Sinä introvertti, joka et juhlissa avaa keskustelua: mitä toivot kanssaihmisiltä?

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää porukkaa täällä. Onko suomalaiset todella noin ankeeta porukkaa ettei halua puhua kenenkään kanssa ja sosiaalisesti kömpelöitä. Pysyis kotona sitten ettei tartte murjottaa juhlissa missä saattaisi joutua jopa puhumaan.

Onpa järkyttävää. Mieluusti sitä toki pysyisikin kotona, mutta kun aina ei voi valita.

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen 'kuuntelija', joka puhuu aina kun on jotain sanottavaa - ei liian usein, kun aika yleisesti aihe on jo ehtinyt jo vaihtua silloin kun olen muodostanut päässäni sanoiksi sen haluamani idean.

Usein käy niin että huomattavasti puheliaammat kaverit päätyvät keskustelemaan kahdestaan, ja ruumiinkielellä (niska näkyvissä) suljetaan se hiljaisempi kaveri ulkopuolelle. Joten minun toiveeni ekstroverteille onkin että vaikka joku ei puhuisi yhtä paljoa kuin te, älkää blokatko häntä.

Nyt en ymmärtänyt mitä tarkoittaa niska näkyvissä? Niin, että suljetaan sinut ikään kuin ringin ulkopuolelle ja käännetään selkä?

Näin kävi yksissä häissä, en jaksanut pöytäni hiljaisuutta vaikken yleensä mikään suupaltti olekaan, mutta tapahtui A minun aloitteesta. Siitä se sitten läksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen 'kuuntelija', joka puhuu aina kun on jotain sanottavaa - ei liian usein, kun aika yleisesti aihe on jo ehtinyt jo vaihtua silloin kun olen muodostanut päässäni sanoiksi sen haluamani idean.

Usein käy niin että huomattavasti puheliaammat kaverit päätyvät keskustelemaan kahdestaan, ja ruumiinkielellä (niska näkyvissä) suljetaan se hiljaisempi kaveri ulkopuolelle. Joten minun toiveeni ekstroverteille onkin että vaikka joku ei puhuisi yhtä paljoa kuin te, älkää blokatko häntä.

Nyt en ymmärtänyt mitä tarkoittaa niska näkyvissä? Niin, että suljetaan sinut ikään kuin ringin ulkopuolelle ja käännetään selkä?

en ole tuo jolta kysyit, mutta kyllä. Introverteille tehdään niin usein.

Näitä palstoja ja ketjuja kun lukee, niin eipä tee mieli avata keskusteluja mistään aiheesta. 😁

Olisi kiva, että joku heittäisi jotain matalan kynnyksen keskustelun avauksia. Pääsen yleensä lopulta ihan kivasti mukaan juttuun kun hetken lämpenen, mutta en keksi itse mitään järkevää small talkia.

Miksi aloituksessa on jotenkin ärsyyntynyt sävy?

Itse voin ihan hyvin jutella jonkun verran, mutta en missään nimessä toivo, että aletaan kyselemään mistä tunnetaan tms. liikaa minusta itsestänikin kertovia asioita. Perus small talkia voin harrastaa, mutta en ole tullut tutustumaan muihin.

Toivon, että joku muu alottaa keskustelun vaikka pöytä koristeista. Kyllä mä itsekin voin alottaa, jos jaksan tai koen, että on jotakin sanottavaa, mutta helpointa on jos joku muu alottaa. Toivon myös, että mun annetaan olla hiljaa, jos olen hiljaa. Jos joku sanoo jotakin tyyliin "oletpas sä hiljanen" tms, mun ei tee mieli sanoa enää sanaakaan. (Aina välillä joku itseään sosiaalisesti taitavana extroverttina pitävä sanoo jotakin tällaista.) Jos ei keksi muuta sanottavaa kuin kanssa olijoiden olemus, on parempi, että kaikki vain istuu hiljaa.

Mä olen hiljaa lähinnä siksi, ettei ole mitään varsinaisia asiaa. En ole ujo tai introverttiyden takia hiljainen. Introverttiys ei ole synonyymi ujouden ja hiljaisuuden kanssa. Toki introvertti voi olla ujo ja hiljainen, mutta varsinaisesti introverttiys tarkoittaa sitä, että sosiaaliset tilanteet vievät energiaa ja ihminen kaipaa paljon omaa aikaa. Akut latautuu, kun on itekseen ja sitten jaksaa taas olla muitten kanssa sosiaalinen.

