Hei anopit? Miksi miniä alkaa lapsen myötä ärsyttää?

Iso ongelma on näissä suhteissa se, jos miniä, anoppi tai molemmat ovat sovinisteja, ja ajattelevat, että lapset ovat naisten juttu. Pojalta ei vaadita mitään, vaan miniältä. Tai vaarilta ei vaadita mitään, vaan mummolta. Eli anopit, hoitakaa asiat poikanne kautta, ja jos joku on pielessä lasten hoidossa, muistakaa, että vastuussa on poikanne. Ja miniät, jos loukkaa, ettei mummo auta, miettikää, mitä ne isoisät ovat lastenne eteen tehneet, ja älkää vaatiko mummoilta yhtään enempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa syy miksi miniä/ t ärsyttää on ajatus halusta hoitaa lapsia. Olen hoitoalalla, minulle riittää hyvin vierailu silloin tällöin, en halua mennä hoitamaan tai ottaa lapsenlapsia hoitooni kuukausittain.

Miksi koet että ne SUN OMAN LAPSESI LAPSET on "miniän lapsia"?

Poikani ymmärtää, että täyttä työviikkoa tekevä ei välttämättä halua hoitaa lapsenlapsia vapaapäivänä, mutta miniästä viikolle sattuva vapaapäivä on niin ekstraa, että silloin voi hyvin tulla hoitamaan, vaikka seuraavana vuorona olisikin illalla alkava yövuoro. Tai kun meillä on 1/3 viikonlopusta vapaa ja menen mökille, luuletko, että haluan joka kerta ottaa lapsia mukaan. 

No miniä ei sitten ymmärrä. Hoida lapseen liittyvät asiat ja muukin yhteydenpito poikasi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

En ole anoppi, mutta äitini on minulle jutellut tunteistaan minun lapsiani vs veljen & miniän lapsi. Kertoo että minun lapsiin on tutustunut luontevasti, koska minä tietysti tukeuduin omaan äitiini itse tuoreena äitinä ja hän sai paljon auttaa ja olla siinä lähellä. Käytiin lasten kanssa paljn kylässä ja jätettiin heitä hoitoon jne. Veljen & miniän lapsi on kuulemma jäänyt vieraammaksi ja äidillä käy tunteisiin kun miniä ei (tietenkään) samalla tavalla luontevasti tukeudu häneen kuin minä aikoinaan tukeuduin. Myös miniällä on (tietysti) omasta perheestään perityt meidän perheen tavoista poikkeavat tavat, joita hän haluaa isovanhempien myös noudattavan. Tämä sitten menee äidilleni myös tunteisiin, joku statuskamppailu se varmaan on, tai sitten hän kokee että läheisyyttä olisi annettavana mutta miniä ei huoli, tai jotain tällaista.

Äitini on äärimmäinen tunne-ihminen. Hän vaikuttaa olevan kykenemätön kontrolloimaan käytöstään tai peilaamaan sisintään minkään rationaalisuuden kautta. Tilanne tuntuu olevan hänelle surullinen tms, muutaman viinilasin jälkeen tätä minulle itkien jutteli kun viimeksi nähtiin. Mutta hänestä "nyt vain tuntuu tältä", eikä esim pysty hahmottamaan että veljen ja miniän pieni lapsi ON hänen lapsenlapsensa ja kaikinpuolin syytön siihen että äitinsä on syntynyt eri perheeseen kuin isänsä (luojan kiitos) tai että minulla ja äidilläni luonnostaan on läheisemmät välit, kun olemme esim asuneet saman katon alla 20 vuotta toisin kuin äiti ja miniänsä.

Tässä on ehkä jotain järkeä... Minulle tuli kälykin kertomaan, että heillä on AINA tehty näin... Eli minun olisi pitänyt suostua kaikkiin heidän suvun tapoihin (mm. Mummo hoitaa lapset, ei päiväkoti. Aina kun mummo soittaa niin sinne mennään. Minun isästäni ei olisi saanut käyttää nimitystä pappa, koska heillä on käytössä se termi...) Totesin, että osaamme miehen kanssa tehdä meidän perheelle sopivimmat ratkaisut.

