Sinä introvertti, joka et juhlissa avaa keskustelua: mitä toivot kanssaihmisiltä?
Kiinnostaisi tietää mitä keskustelunaloitukseen kykenemätön introvertti toivoo kanssaihmisiltä sosiaalisissa tilanteissa, kuten juhlissa? Sanotaan, että sinut on istutettu häissä pöytään, jossa et tunne muita kuin ehkä mahdollisen puolisosi. Et itse aloita keskustelua, koska et osaa /jaksa. Mitä toivot muilta ihmisiltä ko. pöydässä?
a) että joku aloittaisi keskustelun esim. kysymällä miten tunnet juhlien järjestäjän? Tästä hän johdattelisi keskustelun sujuvasti seuraaviin aiheisiin.
b) että kaikki istuisivat hiljaa ja keskittyisivät ruokailuun, toistensa tarkkailuun tai kännykän selailuun.
c) jotain muuta?
Aidosti kiinnostaa tietää.
T. Se keskustelun yleensä avaava ekstrovertti
Kommentit (250)
Eivät introvertit ole säännönmukaisesti kykenemättömiä avaamaan keskustelua. Heitä ei vain huvita, on parempaakin tekemistä kuin "socialize" yhdentekevien juhlakalujen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs neitokainen oikein ajaa takaa, tällaisella avauksella?
No voisikohan olla että hän haluaa tietää minkälaisia keskustelunaloituksia introvertit haluavat? Onko sinulla ongelmia luetunymmärtämisessä?
Introverttinä osaan kyllä avata keskustelun kohteliaisuudesta muita kohtaan. Tuntuisi se vähän hölmöltä istua ja tuijotella ruutua juhlissa. Kyllä osaan ihan perus small talkia. Mieluummin juttelisin kuitenkin jotain syvällisempää ja toivoisin, että juhlissa olisi osattu laittaa pöytäseuraan jossa puhuttaisiin muustakin kuin vaikka viimeisimmästä salkkarit jaksosta (tai mitä näitä nykyään on.)
Juhlien jälkeen sitten vetäydyn mielelläni kotiin kuuntelemaan tuulen huminaa kattopelleissä pariksi päiväksi.
Introverttius ei tarkoita ujoutta tai huonoja sosiaalisia taitoja. Sosiaalinen kanssakäyminen väsyttää minua, siis vaikka nauttisinkin siitä. Aika moni on vastannut siitä näkökulmasta että on ujo, ei (pelkästään) introvertti.
Arvostan kovasti sitä, jos huomaat että joku suupaltti ei meinaa antaa muille puheenvuoroa ja vähän jeesaat. Ei välttämättä liity introverttiuteen, mutta tällaisten kanssa on vaikea löytää "rytmiä" ja ehtiä sanoa johonkin väliin jotain. Jos joku sivullinen osaa luontevasti, suupalttia nolaamatta vaikkapa heittää minulle kysymyksen niin arvostan. Jossain vaiheessa rupeaa nolottaa, jos on ollut liian kauan hiljaa ja haluaisi myös kannatella keskustelua, kertoa omia juttujaan, kysellä muilta lisää. En kuitenkaan halua puhua toisten päälle ja tilanne tuntuu ahdistavalta. "Mun pitäisi kohta jo sanoa jotain, tai vaikutan oudolta hiipparilta. Mutta mihin väliin??"
Vierailija kirjoitti:
Mitäs neitokainen oikein ajaa takaa, tällaisella avauksella?
No naisihminenhän minä olen, kiitos kysymästä. :) Kysyn siksi, että osaisin jatkossa kunnioittaa erilaisia ajatusmalleja. Itselleni olisi kiusallista olla juhlissa tilanteessa, jossa kaikki vain istuvat hiljaa ja (pahimmassa tapauksess) selaisivat kännyköitään. Ja sitä paitsi, olen aidosti aina kiinnostunut kanssaihmisistä ja mielelläni haastan heitä keskusteluun. Tietysti voi olla niinkin, että minun tulisi opetella kestämään hiljaisuutta ja olla aloittamatta keskustelua, vaikka mieli tekisi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Meeppä ap Etelä-Eurooppaan niin ei oo tuota ongelmaa. Suomalaiset tuppisuut ei osaa alkeellisimpiakaan käytöstapoja juhlatilanteissa. Italiassa jo pieni lapsi oppii kysymään kuulumisia muilta.
