Lue keskustelun säännöt.
Mies jätti minut täysin pulaan vauvan kanssa
09.07.2022 |
Miehelle tuli viime viikolla kova flunssa, oli kolme päivää täysin sängyn pohjalla ja siitä vielä perjantain ja viikonlopun toipilaana. Minä perhevapaalaisena kotona vauvan kanssa. Vein miehelle teetä, keittoa ja parasetamolia sänkyyn. No, viime sunnuntaina sitten tauti alkoi jyllätä minullakin. Reilu 38 astetta kuumetta, nenä tukossa, heikotti. Siitä kaksi päivää niin myös vauva luonnollisesti sairastui. Mies ei suostunut jäämään töistä pois hoitaakseen vauvaa, että olisin saanut levätä (kuten hän sai ollessaan sairaana). Sanoi, ettei voi olla enää oman saikun jälkeen pois, Pomo ei tykkää. Tavallaan ymmärrän paineen, mutta ei kovin reilu tilanne minua kohtaan. Mies on siis ns ihan tavallisessa toimistotyössä, ei esim pelasta ihmisiä työkseen.
Olin ihan jaksamisen rajoilla itse sairaana ja hoidin tukkoisen vauvan siinä samalla. Vauva halusi olla sylissä koko ajan tietysti kipeänä.
Homma huipentui torstaina siihen, että minulla puhkesi kaiken huipuksi kauhea migreeni. En voi ottaa migreenilääkettä imetyksen takia eikä sitä olisi kotona ollutkaan kun en ole sitä raskauden aikanakaan voinut käyttää. Oksensin ja tärisin vessassa, aura siihen päälle. Vauva huutaa olohuoneessa. En ole koskaan tuntenut oloani yhtä avuttomaksi ja kamalaksi. Soitin tietysti miehelle, että tulee kotiin auttamaan. Ei meinannut millään uskoa, että tilanne on niin paha. Vasta kun sanoin erää soitan ambulanssin niin suostui lähtemään töistä ja tuli alkuiltapäivästä kotiin. Minä makasin loppupäivän sängyssä, Mies toi vauvan imetykselle ,mutta muuten hoisi hänet. Perjantaina eli eilen oloni oli vähän parempi, mutta flunssainen edelleen ja kuin jyrän alle jäänyt.
Kauheaksi tilanteen tekee se, että miehen lapsuuden ystävän häät ovat tänä viikonloppuna. Oli sovittu, että mies lähtee Perjantaina jo puolen päivän aikaan ajamaan juhlapaikkakunnalle ja tulee sunnuntaina kotiin. On odottanut juhlia tammikuusta lähtien. Minun ja vauvan oli tarkoituskin jäädä kotiin, koska en tunne tätä kaveriporukkaa hyvin eikä huvittanut lähteä pienen vauvan kanssa matkaamaan isoon tapahtumaan koronan takia. Oletin, että mies ymmärsi torstain tilanteesta, että osanotto täytyy perua ja hänen täytyy jäädä hoitamaan vauvaa ,jotta minä pystyn toipumaan. Eilen aamulla kuitenkin vähätteli asiaa ja sanoi lähtevänsä kun olihan minun migreeni hellittänyt jo. Vauva on edelleen kipeä, nukkuu max kahden tunnin pätkissä, minulla voimat aivan loppu ja flunssa edelleen.
No mies siis lähti eilen. Meidän ainoalla autolla. Kävi pikaisesti kaupassa, jääkaappi ammottu tyhjyyttä. Koti aivan sekaisin, pyykkivuori eteisessä ja minun olo aivan kauhea edelleen. Meillä oli kauhein riita tähän astisen suhteen aikana. Nyt mietin mitä teen, olo on petetty. Olisi ollut helpompi kuulla vaikka miehen pettäneen kuin että tahallaan jättää minut täysin pulaan tilanteessa, jossa olen ihan avuton ja poikki. Perusteli asiaa sillä että juhlat ovat hänelle tärkeät ja töistä ei voinut olla paineen takia pois kun juuri oli oma saikku alla. Joo uskon ja ymmärrän tämäkin puolen, mutta eihän tämä kaikki voi minun päälleni kaatua?
Emme ole mitään teinejä. Miehellä on vastuullinen työ, meillä on omistusasunto jne. Jotenki mies on elämässä siis tähän asti onnistut kantamaan vastuuta. Nyt tuntuu etten edes tunne koko ihmistä enää. Anteeksi avautuminen vauvapalstalla, en tiedä mitä pitäisi tehdä.
