Hei anopit? Miksi miniä alkaa lapsen myötä ärsyttää?

En ole anoppi vaan miniä mutta veikkaan että ärsytän anoppiani kun olen handlannut lapsiarjen ja kotityöt niin hyvin.

Hän pelotteli koko raskauden ajan että rupsahdan ja lapsi tulee sotkemaan meidän koko talon ja vaalean sisustuksen ja meidän täytyy luopua kodin siisteydestä ja nyt kun niin ei käynyt niin se ärsyttää. Lapsi 2,5v ja toinen tulossa.

Hän on aina arvostellut kovasti meidän sisustusta ja salaa selvästi haaveilee salaa itse samanlaisesta koska heillä myös samaa tyyliä joissain huoneissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kävi päinvastoin. Miniä teki poikani kanssa minusta isoäidin, hienoa. Ennen vauvaa en juurikaan ollut kiinnostunut, mutta lapsen myötä tutustuimme paremmin. Ihana perhe. Elävät ihan rauhassa omaa elämäänsä, vaikka lähellä asuvat. En puutu yhtään mihinkään.

Meillä myös samoin, nyt on yhteisiä asioita ja juteltavaa. Miniä on mahtavan hyvä äiti ja omasta pojastakin kuoriutui osallistuva isä joka hellii, hoitaa ja paijaa lasta kuin olisi aina niin tehnyt.

Tosi kiva :)

Meillä kävi niin päin, että varovaisesta anopissa kuoriutui kaikkeen puuttuva ja kaiken tietävä mummo. Arvostelua, haukkumista päivästä toiseen. Vauva olisi pitänyt sokerin avulla totuttaa tuttiin ja tuttipullo jotta olisin voinut lähteä töihin kun vauva oli 5 kk vanha ja mummo olisi hänet sitten hoitanut. Jostain syystä en kaipaa mummon seuraa.

Tosi kiva, sitä sun valitussatua ei nyt tässä kylläkään kysytty, vaan jos osaat lukea, tämän ketjun kysymys oli anopeille. Mene itkemään niihin muihin ketjuihin "kamalaa anoppiasi".

Vierailija kirjoitti:

En ole anoppi vaan miniä mutta veikkaan että ärsytän anoppiani kun olen handlannut lapsiarjen ja kotityöt niin hyvin.

Hän pelotteli koko raskauden ajan että rupsahdan ja lapsi tulee sotkemaan meidän koko talon ja vaalean sisustuksen ja meidän täytyy luopua kodin siisteydestä ja nyt kun niin ei käynyt niin se ärsyttää. Lapsi 2,5v ja toinen tulossa.

Hän on aina arvostellut kovasti meidän sisustusta ja salaa selvästi haaveilee salaa itse samanlaisesta koska heillä myös samaa tyyliä joissain huoneissa

Ilmeisesti et sitten osaa lukea, tämän ketjun kysymys on anopeille. Mene noihin muihin ketjuihin ylistämään itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittava ketju, kysymys esitettiin anopeille, ja taas viesti toisensa jälkeen pilalle hemmotellut, kiittämättömät 24-35v. naiset haukkuu anoppejaan ja äitejään hirviöiksi. Teillä on jo kymmeniä omia ketjuja, painukaa sinne. Tämä ketju on isovanhemmille.

Onneksi olen vela, niin ei tarvitse kuunnella tuollaista ininää.

Taas näitä selvänäkijöitä. Minä olen viiskymppinen nainen, joka olen tässä ketjussa tiukasti puolustanut nuoria äitejä ja ollut sitä mieltä, että se on miehen tehtävä hoitaa suhteensa vanhempiinsa. Anoppiani en ole tässä haukkunut.

Sitähän tässä ketjussa ei kysytty sinulta! Mene niihin kymmeniin anoppien haukkumisketjuihin puolustamaan välillä anoppeja niitä miniöiden törkyjuttuja kohtaan.

