Hei anopit? Miksi miniä alkaa lapsen myötä ärsyttää?

Luin vain muutaman viestin. Jäin miettimään, voisiko tämä anoppisuhde olla tahdon asia, jos päätän toimia toisin,  toimin. Oma äitini suhtauttui mihiöihin ja vävyihin kylmäkiskoisesti, isäni oli lojaali. Huomasi varmasti äidin käytöksen, vai olisiko taustalla jopa provosoinut koska hän oli se päättäjä. Itse koin anoppini ja appeni taholta pelkkää lämpöä, tukea ja arvostusta, joka kantoi. Kantaa vieläkin ja arvostan ainoan lapseni valintoja, koska rakastan häntä niin paljon. Koen,  että kun hän on on onnellinen, minäkin olen onnellinen. Vain onko hän minun mieliksi valinnut niin ihanan kumppanin, miniäni. Ei kai nyt sentään,  vaikka ennen saottiin että poika valitsee äitinsä mallisen vaimon. En minä noin fiksu ja napakka sentään ole, kuin miniäni on.

Vierailija kirjoitti:

Luin vain muutaman viestin. Jäin miettimään, voisiko tämä anoppisuhde olla tahdon asia, jos päätän toimia toisin,  toimin. Oma äitini suhtauttui mihiöihin ja vävyihin kylmäkiskoisesti, isäni oli lojaali. Huomasi varmasti äidin käytöksen, vai olisiko taustalla jopa provosoinut koska hän oli se päättäjä. Itse koin anoppini ja appeni taholta pelkkää lämpöä, tukea ja arvostusta, joka kantoi. Kantaa vieläkin ja arvostan ainoan lapseni valintoja, koska rakastan häntä niin paljon. Koen,  että kun hän on on onnellinen, minäkin olen onnellinen. Vain onko hän minun mieliksi valinnut niin ihanan kumppanin, miniäni. Ei kai nyt sentään,  vaikka ennen saottiin että poika valitsee äitinsä mallisen vaimon. En minä noin fiksu ja napakka sentään ole, kuin miniäni on.

No ainakaan minä en pystynyt millään tahdonvoimalla saamaan anoppiani käyttäytymään asiallisesti.

Hän oli vaan törkeä ja ihan tahallaan. Koko ajan. Eikä appikaan kyllä ollut yhtään mukavampi vaan jopa ilkeämpi.

Heillä oli jonkinlainen aataminaikuinen käsitys, että esikoispojan kuuluisi passata heitä ja antaa rahaa ja maksaa talo jne. Ja muutenkin koko ajan yrittivät nyhtää hyötyä meistä. Mm sopivat kälyn kanssa että hän voi asua meillä ilmaiseksi - kysymättä meiltä ollenkaan!

Enkä min

Anoppisuhde ja miniäsuhde on tahdon asia, mutta pitää olla molemminpuolinen tahto.

Mulla oma äiti on kamala, ilkeä ja narsistinen (hänen kanssa ei voi olla oikein missään tekemisissä), ja olisin halunnut läheisen anopin. Anoppi vaan ei ole ihan, no, normaali. Jo ennenkuin olin häntä ikinä tavannut, hän uhosi ääneen suvulleen että aikoo sitten inhota miniää ja näyttää miniälle paikkansa. Jo ensikohtaaminen oli jäätävä ja hän osoitti sen että aikoo inhota. Ja on pitänyt päätöksensä. Minä en siis ollut tehnyt mitään hänelle, ja hän inhosi mua ennenkuin ikinä edes oli tavannut minua.

Ei siitä mitään suhdetta sitten syntynyt ja anoppi ei ole ollenkaan perheemme elämässä mukana, hänen oma tahtonsa. Ei tapaa pojan puolen lapsenlapsiakaan. Hyysää ja hoitaa kyllä sitten tyttärensä lapsia, ne on kuulemma ainoat oikeat lapsenlpset.

Ei tuolle voi mitään, jos on päättänyt ennakkoon jo sen miten aikoo suhtautua. En jaksa pahoittaa enää mieltäni enkä siksi enää pidä yksipuolista yhteyttä. Tainnut mennä jo 5 v kun viimeksi siitä jotain kuulunut.

Olisihan se kiva että olisi lapsilla isovanhemmat, nyt niitä ei ole yhtäkään lastemme elämässä mutta niillä korteilla pitää pelata jotka on saanut. Aina sitä ei voi saada sitä mitä toivoo.

Mun appivanhemmilla oli jostain syystä käsitys että poikansa palaa sinne Savo-Kainuuseen opintojen jälkeen.

Heille oli valtava järkytys että jäikin Helsinkiin ja minua syytetään tästä ratkaisusta ja kannetaan outoa kaunaa. Aivan kuin aikuinen ihminen ei saisi päättää omaa asuinpaikkaansa.

Todellisuudessa minä viihdyn maalla. Mies ei.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki muuttui jo miniän raskausaikana eli raskaudesta ei saanut kysellä, mutta siitä piti olla kiinnostunut. Aika hankala yhtälö, jossa epäonnistuin totaalisesti kysymällä täysin typerästi 4. kuukaudella raskaana olevalta, että "saatko nukuttua öisin?". Ei kuulemma kuulu minulle!

Kun vauva syntyi, laittoi poika tekstarin ja onnittelin samantien koko perhettä. Ei riittänyt, miniä ei saanut mitään onnittelutekstaria eli hänet oli hylätty. En mennyt sairaalaan katsomaan vauvaa (korona-aika!), joten sain kuulla, että vauva ei kiinnosta. Kyselin, pääseekö vauvaa katsomaan kotiin, edes ikkunan takaa, ja vastaus oli, että saatte kutsun nimiäisiin, heillä on nyt perheaikaa. Asia selvä, odotellaan.

Ei tullut kutsua nimiäisiin, koska "ne oli rento juhla, ei haluttu sinne vanhuksia"  - olen 55v ja puolisoni 57 v. Lopulta näimme ensimmäisen lapsenlapsemme oman äitini 80v-juhlissa, tosin vain vaunuissa nukkumassa, mutta nähtiin silti silloin noin 4 kk ikäinen, jota emme tietenkään tohtineet edes koskea, eihän toisen unta saa häiritä.

