Hei anopit? Miksi miniä alkaa lapsen myötä ärsyttää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki muuttui jo miniän raskausaikana eli raskaudesta ei saanut kysellä, mutta siitä piti olla kiinnostunut. Aika hankala yhtälö, jossa epäonnistuin totaalisesti kysymällä täysin typerästi 4. kuukaudella raskaana olevalta, että "saatko nukuttua öisin?". Ei kuulemma kuulu minulle!

Kun vauva syntyi, laittoi poika tekstarin ja onnittelin samantien koko perhettä. Ei riittänyt, miniä ei saanut mitään onnittelutekstaria eli hänet oli hylätty. En mennyt sairaalaan katsomaan vauvaa (korona-aika!), joten sain kuulla, että vauva ei kiinnosta. Kyselin, pääseekö vauvaa katsomaan kotiin, edes ikkunan takaa, ja vastaus oli, että saatte kutsun nimiäisiin, heillä on nyt perheaikaa. Asia selvä, odotellaan.

Ei tullut kutsua nimiäisiin, koska "ne oli rento juhla, ei haluttu sinne vanhuksia"  - olen 55v ja puolisoni 57 v. Lopulta näimme ensimmäisen lapsenlapsemme oman äitini 80v-juhlissa, tosin vain vaunuissa nukkumassa, mutta nähtiin silti silloin noin 4 kk ikäinen, jota emme tietenkään tohtineet edes koskea, eihän toisen unta saa häiritä.

Jouluksi tuli lahjatoivelista ja ilmoitus, että menevät miniän vanhemmille, joten lahjat tulisi toimittaa viikkoa ennen. Uudeksivuodeksi pyysivät mökkiä lainaan, oli tarkoitus juhlia kaveriporukalla, lapsi olisi miniän vanhemmilla. Oltiin jo kutsuttu mieheni sisaruksia mökille, joten saimme kuulla olevamme itsekkäitä.

Samaa rataa tässä on mennyt nyt pari vuotta, uutena asiana keväällä meille tuli lapsenhoitovuoro joka kolmas viikonloppu, koska lapseni ja puolisonsa tarvitsevat parisuhdeaikaa. Käytännössä saimme lähes tuntemattoman lapsen hoitoon monisivuisen ohjeen kera, koska "kun saa lapsia, niin hyväksyy sen, että hoitaa lapsenlapsia". Että sillai!

Jos tämä tarina on tosi, niin onpas kypsymätön miniä sinulla. Huhhuh! Nuoret, siis teinit, on usein tuollaisia että ei saa udella eikä kysyä mutta pitää olla kiinnostunut ja osata lukea ajatuksia. Toiset kypsyy hitaammin jotkut ei koskaan. Jotain siinä on, ehkä opittua asennetta anoppia kohtaan, jännä että koskaan ei puhuta missään appiukoista ja siitä kuinka kauheita he voivat olla.  Jos kaikenlainen yhteydenpito ja jutustelu koetaan negatiivisena, ei olla vielä kasvettu aikuisiksi. Pojat nyt on yleensä sellaisia että kun se napanuora katkaistaan, niin se on kerralla poikki ja pitkäksi aikaa. Kaikki omien vanhempien yhteydenotot ärsyttää. Olin varmaan itse ihan samanlainen, mutta lapsen saaminen kypsytti kovasti. Pojat soittaa tai ottaa yhteyttä jos on oikeaa asiaa, mitään lämpimikseen juttelua eivät tahdo sietää. Näin on monikin pojan äiti sanonut.

Juuri kirjoitin apestani. Valikoiva lukutaito sinulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle miniä ilmoitti vaikken juuri soitellut kuin jotain hyvää joulua, laitoin lahjarahan pankkiin, ja mitä kuuluu whs - viestejä pojalle laitoin, että poikasi kyllä ottaa yhteyttä, jos haluaa, ottaa päästä viestisi.

Tämä oli ennen lasta. En koskaan ole käynyt heillä, jonkun kerran käyneet meillä päiväseltään. Puhevälit nyt kohtuulliset, kuvia kyllä saan suloisesta vekarasta.

Ehkä sit olen se ilkeä anoppi joka ei tuu käymään. Tosin en tiedä heidän osoitettaankaan.

Miksi et sitten alunperin ollut yhteydessä omaan lapseesi?

Miksi lähdetään siitä että se perheen vaimo/äiti on se joka hoitaa myös miehensä sosiaaliset suhteet?

Minäkin sain oikein kalenterin kirjan muodossa jossa mieheni suvun kaikki merkkipäivät ja yhteystiedot. Miksi se minulle toimitettiin???

Siis viestit laitoin pojalleni. En miniälle. Miniä siis ilmoitti että poikaani/heitä ärsytttää viestini, en udellut, en vaatinut, en valittanut, tuommoisia hei , mitä kuuluu viestejä ehkä kaksi kuussa.

Miniä siis itse otti asiakseen valvoa poikani viestliikennettä. Nyt on tilanne parempi, viestin miniälle suoraan ts. Kiitän kuvista.

Tai sitten se poikasi valitti sinusta jatkuvasti ja miniä toivoi että setvit asiasi poikasi kanssa.