Kommentit (1874)
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä Ap ja häntä komppaavat teette elämästänne niin julmettuman vaikeeta? Miten teillä riittää resurssit?! Tämäkin tilanne olisi voitu välttää sillä, että riitelyn sijaan ap sanoo et Okei tietty meet, mutta anna mun nukkua vielä hetki aamulla (vaikka tosiaan olikin saanut nukkua to iltapäivästä) ja tuotko kaupasta jotain helppoa safkaa. Netflix pyörimään ja viikonloppu koomaa.
Vauvan osastolle vienti nyt oli vähän hätävarjelun liioittelua, mutta tällöinkin asenteella ei täs mitään, onpas paska tsägä, viesti miehelle et tämä on tilanne meen näyttämään ja raportoin, tuu aamulla mahdollisimman aikasin oon ihan poikki. Kuten ap eilenkin kirjoitti niin sillä vauvalla ei ollut mitään vakavaa hätää eikä mies siellä sairaalassakaan mitään voisi tehdä.
Tuo uskomaton symbioosin edellyttäminen, marttyyrius ja uhriutuminen on aivan käsittämätöntä.
Olisiko viestisi sama, jos nainen olisi ollut se, joka jättää puolikuntoisen miehen ja kipeän vauvan keskenään kotiin viikonlopuksi ilman autoa? Netflix vaan pyörimään ja koomaa :D keskivertomiehelle tällainen tilanne olisi oikeasti mahdottomuus. Jopa muutaman tunnin äidin poissaolo tekee monesta miehestä ihan avuttoman ja soitellaan perään ja vaaditaan kotiin pienestäkin inahduksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä Ap ja häntä komppaavat teette elämästänne niin julmettuman vaikeeta? Miten teillä riittää resurssit?! Tämäkin tilanne olisi voitu välttää sillä, että riitelyn sijaan ap sanoo et Okei tietty meet, mutta anna mun nukkua vielä hetki aamulla (vaikka tosiaan olikin saanut nukkua to iltapäivästä) ja tuotko kaupasta jotain helppoa safkaa. Netflix pyörimään ja viikonloppu koomaa.
Vauvan osastolle vienti nyt oli vähän hätävarjelun liioittelua, mutta tällöinkin asenteella ei täs mitään, onpas paska tsägä, viesti miehelle et tämä on tilanne meen näyttämään ja raportoin, tuu aamulla mahdollisimman aikasin oon ihan poikki. Kuten ap eilenkin kirjoitti niin sillä vauvalla ei ollut mitään vakavaa hätää eikä mies siellä sairaalassakaan mitään voisi tehdä.
Tuo uskomaton symbioosin edellyttäminen, marttyyrius ja uhriutuminen on aivan käsittämätöntä.
Normaali mies ymmärtää, että sairas ja huonosti nukkuva puoliso tarvitsee unta. Normaali mies ymmärtää, että jääkaappiin pitää varata tarpeeksi hyvää ja valmista ruokaa. Normaali mies ymmärtää, että varmuuden vuoksi pitää hankkia lääkekaappiin täytettä, jos siellä ei ole särkylääkettä. Normaali mies osaa jopa kysyä vaimoltaan, pitääkö tuoda vielä jotain, jolloin vaimo voi sanoa, että tuo varuilta kolli vastiketta.
Ja ei, sairaalaan ei oteta ketään, ei edes vauvaa, varmuuden vuoksi.
Miehelle on ihan turha kirjoitella viestejä, että lähden käyttämään lasta lääkärissä. Mies ei sillä tiedolla tee mitään.
Nyt kyllä tehtiin kärpäsestä härkänen.
Eihän sitä muuta ehtisi kuin tappelemaan, jos tuon asenteen ottaisi.
Jokainen, joka vetoaa miehen "ymmärtämättömyyteen" kyllä armahtaa miehen kaikesta vastuunkannosta.
Sitäpaitsi, oletan vahvasti että AP ei ole sekaantunut mihinkään kymmenvuotiaaseen ipanaan. Joten, älkää kohdelko miestä kuin lasta. Kymmenvuotiaalta ei voi odottaa ymmärtämistä muuttuneista tilanteista ja vastuun kantamisesta.