Jouluksi tuli lahjatoivelista ja ilmoitus, että menevät miniän vanhemmille, joten lahjat tulisi toimittaa viikkoa ennen. Uudeksivuodeksi pyysivät mökkiä lainaan, oli tarkoitus juhlia kaveriporukalla, lapsi olisi miniän vanhemmilla. Oltiin jo kutsuttu mieheni sisaruksia mökille, joten saimme kuulla olevamme itsekkäitä.

Samaa rataa tässä on mennyt nyt pari vuotta, uutena asiana keväällä meille tuli lapsenhoitovuoro joka kolmas viikonloppu, koska lapseni ja puolisonsa tarvitsevat parisuhdeaikaa. Käytännössä saimme lähes tuntemattoman lapsen hoitoon monisivuisen ohjeen kera, koska "kun saa lapsia, niin hyväksyy sen, että hoitaa lapsenlapsia". Että sillai!

Olen todella pahoillani puolestasi. Ainoa mitä tuohon voi sanoa on, että miniä ja/tai poikasi eivät ansaitse teiltä minkälaista huomiota, edes joka kolmas viikonloppu.

Meidän perheessä on totuttu puhumaan kaikesta suorasanaisesti ja en heti tajunnut ettei miniä ole tottunut omassa perheessään seilaiseen käytökseen.  . Aluksi kun tuli jotain sanomista niin silloin on hyvä molempien joustaa ja ymmärtää myös toisen näkökulma.  Puhumalla asiat selviää ja nykyään meillä on lämpimät ja mutkattomat välit. On ihanaa olla mummu

Jaa taas tulossa uusi rakkauden hedelmä mummille hoidettavaksi.

T. Kuolemanväsynyt mummi

Anoppi yrittää sopia asioista lasten kanssa. Kysyy esim. "lähtisittekö mummon kanssa sellaiseen ja sellaiseen paikkaan retkelle jossa on vaikka mitä hauskaa ja jännittävää tekemistä". Alle kouluikäiset lapset innoissaan huutavat joo ja jee. Tyhmä äiti kuitenkin kieltää. Miehen mielestä äitinsä haluaa vain hyvää - hän vain keksii kivaa tekemistä, miksi ei saisi ehdottaa? Tyhmän äidin mielestä asioita tulisi sopia ensin aikuisten kesken, jotta turhilta pettymyksiltä vältyttäisiin. Hänen mielestään epäluotettavalle anopille ei lapsia voi luottaa kuin tarkasti mietittyihin tekemisiin. Anopilla on mm. tapana vaihtaa yhdessä tehtyjä suunnitelmia hetken mielijohteesta sitten kun on saanut lapset mukaansa. Pari tuntia muuttuu viideksi tunniksi "kun meillä oli niin hauskaa" tai lasten leikkipuistoretki anopin kavereiden kanssa kahvitteluun: pitäähän anopin pikku maskotteja päästä esittelemään kun ainutlaatuinen tilaisuus osuu kohdalle, viis siitä mitä oli sovittu.

Ja tämä vain murto-osa kaikesta. Hyvää hyvyyttäänhän hän vain...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

no

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa syy miksi miniä/ t ärsyttää on ajatus halusta hoitaa lapsia. Olen hoitoalalla, minulle riittää hyvin vierailu silloin tällöin, en halua mennä hoitamaan tai ottaa lapsenlapsia hoitooni kuukausittain.

Miksi koet että ne SUN OMAN LAPSESI LAPSET on "miniän lapsia"?

Sehän puhui niistä lapsenlapsinaan? Missä muka puhui ainoastaan miniän lapsista?

Ne on hänen lapsensa lapsia.

ja sen lapsensa kanssa hänen pitäisi asioida.

Ei miniän tai av-palstan.

Miksi välejä omaan lapseen ei ole?

Ei miniän tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa joka ajattelee ettei miniän kanssa tarvitse asioida.

Itse asiassa miniällä on vanhempana ja huoltajana velvollisuus huolehtia, että henkilöt jotka ovat hänen lastensa kanssa tekemisissä, pystyvät sopimaan suorana miniän kanssa asioista. Ei sellaista ihmistä voi päästää lasten lähelle joka ei osaa olla tai kuuntele mitään.

On kaikkein yksinkertaisinta että perheen vanhemmista äiti asioi äidin sukulaisten kanssa ja isä isän sukulaisten kanssa.

Näin kummallekaan ei tule yliähkyä metätyötä sukulaisista eikä sukulaisille tule tilaisuutta syyllistää väärää vanhempaa infon puutteesta tai yhteydenpidon vähäisyydestä jne. Vastuu ja viat menee siis oikealle ihmiselle.

Ja ne sukulaiset saa myös palautteen siltä omaan sukuunsa kuuluvalta.

Siellä kirjoittaa selkeästi joku anoppi, joka ahdistuu kun ei keksi miten miniän kanssa pitäisi olla. Mainitsemassasi tilanteessa sitä infon puutetta vasta voi tullakin.

Edelleenkin, miniä on vastuussa lastensa hyvinvoinnista ja siitä että tietää myös itse millaisten ihmisten kanssa lapset ovat tekemisissä. Jos ei kykene olemaan miniän kanssa yhteydessä tai kokee sen hankalana, niin ei pidä sitten olettaa että voi olla lastenkaan kanssa tekemisissä.

Jos miniä ei salli puolisonsa ilman kontrollointia puhua omien , siis miehen, vanhempien kanssa tai laske isompaa lasta miehensä kanssa miehen vanhemmille käymään on kovin kontrollifriikki-ihminen , miehensä alistanut. Kyllä isällä on yhtälainen oikeus päättää lasten asioista ja jutella vanhempiensa kanssa kuin vaimollaankin samoin.

Ainahan justiinoita on ollut, tunnistan kyllä itsenikin nuorena, lapset olivat " minun" , mies pikku apuri jonka mielipiteet ohitetaan. Se vaihe meni kyllä.ohi.