Kyllä poika sinkkuaikana osasi ihan itse kivahdella minulle kun vielä hallitsi omaa puhelintaan.

Kertokaas, onko kaks viestiä kuukaudessa, ihan turhaa small talkkia, liikaa tosiaan? Eikö siis äiti (iäkäs) ilmaista että muistaa tämänkin lapsensa ?

Ja nyt kun kotona on joku jolle marmattaa sinusta, marmatti koko ajan.

Kukaan ei jaksa tuollaista marttyyriä!

Nyt loukkaat minua. Kodissamme laoset olleet ihan hyvin kohdeltuja, kunnollisia, koumumenestys jokaisella hyvä. Lapseni lähti armeijan jälkeen opiskelemaan kauas, itsenäistyi, joskus autettiin rahallisesti. Vai on marttyyri jos jotain elonmerkkiä antaa itsestään?

Teidän nuorten röyhkeys on uskomaton.

Onko kaikki miniät sitä mieltä että puolison äiti on marttyyri jos toivottaa tekstiviestilllä hyvää joulua, ehkä joskus tammikuun lopulla jonkun mitä kuuluu, mukavaa viikonloppua.

Itse kirjoitit, että poikasi kivahteli sinulle jo sinkkunakin. Eli ei se poikasi sinua jumaloi tai seuraasi kaipaa, vaan marmattaa sinusta ja se vaimo yrittää tasoitella ja pitää välejä. Mutta klassiseen tapaan sinä syytät kaikesta vaimoa.

Vaimo yrittää sen sijaan pitää asiallisia välejä, lähetellä kuvia ja kuulostella kuulumisia ja sinä haukut!

Onko sulla päässä vikaa?  Kuka tuossa haukkuu?

Sinä.

Ja ihan vierasta ihmistä, jota et tunne etkä tiedä mitään muuta kuin sen mitä hän vähän on kirjoittanut.  Ihan asiallista tekstiä jopa.

Teillä nuoremmilla tuntuu olevan tuo marttyyriksi haukkuminen ihan verissä.  Joku laittaa pari kertaa kuussa pojalleen tai miniälleen hyvin tavanomaisia viestejä, niin kuin ihmissuhteissa usein tehdään, niin sinä haukut marttyyriksi.  Ja päästäsi keksit vielä lisää ihme tarinaa.  

Hoh hoh, ei ihme ettei ihmiset tule toimeen keskenään isommillakaan areenoilla, kun tavan kansalaisten tavallisistakin asioista saadaan kehiteltyä mielikuvitustarinoita.

Jopa väitetään että on rääkätty poikaansa pienenä, vailla minkäänlaista tietoa ja viitettä, ei taivas sentään.   

Sinä et edelleenkään tiedä täällä kirjoittavien ikää, eikä se vanhuus takaa mitään viisautta.

Kyseisen kirjoittajan (sinun?) omissa teksteissä lukee, että poika on halunnut häneen etäisyyttä JO ENNEN MINIÄÄ ja että nyt miniä nimenomaan yrittää pitää yhteyttä mummoon. Ja silti miniä on paska.

Ja loppu onkin sitten uhripieni-minäreppana-kuolenkinkohta-martttyyri-kyynel-osastoa.

Et taida voida kovin hyvin? Et pysty mielipiteitten vaihtoon vaan suurella tunteella hyökkäät anoppeja vastaan? Joteskii huvittavaa. Olen se, jonka poika pitää välimatkaa. Emme ole riidoissa. Enkä ole riippuvainen äiti. Vuodesta 2005 on nuorten huoneet olleet tyhjiä.

Aiheesta on kommentoineet muutkin kuin minä. Rauhoitu, tuo ei ole asiakeskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle miniä ilmoitti vaikken juuri soitellut kuin jotain hyvää joulua, laitoin lahjarahan pankkiin, ja mitä kuuluu whs - viestejä pojalle laitoin, että poikasi kyllä ottaa yhteyttä, jos haluaa, ottaa päästä viestisi.

Tämä oli ennen lasta. En koskaan ole käynyt heillä, jonkun kerran käyneet meillä päiväseltään. Puhevälit nyt kohtuulliset, kuvia kyllä saan suloisesta vekarasta.

Ehkä sit olen se ilkeä anoppi joka ei tuu käymään. Tosin en tiedä heidän osoitettaankaan.

Miksi et sitten alunperin ollut yhteydessä omaan lapseesi?

Miksi lähdetään siitä että se perheen vaimo/äiti on se joka hoitaa myös miehensä sosiaaliset suhteet?

Minäkin sain oikein kalenterin kirjan muodossa jossa mieheni suvun kaikki merkkipäivät ja yhteystiedot. Miksi se minulle toimitettiin???

Siis viestit laitoin pojalleni. En miniälle. Miniä siis ilmoitti että poikaani/heitä ärsytttää viestini, en udellut, en vaatinut, en valittanut, tuommoisia hei , mitä kuuluu viestejä ehkä kaksi kuussa.

Miniä siis itse otti asiakseen valvoa poikani viestliikennettä. Nyt on tilanne parempi, viestin miniälle suoraan ts. Kiitän kuvista.

Tai sitten se poikasi valitti sinusta jatkuvasti ja miniä toivoi että setvit asiasi poikasi kanssa.