Tuollainen älyn vähättely on aika loukkaavaa miestä kohtaan, eiköstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä Ap ja häntä komppaavat teette elämästänne niin julmettuman vaikeeta? Miten teillä riittää resurssit?! Tämäkin tilanne olisi voitu välttää sillä, että riitelyn sijaan ap sanoo et Okei tietty meet, mutta anna mun nukkua vielä hetki aamulla (vaikka tosiaan olikin saanut nukkua to iltapäivästä) ja tuotko kaupasta jotain helppoa safkaa. Netflix pyörimään ja viikonloppu koomaa.
Vauvan osastolle vienti nyt oli vähän hätävarjelun liioittelua, mutta tällöinkin asenteella ei täs mitään, onpas paska tsägä, viesti miehelle et tämä on tilanne meen näyttämään ja raportoin, tuu aamulla mahdollisimman aikasin oon ihan poikki. Kuten ap eilenkin kirjoitti niin sillä vauvalla ei ollut mitään vakavaa hätää eikä mies siellä sairaalassakaan mitään voisi tehdä.
Tuo uskomaton symbioosin edellyttäminen, marttyyrius ja uhriutuminen on aivan käsittämätöntä.
Normaali mies ymmärtää, että sairas ja huonosti nukkuva puoliso tarvitsee unta. Normaali mies ymmärtää, että jääkaappiin pitää varata tarpeeksi hyvää ja valmista ruokaa. Normaali mies ymmärtää, että varmuuden vuoksi pitää hankkia lääkekaappiin täytettä, jos siellä ei ole särkylääkettä. Normaali mies osaa jopa kysyä vaimoltaan, pitääkö tuoda vielä jotain, jolloin vaimo voi sanoa, että tuo varuilta kolli vastiketta.
Ja ei, sairaalaan ei oteta ketään, ei edes vauvaa, varmuuden vuoksi.
Miehelle on ihan turha kirjoitella viestejä, että lähden käyttämään lasta lääkärissä. Mies ei sillä tiedolla tee mitään.
"Kolli vastiketta" 😃 Normaali nainen pärjää vauvansa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ois kannattanut tutustua miehen luonteeseen eikä lompakkoon paremmin ennen yhteenmuuttoa. Suomalaiset naiset on joko kaikkein surkeimpia luonnetuntijoita tai maailman suurimpia valittajia. Kumpia ootte?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua alkoi todella säälittää miehet. Onko naiset oikeasti noin kamalia puolisoilleen?
Siis mitä ihmettä? Säälit miestä, joka ei ole perheensä tukena kun tarvitsisi olla?
Joo säälin minäkin. Koska Ap:n tilanne ei ollut mitenkään sellainen, että siinä olisi pitänyt aikuista ihmistä kädestä pidellä ja silitellä kun vaakakupissa painaa ainutkertainen meno joka ollut pitkään tiedossa. Toki olisivat voineet järjestelyistä avoimesti keskustella, mutta sen sijaan kävivät suhteensa suurimman et mee - meenpäs riidan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä Ap ja häntä komppaavat teette elämästänne niin julmettuman vaikeeta? Miten teillä riittää resurssit?! Tämäkin tilanne olisi voitu välttää sillä, että riitelyn sijaan ap sanoo et Okei tietty meet, mutta anna mun nukkua vielä hetki aamulla (vaikka tosiaan olikin saanut nukkua to iltapäivästä) ja tuotko kaupasta jotain helppoa safkaa. Netflix pyörimään ja viikonloppu koomaa.
Vauvan osastolle vienti nyt oli vähän hätävarjelun liioittelua, mutta tällöinkin asenteella ei täs mitään, onpas paska tsägä, viesti miehelle et tämä on tilanne meen näyttämään ja raportoin, tuu aamulla mahdollisimman aikasin oon ihan poikki. Kuten ap eilenkin kirjoitti niin sillä vauvalla ei ollut mitään vakavaa hätää eikä mies siellä sairaalassakaan mitään voisi tehdä.
Tuo uskomaton symbioosin edellyttäminen, marttyyrius ja uhriutuminen on aivan käsittämätöntä.
Normaali mies ymmärtää, että sairas ja huonosti nukkuva puoliso tarvitsee unta. Normaali mies ymmärtää, että jääkaappiin pitää varata tarpeeksi hyvää ja valmista ruokaa. Normaali mies ymmärtää, että varmuuden vuoksi pitää hankkia lääkekaappiin täytettä, jos siellä ei ole särkylääkettä. Normaali mies osaa jopa kysyä vaimoltaan, pitääkö tuoda vielä jotain, jolloin vaimo voi sanoa, että tuo varuilta kolli vastiketta.