Ei ole käytöstavoista kiinni vaan mentaliteetista. Suomalainen sellainen on yhtä hyvä kuin italialainenkin.
Helpottaa kun ekstrovertti puhuu monenlaisista asioista ja niistä saa vähän luotua kuvaa, minkälaista porukkaa pöydässä istuu. Itse tykkään kuunnella vaikka pari tuntia muiden juttuja siksi, että pystyn sen jälkeen paremmin puhumaan sellaisista asioista, jotka ovat kiinnostavia mahdollisimman monelle.
Tai juttelemaan niille, joiden kanssa keskustelu voisi olla jollain tavalla antoisaa. Moni ekstrovertti varmaan kokee olevansa taivaan lahja maailmalle, mutta valitettavan usein sitä vaan toivoo, että kaveri oppisi tiivistämään puheensa kymmenesosaan kaikesta jorinasta.
Aloittajalle tiedoksi, että todellinen introvertti inhoaa kaikenlaisia juhlia eikä mene niihin vapaaehtoisesti.
Porukka sekoittaa taas introvertin ujoon tai sosiaaliseen kyvyttömyyteen. Introverteillä ei ole mitään ongelmia aloittaa keskustelua tai puhua muiden kanssa. Monet introvertit ovat hyvinkin puheliaita. Tosin sen yltiösosiaalisen illan vastapainoksi tarvitseekin sitten pari päivää palautumista.
Olen introvertti mutta en epsosiaalinen/ihmisvihaaja/erakko tai ekstroverttien halveksuja. Ihan vaan muistutukseksi koska aina tällaisia ihmisiä ilmaantuu näihin introverttiketjuihin.
Introvertti saattaa olla hyvinkin lahjakas sosiaalisesti ja osata kyllä small talkin. Oisko kuitenkin mieluummin ujoja tai sosiaalisesti estyneitä/kömpelöitä nämä, jotka eivät Isaac aloittaa keskusteluja.
Vierailija kirjoitti:
Porukka sekoittaa taas introvertin ujoon tai sosiaaliseen kyvyttömyyteen. Introverteillä ei ole mitään ongelmia aloittaa keskustelua tai puhua muiden kanssa. Monet introvertit ovat hyvinkin puheliaita. Tosin sen yltiösosiaalisen illan vastapainoksi tarvitseekin sitten pari päivää palautumista.
Ap puhuikin keskustelunavaukseen kykenemättömistä introverteistä (= sosiaalisesti vähemmän kyvykkäistä introverteistä), ei sellaisista introverteistä, joilla tätä ongelmaa ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalle tiedoksi, että todellinen introvertti inhoaa kaikenlaisia juhlia eikä mene niihin vapaaehtoisesti.
Mitä aloittaja tällä tiedolla tekee? Huomaatko ettei hänen kysymykseensä liity mitenkään se, kuinka innolla tai vastentahtoisesti on tullut paikalle?
Pystyn introverttinakin aloittamaan keskustelun niin halutessani. Jos en sitä tee,se on merkki ettei kiinnosta pätkääkään joten puhu muiden kanssa ja anna minun olla rauhassa. Moni sekoittaa sosiaalistentilanteidenpelon introversioon.
Toivon että ei jätettäisi paitsioon mutta että keskusteltaisiin mistä muusta hyvänsä kuin minun sosiaalisesta elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs neitokainen oikein ajaa takaa, tällaisella avauksella?
No naisihminenhän minä olen, kiitos kysymästä. :) Kysyn siksi, että osaisin jatkossa kunnioittaa erilaisia ajatusmalleja. Itselleni olisi kiusallista olla juhlissa tilanteessa, jossa kaikki vain istuvat hiljaa ja (pahimmassa tapauksess) selaisivat kännyköitään. Ja sitä paitsi, olen aidosti aina kiinnostunut kanssaihmisistä ja mielelläni haastan heitä keskusteluun. Tietysti voi olla niinkin, että minun tulisi opetella kestämään hiljaisuutta ja olla aloittamatta keskustelua, vaikka mieli tekisi.
Ap
No lähtökohtaisesti keskustelun aloittaminen on ihan hyvä asia, tekee sen kuka vaan. Itse en lähtisi tenttaamaan mitään kovin henkilökohtaisia asioita, vaan ihan vaan tekemään huomioita ympäristöstä ja katsoisin lähteekö muut keskusteluun mukaan.