Nämä keskustelun avaajat pitäisi heittää Italiaan. Väittäisin, että monet puheliaammatkaan Suomalaiset eivät montaa viikkoa kestäisi. Ja heitä syytettäisiin hiljaisiksi ja tylyiksi.

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää porukkaa täällä. Onko suomalaiset todella noin ankeeta porukkaa ettei halua puhua kenenkään kanssa ja sosiaalisesti kömpelöitä. Pysyis kotona sitten ettei tartte murjottaa juhlissa missä saattaisi joutua jopa puhumaan.

Juhlien tarkoitus ei ole pälättää omia juttujaan suunta päänä vaan keskittyä juhlan kohteeseen. Mielestäni te seuraan tunkevat höpöttäjät olette sosiaalisesti kömpelöitä yrittäessänne pilata juhlat kaikilta muilta.

Kaikki käy mutta on kivempi kun keskustellaan jostakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen 'kuuntelija', joka puhuu aina kun on jotain sanottavaa - ei liian usein, kun aika yleisesti aihe on jo ehtinyt jo vaihtua silloin kun olen muodostanut päässäni sanoiksi sen haluamani idean.

Usein käy niin että huomattavasti puheliaammat kaverit päätyvät keskustelemaan kahdestaan, ja ruumiinkielellä (niska näkyvissä) suljetaan se hiljaisempi kaveri ulkopuolelle. Joten minun toiveeni ekstroverteille onkin että vaikka joku ei puhuisi yhtä paljoa kuin te, älkää blokatko häntä.

Nyt en ymmärtänyt mitä tarkoittaa niska näkyvissä? Niin, että suljetaan sinut ikään kuin ringin ulkopuolelle ja käännetään selkä?

en ole tuo jolta kysyit, mutta kyllä. Introverteille tehdään niin usein.[/quote

Uskon, että näin käy jos se introvertti näyttää tylsistyneeltä. Jos introvertti taas näyttää kiinnostuneelta ja esim. nyökkäilee, niin kyllä hänet pidetään mielellään ringissä. Tarkkaile siis perusilmettäsi. Kääntyvätkö suunpielet alaspäin, huokailetko? Jos latistat tunnelmaa, niin kiusaus kääntää niska on kyllä suuri.

Vierailija kirjoitti:

Näitä palstoja ja ketjuja kun lukee, niin eipä tee mieli avata keskusteluja mistään aiheesta. 😁

Kiitos siitä.

Vierailija kirjoitti:

Jos ne puheliaat malttaisivat hetken olla hiljaa, niin oikein mielelläni avaisin keskustelun. Ekstrovertti on harvoin sosiaalisesti äärettömän lahjakas, harva haluaa alkaa kilpahuutoon ;)

Tässähän se sanotaan.

Introvertti ihminen miettii mielellään, mitä ja miten sanoo, eikä sylje suustaan koko ajan mitä mieleen juolahtaa. Usein porukassa on yksi tai useampi sellainen, joka valtaa kaiken äänitilan hölötyksellään ja joka pitäisi miltei väkivalloin keskeyttää, jotta saisi sanoa sanottavansa. En minä ainakaan jaksa taistella puheenvuoroista. Mieluummin olen hiljaa ja mietin mielessäni, millaisia juntteja jotkut mölymahat ovatkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun puolesta ne voi puhua, jotka jaksaa. Ihan sama mulle.

Eikö tuppisuuna istuminen ole aika epäkohteliasta muita ihmisiä kohtaan? Saathan sinä olla rauhassa omissa oloissasi sitten kun olet kotona. Minä viihdyn hyvin kotona pitkiäkin aikoja, mutta seurassa olen varsin vilkas ja ulospäinsuuntautunut. Puhuminen helpottaa kummasti ihmisten välistä kommunikaatiota.

Se, että on hiljaa eikä häiritse muita ihmisiä lärpätyksellään on mitä suurinta kohteliaisuutta ja huomioimista.

Miksi sinä koet että sinun puhumisessasi olisi turhaa lärpätystä? Jospa ne muut vain odottavat ja toivovat että se hiljainenkin tyyppi sanoisi joskus jotain. "Olipa hyvää kahvia" tai muuta vastaavaa.

"Olipa hyvää kahvia" on nimenomaan sitä turhaa lärpätystä. Miksi ihmeessä sellaista pitäisi sanoa ääneen.

