Hei anopit? Miksi miniä alkaa lapsen myötä ärsyttää?

EI ole mikään ihme, että järvessä/ virrassa on eräs virtaus nimeltään AKANVIRTAUS.

Tiedättekö ( tai varmaankin tiedätte) mikä on Akanvirtaus !

Sehän on veden pinnassa näkyy virtaus "ristikkäin ". Siis kuin pieni pyörre pinnalla.

Ja, mistäköhän nimi AKANVIRTAUS onkaan saanu nimensä...

No tietenkin akoista.

Ensin virtaa toiseen suuntaan ja heti kohta toiseen suuntaan ja kohta sama uudestaan.

On se per...le miten akat ovat riitaista porukkaa.

AKANVIRTAUS on arkipäivää perheissä.

Yksi äityli tuolla valitti, että anoppi tahtoo sokeroida vauvan tutin. Mitä potaskaa?! Joskus 1940-50-luvuilla saatettiin niin tehdäkin. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin kävi niin, että heti lapsen syntymän jälkeen anoppi repäisi aivan tuulesta temmatun kiukun minua kohtaan eikä ole nyt edes tavannut ainutta lapsenlastaan, joka on jo 3kk ikäinen.

Meillä ei ole koskaan ollut mitään riitaa joskaan emme oikeastaan ole läheisiäkään olleet. Kuitenkin lapsen syntymä aiheutti anopissa jonkinlaisen sekoamisen ja hän (miehen eli oman poikansa) toistuvista pyynnöistä huolimatta ilmestyi kutsumattomana pihaamme norkoilemaan 3 kertaa synnytyksen jälkeisten kahden viikon aikana. Kaikki ei mennyt alussa ihan hyvin ja jouduimme olemaan sairaalassakin lähes viikon, joten toivoimme saada hetken toipua ja rauhassa tutustua tulokkaaseen kotiutumisen jälkeen.

Lopulta kun miehellä meni tähän hermo (minä olisin jo taipunut ja vain päästänyt sen anopin sisälle), hän ilmoitti jo hieman kärkkääseen sävyyn että ei ole lupaa tulla omin päin. Tämän anoppi sai tulkittua minun aiheuttamakseni ja on vihoitellut siitä asti. Nyt yrittää järjestää poikansa kanssa salaa tapaamista, johon minä en olisi tervetullut, mutta onneksi miehelläni on selkärankaa olla lähtemättä äitinsä peliin mukaan.

Että tuttu ilmiö. Joku minulle sanoi, että anoppi tosiaan saattaa olla mustasukkainen lapsesta ja pitää miniää kilpailijana...

En ole normaalisti kovin tunteellinen, enkä ole anoppi (lapsi kyllä seurustelee) tai isoäiti, enkä tiedä saavatko lapsemme koskaan lapsia, mutta tämä kolahti pahasti ja toi suorastaan kyyneleet silmiin. Jo ajatus siitä, että olisin hyvissä väleissä lapseni ja tämän puolison kanssa ja he saisivat lapsen, mutta en olisi ekojen viikkojen aikana tervetullut katsomaan pienokaista vanhempineen (pl korona-aika) tuntuu aivan sietämättömältä. Se olisi ihan hirvittävän kova pala minulle ja miehellekin (keskustelumme asiasta). Erityisesti jos olisi vauvalla tai synnytyksessä ollut jotain ongelmia, niin erityisesti silloin haluaisin olla yhteyksissä. Kyllä tuollainen päätös vanhemmilta olisi vaikea ymmärtää ja märkä rätti päin kasvoja.

Kysyin tästä täysi-ikäiseltä lapseltanikin (juu, tunnustin, että luin asian av:lta) ja hänestäkin oli aivan itsestään selvää, että jos välit ovat hyvät, vauva esitellään isovanhemmille heti. Omia lapsia kävi jo sairaalassa katsomassa niin isovanhemmat, isoisovanhemmat kuin sedät ja tädit. Ekojen viikkojen aikana kävi puoli sukua tuomassa rotinoita (siis leivonnaisia ja ruokaa). Ja tästä kuitenkin aikaa alle 20 v.

