Hei anopit? Miksi miniä alkaa lapsen myötä ärsyttää?

Minua alkoi miniäni ärsyttämään sen vuoksi, että hän luuli saavansa minusta lastenhoitajan. Hänellä oli kova kiire takaisin töihin heti synnytyksen jälkeen, sillä hänellä oli oma yritys. Lapsi oli kuukauden vanha kun hän ensimmäisen kerran pyysi minua tulemaan heille lasta hoitamaan, jotta hän voisi keskittyä paremmin töihinsä. Samalla hän pyysi, että jos voisin kerran viikossa tulla hoitamaan lasta muutamaksi tunniksi kerrallaan ja minä hölmö suostuin. Todellisuus oli, että hoidin lasta 3-4 päivänä viikossa kahdeksan tuntia kerrallaan. Miniä kömpi taloon rakennetusta lisäsiivestä parin tunnin välein imettämään lapsen ja jätti loput minulle.

Väsyin ihan totaalisesti ja yritin puhua miniälleni mutta ei ottanut kuuleviin korviinsa puheitani. Sitten puhuin pojalleni, joka oli aivan tyrmistynyt. Hänelle miniä oli kertonut, että hoidan lasta pari tuntia viikossa. Kun poika sanoi miniälle, että yritys laitetaan jäihin äitiysloman ajaksi ja että minä olen vanha ihminen ja leponi ansainnut, suuttui miniä ihan perusteellisesti. Aikansa kesti ennen kuin leppyi ja nyt välimme alkavat olla ihan normaalit. Pakkokin olla, sillä vaikka lapsi on nyt päiväkodissa, tarvitsee miniä silti paljon lapsenhoitoapua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa syy miksi miniä/ t ärsyttää on ajatus halusta hoitaa lapsia. Olen hoitoalalla, minulle riittää hyvin vierailu silloin tällöin, en halua mennä hoitamaan tai ottaa lapsenlapsia hoitooni kuukausittain.

Miksi koet että ne SUN OMAN LAPSESI LAPSET on "miniän lapsia"?

Sehän puhui niistä lapsenlapsinaan? Missä muka puhui ainoastaan miniän lapsista?

Ne on hänen lapsensa lapsia.

ja sen lapsensa kanssa hänen pitäisi asioida.

Ei miniän tai av-palstan.

Miksi välejä omaan lapseen ei ole?

Ei miniän tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa joka ajattelee ettei miniän kanssa tarvitse asioida.

Itse asiassa miniällä on vanhempana ja huoltajana velvollisuus huolehtia, että henkilöt jotka ovat hänen lastensa kanssa tekemisissä, pystyvät sopimaan suorana miniän kanssa asioista. Ei sellaista ihmistä voi päästää lasten lähelle joka ei osaa olla tai kuuntele mitään.

Eikö lapsen isä ole lapsen huoltaja? Onko kaikki palstamammat yksinhuoltajia, kun tällainen turaus saa yläpeukkuja? Miksi lapsen isä ei voi sopia tapaamisista?

Siinä ei lue, etteikö myös isä voisi sopia tapaamisista. Tarvittaessa tapaamisista on vain voitava sopia myös lasten äidin kanssa. Vähemmän merkityksellistä on, kumman kanssa se asia sitten lopulta sovitaan.

Miksi?

Me on oltu yhdessä 32 vuotta eikä ole tullut yhtään tilsnnetta jossa se appivanhempieni poika ei olisi voinut hoitaa yhteyksiä sukuunsa.

Jos se toimii teillä niin sehän on teidän valinta. Nyt tosin heittäydyt tahallaan tyhmäksi, sillä kyse ei ole siitä onko mies estynyt hoitamaan asioita vai ei, vaan siitä, että mitä jos esimerkiksi on. Silloin pitää tarvittaessa olla niissä väleissä että asiat voi sopia myös miniän kanssa.

32 vuotta on pitkä aika ja appivanhemmat varmaan alkaa olla aika pehmeässä kunnossa sinusta puhumattakaan. Maailma on myös muuttunut samalla.

Miten niin väleissä? Ei siinä ole kyse mistään väleistä vaan perheen järkevästä työnjaosta.

Näin se perheen äiti ei kuormitu liikaa tästäkään. Vaan asiat todella jaetaan selkeästi ja oikeudenmukaisesti tasan.

Saat jakaa perheessäsi työt miten itse haluat.

Se viesti mihin alunperin vastasin käsitteli sitä miten anopin pitää olla yhteydessä poikansa kanssa, ei miniän. Se on taas ihan eri asia kuin parisuhteen keskinäinen työnjako.

Se on tismalleen sama asia. Miksi sen anopin pitäisi asioida miniän kanssa? Miksei se oma lapsi kelpaa? Selkeää ja järkevää.

Et tajua vaikka on monesti sanottu etkä varmaan tule tajuamaankaan. Tuolla ymmärryksen tasolla on kaikille parhaaksi että miehesi hoitaa mahdollisimman paljon asioita puolestasi 😂

Eli mitään syytä ei edelleenkään ole.

Ei mies hoida minun puolestani asioita ollenkaan. Hän vain hoitaa omat asiansa ja minä omani.

Kyllä on, mutta sinä et sitä tajua.

Et ole antanut yhtäön syytä. Jankuttanut vain etät pitää voida, pitää voida, pitää voida. Miksi pitää voida?

Siksi että vanhemmat olisivat tarvittaessa tasavertaisia siinä, että voivat sopia lasten asioista eivätkä isovanhemmat joudu olemaan erossa lapsista ja voivat tulla esimerkiksi synttäreille vaikka mies on ulkomailla puhelimen tavoittamattomissa.

Ja kun joku intti että miehen kanssa pitää sopia mitä kotitöitä anoppi tekee tai ei, niin ei todellakaan. Mies ei meillä tee kotitöitä eikä suurinpiirtein tiedä missä tavarat edes ovat, hän keskittyy hoitamaan omaa työtään joka on aika vaativa. Auttaa kyllä lomallaan, mutta ei hän voi alkaa neuvoa äitiään siinä mitä saa tehdä ja mitä ei.

Miten teillä juhlitaan lasten synttäreitä ilman lasten isää????

Eikä ne lapset ole jätskipaketteja joita pitää siivuttaa sukulaisille tasaisesti 24/7.

No jos isä on monta viikkoa toisessa maassa niin siten. Ei ole minunkaan ensimmäinen valinta, mutta lapsella on ennen kaikkea oikeus niihin synttäreihin. Ja kun ne halutaan pitää, niin pitäisikö olla kutsumatta miehen vanhempia?

Miten "siivuttaa sukulaisille tasaisesti"? Minulla ei ole mitään tuollaista pyrkimystä. On vaan hienoa että suhteen isovanhempiin pysyvät pienillä lapsilla myös silloin kun isä on reissussa. Vai eikö ole?

