Lue keskustelun säännöt.
Sinä introvertti, joka et juhlissa avaa keskustelua: mitä toivot kanssaihmisiltä?
08.07.2022 |
Kiinnostaisi tietää mitä keskustelunaloitukseen kykenemätön introvertti toivoo kanssaihmisiltä sosiaalisissa tilanteissa, kuten juhlissa? Sanotaan, että sinut on istutettu häissä pöytään, jossa et tunne muita kuin ehkä mahdollisen puolisosi. Et itse aloita keskustelua, koska et osaa /jaksa. Mitä toivot muilta ihmisiltä ko. pöydässä?
a) että joku aloittaisi keskustelun esim. kysymällä miten tunnet juhlien järjestäjän? Tästä hän johdattelisi keskustelun sujuvasti seuraaviin aiheisiin.
b) että kaikki istuisivat hiljaa ja keskittyisivät ruokailuun, toistensa tarkkailuun tai kännykän selailuun.
c) jotain muuta?
Aidosti kiinnostaa tietää.
T. Se keskustelun yleensä avaava ekstrovertti
Kommentit (250)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs neitokainen oikein ajaa takaa, tällaisella avauksella?
No naisihminenhän minä olen, kiitos kysymästä. :) Kysyn siksi, että osaisin jatkossa kunnioittaa erilaisia ajatusmalleja. Itselleni olisi kiusallista olla juhlissa tilanteessa, jossa kaikki vain istuvat hiljaa ja (pahimmassa tapauksess) selaisivat kännyköitään. Ja sitä paitsi, olen aidosti aina kiinnostunut kanssaihmisistä ja mielelläni haastan heitä keskusteluun. Tietysti voi olla niinkin, että minun tulisi opetella kestämään hiljaisuutta ja olla aloittamatta keskustelua, vaikka mieli tekisi.
Ap
No lähtökohtaisesti keskustelun aloittaminen on ihan hyvä asia, tekee sen kuka vaan. Itse en lähtisi tenttaamaan mitään kovin henkilökohtaisia asioita, vaan ihan vaan tekemään huomioita ympäristöstä ja katsoisin lähteekö muut keskusteluun mukaan.
Omista puheliaista ystävistä olen huomannut, että kuuntelemisen taitoa voisi harjoitella. Menevät helposti johonkin paniikkitilaan, jos keskusteluun jää pienikin hengähdystauko ja yrittävät täyttää sen puheella. Ei tarvitse.
Pidä taukoa, että toinenkin saa muodostettua lauseen valmiiksi ennen kuin jatkat monologiasi. Voi vaikka laskea kymmeneen mielessä, jos tuntuu vaikealta. Voit yrittää tunnustella mistä ne hiljaisemmat haluaisivat jutella, ei vain jauhaa omista asioista.
En tiedä mistä sait päähäsi tuon, että jauhaisin vain omista asioistani, mutta kyllä! Kuuntelun taitoa pitää harjoittaa eikä vain puhua itse. Koitan kyllä nimenomaan osallistaa muita kuitenkin niin, etten kysele liian henkilökohtaisia. En esim. kysy mitä joku tekee työkseen vaan että mikä on "sun juttusi"? Tätä kysyn esim. sellaisessa yhteydessä, kun olen juuri kertonut jostain itselleni tärkeästä asiasta.
Ap
Liian henkilökohtainen kysymys tuntemattomalta. Anna hänelle mieluummin tilaa, niin että voi halutessaan kertoa "omasta jutustaan", jos sellainen on. Kaikilla ei ole. Itse introverttina tykkään mieluummin puhua outojen kanssa yleisistä asioista, ei henkilökohtaisuuksista.
Tuo kysymys "mikä on sun juttusi" on myös harvinaisuudessaan vaikeatulkintainen. Luulen, että menisin aika hämilleni, jos sellainen tulisi vastaan. En äkkiseltään osaa sanoa, mikä olisi "mun juttu" ja mitä sillä tarkoitettaisiin - työtä, harrastusta, jotain isoa haavetta? Miksi vieras ihminen haluaa tietää vastauksen näin epämääräiseen kysymykseen? Jos sanon että en tiedä, tai että en ymmärrä kysymystä, olenko nolo ja outo? Kuuluuko kaikilla ihmisillä olla yksi tietty "juttu", jonka osaa ilmoittaa yhtä epäröimättömästi kuin syntymäajan ja kengän koon? Ylianalysoinko nyt liikaa? Joo, ylianalysoin liikaa, ja olen nolo ja outo. Eikä mulla ole "juttua". Mitä ihmettä siis vastaan?