Ymmärrän, että tuo on vanhempien päätös, mutta tosi outo päätös. Samaa tasoa kuin että ei kutsuta omia vanhempia häihin tai muihin perinteisiin juhliin. Itse asiassa joku häihinkutsumattomuus olisi paljon helpompi ymmärtää (jos bilehäät kavereille).

Eli sun tarve nähdä lapsi on tärkeämpi kuin se, että nuoripari haluaa olla tulokkaan kanssa muutaman päivän ihan rauhassa? Kertoo aika paljon tuo. Minä minä minä minä paistaa läpi.

Mun lapset ovat syntyneet ennen koronaa, silloin isovanhempia ei edes päästetty sairaalaan. Vain isä ja vauvan sisarukset. Ja hyvä niin. Mun vanhemmilla on hyvät ja lämpimät välit lapsiini, vaikka eivät vauvoja saaneetkaan kohtulämpimänä syliinsä.

Ei tässä mistään muutamasta päivästä ole kyse vaan kahdesta viikosta. Kyse ei ole minun halustani nähdä vauva, vaan siitä kokevatko lapsen vanhemmat isovanhempien kuuluvan niin lähipiiriin, että haluavat jakaa tuon iloisen asian isovanhempien kanssa ja uskovat, että isovanhemmat ovat ennemminkinkin avuksi kuin vaivaksi. Ja ymmärtävätkö, että lastenlapsi voi olla isovanhemmille yhtä rakas ja tärkeä kuin omat lapset. Tiedän, että omat lapset ovat isovanhempiensa silmäteriä. Äärimmäisen tärkeitä heille.

Ei isovanhempien tarvitse koko ajan häärätä lapsen kimpussa, mutta luulisi, että tuoreet vanhemmat haluaisivat esitellä vauvan isovanhemmilleen. Ei siis niin, että voi ei, nyt ne kääkät tulevat meidän vaivoiksi tänne. Vaan juurikin niin että haluavat ylpeinä kertoa, että tässä tämä ihana pienokainen on.

Et sinä määrää miten vanhemmat kokevat asioita, miten ilmaisevat kokemisiaan tai miten ovat ylpeitä.

Ja isovanhemmat ovat aina vain sukulaisia, eivär sisäpiiriä eikä sillä mitä he tuntevat tms ole tässä merkitystä.

He eivät ole päätähtiä. Vanhemmat ovat ja lapsen etu on vanhemmat joilla on hyvä olla ja joita ei kuormiteta typerillä vaatimuksilla.

Koko pointti on siinä, että todellakin toivon että lapsemme kokevat perheellisinäkin meidän vanhempien kuuluvan sisäpiiriin. Emme ole "vain" sukua. Onneksi omat lapsetkin ainakin tällä hetkellä ajattelevat näin. Juuri poikani totesi, kun kysyin, että onko tyttöystävän synttäreitä tulossa viettämään tyttiksen sukua, että ei, kun vaan sen vanhemmat.

Samoin toivon, että lapseni rakastavat mahdollisia lapsiaan ja ovat näistä ylpeitä. En tietenkään voi määrätä heitä tässä, mutta toivon silti ja uskon, että näin tapahtuu.

Kyllä te olette vain sukua.

Ja edelleen sinä sössötät mitä sinä haluat ja tarvitset ja sinä sinä sinä.

Ja sinä ja sinä ja sinä. Erittäin narsistista.

Näin kirjoittaa manipuloiva narsisti itse! Se, että sinä et osaa hoitaa mitään ihmissuhteita ei tarkoita, että muut olisivat yhtä kyvyttömiä. Minä luen perheeseeni sekä omat että miehen vanhemmat ja sisarukset. Sääli, että sinä olet noin yksinäinen narsku.

Ei ärsytä ihan hyvä on miniä. Kaikki tehdään sen eteen että tenavat saavat olla lapsia, heistä pidetään hyvää huolta.

Jos ei sovi tapaaminen niin toinen kerta sitten. Ihanaa kun saa olla pienten elämässä mukana.