Meillä mies soittelee äidilleen ja valittaa miten vaativa ja hankala nainen olen kun pyydän häntä osallistumaan arjen pyöritykseen. Anoppi taas päivittelee, että miksen voi olla tyytyväinen mihinkään, hän hoiti lastenkasvatuksen yksin ja oli tyytyväinen kun mies oli siinä vieressä, ettei mies jättänyt häntä lasten kanssa yksin. Mies on kotona työttömänä.

En mä anoppia tästä syytä, vaan miestä on vaikeaa enää kunnioittaa kun kuullut näitä puheluita..

Ei mies suostu lopettamaan tätä tapaa ja ollaan hyvin lähellä jo eroamistakin

Vierailija kirjoitti:

Hienoa, että nuoret naiset ovat alkaneet pitää puoliaan. Oma anoppini oli ihana ihminen, mutta olen nähnyt loukkaavaa ja rajatonta käytöstä anoppien osalta miniöitä kohtaan paljon.

Nuoriin naisiin ja äiteihin kohdistuu niin paljon paineita nykyaikana, että minä kypsempänä naisena ymmärrän ja haluan tukea teitä.

N50

Tämän allekirjoitan minäkin. Ikää minulla on 63 vuotta ja paljon olen nähnyt samaa. Puhdasta ilkeyttä ja pahantahtoisuutta.

Omasta näkökulmastani nämä ilkeät anopit ovat niitä, jotka ovat olleet tyytymättömiä elämäänsä. On jätetty koulut käymättä, passataan miestä ja valitetaan kaikesta. Siihen kun nuori ja rakastunut miniä iloisena ilmestyy, niin jopa löytyikin helposti se padotun vihan ja katkeruuden kohde mihin kaiken voi purkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa syy miksi miniä/ t ärsyttää on ajatus halusta hoitaa lapsia. Olen hoitoalalla, minulle riittää hyvin vierailu silloin tällöin, en halua mennä hoitamaan tai ottaa lapsenlapsia hoitooni kuukausittain.

Miksi koet että ne SUN OMAN LAPSESI LAPSET on "miniän lapsia"?

Poikani ymmärtää, että täyttä työviikkoa tekevä ei välttämättä halua hoitaa lapsenlapsia vapaapäivänä, mutta miniästä viikolle sattuva vapaapäivä on niin ekstraa, että silloin voi hyvin tulla hoitamaan, vaikka seuraavana vuorona olisikin illalla alkava yövuoro. Tai kun meillä on 1/3 viikonlopusta vapaa ja menen mökille, luuletko, että haluan joka kerta ottaa lapsia mukaan. 

Kannattaisikohan sinun puhua poikasi kanssa siitä, mitä tapahtuu, kun se vaimo ja lapsien äiti väsyy lopulta ihan kokonaan.

Silloin hänen täytyy hoitaa kaikki yksin.

Perheen isälläkin on vastuu perheen hyvinvoinnista. Eikä se todellakaan tarkoita sitä, että tehdään mahdollisimman paljon töitä ja samalla ollaan paljon poissa kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole anoppi, mutta äitini on minulle jutellut tunteistaan minun lapsiani vs veljen & miniän lapsi. Kertoo että minun lapsiin on tutustunut luontevasti, koska minä tietysti tukeuduin omaan äitiini itse tuoreena äitinä ja hän sai paljon auttaa ja olla siinä lähellä. Käytiin lasten kanssa paljn kylässä ja jätettiin heitä hoitoon jne. Veljen & miniän lapsi on kuulemma jäänyt vieraammaksi ja äidillä käy tunteisiin kun miniä ei (tietenkään) samalla tavalla luontevasti tukeudu häneen kuin minä aikoinaan tukeuduin. Myös miniällä on (tietysti) omasta perheestään perityt meidän perheen tavoista poikkeavat tavat, joita hän haluaa isovanhempien myös noudattavan. Tämä sitten menee äidilleni myös tunteisiin, joku statuskamppailu se varmaan on, tai sitten hän kokee että läheisyyttä olisi annettavana mutta miniä ei huoli, tai jotain tällaista.

