Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hei anopit? Miksi miniä alkaa lapsen myötä ärsyttää?
Täällä puhutaan asiasta yleensä miniän näkökulmasta. Olisi kiinnostavaa tietää, mitä anopeille oikein tapahtuu, kun miniä ja poika saavat lapsen. Oman anoppini suhtautuminen minuun muuttui ihan selvästi jännitteiseksi lapsen myötä. Olen pohtinut, kokeeko hän minut ikään kuin esteenä lapsenlapsen ja hänen välissä vai mikä ongelma oikein on.
Kommentit (1282)
Ohis, jotkut anopit OIKEASTI on sitä mieltä että pojan lapset on miniän lapset. Mun anoppi teki heti raskausaikana jo selväksi että miniän lapset ei ole oikeita lapsenlapsia, kuulemma vain tyttären lapset on. Sanoi myös että hän on sitten mummo vain tyttären lapsille, ei siis lainkaan miniän lapsille.
Kutsuu myös lapsiamme - joiden isä hänen poikansa on - aina Liisan lapsiksi (Liisa olen siis minä). Eli siis käyttää nimeä Liisan lapset, ihan kuin omalla pojallaan ei olisi mitään tekemistä asian kanssa.
En jaksa suuttua, höperö akka. Ei ole ollut missään yhteydessä lastemme kanssa, ei huomioi edes jouluna tai synttärinä. Niitä oikeita lapsenlapsia (tyttärensä lapset) kyllä huomioi sitten.
Sellaista se on, ei voi pakottaa toista rakastamaan omia lapsiaan, joten annan olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ärsytin anoppiani näistä syistä:
- olen Etelä-Suomesta
- olen korkeakoulutettu
- en suostunut ollenkaan siihen että minä olen jonkinlainen keittiöpiian ja huutolaisen yhdistelmä joka passaa miehen sukulaisia eli ei edes syö samassa pöydässä
- kun anoppi kerran jörjesti kotonani ruuasta neljän tunnin draaman, hänet vietiin jatkossa aina ulos syömään
- en suostunut siihen että perimäni asunto muutetaan miehen sukulaisten Helsingin-hotelliksiJne
Miten kirjoituksesi liittyy ketjun aiheeseen? Etkö osaa lukea?
Mitä sinä riehut? Iltalääkkeet ottamatta?
En minä mielestäni mitään riehu, en vain ymmärrä miten tuo vastaus liittyy aloituksen kysymykseen, selitä sinä se nyt sitten? Iltalääkkeenä otan magnesiumia.
Vierailija kirjoitti:
Miniö on tehnyt tehtävänsä, muttei tajua poistua.
Tämä. Vauva oli 5 kk:n ikäinen kun minulle ilmoitettiin, että nyt voit lopettaa imettämisen. Ja vauvalle sitten lisättiin, että sitten ei tarvita enää äitiä.
"Olen yrittänyt miettiä tasapuolista kohtelua isovanhemmille. Toiset asuvat lähellä ja toiset satojen kilometrien päässä.
Tähän mennessä olen antanut lähellä asuvien käydä silloin kun haluavat (pappa kävi alkuun jopa 4 kertaa päivässä, mummo 4 kertaa viikossa) ja kauemmille isovanhemmille menimme kerran kuussa viikonlopuksi.
Tästä tapaamistahdista lähellä asuvat isovanhemmat alkoivat huomauttelemaan, kun ollaan kaksi päivää poissa ja heille tulee ikävä lasta. Anoppini totesi myös, että jos sukulaiseni tai kaverini haluavat nähdä minua, niin tulevat tänne, koska lapsen kanssa ei matkusteta mihinkään.
Olen pohtinut, että kirjaan kuukauden ajan ylös tunnit mitä vietän lähellä olevien isovanhempien kanssa ja olen yhtä monta tuntia toistenkin isovanhempien kanssa vai olisiko parempi, että ilmoittaisin lähellä oleville isovanhemmille, että tulemme yökylään (koko perhe) viikonlopuksi ja sitten kuukauteen emme tapaa heitä?