Jos olisin tilanteessa ja huomaisin epäröintisi, auttaisin kyllä sua eteenpäin. Kysyisin uudestaan, että mikä sulle on tärkeää? Onko sulla joku erityinen kiinnostuksen kohde, harrastus tai jokin muu, joka saa sydämesi lyömään nopeammin? Sitten voit vastata just niin pinnallisesti tai syvällisesti kuin tykkäät. Jos olisit samassa pöytäseurueessa, haluaisin kuitenkin tutustua suhun, koska sellainen minä olen. Sinä kuitenkin päättäisit, kuinka paljon itsestäsi mulle kertoisit.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs neitokainen oikein ajaa takaa, tällaisella avauksella?
No naisihminenhän minä olen, kiitos kysymästä. :) Kysyn siksi, että osaisin jatkossa kunnioittaa erilaisia ajatusmalleja. Itselleni olisi kiusallista olla juhlissa tilanteessa, jossa kaikki vain istuvat hiljaa ja (pahimmassa tapauksess) selaisivat kännyköitään. Ja sitä paitsi, olen aidosti aina kiinnostunut kanssaihmisistä ja mielelläni haastan heitä keskusteluun. Tietysti voi olla niinkin, että minun tulisi opetella kestämään hiljaisuutta ja olla aloittamatta keskustelua, vaikka mieli tekisi.
Ap
No lähtökohtaisesti keskustelun aloittaminen on ihan hyvä asia, tekee sen kuka vaan. Itse en lähtisi tenttaamaan mitään kovin henkilökohtaisia asioita, vaan ihan vaan tekemään huomioita ympäristöstä ja katsoisin lähteekö muut keskusteluun mukaan.
Omista puheliaista ystävistä olen huomannut, että kuuntelemisen taitoa voisi harjoitella. Menevät helposti johonkin paniikkitilaan, jos keskusteluun jää pienikin hengähdystauko ja yrittävät täyttää sen puheella. Ei tarvitse.
Pidä taukoa, että toinenkin saa muodostettua lauseen valmiiksi ennen kuin jatkat monologiasi. Voi vaikka laskea kymmeneen mielessä, jos tuntuu vaikealta. Voit yrittää tunnustella mistä ne hiljaisemmat haluaisivat jutella, ei vain jauhaa omista asioista.
En tiedä mistä sait päähäsi tuon, että jauhaisin vain omista asioistani, mutta kyllä! Kuuntelun taitoa pitää harjoittaa eikä vain puhua itse. Koitan kyllä nimenomaan osallistaa muita kuitenkin niin, etten kysele liian henkilökohtaisia. En esim. kysy mitä joku tekee työkseen vaan että mikä on "sun juttusi"? Tätä kysyn esim. sellaisessa yhteydessä, kun olen juuri kertonut jostain itselleni tärkeästä asiasta.
Ap
Liian henkilökohtainen kysymys tuntemattomalta. Anna hänelle mieluummin tilaa, niin että voi halutessaan kertoa "omasta jutustaan", jos sellainen on. Kaikilla ei ole. Itse introverttina tykkään mieluummin puhua outojen kanssa yleisistä asioista, ei henkilökohtaisuuksista.
Tuo kysymys "mikä on sun juttusi" on myös harvinaisuudessaan vaikeatulkintainen. Luulen, että menisin aika hämilleni, jos sellainen tulisi vastaan. En äkkiseltään osaa sanoa, mikä olisi "mun juttu" ja mitä sillä tarkoitettaisiin - työtä, harrastusta, jotain isoa haavetta? Miksi vieras ihminen haluaa tietää vastauksen näin epämääräiseen kysymykseen? Jos sanon että en tiedä, tai että en ymmärrä kysymystä, olenko nolo ja outo? Kuuluuko kaikilla ihmisillä olla yksi tietty "juttu", jonka osaa ilmoittaa yhtä epäröimättömästi kuin syntymäajan ja kengän koon? Ylianalysoinko nyt liikaa? Joo, ylianalysoin liikaa, ja olen nolo ja outo. Eikä mulla ole "juttua". Mitä ihmettä siis vastaan?