Näkevät sitten enemmän kun isä on Suomessa.

En ole ikinä edes kuullut että lasten synttärit olisi sukujuhlia. Omalla perheellä ja sittwn kolmevuotiaasta kaverisynttärit.

Jos synttärit osuu vanhemman poissaoloon, ne juhlitaan ennen lähtöä ja sitten synttäripäivänä poissaoleva on mukana skypellä.

Jos tämä vänkääjä ei ole koskaan kuullutkaan, että lasten synttärit ovat sukujuhla ts. isovanhemmat kutsutaan, niin tämä selittää asiaa. Hän siis tulee jostain hyvin erikoisesta suvusta, jossa lähisukuunkaan ei pidetä yhteyttä. Kyllä pikkulasten (ja meillä jopa aikuisten) synttärijuhliin Suomessa lähes poikkeuksetta kutsutaan isovanhempia.

Eri

Asun Helsingissä. Lasten synttärit on kaikilla lasten kaveriperheissäkin pieni juhla omalle perheelle. Kolmevuotiaat alkaa pitää kaverisynttäreitä.

Sen sijaan en tiedä yhtään ainutta perhettä jossa vanhempi ei olisi mukana. Erovanhemmatkin kaikki hoitaa niin että se jonka viikko ei ole on silti mukana niillä perhesynttäreillä.

Vierailija kirjoitti:

Minua alkoi miniäni ärsyttämään sen vuoksi, että hän luuli saavansa minusta lastenhoitajan. Hänellä oli kova kiire takaisin töihin heti synnytyksen jälkeen, sillä hänellä oli oma yritys. Lapsi oli kuukauden vanha kun hän ensimmäisen kerran pyysi minua tulemaan heille lasta hoitamaan, jotta hän voisi keskittyä paremmin töihinsä. Samalla hän pyysi, että jos voisin kerran viikossa tulla hoitamaan lasta muutamaksi tunniksi kerrallaan ja minä hölmö suostuin. Todellisuus oli, että hoidin lasta 3-4 päivänä viikossa kahdeksan tuntia kerrallaan. Miniä kömpi taloon rakennetusta lisäsiivestä parin tunnin välein imettämään lapsen ja jätti loput minulle.

Väsyin ihan totaalisesti ja yritin puhua miniälleni mutta ei ottanut kuuleviin korviinsa puheitani. Sitten puhuin pojalleni, joka oli aivan tyrmistynyt. Hänelle miniä oli kertonut, että hoidan lasta pari tuntia viikossa. Kun poika sanoi miniälle, että yritys laitetaan jäihin äitiysloman ajaksi ja että minä olen vanha ihminen ja leponi ansainnut, suuttui miniä ihan perusteellisesti. Aikansa kesti ennen kuin leppyi ja nyt välimme alkavat olla ihan normaalit. Pakkokin olla, sillä vaikka lapsi on nyt päiväkodissa, tarvitsee miniä silti paljon lapsenhoitoapua.

Äitiysvapaa on vain 105 päivää. Sen jälkeen on vanhempainvapaa jonka isä voikin jo pitää.

Eli missä oli sen poikasi isyys???

Anopeilta kysytään, miniät väittelevät keskenään 😅.

Vierailija kirjoitti:

Minua alkoi miniäni ärsyttämään sen vuoksi, että hän luuli saavansa minusta lastenhoitajan. Hänellä oli kova kiire takaisin töihin heti synnytyksen jälkeen, sillä hänellä oli oma yritys. Lapsi oli kuukauden vanha kun hän ensimmäisen kerran pyysi minua tulemaan heille lasta hoitamaan, jotta hän voisi keskittyä paremmin töihinsä. Samalla hän pyysi, että jos voisin kerran viikossa tulla hoitamaan lasta muutamaksi tunniksi kerrallaan ja minä hölmö suostuin. Todellisuus oli, että hoidin lasta 3-4 päivänä viikossa kahdeksan tuntia kerrallaan. Miniä kömpi taloon rakennetusta lisäsiivestä parin tunnin välein imettämään lapsen ja jätti loput minulle.

Väsyin ihan totaalisesti ja yritin puhua miniälleni mutta ei ottanut kuuleviin korviinsa puheitani. Sitten puhuin pojalleni, joka oli aivan tyrmistynyt. Hänelle miniä oli kertonut, että hoidan lasta pari tuntia viikossa. Kun poika sanoi miniälle, että yritys laitetaan jäihin äitiysloman ajaksi ja että minä olen vanha ihminen ja leponi ansainnut, suuttui miniä ihan perusteellisesti. Aikansa kesti ennen kuin leppyi ja nyt välimme alkavat olla ihan normaalit. Pakkokin olla, sillä vaikka lapsi on nyt päiväkodissa, tarvitsee miniä silti paljon lapsenhoitoapua.

Miksi se lapsenhoito on ainoastaan miniäsi projekti? Missä lapsen isä luuraa? Minäkin olen yrittäjä ja siksi meillä normityössä oleva isä hoiti perhevapaat.

Vierailija kirjoitti:

Minua alkoi miniäni ärsyttämään sen vuoksi, että hän luuli saavansa minusta lastenhoitajan. Hänellä oli kova kiire takaisin töihin heti synnytyksen jälkeen, sillä hänellä oli oma yritys. Lapsi oli kuukauden vanha kun hän ensimmäisen kerran pyysi minua tulemaan heille lasta hoitamaan, jotta hän voisi keskittyä paremmin töihinsä. Samalla hän pyysi, että jos voisin kerran viikossa tulla hoitamaan lasta muutamaksi tunniksi kerrallaan ja minä hölmö suostuin. Todellisuus oli, että hoidin lasta 3-4 päivänä viikossa kahdeksan tuntia kerrallaan. Miniä kömpi taloon rakennetusta lisäsiivestä parin tunnin välein imettämään lapsen ja jätti loput minulle.

Väsyin ihan totaalisesti ja yritin puhua miniälleni mutta ei ottanut kuuleviin korviinsa puheitani. Sitten puhuin pojalleni, joka oli aivan tyrmistynyt. Hänelle miniä oli kertonut, että hoidan lasta pari tuntia viikossa. Kun poika sanoi miniälle, että yritys laitetaan jäihin äitiysloman ajaksi ja että minä olen vanha ihminen ja leponi ansainnut, suuttui miniä ihan perusteellisesti. Aikansa kesti ennen kuin leppyi ja nyt välimme alkavat olla ihan normaalit. Pakkokin olla, sillä vaikka lapsi on nyt päiväkodissa, tarvitsee miniä silti paljon lapsenhoitoapua.

Hoitiko poikasi lasta puolet vanhempainvapaasta, vai oliko miniän ura ainoa, mikä uhrattiin? Ja miksi miniä tarvitsee nykyään lastenhoitoapua, eikö hänen miehensä hoida lasta tasapuolisesti töiden jälkeen?