Minun mielestäni yhteydet molempien sukuun kuuluu molemmille, ei vain toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa syy miksi miniä/ t ärsyttää on ajatus halusta hoitaa lapsia. Olen hoitoalalla, minulle riittää hyvin vierailu silloin tällöin, en halua mennä hoitamaan tai ottaa lapsenlapsia hoitooni kuukausittain.

Miksi koet että ne SUN OMAN LAPSESI LAPSET on "miniän lapsia"?

Luetun ymmärtäminen!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin kävi niin, että heti lapsen syntymän jälkeen anoppi repäisi aivan tuulesta temmatun kiukun minua kohtaan eikä ole nyt edes tavannut ainutta lapsenlastaan, joka on jo 3kk ikäinen.

Meillä ei ole koskaan ollut mitään riitaa joskaan emme oikeastaan ole läheisiäkään olleet. Kuitenkin lapsen syntymä aiheutti anopissa jonkinlaisen sekoamisen ja hän (miehen eli oman poikansa) toistuvista pyynnöistä huolimatta ilmestyi kutsumattomana pihaamme norkoilemaan 3 kertaa synnytyksen jälkeisten kahden viikon aikana. Kaikki ei mennyt alussa ihan hyvin ja jouduimme olemaan sairaalassakin lähes viikon, joten toivoimme saada hetken toipua ja rauhassa tutustua tulokkaaseen kotiutumisen jälkeen.

Lopulta kun miehellä meni tähän hermo (minä olisin jo taipunut ja vain päästänyt sen anopin sisälle), hän ilmoitti jo hieman kärkkääseen sävyyn että ei ole lupaa tulla omin päin. Tämän anoppi sai tulkittua minun aiheuttamakseni ja on vihoitellut siitä asti. Nyt yrittää järjestää poikansa kanssa salaa tapaamista, johon minä en olisi tervetullut, mutta onneksi miehelläni on selkärankaa olla lähtemättä äitinsä peliin mukaan.

Että tuttu ilmiö. Joku minulle sanoi, että anoppi tosiaan saattaa olla mustasukkainen lapsesta ja pitää miniää kilpailijana...

Ymmärrän vähän anoppiakin tässä. On odottanut uutta lastenlasta ja jos olette viikonnolleet sairaalassa ja kaksi viikkoa kotona ja anoppi olisi päässyt siis katsomaan vauvaa vasta kun se olisi ollut lähes kuukauden ikäinen.

Olisi kiinnostavaa tietää, oliko niin että kukaan muukaan sukulainen tai miniän omat vanhemmat ei päässyt katsomaan lasta?

Sellaisia tapauksia on lähipiirissä ollut jossa miniän vanhemmat pääsevät lasta katsomaan jo sairaalaan, mutta anoppi ei pääse näkemään mitä erikoisimmista syistä.

Tuo lapsenlapsen näyttämisen kieltäminen on naisten välistä vallankäyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suku on suku, mutta myös miehet ovat ihmisiä. Mies voi aivan hyvin ottaa vastuun yhteydenpidosta omaan sukuunsa, ja nainen omaansa. Näin meillä sovittiin jo kauan ennen lapsia. Ja puhuvat minusta appivanhemmat mitä ikinä haluavat, meillä mies päättää ihan täysin itsenäisesti, miten paljon sinne yhteyttä pidetään, pyydetäänkö hoitoapua, ja miten mistäkin asiasta sanotaan. Samoin minä sitten omien vanhempieni suuntaan.

Joten lopettakaa se miniän haukkuminen, ja keskittykää siihen suhteeseen oman poikanne kanssa. Koska se ratkaisee sen, mikä suhde teillä on pojan lapsiin.

Oletpa kylmä ja inhottava ihminen! Minä olen aina ollut yhteydessä sekä omaani että miehen puolen sukuun, meillä ei erotella. Ikävä kyllä olen nähnyt useammankin esimerkin siitä, että nimenomaan miehen vanhemmilta miniä katkoo kaiken yhteyden - korkeintaan lähetetään lahjalistat jouluna ja syntymäpäivänä.