Kyllä poika sinkkuaikana osasi ihan itse kivahdella minulle kun vielä hallitsi omaa puhelintaan.

Kertokaas, onko kaks viestiä kuukaudessa, ihan turhaa small talkkia, liikaa tosiaan? Eikö siis äiti (iäkäs) ilmaista että muistaa tämänkin lapsensa ?

Ja nyt kun kotona on joku jolle marmattaa sinusta, marmatti koko ajan.

Kukaan ei jaksa tuollaista marttyyriä!

Nyt loukkaat minua. Kodissamme laoset olleet ihan hyvin kohdeltuja, kunnollisia, koumumenestys jokaisella hyvä. Lapseni lähti armeijan jälkeen opiskelemaan kauas, itsenäistyi, joskus autettiin rahallisesti. Vai on marttyyri jos jotain elonmerkkiä antaa itsestään?

Teidän nuorten röyhkeys on uskomaton.

Onko kaikki miniät sitä mieltä että puolison äiti on marttyyri jos toivottaa tekstiviestilllä hyvää joulua, ehkä joskus tammikuun lopulla jonkun mitä kuuluu, mukavaa viikonloppua.

Itse kirjoitit, että poikasi kivahteli sinulle jo sinkkunakin. Eli ei se poikasi sinua jumaloi tai seuraasi kaipaa, vaan marmattaa sinusta ja se vaimo yrittää tasoitella ja pitää välejä. Mutta klassiseen tapaan sinä syytät kaikesta vaimoa.

Vaimo yrittää sen sijaan pitää asiallisia välejä, lähetellä kuvia ja kuulostella kuulumisia ja sinä haukut!

Onko sulla päässä vikaa?  Kuka tuossa haukkuu?

Sinä.

Ja ihan vierasta ihmistä, jota et tunne etkä tiedä mitään muuta kuin sen mitä hän vähän on kirjoittanut.  Ihan asiallista tekstiä jopa.

Teillä nuoremmilla tuntuu olevan tuo marttyyriksi haukkuminen ihan verissä.  Joku laittaa pari kertaa kuussa pojalleen tai miniälleen hyvin tavanomaisia viestejä, niin kuin ihmissuhteissa usein tehdään, niin sinä haukut marttyyriksi.  Ja päästäsi keksit vielä lisää ihme tarinaa.  

Hoh hoh, ei ihme ettei ihmiset tule toimeen keskenään isommillakaan areenoilla, kun tavan kansalaisten tavallisistakin asioista saadaan kehiteltyä mielikuvitustarinoita.

Jopa väitetään että on rääkätty poikaansa pienenä, vailla minkäänlaista tietoa ja viitettä, ei taivas sentään.   

Sinä et edelleenkään tiedä täällä kirjoittavien ikää, eikä se vanhuus takaa mitään viisautta.

Kyseisen kirjoittajan (sinun?) omissa teksteissä lukee, että poika on halunnut häneen etäisyyttä JO ENNEN MINIÄÄ ja että nyt miniä nimenomaan yrittää pitää yhteyttä mummoon. Ja silti miniä on paska.

Ja loppu onkin sitten uhripieni-minäreppana-kuolenkinkohta-martttyyri-kyynel-osastoa.

Et taida voida kovin hyvin? Et pysty mielipiteitten vaihtoon vaan suurella tunteella hyökkäät anoppeja vastaan? Joteskii huvittavaa. Olen se, jonka poika pitää välimatkaa. Emme ole riidoissa. Enkä ole riippuvainen äiti. Vuodesta 2005 on nuorten huoneet olleet tyhjiä.

Aiheesta on kommentoineet muutkin kuin minä. Rauhoitu, tuo ei ole asiakeskustelua.

Eli sinä olit se ruikuttaja. Arvelinkin. Faktat on nuo jotka kerroin. Tarkista ihan vapaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää kun miniä yrittää omia meidän suvun lapsen

Mutta lapsihan on vanhempiensa oma, eivät he voi omaa lastaan omia?

Kukaan ihminen ei ole kenenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää kun miniä yrittää omia meidän suvun lapsen

Mutta lapsihan on vanhempiensa oma, eivät he voi omaa lastaan omia?

Kukaan ihminen ei ole kenenkään.

Kyllä lapsi on huoltajiensa oma lapsi. Ei se ole mikään paketti, jonka kuka vaan voi poimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle miniä ilmoitti vaikken juuri soitellut kuin jotain hyvää joulua, laitoin lahjarahan pankkiin, ja mitä kuuluu whs - viestejä pojalle laitoin, että poikasi kyllä ottaa yhteyttä, jos haluaa, ottaa päästä viestisi.

Tämä oli ennen lasta. En koskaan ole käynyt heillä, jonkun kerran käyneet meillä päiväseltään. Puhevälit nyt kohtuulliset, kuvia kyllä saan suloisesta vekarasta.

Ehkä sit olen se ilkeä anoppi joka ei tuu käymään. Tosin en tiedä heidän osoitettaankaan.

Miksi et sitten alunperin ollut yhteydessä omaan lapseesi?

Miksi lähdetään siitä että se perheen vaimo/äiti on se joka hoitaa myös miehensä sosiaaliset suhteet?