Onko kenelläkään muulla tunne, että täällä on joku riidanhaluinen tyyppi joka alkaa inttämään jokaisen kommentoijan kanssa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

no

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa syy miksi miniä/ t ärsyttää on ajatus halusta hoitaa lapsia. Olen hoitoalalla, minulle riittää hyvin vierailu silloin tällöin, en halua mennä hoitamaan tai ottaa lapsenlapsia hoitooni kuukausittain.

Miksi koet että ne SUN OMAN LAPSESI LAPSET on "miniän lapsia"?

Sehän puhui niistä lapsenlapsinaan? Missä muka puhui ainoastaan miniän lapsista?

Ne on hänen lapsensa lapsia.

ja sen lapsensa kanssa hänen pitäisi asioida.

Ei miniän tai av-palstan.

Miksi välejä omaan lapseen ei ole?

Ei miniän tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa joka ajattelee ettei miniän kanssa tarvitse asioida.

Itse asiassa miniällä on vanhempana ja huoltajana velvollisuus huolehtia, että henkilöt jotka ovat hänen lastensa kanssa tekemisissä, pystyvät sopimaan suorana miniän kanssa asioista. Ei sellaista ihmistä voi päästää lasten lähelle joka ei osaa olla tai kuuntele mitään.

On kaikkein yksinkertaisinta että perheen vanhemmista äiti asioi äidin sukulaisten kanssa ja isä isän sukulaisten kanssa.

Näin kummallekaan ei tule yliähkyä metätyötä sukulaisista eikä sukulaisille tule tilaisuutta syyllistää väärää vanhempaa infon puutteesta tai yhteydenpidon vähäisyydestä jne. Vastuu ja viat menee siis oikealle ihmiselle.

Ja ne sukulaiset saa myös palautteen siltä omaan sukuunsa kuuluvalta.

Siellä kirjoittaa selkeästi joku anoppi, joka ahdistuu kun ei keksi miten miniän kanssa pitäisi olla. Mainitsemassasi tilanteessa sitä infon puutetta vasta voi tullakin.

Edelleenkin, miniä on vastuussa lastensa hyvinvoinnista ja siitä että tietää myös itse millaisten ihmisten kanssa lapset ovat tekemisissä. Jos ei kykene olemaan miniän kanssa yhteydessä tai kokee sen hankalana, niin ei pidä sitten olettaa että voi olla lastenkaan kanssa tekemisissä.

Jos miniä ei salli puolisonsa ilman kontrollointia puhua omien , siis miehen, vanhempien kanssa tai laske isompaa lasta miehensä kanssa miehen vanhemmille käymään on kovin kontrollifriikki-ihminen , miehensä alistanut. Kyllä isällä on yhtälainen oikeus päättää lasten asioista ja jutella vanhempiensa kanssa kuin vaimollaankin samoin.

Ainahan justiinoita on ollut, tunnistan kyllä itsenikin nuorena, lapset olivat " minun" , mies pikku apuri jonka mielipiteet ohitetaan. Se vaihe meni kyllä.ohi.

Nyt siellä on joku uhriutuja-anoppi sotkemassa asioita parhaan kykynsä mukaan. Todellakin pitää voida puhua omalle lapselle, lasten isälle, ilman että äiti kontrolloi. Kukaan ei ole väittänyt muuta. Mutta äidin on oltava anopin silmissä tasavertainen huoltaja isän kanssa, johon voi ihan yhtä hyvin olla yhteydessä ja jonka kanssa keskusteluyhteys toimii.

Kuitenkin kaikkien kannalta on parempi, kun se yhteys toimii pääsääntöisesti pojan kanssa ja kautta. Ei tule turhia riitoja, eikä syytetä miniää turhasta. Ja vaikka miniän kanssa olisi huonotkin välit, on hyvä, että isän kautta syntyy suhde myös sen puolen isovanhempiin.

Ystäväpiirissä oli yksi nuori nainen, joka esti lastensa tutustumisen miehen vanhempiin, koska olivat joskus sanoneet miniästä rumasti. Pikkuhiljaa selvisi, että nainen oli varsin sekaisin päästään muutenkin, ja lapset myöhemmin eron jälkeen saivat hyvän suhteen myös niihin oikein hyviin isovanhempiin.

T. Miniä, ei anoppi.

Jos sinä haluat sinun lasten kanssa ratkaista asiat noin, niin siitä vain. Tiedän että tuollaisia ihmisiä on, mutta lapsille antamasi esimerkki on kyllä nykymaailmassa kyseenalainen.

Ei pitäisi olla mitään pelkoa siitä, että miniää syytetään turhasta siksi että hän hoitaa lapsiinsa liittyviä asioita. Oikeastiko tämä on jonkun mielestä hyvä peruste?

Mitä kyseenalaista on siinä esimerkissä, että lapsille näytetään, että isä ja äiti ovat tasavertaisia vanhempia, ja isä voi yhtä hyvin hoitaa lasten asioita kuin äitikin? Ja että sukulaisuussuhteiden hoito voidaan jakaa niin, että isä hoitaa oman sukunsa ja äiti omansa? Minusta se on erinomainen esimerkki.

Lapsensa omiva kontrollinhaluinen nainen on paljon huonompi.

Eihän siinä ole mitään kyseenalaista jos isä ja äiti oikeasti ovat tasavertaisia. Kukaan ei ole tässä sanonut että asioita ei voisi hoitaa isän kautta, mutta ne pitää tarvittaessa pystyä hoitamaan myös miniän kautta.

Mistä näitä sekopäitä, jotka keksivät omiaan ja väittelevät siitä ä, oikein sikiää? Vastasin alunperin viestiin jossa joku oli sitä mieltä että asiat on turvallisempaa hoitaa VAIN pojan kautta. Tästä seuraa anopille tyypillinen tunteellinen tahallinen väärinkäsittäminen ja uhriutuminen.

Niin tuntuu oudolta kun mitätöit tyylin isä antaa huomautukset/ sopii oman äitinsä kanssa asioista vaan vaadit, että anopin on puhuttava sinun kanssasi sama asia koska olet pääasiallinen vastuunkantaja, eli yhteistyö ei perheessänne toimi.

Nyt täällä on joku parisuhdeterapeutti linjoilla 😂

Mieheni saattaa olla usein töiden takia ulkomailla tavoitettavissa. Kyllä niissä tilanteissa ihan oikeasti vaadin, että asioista voi puhua minun kanssani. Jos mies on Suomessa, ei tarvitse puhua samaa asiaa minun kanssani. Minulle on oikeastaan ihan sama olenko käytännössä vasta toinen vaihtoehto jonka kanssa puhutaan, kunhan se vaan on mahdollista.