Mitä mieltä te muut olette? Kaikki vaatimukset siis esittävät lähellä asuvat isovanhemmat, kaukana asuvat ovat tyytyväisiä siihen mitä saavat.[/quote]
Älä yritä miettiä tasapuolista kohtelua. Jos toiset asuu vieressä ja toiset satojen kissojen päässä, tapaamiset ei voi luonnostaan mennä tasan. Jos esittävät jotain vaatimuksia niin toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Et korvaasi lotkauta. Korkeintaan voit joskus ohimennen mainita että "on mummolla ja vaarilla jo ikävä lapsia kun sen verran harvoin nähdään". Ehkä herättäisi ajattelemaan että ne miniänkin vanhemmat on isovanhemmat yhtälailla. Mutta älä missään tapauksessa lähde mihinkään vänkäämiseen, selittämiseen tms. mukaan.[/quote]
Ei toimi. Hymyilevät vahingoniloisesti ja seuraavan kerran kun näkevät jossain syntymäpäivillä ottavat puheeksi, kuinka he auttavat ja lapset niin tykkäävät heistä. Yhtä lailla lapset tykkäävät toisistakin isovanhemmista, mutta he haluavat korostaa itseään.
Olisikohan kysymys pitänyt olla että miksi anoppi ja muut miehen sukulaiset alkaa ärsyttää miniää kun se tulee raskaaksi?
Itsellä ainakin kokemusta tällaisestä miniästä jolla selvästi ongelmia itsensä ja menneisyytensä kanssa. Kummasti toisen miniän eikä vävyn kanssa ongelmia...Ja tämän foorumin perusteella on todella paljon näitä mielenterveysongelmaisia äitejä jotka purkaa pahaa oloansa anoppeihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan kysymys pitänyt olla että miksi anoppi ja muut miehen sukulaiset alkaa ärsyttää miniää kun se tulee raskaaksi?
Itsellä ainakin kokemusta tällaisestä miniästä jolla selvästi ongelmia itsensä ja menneisyytensä kanssa. Kummasti toisen miniän eikä vävyn kanssa ongelmia...Ja tämän foorumin perusteella on todella paljon näitä mielenterveysongelmaisia äitejä jotka purkaa pahaa oloansa anoppeihin.
Ei se että et höykytä vävyä ja toista miniää tarkoita ettetkö voisi kaamea sille toiselle miniälle. Päinvastoin.
Ei minunkaan appivanhempani mitään tee tyttäriensä miehille jotka on maalta kuten he, kouluttamattomia kuten he, muutenkin kuin he.
Koko lössi purkaa kaiken oman tyytymättömyytensä ja saamattomuutensa minuun. Kun en ole maalta enkä kouluttamaton. Enkä työtön ja luovuttanut.
Miniä ärsyttää jo ennen lapsia. Laiska, juonitteleva, omaan napaan tuijottava saikuttaja. Säälin poikaani, toivottavasti ei tämän kanssa lapsia tulekaan. Työnsä lisäksi poikani hoitaa kotityöt ja todennäköisesti hoitaisi myös lapset. Lisäksi tuollainen luonne voi periytyä.
Meidän suvussa on erilaiset, rehdit ja työteliäät arvot.
Meillä on näennäisesti ok välit, onneksi asutaan eri paikkakunnilla, niin juuri ja juuri sivistyneen käytöksen nimissä tapaamiset ovat sujuneet asiallisesti, toistaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitus täysin tuulesta temmattu. Pakko alkaa taas vääntää anoppi-miniä skeidaa, sotkea huuhaajuttuun mukaan lapsikin. Onko tämäkin aloitus rustailtu kieli poskella vain, että pääsisi iltiksen jutun aiheeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää kun miniä yrittää omia meidän suvun lapsen
Mutta lapsihan on vanhempiensa oma, eivät he voi omaa lastaan omia?
Sanopa se lapsettomalle siskolleni, joka on ylentänyt itsensä suvun matriarkaksi ja sitä kautta myös määrännyt että kaikki sukulaistensa lapset on ennen kaikkea "suvun lapsia", joita ei häneltä saa omia.