Onko miehesi yhteydessä sinun puolen sukuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin kävi niin, että heti lapsen syntymän jälkeen anoppi repäisi aivan tuulesta temmatun kiukun minua kohtaan eikä ole nyt edes tavannut ainutta lapsenlastaan, joka on jo 3kk ikäinen.

Meillä ei ole koskaan ollut mitään riitaa joskaan emme oikeastaan ole läheisiäkään olleet. Kuitenkin lapsen syntymä aiheutti anopissa jonkinlaisen sekoamisen ja hän (miehen eli oman poikansa) toistuvista pyynnöistä huolimatta ilmestyi kutsumattomana pihaamme norkoilemaan 3 kertaa synnytyksen jälkeisten kahden viikon aikana. Kaikki ei mennyt alussa ihan hyvin ja jouduimme olemaan sairaalassakin lähes viikon, joten toivoimme saada hetken toipua ja rauhassa tutustua tulokkaaseen kotiutumisen jälkeen.

Lopulta kun miehellä meni tähän hermo (minä olisin jo taipunut ja vain päästänyt sen anopin sisälle), hän ilmoitti jo hieman kärkkääseen sävyyn että ei ole lupaa tulla omin päin. Tämän anoppi sai tulkittua minun aiheuttamakseni ja on vihoitellut siitä asti. Nyt yrittää järjestää poikansa kanssa salaa tapaamista, johon minä en olisi tervetullut, mutta onneksi miehelläni on selkärankaa olla lähtemättä äitinsä peliin mukaan.

Että tuttu ilmiö. Joku minulle sanoi, että anoppi tosiaan saattaa olla mustasukkainen lapsesta ja pitää miniää kilpailijana...

Ymmärrän vähän anoppiakin tässä. On odottanut uutta lastenlasta ja jos olette viikonnolleet sairaalassa ja kaksi viikkoa kotona ja anoppi olisi päässyt siis katsomaan vauvaa vasta kun se olisi ollut lähes kuukauden ikäinen.

Olisi kiinnostavaa tietää, oliko niin että kukaan muukaan sukulainen tai miniän omat vanhemmat ei päässyt katsomaan lasta?

Sellaisia tapauksia on lähipiirissä ollut jossa miniän vanhemmat pääsevät lasta katsomaan jo sairaalaan, mutta anoppi ei pääse näkemään mitä erikoisimmista syistä.

Tuo lapsenlapsen näyttämisen kieltäminen on naisten välistä vallankäyttöä.

Huomaatko, että se anopin poika nimenomaan kielsi! Ei miniä.

Mun anoppi ei muuttunut oikein mitenkään. Oltiin "miehen sisarkatraan" viimeiset jotka teki lapsia. Alusta asti oli pelokas ja kujalla ja ymmärsi väärin ja säästi tyyliin 5 keitettyä makaroniakin. Kaiveli roskat ja postit.

Mukava silti MUUTEN ja työteliäs. Sellainen melko väritön ihminen. Pari sen naapuria kyykytti sitä ja teetätti omia kotihommia sillä.

Riidoissa ei oltu paitsi joistain väärinymmärryksistä, en yhäkään tiedä mitä meistä puhui vastaantulijoille.

Paras tapa elää kuin kavereiden kesken, nähdään kun nähdään, jutellaan samoin, ei puututa mihinkään, ei uhrauduta eikä tuputeta seuraa/seuraan, hyvin menee.

Turha ajatella ollaanko sukulaisia, neutraali suhtautuminen kaikkiin, ei tuu pahamieli, eikä nouse verenpaine.

- Väittääkö joku kylmäksi suhtautumiseksi, tällaista suhdettahan täällä peräänkuulutetaan! Hajutonta ja mautonta elämää!!! 🤫

Aloitus on outo. Tuollaiseen en ole törmännyt omalla, enkä tuttavienkaan kohdalla.

Lastenlapset ovat olleet toivottuja ja miniät aina vaan rakkaampia sitä mukaa kun synnyttävät.<3

Myös siihen pitäisi löytyä ymmärrystä, jos miniä ja poika eivät jostain syystä halua lapsia hankkia. Se alkaa olla aika yleistä ja on kovempi paikka isovanhemmille kun suku sammuu ja "hattu jää kannonpäähän".

