Lue keskustelun säännöt.
Sinä introvertti, joka et juhlissa avaa keskustelua: mitä toivot kanssaihmisiltä?
08.07.2022 |
Kiinnostaisi tietää mitä keskustelunaloitukseen kykenemätön introvertti toivoo kanssaihmisiltä sosiaalisissa tilanteissa, kuten juhlissa? Sanotaan, että sinut on istutettu häissä pöytään, jossa et tunne muita kuin ehkä mahdollisen puolisosi. Et itse aloita keskustelua, koska et osaa /jaksa. Mitä toivot muilta ihmisiltä ko. pöydässä?
a) että joku aloittaisi keskustelun esim. kysymällä miten tunnet juhlien järjestäjän? Tästä hän johdattelisi keskustelun sujuvasti seuraaviin aiheisiin.
b) että kaikki istuisivat hiljaa ja keskittyisivät ruokailuun, toistensa tarkkailuun tai kännykän selailuun.
c) jotain muuta?
Aidosti kiinnostaa tietää.
T. Se keskustelun yleensä avaava ekstrovertti
Kommentit (250)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porukka sekoittaa taas introvertin ujoon tai sosiaaliseen kyvyttömyyteen. Introverteillä ei ole mitään ongelmia aloittaa keskustelua tai puhua muiden kanssa. Monet introvertit ovat hyvinkin puheliaita. Tosin sen yltiösosiaalisen illan vastapainoksi tarvitseekin sitten pari päivää palautumista.
Ap puhuikin keskustelunavaukseen kykenemättömistä introverteistä (= sosiaalisesti vähemmän kyvykkäistä introverteistä), ei sellaisista introverteistä, joilla tätä ongelmaa ei ole.
Mutta AP, tai edes sinä, ette voi tietää, onko se keskustelunavaukseen kykenemätön ihminen introvertti vai ekstrovertti vai jotain siltä väliltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmoitin asiattomaksi. Kaikkien nais-, mies-, vegaani- ja muiden vihaajien lisäksi tänne on pesiytynyt myös introverttivihaaja. Kuvaamasi käytös ei ole introversiota, se on sosiaalisten taitojen puutetta, ujoutta, jännitystä tai jotain muuta. Me introvertit avaamme keskusteluja, olemme sosiaalisia, pidämme huolta muiden viihtyyvydestä, olemme hauskoja ja pärjäämme hyvin sosiaalisissa tilanteissa. Me vain tarvitsemme niiden vastapainoksi omaa tilaa ja omaa aikaa.
Eli sen sijaan, että toisit oman panoksesi keskusteluun, ilmoitat sen asiattomaksi. Voisitko hieman kehittää suvaitsevaisuuttasi vaikket olisikaan keskutelujen aloittajien kanssa kaikesta samaa mieltä?
Tää aloitus on itsessäänkin jo niin ongelmallinen, että parempi vaan jos pidetään intro- ja ekstrovertit omissa pöydissään kun on tähän kalkkeutuneeseen luokitteluun jo niin syvälle vajottu. Yrittääkö ap näyttäytyä jonain pelastajana, joka tukee ja tsemppaa introverttiparkaa? Kaikki eivät halua keskustella, mikä sinänsä ei tee kenestäkään pelastettavaa tai vaihtoehtoisesti huonotapaista puhelintaan tuijottelevaa moukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Ilmoitin asiattomaksi. Kaikkien nais-, mies-, vegaani- ja muiden vihaajien lisäksi tänne on pesiytynyt myös introverttivihaaja. Kuvaamasi käytös ei ole introversiota, se on sosiaalisten taitojen puutetta, ujoutta, jännitystä tai jotain muuta. Me introvertit avaamme keskusteluja, olemme sosiaalisia, pidämme huolta muiden viihtyyvydestä, olemme hauskoja ja pärjäämme hyvin sosiaalisissa tilanteissa. Me vain tarvitsemme niiden vastapainoksi omaa tilaa ja omaa aikaa.