No ensinnäkin että huomioidaan, tervehditään ja kysytään vaikka ihan kuulumiset. :D Itse oon useasti ollut tilanteissa, missä jotkut ovat olleet kuin eivät huomaisikaan minua, eivät tervehdi, tai käyttäytyvät ylimielisesti, joskus jopa vähätellen, ja sitten saanu kuulla kuinka muut ihmetteli että "miten hän on niin ujo" tai muuta vastaavaa. :D huhhuh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs neitokainen oikein ajaa takaa, tällaisella avauksella?

No naisihminenhän minä olen, kiitos kysymästä. :) Kysyn siksi, että osaisin jatkossa kunnioittaa erilaisia ajatusmalleja. Itselleni olisi kiusallista olla  juhlissa tilanteessa, jossa kaikki vain istuvat hiljaa ja (pahimmassa tapauksess) selaisivat kännyköitään. Ja sitä paitsi, olen aidosti aina kiinnostunut kanssaihmisistä ja mielelläni haastan heitä keskusteluun. Tietysti voi olla niinkin, että minun tulisi opetella kestämään hiljaisuutta ja olla aloittamatta keskustelua, vaikka mieli tekisi.

Ap

No lähtökohtaisesti keskustelun aloittaminen on ihan hyvä asia, tekee sen kuka vaan. Itse en lähtisi tenttaamaan mitään kovin henkilökohtaisia asioita, vaan ihan vaan tekemään huomioita ympäristöstä ja katsoisin lähteekö muut keskusteluun mukaan.

Omista puheliaista ystävistä olen huomannut, että kuuntelemisen taitoa voisi harjoitella. Menevät helposti johonkin paniikkitilaan, jos keskusteluun jää pienikin hengähdystauko ja yrittävät täyttää sen puheella. Ei tarvitse.

Pidä taukoa, että toinenkin saa muodostettua lauseen valmiiksi ennen kuin jatkat monologiasi. Voi vaikka laskea kymmeneen mielessä, jos tuntuu vaikealta. Voit yrittää tunnustella mistä ne hiljaisemmat haluaisivat jutella, ei vain jauhaa omista asioista.

En tiedä mistä sait päähäsi tuon, että jauhaisin vain omista asioistani, mutta kyllä! Kuuntelun taitoa pitää harjoittaa eikä vain puhua itse. Koitan kyllä nimenomaan osallistaa muita kuitenkin niin, etten kysele liian henkilökohtaisia. En esim. kysy mitä joku tekee työkseen vaan että mikä on "sun juttusi"? Tätä kysyn esim. sellaisessa yhteydessä, kun olen juuri kertonut jostain itselleni tärkeästä asiasta.

Ap

Liian henkilökohtainen kysymys tuntemattomalta. Anna hänelle mieluummin tilaa, niin että voi halutessaan kertoa "omasta jutustaan", jos sellainen on. Kaikilla ei ole. Itse introverttina tykkään mieluummin puhua outojen kanssa yleisistä asioista, ei henkilökohtaisuuksista.

Tuo kysymys "mikä on sun juttusi" on myös harvinaisuudessaan vaikeatulkintainen. Luulen, että menisin aika hämilleni, jos sellainen tulisi vastaan. En äkkiseltään osaa sanoa, mikä olisi "mun juttu" ja mitä sillä tarkoitettaisiin - työtä, harrastusta, jotain isoa haavetta? Miksi vieras ihminen haluaa tietää vastauksen näin epämääräiseen kysymykseen? Jos sanon että en tiedä, tai että en ymmärrä kysymystä, olenko nolo ja outo? Kuuluuko kaikilla ihmisillä olla yksi tietty "juttu", jonka osaa ilmoittaa yhtä epäröimättömästi kuin syntymäajan ja kengän koon? Ylianalysoinko nyt liikaa? Joo, ylianalysoin liikaa, ja olen nolo ja outo. Eikä mulla ole "juttua". Mitä ihmettä siis vastaan?

Samaa mieltä. Mielummin small talkia ihan jostain muusta ja katsoo lähteekö keskustelu liikkeelle vai ei. Mistäs päin tulitte tänne, miten meni matka? Onpas kiva paikka tämä, enpä ole käynyt, joko maistoit jälkiruokaa? Tiedätkö mitä on seuraavaksi ohjelmassa?

En minä ainakaan tiedä mikä on "oma juttuni" ja olen sen kanssa tuskaillutkin tehokkaasti koko nuoruuden ja aikuisiän. Kiva ajatus toki ettei oleta että kaikki ovat työelämässä, mutta tuo on ahdistavuudessaan kyllä ihan samaa luokkaa kuin joutua selittelemään sairaseläkettään tai työttömyyttään ventovieraalle.