Todella pelottavia anoppeja keskustelussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun lukeminen vahvisti jo otsikon herättämää ajatusta, että kyseessä on ensisijaisesti w t -kansan ongelma. 

Ei ole vaan persoonallisuushäiriöisiä isovanhempia on kyllä ihan kaikissa yhteiskuntaluokissa.

Ja todella sairaita, itsekkäitä mammoja enemmistö tällä palstalla.

Tämäkin ketju on täyspska , jonkin hiton tyhmän ja katkeran äitykäisen ulostetta. Hyi hyi.😖

Kuka enää ihmettelee lasten huostaanottoja!

Meillä on anopin kanssa oikein hyvät välit.

Ainoa ongelma on, että mieheni ei oikein omatoimisesti pidä yhteyttä äitiinsä kovin usein. Minun pitää suoraan kehoittaa soittamaan ja kutsumaan hänet kylään tms. Anoppi ei ole koskaan maininnut asiasta, mutta joskus olen miettinyt että ajatteleekohan hän että minä jotenkin estän miestä olemasta enemmän tekemisissä.

Mies monesti myös odottaa, että minä tiedotan anopille lapseemme liittyvissä asioissa. Kyllähän se silloin tällöin on ihan ok, mutta voisi mies ihan itsekin äidilleen kertoa lapsen asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini tietää mielestään kaiken ja inttää kaikkeen perusteita ja pällistelee selkäni takana.

Minulla on ihan selkeät astma- ja allergialääkärin ohjeet ja ihana terkka jolla kolme omaa lasta.

Mutta ei. Äitini tietää parhaiten aivan kaiken eikä peittele sitä. Tuhahtelee ja pyörittelee silmiä ja haukkuu takana päin.

Nyt on yhteydenpitoa vähennetty koska ei tuollaista tähän päälle kukaan jaksa!

Oliko ketjun kysymys sinulle? Osaatko lukea? Mene valittamaan äidistäsi niihin muihin ketjuihin, jotka on täynnä uhriutuja-mammoja.

Kerro sinä sitten niistä miniöistäsi, kun olet ketjun kohdehenkilö.

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin ketju on täyspska , jonkin hiton tyhmän ja katkeran äitykäisen ulostetta. Hyi hyi.😖

Kuka enää ihmettelee lasten huostaanottoja!

Ei kukaan ihmettele. Uutisissahan tuosta on joka viikko, miten huostapaikat ei riitä kun lapsilla on niin hirveät kotiolot.

Sitten tulee mt-ongelmia, rikoksia...ihan kauheaa elämää.

Hyvä ettei lapsia enää synny.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muuten aivan jörkyttävän raskasta kun se lapsi valjastetaan kannattelemaan jonkun mielenterveyttä.

Jauhetaan miten lapsen ansiosta jaksetaan ja miten jaksaa elää vain kun tuetää jo valmiiksi milloin taas näkee lapsen.

Kun ei edes edellistä kyläilyä ole vielä saatu loppuun kun alkaa se kosteasilmäinen marina siitå milloin milloin milloin nähdään seuraavan kerran.

Meilläkin oli samaa, jaksoi nousta sängystä aamulla vain siksi, että tänään saa nähdä pikkuisen.

No, lopulta meni välit kun sitä jatkuvaa korppikotkat siipien havinaa ei jaksanut kuunnella. Nyt on kulunut vuosia noin viisi, kovin monta kertaa ei ole anoppi mun lapsia nähnyt. Ihan ketterästi tuo näytti 75-vuotiaaksi pärjäävän. Ei se pojanpoikien näkeminen ollutkaan elinehto.

Anoppi on kerran koko aikana yrittänyt "hieroa rauhaa". Kirjoitti mulle sähköpostin, kitisi kuinka yksinäinen on ja kuinka hän ei nyt ollenkaan ymmärrä, miksi asiat ovat kuten ovat. Onko kaikkeen joku syy? Hienosti ulkoisti kaiken syyn mulle. Syyt on hänelle kyllä kerrottu, useamman kerran. Miten nyt tällä kertaa menisi jakeluun, että mummo pisti ihan itse muroihinsa, ja nyt on aika nauttia makuelämyksestä.

