Jos löytäisit pahimman koulukiusaajasi tajuttomana ojasta maksamasta, soittaisitko hänelle apua?

Lantaa vois lapioida päälle ja veisata lyhyen virren.

Ajaisin rollaattorillani päältä. Kaikkien kiusaajieni päältä.

Vierailija kirjoitti:

Jos itse olisit henkitoreissas ojan pohjalla ja tyyppi, jota tiedät kiusanneesi kävelee siitä ja näkee sinut, haluaisitko että hän soittaa häkeen? Vai olisko kivempi vain katsella sammuvin silmin, miten hän loittonee horisonttiin?

Tottakai se kiusaaja haluaisi kaiken mahdollisen avun, mutta kun se nyt ei vaan sattumoisin saa sitä. Sehän voi siinä ennen sammumistaan muistella menneitä, että mitä tulikaan oikein tehtyä.

Hyvä kysymys. En soittaisi. Vuosikausia kestäneen kiusaamisen vuoksi minusta on tullut täysin tunteeton ja empatiakyvytön toisia ihmisiä kohtaan. Itse asisssa nauttisin tilanteesta. T: mitä enemmän tapaan ihmisiä, sitä enemmän pidän koirastani.

Pakko se olisi apua soittaa, ei hänen vaan itseni takia. En pystyisi elää sen kanssa, että olisin jättänyt tajuttoman ojaan kuolemaan.

Mikä olisi pahempi kosto, kuin jättää koulukiusaaja ikuiseen kiitollisuudenvelkaan oman elämänsä pelastamisesta? Se kertoisi, että olen henkisesti sata kertaa vahvempi kuin ihminen, joka pönkitti heiveröistä itsetuntoaan minun kustannuksellani. Plus olisi rikos olla auttamatta tajutonta ihmistä, jos sellaisen huomaa.  

En todellakaan soittelisi mitään apuja. Luuletko ihan tosissasi että välittäisin sellaisen ihmisen hengestä pätkääkään? 

tottakai olisin auttavinani ja etsisin häneltä puhelinta "minulla kun ei ole" hän otti koulu aikana 2 puhelinta ja muuta omaisuutta, putsaisin hänen muunkin omaisuuden tasaisin vähän tilejä puhelimella olisi sitten mukava soitella hänen kavereilleen häirintä puheluja. apua en tilaisi ulkopuoliset kehuisivat minua ripeästä toiminnasta.

Minua ei kiusattu kovin pahasti, joten soittaisin. En kuitenkaan jäisi auttamaan tms. vaan sanoisin vain että ojassa ehkä on joku ruumis enkä uskalla mennä katsomaan. Ymmärrän hyvin, että kaikkia ei kiinnostaisi auttaa ja olen samaa mieltä siitä, että kaikki eivät apua ansaitse tai ole millään tavalla hyvä lisä yhteiskunnassa. Esimerkiksi jos joku olisi pahoinpidellyt minut tai läheiseni pahasti ja vastaava tilanne tulisi eteen, menisin vain kotiin ja vetoaisin trauman aiheuttamaan reaktioon jos asia tulisi ilmi. Ja se todennäköisesti olisi tottakin.

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan soittelisi mitään apuja. Luuletko ihan tosissasi että välittäisin sellaisen ihmisen hengestä pätkääkään? 

Ai, kun kerran lällätti sun perääs' ja varasti sun vihkon koulussa ja sanoi  sua vaikka 'ruipeloksi' muiden kuullen ja sulki sut kaveriensa kanssa ulos jengistä kun sulla ei ollut siihen oikeuttavia merkkifarkkuja ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh. Tulee mieleen, että kiusatut on vielä kusipäisempiä kuin kiusaajansa.

Hankkikaa pellet elämä, lapsuus meni jo.

Miltä se ajatus tuntuu, että jossain on olemassa ihminen jota olet kiusannut ja hän ei tunne mitään armoa sinua kohtaan. Ei pidä sinua minkään arvoisena.