Lapsella on kaksi sukua! Sekä isän, että äidin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa syy miksi miniä/ t ärsyttää on ajatus halusta hoitaa lapsia. Olen hoitoalalla, minulle riittää hyvin vierailu silloin tällöin, en halua mennä hoitamaan tai ottaa lapsenlapsia hoitooni kuukausittain.
Miksi koet että ne SUN OMAN LAPSESI LAPSET on "miniän lapsia"?
Poikani ymmärtää, että täyttä työviikkoa tekevä ei välttämättä halua hoitaa lapsenlapsia vapaapäivänä, mutta miniästä viikolle sattuva vapaapäivä on niin ekstraa, että silloin voi hyvin tulla hoitamaan, vaikka seuraavana vuorona olisikin illalla alkava yövuoro. Tai kun meillä on 1/3 viikonlopusta vapaa ja menen mökille, luuletko, että haluan joka kerta ottaa lapsia mukaan.
Kannattaisikohan sinun puhua poikasi kanssa siitä, mitä tapahtuu, kun se vaimo ja lapsien äiti väsyy lopulta ihan kokonaan.
Silloin hänen täytyy hoitaa kaikki yksin.
Perheen isälläkin on vastuu perheen hyvinvoinnista. Eikä se todellakaan tarkoita sitä, että tehdään mahdollisimman paljon töitä ja samalla ollaan paljon poissa kotoa.
??? Siis mitä? Nyt en pysynyt kärryillä!
Siis kannattaiskohan miniän puhua oman äitinsä kanssa ja pyytää häntä hoitotalkoisiin?! Ettei itse väsy ihan kokonaan.
Eri
Miksi?
Niillä lapsilla on isä.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin kävi niin, että heti lapsen syntymän jälkeen anoppi repäisi aivan tuulesta temmatun kiukun minua kohtaan eikä ole nyt edes tavannut ainutta lapsenlastaan, joka on jo 3kk ikäinen.
Meillä ei ole koskaan ollut mitään riitaa joskaan emme oikeastaan ole läheisiäkään olleet. Kuitenkin lapsen syntymä aiheutti anopissa jonkinlaisen sekoamisen ja hän (miehen eli oman poikansa) toistuvista pyynnöistä huolimatta ilmestyi kutsumattomana pihaamme norkoilemaan 3 kertaa synnytyksen jälkeisten kahden viikon aikana. Kaikki ei mennyt alussa ihan hyvin ja jouduimme olemaan sairaalassakin lähes viikon, joten toivoimme saada hetken toipua ja rauhassa tutustua tulokkaaseen kotiutumisen jälkeen.
Lopulta kun miehellä meni tähän hermo (minä olisin jo taipunut ja vain päästänyt sen anopin sisälle), hän ilmoitti jo hieman kärkkääseen sävyyn että ei ole lupaa tulla omin päin. Tämän anoppi sai tulkittua minun aiheuttamakseni ja on vihoitellut siitä asti. Nyt yrittää järjestää poikansa kanssa salaa tapaamista, johon minä en olisi tervetullut, mutta onneksi miehelläni on selkärankaa olla lähtemättä äitinsä peliin mukaan.
Että tuttu ilmiö. Joku minulle sanoi, että anoppi tosiaan saattaa olla mustasukkainen lapsesta ja pitää miniää kilpailijana...
En ole normaalisti kovin tunteellinen, enkä ole anoppi (lapsi kyllä seurustelee) tai isoäiti, enkä tiedä saavatko lapsemme koskaan lapsia, mutta tämä kolahti pahasti ja toi suorastaan kyyneleet silmiin. Jo ajatus siitä, että olisin hyvissä väleissä lapseni ja tämän puolison kanssa ja he saisivat lapsen, mutta en olisi ekojen viikkojen aikana tervetullut katsomaan pienokaista vanhempineen (pl korona-aika) tuntuu aivan sietämättömältä. Se olisi ihan hirvittävän kova pala minulle ja miehellekin (keskustelumme asiasta). Erityisesti jos olisi vauvalla tai synnytyksessä ollut jotain ongelmia, niin erityisesti silloin haluaisin olla yhteyksissä. Kyllä tuollainen päätös vanhemmilta olisi vaikea ymmärtää ja märkä rätti päin kasvoja.