Jos tämä mieheni työ on sinun mielestäsi sitä että yhteistyö ei perheessämme toimi, niin pitää varmaan mennä itkemään ja pyyhkiä samalla kyyneleet 500€ setelillä 😁 sitä ne miehen reissut teettää. Itse olen ihan tyytyväinen koska enimmäkseen mies on kyllä tavoitettavissa ja Suomessa, mutta silloin kun ei ole, niin kyllä, asioista pitää pystyä sopimaan myös minun kanssa!

Mun mies on myös matkatöissä, voi olla viikkojakin Etelä-Amerikassa tms.

Ei vaikuta mihinkään. Minä en hoida hänen sukuaan. Ihan tarpeeksi tuo yksinhuoltajuus kuormittaa minua muutenkin

No mielenkiinnosta: miten appivanhempien kyläilyt hoidetaan jos mies ei ole paikalla tai ei toisesta maasta vastaa puhelimeen? Ei hoideta? Nimenomaan.

Minua ei kuormita hoitaa normaaleja ihmissuhteita. Jos kuormittaisi, olisin huolissani siitä että lasteni ainoa Suomessa oleva huoltaja on niin uupunut.

Miksi ihmeessä niiden pitäisi kyläillå jos se mies ei ole kotona???

Anoppi tykkäsi nimenomaan vierailla silloin, kun mieheni oli pois kotoa. Ei kuule sitten kukaan ulkopuolinen niitä anopin latelemia törkeyksiä, ja on vain yksi este anopin ja kultamussukan välissä.

Vierailija kirjoitti:

Anopeilta kysytään, miniät väittelevät keskenään 😅.

Jep jep, tää on uskomaton ketju!

Vierailija kirjoitti:

Onko kenelläkään muulla tunne, että täällä on joku riidanhaluinen tyyppi joka alkaa inttämään jokaisen kommentoijan kanssa? 

Jep.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

no

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa syy miksi miniä/ t ärsyttää on ajatus halusta hoitaa lapsia. Olen hoitoalalla, minulle riittää hyvin vierailu silloin tällöin, en halua mennä hoitamaan tai ottaa lapsenlapsia hoitooni kuukausittain.

Miksi koet että ne SUN OMAN LAPSESI LAPSET on "miniän lapsia"?

Sehän puhui niistä lapsenlapsinaan? Missä muka puhui ainoastaan miniän lapsista?

Ne on hänen lapsensa lapsia.

ja sen lapsensa kanssa hänen pitäisi asioida.

Ei miniän tai av-palstan.

Miksi välejä omaan lapseen ei ole?

Ei miniän tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa joka ajattelee ettei miniän kanssa tarvitse asioida.

Itse asiassa miniällä on vanhempana ja huoltajana velvollisuus huolehtia, että henkilöt jotka ovat hänen lastensa kanssa tekemisissä, pystyvät sopimaan suorana miniän kanssa asioista. Ei sellaista ihmistä voi päästää lasten lähelle joka ei osaa olla tai kuuntele mitään.

On kaikkein yksinkertaisinta että perheen vanhemmista äiti asioi äidin sukulaisten kanssa ja isä isän sukulaisten kanssa.

Näin kummallekaan ei tule yliähkyä metätyötä sukulaisista eikä sukulaisille tule tilaisuutta syyllistää väärää vanhempaa infon puutteesta tai yhteydenpidon vähäisyydestä jne. Vastuu ja viat menee siis oikealle ihmiselle.

Ja ne sukulaiset saa myös palautteen siltä omaan sukuunsa kuuluvalta.

Siellä kirjoittaa selkeästi joku anoppi, joka ahdistuu kun ei keksi miten miniän kanssa pitäisi olla. Mainitsemassasi tilanteessa sitä infon puutetta vasta voi tullakin.

Edelleenkin, miniä on vastuussa lastensa hyvinvoinnista ja siitä että tietää myös itse millaisten ihmisten kanssa lapset ovat tekemisissä. Jos ei kykene olemaan miniän kanssa yhteydessä tai kokee sen hankalana, niin ei pidä sitten olettaa että voi olla lastenkaan kanssa tekemisissä.

Jos miniä ei salli puolisonsa ilman kontrollointia puhua omien , siis miehen, vanhempien kanssa tai laske isompaa lasta miehensä kanssa miehen vanhemmille käymään on kovin kontrollifriikki-ihminen , miehensä alistanut. Kyllä isällä on yhtälainen oikeus päättää lasten asioista ja jutella vanhempiensa kanssa kuin vaimollaankin samoin.

Ainahan justiinoita on ollut, tunnistan kyllä itsenikin nuorena, lapset olivat " minun" , mies pikku apuri jonka mielipiteet ohitetaan. Se vaihe meni kyllä.ohi.

Nyt siellä on joku uhriutuja-anoppi sotkemassa asioita parhaan kykynsä mukaan. Todellakin pitää voida puhua omalle lapselle, lasten isälle, ilman että äiti kontrolloi. Kukaan ei ole väittänyt muuta. Mutta äidin on oltava anopin silmissä tasavertainen huoltaja isän kanssa, johon voi ihan yhtä hyvin olla yhteydessä ja jonka kanssa keskusteluyhteys toimii.

Kuitenkin kaikkien kannalta on parempi, kun se yhteys toimii pääsääntöisesti pojan kanssa ja kautta. Ei tule turhia riitoja, eikä syytetä miniää turhasta. Ja vaikka miniän kanssa olisi huonotkin välit, on hyvä, että isän kautta syntyy suhde myös sen puolen isovanhempiin.

Ystäväpiirissä oli yksi nuori nainen, joka esti lastensa tutustumisen miehen vanhempiin, koska olivat joskus sanoneet miniästä rumasti. Pikkuhiljaa selvisi, että nainen oli varsin sekaisin päästään muutenkin, ja lapset myöhemmin eron jälkeen saivat hyvän suhteen myös niihin oikein hyviin isovanhempiin.

T. Miniä, ei anoppi.

Jos sinä haluat sinun lasten kanssa ratkaista asiat noin, niin siitä vain. Tiedän että tuollaisia ihmisiä on, mutta lapsille antamasi esimerkki on kyllä nykymaailmassa kyseenalainen.

Ei pitäisi olla mitään pelkoa siitä, että miniää syytetään turhasta siksi että hän hoitaa lapsiinsa liittyviä asioita. Oikeastiko tämä on jonkun mielestä hyvä peruste?

Mitä kyseenalaista on siinä esimerkissä, että lapsille näytetään, että isä ja äiti ovat tasavertaisia vanhempia, ja isä voi yhtä hyvin hoitaa lasten asioita kuin äitikin? Ja että sukulaisuussuhteiden hoito voidaan jakaa niin, että isä hoitaa oman sukunsa ja äiti omansa? Minusta se on erinomainen esimerkki.