Ja ei, sairaalaan ei oteta ketään, ei edes vauvaa, varmuuden vuoksi.
Miehelle on ihan turha kirjoitella viestejä, että lähden käyttämään lasta lääkärissä. Mies ei sillä tiedolla tee mitään.
"Kolli vastiketta" 😃 Normaali nainen pärjää vauvansa kanssa.
Normaali mies ei varmaankaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä Ap ja häntä komppaavat teette elämästänne niin julmettuman vaikeeta? Miten teillä riittää resurssit?! Tämäkin tilanne olisi voitu välttää sillä, että riitelyn sijaan ap sanoo et Okei tietty meet, mutta anna mun nukkua vielä hetki aamulla (vaikka tosiaan olikin saanut nukkua to iltapäivästä) ja tuotko kaupasta jotain helppoa safkaa. Netflix pyörimään ja viikonloppu koomaa.
Vauvan osastolle vienti nyt oli vähän hätävarjelun liioittelua, mutta tällöinkin asenteella ei täs mitään, onpas paska tsägä, viesti miehelle et tämä on tilanne meen näyttämään ja raportoin, tuu aamulla mahdollisimman aikasin oon ihan poikki. Kuten ap eilenkin kirjoitti niin sillä vauvalla ei ollut mitään vakavaa hätää eikä mies siellä sairaalassakaan mitään voisi tehdä.
Tuo uskomaton symbioosin edellyttäminen, marttyyrius ja uhriutuminen on aivan käsittämätöntä.
Normaali mies ymmärtää, että sairas ja huonosti nukkuva puoliso tarvitsee unta. Normaali mies ymmärtää, että jääkaappiin pitää varata tarpeeksi hyvää ja valmista ruokaa. Normaali mies ymmärtää, että varmuuden vuoksi pitää hankkia lääkekaappiin täytettä, jos siellä ei ole särkylääkettä. Normaali mies osaa jopa kysyä vaimoltaan, pitääkö tuoda vielä jotain, jolloin vaimo voi sanoa, että tuo varuilta kolli vastiketta.
Ja ei, sairaalaan ei oteta ketään, ei edes vauvaa, varmuuden vuoksi.
Miehelle on ihan turha kirjoitella viestejä, että lähden käyttämään lasta lääkärissä. Mies ei sillä tiedolla tee mitään.
"Kolli vastiketta" 😃 Normaali nainen pärjää vauvansa kanssa.
Millä se täysimetetty vauva oikein elää, jos naisella on oman sairauden takia maidontuotanto ehtynyt? Ihan oikeasti kiinnostaa, mitä sinä tuossa tapauksessa tekisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä tullut paljon keskustelua. Mies laittoi illalla myöhään viestin, että menee nukkumaan ,jotta on aamulla aikaisin ajokunnossa ja tulee heti sairaalaan. Nyt sitä odotellaan tässä, tosin ei hän täällä mitään voi tehdä, vauva on nyt ammattilaisten hoidossa ja voi jo paremmin kuin eilen. Mies kirjoitti pitkän viestin vielä myöhemmin kuinka on pahoillaan tapahtuneesta (siis "tapahtuneesta", ei omasta käytöksestään), ei ollut ymmärtänyt minun olevan niin sairas, hänellä oli käsitys, että hänen flunssansa tosiaan oli rajumpaa sorttia ja minulla vain pientä lämpöilyä (mulla oli kolmena päivänä kuumetta yli 38 astetta ilman mahdollisuutta lepoon, vetää ihan piippuun). En tiedä minkä lasien läpi hän katsoo tätä tilannetta..
Ja sen verran vielä että tiedän, että miehen työpaikalla on mahdollista olla poissa perhetilanteen vuoksi, työnantaja on ihan reilu, heillä on paljon perheellisiä töissä. Luulen että mun mies vaan on halunnut profiloitua kovaksi työntekijäksi, joka on aina paikalla. Palkaton vapaa kävisi mulle oikein hyvin, meillä on säästöt juuri tällaista varten. Olisi tehnyt etätöitä kun oli itse sairaana niin olisi voinut paremmalla omalla tunnolla olla sitten pois kun minä ja vauva sairastuttiin. Itse sitä mieltä ettei olisi pystynyt.