Nyt siellä on joku uhriutuja-anoppi sotkemassa asioita parhaan kykynsä mukaan. Todellakin pitää voida puhua omalle lapselle, lasten isälle, ilman että äiti kontrolloi. Kukaan ei ole väittänyt muuta. Mutta äidin on oltava anopin silmissä tasavertainen huoltaja isän kanssa, johon voi ihan yhtä hyvin olla yhteydessä ja jonka kanssa keskusteluyhteys toimii.

Kuitenkin kaikkien kannalta on parempi, kun se yhteys toimii pääsääntöisesti pojan kanssa ja kautta. Ei tule turhia riitoja, eikä syytetä miniää turhasta. Ja vaikka miniän kanssa olisi huonotkin välit, on hyvä, että isän kautta syntyy suhde myös sen puolen isovanhempiin.

Ystäväpiirissä oli yksi nuori nainen, joka esti lastensa tutustumisen miehen vanhempiin, koska olivat joskus sanoneet miniästä rumasti. Pikkuhiljaa selvisi, että nainen oli varsin sekaisin päästään muutenkin, ja lapset myöhemmin eron jälkeen saivat hyvän suhteen myös niihin oikein hyviin isovanhempiin.

T. Miniä, ei anoppi.

Jos sinä haluat sinun lasten kanssa ratkaista asiat noin, niin siitä vain. Tiedän että tuollaisia ihmisiä on, mutta lapsille antamasi esimerkki on kyllä nykymaailmassa kyseenalainen.

Ei pitäisi olla mitään pelkoa siitä, että miniää syytetään turhasta siksi että hän hoitaa lapsiinsa liittyviä asioita. Oikeastiko tämä on jonkun mielestä hyvä peruste?

Mitä kyseenalaista on siinä esimerkissä, että lapsille näytetään, että isä ja äiti ovat tasavertaisia vanhempia, ja isä voi yhtä hyvin hoitaa lasten asioita kuin äitikin? Ja että sukulaisuussuhteiden hoito voidaan jakaa niin, että isä hoitaa oman sukunsa ja äiti omansa? Minusta se on erinomainen esimerkki.

Lapsensa omiva kontrollinhaluinen nainen on paljon huonompi.

Eihän siinä ole mitään kyseenalaista jos isä ja äiti oikeasti ovat tasavertaisia. Kukaan ei ole tässä sanonut että asioita ei voisi hoitaa isän kautta, mutta ne pitää tarvittaessa pystyä hoitamaan myös miniän kautta.

Mistä näitä sekopäitä, jotka keksivät omiaan ja väittelevät siitä ä, oikein sikiää? Vastasin alunperin viestiin jossa joku oli sitä mieltä että asiat on turvallisempaa hoitaa VAIN pojan kautta. Tästä seuraa anopille tyypillinen tunteellinen tahallinen väärinkäsittäminen ja uhriutuminen.

Niin tuntuu oudolta kun mitätöit tyylin isä antaa huomautukset/ sopii oman äitinsä kanssa asioista vaan vaadit, että anopin on puhuttava sinun kanssasi sama asia koska olet pääasiallinen vastuunkantaja, eli yhteistyö ei perheessänne toimi.

Nyt täällä on joku parisuhdeterapeutti linjoilla 😂

Mieheni saattaa olla usein töiden takia ulkomailla tavoitettavissa. Kyllä niissä tilanteissa ihan oikeasti vaadin, että asioista voi puhua minun kanssani. Jos mies on Suomessa, ei tarvitse puhua samaa asiaa minun kanssani. Minulle on oikeastaan ihan sama olenko käytännössä vasta toinen vaihtoehto jonka kanssa puhutaan, kunhan se vaan on mahdollista.

Jos tämä mieheni työ on sinun mielestäsi sitä että yhteistyö ei perheessämme toimi, niin pitää varmaan mennä itkemään ja pyyhkiä samalla kyyneleet 500€ setelillä 😁 sitä ne miehen reissut teettää. Itse olen ihan tyytyväinen koska enimmäkseen mies on kyllä tavoitettavissa ja Suomessa, mutta silloin kun ei ole, niin kyllä, asioista pitää pystyä sopimaan myös minun kanssa!

Mun mies on myös matkatöissä, voi olla viikkojakin Etelä-Amerikassa tms.

Ei vaikuta mihinkään. Minä en hoida hänen sukuaan. Ihan tarpeeksi tuo yksinhuoltajuus kuormittaa minua muutenkin

No mielenkiinnosta: miten appivanhempien kyläilyt hoidetaan jos mies ei ole paikalla tai ei toisesta maasta vastaa puhelimeen? Ei hoideta? Nimenomaan.

Minua ei kuormita hoitaa normaaleja ihmissuhteita. Jos kuormittaisi, olisin huolissani siitä että lasteni ainoa Suomessa oleva huoltaja on niin uupunut.

Miksi appivanhempien pitäisi vierailla kun mies ei ole paikalla? 28v naimisissa, ja vielä ei ole sellaiselle ollut tarvetta.

Ja kaikki naiset eivät halua ottaa ihmissuhdehuoltajan roolia. Eikä siihen pidä heitä pakottaa. Hyvin usein naisen harteille laitetaan hommia, joita ei miehille edes ehdoteta. Kuvittele tämä keskustelu sukupuolet toisinpäin. Miksi kukaan ei oleta, että miehen pitää pitää yhteyksiä appivanhempiinsa, sopia jotain kyläilyjä jne.

Jaa, kyllä mun mies pitää yhteyttä appivanhempiinsa eli minun vanhempiini. Kuin myös omiinsa. Aika jäykältä kuulostaa tuollainen järjestely missä on määritelty keneen kukin saa olla yhteydessä.

Tosin ymmärrän, jos on kyse rajattomista/persoonallisuushäiriöisistä tms.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin nähdä vaatimuksen, että tapaamisista on sovittava vävyn kanssa. Eli naisen oma äiti ei saa tulla käymään, jos ei sovi asiasta vävyn eli lapsen isän kanssa.

Perheiden valta-asema. Anopin vierailut ja tapaamiset on hoidettava miniän kautta, sensijaan miniän vanhempien kolmen päivän kyläilystä ei tarvitse sopia aviopuolison kanssa ollenkaan.. mies on merkityksetön miniän ja vanhempiensa suhteen. Mies panee käsketyn asun päälleen ja on valmis aina myös omaan anoppilaansa lomiksi koska hänellä ei mitään sanottavaa.