Miksi höyryät turhasta? Ap teki ihan asiallisen kysymyksen, ja yrittää vain ymmärtää erilaisia ihmisiä kuin mitä itse on. Sinä taas näemmä haluat hävittää keskustelut, joissa ajatellaan toisin kuin sinä.
Olen ekstrovertti, mutta minua pidetään introverttinä, kun en koskaan avaa keskustelua enkä juurikaan osallistu keskusteluun. En ole ujo, en sosiaalistentilanteidenpelkoinen vaan harkitsen tarkkaan mitä sanon ja kenelle. Erityisesti nykyaikana joutuu olemaan tarkkana mitä suustaan päästää, kun kuka tahansa voi loukkaantua ihan mistä tahansa, ja sitten alkaa se cancelointi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
c
En halua, että minulta aletaan udella yksityiselämään kuuluvia asioita. Minusta se on epäsopivaa. Avaudun ihmisille vasta, kun olen todennut, että tuo voi pysyä elämässäni pidempäänkin ja muutenkin haluan itse päättää siitä mitä, missä ja milloin kerron mitäkin. Tutustuessa pitäisi riittää ihan (nimi keksitty ofc) tyyli: "Hei, olen Alli, mukava tutustua, toivottavasti päiväsi on sujunut hyvin" tyylliset fraasit. Minusta on muutenkin mukavampi ja antoisampi tutustua ihmiseen ilman titteleitä tai ennalta annettuja luokitteluja.
Toivoisin juhlien järjestäjältä ettei hän ala holhoamaan minua esim. tilanteessa, jossa kaikki ovat sanoneet kesutelunaiheeseen jotain, mutta minä en. Sitten kuuluu "Hei Alli, mitä mieltä sinä aiheesta olet". Osaan kyllä itse ottaa puheenvuoron, jos koen sen tarpeelliseksi. En koe tarpeelliseksi silloin, kun esimerkiksi mielipiteeni on jo tullut toisen ihmisen toimesta julki. Koen, että mielipide on kuitenkin mielipide: ne tuppaavat vaihtumaan, joten ei aole mitenkään tärkeää töristellä niitä ulos jokaisessa tilanteessa.
Nautin siitä, että saan kuunnella toisia. Kun kuuntelen toista, en yleensä tulkitse kuulemaani, vaan otan sen sellaisena. En arvota sitä. Esimerkiksi jos joku sanoo, että ei pidä suomalaisista, niin en käännä sitä muotoon "hän sanoi vihaavansa suomalaisia", vaan ymmärrän, että hän nyt sano vain tuollaisen yleistyksen. Jos koen haluavani keskustella aiheesta, luultavasti alan keskustelemaan.
Åidän siitä, että tilanteet etenevät luonnollisesti eteenpäin, siis ilman käsikirjoituksia tai juhlien järjestäjän ohjausta. Joskin ymmrrän täysin, että sellaistakin pitää olla. Syömiset on usein syötävä tietyssä vaiheessa iltaa ja sellaista.
pienessä ja tutussa seurassa olen paljon puheliaampi kuin suuressa.
että tällaista lyhyesti nyt, kun täytyy lähteä lenkille...
No ihan helvetin vaikeaahan se on mitään keskustella.
Introvertti kun ei ole juurikaan yleensä sukulaisten kanssa tekemisissä - paitsi sen yhden tai kahden kanssa - mutta ympärillä ja samassa pöydässä on aina ihan vieraat helvetin uteliaat naamat.
Osaan kyllä jutella, mutta yleensä mulla tulee siinä kuuma kun yritän tsempata ja punastun aivan hemmetin helposti - sitten kun huomaan punastuvani, mulle tulee sellainen kestopuna, joka ei lähde koko iltana pois - koko naama kuumottaa ikuisesti...no ainakin sinne kotiin asti ja taas harmittaa.
Joskus nuorempana tuohon liittyi kutinakin ja sellainen läikittäinen punoitus, mutta onneksi se on nyt vanhemmiten kadonnut - nyt on vain punainen naama.