Äitini on äärimmäinen tunne-ihminen. Hän vaikuttaa olevan kykenemätön kontrolloimaan käytöstään tai peilaamaan sisintään minkään rationaalisuuden kautta. Tilanne tuntuu olevan hänelle surullinen tms, muutaman viinilasin jälkeen tätä minulle itkien jutteli kun viimeksi nähtiin. Mutta hänestä "nyt vain tuntuu tältä", eikä esim pysty hahmottamaan että veljen ja miniän pieni lapsi ON hänen lapsenlapsensa ja kaikinpuolin syytön siihen että äitinsä on syntynyt eri perheeseen kuin isänsä (luojan kiitos) tai että minulla ja äidilläni luonnostaan on läheisemmät välit, kun olemme esim asuneet saman katon alla 20 vuotta toisin kuin äiti ja miniänsä.

Tässä on ehkä jotain järkeä... Minulle tuli kälykin kertomaan, että heillä on AINA tehty näin... Eli minun olisi pitänyt suostua kaikkiin heidän suvun tapoihin (mm. Mummo hoitaa lapset, ei päiväkoti. Aina kun mummo soittaa niin sinne mennään. Minun isästäni ei olisi saanut käyttää nimitystä pappa, koska heillä on käytössä se termi...) Totesin, että osaamme miehen kanssa tehdä meidän perheelle sopivimmat ratkaisut.

Meillä ihan sama. Joulut vietetään anoppilassa. Samoin kesälomat. Tai ainakin lapset viettää, vanhemmista ei niin väliä. Kaikki mun suvun perinteet oli tyhmiä, ja niille naureskeltiin usein ja pilkallisesti.

Ja kyllä ollaan saatu katkeria kommentteja, kun ei toteltu. Nimenomaan tuo, että ei totella on anopille ylitsepääsemätöntä, hänen valta-asemaansa joku kehtaa uhmata.

Nyt tämä omiin muroihin pissijä kyselee minulta, miksi olemme hänet hylänneet. Niin. Miksihän..

Vierailija kirjoitti:

Iso ongelma on näissä suhteissa se, jos miniä, anoppi tai molemmat ovat sovinisteja, ja ajattelevat, että lapset ovat naisten juttu. Pojalta ei vaadita mitään, vaan miniältä. Tai vaarilta ei vaadita mitään, vaan mummolta. Eli anopit, hoitakaa asiat poikanne kautta, ja jos joku on pielessä lasten hoidossa, muistakaa, että vastuussa on poikanne. Ja miniät, jos loukkaa, ettei mummo auta, miettikää, mitä ne isoisät ovat lastenne eteen tehneet, ja älkää vaatiko mummoilta yhtään enempää.

Mitä ihmettä? Kaksi ihmistä tapaa toisensa ja viihtyvät yhdessä. Seurustelevat, muuttavat yhteen ja haluavat lapsen. Keskustelevat arvoista, omista kokemuksista ja esim lasten kasvatuksesta, omasta lapsuudesta jne.

Tuo suhde on heidän oma ja henkilökohtainen

Oikeasti on jo ihan perverssiä, miten boomerit luulee omistavansa kaiken ja määräävänsä kaikesta kunnioittamatta ketään.

Minä en kyllä tunnista tai tunnusta muuttaneeni suhtautumistani miniään lapsen syntymän jälkeen. Jos olen vastannut jotenkin hienoisen välttelevästi lisääntyneisiin yhteydenottoihin, niin se johtuu pelkästään siitä, etten aina jaksaisi töiden jälkeen mennä hoitamaan lasta tai seurustelemaan miniän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa syy miksi miniä/ t ärsyttää on ajatus halusta hoitaa lapsia. Olen hoitoalalla, minulle riittää hyvin vierailu silloin tällöin, en halua mennä hoitamaan tai ottaa lapsenlapsia hoitooni kuukausittain.

Miksi koet että ne SUN OMAN LAPSESI LAPSET on "miniän lapsia"?

Poikani ymmärtää, että täyttä työviikkoa tekevä ei välttämättä halua hoitaa lapsenlapsia vapaapäivänä, mutta miniästä viikolle sattuva vapaapäivä on niin ekstraa, että silloin voi hyvin tulla hoitamaan, vaikka seuraavana vuorona olisikin illalla alkava yövuoro. Tai kun meillä on 1/3 viikonlopusta vapaa ja menen mökille, luuletko, että haluan joka kerta ottaa lapsia mukaan. 