Kysyin tästä täysi-ikäiseltä lapseltanikin (juu, tunnustin, että luin asian av:lta) ja hänestäkin oli aivan itsestään selvää, että jos välit ovat hyvät, vauva esitellään isovanhemmille heti. Omia lapsia kävi jo sairaalassa katsomassa niin isovanhemmat, isoisovanhemmat kuin sedät ja tädit. Ekojen viikkojen aikana kävi puoli sukua tuomassa rotinoita (siis leivonnaisia ja ruokaa). Ja tästä kuitenkin aikaa alle 20 v.
Ymmärrän, että tuo on vanhempien päätös, mutta tosi outo päätös. Samaa tasoa kuin että ei kutsuta omia vanhempia häihin tai muihin perinteisiin juhliin. Itse asiassa joku häihinkutsumattomuus olisi paljon helpompi ymmärtää (jos bilehäät kavereille).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaksoin lukea neljännelle sivulle, epäilen että loppu on samaa.
Olisi mielenkiintoista ollut lukea anoppien kokemuksia, nyt (taas) vaan miniät avautuu tai sitten hyökkäävät sen anopin kimppuun joka jotain kirjoittaa.
Huvittavinta on, että parinkymmenen vuoden päästä ootte itse anoppeja ja edelleen kuvittelette olevanne aina oikeassa ja parempia kuin muut. Circle of life.
Vierailija kirjoitti:
Jaksoin lukea neljännelle sivulle, epäilen että loppu on samaa.
Olisi mielenkiintoista ollut lukea anoppien kokemuksia, nyt (taas) vaan miniät avautuu tai sitten hyökkäävät sen anopin kimppuun joka jotain kirjoittaa.
Huvittavinta on, että parinkymmenen vuoden päästä ootte itse anoppeja ja edelleen kuvittelette olevanne aina oikeassa ja parempia kuin muut. Circle of life.
Vaihdoit sitten karman circle of lifeksi. Huvittavaa jankutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin kävi niin, että heti lapsen syntymän jälkeen anoppi repäisi aivan tuulesta temmatun kiukun minua kohtaan eikä ole nyt edes tavannut ainutta lapsenlastaan, joka on jo 3kk ikäinen.
Meillä ei ole koskaan ollut mitään riitaa joskaan emme oikeastaan ole läheisiäkään olleet. Kuitenkin lapsen syntymä aiheutti anopissa jonkinlaisen sekoamisen ja hän (miehen eli oman poikansa) toistuvista pyynnöistä huolimatta ilmestyi kutsumattomana pihaamme norkoilemaan 3 kertaa synnytyksen jälkeisten kahden viikon aikana. Kaikki ei mennyt alussa ihan hyvin ja jouduimme olemaan sairaalassakin lähes viikon, joten toivoimme saada hetken toipua ja rauhassa tutustua tulokkaaseen kotiutumisen jälkeen.
Lopulta kun miehellä meni tähän hermo (minä olisin jo taipunut ja vain päästänyt sen anopin sisälle), hän ilmoitti jo hieman kärkkääseen sävyyn että ei ole lupaa tulla omin päin. Tämän anoppi sai tulkittua minun aiheuttamakseni ja on vihoitellut siitä asti. Nyt yrittää järjestää poikansa kanssa salaa tapaamista, johon minä en olisi tervetullut, mutta onneksi miehelläni on selkärankaa olla lähtemättä äitinsä peliin mukaan.
Että tuttu ilmiö. Joku minulle sanoi, että anoppi tosiaan saattaa olla mustasukkainen lapsesta ja pitää miniää kilpailijana...
En ole normaalisti kovin tunteellinen, enkä ole anoppi (lapsi kyllä seurustelee) tai isoäiti, enkä tiedä saavatko lapsemme koskaan lapsia, mutta tämä kolahti pahasti ja toi suorastaan kyyneleet silmiin. Jo ajatus siitä, että olisin hyvissä väleissä lapseni ja tämän puolison kanssa ja he saisivat lapsen, mutta en olisi ekojen viikkojen aikana tervetullut katsomaan pienokaista vanhempineen (pl korona-aika) tuntuu aivan sietämättömältä. Se olisi ihan hirvittävän kova pala minulle ja miehellekin (keskustelumme asiasta). Erityisesti jos olisi vauvalla tai synnytyksessä ollut jotain ongelmia, niin erityisesti silloin haluaisin olla yhteyksissä. Kyllä tuollainen päätös vanhemmilta olisi vaikea ymmärtää ja märkä rätti päin kasvoja.