Yleensä vastaan "elämä", tai jotain muuta yhtä abstraktia kuin kysymyskin oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmoitin asiattomaksi. Kaikkien nais-, mies-, vegaani- ja muiden vihaajien lisäksi tänne on pesiytynyt myös introverttivihaaja. Kuvaamasi käytös ei ole introversiota, se on sosiaalisten taitojen puutetta, ujoutta, jännitystä tai jotain muuta. Me introvertit avaamme keskusteluja, olemme sosiaalisia, pidämme huolta muiden viihtyyvydestä, olemme hauskoja ja pärjäämme hyvin sosiaalisissa tilanteissa. Me vain tarvitsemme niiden vastapainoksi omaa tilaa ja omaa aikaa.
Eli sen sijaan, että toisit oman panoksesi keskusteluun, ilmoitat sen asiattomaksi. Voisitko hieman kehittää suvaitsevaisuuttasi vaikket olisikaan keskutelujen aloittajien kanssa kaikesta samaa mieltä?
En, en koe tarvetta kehittää suvaitsevaisuuttani trolleja kohtaan. Voit tehdä avauksen siitä, miksi jotkut ihmiset eivät avaa juhlissa keskustelua, mutta jos teet näitä (huom. monikossa, koska tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen näkemäni) viitaten introvertteihin, ilmoitan ne jatkossakin asiattomiksi.
Häh? En ollut Ap. Voisitko nyt hieman laskea niitä höyryjä. Muutkin osaavat keskustella ihan asiallisesti täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
c
En halua, että minulta aletaan udella yksityiselämään kuuluvia asioita. Minusta se on epäsopivaa. Avaudun ihmisille vasta, kun olen todennut, että tuo voi pysyä elämässäni pidempäänkin ja muutenkin haluan itse päättää siitä mitä, missä ja milloin kerron mitäkin. Tutustuessa pitäisi riittää ihan (nimi keksitty ofc) tyyli: "Hei, olen Alli, mukava tutustua, toivottavasti päiväsi on sujunut hyvin" tyylliset fraasit. Minusta on muutenkin mukavampi ja antoisampi tutustua ihmiseen ilman titteleitä tai ennalta annettuja luokitteluja.
Toivoisin juhlien järjestäjältä ettei hän ala holhoamaan minua esim. tilanteessa, jossa kaikki ovat sanoneet kesutelunaiheeseen jotain, mutta minä en. Sitten kuuluu "Hei Alli, mitä mieltä sinä aiheesta olet". Osaan kyllä itse ottaa puheenvuoron, jos koen sen tarpeelliseksi. En koe tarpeelliseksi silloin, kun esimerkiksi mielipiteeni on jo tullut toisen ihmisen toimesta julki. Koen, että mielipide on kuitenkin mielipide: ne tuppaavat vaihtumaan, joten ei aole mitenkään tärkeää töristellä niitä ulos jokaisessa tilanteessa.
Nautin siitä, että saan kuunnella toisia. Kun kuuntelen toista, en yleensä tulkitse kuulemaani, vaan otan sen sellaisena. En arvota sitä. Esimerkiksi jos joku sanoo, että ei pidä suomalaisista, niin en käännä sitä muotoon "hän sanoi vihaavansa suomalaisia", vaan ymmärrän, että hän nyt sano vain tuollaisen yleistyksen. Jos koen haluavani keskustella aiheesta, luultavasti alan keskustelemaan.
Åidän siitä, että tilanteet etenevät luonnollisesti eteenpäin, siis ilman käsikirjoituksia tai juhlien järjestäjän ohjausta. Joskin ymmrrän täysin, että sellaistakin pitää olla. Syömiset on usein syötävä tietyssä vaiheessa iltaa ja sellaista.
pienessä ja tutussa seurassa olen paljon puheliaampi kuin suuressa.
että tällaista lyhyesti nyt, kun täytyy lähteä lenkille...
Tässä, kuten monessa muussakin kommentissa todetaan, että on kiva kuunnella kun toiset puhuu. Ei sitä puhetta olisi, ellei se joku sosiaalisesti kyvykäs sitä aloittaisi. Kaikki me voimme ottaa vuorostamme vastuuta sosiaalisista tilanteista.