Minäkin sain oikein kalenterin kirjan muodossa jossa mieheni suvun kaikki merkkipäivät ja yhteystiedot. Miksi se minulle toimitettiin???

Siis viestit laitoin pojalleni. En miniälle. Miniä siis ilmoitti että poikaani/heitä ärsytttää viestini, en udellut, en vaatinut, en valittanut, tuommoisia hei , mitä kuuluu viestejä ehkä kaksi kuussa.

Miniä siis itse otti asiakseen valvoa poikani viestliikennettä. Nyt on tilanne parempi, viestin miniälle suoraan ts. Kiitän kuvista.

Tai sitten se poikasi valitti sinusta jatkuvasti ja miniä toivoi että setvit asiasi poikasi kanssa.

Kyllä poika sinkkuaikana osasi ihan itse kivahdella minulle kun vielä hallitsi omaa puhelintaan.

Kertokaas, onko kaks viestiä kuukaudessa, ihan turhaa small talkkia, liikaa tosiaan? Eikö siis äiti (iäkäs) ilmaista että muistaa tämänkin lapsensa ?

Ja nyt kun kotona on joku jolle marmattaa sinusta, marmatti koko ajan.

Kukaan ei jaksa tuollaista marttyyriä!

Nyt loukkaat minua. Kodissamme laoset olleet ihan hyvin kohdeltuja, kunnollisia, koumumenestys jokaisella hyvä. Lapseni lähti armeijan jälkeen opiskelemaan kauas, itsenäistyi, joskus autettiin rahallisesti. Vai on marttyyri jos jotain elonmerkkiä antaa itsestään?

Teidän nuorten röyhkeys on uskomaton.

Onko kaikki miniät sitä mieltä että puolison äiti on marttyyri jos toivottaa tekstiviestilllä hyvää joulua, ehkä joskus tammikuun lopulla jonkun mitä kuuluu, mukavaa viikonloppua.

Itse kirjoitit, että poikasi kivahteli sinulle jo sinkkunakin. Eli ei se poikasi sinua jumaloi tai seuraasi kaipaa, vaan marmattaa sinusta ja se vaimo yrittää tasoitella ja pitää välejä. Mutta klassiseen tapaan sinä syytät kaikesta vaimoa.

Vaimo yrittää sen sijaan pitää asiallisia välejä, lähetellä kuvia ja kuulostella kuulumisia ja sinä haukut!

Onko sulla päässä vikaa?  Kuka tuossa haukkuu?

Sinä.

Ja ihan vierasta ihmistä, jota et tunne etkä tiedä mitään muuta kuin sen mitä hän vähän on kirjoittanut.  Ihan asiallista tekstiä jopa.

Teillä nuoremmilla tuntuu olevan tuo marttyyriksi haukkuminen ihan verissä.  Joku laittaa pari kertaa kuussa pojalleen tai miniälleen hyvin tavanomaisia viestejä, niin kuin ihmissuhteissa usein tehdään, niin sinä haukut marttyyriksi.  Ja päästäsi keksit vielä lisää ihme tarinaa.  

Hoh hoh, ei ihme ettei ihmiset tule toimeen keskenään isommillakaan areenoilla, kun tavan kansalaisten tavallisistakin asioista saadaan kehiteltyä mielikuvitustarinoita.

Jopa väitetään että on rääkätty poikaansa pienenä, vailla minkäänlaista tietoa ja viitettä, ei taivas sentään.   

Sinä et edelleenkään tiedä täällä kirjoittavien ikää, eikä se vanhuus takaa mitään viisautta.

Kyseisen kirjoittajan (sinun?) omissa teksteissä lukee, että poika on halunnut häneen etäisyyttä JO ENNEN MINIÄÄ ja että nyt miniä nimenomaan yrittää pitää yhteyttä mummoon. Ja silti miniä on paska.

Ja loppu onkin sitten uhripieni-minäreppana-kuolenkinkohta-martttyyri-kyynel-osastoa.

Et taida voida kovin hyvin? Et pysty mielipiteitten vaihtoon vaan suurella tunteella hyökkäät anoppeja vastaan? Joteskii huvittavaa. Olen se, jonka poika pitää välimatkaa. Emme ole riidoissa. Enkä ole riippuvainen äiti. Vuodesta 2005 on nuorten huoneet olleet tyhjiä.

Aiheesta on kommentoineet muutkin kuin minä. Rauhoitu, tuo ei ole asiakeskustelua.

Eli sinä olit se ruikuttaja. Arvelinkin. Faktat on nuo jotka kerroin. Tarkista ihan vapaasti.

Et ole asiallinen vaan raivopää. Sääli anoppiasi. Jos tuntisit minut, olen hämäläinen hillitty ehkä vähän tunneköyhä ihminen. En roiku lapsissa, tuossa vain kävi niin että jossain elämäntilanteessa ( uusi työ, asuntokaupat) small talk, vaikken udellut mitään , kävi kai hermoille. Riidaksi en tuota kutsuisi.

Opetteles vähän asiakeskustelua. Asiat asioina .

Sulla on nyt joku kipee paikka itselläsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle miniä ilmoitti vaikken juuri soitellut kuin jotain hyvää joulua, laitoin lahjarahan pankkiin, ja mitä kuuluu whs - viestejä pojalle laitoin, että poikasi kyllä ottaa yhteyttä, jos haluaa, ottaa päästä viestisi.