-poiketaanko pikaiseen mummoa katsomassa, kun melkein ohi ajetaan?

Vaimo: ei ajeta, en ole sopinut mummon kanssa ja viimeks sano silleen hankalasti onko pikku-Sirpalla kylmä, kun on hihaton paita. Mummon pitää sopia MINUN kanssani.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi yrittää sopia asioista lasten kanssa. Kysyy esim. "lähtisittekö mummon kanssa sellaiseen ja sellaiseen paikkaan retkelle jossa on vaikka mitä hauskaa ja jännittävää tekemistä". Alle kouluikäiset lapset innoissaan huutavat joo ja jee. Tyhmä äiti kuitenkin kieltää. Miehen mielestä äitinsä haluaa vain hyvää - hän vain keksii kivaa tekemistä, miksi ei saisi ehdottaa? Tyhmän äidin mielestä asioita tulisi sopia ensin aikuisten kesken, jotta turhilta pettymyksiltä vältyttäisiin. Hänen mielestään epäluotettavalle anopille ei lapsia voi luottaa kuin tarkasti mietittyihin tekemisiin. Anopilla on mm. tapana vaihtaa yhdessä tehtyjä suunnitelmia hetken mielijohteesta sitten kun on saanut lapset mukaansa. Pari tuntia muuttuu viideksi tunniksi "kun meillä oli niin hauskaa" tai lasten leikkipuistoretki anopin kavereiden kanssa kahvitteluun: pitäähän anopin pikku maskotteja päästä esittelemään kun ainutlaatuinen tilaisuus osuu kohdalle, viis siitä mitä oli sovittu.

Ja tämä vain murto-osa kaikesta. Hyvää hyvyyttäänhän hän vain...

Anoppi haluaa maalata sinusta tarinan roiston. Siksi hän tuota tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

no

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa syy miksi miniä/ t ärsyttää on ajatus halusta hoitaa lapsia. Olen hoitoalalla, minulle riittää hyvin vierailu silloin tällöin, en halua mennä hoitamaan tai ottaa lapsenlapsia hoitooni kuukausittain.

Miksi koet että ne SUN OMAN LAPSESI LAPSET on "miniän lapsia"?

Sehän puhui niistä lapsenlapsinaan? Missä muka puhui ainoastaan miniän lapsista?

Ne on hänen lapsensa lapsia.

ja sen lapsensa kanssa hänen pitäisi asioida.

Ei miniän tai av-palstan.

Miksi välejä omaan lapseen ei ole?

Ei miniän tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa joka ajattelee ettei miniän kanssa tarvitse asioida.

Itse asiassa miniällä on vanhempana ja huoltajana velvollisuus huolehtia, että henkilöt jotka ovat hänen lastensa kanssa tekemisissä, pystyvät sopimaan suorana miniän kanssa asioista. Ei sellaista ihmistä voi päästää lasten lähelle joka ei osaa olla tai kuuntele mitään.

On kaikkein yksinkertaisinta että perheen vanhemmista äiti asioi äidin sukulaisten kanssa ja isä isän sukulaisten kanssa.

Näin kummallekaan ei tule yliähkyä metätyötä sukulaisista eikä sukulaisille tule tilaisuutta syyllistää väärää vanhempaa infon puutteesta tai yhteydenpidon vähäisyydestä jne. Vastuu ja viat menee siis oikealle ihmiselle.

Ja ne sukulaiset saa myös palautteen siltä omaan sukuunsa kuuluvalta.

Siellä kirjoittaa selkeästi joku anoppi, joka ahdistuu kun ei keksi miten miniän kanssa pitäisi olla. Mainitsemassasi tilanteessa sitä infon puutetta vasta voi tullakin.

Edelleenkin, miniä on vastuussa lastensa hyvinvoinnista ja siitä että tietää myös itse millaisten ihmisten kanssa lapset ovat tekemisissä. Jos ei kykene olemaan miniän kanssa yhteydessä tai kokee sen hankalana, niin ei pidä sitten olettaa että voi olla lastenkaan kanssa tekemisissä.

Jos miniä ei salli puolisonsa ilman kontrollointia puhua omien , siis miehen, vanhempien kanssa tai laske isompaa lasta miehensä kanssa miehen vanhemmille käymään on kovin kontrollifriikki-ihminen , miehensä alistanut. Kyllä isällä on yhtälainen oikeus päättää lasten asioista ja jutella vanhempiensa kanssa kuin vaimollaankin samoin.

Ainahan justiinoita on ollut, tunnistan kyllä itsenikin nuorena, lapset olivat " minun" , mies pikku apuri jonka mielipiteet ohitetaan. Se vaihe meni kyllä.ohi.

Nyt siellä on joku uhriutuja-anoppi sotkemassa asioita parhaan kykynsä mukaan. Todellakin pitää voida puhua omalle lapselle, lasten isälle, ilman että äiti kontrolloi. Kukaan ei ole väittänyt muuta. Mutta äidin on oltava anopin silmissä tasavertainen huoltaja isän kanssa, johon voi ihan yhtä hyvin olla yhteydessä ja jonka kanssa keskusteluyhteys toimii.

Kuitenkin kaikkien kannalta on parempi, kun se yhteys toimii pääsääntöisesti pojan kanssa ja kautta. Ei tule turhia riitoja, eikä syytetä miniää turhasta. Ja vaikka miniän kanssa olisi huonotkin välit, on hyvä, että isän kautta syntyy suhde myös sen puolen isovanhempiin.

Ystäväpiirissä oli yksi nuori nainen, joka esti lastensa tutustumisen miehen vanhempiin, koska olivat joskus sanoneet miniästä rumasti. Pikkuhiljaa selvisi, että nainen oli varsin sekaisin päästään muutenkin, ja lapset myöhemmin eron jälkeen saivat hyvän suhteen myös niihin oikein hyviin isovanhempiin.

T. Miniä, ei anoppi.

Jos sinä haluat sinun lasten kanssa ratkaista asiat noin, niin siitä vain. Tiedän että tuollaisia ihmisiä on, mutta lapsille antamasi esimerkki on kyllä nykymaailmassa kyseenalainen.

