yksin. Riideltiin miehen kanssa paljon, eli en tietenkään hyväksynyt sitä, että kaikki kaatui mun niskaan.
Mies oli korkeakoulutettu ja hyvässä työssä, joten en jälkikäteen sanottuna usko yhtään siihen, ettei ymmärtänyt noita tilanteita. Hän vain huomasi, että mä hoidan kaiken, ja hän voi sitten vedota ymmärtämättömyyteen.
Erottiin, kun esikoinen oli 4 ja kuopus 2v. Lapset on isällään joka toisen viikonlopun ja arki nyt jo helpompaa, kun ovat vanhempia.
Tämä on sinun kokemus . Ei ap:n.
Ihmiset aina kuvittelee että muilla on samanlaista. Kerron jumyuutisen , ei ole. Jokaisen parisuhde, mies ja tilanne on eri.
Tämän jutun avaamiseen menisi niin kauan aikaa, ettei sitä täällä ratkaista.
Jokainen huutaa päälle omia totuuksia ja kun mielipide on jo naulittu, niin sitä on hyvin vaikeaa muuttaa.
Täällä riitely on siis ajanhukkaa. Me emme tiedä oikeasti yhtään mitään ap: n miehestä ja parisuhteesta/ elämästä.
Voi luoja tuota äitienpäivää ja uhriutumista. Ihan kaukea pirttihirmu! Minä minä minä minä