Tämä oli ennen lasta. En koskaan ole käynyt heillä, jonkun kerran käyneet meillä päiväseltään. Puhevälit nyt kohtuulliset, kuvia kyllä saan suloisesta vekarasta.

Ehkä sit olen se ilkeä anoppi joka ei tuu käymään. Tosin en tiedä heidän osoitettaankaan.

Miksi et sitten alunperin ollut yhteydessä omaan lapseesi?

Miksi lähdetään siitä että se perheen vaimo/äiti on se joka hoitaa myös miehensä sosiaaliset suhteet?

Minäkin sain oikein kalenterin kirjan muodossa jossa mieheni suvun kaikki merkkipäivät ja yhteystiedot. Miksi se minulle toimitettiin???

Siis viestit laitoin pojalleni. En miniälle. Miniä siis ilmoitti että poikaani/heitä ärsytttää viestini, en udellut, en vaatinut, en valittanut, tuommoisia hei , mitä kuuluu viestejä ehkä kaksi kuussa.

Miniä siis itse otti asiakseen valvoa poikani viestliikennettä. Nyt on tilanne parempi, viestin miniälle suoraan ts. Kiitän kuvista.

Tai sitten se poikasi valitti sinusta jatkuvasti ja miniä toivoi että setvit asiasi poikasi kanssa.

Kyllä poika sinkkuaikana osasi ihan itse kivahdella minulle kun vielä hallitsi omaa puhelintaan.

Kertokaas, onko kaks viestiä kuukaudessa, ihan turhaa small talkkia, liikaa tosiaan? Eikö siis äiti (iäkäs) ilmaista että muistaa tämänkin lapsensa ?

Ja nyt kun kotona on joku jolle marmattaa sinusta, marmatti koko ajan.

Kukaan ei jaksa tuollaista marttyyriä!

Nyt loukkaat minua. Kodissamme laoset olleet ihan hyvin kohdeltuja, kunnollisia, koumumenestys jokaisella hyvä. Lapseni lähti armeijan jälkeen opiskelemaan kauas, itsenäistyi, joskus autettiin rahallisesti. Vai on marttyyri jos jotain elonmerkkiä antaa itsestään?

Teidän nuorten röyhkeys on uskomaton.

Onko kaikki miniät sitä mieltä että puolison äiti on marttyyri jos toivottaa tekstiviestilllä hyvää joulua, ehkä joskus tammikuun lopulla jonkun mitä kuuluu, mukavaa viikonloppua.

Itse kirjoitit, että poikasi kivahteli sinulle jo sinkkunakin. Eli ei se poikasi sinua jumaloi tai seuraasi kaipaa, vaan marmattaa sinusta ja se vaimo yrittää tasoitella ja pitää välejä. Mutta klassiseen tapaan sinä syytät kaikesta vaimoa.

Vaimo yrittää sen sijaan pitää asiallisia välejä, lähetellä kuvia ja kuulostella kuulumisia ja sinä haukut!

Onko sulla päässä vikaa?  Kuka tuossa haukkuu?

Sinä.

Ja ihan vierasta ihmistä, jota et tunne etkä tiedä mitään muuta kuin sen mitä hän vähän on kirjoittanut.  Ihan asiallista tekstiä jopa.

Teillä nuoremmilla tuntuu olevan tuo marttyyriksi haukkuminen ihan verissä.  Joku laittaa pari kertaa kuussa pojalleen tai miniälleen hyvin tavanomaisia viestejä, niin kuin ihmissuhteissa usein tehdään, niin sinä haukut marttyyriksi.  Ja päästäsi keksit vielä lisää ihme tarinaa.  

Hoh hoh, ei ihme ettei ihmiset tule toimeen keskenään isommillakaan areenoilla, kun tavan kansalaisten tavallisistakin asioista saadaan kehiteltyä mielikuvitustarinoita.

Jopa väitetään että on rääkätty poikaansa pienenä, vailla minkäänlaista tietoa ja viitettä, ei taivas sentään.   

Sinä et edelleenkään tiedä täällä kirjoittavien ikää, eikä se vanhuus takaa mitään viisautta.

Kyseisen kirjoittajan (sinun?) omissa teksteissä lukee, että poika on halunnut häneen etäisyyttä JO ENNEN MINIÄÄ ja että nyt miniä nimenomaan yrittää pitää yhteyttä mummoon. Ja silti miniä on paska.

Ja loppu onkin sitten uhripieni-minäreppana-kuolenkinkohta-martttyyri-kyynel-osastoa.

Et taida voida kovin hyvin? Et pysty mielipiteitten vaihtoon vaan suurella tunteella hyökkäät anoppeja vastaan? Joteskii huvittavaa. Olen se, jonka poika pitää välimatkaa. Emme ole riidoissa. Enkä ole riippuvainen äiti. Vuodesta 2005 on nuorten huoneet olleet tyhjiä.

Aiheesta on kommentoineet muutkin kuin minä. Rauhoitu, tuo ei ole asiakeskustelua.

Eli sinä olit se ruikuttaja. Arvelinkin. Faktat on nuo jotka kerroin. Tarkista ihan vapaasti.