Kuinkahan monta kertaa tämäkin vuodatus on kirjoitettu eri ketjuihin? Todella uskottavaa.... Entäs jos olisit lukenut ketjun otsikon ja vastannut siihen. On se ihan hirveää, että joku on kiinnostunut lapsenlapsistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini tietää mielestään kaiken ja inttää kaikkeen perusteita ja pällistelee selkäni takana.

Minulla on ihan selkeät astma- ja allergialääkärin ohjeet ja ihana terkka jolla kolme omaa lasta.

Mutta ei. Äitini tietää parhaiten aivan kaiken eikä peittele sitä. Tuhahtelee ja pyörittelee silmiä ja haukkuu takana päin.

Nyt on yhteydenpitoa vähennetty koska ei tuollaista tähän päälle kukaan jaksa!

Oliko ketjun kysymys sinulle? Osaatko lukea? Mene valittamaan äidistäsi niihin muihin ketjuihin, jotka on täynnä uhriutuja-mammoja.

Kerro sinä sitten niistä miniöistäsi, kun olet ketjun kohdehenkilö.

45 sivua miniöiden ulinaa, niin vähän vaikeaa täällä on saada ääntänsä kuuluville.

Mulla on mukava miniä, jolla on hyvät käytöstavat. Hoidan säännöllisesti lapsenlapsiani (pyynnöstä), ja nautin yhteisestä perheestämme, jossa kaikkia kunnioitetaan ja kohdellaan hyvin. Ymmärrän, että täällä meluajille voi kuulostaa kummalliselta, mutta se on ihan normaalia elämää.

Minulla on ihan neutraalit välit miniään. Kunnioitan hänen haluaan hoitaa itse omat asiansa ja hän kyllä kysyy, jos tarvitsee lapsen hoito apua. En halua puuttua heidän elämään, sillä minullakin on oma elämä elettävä. Eli periaatteella elä ja anna toistenkin elää toimii erittäin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini tietää mielestään kaiken ja inttää kaikkeen perusteita ja pällistelee selkäni takana.

Minulla on ihan selkeät astma- ja allergialääkärin ohjeet ja ihana terkka jolla kolme omaa lasta.

Mutta ei. Äitini tietää parhaiten aivan kaiken eikä peittele sitä. Tuhahtelee ja pyörittelee silmiä ja haukkuu takana päin.

Nyt on yhteydenpitoa vähennetty koska ei tuollaista tähän päälle kukaan jaksa!

Oliko ketjun kysymys sinulle? Osaatko lukea? Mene valittamaan äidistäsi niihin muihin ketjuihin, jotka on täynnä uhriutuja-mammoja.

Kerro sinä sitten niistä miniöistäsi, kun olet ketjun kohdehenkilö.

45 sivua miniöiden ulinaa, niin vähän vaikeaa täällä on saada ääntänsä kuuluville.

Mulla on mukava miniä, jolla on hyvät käytöstavat. Hoidan säännöllisesti lapsenlapsiani (pyynnöstä), ja nautin yhteisestä perheestämme, jossa kaikkia kunnioitetaan ja kohdellaan hyvin. Ymmärrän, että täällä meluajille voi kuulostaa kummalliselta, mutta se on ihan normaalia elämää.

Oletko elämäsi aikana törmännyt yhteenkään ei niin mukavaan henkilöön? Vaikka sellaiseen, joka on kasvotusten mukava, mutta joka puhuu sinusta pahaa selän takana? Ilkeää työkaveria?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin kävi niin, että heti lapsen syntymän jälkeen anoppi repäisi aivan tuulesta temmatun kiukun minua kohtaan eikä ole nyt edes tavannut ainutta lapsenlastaan, joka on jo 3kk ikäinen.