Minulla ei todellakaan ollut periaatteessa mitään sitä hääreissua vastaan,mutta mulle vaan käy selvemmäksi ja selvemmäksi että vastuuntuntoisen pienen vauvan isän olisi pitänyt tajuta perua reissu näissä olosuhteissa. Tästä en pääse ihan nopeasti yli.
Ap
Voimia, ap. Ihan hyvältä kuulostaa, että mies pystyy myöntämään kuitenkin virhearvionsa. Tässä on mahdollisuus ottaa opiksi ja kasvaa isänä ja puolisona.
Mua vaan ihan puistattaa, kun järkevä ihminen vetoaa siihen, ettei ollut ymmärtänyt. Ei tarvitse kovin suuri älykkyysosamäärä olla, että ymmärtää, että 3vrk yli 38 asteen kuumeessa ollut, jolla ollut jo yksi migreenikohtaus ja joka ei ole saanut nukkua koko aikana yhtäkään yli 2h pätkää, ei ole siinä kunnossa, että hänet voi jättää yksin kotiin ilman valmista ruokaa ja autoa jo useita vuorokausia sairastaneen vauvan kanssa. Sori, mutta ei mene läpi.
Ja mulle meni tuollaiset ymmärtämättömyydet läpi monen monta kertaa lasteni isän kanssa. Se sama kaava vain alkoi toistumaan. Lasten kasvaessa tilanteet muuttuu, eli aina on ikään kuin uusi tilanne ja eri kehitysvaihe, jossa erilaiset haasteet.
Joka ikinen kerta kaikki uudet haasteet kaatui aina mun niskaan (sittenkin, kun oltiin molemmat jo työelämässä ja kulut meillä maksettiin puoliksi, molemmilla vaativa työ). Ja aina mies vetosi siihen, ettei ollut ymmärtänyt. Joskus jopa vasta sitten, kun olin kuukausia maininnut, ettei ole ok, että minun piti aina hoitaa jokin asia, niin sitten, kun tilanne oli ohi, eli lapsi kasvanut siitä yli, mies myöhemmin sanoi, ettei ymmärtänyt silloin, että olisihan hänenkin pitänyt osallistua. Siinä vaiheessa oli taas seuraavat ongelmat jo käsillä ja mies ei taaskaan muuttanut omaa tekemistään vastatakseen siihen uuteen tarpeeseen.
Tuo aika oli mulle todella raskasta ja hoidin siis kahden pienen lapsen kaikki asiat lähes yksin. Riideltiin miehen kanssa paljon, eli en tietenkään hyväksynyt sitä, että kaikki kaatui mun niskaan.
Mies oli korkeakoulutettu ja hyvässä työssä, joten en jälkikäteen sanottuna usko yhtään siihen, ettei ymmärtänyt noita tilanteita. Hän vain huomasi, että mä hoidan kaiken, ja hän voi sitten vedota ymmärtämättömyyteen.
Erottiin, kun esikoinen oli 4 ja kuopus 2v. Lapset on isällään joka toisen viikonlopun ja arki nyt jo helpompaa, kun ovat vanhempia.
Tämä on sinun kokemus . Ei ap:n.
Ihmiset aina kuvittelee että muilla on samanlaista. Kerron jumyuutisen , ei ole. Jokaisen parisuhde, mies ja tilanne on eri.
Tämän jutun avaamiseen menisi niin kauan aikaa, ettei sitä täällä ratkaista.
Jokainen huutaa päälle omia totuuksia ja kun mielipide on jo naulittu, niin sitä on hyvin vaikeaa muuttaa.
Täällä riitely on siis ajanhukkaa. Me emme tiedä oikeasti yhtään mitään ap: n miehestä ja parisuhteesta/ elämästä.
Joo, ei kyllä minäkin varmasti vielä jatkaisin miehen kanssa ap:n tilanteessa, jos tuo oli ensimmäinen kerta, kun jotain tuollaista tapahtui. Itsehän kestin tuollaisia temppuja kokonaista 4 vuotta. Sanonpahan vaan, etten pidä kovin todennäköisenä sitä, että mies siitä muuttuu, vaikka kuinka nyt yrittää selittää, ettei vain ymmärtänyt. Typerä tekosyy. Sanoisi suoraan, että olin huono isä ja aviomies, halusin bilettää ja oletin, että selviät jotenkin. Ja sitten ei koskaan enää tekisi mitään vastaavaa. Tuskinpa vaan menee niin, kun mies ei siis ole myöntänyt tehneensä aktiivisesti mitään väärää, vaan vetoaa ymmärtämättömyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua alkoi todella säälittää miehet. Onko naiset oikeasti noin kamalia puolisoilleen?