Omista puheliaista ystävistä olen huomannut, että kuuntelemisen taitoa voisi harjoitella. Menevät helposti johonkin paniikkitilaan, jos keskusteluun jää pienikin hengähdystauko ja yrittävät täyttää sen puheella. Ei tarvitse.
Pidä taukoa, että toinenkin saa muodostettua lauseen valmiiksi ennen kuin jatkat monologiasi. Voi vaikka laskea kymmeneen mielessä, jos tuntuu vaikealta. Voit yrittää tunnustella mistä ne hiljaisemmat haluaisivat jutella, ei vain jauhaa omista asioista.
Ihmeellinen harhaluulo, etteikö introvertti muka avaisi keskusteluja.
Jatkakaa!
Vierailija kirjoitti:
Mun puolesta ne voi puhua, jotka jaksaa. Ihan sama mulle.
Eikö tuppisuuna istuminen ole aika epäkohteliasta muita ihmisiä kohtaan? Saathan sinä olla rauhassa omissa oloissasi sitten kun olet kotona. Minä viihdyn hyvin kotona pitkiäkin aikoja, mutta seurassa olen varsin vilkas ja ulospäinsuuntautunut. Puhuminen helpottaa kummasti ihmisten välistä kommunikaatiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs neitokainen oikein ajaa takaa, tällaisella avauksella?
No naisihminenhän minä olen, kiitos kysymästä. :) Kysyn siksi, että osaisin jatkossa kunnioittaa erilaisia ajatusmalleja. Itselleni olisi kiusallista olla juhlissa tilanteessa, jossa kaikki vain istuvat hiljaa ja (pahimmassa tapauksess) selaisivat kännyköitään. Ja sitä paitsi, olen aidosti aina kiinnostunut kanssaihmisistä ja mielelläni haastan heitä keskusteluun. Tietysti voi olla niinkin, että minun tulisi opetella kestämään hiljaisuutta ja olla aloittamatta keskustelua, vaikka mieli tekisi.
Ap
Kannattaa opetella hillitsemään tuota kiinnostusta kanssaihmisiin ja oppia antamaan ihmisten olla rauhassa. Jos joku haluaa sinulle puhua ja avautua niin hän kyllä sen ihan itse oma-aloitteisesti tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs neitokainen oikein ajaa takaa, tällaisella avauksella?
No naisihminenhän minä olen, kiitos kysymästä. :) Kysyn siksi, että osaisin jatkossa kunnioittaa erilaisia ajatusmalleja. Itselleni olisi kiusallista olla juhlissa tilanteessa, jossa kaikki vain istuvat hiljaa ja (pahimmassa tapauksess) selaisivat kännyköitään. Ja sitä paitsi, olen aidosti aina kiinnostunut kanssaihmisistä ja mielelläni haastan heitä keskusteluun. Tietysti voi olla niinkin, että minun tulisi opetella kestämään hiljaisuutta ja olla aloittamatta keskustelua, vaikka mieli tekisi.
Ap
No lähtökohtaisesti keskustelun aloittaminen on ihan hyvä asia, tekee sen kuka vaan. Itse en lähtisi tenttaamaan mitään kovin henkilökohtaisia asioita, vaan ihan vaan tekemään huomioita ympäristöstä ja katsoisin lähteekö muut keskusteluun mukaan.
Omista puheliaista ystävistä olen huomannut, että kuuntelemisen taitoa voisi harjoitella. Menevät helposti johonkin paniikkitilaan, jos keskusteluun jää pienikin hengähdystauko ja yrittävät täyttää sen puheella. Ei tarvitse.
Pidä taukoa, että toinenkin saa muodostettua lauseen valmiiksi ennen kuin jatkat monologiasi. Voi vaikka laskea kymmeneen mielessä, jos tuntuu vaikealta. Voit yrittää tunnustella mistä ne hiljaisemmat haluaisivat jutella, ei vain jauhaa omista asioista.
En tiedä mistä sait päähäsi tuon, että jauhaisin vain omista asioistani, mutta kyllä! Kuuntelun taitoa pitää harjoittaa eikä vain puhua itse. Koitan kyllä nimenomaan osallistaa muita kuitenkin niin, etten kysele liian henkilökohtaisia. En esim. kysy mitä joku tekee työkseen vaan että mikä on "sun juttusi"? Tätä kysyn esim. sellaisessa yhteydessä, kun olen juuri kertonut jostain itselleni tärkeästä asiasta.
Ap
Mitäs neitokainen oikein ajaa takaa, tällaisella avauksella?