Kannattaisikohan sinun puhua poikasi kanssa siitä, mitä tapahtuu, kun se vaimo ja lapsien äiti väsyy lopulta ihan kokonaan.

Silloin hänen täytyy hoitaa kaikki yksin.

Perheen isälläkin on vastuu perheen hyvinvoinnista. Eikä se todellakaan tarkoita sitä, että tehdään mahdollisimman paljon töitä ja samalla ollaan paljon poissa kotoa.

??? Siis mitä? Nyt en pysynyt kärryillä!

Siis kannattaiskohan miniän puhua oman äitinsä kanssa ja pyytää häntä hoitotalkoisiin?! Ettei itse väsy ihan kokonaan.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa syy miksi miniä/ t ärsyttää on ajatus halusta hoitaa lapsia. Olen hoitoalalla, minulle riittää hyvin vierailu silloin tällöin, en halua mennä hoitamaan tai ottaa lapsenlapsia hoitooni kuukausittain.

Miksi koet että ne SUN OMAN LAPSESI LAPSET on "miniän lapsia"?

Poikani ymmärtää, että täyttä työviikkoa tekevä ei välttämättä halua hoitaa lapsenlapsia vapaapäivänä, mutta miniästä viikolle sattuva vapaapäivä on niin ekstraa, että silloin voi hyvin tulla hoitamaan, vaikka seuraavana vuorona olisikin illalla alkava yövuoro. Tai kun meillä on 1/3 viikonlopusta vapaa ja menen mökille, luuletko, että haluan joka kerta ottaa lapsia mukaan. 

Kannattaisikohan sinun puhua poikasi kanssa siitä, mitä tapahtuu, kun se vaimo ja lapsien äiti väsyy lopulta ihan kokonaan.

Silloin hänen täytyy hoitaa kaikki yksin.

Perheen isälläkin on vastuu perheen hyvinvoinnista. Eikä se todellakaan tarkoita sitä, että tehdään mahdollisimman paljon töitä ja samalla ollaan paljon poissa kotoa.

??? Siis mitä? Nyt en pysynyt kärryillä!

Siis kannattaiskohan miniän puhua oman äitinsä kanssa ja pyytää häntä hoitotalkoisiin?! Ettei itse väsy ihan kokonaan.

Eri

Miksi? Isoäiti se toinenkin on.

Vierailija kirjoitti:

Suht tuoreena anoppina haluaisin sen verran antaa neuvoa ja opastusta ettei ihan samoja virheitä tulisi tehtyä kuin itse aikoinaan. Tai ylipäätään joitain hyviä vinkkejä. Ne katsotaan herkästi kuitenkin arvosteluksi, joten olen yrittänyt vaieta ja ajattella, että kai se niin vain on, että jokainen tavallaan ja ne virheetkin pitää joka sukupolven itse tehdä, ja sallia. Hyvin heillä kuitenkin sujuu, neuvolan ja muita nykyohjeita noudatetaan pilkun tarkasti vielä toistaiseksi..ja sillä ehkä itseä hiukan liikaakin väsytetään. Pikkuista haluaisin nähdä vieläkin enemmän, ja olla mukana touhussa. Kasvavat niin nopsaan.

Onneksi osaat olla hiljaa mutta tuo on juat se asenne mikä rassaa. Pidetään itseä niin paljon osaavampana ja fiksumpana. _sun_ mielestä neuvolan ohjeita ei tarvis noudattaa, ja _sulla_ ois parempia vinkkejä, ettei heidän tarvitse "tehdä virheitä". Oikeasti, kuuletko itseäsi kun puhut?

Miniäni on parempi lastensa hoitaja kuin minä. Ehdottomasti. Synnynnäinen äitityyppi.

Hyvät välit on, enkä puutu lasten kasvatukseen.