Siis mitä ihmettä? Säälit miestä, joka ei ole perheensä tukena kun tarvitsisi olla?
Joo säälin minäkin. Koska Ap:n tilanne ei ollut mitenkään sellainen, että siinä olisi pitänyt aikuista ihmistä kädestä pidellä ja silitellä kun vaakakupissa painaa ainutkertainen meno joka ollut pitkään tiedossa. Toki olisivat voineet järjestelyistä avoimesti keskustella, mutta sen sijaan kävivät suhteensa suurimman et mee - meenpäs riidan.
Ei, jonkun kaverin häät eivät ole mikään ainutkertainen meno. Ties vaikka tyyppi on nyt kolmatta kertaa menossa naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ihna ja kiltti isäni oli vaatinut äitiäni perunanistutukseen (ja painavien laarien kantamiseen ) seuraavana päivänä kun esikoisen (minut)synnyttänyt äiti oli sairaalasta kotiutunut. Isänäiti hoiti sitten minua. Synnytys oli pitkittynyt, istukka irroiteltu, vauva virvoiteltu (olin sininen, juuttunut kanavaan).
Äiti on vieläkin nyt jo edesmenneelle isälleni tuosta kiukkuinen. Ja varmaan itselleenkin, kun ei osannut pitää puoliaan.
Silti olen tosi onnellinen, että äiti ei lähtenyt vauva kainalossa, että jäi, että pysyivät yhdessä (vaikka välillä puhuttiin ns isoin kirjaimin, eli riitelivät railakkaasti). Isä oli ihana, kiltti, kannustava, ohjaava ja rakastava isä. Vaikka aluksi ei varmaan siltä näyttänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin ilman muuta päästänyt miehen lähtemään. Tottakai, ainutlaatuinen juttu, flunssia tulee ja menee. Olisimme toki suunnitelleet planB:n valmiiksi: kuka lähipiiristä pääsee tulemaan lyhyelläkin varotusajalla lasta ja minua hoitamaan. Vai olisko jo varmuudeksi soitettu sisko, serkku tai anoppi paikalle?
p.s. töistä ei voi palkallisesti olla poissa jos kotona lasta hoitava puoliso on kipeä. Miehen täytyisi ottaa palkatonta vapaata silloin. Usein vaan tulee halvemmaksi palkata 9,5€/h lastenvahti MML:stä kun miehen ottaa palkatonta. En siis ymmärrä miksei mikään muu kelpaa kun se, että mies on kotona.
No miksi mies ei soittanut ap:lle apuja? Esim omat vanhempansa, jotka varmasti vapaaehtoisesti mielellään olisivat tulleet tuon flunssan itselleenkin hakemaan, että poika pääsee rimpsalle.
Miksi ap ei soittanut itselleen apua? Kai hän on oikeustoimikelpoinen?
Eihän kukaan ulkopuolinen nyt tule auttamaan sairastunutta perhettä näinä aikoina. Varsinkaan siitä syystä, että taudin jo sairastaneen lapsen huoltajan tarvii päästä bilettämään. Meinaat, että joku hoitaja haluis itelleen taudin hakea siitä syystä? Ap:n kaveri lupasi kuitenkin tulla (vaikka hänelläkin pienet lapset, jotka olisivat taudin sitten saaneet), mutta ei tarvittu, kun ap ja vauva jäivät sairaalaan yöksi.
Vaikka tuota miten kääntelee, niin kyllä sen isän olisi pitänyt hoitaa hommansa, eli tukea ja hoitaa sairastavaa perhettään. Isähän sen taudin oli perheeseen tuonutkin, kun ekana sairasti.Ap:n mies ei mennyt bilettämään vaan todistamaan hyvän ystävänsä vihkimistä.
Miksi oletetaan, että isän on pakko pysyä vauvakuplassa äidin kanssa, miksi hänen tulee katkaista kaikki ihmissuhteensa vain siksi, että äiti ei suostu hoitamaan vauvaa kuin 8h/vrk? Jos lähtökohtana on se, että miehellä ei saa olla ystäviä eikä näiden kanssa saa olla, niin ei ihme, että iso osa miehistä ei halua perhettä.
