Jos löytäisit pahimman koulukiusaajasi tajuttomana ojasta maksamasta, soittaisitko hänelle apua?
Kommentit (143)
Soittaisin, koska en ole yhtä paska.
Tietysti. Jos en muuten niin siksi, että jättämällä soittamatta syyllistyisin itse vähintään heitteillejättöön. Ehkä jopa vakavampaankin, jos henkilö kuolisi ja voitaisiin osoittaa, että olisi selvinnyt jos olisin soittanut apua.
En ole koulussa enää, mutta kyllä Viitala olisi saanut pärjätä omillaan.
Aluksi voi tuntua siltä että tekisi mieli jättää toinen kuolemaan, mutta alkaisiko asia sitten haitata itseä myöhemmin? Koska en voi tietää, niin soittaisin apua. Ja katsoisin että kys hlö saisi tietää että hengenpelastaja olin minä. Ehkä omakin loppuelämä olisi mukavampi elää niin että moinen olisi "kiitollisuudenvelassa" kuisatulleen?
Parhaan lanssin tilaisin.
Totta kai haluaisin, että paskiainen tietäisi loppuikänsä olevansa minulle kiitollisuuden velassa hengestään. :D
En koska olisi hänelle itselleenkin parempaa, että pääsisi pois täältä kärsimästä.
Kyllä soittaisin. En ollut kovin dramaattisesti koulukiusattu ikinä. Soittaisin myös ilkeille perseenreikä-exilleni, ihan vaan osoittaakseni olevani heidän moraalinsa yläpuolella.
Kiusatut, olette kilttejä. Käännätte toisenkin posken.
En ollu koulukiusattu, mutta 3 muuta ketä mä inhoon yli kaiken, niin ne kyllä jättäisin sinne ojaan, enkä katuis sitä sekunttiakaan
Voi olla että se riippuisi paljolti mielentilasta sillä hetkellä, että potkinko multaa ja risuja päälle vai soitanko apua. Vai istunko sittenkin penkalle seuraamaan hengityksen vaimenemista ja soitan vasta sitten apua, kun aivovaurio on ilmeinen.
Ei ole ollut koulukiusaajia, mutta aikuisiän on. Ja voin ihan myöntää suoraan, että jos näkisin hukkumassa niin kääntyisi pois, jos näkisin tajuttomana ojan pohjalla niin teeskentelisin etten olisi nähnyt mitään.
En. Vei multa 3 vuotta elämästä. Tosin hypoteettinen kysymys, lienee vieläkin vankilassa, jos ei ole jo kuollut huumeisiin. Mutta jos tuollainen hieno tilanne tosiaan tapahtuisi, niin kusisin päälle ja jättäisin ojaan.
Kiusaajat on ihan kauheita, olen tutustunut sellaiseen viime vuosina... Ei he anna armoa. Lapsesta keski-ikään samaa perseilyä ja ihmisvihaa tiettyjä kohtaan. Ei henkistä kasvua eikä katumista. Suurimmalle osalle kanssaihmisiä hekin ovat ihan mukavia tai supermukavia mutta ne jotkut kohteet, huh huh.
Tietenkin soittaisin. Ja visio on kyllä ihan mahdollinenkin.
Kiusaajani oli säälittävä luonnehäiriöinen pönttö jo koulussa. Eikä hänen elämänsä tiettävästi ole hyvin jatkunut peruskoulun jälkeenkään.
Todennäköisesti en tunnistaisi enää häntä näin monen vuoden jälkeen, ja vaikka tunnistaisin, soittaisin apua. Toivoisin kuitenkin, ettei hän selviäisi.
Tietenkin soittaisin.
Muutoin olisin kuten kiusaaja.
*makaamasta