Näillä korteilla on välillä paha pelata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En odota mitään. Ei tarvitse tehdä mitään hyväkseni. Annat minun vain olla ja syödä rauhassa. Se, että en aloita keskustelua tarkoittaa, etten myös tarvitse juttuseuraa.
Ehkä sinun kohdallasi näin. Aina ei kuitenkaan voi tällaista päätelmää tehdä siitä, että joku ei aloita keskustelua, vaan siihen voi olla monia syitä. Ehkä jännittää ja ujostuttaa, tai ajattelee että on kohteliaampaa antaa muiden päättää mistä keskustellaan. Itse tiedostan olevani niin innokas hölöttäjä, että pelkään olevani muiden mielestä rasittava, enkä sen takia välttämättä ole heti ensimmäisenä suuna päänä. Mielelläni silti juttelen!
Vierailija kirjoitti:
Asiaan hieman liittyen, onko kellään muulla sellaista vaikeutta, ettei saa ääntään kuuluviin juhlissa, joissa on puheensorinaa, eikä myöskään saa selvää muiden puhumista sanoista? Monta ihmistä puhumassa yhtä aikaa kuulostaa kakofoniselta ja usein käy niin, että kuulee oman keskustelukaverin puheen huonommin kuin sen äänekkäämmin ja kauempana muille puhuvan?
Keskustelu voi siis olla vaikeaa tuostakin syystä.
Joo, en minä ainakaan silloin jaksa keskustella, vaikka huutamistahan se enemmän olisi. Vähemmästäkin rupeaa väsyttämään ja kotiin tulee ikävä. Toinen esimerkki on ihminen, joka on puhelimessa ja puuhailee koko ajan jotakin. Pahimmillaan ei saa mitään selvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Introvertti ja kuormittuva, mutta sosiaalisesti osaava ja pystyvä täällä terve. Toivoisin, että
- saan osallistua kuuntelemalla, kun en tahdo olla äänessä varsinkaan pelkän puhumisen vuoksi
- sitten kun jotain sanon ja osallistun, toivon, että ei keskeytetä tai täydennetä virkkeitäni puolestani
- kukaan ei änge iholle, ts. ala tivaamaan juuri minun mielipidettäni tai kyselemään puolituttuna tai tuntemattomana henkilökohtaisia asioitani tai tietämään asioita puolestani
- puheliaat kuuntelisivat myös toisia jatkuvan pärpätyksen sijaan
Minussa ei ole pätkääkään ujoutta, mutta kuormitun jatkuvasta kälättämisestä. Aiheen ollessa mielenkiintoinen osallistun ja keskustelen paljonkin ja olen myös aika huumorintajuinen, joskin tavalla, jota kaikki eivät tavoita. Monet ovat kuvanneet minua avarakatseiseksi ja sydämelliseksi. Minun pahin painajaiseni on kuitenkin se seurueeseen sattunut iloinen kälättäjä, joka ilmeisesti tunnelmaa ylläpitääkseen puhuu koko ajan, puhuu niinkin paljon, että jutuissa ei ole minkäänlaista alkua eikä loppua, joka ilmeisesti kohteliaisuuttaan kyselee muilta, mutta ei kuuntele ensimmäistäkään vastausta ja joka iloisena ihmisenä puhuu kaikkien päälle ja nauraa omille jutuilleen koko ajan. Tuskastun ja alan ennen pitkää tuijottaa kattolistoja, jolloin minusta myös saa varmasti aika tympeän kuvan.
Toisenlaisessa seurassa saatan olla keskustelua ylläpitävä moottori, ja siksi olen joskus pohtinut, että onko piirteeni edes introverttiyttä ja jos olisinkin vaikka asperger, koska toisinaan nuo tilanteet tuntuvat miltei fyysisenä kipuna, niin epämiellyttävinä tuntemuksina kehossa asti. Minulla on kuitenkin erittäin isot ja herkät sosiaaliset anturit: luen ihmisten eleitä ja tunnetiloja niin tarkkaan, että hyvin nopeasti tiedän tuntemattomistakin ihmisistä paljon enemmän kuin nämä edes toivoisivat, joten ilmeisesti kyse on introverttiudesta ja voimakkaasta kuormittuvuudesta.