Olkaa sitten hiljaa. Tosin ettehän te siihen pysty. Mutta on jotenkin hassua syyttää aina toisia ihmisiä siitä, että joutuu "puhumaan liikaa"
Moni ekstrovertti kokee hiljaisuuden painostavana, uhkaavana tai vaikka merkkinä siitä, että hiljainen ei tykkää siitä toisesta keskustelukumppanista. Toivoisin ekstroverttien opettelevan hiljaisuutta ja sen sietämistä siinä missä introverttien opettelevan vaikka jotain juhlakoodia, jossa on ekstrovertimpi. Varmasti iso osa introverteista on sellaista tehnytkin. A
En ole introvertti, usein en vain osallistu keskusteluun jonka aihe ei ole kiinnostava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs neitokainen oikein ajaa takaa, tällaisella avauksella?
No naisihminenhän minä olen, kiitos kysymästä. :) Kysyn siksi, että osaisin jatkossa kunnioittaa erilaisia ajatusmalleja. Itselleni olisi kiusallista olla juhlissa tilanteessa, jossa kaikki vain istuvat hiljaa ja (pahimmassa tapauksess) selaisivat kännyköitään. Ja sitä paitsi, olen aidosti aina kiinnostunut kanssaihmisistä ja mielelläni haastan heitä keskusteluun. Tietysti voi olla niinkin, että minun tulisi opetella kestämään hiljaisuutta ja olla aloittamatta keskustelua, vaikka mieli tekisi.
Ap
No lähtökohtaisesti keskustelun aloittaminen on ihan hyvä asia, tekee sen kuka vaan. Itse en lähtisi tenttaamaan mitään kovin henkilökohtaisia asioita, vaan ihan vaan tekemään huomioita ympäristöstä ja katsoisin lähteekö muut keskusteluun mukaan.
Omista puheliaista ystävistä olen huomannut, että kuuntelemisen taitoa voisi harjoitella. Menevät helposti johonkin paniikkitilaan, jos keskusteluun jää pienikin hengähdystauko ja yrittävät täyttää sen puheella. Ei tarvitse.
Pidä taukoa, että toinenkin saa muodostettua lauseen valmiiksi ennen kuin jatkat monologiasi. Voi vaikka laskea kymmeneen mielessä, jos tuntuu vaikealta. Voit yrittää tunnustella mistä ne hiljaisemmat haluaisivat jutella, ei vain jauhaa omista asioista.
En tiedä mistä sait päähäsi tuon, että jauhaisin vain omista asioistani, mutta kyllä! Kuuntelun taitoa pitää harjoittaa eikä vain puhua itse. Koitan kyllä nimenomaan osallistaa muita kuitenkin niin, etten kysele liian henkilökohtaisia. En esim. kysy mitä joku tekee työkseen vaan että mikä on "sun juttusi"? Tätä kysyn esim. sellaisessa yhteydessä, kun olen juuri kertonut jostain itselleni tärkeästä asiasta.
Ap
Liian henkilökohtainen kysymys tuntemattomalta. Anna hänelle mieluummin tilaa, niin että voi halutessaan kertoa "omasta jutustaan", jos sellainen on. Kaikilla ei ole. Itse introverttina tykkään mieluummin puhua outojen kanssa yleisistä asioista, ei henkilökohtaisuuksista.
Tuo kysymys "mikä on sun juttusi" on myös harvinaisuudessaan vaikeatulkintainen. Luulen, että menisin aika hämilleni, jos sellainen tulisi vastaan. En äkkiseltään osaa sanoa, mikä olisi "mun juttu" ja mitä sillä tarkoitettaisiin - työtä, harrastusta, jotain isoa haavetta? Miksi vieras ihminen haluaa tietää vastauksen näin epämääräiseen kysymykseen? Jos sanon että en tiedä, tai että en ymmärrä kysymystä, olenko nolo ja outo? Kuuluuko kaikilla ihmisillä olla yksi tietty "juttu", jonka osaa ilmoittaa yhtä epäröimättömästi kuin syntymäajan ja kengän koon? Ylianalysoinko nyt liikaa? Joo, ylianalysoin liikaa, ja olen nolo ja outo. Eikä mulla ole "juttua". Mitä ihmettä siis vastaan?