Vierailija kirjoitti:

Minä ärsytin anoppiani näistä syistä:

- olen Etelä-Suomesta

- olen korkeakoulutettu

- en suostunut ollenkaan siihen että minä olen jonkinlainen keittiöpiian ja huutolaisen yhdistelmä joka passaa miehen sukulaisia eli ei edes syö samassa pöydässä

- kun anoppi kerran jörjesti kotonani ruuasta neljän tunnin draaman, hänet vietiin jatkossa aina ulos syömään

- en suostunut siihen että perimäni asunto muutetaan miehen sukulaisten Helsingin-hotelliksi

Jne

Miten kirjoituksesi liittyy ketjun aiheeseen? Etkö osaa lukea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ärsytin anoppiani näistä syistä:

- olen Etelä-Suomesta

- olen korkeakoulutettu

- en suostunut ollenkaan siihen että minä olen jonkinlainen keittiöpiian ja huutolaisen yhdistelmä joka passaa miehen sukulaisia eli ei edes syö samassa pöydässä

- kun anoppi kerran jörjesti kotonani ruuasta neljän tunnin draaman, hänet vietiin jatkossa aina ulos syömään

- en suostunut siihen että perimäni asunto muutetaan miehen sukulaisten Helsingin-hotelliksi

Jne

Miten kirjoituksesi liittyy ketjun aiheeseen? Etkö osaa lukea?

Mitä sinä riehut? Iltalääkkeet ottamatta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suht tuoreena anoppina haluaisin sen verran antaa neuvoa ja opastusta ettei ihan samoja virheitä tulisi tehtyä kuin itse aikoinaan. Tai ylipäätään joitain hyviä vinkkejä. Ne katsotaan herkästi kuitenkin arvosteluksi, joten olen yrittänyt vaieta ja ajattella, että kai se niin vain on, että jokainen tavallaan ja ne virheetkin pitää joka sukupolven itse tehdä, ja sallia. Hyvin heillä kuitenkin sujuu, neuvolan ja muita nykyohjeita noudatetaan pilkun tarkasti vielä toistaiseksi..ja sillä ehkä itseä hiukan liikaakin väsytetään. Pikkuista haluaisin nähdä vieläkin enemmän, ja olla mukana touhussa. Kasvavat niin nopsaan.

Onneksi osaat olla hiljaa mutta tuo on juat se asenne mikä rassaa. Pidetään itseä niin paljon osaavampana ja fiksumpana. _sun_ mielestä neuvolan ohjeita ei tarvis noudattaa, ja _sulla_ ois parempia vinkkejä, ettei heidän tarvitse "tehdä virheitä". Oikeasti, kuuletko itseäsi kun puhut?

Ylimielistä holhoavaa paskaa.

Voin vaan kuvitella millä ilmeillä sitä miniän horjuvaa pingottunutta liian pilkuntarkkaa haparointia seurataan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suht tuoreena anoppina haluaisin sen verran antaa neuvoa ja opastusta ettei ihan samoja virheitä tulisi tehtyä kuin itse aikoinaan. Tai ylipäätään joitain hyviä vinkkejä. Ne katsotaan herkästi kuitenkin arvosteluksi, joten olen yrittänyt vaieta ja ajattella, että kai se niin vain on, että jokainen tavallaan ja ne virheetkin pitää joka sukupolven itse tehdä, ja sallia. Hyvin heillä kuitenkin sujuu, neuvolan ja muita nykyohjeita noudatetaan pilkun tarkasti vielä toistaiseksi..ja sillä ehkä itseä hiukan liikaakin väsytetään. Pikkuista haluaisin nähdä vieläkin enemmän, ja olla mukana touhussa. Kasvavat niin nopsaan.

Onneksi osaat olla hiljaa mutta tuo on juat se asenne mikä rassaa. Pidetään itseä niin paljon osaavampana ja fiksumpana. _sun_ mielestä neuvolan ohjeita ei tarvis noudattaa, ja _sulla_ ois parempia vinkkejä, ettei heidän tarvitse "tehdä virheitä". Oikeasti, kuuletko itseäsi kun puhut?