Et ole asiallinen vaan raivopää. Sääli anoppiasi. Jos tuntisit minut, olen hämäläinen hillitty ehkä vähän tunneköyhä ihminen. En roiku lapsissa, tuossa vain kävi niin että jossain elämäntilanteessa ( uusi työ, asuntokaupat) small talk, vaikken udellut mitään , kävi kai hermoille. Riidaksi en tuota kutsuisi.

Opetteles vähän asiakeskustelua. Asiat asioina .

Sulla on nyt joku kipee paikka itselläsi.

Sinä olet vain kamala ruikuttava marttyyri. Fakta.

Minun anoppini kuoli 2005 joten aika myöhässä olet. Eikä minulla mitään kaikkia anoppeja vastaan ole, sinä vain olet hirveä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle miniä ilmoitti vaikken juuri soitellut kuin jotain hyvää joulua, laitoin lahjarahan pankkiin, ja mitä kuuluu whs - viestejä pojalle laitoin, että poikasi kyllä ottaa yhteyttä, jos haluaa, ottaa päästä viestisi.

Tämä oli ennen lasta. En koskaan ole käynyt heillä, jonkun kerran käyneet meillä päiväseltään. Puhevälit nyt kohtuulliset, kuvia kyllä saan suloisesta vekarasta.

Ehkä sit olen se ilkeä anoppi joka ei tuu käymään. Tosin en tiedä heidän osoitettaankaan.

Miksi et sitten alunperin ollut yhteydessä omaan lapseesi?

Miksi lähdetään siitä että se perheen vaimo/äiti on se joka hoitaa myös miehensä sosiaaliset suhteet?

Minäkin sain oikein kalenterin kirjan muodossa jossa mieheni suvun kaikki merkkipäivät ja yhteystiedot. Miksi se minulle toimitettiin???

Siis viestit laitoin pojalleni. En miniälle. Miniä siis ilmoitti että poikaani/heitä ärsytttää viestini, en udellut, en vaatinut, en valittanut, tuommoisia hei , mitä kuuluu viestejä ehkä kaksi kuussa.

Miniä siis itse otti asiakseen valvoa poikani viestliikennettä. Nyt on tilanne parempi, viestin miniälle suoraan ts. Kiitän kuvista.

Tai sitten se poikasi valitti sinusta jatkuvasti ja miniä toivoi että setvit asiasi poikasi kanssa.

Kyllä poika sinkkuaikana osasi ihan itse kivahdella minulle kun vielä hallitsi omaa puhelintaan.

Kertokaas, onko kaks viestiä kuukaudessa, ihan turhaa small talkkia, liikaa tosiaan? Eikö siis äiti (iäkäs) ilmaista että muistaa tämänkin lapsensa ?

Ja nyt kun kotona on joku jolle marmattaa sinusta, marmatti koko ajan.

Kukaan ei jaksa tuollaista marttyyriä!

Nyt loukkaat minua. Kodissamme laoset olleet ihan hyvin kohdeltuja, kunnollisia, koumumenestys jokaisella hyvä. Lapseni lähti armeijan jälkeen opiskelemaan kauas, itsenäistyi, joskus autettiin rahallisesti. Vai on marttyyri jos jotain elonmerkkiä antaa itsestään?

Teidän nuorten röyhkeys on uskomaton.

Onko kaikki miniät sitä mieltä että puolison äiti on marttyyri jos toivottaa tekstiviestilllä hyvää joulua, ehkä joskus tammikuun lopulla jonkun mitä kuuluu, mukavaa viikonloppua.

Itse kirjoitit, että poikasi kivahteli sinulle jo sinkkunakin. Eli ei se poikasi sinua jumaloi tai seuraasi kaipaa, vaan marmattaa sinusta ja se vaimo yrittää tasoitella ja pitää välejä. Mutta klassiseen tapaan sinä syytät kaikesta vaimoa.

Vaimo yrittää sen sijaan pitää asiallisia välejä, lähetellä kuvia ja kuulostella kuulumisia ja sinä haukut!

Onko sulla päässä vikaa?  Kuka tuossa haukkuu?

Sinä.

Ja ihan vierasta ihmistä, jota et tunne etkä tiedä mitään muuta kuin sen mitä hän vähän on kirjoittanut.  Ihan asiallista tekstiä jopa.

Teillä nuoremmilla tuntuu olevan tuo marttyyriksi haukkuminen ihan verissä.  Joku laittaa pari kertaa kuussa pojalleen tai miniälleen hyvin tavanomaisia viestejä, niin kuin ihmissuhteissa usein tehdään, niin sinä haukut marttyyriksi.  Ja päästäsi keksit vielä lisää ihme tarinaa.  

Hoh hoh, ei ihme ettei ihmiset tule toimeen keskenään isommillakaan areenoilla, kun tavan kansalaisten tavallisistakin asioista saadaan kehiteltyä mielikuvitustarinoita.

Jopa väitetään että on rääkätty poikaansa pienenä, vailla minkäänlaista tietoa ja viitettä, ei taivas sentään.   

Sinä et edelleenkään tiedä täällä kirjoittavien ikää, eikä se vanhuus takaa mitään viisautta.