Vierailija kirjoitti:

Olen lueskellut näitä vauva-palstan anopinhaukkumisketjuja muutamaan kertaan (sellainenhan tästäkin tuli, vaikka kysymys olikin esitetty anopeille, ei miniöille). Olen huomannut, että Ilmeisesti muutama hyvin sairas ihminen kirjoittaa samat jutut ja tarinat hieman muunneltuna moneen kertaan, ja se menee täydestä ihmisiin, jotka eivät itsekään ole kovin tasapainoisia. Sitten mammalauma yhdessä kiihottaa itsensä lähes murhanhimoiseen lynkkausmielentilaan, ja tarinoita väritetään entistä isommalla pensselillä.

Jos joku uskaltaa sanoa sekaan jotain tervettä tai järkevää, alkaa entistä hurjempi huuto. Toivottavasti jossain vaiheessa käyttäisitte aikaa niihin lapsiinnekin, voisi tulla parempi olo.

Nim. Vela

Kiitos tästä! Ihan loistava kommentti "Nim. Vela".

Vierailija kirjoitti:

Paras tapa elää kuin kavereiden kesken, nähdään kun nähdään, jutellaan samoin, ei puututa mihinkään, ei uhrauduta eikä tuputeta seuraa/seuraan, hyvin menee.

Turha ajatella ollaanko sukulaisia, neutraali suhtautuminen kaikkiin, ei tuu pahamieli, eikä nouse verenpaine.

- Väittääkö joku kylmäksi suhtautumiseksi, tällaista suhdettahan täällä peräänkuulutetaan! Hajutonta ja mautonta elämää!!! 🤫

Kun anoppi muuttaa Espanjaan eikä ole enää häiritsemässä, sekin on väärin. Ei näille voi kuin nauraa...😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suku on suku, mutta myös miehet ovat ihmisiä. Mies voi aivan hyvin ottaa vastuun yhteydenpidosta omaan sukuunsa, ja nainen omaansa. Näin meillä sovittiin jo kauan ennen lapsia. Ja puhuvat minusta appivanhemmat mitä ikinä haluavat, meillä mies päättää ihan täysin itsenäisesti, miten paljon sinne yhteyttä pidetään, pyydetäänkö hoitoapua, ja miten mistäkin asiasta sanotaan. Samoin minä sitten omien vanhempieni suuntaan.

Joten lopettakaa se miniän haukkuminen, ja keskittykää siihen suhteeseen oman poikanne kanssa. Koska se ratkaisee sen, mikä suhde teillä on pojan lapsiin.

Oletpa kylmä ja inhottava ihminen! Minä olen aina ollut yhteydessä sekä omaani että miehen puolen sukuun, meillä ei erotella. Ikävä kyllä olen nähnyt useammankin esimerkin siitä, että nimenomaan miehen vanhemmilta miniä katkoo kaiken yhteyden - korkeintaan lähetetään lahjalistat jouluna ja syntymäpäivänä.

Onko miehesi yhteydessä sinun puolen sukuun?

Olen eri, mutta mun mieheni voi olla yhteydessä mun sukuuni, jos tarve on. Varsinkin isäni ja mieheni välillä soittelevat toisilleen, kun on kyse asioista jotka eivät minun alaani ole (esim. IT-puolen hommat). Myös mieheni ja sisareni ovat olleet suoraan yhteyksissä, kun järkkäsivät mulle jotain synttäriyllätystä. Mieheni pitää itse yhteyttä myös sisareni mieheen. Minä pidän yhteyttä mieheni sisareen enemmän kuin mies itse. Hänen isänsä soittelee minulle jos ei saa poikaansa kiinni. Mieheni tädin kanssa pidän minä enemmän yhteyttä kuin mies. Toki miehen sisko ja täti ovat ihmisiä joiden kanssa olisin mielelläni tekemisissä ilman miestäkin.