Kyllä se vaan niin on, että jokainen tekee virheitä, vaikka sen myöntäminen sinullekin niin koville ottaa. Ei vanhemmat ihmiset pidä itseään osaavampina tai fiksumpina, he vain ovat omat virheensä jo tehneet ja jälkeenpäin ne todenneet. Jokainen äiti haluaisi keventää nuortensa taakkaa ja ohjata edes jonkin karikon ohi, mutta eihän ne ylpeät ja fiksummat min... eikun pienten lasten vanhemmat suostu neuvoja kuuntelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suht tuoreena anoppina haluaisin sen verran antaa neuvoa ja opastusta ettei ihan samoja virheitä tulisi tehtyä kuin itse aikoinaan. Tai ylipäätään joitain hyviä vinkkejä. Ne katsotaan herkästi kuitenkin arvosteluksi, joten olen yrittänyt vaieta ja ajattella, että kai se niin vain on, että jokainen tavallaan ja ne virheetkin pitää joka sukupolven itse tehdä, ja sallia. Hyvin heillä kuitenkin sujuu, neuvolan ja muita nykyohjeita noudatetaan pilkun tarkasti vielä toistaiseksi..ja sillä ehkä itseä hiukan liikaakin väsytetään. Pikkuista haluaisin nähdä vieläkin enemmän, ja olla mukana touhussa. Kasvavat niin nopsaan.

Onneksi osaat olla hiljaa mutta tuo on juat se asenne mikä rassaa. Pidetään itseä niin paljon osaavampana ja fiksumpana. _sun_ mielestä neuvolan ohjeita ei tarvis noudattaa, ja _sulla_ ois parempia vinkkejä, ettei heidän tarvitse "tehdä virheitä". Oikeasti, kuuletko itseäsi kun puhut?

Kyllä se vaan niin on, että jokainen tekee virheitä, vaikka sen myöntäminen sinullekin niin koville ottaa. Ei vanhemmat ihmiset pidä itseään osaavampina tai fiksumpina, he vain ovat omat virheensä jo tehneet ja jälkeenpäin ne todenneet. Jokainen äiti haluaisi keventää nuortensa taakkaa ja ohjata edes jonkin karikon ohi, mutta eihän ne ylpeät ja fiksummat min... eikun pienten lasten vanhemmat suostu neuvoja kuuntelemaan.

Sinun tapasi ovat aikaa vanhentuneita.

Vaikka miten olisit ylemmyydentuntoinen besserwisser.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suht tuoreena anoppina haluaisin sen verran antaa neuvoa ja opastusta ettei ihan samoja virheitä tulisi tehtyä kuin itse aikoinaan. Tai ylipäätään joitain hyviä vinkkejä. Ne katsotaan herkästi kuitenkin arvosteluksi, joten olen yrittänyt vaieta ja ajattella, että kai se niin vain on, että jokainen tavallaan ja ne virheetkin pitää joka sukupolven itse tehdä, ja sallia. Hyvin heillä kuitenkin sujuu, neuvolan ja muita nykyohjeita noudatetaan pilkun tarkasti vielä toistaiseksi..ja sillä ehkä itseä hiukan liikaakin väsytetään. Pikkuista haluaisin nähdä vieläkin enemmän, ja olla mukana touhussa. Kasvavat niin nopsaan.

Onneksi osaat olla hiljaa mutta tuo on juat se asenne mikä rassaa. Pidetään itseä niin paljon osaavampana ja fiksumpana. _sun_ mielestä neuvolan ohjeita ei tarvis noudattaa, ja _sulla_ ois parempia vinkkejä, ettei heidän tarvitse "tehdä virheitä". Oikeasti, kuuletko itseäsi kun puhut?

Kyllä se vaan niin on, että jokainen tekee virheitä, vaikka sen myöntäminen sinullekin niin koville ottaa. Ei vanhemmat ihmiset pidä itseään osaavampina tai fiksumpina, he vain ovat omat virheensä jo tehneet ja jälkeenpäin ne todenneet. Jokainen äiti haluaisi keventää nuortensa taakkaa ja ohjata edes jonkin karikon ohi, mutta eihän ne ylpeät ja fiksummat min... eikun pienten lasten vanhemmat suostu neuvoja kuuntelemaan.

Mitähän taakan keventämistä se kyylääminen on?

Miniö on tehnyt tehtävänsä, muttei tajua poistua.