Kysyin tästä täysi-ikäiseltä lapseltanikin (juu, tunnustin, että luin asian av:lta) ja hänestäkin oli aivan itsestään selvää, että jos välit ovat hyvät, vauva esitellään isovanhemmille heti. Omia lapsia kävi jo sairaalassa katsomassa niin isovanhemmat, isoisovanhemmat kuin sedät ja tädit. Ekojen viikkojen aikana kävi puoli sukua tuomassa rotinoita (siis leivonnaisia ja ruokaa). Ja tästä kuitenkin aikaa alle 20 v.
Ymmärrän, että tuo on vanhempien päätös, mutta tosi outo päätös. Samaa tasoa kuin että ei kutsuta omia vanhempia häihin tai muihin perinteisiin juhliin. Itse asiassa joku häihinkutsumattomuus olisi paljon helpompi ymmärtää (jos bilehäät kavereille).
Tuollaisessa tilanteessa vanhemmat eivät jaksa ihmisiä jotka ovat taakaksi. Älä siis ole taakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin kävi niin, että heti lapsen syntymän jälkeen anoppi repäisi aivan tuulesta temmatun kiukun minua kohtaan eikä ole nyt edes tavannut ainutta lapsenlastaan, joka on jo 3kk ikäinen.
Meillä ei ole koskaan ollut mitään riitaa joskaan emme oikeastaan ole läheisiäkään olleet. Kuitenkin lapsen syntymä aiheutti anopissa jonkinlaisen sekoamisen ja hän (miehen eli oman poikansa) toistuvista pyynnöistä huolimatta ilmestyi kutsumattomana pihaamme norkoilemaan 3 kertaa synnytyksen jälkeisten kahden viikon aikana. Kaikki ei mennyt alussa ihan hyvin ja jouduimme olemaan sairaalassakin lähes viikon, joten toivoimme saada hetken toipua ja rauhassa tutustua tulokkaaseen kotiutumisen jälkeen.
Lopulta kun miehellä meni tähän hermo (minä olisin jo taipunut ja vain päästänyt sen anopin sisälle), hän ilmoitti jo hieman kärkkääseen sävyyn että ei ole lupaa tulla omin päin. Tämän anoppi sai tulkittua minun aiheuttamakseni ja on vihoitellut siitä asti. Nyt yrittää järjestää poikansa kanssa salaa tapaamista, johon minä en olisi tervetullut, mutta onneksi miehelläni on selkärankaa olla lähtemättä äitinsä peliin mukaan.
Että tuttu ilmiö. Joku minulle sanoi, että anoppi tosiaan saattaa olla mustasukkainen lapsesta ja pitää miniää kilpailijana...
En ole normaalisti kovin tunteellinen, enkä ole anoppi (lapsi kyllä seurustelee) tai isoäiti, enkä tiedä saavatko lapsemme koskaan lapsia, mutta tämä kolahti pahasti ja toi suorastaan kyyneleet silmiin. Jo ajatus siitä, että olisin hyvissä väleissä lapseni ja tämän puolison kanssa ja he saisivat lapsen, mutta en olisi ekojen viikkojen aikana tervetullut katsomaan pienokaista vanhempineen (pl korona-aika) tuntuu aivan sietämättömältä. Se olisi ihan hirvittävän kova pala minulle ja miehellekin (keskustelumme asiasta). Erityisesti jos olisi vauvalla tai synnytyksessä ollut jotain ongelmia, niin erityisesti silloin haluaisin olla yhteyksissä. Kyllä tuollainen päätös vanhemmilta olisi vaikea ymmärtää ja märkä rätti päin kasvoja.