Ap:n sairaudesta ei ole olemassa edes diagnoosia, migreenin voi kehittää itselleen ihan vain haluamalla kuten monia muitakin oireita.
Minusta ap:n paikka olisi jossain ensikodissa, jossa aikuiset opettaisivat, miten vauvaa hoidetaan ja miten tässä maailmassa selvitään hengissä.
Vihkiminen kestää alle tunnin, hääjuhlat muutaman tunnin sen päälle. Matkoineen tuo olisi hoitunut 12 tunnissa. Jostain syystä mies kuitenkin on poissa 48 h, vaikka vauva ja lapsi sairaana.
En ehdi alkaa lukemaan koko ketjua, mutta jos tuo pitää paikkansa, että mies oli hankalassa tilanteessa kaverin hääreissulla 48h, niin kyllähän tuo pahalta kuulostaa. Joskus elämässä joutuu tekemään kompromisseja, perheellinen aika useinkin, ja minusta järkevä ratkaisu olisi ollut joko olla menemättä ollenkaan tai sitten juuri noin kuin edellinen ehdotti, eli kunnioittaa häitä läsnäolollaan, mutta minimoida siihen käytetty aika. Miten voi juhlia ylimääräistä, jos vaimo ja lapsi ovat hankalassa tilanteessa? Elämä on priorisointia, usein lyhyelläkin aikajänteellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä Ap ja häntä komppaavat teette elämästänne niin julmettuman vaikeeta? Miten teillä riittää resurssit?! Tämäkin tilanne olisi voitu välttää sillä, että riitelyn sijaan ap sanoo et Okei tietty meet, mutta anna mun nukkua vielä hetki aamulla (vaikka tosiaan olikin saanut nukkua to iltapäivästä) ja tuotko kaupasta jotain helppoa safkaa. Netflix pyörimään ja viikonloppu koomaa.
Vauvan osastolle vienti nyt oli vähän hätävarjelun liioittelua, mutta tällöinkin asenteella ei täs mitään, onpas paska tsägä, viesti miehelle et tämä on tilanne meen näyttämään ja raportoin, tuu aamulla mahdollisimman aikasin oon ihan poikki. Kuten ap eilenkin kirjoitti niin sillä vauvalla ei ollut mitään vakavaa hätää eikä mies siellä sairaalassakaan mitään voisi tehdä.
Tuo uskomaton symbioosin edellyttäminen, marttyyrius ja uhriutuminen on aivan käsittämätöntä.
Olisiko viestisi sama, jos nainen olisi ollut se, joka jättää puolikuntoisen miehen ja kipeän vauvan keskenään kotiin viikonlopuksi ilman autoa? Netflix vaan pyörimään ja koomaa :D keskivertomiehelle tällainen tilanne olisi oikeasti mahdottomuus. Jopa muutaman tunnin äidin poissaolo tekee monesta miehestä ihan avuttoman ja soitellaan perään ja vaaditaan kotiin pienestäkin inahduksesta.
Olisi! Ja jos te todella kuvittelette, että olette niin uskomattoman korvaamattomia ettei sille aikuiselle ihmiselle voi nauraa päin luuria ja sanoa että nyt Tsemppiä siihen touhuun, niin te itse luotte ne tilanteet joista niitä eroja sitten syntyy. Tietty voisi olettaa, että mies tarmoa puhkuen itse niitä tilanteita hoitelisi, mutta jos nainen on ollut vuosia kotona niin se on helpompaa turvautua alkuun siihen.
Ihan itsekin soittelen miehelle siitä, että missä mun avaimet on, auton öljyt pitäisi vaihtaa, pyörässä meni rikki x, kaupasta pitäisi tuoda x mutta en jaksa mennä, jääkaappi pitää hassua ääntä yms. Mies sitten riippuen tilanteesta neuvoo tai ilmoittaa, että rakas sä pärjäät kyllä. Ja niinhän siis pärjään ja osaan, se on vaan niin paljon kivempaa ja helpompaa välillä turvautua toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua alkoi todella säälittää miehet. Onko naiset oikeasti noin kamalia puolisoilleen?
Siis mitä ihmettä? Säälit miestä, joka ei ole perheensä tukena kun tarvitsisi olla?
Joo säälin minäkin. Koska Ap:n tilanne ei ollut mitenkään sellainen, että siinä olisi pitänyt aikuista ihmistä kädestä pidellä ja silitellä kun vaakakupissa painaa ainutkertainen meno joka ollut pitkään tiedossa. Toki olisivat voineet järjestelyistä avoimesti keskustella, mutta sen sijaan kävivät suhteensa suurimman et mee - meenpäs riidan.