Melko moni introvertti varmaan jättää menemättä koko juhliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
A tai B. Jos joku kysyy isossa porukassa jotain niin, että kaikkien huomio kiinnittyy minuun, niin se on kiusallista ja menen ihan lukkoon. Jos taas kahden kesken vaikka vieressä istuva alkaa juttelemaan, niin se on ihan mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
c
En halua, että minulta aletaan udella yksityiselämään kuuluvia asioita. Minusta se on epäsopivaa. Avaudun ihmisille vasta, kun olen todennut, että tuo voi pysyä elämässäni pidempäänkin ja muutenkin haluan itse päättää siitä mitä, missä ja milloin kerron mitäkin. Tutustuessa pitäisi riittää ihan (nimi keksitty ofc) tyyli: "Hei, olen Alli, mukava tutustua, toivottavasti päiväsi on sujunut hyvin" tyylliset fraasit. Minusta on muutenkin mukavampi ja antoisampi tutustua ihmiseen ilman titteleitä tai ennalta annettuja luokitteluja.
Toivoisin juhlien järjestäjältä ettei hän ala holhoamaan minua esim. tilanteessa, jossa kaikki ovat sanoneet kesutelunaiheeseen jotain, mutta minä en. Sitten kuuluu "Hei Alli, mitä mieltä sinä aiheesta olet". Osaan kyllä itse ottaa puheenvuoron, jos koen sen tarpeelliseksi. En koe tarpeelliseksi silloin, kun esimerkiksi mielipiteeni on jo tullut toisen ihmisen toimesta julki. Koen, että mielipide on kuitenkin mielipide: ne tuppaavat vaihtumaan, joten ei aole mitenkään tärkeää töristellä niitä ulos jokaisessa tilanteessa.
Nautin siitä, että saan kuunnella toisia. Kun kuuntelen toista, en yleensä tulkitse kuulemaani, vaan otan sen sellaisena. En arvota sitä. Esimerkiksi jos joku sanoo, että ei pidä suomalaisista, niin en käännä sitä muotoon "hän sanoi vihaavansa suomalaisia", vaan ymmärrän, että hän nyt sano vain tuollaisen yleistyksen. Jos koen haluavani keskustella aiheesta, luultavasti alan keskustelemaan.
Åidän siitä, että tilanteet etenevät luonnollisesti eteenpäin, siis ilman käsikirjoituksia tai juhlien järjestäjän ohjausta. Joskin ymmrrän täysin, että sellaistakin pitää olla. Syömiset on usein syötävä tietyssä vaiheessa iltaa ja sellaista.
pienessä ja tutussa seurassa olen paljon puheliaampi kuin suuressa.
että tällaista lyhyesti nyt, kun täytyy lähteä lenkille...
Tässä, kuten monessa muussakin kommentissa todetaan, että on kiva kuunnella kun toiset puhuu. Ei sitä puhetta olisi, ellei se joku sosiaalisesti kyvykäs sitä aloittaisi. Kaikki me voimme ottaa vuorostamme vastuuta sosiaalisista tilanteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs neitokainen oikein ajaa takaa, tällaisella avauksella?
No naisihminenhän minä olen, kiitos kysymästä. :) Kysyn siksi, että osaisin jatkossa kunnioittaa erilaisia ajatusmalleja. Itselleni olisi kiusallista olla juhlissa tilanteessa, jossa kaikki vain istuvat hiljaa ja (pahimmassa tapauksess) selaisivat kännyköitään. Ja sitä paitsi, olen aidosti aina kiinnostunut kanssaihmisistä ja mielelläni haastan heitä keskusteluun. Tietysti voi olla niinkin, että minun tulisi opetella kestämään hiljaisuutta ja olla aloittamatta keskustelua, vaikka mieli tekisi.