Ei pitäisi olla mitään pelkoa siitä, että miniää syytetään turhasta siksi että hän hoitaa lapsiinsa liittyviä asioita. Oikeastiko tämä on jonkun mielestä hyvä peruste?

Mitä kyseenalaista on siinä esimerkissä, että lapsille näytetään, että isä ja äiti ovat tasavertaisia vanhempia, ja isä voi yhtä hyvin hoitaa lasten asioita kuin äitikin? Ja että sukulaisuussuhteiden hoito voidaan jakaa niin, että isä hoitaa oman sukunsa ja äiti omansa? Minusta se on erinomainen esimerkki.

Lapsensa omiva kontrollinhaluinen nainen on paljon huonompi.

Eihän siinä ole mitään kyseenalaista jos isä ja äiti oikeasti ovat tasavertaisia. Kukaan ei ole tässä sanonut että asioita ei voisi hoitaa isän kautta, mutta ne pitää tarvittaessa pystyä hoitamaan myös miniän kautta.

Mistä näitä sekopäitä, jotka keksivät omiaan ja väittelevät siitä ä, oikein sikiää? Vastasin alunperin viestiin jossa joku oli sitä mieltä että asiat on turvallisempaa hoitaa VAIN pojan kautta. Tästä seuraa anopille tyypillinen tunteellinen tahallinen väärinkäsittäminen ja uhriutuminen.

Niin tuntuu oudolta kun mitätöit tyylin isä antaa huomautukset/ sopii oman äitinsä kanssa asioista vaan vaadit, että anopin on puhuttava sinun kanssasi sama asia koska olet pääasiallinen vastuunkantaja, eli yhteistyö ei perheessänne toimi.

Nyt täällä on joku parisuhdeterapeutti linjoilla 😂

Mieheni saattaa olla usein töiden takia ulkomailla tavoitettavissa. Kyllä niissä tilanteissa ihan oikeasti vaadin, että asioista voi puhua minun kanssani. Jos mies on Suomessa, ei tarvitse puhua samaa asiaa minun kanssani. Minulle on oikeastaan ihan sama olenko käytännössä vasta toinen vaihtoehto jonka kanssa puhutaan, kunhan se vaan on mahdollista.

Jos tämä mieheni työ on sinun mielestäsi sitä että yhteistyö ei perheessämme toimi, niin pitää varmaan mennä itkemään ja pyyhkiä samalla kyyneleet 500€ setelillä 😁 sitä ne miehen reissut teettää. Itse olen ihan tyytyväinen koska enimmäkseen mies on kyllä tavoitettavissa ja Suomessa, mutta silloin kun ei ole, niin kyllä, asioista pitää pystyä sopimaan myös minun kanssa!

Mun mies on myös matkatöissä, voi olla viikkojakin Etelä-Amerikassa tms.

Ei vaikuta mihinkään. Minä en hoida hänen sukuaan. Ihan tarpeeksi tuo yksinhuoltajuus kuormittaa minua muutenkin

No mielenkiinnosta: miten appivanhempien kyläilyt hoidetaan jos mies ei ole paikalla tai ei toisesta maasta vastaa puhelimeen? Ei hoideta? Nimenomaan.

Minua ei kuormita hoitaa normaaleja ihmissuhteita. Jos kuormittaisi, olisin huolissani siitä että lasteni ainoa Suomessa oleva huoltaja on niin uupunut.

Miksi appivanhempien pitäisi vierailla kun mies ei ole paikalla? 28v naimisissa, ja vielä ei ole sellaiselle ollut tarvetta.

Ja kaikki naiset eivät halua ottaa ihmissuhdehuoltajan roolia. Eikä siihen pidä heitä pakottaa. Hyvin usein naisen harteille laitetaan hommia, joita ei miehille edes ehdoteta. Kuvittele tämä keskustelu sukupuolet toisinpäin. Miksi kukaan ei oleta, että miehen pitää pitää yhteyksiä appivanhempiinsa, sopia jotain kyläilyjä jne.

Jaa, kyllä mun mies pitää yhteyttä appivanhempiinsa eli minun vanhempiini. Kuin myös omiinsa. Aika jäykältä kuulostaa tuollainen järjestely missä on määritelty keneen kukin saa olla yhteydessä.

Tosin ymmärrän, jos on kyse rajattomista/persoonallisuushäiriöisistä tms.

Ei se ole jäykkää vaan erittäin toimivaa ia rationaalista.

Kuudes tulossa kirjoitti:

Jaa taas tulossa uusi rakkauden hedelmä mummille hoidettavaksi.

T. Kuolemanväsynyt mummi

Mun anopilla on myös 6 lastenlasta, se ei pidä mitään yhteyttä yhteenkään lapsenlapseen eikä edes omaan aikuiseen lapseensa. Säkin voit toimia samoin jos uuvuttaa!

mummu kirjoitti:

Meidän perheessä on totuttu puhumaan kaikesta suorasanaisesti ja en heti tajunnut ettei miniä ole tottunut omassa perheessään seilaiseen käytökseen.  . Aluksi kun tuli jotain sanomista niin silloin on hyvä molempien joustaa ja ymmärtää myös toisen näkökulma.  Puhumalla asiat selviää ja nykyään meillä on lämpimät ja mutkattomat välit. On ihanaa olla mummu

Eli te olette töksäyttelijöitä. Mun anoppi sanoi hääpäivänä ennen vihkimistå että en ole yhtään itseni näköinen vaan suorastaan kaunis. Juu, en ole tottunut sietämään tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

no

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa syy miksi miniä/ t ärsyttää on ajatus halusta hoitaa lapsia. Olen hoitoalalla, minulle riittää hyvin vierailu silloin tällöin, en halua mennä hoitamaan tai ottaa lapsenlapsia hoitooni kuukausittain.

Miksi koet että ne SUN OMAN LAPSESI LAPSET on "miniän lapsia"?

Sehän puhui niistä lapsenlapsinaan? Missä muka puhui ainoastaan miniän lapsista?

Ne on hänen lapsensa lapsia.

ja sen lapsensa kanssa hänen pitäisi asioida.

Ei miniän tai av-palstan.

Miksi välejä omaan lapseen ei ole?