Meillä ei ole koskaan ollut mitään riitaa joskaan emme oikeastaan ole läheisiäkään olleet. Kuitenkin lapsen syntymä aiheutti anopissa jonkinlaisen sekoamisen ja hän (miehen eli oman poikansa) toistuvista pyynnöistä huolimatta ilmestyi kutsumattomana pihaamme norkoilemaan 3 kertaa synnytyksen jälkeisten kahden viikon aikana. Kaikki ei mennyt alussa ihan hyvin ja jouduimme olemaan sairaalassakin lähes viikon, joten toivoimme saada hetken toipua ja rauhassa tutustua tulokkaaseen kotiutumisen jälkeen.

Lopulta kun miehellä meni tähän hermo (minä olisin jo taipunut ja vain päästänyt sen anopin sisälle), hän ilmoitti jo hieman kärkkääseen sävyyn että ei ole lupaa tulla omin päin. Tämän anoppi sai tulkittua minun aiheuttamakseni ja on vihoitellut siitä asti. Nyt yrittää järjestää poikansa kanssa salaa tapaamista, johon minä en olisi tervetullut, mutta onneksi miehelläni on selkärankaa olla lähtemättä äitinsä peliin mukaan.

Että tuttu ilmiö. Joku minulle sanoi, että anoppi tosiaan saattaa olla mustasukkainen lapsesta ja pitää miniää kilpailijana...

En ole normaalisti kovin tunteellinen, enkä ole anoppi (lapsi kyllä seurustelee) tai isoäiti, enkä tiedä saavatko lapsemme koskaan lapsia, mutta tämä kolahti pahasti ja toi suorastaan kyyneleet silmiin. Jo ajatus siitä, että olisin hyvissä väleissä lapseni ja tämän puolison kanssa ja he saisivat lapsen, mutta en olisi ekojen viikkojen aikana tervetullut katsomaan pienokaista vanhempineen (pl korona-aika) tuntuu aivan sietämättömältä. Se olisi ihan hirvittävän kova pala minulle ja miehellekin (keskustelumme asiasta). Erityisesti jos olisi vauvalla tai synnytyksessä ollut jotain ongelmia, niin erityisesti silloin haluaisin olla yhteyksissä. Kyllä tuollainen päätös vanhemmilta olisi vaikea ymmärtää ja märkä rätti päin kasvoja.

Kysyin tästä täysi-ikäiseltä lapseltanikin (juu, tunnustin, että luin asian av:lta) ja hänestäkin oli aivan itsestään selvää, että jos välit ovat hyvät, vauva esitellään isovanhemmille heti. Omia lapsia kävi jo sairaalassa katsomassa niin isovanhemmat, isoisovanhemmat kuin sedät ja tädit. Ekojen viikkojen aikana kävi puoli sukua tuomassa rotinoita (siis leivonnaisia ja ruokaa). Ja tästä kuitenkin aikaa alle 20 v.

Ymmärrän, että tuo on vanhempien päätös, mutta tosi outo päätös. Samaa tasoa kuin että ei kutsuta omia vanhempia häihin tai muihin perinteisiin juhliin. Itse asiassa joku häihinkutsumattomuus olisi paljon helpompi ymmärtää (jos bilehäät kavereille).

Eli sun tarve nähdä lapsi on tärkeämpi kuin se, että nuoripari haluaa olla tulokkaan kanssa muutaman päivän ihan rauhassa? Kertoo aika paljon tuo. Minä minä minä minä paistaa läpi.

Mun lapset ovat syntyneet ennen koronaa, silloin isovanhempia ei edes päästetty sairaalaan. Vain isä ja vauvan sisarukset. Ja hyvä niin. Mun vanhemmilla on hyvät ja lämpimät välit lapsiini, vaikka eivät vauvoja saaneetkaan kohtulämpimänä syliinsä.