Kyseisen kirjoittajan (sinun?) omissa teksteissä lukee, että poika on halunnut häneen etäisyyttä JO ENNEN MINIÄÄ ja että nyt miniä nimenomaan yrittää pitää yhteyttä mummoon. Ja silti miniä on paska.

Ja loppu onkin sitten uhripieni-minäreppana-kuolenkinkohta-martttyyri-kyynel-osastoa.

Arveletko että 77 v mummolla on vuosia edessä rajattomasti, ettei saisi jo taivaalliset asiat olla mielessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle miniä ilmoitti vaikken juuri soitellut kuin jotain hyvää joulua, laitoin lahjarahan pankkiin, ja mitä kuuluu whs - viestejä pojalle laitoin, että poikasi kyllä ottaa yhteyttä, jos haluaa, ottaa päästä viestisi.

Tämä oli ennen lasta. En koskaan ole käynyt heillä, jonkun kerran käyneet meillä päiväseltään. Puhevälit nyt kohtuulliset, kuvia kyllä saan suloisesta vekarasta.

Ehkä sit olen se ilkeä anoppi joka ei tuu käymään. Tosin en tiedä heidän osoitettaankaan.

Miksi et sitten alunperin ollut yhteydessä omaan lapseesi?

Miksi lähdetään siitä että se perheen vaimo/äiti on se joka hoitaa myös miehensä sosiaaliset suhteet?

Minäkin sain oikein kalenterin kirjan muodossa jossa mieheni suvun kaikki merkkipäivät ja yhteystiedot. Miksi se minulle toimitettiin???

Siis viestit laitoin pojalleni. En miniälle. Miniä siis ilmoitti että poikaani/heitä ärsytttää viestini, en udellut, en vaatinut, en valittanut, tuommoisia hei , mitä kuuluu viestejä ehkä kaksi kuussa.

Miniä siis itse otti asiakseen valvoa poikani viestliikennettä. Nyt on tilanne parempi, viestin miniälle suoraan ts. Kiitän kuvista.

Tai sitten se poikasi valitti sinusta jatkuvasti ja miniä toivoi että setvit asiasi poikasi kanssa.

Kyllä poika sinkkuaikana osasi ihan itse kivahdella minulle kun vielä hallitsi omaa puhelintaan.

Kertokaas, onko kaks viestiä kuukaudessa, ihan turhaa small talkkia, liikaa tosiaan? Eikö siis äiti (iäkäs) ilmaista että muistaa tämänkin lapsensa ?

Ja nyt kun kotona on joku jolle marmattaa sinusta, marmatti koko ajan.

Kukaan ei jaksa tuollaista marttyyriä!

Nyt loukkaat minua. Kodissamme laoset olleet ihan hyvin kohdeltuja, kunnollisia, koumumenestys jokaisella hyvä. Lapseni lähti armeijan jälkeen opiskelemaan kauas, itsenäistyi, joskus autettiin rahallisesti. Vai on marttyyri jos jotain elonmerkkiä antaa itsestään?

Teidän nuorten röyhkeys on uskomaton.

Onko kaikki miniät sitä mieltä että puolison äiti on marttyyri jos toivottaa tekstiviestilllä hyvää joulua, ehkä joskus tammikuun lopulla jonkun mitä kuuluu, mukavaa viikonloppua.

Itse kirjoitit, että poikasi kivahteli sinulle jo sinkkunakin. Eli ei se poikasi sinua jumaloi tai seuraasi kaipaa, vaan marmattaa sinusta ja se vaimo yrittää tasoitella ja pitää välejä. Mutta klassiseen tapaan sinä syytät kaikesta vaimoa.

Vaimo yrittää sen sijaan pitää asiallisia välejä, lähetellä kuvia ja kuulostella kuulumisia ja sinä haukut!

Onko sulla päässä vikaa?  Kuka tuossa haukkuu?

Sinä.

Ja ihan vierasta ihmistä, jota et tunne etkä tiedä mitään muuta kuin sen mitä hän vähän on kirjoittanut.  Ihan asiallista tekstiä jopa.

Teillä nuoremmilla tuntuu olevan tuo marttyyriksi haukkuminen ihan verissä.  Joku laittaa pari kertaa kuussa pojalleen tai miniälleen hyvin tavanomaisia viestejä, niin kuin ihmissuhteissa usein tehdään, niin sinä haukut marttyyriksi.  Ja päästäsi keksit vielä lisää ihme tarinaa.  

Hoh hoh, ei ihme ettei ihmiset tule toimeen keskenään isommillakaan areenoilla, kun tavan kansalaisten tavallisistakin asioista saadaan kehiteltyä mielikuvitustarinoita.

Jopa väitetään että on rääkätty poikaansa pienenä, vailla minkäänlaista tietoa ja viitettä, ei taivas sentään.   

Sinä et edelleenkään tiedä täällä kirjoittavien ikää, eikä se vanhuus takaa mitään viisautta.

Kyseisen kirjoittajan (sinun?) omissa teksteissä lukee, että poika on halunnut häneen etäisyyttä JO ENNEN MINIÄÄ ja että nyt miniä nimenomaan yrittää pitää yhteyttä mummoon. Ja silti miniä on paska.