Samaa mieltä. Mielummin small talkia ihan jostain muusta ja katsoo lähteekö keskustelu liikkeelle vai ei. Mistäs päin tulitte tänne, miten meni matka? Onpas kiva paikka tämä, enpä ole käynyt, joko maistoit jälkiruokaa? Tiedätkö mitä on seuraavaksi ohjelmassa?
En minä ainakaan tiedä mikä on "oma juttuni" ja olen sen kanssa tuskaillutkin tehokkaasti koko nuoruuden ja aikuisiän. Kiva ajatus toki ettei oleta että kaikki ovat työelämässä, mutta tuo on ahdistavuudessaan kyllä ihan samaa luokkaa kuin joutua selittelemään sairaseläkettään tai työttömyyttään ventovieraalle.
Usean eri työpaikan eri lounasseuruissa useita vuosia viettäneenä olen huomannut, että osa ihmisistä todellakin toivoo, että joku muu hoitaa sosiaalisuuden vaivan.
Eli joku aloittaa kertomaan jostain, alkaa jutella muille, osoittaa kiinnostusta toiseen ja vie keskustelua eteenpäin: Ai olette katselleet taloa, mistä päin?
Kaksi tällaista ihmistä ei kykene keskustelemaan keskenään, vaikka juuri olisi selvinnyt että kumpikin on katsellut taloja tms.
Joillekin ihmisille ei ilmeisesti aikuisenakaan valkene, että ihan jokainen ihminen voi ottaa vastaavan roolin, osoittaa kiinnostusta toiseen ja vaikka kertoa jotain oma-alotteisesti. Että lähes kaikkien jutut ovat ihan yhtä tavallisia ja kyräily on kyräilyä, ei aitoutta tai rehellisyyttä.
Introverttiyteen asia ei liity. Ap:lle vastaukseni on, että 95 % ihmisistä pitää siitä, että heistä ollaan kiinnostuneita ja että he esim juhlissa tuntevat kuuluvansa joukkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä taida enää koskaan mennä minnekään juhliin, jos olen noin vastenmielistä seuraa. Sitäpaitsi riittääkö se, että vastaa muutamalla lauseella. Ja jos jostain syystä keskustelu tyrehtyy, niin onko se sitten minun parempi poistua. Kaikki eivät vain ole samanlaisia.
Koen olevani ambivertti mutta vastaan silti. Välillä olen juttutuulella ja avaan keskustelun mielelläni, mutta jos en avaa se johtuu siitä että
A. On menkat alkamassa tai menkkojen ekat päivät ja mieleni on kuin musta synkkä pilvi enkä ole hirveästi kiinnostunut tuntemattomille puhumisesta
B. Olen viettänyt aikaa lähiaikoina harrastusteni (esim. politiikka) parissa, jossa juttelen koko ajan tuntemattomille ja vedän kokouksia ja pitää olla jatkuvassa vuorovaikutuksessa koko ajan. Joten häissä nautinkin vaan tunnelmasta ja syömisestä ja mietin miten ihana onkaan vain olla hiljaa.
Odotan siis näissä tapauksissa että joku avaa keskustelun jos avaa tai sitten ollaan vaan hiljaa tai puhun mieheni kanssa jotain lyhyesti. Toivon myös fiiliksen ollessa a tai b että kukaan ei kysy esim että mitä teen työkseni ja olenko viihtynyt siellä ja mikä on koulutus ja tällaisia perusjuttuja, joita ei vain mitenkään jaksaisi noissa mielentiloissa kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko nämä niitä samoja ihmisiä, jotka pälpättävät ja puhuvat päälle, kun yrittää vastata? Minulla oli aikoinaan sellainen kaveri, onneksi ei ole enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs neitokainen oikein ajaa takaa, tällaisella avauksella?
No naisihminenhän minä olen, kiitos kysymästä. :) Kysyn siksi, että osaisin jatkossa kunnioittaa erilaisia ajatusmalleja. Itselleni olisi kiusallista olla juhlissa tilanteessa, jossa kaikki vain istuvat hiljaa ja (pahimmassa tapauksess) selaisivat kännyköitään. Ja sitä paitsi, olen aidosti aina kiinnostunut kanssaihmisistä ja mielelläni haastan heitä keskusteluun. Tietysti voi olla niinkin, että minun tulisi opetella kestämään hiljaisuutta ja olla aloittamatta keskustelua, vaikka mieli tekisi.