Ei tässä mistään muutamasta päivästä ole kyse vaan kahdesta viikosta. Kyse ei ole minun halustani nähdä vauva, vaan siitä kokevatko lapsen vanhemmat isovanhempien kuuluvan niin lähipiiriin, että haluavat jakaa tuon iloisen asian isovanhempien kanssa ja uskovat, että isovanhemmat ovat ennemminkinkin avuksi kuin vaivaksi. Ja ymmärtävätkö, että lastenlapsi voi olla isovanhemmille yhtä rakas ja tärkeä kuin omat lapset. Tiedän, että omat lapset ovat isovanhempiensa silmäteriä. Äärimmäisen tärkeitä heille.

Ei isovanhempien tarvitse koko ajan häärätä lapsen kimpussa, mutta luulisi, että tuoreet vanhemmat haluaisivat esitellä vauvan isovanhemmilleen. Ei siis niin, että voi ei, nyt ne kääkät tulevat meidän vaivoiksi tänne. Vaan juurikin niin että haluavat ylpeinä kertoa, että tässä tämä ihana pienokainen on.

Et sinä määrää miten vanhemmat kokevat asioita, miten ilmaisevat kokemisiaan tai miten ovat ylpeitä.

Ja isovanhemmat ovat aina vain sukulaisia, eivär sisäpiiriä eikä sillä mitä he tuntevat tms ole tässä merkitystä.

He eivät ole päätähtiä. Vanhemmat ovat ja lapsen etu on vanhemmat joilla on hyvä olla ja joita ei kuormiteta typerillä vaatimuksilla.

Koko pointti on siinä, että todellakin toivon että lapsemme kokevat perheellisinäkin meidän vanhempien kuuluvan sisäpiiriin. Emme ole "vain" sukua. Onneksi omat lapsetkin ainakin tällä hetkellä ajattelevat näin. Juuri poikani totesi, kun kysyin, että onko tyttöystävän synttäreitä tulossa viettämään tyttiksen sukua, että ei, kun vaan sen vanhemmat.

Samoin toivon, että lapseni rakastavat mahdollisia lapsiaan ja ovat näistä ylpeitä. En tietenkään voi määrätä heitä tässä, mutta toivon silti ja uskon, että näin tapahtuu.

Kyllä te olette vain sukua.

Ja edelleen sinä sössötät mitä sinä haluat ja tarvitset ja sinä sinä sinä.

Ja sinä ja sinä ja sinä. Erittäin narsistista.

Näin kirjoittaa manipuloiva narsisti itse! Se, että sinä et osaa hoitaa mitään ihmissuhteita ei tarkoita, että muut olisivat yhtä kyvyttömiä. Minä luen perheeseeni sekä omat että miehen vanhemmat ja sisarukset. Sääli, että sinä olet noin yksinäinen narsku.

Pysy valossa, pimeässä on vaikea nähdä mitään hyvää ja kaunista.

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin ketju on täyspska , jonkin hiton tyhmän ja katkeran äitykäisen ulostetta. Hyi hyi.😖

Kuka enää ihmettelee lasten huostaanottoja!

Miten anopit liittyy huostaanottamiseen? Anoppi, miniä, sisko, täti, tytär...  Hullu nainen on hullu, ei hulluus ole miesten yksinoikeus?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan neutraalit välit miniään. Kunnioitan hänen haluaan hoitaa itse omat asiansa ja hän kyllä kysyy, jos tarvitsee lapsen hoito apua. En halua puuttua heidän elämään, sillä minullakin on oma elämä elettävä. Eli periaatteella elä ja anna toistenkin elää toimii erittäin hyvin.

Kunpa se toinen osapuoli omassa kuviossa toimisi noin. Ehkä seuraavassa elämässä on parempi säkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin ketju on täyspska , jonkin hiton tyhmän ja katkeran äitykäisen ulostetta. Hyi hyi.😖

Kuka enää ihmettelee lasten huostaanottoja!

Miten anopit liittyy huostaanottamiseen? Anoppi, miniä, sisko, täti, tytär...  Hullu nainen on hullu, ei hulluus ole miesten yksinoikeus?

Sairaimmat tekevät perättömiä lasu-ilmoituksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin kävi niin, että heti lapsen syntymän jälkeen anoppi repäisi aivan tuulesta temmatun kiukun minua kohtaan eikä ole nyt edes tavannut ainutta lapsenlastaan, joka on jo 3kk ikäinen.