Ap
No lähtökohtaisesti keskustelun aloittaminen on ihan hyvä asia, tekee sen kuka vaan. Itse en lähtisi tenttaamaan mitään kovin henkilökohtaisia asioita, vaan ihan vaan tekemään huomioita ympäristöstä ja katsoisin lähteekö muut keskusteluun mukaan.
Omista puheliaista ystävistä olen huomannut, että kuuntelemisen taitoa voisi harjoitella. Menevät helposti johonkin paniikkitilaan, jos keskusteluun jää pienikin hengähdystauko ja yrittävät täyttää sen puheella. Ei tarvitse.
Pidä taukoa, että toinenkin saa muodostettua lauseen valmiiksi ennen kuin jatkat monologiasi. Voi vaikka laskea kymmeneen mielessä, jos tuntuu vaikealta. Voit yrittää tunnustella mistä ne hiljaisemmat haluaisivat jutella, ei vain jauhaa omista asioista.
En tiedä mistä sait päähäsi tuon, että jauhaisin vain omista asioistani, mutta kyllä! Kuuntelun taitoa pitää harjoittaa eikä vain puhua itse. Koitan kyllä nimenomaan osallistaa muita kuitenkin niin, etten kysele liian henkilökohtaisia. En esim. kysy mitä joku tekee työkseen vaan että mikä on "sun juttusi"? Tätä kysyn esim. sellaisessa yhteydessä, kun olen juuri kertonut jostain itselleni tärkeästä asiasta.
Ap
Liian henkilökohtainen kysymys tuntemattomalta. Anna hänelle mieluummin tilaa, niin että voi halutessaan kertoa "omasta jutustaan", jos sellainen on. Kaikilla ei ole. Itse introverttina tykkään mieluummin puhua outojen kanssa yleisistä asioista, ei henkilökohtaisuuksista.
Tuo kysymys "mikä on sun juttusi" on myös harvinaisuudessaan vaikeatulkintainen. Luulen, että menisin aika hämilleni, jos sellainen tulisi vastaan. En äkkiseltään osaa sanoa, mikä olisi "mun juttu" ja mitä sillä tarkoitettaisiin - työtä, harrastusta, jotain isoa haavetta? Miksi vieras ihminen haluaa tietää vastauksen näin epämääräiseen kysymykseen? Jos sanon että en tiedä, tai että en ymmärrä kysymystä, olenko nolo ja outo? Kuuluuko kaikilla ihmisillä olla yksi tietty "juttu", jonka osaa ilmoittaa yhtä epäröimättömästi kuin syntymäajan ja kengän koon? Ylianalysoinko nyt liikaa? Joo, ylianalysoin liikaa, ja olen nolo ja outo. Eikä mulla ole "juttua". Mitä ihmettä siis vastaan?
Vierailija kirjoitti:
Melko moni introvertti varmaan jättää menemättä koko juhliin.
Joskus on pakko, jos siihen liittyy vaikka hyvä ystävä tai sukulaiset. Aina ei ikävä kyllä voi jäädä kotiin. 🙂
Toivon ettei olisi tarvinnut mennä koko juhliin. Se hienosti pukeutuminen ja tekopyhyys, kuka siellä edes haluaisi jutella.
Etten joutuisi avoimen narsistisiin juhliin.
Ei liene kovin paljon pyydetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
c
En halua, että minulta aletaan udella yksityiselämään kuuluvia asioita. Minusta se on epäsopivaa. Avaudun ihmisille vasta, kun olen todennut, että tuo voi pysyä elämässäni pidempäänkin ja muutenkin haluan itse päättää siitä mitä, missä ja milloin kerron mitäkin. Tutustuessa pitäisi riittää ihan (nimi keksitty ofc) tyyli: "Hei, olen Alli, mukava tutustua, toivottavasti päiväsi on sujunut hyvin" tyylliset fraasit. Minusta on muutenkin mukavampi ja antoisampi tutustua ihmiseen ilman titteleitä tai ennalta annettuja luokitteluja.