Kukaan ei vieläkään ole vastannut siihen, että mitä mieltä tilanteesta oltaisiin, jos mies olisi sairaana jätetty sairaan vauvan kanssa kotiin ilman ruokaa ja autoa, ja nainen olisi lähtenyt bileisiin?
No vastaushan kyllä tiedetään...
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä tullut paljon keskustelua. Mies laittoi illalla myöhään viestin, että menee nukkumaan ,jotta on aamulla aikaisin ajokunnossa ja tulee heti sairaalaan. Nyt sitä odotellaan tässä, tosin ei hän täällä mitään voi tehdä, vauva on nyt ammattilaisten hoidossa ja voi jo paremmin kuin eilen. Mies kirjoitti pitkän viestin vielä myöhemmin kuinka on pahoillaan tapahtuneesta (siis "tapahtuneesta", ei omasta käytöksestään), ei ollut ymmärtänyt minun olevan niin sairas, hänellä oli käsitys, että hänen flunssansa tosiaan oli rajumpaa sorttia ja minulla vain pientä lämpöilyä (mulla oli kolmena päivänä kuumetta yli 38 astetta ilman mahdollisuutta lepoon, vetää ihan piippuun). En tiedä minkä lasien läpi hän katsoo tätä tilannetta..
Ja sen verran vielä että tiedän, että miehen työpaikalla on mahdollista olla poissa perhetilanteen vuoksi, työnantaja on ihan reilu, heillä on paljon perheellisiä töissä. Luulen että mun mies vaan on halunnut profiloitua kovaksi työntekijäksi, joka on aina paikalla. Palkaton vapaa kävisi mulle oikein hyvin, meillä on säästöt juuri tällaista varten. Olisi tehnyt etätöitä kun oli itse sairaana niin olisi voinut paremmalla omalla tunnolla olla sitten pois kun minä ja vauva sairastuttiin. Itse sitä mieltä ettei olisi pystynyt.
Minulla ei todellakaan ollut periaatteessa mitään sitä hääreissua vastaan,mutta mulle vaan käy selvemmäksi ja selvemmäksi että vastuuntuntoisen pienen vauvan isän olisi pitänyt tajuta perua reissu näissä olosuhteissa. Tästä en pääse ihan nopeasti yli.
Ap
No niin eli mies on kuitenkin ihan pahoillaan, oli vain ajattelematon. Kyllähän tuo kolauksen luottamukseen tekee, mutta yrittäkää päästä siitä yli. Mies ei vaan tajunnut ja toivon mukaan oppi tästä jotain. Toki jos ei oppinut ja sama touhu jatkuu niin ei sitä kovin kauaa kannata jäädä katselemaan, mutta kyllä niitä arviointivirheitä tekee itse kukin joskus.
Vierailija kirjoitti:
ULI ULI.
👀😳
Onk sulla joku vialla?
No niin, ap. Nyt otat parit puhelut kavereillesi ja järjestät itsellesi rentoutumisviikonlopun (vähän spa-hommia, hyvä ravintolaillallinen, jos tissit antaa myöten, niin pikkasen irrottelua tanssilattialla - on sitä ennenkin tyhjennelty tissejä yökerhon vessassa). Jos vauva vielä tosi pieni, niin voitte nyt jo suunnitella tuollaisen muutaman kuukauden päähän. Viimeistään, kun vauva yli 7kk, niin hyvin onnistuu isältä.
Ja tämä ei ole edes mitään uhoamista, itse olin ainakin reissussa viikonlopun kavereideni kanssa, kun vauva oli 8kk. Hyvin pärjäsivät isänsä kanssa. Ap:n tapauksessa on vaan mielenkiintoista nähdä miehen reaktio siinä vaiheessa, kun ap alkaa suunnitella tuollaista viikonloppua. ;)
Paska juttu.
Joo, ei tosta ole helppo päästä läpi, että toinen jättää vaan vauvan kanssa, kunnolet sairaana.
Perheen hyvinvoinnin olisi perheessä paras olla se ykkönen.
Voimia aapee.
Iso asia käsitellä kunnolla läpi.
Ai sä toit tähän nyt tuommoisen näkökulman. Mutta eihän tässä keskustelussa nyt edes keskustella tuommoisesta kuviosta.