Ei miniän tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa joka ajattelee ettei miniän kanssa tarvitse asioida.

Itse asiassa miniällä on vanhempana ja huoltajana velvollisuus huolehtia, että henkilöt jotka ovat hänen lastensa kanssa tekemisissä, pystyvät sopimaan suorana miniän kanssa asioista. Ei sellaista ihmistä voi päästää lasten lähelle joka ei osaa olla tai kuuntele mitään.

On kaikkein yksinkertaisinta että perheen vanhemmista äiti asioi äidin sukulaisten kanssa ja isä isän sukulaisten kanssa.

Näin kummallekaan ei tule yliähkyä metätyötä sukulaisista eikä sukulaisille tule tilaisuutta syyllistää väärää vanhempaa infon puutteesta tai yhteydenpidon vähäisyydestä jne. Vastuu ja viat menee siis oikealle ihmiselle.

Ja ne sukulaiset saa myös palautteen siltä omaan sukuunsa kuuluvalta.

Siellä kirjoittaa selkeästi joku anoppi, joka ahdistuu kun ei keksi miten miniän kanssa pitäisi olla. Mainitsemassasi tilanteessa sitä infon puutetta vasta voi tullakin.

Edelleenkin, miniä on vastuussa lastensa hyvinvoinnista ja siitä että tietää myös itse millaisten ihmisten kanssa lapset ovat tekemisissä. Jos ei kykene olemaan miniän kanssa yhteydessä tai kokee sen hankalana, niin ei pidä sitten olettaa että voi olla lastenkaan kanssa tekemisissä.

Jos miniä ei salli puolisonsa ilman kontrollointia puhua omien , siis miehen, vanhempien kanssa tai laske isompaa lasta miehensä kanssa miehen vanhemmille käymään on kovin kontrollifriikki-ihminen , miehensä alistanut. Kyllä isällä on yhtälainen oikeus päättää lasten asioista ja jutella vanhempiensa kanssa kuin vaimollaankin samoin.

Ainahan justiinoita on ollut, tunnistan kyllä itsenikin nuorena, lapset olivat " minun" , mies pikku apuri jonka mielipiteet ohitetaan. Se vaihe meni kyllä.ohi.

Nyt siellä on joku uhriutuja-anoppi sotkemassa asioita parhaan kykynsä mukaan. Todellakin pitää voida puhua omalle lapselle, lasten isälle, ilman että äiti kontrolloi. Kukaan ei ole väittänyt muuta. Mutta äidin on oltava anopin silmissä tasavertainen huoltaja isän kanssa, johon voi ihan yhtä hyvin olla yhteydessä ja jonka kanssa keskusteluyhteys toimii.

Kuitenkin kaikkien kannalta on parempi, kun se yhteys toimii pääsääntöisesti pojan kanssa ja kautta. Ei tule turhia riitoja, eikä syytetä miniää turhasta. Ja vaikka miniän kanssa olisi huonotkin välit, on hyvä, että isän kautta syntyy suhde myös sen puolen isovanhempiin.

Ystäväpiirissä oli yksi nuori nainen, joka esti lastensa tutustumisen miehen vanhempiin, koska olivat joskus sanoneet miniästä rumasti. Pikkuhiljaa selvisi, että nainen oli varsin sekaisin päästään muutenkin, ja lapset myöhemmin eron jälkeen saivat hyvän suhteen myös niihin oikein hyviin isovanhempiin.

T. Miniä, ei anoppi.

Jos sinä haluat sinun lasten kanssa ratkaista asiat noin, niin siitä vain. Tiedän että tuollaisia ihmisiä on, mutta lapsille antamasi esimerkki on kyllä nykymaailmassa kyseenalainen.

Ei pitäisi olla mitään pelkoa siitä, että miniää syytetään turhasta siksi että hän hoitaa lapsiinsa liittyviä asioita. Oikeastiko tämä on jonkun mielestä hyvä peruste?

Mitä kyseenalaista on siinä esimerkissä, että lapsille näytetään, että isä ja äiti ovat tasavertaisia vanhempia, ja isä voi yhtä hyvin hoitaa lasten asioita kuin äitikin? Ja että sukulaisuussuhteiden hoito voidaan jakaa niin, että isä hoitaa oman sukunsa ja äiti omansa? Minusta se on erinomainen esimerkki.

Lapsensa omiva kontrollinhaluinen nainen on paljon huonompi.

Eihän siinä ole mitään kyseenalaista jos isä ja äiti oikeasti ovat tasavertaisia. Kukaan ei ole tässä sanonut että asioita ei voisi hoitaa isän kautta, mutta ne pitää tarvittaessa pystyä hoitamaan myös miniän kautta.

Mistä näitä sekopäitä, jotka keksivät omiaan ja väittelevät siitä ä, oikein sikiää? Vastasin alunperin viestiin jossa joku oli sitä mieltä että asiat on turvallisempaa hoitaa VAIN pojan kautta. Tästä seuraa anopille tyypillinen tunteellinen tahallinen väärinkäsittäminen ja uhriutuminen.

Niin tuntuu oudolta kun mitätöit tyylin isä antaa huomautukset/ sopii oman äitinsä kanssa asioista vaan vaadit, että anopin on puhuttava sinun kanssasi sama asia koska olet pääasiallinen vastuunkantaja, eli yhteistyö ei perheessänne toimi.

Nyt täällä on joku parisuhdeterapeutti linjoilla 😂

Mieheni saattaa olla usein töiden takia ulkomailla tavoitettavissa. Kyllä niissä tilanteissa ihan oikeasti vaadin, että asioista voi puhua minun kanssani. Jos mies on Suomessa, ei tarvitse puhua samaa asiaa minun kanssani. Minulle on oikeastaan ihan sama olenko käytännössä vasta toinen vaihtoehto jonka kanssa puhutaan, kunhan se vaan on mahdollista.

Jos tämä mieheni työ on sinun mielestäsi sitä että yhteistyö ei perheessämme toimi, niin pitää varmaan mennä itkemään ja pyyhkiä samalla kyyneleet 500€ setelillä 😁 sitä ne miehen reissut teettää. Itse olen ihan tyytyväinen koska enimmäkseen mies on kyllä tavoitettavissa ja Suomessa, mutta silloin kun ei ole, niin kyllä, asioista pitää pystyä sopimaan myös minun kanssa!