Kysyin tästä täysi-ikäiseltä lapseltanikin (juu, tunnustin, että luin asian av:lta) ja hänestäkin oli aivan itsestään selvää, että jos välit ovat hyvät, vauva esitellään isovanhemmille heti. Omia lapsia kävi jo sairaalassa katsomassa niin isovanhemmat, isoisovanhemmat kuin sedät ja tädit. Ekojen viikkojen aikana kävi puoli sukua tuomassa rotinoita (siis leivonnaisia ja ruokaa). Ja tästä kuitenkin aikaa alle 20 v.
Ymmärrän, että tuo on vanhempien päätös, mutta tosi outo päätös. Samaa tasoa kuin että ei kutsuta omia vanhempia häihin tai muihin perinteisiin juhliin. Itse asiassa joku häihinkutsumattomuus olisi paljon helpompi ymmärtää (jos bilehäät kavereille).
Tuollaisessa tilanteessa vanhemmat eivät jaksa ihmisiä jotka ovat taakaksi. Älä siis ole taakka.
Kukapa sitä haluaisi olla taakka? Samoin ei kannata yrittää myöhemmin tunkea kylään mummolaan tai toivoa lastenhoitoapua. Ovathan ne omat lapset ja lastenlapset vain taakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suht tuoreena anoppina haluaisin sen verran antaa neuvoa ja opastusta ettei ihan samoja virheitä tulisi tehtyä kuin itse aikoinaan. Tai ylipäätään joitain hyviä vinkkejä. Ne katsotaan herkästi kuitenkin arvosteluksi, joten olen yrittänyt vaieta ja ajattella, että kai se niin vain on, että jokainen tavallaan ja ne virheetkin pitää joka sukupolven itse tehdä, ja sallia. Hyvin heillä kuitenkin sujuu, neuvolan ja muita nykyohjeita noudatetaan pilkun tarkasti vielä toistaiseksi..ja sillä ehkä itseä hiukan liikaakin väsytetään. Pikkuista haluaisin nähdä vieläkin enemmän, ja olla mukana touhussa. Kasvavat niin nopsaan.
Onneksi osaat olla hiljaa mutta tuo on juat se asenne mikä rassaa. Pidetään itseä niin paljon osaavampana ja fiksumpana. _sun_ mielestä neuvolan ohjeita ei tarvis noudattaa, ja _sulla_ ois parempia vinkkejä, ettei heidän tarvitse "tehdä virheitä". Oikeasti, kuuletko itseäsi kun puhut?
Kyllä se vaan niin on, että jokainen tekee virheitä, vaikka sen myöntäminen sinullekin niin koville ottaa. Ei vanhemmat ihmiset pidä itseään osaavampina tai fiksumpina, he vain ovat omat virheensä jo tehneet ja jälkeenpäin ne todenneet. Jokainen äiti haluaisi keventää nuortensa taakkaa ja ohjata edes jonkin karikon ohi, mutta eihän ne ylpeät ja fiksummat min... eikun pienten lasten vanhemmat suostu neuvoja kuuntelemaan.
Mitähän taakan keventämistä se kyylääminen on?
On se taakan keventämistä, kun joku käy haukkumassa kaiken, mitä olet tehnyt tai jättänyt tekemättä. Ja vielä muistaa monta viikkoa raportoida ja muistuttaa tehdyistä virheistä, kuten väärän merkkisestä pesuaineesta. Pitäisi vaan muistaa hymyillen olla kiitollinen, kun vanha harppu _neuvoo_.
Mä varmaan olen poikkeustapaus, kun koin ylläolevan kuormittavan tarkkaa, aiheutti ahdistusta ja muita ei-kivoja tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää kun miniä yrittää omia meidän suvun lapsen
Ei ole teidän suvun lapsi yhtään enempää kuin miniän suvun lapsi. Hyi mikä asenne sulla on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin kävi niin, että heti lapsen syntymän jälkeen anoppi repäisi aivan tuulesta temmatun kiukun minua kohtaan eikä ole nyt edes tavannut ainutta lapsenlastaan, joka on jo 3kk ikäinen.