Lapsensa omiva kontrollinhaluinen nainen on paljon huonompi.

Eihän siinä ole mitään kyseenalaista jos isä ja äiti oikeasti ovat tasavertaisia. Kukaan ei ole tässä sanonut että asioita ei voisi hoitaa isän kautta, mutta ne pitää tarvittaessa pystyä hoitamaan myös miniän kautta.

Mistä näitä sekopäitä, jotka keksivät omiaan ja väittelevät siitä ä, oikein sikiää? Vastasin alunperin viestiin jossa joku oli sitä mieltä että asiat on turvallisempaa hoitaa VAIN pojan kautta. Tästä seuraa anopille tyypillinen tunteellinen tahallinen väärinkäsittäminen ja uhriutuminen.

Niin tuntuu oudolta kun mitätöit tyylin isä antaa huomautukset/ sopii oman äitinsä kanssa asioista vaan vaadit, että anopin on puhuttava sinun kanssasi sama asia koska olet pääasiallinen vastuunkantaja, eli yhteistyö ei perheessänne toimi.

Nyt täällä on joku parisuhdeterapeutti linjoilla 😂

Mieheni saattaa olla usein töiden takia ulkomailla tavoitettavissa. Kyllä niissä tilanteissa ihan oikeasti vaadin, että asioista voi puhua minun kanssani. Jos mies on Suomessa, ei tarvitse puhua samaa asiaa minun kanssani. Minulle on oikeastaan ihan sama olenko käytännössä vasta toinen vaihtoehto jonka kanssa puhutaan, kunhan se vaan on mahdollista.

Jos tämä mieheni työ on sinun mielestäsi sitä että yhteistyö ei perheessämme toimi, niin pitää varmaan mennä itkemään ja pyyhkiä samalla kyyneleet 500€ setelillä 😁 sitä ne miehen reissut teettää. Itse olen ihan tyytyväinen koska enimmäkseen mies on kyllä tavoitettavissa ja Suomessa, mutta silloin kun ei ole, niin kyllä, asioista pitää pystyä sopimaan myös minun kanssa!

Mun mies on myös matkatöissä, voi olla viikkojakin Etelä-Amerikassa tms.

Ei vaikuta mihinkään. Minä en hoida hänen sukuaan. Ihan tarpeeksi tuo yksinhuoltajuus kuormittaa minua muutenkin

No mielenkiinnosta: miten appivanhempien kyläilyt hoidetaan jos mies ei ole paikalla tai ei toisesta maasta vastaa puhelimeen? Ei hoideta? Nimenomaan.

Minua ei kuormita hoitaa normaaleja ihmissuhteita. Jos kuormittaisi, olisin huolissani siitä että lasteni ainoa Suomessa oleva huoltaja on niin uupunut.

Miksi ihmeessä niiden pitäisi kyläillå jos se mies ei ole kotona???

Anoppi tykkäsi nimenomaan vierailla silloin, kun mieheni oli pois kotoa. Ei kuule sitten kukaan ulkopuolinen niitä anopin latelemia törkeyksiä, ja on vain yksi este anopin ja kultamussukan välissä.

Ja juuri näissä tapauksissa yhteydenpito miehen kautta. Eikö se olisi miniälle helpointa niin?

25 sivua vastauksia, josta suurin osa ohi otsikon. En ihmettele, miksi palstalla riitelevät minjät ovat riidoissa myös anoppiensa kanssa. Ja varmaan muidenkin ihmisten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

25 sivua vastauksia, josta suurin osa ohi otsikon. En ihmettele, miksi palstalla riitelevät minjät ovat riidoissa myös anoppiensa kanssa. Ja varmaan muidenkin ihmisten kanssa. 

Minjät. Kertoo kaiken sivistystasostasi.

Keskustelu on ollut hyvä ja silmiä avaava. Sovinismi on kukassaan mikä on ollut järkytys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

25 sivua vastauksia, josta suurin osa ohi otsikon. En ihmettele, miksi palstalla riitelevät minjät ovat riidoissa myös anoppiensa kanssa. Ja varmaan muidenkin ihmisten kanssa. 

Minjät. Kertoo kaiken sivistystasostasi.

Keskustelu on ollut hyvä ja silmiä avaava. Sovinismi on kukassaan mikä on ollut järkytys.

Turhaa mollaamista. Kaikille tulee kirjoitusvirheitä. 

Vierailija kirjoitti:

Minua alkoi miniäni ärsyttämään sen vuoksi, että hän luuli saavansa minusta lastenhoitajan. Hänellä oli kova kiire takaisin töihin heti synnytyksen jälkeen, sillä hänellä oli oma yritys. Lapsi oli kuukauden vanha kun hän ensimmäisen kerran pyysi minua tulemaan heille lasta hoitamaan, jotta hän voisi keskittyä paremmin töihinsä. Samalla hän pyysi, että jos voisin kerran viikossa tulla hoitamaan lasta muutamaksi tunniksi kerrallaan ja minä hölmö suostuin. Todellisuus oli, että hoidin lasta 3-4 päivänä viikossa kahdeksan tuntia kerrallaan. Miniä kömpi taloon rakennetusta lisäsiivestä parin tunnin välein imettämään lapsen ja jätti loput minulle.

Väsyin ihan totaalisesti ja yritin puhua miniälleni mutta ei ottanut kuuleviin korviinsa puheitani. Sitten puhuin pojalleni, joka oli aivan tyrmistynyt. Hänelle miniä oli kertonut, että hoidan lasta pari tuntia viikossa. Kun poika sanoi miniälle, että yritys laitetaan jäihin äitiysloman ajaksi ja että minä olen vanha ihminen ja leponi ansainnut, suuttui miniä ihan perusteellisesti. Aikansa kesti ennen kuin leppyi ja nyt välimme alkavat olla ihan normaalit. Pakkokin olla, sillä vaikka lapsi on nyt päiväkodissa, tarvitsee miniä silti paljon lapsenhoitoapua.

Tosi ikävä tilanne, mutta pakosti jäin miettimään missä on lapsen isä. Miksi vain mummoa rasitetaan "koska miniä tarvitsee apua"? Isä siis hoitaa lasta 50% eikä tarvitse apua vai että isä ei hoida lasta ikinä, jolloin miniä tarvitsee apua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohi alkuperäisen kysymyksen, sillä minulla ei ole vielä lapsenlapsia, mutta kerronpa vastaukseni siihen, miksi niin mukava miniä alkoi minua ärsyttämään.

Miniä on varsin hiljainen ja varautunut, mutta olemme kuitenkin vuosien aikana tutustuneet hyvin ja tulleet ihan läheisiksi. Poikani on luonteeltaan hyvin erilainen, paljon aktiivisempi ja sosiaalisempi, ja on myös luonteeltaan sellainen kiltti ja haluaa väistää riitoja ja tekee paljon myönnytyksiä pitääkseen vaimon tyytyväisenä. Ja siinä ei ole minusta ollut mitään pahaa, päinvastoin.