Pääsääntö kuitenkin on se, että molemmat huolehtivat oman sukunsa, mutta ei se mikään laki ole. Jos haluaa niin yhteyttä saa vapaasti pitää toisenkin sukuun, mutta pakko ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle miniä ilmoitti vaikken juuri soitellut kuin jotain hyvää joulua, laitoin lahjarahan pankkiin, ja mitä kuuluu whs - viestejä pojalle laitoin, että poikasi kyllä ottaa yhteyttä, jos haluaa, ottaa päästä viestisi.

Tämä oli ennen lasta. En koskaan ole käynyt heillä, jonkun kerran käyneet meillä päiväseltään. Puhevälit nyt kohtuulliset, kuvia kyllä saan suloisesta vekarasta.

Ehkä sit olen se ilkeä anoppi joka ei tuu käymään. Tosin en tiedä heidän osoitettaankaan.

Miksi et sitten alunperin ollut yhteydessä omaan lapseesi?

Miksi lähdetään siitä että se perheen vaimo/äiti on se joka hoitaa myös miehensä sosiaaliset suhteet?

Minäkin sain oikein kalenterin kirjan muodossa jossa mieheni suvun kaikki merkkipäivät ja yhteystiedot. Miksi se minulle toimitettiin???

Ei stana 😂😂 kalenteri on jo ihan liikaa! Toimittaisin takaisin lähettäjälle ja ilmoittaisin, että tuli väärälle henkilölle.

Itseäkin hieman korpesi, kun anoppi perusti Whats app-ryhmän, jossa on hän ja miniät. Siellä hän ilmoittelee suvun asiat ja olettaa meidän hoitavan asioiden tiedottamisen pojilleen. Huh huh. Olen vain roikkunut mukana ja ilmoitin, että saa luvan ilmoittaa asiat puolisolleni myös suoraan. En halua vastuuta kommunikaatiosta heidän välillään.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää kun miniä yrittää omia meidän suvun lapsen

Yrittää omia? Sehän on sen oma lapsi? Meidän suvun? Se miniä sinäkin olet, joka on reittä myöten sukuun tullut. Olispa hienoa saada kaltaisesi anoppi.

Ei ole alkanut miniä lapsen myötä ärsyttämään yhtään. Hankkikoot niin monta kuin jaksavat itse hoitaa. Voidaan tavata (jos erikseen pyydetään) kerran kesässä, kun käydään Suomessa.

Yhä useampi isovanhempi muuttaa eläkkeellä etelän lämpöön, ja hyvä niin. Pysyy välit kunnossa. :)

Mom in law kirjoitti:

Ei ole alkanut miniä lapsen myötä ärsyttämään yhtään. Hankkikoot niin monta kuin jaksavat itse hoitaa. Voidaan tavata (jos erikseen pyydetään) kerran kesässä, kun käydään Suomessa.

Mikset halua nähdä edes omaa poikaasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suku on suku, mutta myös miehet ovat ihmisiä. Mies voi aivan hyvin ottaa vastuun yhteydenpidosta omaan sukuunsa, ja nainen omaansa. Näin meillä sovittiin jo kauan ennen lapsia. Ja puhuvat minusta appivanhemmat mitä ikinä haluavat, meillä mies päättää ihan täysin itsenäisesti, miten paljon sinne yhteyttä pidetään, pyydetäänkö hoitoapua, ja miten mistäkin asiasta sanotaan. Samoin minä sitten omien vanhempieni suuntaan.

Joten lopettakaa se miniän haukkuminen, ja keskittykää siihen suhteeseen oman poikanne kanssa. Koska se ratkaisee sen, mikä suhde teillä on pojan lapsiin.

Oletpa kylmä ja inhottava ihminen! Minä olen aina ollut yhteydessä sekä omaani että miehen puolen sukuun, meillä ei erotella. Ikävä kyllä olen nähnyt useammankin esimerkin siitä, että nimenomaan miehen vanhemmilta miniä katkoo kaiken yhteyden - korkeintaan lähetetään lahjalistat jouluna ja syntymäpäivänä.

Onko miehesi yhteydessä sinun puolen sukuun?

Kyllä, kuten sanoin, meillä ei erotella perhettä.