Meillä ei ole koskaan ollut mitään riitaa joskaan emme oikeastaan ole läheisiäkään olleet. Kuitenkin lapsen syntymä aiheutti anopissa jonkinlaisen sekoamisen ja hän (miehen eli oman poikansa) toistuvista pyynnöistä huolimatta ilmestyi kutsumattomana pihaamme norkoilemaan 3 kertaa synnytyksen jälkeisten kahden viikon aikana. Kaikki ei mennyt alussa ihan hyvin ja jouduimme olemaan sairaalassakin lähes viikon, joten toivoimme saada hetken toipua ja rauhassa tutustua tulokkaaseen kotiutumisen jälkeen.
Lopulta kun miehellä meni tähän hermo (minä olisin jo taipunut ja vain päästänyt sen anopin sisälle), hän ilmoitti jo hieman kärkkääseen sävyyn että ei ole lupaa tulla omin päin. Tämän anoppi sai tulkittua minun aiheuttamakseni ja on vihoitellut siitä asti. Nyt yrittää järjestää poikansa kanssa salaa tapaamista, johon minä en olisi tervetullut, mutta onneksi miehelläni on selkärankaa olla lähtemättä äitinsä peliin mukaan.
Että tuttu ilmiö. Joku minulle sanoi, että anoppi tosiaan saattaa olla mustasukkainen lapsesta ja pitää miniää kilpailijana...
En ole normaalisti kovin tunteellinen, enkä ole anoppi (lapsi kyllä seurustelee) tai isoäiti, enkä tiedä saavatko lapsemme koskaan lapsia, mutta tämä kolahti pahasti ja toi suorastaan kyyneleet silmiin. Jo ajatus siitä, että olisin hyvissä väleissä lapseni ja tämän puolison kanssa ja he saisivat lapsen, mutta en olisi ekojen viikkojen aikana tervetullut katsomaan pienokaista vanhempineen (pl korona-aika) tuntuu aivan sietämättömältä. Se olisi ihan hirvittävän kova pala minulle ja miehellekin (keskustelumme asiasta). Erityisesti jos olisi vauvalla tai synnytyksessä ollut jotain ongelmia, niin erityisesti silloin haluaisin olla yhteyksissä. Kyllä tuollainen päätös vanhemmilta olisi vaikea ymmärtää ja märkä rätti päin kasvoja.
Kysyin tästä täysi-ikäiseltä lapseltanikin (juu, tunnustin, että luin asian av:lta) ja hänestäkin oli aivan itsestään selvää, että jos välit ovat hyvät, vauva esitellään isovanhemmille heti. Omia lapsia kävi jo sairaalassa katsomassa niin isovanhemmat, isoisovanhemmat kuin sedät ja tädit. Ekojen viikkojen aikana kävi puoli sukua tuomassa rotinoita (siis leivonnaisia ja ruokaa). Ja tästä kuitenkin aikaa alle 20 v.
Ymmärrän, että tuo on vanhempien päätös, mutta tosi outo päätös. Samaa tasoa kuin että ei kutsuta omia vanhempia häihin tai muihin perinteisiin juhliin. Itse asiassa joku häihinkutsumattomuus olisi paljon helpompi ymmärtää (jos bilehäät kavereille).
Tuollaisessa tilanteessa vanhemmat eivät jaksa ihmisiä jotka ovat taakaksi. Älä siis ole taakka.
Kukapa sitä haluaisi olla taakka? Samoin ei kannata yrittää myöhemmin tunkea kylään mummolaan tai toivoa lastenhoitoapua. Ovathan ne omat lapset ja lastenlapset vain taakka.
No niin, marttyyrivaihde käynnistyikin heti. Tuo just on sitä taakkana olemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin kävi niin, että heti lapsen syntymän jälkeen anoppi repäisi aivan tuulesta temmatun kiukun minua kohtaan eikä ole nyt edes tavannut ainutta lapsenlastaan, joka on jo 3kk ikäinen.