Mun mies on myös matkatöissä, voi olla viikkojakin Etelä-Amerikassa tms.

Ei vaikuta mihinkään. Minä en hoida hänen sukuaan. Ihan tarpeeksi tuo yksinhuoltajuus kuormittaa minua muutenkin

No mielenkiinnosta: miten appivanhempien kyläilyt hoidetaan jos mies ei ole paikalla tai ei toisesta maasta vastaa puhelimeen? Ei hoideta? Nimenomaan.

Minua ei kuormita hoitaa normaaleja ihmissuhteita. Jos kuormittaisi, olisin huolissani siitä että lasteni ainoa Suomessa oleva huoltaja on niin uupunut.

Miksi appivanhempien pitäisi vierailla kun mies ei ole paikalla? 28v naimisissa, ja vielä ei ole sellaiselle ollut tarvetta.

Ja kaikki naiset eivät halua ottaa ihmissuhdehuoltajan roolia. Eikä siihen pidä heitä pakottaa. Hyvin usein naisen harteille laitetaan hommia, joita ei miehille edes ehdoteta. Kuvittele tämä keskustelu sukupuolet toisinpäin. Miksi kukaan ei oleta, että miehen pitää pitää yhteyksiä appivanhempiinsa, sopia jotain kyläilyjä jne.

Jaa, kyllä mun mies pitää yhteyttä appivanhempiinsa eli minun vanhempiini. Kuin myös omiinsa. Aika jäykältä kuulostaa tuollainen järjestely missä on määritelty keneen kukin saa olla yhteydessä.

Tosin ymmärrän, jos on kyse rajattomista/persoonallisuushäiriöisistä tms.

Ei se ole jäykkää vaan erittäin toimivaa ia rationaalista.

Samaa mieltä. Mutta samaa mieltä myös siitä että luonnevikaisten kanssa tää on ainoa toimiva malli. Mulla OMAT vanhemmat täydet sekopäät, isä väkivaltainen aggressiivinen psyko, uhkailee kaikella, välillä toteuttaa myös. En halua että mieheni tai lapseni on missään yhteydessä tähän hulluun ja siksi kaiken (vähäisem) yhteydenpidon hoidan minä. En anna edes muiden numeroita. Mun on pakko suojella omaa perhettä. Kaikilla ei ole hyvät ja normaalit vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Anoppisuhde ja miniäsuhde on tahdon asia, mutta pitää olla molemminpuolinen tahto.

Mulla oma äiti on kamala, ilkeä ja narsistinen (hänen kanssa ei voi olla oikein missään tekemisissä), ja olisin halunnut läheisen anopin. Anoppi vaan ei ole ihan, no, normaali. Jo ennenkuin olin häntä ikinä tavannut, hän uhosi ääneen suvulleen että aikoo sitten inhota miniää ja näyttää miniälle paikkansa. Jo ensikohtaaminen oli jäätävä ja hän osoitti sen että aikoo inhota. Ja on pitänyt päätöksensä. Minä en siis ollut tehnyt mitään hänelle, ja hän inhosi mua ennenkuin ikinä edes oli tavannut minua.

Ei siitä mitään suhdetta sitten syntynyt ja anoppi ei ole ollenkaan perheemme elämässä mukana, hänen oma tahtonsa. Ei tapaa pojan puolen lapsenlapsiakaan. Hyysää ja hoitaa kyllä sitten tyttärensä lapsia, ne on kuulemma ainoat oikeat lapsenlpset.

Ei tuolle voi mitään, jos on päättänyt ennakkoon jo sen miten aikoo suhtautua. En jaksa pahoittaa enää mieltäni enkä siksi enää pidä yksipuolista yhteyttä. Tainnut mennä jo 5 v kun viimeksi siitä jotain kuulunut.

Olisihan se kiva että olisi lapsilla isovanhemmat, nyt niitä ei ole yhtäkään lastemme elämässä mutta niillä korteilla pitää pelata jotka on saanut. Aina sitä ei voi saada sitä mitä toivoo.

Oletko miten työelämässä pärjännyt ihmissuhteissa? En ole efes keittiöpsykologi mutta jos ihmisen elämässä on vain pahoja, narsistisia ihmisiä eikä kenenkään kanssa tule toimeen, oisko hyvä keskustella jonkun terapeutin kanssa. Varmaan siinä ukkokullassakin on paljon vikoja.

Miksi tänäkin päivänä, se anoppi on se pahin. Kyllä ne appiukotkin useimmissä perheissä sentään mukana ovat, vaikka kaksi äitiä ja isää suloisesti yleistyvätkin.

Mikä sotku muuten,  kaksi isää ja kaksi äitiä, tai jopa neljä.

Tunnen yhä suurta kiitollisuutta omia vanhempiani ja appivanhempiani kohtaan, toki tunsin sitä aina. Oman äitiní käytöksen ymmärsin aikanaan ja nykyään vielä kirkkaammin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppisuhde ja miniäsuhde on tahdon asia, mutta pitää olla molemminpuolinen tahto.

Mulla oma äiti on kamala, ilkeä ja narsistinen (hänen kanssa ei voi olla oikein missään tekemisissä), ja olisin halunnut läheisen anopin. Anoppi vaan ei ole ihan, no, normaali. Jo ennenkuin olin häntä ikinä tavannut, hän uhosi ääneen suvulleen että aikoo sitten inhota miniää ja näyttää miniälle paikkansa. Jo ensikohtaaminen oli jäätävä ja hän osoitti sen että aikoo inhota. Ja on pitänyt päätöksensä. Minä en siis ollut tehnyt mitään hänelle, ja hän inhosi mua ennenkuin ikinä edes oli tavannut minua.

Ei siitä mitään suhdetta sitten syntynyt ja anoppi ei ole ollenkaan perheemme elämässä mukana, hänen oma tahtonsa. Ei tapaa pojan puolen lapsenlapsiakaan. Hyysää ja hoitaa kyllä sitten tyttärensä lapsia, ne on kuulemma ainoat oikeat lapsenlpset.