Nyt poika on sairastunut autoimmuunisairauteen, joka ajoittain rajoittaa toimintakykyä ja aiheuttaa kipua, ja edellyttää lepoa. Tästä huolimatta miniä haluaa, että poikani tekee asioita normaalisti, lähtee hänen kanssaan sovitusti reissuun jne. eli ajattelee lähinnä omaa parastaan. Vaikka oma poika on kuinka jo aikuinen, niin edelleen sitä äitinä laittaisi pojan hyvinvoinnin kaiken edelle, mutta miniä ei näin tee. Se ärsyttää ja tuntuu kurjalta.

Onko poikasi siis valittanut vaimonsa käytöiksestä sinulle vai oletatko vaan? Jos on niin aika surullista pojalta dissata vaimoaan äidilleen.

Ei ole valittanut mitään, mutta ei myöskään valehtele minulle, jos kyselen. Ja tietää, etten puutu niihin kuitenkaan, sen sanoin ainoastaan, että hänen pitää itse pitää huoli jaksamisestaan ja terveydestään, ei sitä kukaan muu tee. Mutta niinkuin sanoin, miniä toiminta ärsyttää ja pojan terveys huolettaa.

Ulkopuolelta katsoen ja lapsettomana miniänä en ymmärrä tämän kommentin saamia alapeukkuja. Mun mielestä on ihan luonnollinen asia, että äiti on huolissaan myös aikuisen poikansa terveysasioista. Vaikka tietäisi ja tiedostaisi, että on pojan oma asia, miten niistä huolehtii. Pojan ja vaimonsa välinen kuvio voi näyttää erikoiselta, ja se voi sitä todella ollakin, tai sitten siihen on oikeasti olemassa hyvä selitys. Itse mietin tässä, onko pojan tarve levolle lääkärin, pojan itsensä vai vain äidin käsitys asiasta? Mitä jos lääkäri onkin ollut sitä mieltä, että tässä sairaudessa kotona köllöttely ei tee hyvää vaikka välillä väsyttäisikin, ja vaimo hyväntahtoisella patistelulla yrittääkin edistää miehensä terveyttä? Onhan näitä vaihtoehtoja. Mutta pointti silti se, että vanhemmista voi jokin asia tuntua ikävältä, vaikka tietäisi että kyseessä on aikuisen jälkikasvun oma asia, ja vaikka tietäisi rajansa sen suhteen, kuinka paljon asiasta voi sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

no

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa syy miksi miniä/ t ärsyttää on ajatus halusta hoitaa lapsia. Olen hoitoalalla, minulle riittää hyvin vierailu silloin tällöin, en halua mennä hoitamaan tai ottaa lapsenlapsia hoitooni kuukausittain.

Miksi koet että ne SUN OMAN LAPSESI LAPSET on "miniän lapsia"?

Sehän puhui niistä lapsenlapsinaan? Missä muka puhui ainoastaan miniän lapsista?

Ne on hänen lapsensa lapsia.

ja sen lapsensa kanssa hänen pitäisi asioida.

Ei miniän tai av-palstan.

Miksi välejä omaan lapseen ei ole?

Ei miniän tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa joka ajattelee ettei miniän kanssa tarvitse asioida.

Itse asiassa miniällä on vanhempana ja huoltajana velvollisuus huolehtia, että henkilöt jotka ovat hänen lastensa kanssa tekemisissä, pystyvät sopimaan suorana miniän kanssa asioista. Ei sellaista ihmistä voi päästää lasten lähelle joka ei osaa olla tai kuuntele mitään.

On kaikkein yksinkertaisinta että perheen vanhemmista äiti asioi äidin sukulaisten kanssa ja isä isän sukulaisten kanssa.

Näin kummallekaan ei tule yliähkyä metätyötä sukulaisista eikä sukulaisille tule tilaisuutta syyllistää väärää vanhempaa infon puutteesta tai yhteydenpidon vähäisyydestä jne. Vastuu ja viat menee siis oikealle ihmiselle.

Ja ne sukulaiset saa myös palautteen siltä omaan sukuunsa kuuluvalta.

Siellä kirjoittaa selkeästi joku anoppi, joka ahdistuu kun ei keksi miten miniän kanssa pitäisi olla. Mainitsemassasi tilanteessa sitä infon puutetta vasta voi tullakin.

Edelleenkin, miniä on vastuussa lastensa hyvinvoinnista ja siitä että tietää myös itse millaisten ihmisten kanssa lapset ovat tekemisissä. Jos ei kykene olemaan miniän kanssa yhteydessä tai kokee sen hankalana, niin ei pidä sitten olettaa että voi olla lastenkaan kanssa tekemisissä.

Jos miniä ei salli puolisonsa ilman kontrollointia puhua omien , siis miehen, vanhempien kanssa tai laske isompaa lasta miehensä kanssa miehen vanhemmille käymään on kovin kontrollifriikki-ihminen , miehensä alistanut. Kyllä isällä on yhtälainen oikeus päättää lasten asioista ja jutella vanhempiensa kanssa kuin vaimollaankin samoin.

Ainahan justiinoita on ollut, tunnistan kyllä itsenikin nuorena, lapset olivat " minun" , mies pikku apuri jonka mielipiteet ohitetaan. Se vaihe meni kyllä.ohi.

Nyt siellä on joku uhriutuja-anoppi sotkemassa asioita parhaan kykynsä mukaan. Todellakin pitää voida puhua omalle lapselle, lasten isälle, ilman että äiti kontrolloi. Kukaan ei ole väittänyt muuta. Mutta äidin on oltava anopin silmissä tasavertainen huoltaja isän kanssa, johon voi ihan yhtä hyvin olla yhteydessä ja jonka kanssa keskusteluyhteys toimii.

Kuitenkin kaikkien kannalta on parempi, kun se yhteys toimii pääsääntöisesti pojan kanssa ja kautta. Ei tule turhia riitoja, eikä syytetä miniää turhasta. Ja vaikka miniän kanssa olisi huonotkin välit, on hyvä, että isän kautta syntyy suhde myös sen puolen isovanhempiin.

Ystäväpiirissä oli yksi nuori nainen, joka esti lastensa tutustumisen miehen vanhempiin, koska olivat joskus sanoneet miniästä rumasti. Pikkuhiljaa selvisi, että nainen oli varsin sekaisin päästään muutenkin, ja lapset myöhemmin eron jälkeen saivat hyvän suhteen myös niihin oikein hyviin isovanhempiin.

T. Miniä, ei anoppi.

Jos sinä haluat sinun lasten kanssa ratkaista asiat noin, niin siitä vain. Tiedän että tuollaisia ihmisiä on, mutta lapsille antamasi esimerkki on kyllä nykymaailmassa kyseenalainen.