Meillä ei ole koskaan ollut mitään riitaa joskaan emme oikeastaan ole läheisiäkään olleet. Kuitenkin lapsen syntymä aiheutti anopissa jonkinlaisen sekoamisen ja hän (miehen eli oman poikansa) toistuvista pyynnöistä huolimatta ilmestyi kutsumattomana pihaamme norkoilemaan 3 kertaa synnytyksen jälkeisten kahden viikon aikana. Kaikki ei mennyt alussa ihan hyvin ja jouduimme olemaan sairaalassakin lähes viikon, joten toivoimme saada hetken toipua ja rauhassa tutustua tulokkaaseen kotiutumisen jälkeen.
Lopulta kun miehellä meni tähän hermo (minä olisin jo taipunut ja vain päästänyt sen anopin sisälle), hän ilmoitti jo hieman kärkkääseen sävyyn että ei ole lupaa tulla omin päin. Tämän anoppi sai tulkittua minun aiheuttamakseni ja on vihoitellut siitä asti. Nyt yrittää järjestää poikansa kanssa salaa tapaamista, johon minä en olisi tervetullut, mutta onneksi miehelläni on selkärankaa olla lähtemättä äitinsä peliin mukaan.
Että tuttu ilmiö. Joku minulle sanoi, että anoppi tosiaan saattaa olla mustasukkainen lapsesta ja pitää miniää kilpailijana...
En ole normaalisti kovin tunteellinen, enkä ole anoppi (lapsi kyllä seurustelee) tai isoäiti, enkä tiedä saavatko lapsemme koskaan lapsia, mutta tämä kolahti pahasti ja toi suorastaan kyyneleet silmiin. Jo ajatus siitä, että olisin hyvissä väleissä lapseni ja tämän puolison kanssa ja he saisivat lapsen, mutta en olisi ekojen viikkojen aikana tervetullut katsomaan pienokaista vanhempineen (pl korona-aika) tuntuu aivan sietämättömältä. Se olisi ihan hirvittävän kova pala minulle ja miehellekin (keskustelumme asiasta). Erityisesti jos olisi vauvalla tai synnytyksessä ollut jotain ongelmia, niin erityisesti silloin haluaisin olla yhteyksissä. Kyllä tuollainen päätös vanhemmilta olisi vaikea ymmärtää ja märkä rätti päin kasvoja.
Kysyin tästä täysi-ikäiseltä lapseltanikin (juu, tunnustin, että luin asian av:lta) ja hänestäkin oli aivan itsestään selvää, että jos välit ovat hyvät, vauva esitellään isovanhemmille heti. Omia lapsia kävi jo sairaalassa katsomassa niin isovanhemmat, isoisovanhemmat kuin sedät ja tädit. Ekojen viikkojen aikana kävi puoli sukua tuomassa rotinoita (siis leivonnaisia ja ruokaa). Ja tästä kuitenkin aikaa alle 20 v.
Ymmärrän, että tuo on vanhempien päätös, mutta tosi outo päätös. Samaa tasoa kuin että ei kutsuta omia vanhempia häihin tai muihin perinteisiin juhliin. Itse asiassa joku häihinkutsumattomuus olisi paljon helpompi ymmärtää (jos bilehäät kavereille).
Eli sun tarve nähdä lapsi on tärkeämpi kuin se, että nuoripari haluaa olla tulokkaan kanssa muutaman päivän ihan rauhassa? Kertoo aika paljon tuo. Minä minä minä minä paistaa läpi.
Mun lapset ovat syntyneet ennen koronaa, silloin isovanhempia ei edes päästetty sairaalaan. Vain isä ja vauvan sisarukset. Ja hyvä niin. Mun vanhemmilla on hyvät ja lämpimät välit lapsiini, vaikka eivät vauvoja saaneetkaan kohtulämpimänä syliinsä.
Alue: Aihe vapaa
Minun äitini tietää mielestään kaiken ja inttää kaikkeen perusteita ja pällistelee selkäni takana.
Minulla on ihan selkeät astma- ja allergialääkärin ohjeet ja ihana terkka jolla kolme omaa lasta.
Mutta ei. Äitini tietää parhaiten aivan kaiken eikä peittele sitä. Tuhahtelee ja pyörittelee silmiä ja haukkuu takana päin.
Nyt on yhteydenpitoa vähennetty koska ei tuollaista tähän päälle kukaan jaksa!