Samaa mieltä olen. Keskustelua kannattaa vääntää jotenkin tilanteeseen liittyen. Eli jos ollaan häissä voi ihastella koristelua tai morsiammen pukua tai ihmetellä mitähän ohjelmaa on tai onko muut vieraat tullu kaukaa ja menikö matka hyvin. Voihan sitä kysäistä onko sukua hääparille vai joku muu tuttu. Ei niitä ammatteja tai muita tarvi ruveta kyselemään. Kyllä ne tulee ilmi jos on tullakseen. Mä harvemmin haluan selitellä työ/opiskelu kuvioita jossaan juhlissa sukulaisille saati sitten tuntemattomille.

Ympäripyöreitä kysymyksiä kannattaa välttää. Eli noi "mikä on sun juttu?" tai "mitä tykkäät tehdä?" on hankalia kysymyksiä. En mä ainakaan tiedä mitä kysyjä hakee takaa. Jos haluaa tietää toisen harrastuksista kannattaa kysyä "mitä harrastat?"

Kannattaa antaa sen keskustelun vaan mennä omalla painollaan. Se yleensä paistaa kilometrin päähän jos yrittää osallistaa muita keskusteluun. Enemmän pitäs tähdätä siihen, että muilla on mahdollisuus halutessaan osallistua keskusteluun. Eli pitää opetella kestämään hiljaisuutta, kuuntelemaan muita ja keskustelua. Kyllä yleensä keskustelu lähtee liikkeelle alkukankeuden jälkeen, jos osapuolet on halukkaita keskustelemaan. Joku voi ihan vain haluta keskittyä syömiseen. Suurin osa haluaa jutella niitä näitä eikä jotaan syvällisiä juttuja.

Vierailija kirjoitti:

No ensinnäkin että huomioidaan, tervehditään ja kysytään vaikka ihan kuulumiset. :D Itse oon useasti ollut tilanteissa, missä jotkut ovat olleet kuin eivät huomaisikaan minua, eivät tervehdi, tai käyttäytyvät ylimielisesti, joskus jopa vähätellen, ja sitten saanu kuulla kuinka muut ihmetteli että "miten hän on niin ujo" tai muuta vastaavaa. :D huhhuh.

Eihän nämä ole välttämättä ole introvertin piirteitä. Näitä ihmisiä on ihan ekstroverteissäkin. Mitenkä tämä ihminen sinua vähätteli?

Ihana keskustelu. <3 Lisää näitä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen 'kuuntelija', joka puhuu aina kun on jotain sanottavaa - ei liian usein, kun aika yleisesti aihe on jo ehtinyt jo vaihtua silloin kun olen muodostanut päässäni sanoiksi sen haluamani idean.

Usein käy niin että huomattavasti puheliaammat kaverit päätyvät keskustelemaan kahdestaan, ja ruumiinkielellä (niska näkyvissä) suljetaan se hiljaisempi kaveri ulkopuolelle. Joten minun toiveeni ekstroverteille onkin että vaikka joku ei puhuisi yhtä paljoa kuin te, älkää blokatko häntä.

Nyt en ymmärtänyt mitä tarkoittaa niska näkyvissä? Niin, että suljetaan sinut ikään kuin ringin ulkopuolelle ja käännetään selkä?

en ole tuo jolta kysyit, mutta kyllä. Introverteille tehdään niin usein.[/quote

Uskon, että näin käy jos se introvertti näyttää tylsistyneeltä. Jos introvertti taas näyttää kiinnostuneelta ja esim. nyökkäilee, niin kyllä hänet pidetään mielellään ringissä. Tarkkaile siis perusilmettäsi. Kääntyvätkö suunpielet alaspäin, huokailetko? Jos latistat tunnelmaa, niin kiusaus kääntää niska on kyllä suuri.

En pyytänyt neuvoja, kiitos vain...

Minä hymyilen hyvin usein, en huokaile, kuuntelen ja katson silmiin. Osaan myös lukea toisten eleitä, joten en tunkeile kysymyksilläni enkä aseta toista tilanteeseen, jossa kysyn häneltä jotain, jota hän ei ehkä halua kuuluttaa koko ryhmälle. Introverteille vain käännetään selkä helposti, koska kheidät koetaan uhkaksi.