Ei pitäisi olla mitään pelkoa siitä, että miniää syytetään turhasta siksi että hän hoitaa lapsiinsa liittyviä asioita. Oikeastiko tämä on jonkun mielestä hyvä peruste?

Mitä kyseenalaista on siinä esimerkissä, että lapsille näytetään, että isä ja äiti ovat tasavertaisia vanhempia, ja isä voi yhtä hyvin hoitaa lasten asioita kuin äitikin? Ja että sukulaisuussuhteiden hoito voidaan jakaa niin, että isä hoitaa oman sukunsa ja äiti omansa? Minusta se on erinomainen esimerkki.

Lapsensa omiva kontrollinhaluinen nainen on paljon huonompi.

Eihän siinä ole mitään kyseenalaista jos isä ja äiti oikeasti ovat tasavertaisia. Kukaan ei ole tässä sanonut että asioita ei voisi hoitaa isän kautta, mutta ne pitää tarvittaessa pystyä hoitamaan myös miniän kautta.

Mistä näitä sekopäitä, jotka keksivät omiaan ja väittelevät siitä ä, oikein sikiää? Vastasin alunperin viestiin jossa joku oli sitä mieltä että asiat on turvallisempaa hoitaa VAIN pojan kautta. Tästä seuraa anopille tyypillinen tunteellinen tahallinen väärinkäsittäminen ja uhriutuminen.

Niin tuntuu oudolta kun mitätöit tyylin isä antaa huomautukset/ sopii oman äitinsä kanssa asioista vaan vaadit, että anopin on puhuttava sinun kanssasi sama asia koska olet pääasiallinen vastuunkantaja, eli yhteistyö ei perheessänne toimi.

Nyt täällä on joku parisuhdeterapeutti linjoilla 😂

Mieheni saattaa olla usein töiden takia ulkomailla tavoitettavissa. Kyllä niissä tilanteissa ihan oikeasti vaadin, että asioista voi puhua minun kanssani. Jos mies on Suomessa, ei tarvitse puhua samaa asiaa minun kanssani. Minulle on oikeastaan ihan sama olenko käytännössä vasta toinen vaihtoehto jonka kanssa puhutaan, kunhan se vaan on mahdollista.

Jos tämä mieheni työ on sinun mielestäsi sitä että yhteistyö ei perheessämme toimi, niin pitää varmaan mennä itkemään ja pyyhkiä samalla kyyneleet 500€ setelillä 😁 sitä ne miehen reissut teettää. Itse olen ihan tyytyväinen koska enimmäkseen mies on kyllä tavoitettavissa ja Suomessa, mutta silloin kun ei ole, niin kyllä, asioista pitää pystyä sopimaan myös minun kanssa!

Mun mies on myös matkatöissä, voi olla viikkojakin Etelä-Amerikassa tms.

Ei vaikuta mihinkään. Minä en hoida hänen sukuaan. Ihan tarpeeksi tuo yksinhuoltajuus kuormittaa minua muutenkin

No mielenkiinnosta: miten appivanhempien kyläilyt hoidetaan jos mies ei ole paikalla tai ei toisesta maasta vastaa puhelimeen? Ei hoideta? Nimenomaan.

Minua ei kuormita hoitaa normaaleja ihmissuhteita. Jos kuormittaisi, olisin huolissani siitä että lasteni ainoa Suomessa oleva huoltaja on niin uupunut.

Miksi ihmeessä niiden pitäisi kyläillå jos se mies ei ole kotona???

Anoppi tykkäsi nimenomaan vierailla silloin, kun mieheni oli pois kotoa. Ei kuule sitten kukaan ulkopuolinen niitä anopin latelemia törkeyksiä, ja on vain yksi este anopin ja kultamussukan välissä.

Ja juuri näissä tapauksissa yhteydenpito miehen kautta. Eikö se olisi miniälle helpointa niin?

Tässä tapauksessa se anoppi ei yksinkertaisesti suostunut siihen, että ei vieraile joka päivä ja hoitaisi tapaamisesta sopimisen poikansa kanssa. Kyllä mummu on aina tervetullut! Asiasta sopimiseen riittää se, että saapastelee sisälle kuin kotiinsa.

Ei tuohon ole mitään keskitietä löytynyt. Olemme katkoneet välit lähes tyystin. Oli pakko valita joko tyytyväinen mummu tai oma mielenterveys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa syy miksi miniä/ t ärsyttää on ajatus halusta hoitaa lapsia. Olen hoitoalalla, minulle riittää hyvin vierailu silloin tällöin, en halua mennä hoitamaan tai ottaa lapsenlapsia hoitooni kuukausittain.

Miksi koet että ne SUN OMAN LAPSESI LAPSET on "miniän lapsia"?

Sehän puhui niistä lapsenlapsinaan? Missä muka puhui ainoastaan miniän lapsista?

Ne on hänen lapsensa lapsia.

ja sen lapsensa kanssa hänen pitäisi asioida.

Ei miniän tai av-palstan.

Miksi välejä omaan lapseen ei ole?

Ei miniän tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa joka ajattelee ettei miniän kanssa tarvitse asioida.

Itse asiassa miniällä on vanhempana ja huoltajana velvollisuus huolehtia, että henkilöt jotka ovat hänen lastensa kanssa tekemisissä, pystyvät sopimaan suorana miniän kanssa asioista. Ei sellaista ihmistä voi päästää lasten lähelle joka ei osaa olla tai kuuntele mitään.

Eikö lapsen isä ole lapsen huoltaja? Onko kaikki palstamammat yksinhuoltajia, kun tällainen turaus saa yläpeukkuja? Miksi lapsen isä ei voi sopia tapaamisista?

Siinä ei lue, etteikö myös isä voisi sopia tapaamisista. Tarvittaessa tapaamisista on vain voitava sopia myös lasten äidin kanssa. Vähemmän merkityksellistä on, kumman kanssa se asia sitten lopulta sovitaan.

Miksi?

Me on oltu yhdessä 32 vuotta eikä ole tullut yhtään tilsnnetta jossa se appivanhempieni poika ei olisi voinut hoitaa yhteyksiä sukuunsa.

Jos se toimii teillä niin sehän on teidän valinta. Nyt tosin heittäydyt tahallaan tyhmäksi, sillä kyse ei ole siitä onko mies estynyt hoitamaan asioita vai ei, vaan siitä, että mitä jos esimerkiksi on. Silloin pitää tarvittaessa olla niissä väleissä että asiat voi sopia myös miniän kanssa.

32 vuotta on pitkä aika ja appivanhemmat varmaan alkaa olla aika pehmeässä kunnossa sinusta puhumattakaan. Maailma on myös muuttunut samalla.