Ei tuolle voi mitään, jos on päättänyt ennakkoon jo sen miten aikoo suhtautua. En jaksa pahoittaa enää mieltäni enkä siksi enää pidä yksipuolista yhteyttä. Tainnut mennä jo 5 v kun viimeksi siitä jotain kuulunut.

Olisihan se kiva että olisi lapsilla isovanhemmat, nyt niitä ei ole yhtäkään lastemme elämässä mutta niillä korteilla pitää pelata jotka on saanut. Aina sitä ei voi saada sitä mitä toivoo.

Oletko miten työelämässä pärjännyt ihmissuhteissa? En ole efes keittiöpsykologi mutta jos ihmisen elämässä on vain pahoja, narsistisia ihmisiä eikä kenenkään kanssa tule toimeen, oisko hyvä keskustella jonkun terapeutin kanssa. Varmaan siinä ukkokullassakin on paljon vikoja.

Huono ärsytysyritys. Meinaat että on oma vikani että synnyin kaltoinkohteleville vanhemmille? Tai että oma vikani että anoppi päätti inhota mua ennenkuin koskaan oli tavannut mua?

Kommenttisi kertoo todella paljon SINUSTA.

Tiedoksesi, olen mitä lempein ihminen joka pärjää töissä loistavasti, on iso ystäväpiiri ja loistavia ihmissuhteita. Sukulaisille vaan ei voi aina mitään. Hyvää päivänjatkoa sinulle, ja vähemmän ilkeilyä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppisuhde ja miniäsuhde on tahdon asia, mutta pitää olla molemminpuolinen tahto.

Mulla oma äiti on kamala, ilkeä ja narsistinen (hänen kanssa ei voi olla oikein missään tekemisissä), ja olisin halunnut läheisen anopin. Anoppi vaan ei ole ihan, no, normaali. Jo ennenkuin olin häntä ikinä tavannut, hän uhosi ääneen suvulleen että aikoo sitten inhota miniää ja näyttää miniälle paikkansa. Jo ensikohtaaminen oli jäätävä ja hän osoitti sen että aikoo inhota. Ja on pitänyt päätöksensä. Minä en siis ollut tehnyt mitään hänelle, ja hän inhosi mua ennenkuin ikinä edes oli tavannut minua.

Ei siitä mitään suhdetta sitten syntynyt ja anoppi ei ole ollenkaan perheemme elämässä mukana, hänen oma tahtonsa. Ei tapaa pojan puolen lapsenlapsiakaan. Hyysää ja hoitaa kyllä sitten tyttärensä lapsia, ne on kuulemma ainoat oikeat lapsenlpset.

Ei tuolle voi mitään, jos on päättänyt ennakkoon jo sen miten aikoo suhtautua. En jaksa pahoittaa enää mieltäni enkä siksi enää pidä yksipuolista yhteyttä. Tainnut mennä jo 5 v kun viimeksi siitä jotain kuulunut.

Olisihan se kiva että olisi lapsilla isovanhemmat, nyt niitä ei ole yhtäkään lastemme elämässä mutta niillä korteilla pitää pelata jotka on saanut. Aina sitä ei voi saada sitä mitä toivoo.

Oletko miten työelämässä pärjännyt ihmissuhteissa? En ole efes keittiöpsykologi mutta jos ihmisen elämässä on vain pahoja, narsistisia ihmisiä eikä kenenkään kanssa tule toimeen, oisko hyvä keskustella jonkun terapeutin kanssa. Varmaan siinä ukkokullassakin on paljon vikoja.

Kunnon kusipää olet. Ei mulla muuta. Syytät varmaan alkkisten lapsiakin vaikeiksi ja raiskausten uhria v*ttumaisiksi. Hieno ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppisuhde ja miniäsuhde on tahdon asia, mutta pitää olla molemminpuolinen tahto.

Mulla oma äiti on kamala, ilkeä ja narsistinen (hänen kanssa ei voi olla oikein missään tekemisissä), ja olisin halunnut läheisen anopin. Anoppi vaan ei ole ihan, no, normaali. Jo ennenkuin olin häntä ikinä tavannut, hän uhosi ääneen suvulleen että aikoo sitten inhota miniää ja näyttää miniälle paikkansa. Jo ensikohtaaminen oli jäätävä ja hän osoitti sen että aikoo inhota. Ja on pitänyt päätöksensä. Minä en siis ollut tehnyt mitään hänelle, ja hän inhosi mua ennenkuin ikinä edes oli tavannut minua.

Ei siitä mitään suhdetta sitten syntynyt ja anoppi ei ole ollenkaan perheemme elämässä mukana, hänen oma tahtonsa. Ei tapaa pojan puolen lapsenlapsiakaan. Hyysää ja hoitaa kyllä sitten tyttärensä lapsia, ne on kuulemma ainoat oikeat lapsenlpset.

Ei tuolle voi mitään, jos on päättänyt ennakkoon jo sen miten aikoo suhtautua. En jaksa pahoittaa enää mieltäni enkä siksi enää pidä yksipuolista yhteyttä. Tainnut mennä jo 5 v kun viimeksi siitä jotain kuulunut.

Olisihan se kiva että olisi lapsilla isovanhemmat, nyt niitä ei ole yhtäkään lastemme elämässä mutta niillä korteilla pitää pelata jotka on saanut. Aina sitä ei voi saada sitä mitä toivoo.

Oletko miten työelämässä pärjännyt ihmissuhteissa? En ole efes keittiöpsykologi mutta jos ihmisen elämässä on vain pahoja, narsistisia ihmisiä eikä kenenkään kanssa tule toimeen, oisko hyvä keskustella jonkun terapeutin kanssa. Varmaan siinä ukkokullassakin on paljon vikoja.

Kunnon kusipää olet. Ei mulla muuta. Syytät varmaan alkkisten lapsiakin vaikeiksi ja raiskausten uhria v*ttumaisiksi. Hieno ihminen.

Mieti sitten minkä käsityksen annat. "Äitini on narsisti." Voisko olla että tytär on tullut äitiinsä , manipuloi ulkkoaan, lapsiaan, anoppiaan, ei tule ihmisten kanssa toimeen eikä osaa edes olla muodollisesti kohtelias ja normaalia muodollista kanssaymistä?