Meillä ei ole koskaan ollut mitään riitaa joskaan emme oikeastaan ole läheisiäkään olleet. Kuitenkin lapsen syntymä aiheutti anopissa jonkinlaisen sekoamisen ja hän (miehen eli oman poikansa) toistuvista pyynnöistä huolimatta ilmestyi kutsumattomana pihaamme norkoilemaan 3 kertaa synnytyksen jälkeisten kahden viikon aikana. Kaikki ei mennyt alussa ihan hyvin ja jouduimme olemaan sairaalassakin lähes viikon, joten toivoimme saada hetken toipua ja rauhassa tutustua tulokkaaseen kotiutumisen jälkeen.

Lopulta kun miehellä meni tähän hermo (minä olisin jo taipunut ja vain päästänyt sen anopin sisälle), hän ilmoitti jo hieman kärkkääseen sävyyn että ei ole lupaa tulla omin päin. Tämän anoppi sai tulkittua minun aiheuttamakseni ja on vihoitellut siitä asti. Nyt yrittää järjestää poikansa kanssa salaa tapaamista, johon minä en olisi tervetullut, mutta onneksi miehelläni on selkärankaa olla lähtemättä äitinsä peliin mukaan.

Että tuttu ilmiö. Joku minulle sanoi, että anoppi tosiaan saattaa olla mustasukkainen lapsesta ja pitää miniää kilpailijana...

Ymmärrän vähän anoppiakin tässä. On odottanut uutta lastenlasta ja jos olette viikonnolleet sairaalassa ja kaksi viikkoa kotona ja anoppi olisi päässyt siis katsomaan vauvaa vasta kun se olisi ollut lähes kuukauden ikäinen.

Olisi kiinnostavaa tietää, oliko niin että kukaan muukaan sukulainen tai miniän omat vanhemmat ei päässyt katsomaan lasta?

Sellaisia tapauksia on lähipiirissä ollut jossa miniän vanhemmat pääsevät lasta katsomaan jo sairaalaan, mutta anoppi ei pääse näkemään mitä erikoisimmista syistä.

Tuo lapsenlapsen näyttämisen kieltäminen on naisten välistä vallankäyttöä.

Huomaatko, että se anopin poika nimenomaan kielsi! Ei miniä.

Miniän käskystä kielsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini tietää mielestään kaiken ja inttää kaikkeen perusteita ja pällistelee selkäni takana.

Minulla on ihan selkeät astma- ja allergialääkärin ohjeet ja ihana terkka jolla kolme omaa lasta.

Mutta ei. Äitini tietää parhaiten aivan kaiken eikä peittele sitä. Tuhahtelee ja pyörittelee silmiä ja haukkuu takana päin.

Nyt on yhteydenpitoa vähennetty koska ei tuollaista tähän päälle kukaan jaksa!

Oliko ketjun kysymys sinulle? Osaatko lukea? Mene valittamaan äidistäsi niihin muihin ketjuihin, jotka on täynnä uhriutuja-mammoja.

Kerro sinä sitten niistä miniöistäsi, kun olet ketjun kohdehenkilö.

45 sivua miniöiden ulinaa, niin vähän vaikeaa täällä on saada ääntänsä kuuluville.

Mulla on mukava miniä, jolla on hyvät käytöstavat. Hoidan säännöllisesti lapsenlapsiani (pyynnöstä), ja nautin yhteisestä perheestämme, jossa kaikkia kunnioitetaan ja kohdellaan hyvin. Ymmärrän, että täällä meluajille voi kuulostaa kummalliselta, mutta se on ihan normaalia elämää.

Oletko elämäsi aikana törmännyt yhteenkään ei niin mukavaan henkilöön? Vaikka sellaiseen, joka on kasvotusten mukava, mutta joka puhuu sinusta pahaa selän takana? Ilkeää työkaveria?

Kyllä. En silti koe tarvetta syytellä ketään vauvapastalla, mielestäni asiat voi hoitaa fiksumminkin.