Miten niin väleissä? Ei siinä ole kyse mistään väleistä vaan perheen järkevästä työnjaosta.

Näin se perheen äiti ei kuormitu liikaa tästäkään. Vaan asiat todella jaetaan selkeästi ja oikeudenmukaisesti tasan.

Saat jakaa perheessäsi työt miten itse haluat.

Se viesti mihin alunperin vastasin käsitteli sitä miten anopin pitää olla yhteydessä poikansa kanssa, ei miniän. Se on taas ihan eri asia kuin parisuhteen keskinäinen työnjako.

Se on tismalleen sama asia. Miksi sen anopin pitäisi asioida miniän kanssa? Miksei se oma lapsi kelpaa? Selkeää ja järkevää.

Et tajua vaikka on monesti sanottu etkä varmaan tule tajuamaankaan. Tuolla ymmärryksen tasolla on kaikille parhaaksi että miehesi hoitaa mahdollisimman paljon asioita puolestasi 😂

Eli mitään syytä ei edelleenkään ole.

Ei mies hoida minun puolestani asioita ollenkaan. Hän vain hoitaa omat asiansa ja minä omani.

Kyllä on, mutta sinä et sitä tajua.

Et ole antanut yhtäön syytä. Jankuttanut vain etät pitää voida, pitää voida, pitää voida. Miksi pitää voida?

Siksi että vanhemmat olisivat tarvittaessa tasavertaisia siinä, että voivat sopia lasten asioista eivätkä isovanhemmat joudu olemaan erossa lapsista ja voivat tulla esimerkiksi synttäreille vaikka mies on ulkomailla puhelimen tavoittamattomissa.

Ja kun joku intti että miehen kanssa pitää sopia mitä kotitöitä anoppi tekee tai ei, niin ei todellakaan. Mies ei meillä tee kotitöitä eikä suurinpiirtein tiedä missä tavarat edes ovat, hän keskittyy hoitamaan omaa työtään joka on aika vaativa. Auttaa kyllä lomallaan, mutta ei hän voi alkaa neuvoa äitiään siinä mitä saa tehdä ja mitä ei.

Miten teillä juhlitaan lasten synttäreitä ilman lasten isää????

Eikä ne lapset ole jätskipaketteja joita pitää siivuttaa sukulaisille tasaisesti 24/7.

No jos isä on monta viikkoa toisessa maassa niin siten. Ei ole minunkaan ensimmäinen valinta, mutta lapsella on ennen kaikkea oikeus niihin synttäreihin. Ja kun ne halutaan pitää, niin pitäisikö olla kutsumatta miehen vanhempia?

Miten "siivuttaa sukulaisille tasaisesti"? Minulla ei ole mitään tuollaista pyrkimystä. On vaan hienoa että suhteen isovanhempiin pysyvät pienillä lapsilla myös silloin kun isä on reissussa. Vai eikö ole?

Näkevät sitten enemmän kun isä on Suomessa.

En ole ikinä edes kuullut että lasten synttärit olisi sukujuhlia. Omalla perheellä ja sittwn kolmevuotiaasta kaverisynttärit.

Jos synttärit osuu vanhemman poissaoloon, ne juhlitaan ennen lähtöä ja sitten synttäripäivänä poissaoleva on mukana skypellä.

Kammottava miniä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohi alkuperäisen kysymyksen, sillä minulla ei ole vielä lapsenlapsia, mutta kerronpa vastaukseni siihen, miksi niin mukava miniä alkoi minua ärsyttämään.

Miniä on varsin hiljainen ja varautunut, mutta olemme kuitenkin vuosien aikana tutustuneet hyvin ja tulleet ihan läheisiksi. Poikani on luonteeltaan hyvin erilainen, paljon aktiivisempi ja sosiaalisempi, ja on myös luonteeltaan sellainen kiltti ja haluaa väistää riitoja ja tekee paljon myönnytyksiä pitääkseen vaimon tyytyväisenä. Ja siinä ei ole minusta ollut mitään pahaa, päinvastoin.

Nyt poika on sairastunut autoimmuunisairauteen, joka ajoittain rajoittaa toimintakykyä ja aiheuttaa kipua, ja edellyttää lepoa. Tästä huolimatta miniä haluaa, että poikani tekee asioita normaalisti, lähtee hänen kanssaan sovitusti reissuun jne. eli ajattelee lähinnä omaa parastaan. Vaikka oma poika on kuinka jo aikuinen, niin edelleen sitä äitinä laittaisi pojan hyvinvoinnin kaiken edelle, mutta miniä ei näin tee. Se ärsyttää ja tuntuu kurjalta.

Onko poikasi siis valittanut vaimonsa käytöiksestä sinulle vai oletatko vaan? Jos on niin aika surullista pojalta dissata vaimoaan äidilleen.

Ei ole valittanut mitään, mutta ei myöskään valehtele minulle, jos kyselen. Ja tietää, etten puutu niihin kuitenkaan, sen sanoin ainoastaan, että hänen pitää itse pitää huoli jaksamisestaan ja terveydestään, ei sitä kukaan muu tee. Mutta niinkuin sanoin, miniä toiminta ärsyttää ja pojan terveys huolettaa.

Ulkopuolelta katsoen ja lapsettomana miniänä en ymmärrä tämän kommentin saamia alapeukkuja. Mun mielestä on ihan luonnollinen asia, että äiti on huolissaan myös aikuisen poikansa terveysasioista. Vaikka tietäisi ja tiedostaisi, että on pojan oma asia, miten niistä huolehtii. Pojan ja vaimonsa välinen kuvio voi näyttää erikoiselta, ja se voi sitä todella ollakin, tai sitten siihen on oikeasti olemassa hyvä selitys. Itse mietin tässä, onko pojan tarve levolle lääkärin, pojan itsensä vai vain äidin käsitys asiasta? Mitä jos lääkäri onkin ollut sitä mieltä, että tässä sairaudessa kotona köllöttely ei tee hyvää vaikka välillä väsyttäisikin, ja vaimo hyväntahtoisella patistelulla yrittääkin edistää miehensä terveyttä? Onhan näitä vaihtoehtoja. Mutta pointti silti se, että vanhemmista voi jokin asia tuntua ikävältä, vaikka tietäisi että kyseessä on aikuisen jälkikasvun oma asia, ja vaikka tietäisi rajansa sen suhteen, kuinka paljon asiasta voi sanoa.

Siihen on rajansa. Ja se on asiatonta että siinäkin näkee vain käsikassaran haukkua miniää.

Normaali ihminen tuntisi myötätuntoa myös miniää kohtaam koska hänhän joutuu kantamaan varmasti isomman kuorman perheestä jos puoliso on pitkäaikaissairas.

Mutta ei, anoppi keskittyy haukkumaan miniää vaikkei edes tiedä toimiiko poika omasta tahdosta tai lääkärin neuvosta.