Ap
No lähtökohtaisesti keskustelun aloittaminen on ihan hyvä asia, tekee sen kuka vaan. Itse en lähtisi tenttaamaan mitään kovin henkilökohtaisia asioita, vaan ihan vaan tekemään huomioita ympäristöstä ja katsoisin lähteekö muut keskusteluun mukaan.
Omista puheliaista ystävistä olen huomannut, että kuuntelemisen taitoa voisi harjoitella. Menevät helposti johonkin paniikkitilaan, jos keskusteluun jää pienikin hengähdystauko ja yrittävät täyttää sen puheella. Ei tarvitse.
Pidä taukoa, että toinenkin saa muodostettua lauseen valmiiksi ennen kuin jatkat monologiasi. Voi vaikka laskea kymmeneen mielessä, jos tuntuu vaikealta. Voit yrittää tunnustella mistä ne hiljaisemmat haluaisivat jutella, ei vain jauhaa omista asioista.
En tiedä mistä sait päähäsi tuon, että jauhaisin vain omista asioistani, mutta kyllä! Kuuntelun taitoa pitää harjoittaa eikä vain puhua itse. Koitan kyllä nimenomaan osallistaa muita kuitenkin niin, etten kysele liian henkilökohtaisia. En esim. kysy mitä joku tekee työkseen vaan että mikä on "sun juttusi"? Tätä kysyn esim. sellaisessa yhteydessä, kun olen juuri kertonut jostain itselleni tärkeästä asiasta.
Ap
Liian henkilökohtainen kysymys tuntemattomalta. Anna hänelle mieluummin tilaa, niin että voi halutessaan kertoa "omasta jutustaan", jos sellainen on. Kaikilla ei ole. Itse introverttina tykkään mieluummin puhua outojen kanssa yleisistä asioista, ei henkilökohtaisuuksista.
Tuo kysymys "mikä on sun juttusi" on myös harvinaisuudessaan vaikeatulkintainen. Luulen, että menisin aika hämilleni, jos sellainen tulisi vastaan. En äkkiseltään osaa sanoa, mikä olisi "mun juttu" ja mitä sillä tarkoitettaisiin - työtä, harrastusta, jotain isoa haavetta? Miksi vieras ihminen haluaa tietää vastauksen näin epämääräiseen kysymykseen? Jos sanon että en tiedä, tai että en ymmärrä kysymystä, olenko nolo ja outo? Kuuluuko kaikilla ihmisillä olla yksi tietty "juttu", jonka osaa ilmoittaa yhtä epäröimättömästi kuin syntymäajan ja kengän koon? Ylianalysoinko nyt liikaa? Joo, ylianalysoin liikaa, ja olen nolo ja outo. Eikä mulla ole "juttua". Mitä ihmettä siis vastaan?
Jos olisin tilanteessa ja huomaisin epäröintisi, auttaisin kyllä sua eteenpäin. Kysyisin uudestaan, että mikä sulle on tärkeää? Onko sulla joku erityinen kiinnostuksen kohde, harrastus tai jokin muu, joka saa sydämesi lyömään nopeammin? Sitten voit vastata just niin pinnallisesti tai syvällisesti kuin tykkäät. Jos olisit samassa pöytäseurueessa, haluaisin kuitenkin tutustua suhun, koska sellainen minä olen. Sinä kuitenkin päättäisit, kuinka paljon itsestäsi mulle kertoisit.
Ap
introvertti saattaa kokea juuri tuollaisen liiallisena tunkeiluna. Onko tarpeen kysellä kenekään omaa juttua? Jos haluaa siitä keskustelua, voi vaikka itse tehdä keskustelunavauksen, joss kertoo omasta jutustaan ja siitä miksi otti tämän aiheen keskusteluun ja sitten kun on oman monologinsa tehnyt, niin kysyy yleisesti kaikilta, että onko teilläkin jotain omaa juttua, mitä ajattelette yleisesti, että onko kaikilla joku oma juttu (tai jotain vastaavaa)
minä olen generalisti, eli minulla on lukuisia omia juttuja, mutta jos näin vastaan, niin sitten aletaan kuulustelemaan, että "kaikillahan joku juttu nousee yli kaiken, mikä se sinulla on? Etkö halua vastata? oletkos ujo vai mistä se johtuu, ihan rohkeasti vain, kerro toki!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä toivoisin vain että saan olla jo entuudestaan tuntemieni ihmisten kanssa, mikä on rentoa ja helppoa yhdessä oloa. Ei tarvitsisi small talkata joidenkin tuntemattomien ihanuuksien kanssa. Eli joo, haluaisin eri pöydän.