Toivoisin juhlien järjestäjältä ettei hän ala holhoamaan minua esim. tilanteessa, jossa kaikki ovat sanoneet kesutelunaiheeseen jotain, mutta minä en. Sitten kuuluu "Hei Alli, mitä mieltä sinä aiheesta olet". Osaan kyllä itse ottaa puheenvuoron, jos koen sen tarpeelliseksi. En koe tarpeelliseksi silloin, kun esimerkiksi mielipiteeni on jo tullut toisen ihmisen toimesta julki. Koen, että mielipide on kuitenkin mielipide: ne tuppaavat vaihtumaan, joten ei aole mitenkään tärkeää töristellä niitä ulos jokaisessa tilanteessa.
Nautin siitä, että saan kuunnella toisia. Kun kuuntelen toista, en yleensä tulkitse kuulemaani, vaan otan sen sellaisena. En arvota sitä. Esimerkiksi jos joku sanoo, että ei pidä suomalaisista, niin en käännä sitä muotoon "hän sanoi vihaavansa suomalaisia", vaan ymmärrän, että hän nyt sano vain tuollaisen yleistyksen. Jos koen haluavani keskustella aiheesta, luultavasti alan keskustelemaan.
Åidän siitä, että tilanteet etenevät luonnollisesti eteenpäin, siis ilman käsikirjoituksia tai juhlien järjestäjän ohjausta. Joskin ymmrrän täysin, että sellaistakin pitää olla. Syömiset on usein syötävä tietyssä vaiheessa iltaa ja sellaista.
pienessä ja tutussa seurassa olen paljon puheliaampi kuin suuressa.
että tällaista lyhyesti nyt, kun täytyy lähteä lenkille...
Tässä, kuten monessa muussakin kommentissa todetaan, että on kiva kuunnella kun toiset puhuu. Ei sitä puhetta olisi, ellei se joku sosiaalisesti kyvykäs sitä aloittaisi. Kaikki me voimme ottaa vuorostamme vastuuta sosiaalisista tilanteista.
Olkaa sitten hiljaa. Tosin ettehän te siihen pysty. Mutta on jotenkin hassua syyttää aina toisia ihmisiä siitä, että joutuu "puhumaan liikaa"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmoitin asiattomaksi. Kaikkien nais-, mies-, vegaani- ja muiden vihaajien lisäksi tänne on pesiytynyt myös introverttivihaaja. Kuvaamasi käytös ei ole introversiota, se on sosiaalisten taitojen puutetta, ujoutta, jännitystä tai jotain muuta. Me introvertit avaamme keskusteluja, olemme sosiaalisia, pidämme huolta muiden viihtyyvydestä, olemme hauskoja ja pärjäämme hyvin sosiaalisissa tilanteissa. Me vain tarvitsemme niiden vastapainoksi omaa tilaa ja omaa aikaa.
Eli sen sijaan, että toisit oman panoksesi keskusteluun, ilmoitat sen asiattomaksi. Voisitko hieman kehittää suvaitsevaisuuttasi vaikket olisikaan keskutelujen aloittajien kanssa kaikesta samaa mieltä?
En, en koe tarvetta kehittää suvaitsevaisuuttani trolleja kohtaan. Voit tehdä avauksen siitä, miksi jotkut ihmiset eivät avaa juhlissa keskustelua, mutta jos teet näitä (huom. monikossa, koska tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen näkemäni) viitaten introvertteihin, ilmoitan ne jatkossakin asiattomiksi.
Ilmoitin asiattomaksi. Kaikkien nais-, mies-, vegaani- ja muiden vihaajien lisäksi tänne on pesiytynyt myös introverttivihaaja. Kuvaamasi käytös ei ole introversiota, se on sosiaalisten taitojen puutetta, ujoutta, jännitystä tai jotain muuta. Me introvertit avaamme keskusteluja, olemme sosiaalisia, pidämme huolta muiden viihtyyvydestä, olemme hauskoja ja pärjäämme hyvin sosiaalisissa tilanteissa. Me vain tarvitsemme niiden vastapainoksi omaa tilaa ja omaa aikaa.