Eihän se kiusattukaan ole minkään arvoinen kun jättää auttamatta, eli olen ollut oikeassa kun olen kiusannut. Ja lämmittää huomata, että yhä vaikutan hänen elämäänsä, ettei hän ole päässyt asiasta yli, kun vieläkin mätehtii jotakin vanhoja.

Vierailija kirjoitti:

Mikä olisi pahempi kosto, kuin jättää koulukiusaaja ikuiseen kiitollisuudenvelkaan oman elämänsä pelastamisesta? Se kertoisi, että olen henkisesti sata kertaa vahvempi kuin ihminen, joka pönkitti heiveröistä itsetuntoaan minun kustannuksellani. Plus olisi rikos olla auttamatta tajutonta ihmistä, jos sellaisen huomaa.  

Sellainen huomio, että osa niistä kiusaajista on niin luonnevikaisia etteivät ymmärrä kiitollisuudesta yhtään mitään. Osa jatkaisi tuon jälkeen perseilyään vähintään siinä kuin ennenkin. Toki jotkut ovat voineet kehittyä siitä mitä joskus olivat, mutta osa ei.

En, ei sekään auttanut vaan jätti maahan makaamaan lyötyään ja potkittuaan. Ja olin tyttö, kiusaaja poika

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh. Tulee mieleen, että kiusatut on vielä kusipäisempiä kuin kiusaajansa.

Hankkikaa pellet elämä, lapsuus meni jo.

Miltä se ajatus tuntuu, että jossain on olemassa ihminen jota olet kiusannut ja hän ei tunne mitään armoa sinua kohtaan. Ei pidä sinua minkään arvoisena.

Eihän se kiusattukaan ole minkään arvoinen kun jättää auttamatta, eli olen ollut oikeassa kun olen kiusannut. Ja lämmittää huomata, että yhä vaikutan hänen elämäänsä, ettei hän ole päässyt asiasta yli, kun vieläkin mätehtii jotakin vanhoja.

Sinun mielestä se kiusattu ei ole koskaan ollut minkään arvoinen, teki niin tai näin. Aina löytyy syy viedä häneltä arvo. Törkimys ei koskaan muutu.

Soittaisin ja siinä samalla apua odotellessa haukkuisin hänet maanrakoon.

Vähän ohi aiheen, mutta minun kiusaajani alkoi kiusata vain lisää, kun kirjaimellisesti autoin erään kaverin ojasta ylös. Hän näki tämän tilanteen sivusta. Itse oli valmis jättämään tyypin sinne ojaan. No, hän käytti tilaisuuden hyväkseen ja alkoi levitellä juttuja meistä, väitti meillä olevan sutinaa ja h*oritteli minua, syytti pettäjäksi (seurustelin). Yritti rikkoa minun ja kumppanini suhteen noilla juoruilla, vaan ei onnistunut.

Vierailija kirjoitti:

Kiusatut, olette kilttejä. Käännätte toisenkin posken.

Mä nimenomaan kääntäisin toisen poskeni ja kertoisin kuulusteluissa, etten mä mitään nähnyt ojassa. Mikä oja?

Todennäköisesti en soittaisi apua tai viivyttelisin niin kauan, että olisi jo myöhäistä. Koko koulunkäyntini meni penkin alle kiusaamisen takia ja se kiusaaminen jätti pysyvät vauriot henkisesti, joista kärsin vieläkin.

Kiusatut keksii tekosyitä, siis tietynlaiset kiusatut. Minuakin kiusattiin, mutta en ikinä syyttäisi jostakin lapsuuden typeryyksistä niitä, jotka olivat silloin tyhmiä lapsia.

Aikuinen joka ei auta kuten laki edellyttää, on paljon alhaisempi otus kun typerä kiusaava lapsi.

Tottakai soittaisin, sillä onhan hänkin ihminen kuten minäkin.