Ap, opettele sietämään hiljaisuutta, äläkä nyt ainakaan sen hiljaisimman ja mahdollisesti ujon introvertin niskaan kaada hetken hiljaisuutta, seurueessa lienee useampikin henkilö. Anna ihmisille ja ajatuksille tilaa.
Kukaan ei odota sinun viihdyttävän ketää, miksi odotat introvertin viihdyttävän itseäsi.
Jos hiljaisuus tuntuu tuskalliselta, kärsi, kärsi hetk tai useampi. Ujo, sosiaalisesti lahjaton ja mahdollisesti introvertti kärsi jo oman aikansa, kun utelit hänetlä henkilkohtaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
A kuulostaa hyvältä, jos kahden jutellaan eli vieruskaverin tai vastapäätä olevan kanssa, tai kolmen neljän joukolla, se on maksimi. Isommassa joukossa vaivaannun, enkä halua olla äänessä enkä huomion keskipisteenä. Toki minulla(kin) ei välttämättä syy ole introverttiys vaan myös ujous ja huono itsetunto. Itsekin saatan jollekin tehdä keskustelunavauksia yleisistä asioista tai juhlista yhdelle kahdelle ihmiselle kerrallaan.
En halua keskustella omista asioistani, inhoan sitä että udellaan. Tai siltä se tuntuu. Haluan pitää omat asiani yksityisenä. Kuuntelen puheliaiden ja avoimien
tyyppien selostuksia omista perheistään ja lapsistaan puolella korvalla, joskus vetäydyn paikalta kun on muitakin kuulijoita. En jaksa innostua tuntemattomien ihmisten asioista. Sekin uuvuttaa.
Väkisin sosialisointi väsyttää eniten. Minua ei tarvitse vetää keskusteluun, eikä tarvitse johdatella tai miettiä aiheita. Osaan kyllä käytöstavat, tervehdin, vaihdan muutaman sanan, kuuntelen jos on puhelias ihminen vastassa, mutta itse en väkisin pidä kontaktia yllä. Olen ihan fine tarkkaillessani ympäristöä ja ihmisiä, ihastellessani mahdollisia koristeita, maistellessani tarjottavia jne.
En sitten tiedä mikä tässä on introverttiyttä, mikä ujoutta ja mikä huonoja kokemuksia uteliaista ihmisistä, mutta ehkä se ihmiskontakteista tuleva uupumus on sitä. Tarvii omaa aikaa palautuakseen.
Jännä juttu, että läheiset ihmiset eivät niin haittaa, kun osaavat antaa hiljaisuutta ja tilaa sopivassa suhteessa.
d) keskustelette keskenänne, ja minä liityn mukaan jos keskustelu kiinnostaa.
Hei ketjunpoistattaja - HALOO!
(meenny ...)
Vierailija kirjoitti:
Hei ketjunpoistattaja - HALOO!
(meenny ...)
Olisiko sinulla jotain järkevää keskusteltavaa? T. Introvertti
Olen tuollainen 'kuuntelija', joka puhuu aina kun on jotain sanottavaa - ei liian usein, kun aika yleisesti aihe on jo ehtinyt jo vaihtua silloin kun olen muodostanut päässäni sanoiksi sen haluamani idean.
Usein käy niin että huomattavasti puheliaammat kaverit päätyvät keskustelemaan kahdestaan, ja ruumiinkielellä (niska näkyvissä) suljetaan se hiljaisempi kaveri ulkopuolelle. Joten minun toiveeni ekstroverteille onkin että vaikka joku ei puhuisi yhtä paljoa kuin te, älkää blokatko häntä.
Järkyttävää porukkaa täällä. Onko suomalaiset todella noin ankeeta porukkaa ettei halua puhua kenenkään kanssa ja sosiaalisesti kömpelöitä. Pysyis kotona sitten ettei tartte murjottaa juhlissa missä saattaisi joutua jopa puhumaan.
Tuskinpa hän tarkoitti asiaa noin, että ei ottaisi vastuuta sosiaalisista tilanteista.