Ja loppu onkin sitten uhripieni-minäreppana-kuolenkinkohta-martttyyri-kyynel-osastoa.

Et taida voida kovin hyvin? Et pysty mielipiteitten vaihtoon vaan suurella tunteella hyökkäät anoppeja vastaan? Joteskii huvittavaa. Olen se, jonka poika pitää välimatkaa. Emme ole riidoissa. Enkä ole riippuvainen äiti. Vuodesta 2005 on nuorten huoneet olleet tyhjiä.

Aiheesta on kommentoineet muutkin kuin minä. Rauhoitu, tuo ei ole asiakeskustelua.

Eli sinä olit se ruikuttaja. Arvelinkin. Faktat on nuo jotka kerroin. Tarkista ihan vapaasti.

Et ole asiallinen vaan raivopää. Sääli anoppiasi. Jos tuntisit minut, olen hämäläinen hillitty ehkä vähän tunneköyhä ihminen. En roiku lapsissa, tuossa vain kävi niin että jossain elämäntilanteessa ( uusi työ, asuntokaupat) small talk, vaikken udellut mitään , kävi kai hermoille. Riidaksi en tuota kutsuisi.

Opetteles vähän asiakeskustelua. Asiat asioina .

Sulla on nyt joku kipee paikka itselläsi.

Sinä olet vain kamala ruikuttava marttyyri. Fakta.

Minun anoppini kuoli 2005 joten aika myöhässä olet. Eikä minulla mitään kaikkia anoppeja vastaan ole, sinä vain olet hirveä.

Edelleen, opettele asiallista ilmaisua ilman raivoa tuntematonta ihmistä kohtaan. Miten olet pärjä nyt työelämässä kiehuvan ilmaisusi kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle miniä ilmoitti vaikken juuri soitellut kuin jotain hyvää joulua, laitoin lahjarahan pankkiin, ja mitä kuuluu whs - viestejä pojalle laitoin, että poikasi kyllä ottaa yhteyttä, jos haluaa, ottaa päästä viestisi.

Tämä oli ennen lasta. En koskaan ole käynyt heillä, jonkun kerran käyneet meillä päiväseltään. Puhevälit nyt kohtuulliset, kuvia kyllä saan suloisesta vekarasta.

Ehkä sit olen se ilkeä anoppi joka ei tuu käymään. Tosin en tiedä heidän osoitettaankaan.

Miksi et sitten alunperin ollut yhteydessä omaan lapseesi?

Miksi lähdetään siitä että se perheen vaimo/äiti on se joka hoitaa myös miehensä sosiaaliset suhteet?

Minäkin sain oikein kalenterin kirjan muodossa jossa mieheni suvun kaikki merkkipäivät ja yhteystiedot. Miksi se minulle toimitettiin???

Siis viestit laitoin pojalleni. En miniälle. Miniä siis ilmoitti että poikaani/heitä ärsytttää viestini, en udellut, en vaatinut, en valittanut, tuommoisia hei , mitä kuuluu viestejä ehkä kaksi kuussa.

Miniä siis itse otti asiakseen valvoa poikani viestliikennettä. Nyt on tilanne parempi, viestin miniälle suoraan ts. Kiitän kuvista.

Tai sitten se poikasi valitti sinusta jatkuvasti ja miniä toivoi että setvit asiasi poikasi kanssa.

Kyllä poika sinkkuaikana osasi ihan itse kivahdella minulle kun vielä hallitsi omaa puhelintaan.

Kertokaas, onko kaks viestiä kuukaudessa, ihan turhaa small talkkia, liikaa tosiaan? Eikö siis äiti (iäkäs) ilmaista että muistaa tämänkin lapsensa ?

Ja nyt kun kotona on joku jolle marmattaa sinusta, marmatti koko ajan.

Kukaan ei jaksa tuollaista marttyyriä!

Nyt loukkaat minua. Kodissamme laoset olleet ihan hyvin kohdeltuja, kunnollisia, koumumenestys jokaisella hyvä. Lapseni lähti armeijan jälkeen opiskelemaan kauas, itsenäistyi, joskus autettiin rahallisesti. Vai on marttyyri jos jotain elonmerkkiä antaa itsestään?

Teidän nuorten röyhkeys on uskomaton.

Onko kaikki miniät sitä mieltä että puolison äiti on marttyyri jos toivottaa tekstiviestilllä hyvää joulua, ehkä joskus tammikuun lopulla jonkun mitä kuuluu, mukavaa viikonloppua.

Itse kirjoitit, että poikasi kivahteli sinulle jo sinkkunakin. Eli ei se poikasi sinua jumaloi tai seuraasi kaipaa, vaan marmattaa sinusta ja se vaimo yrittää tasoitella ja pitää välejä. Mutta klassiseen tapaan sinä syytät kaikesta vaimoa.

Vaimo yrittää sen sijaan pitää asiallisia välejä, lähetellä kuvia ja kuulostella kuulumisia ja sinä haukut!

Onko sulla päässä vikaa?  Kuka tuossa haukkuu?

Sinä.

Ja ihan vierasta ihmistä, jota et tunne etkä tiedä mitään muuta kuin sen mitä hän vähän on kirjoittanut.  Ihan asiallista tekstiä jopa.

Teillä nuoremmilla tuntuu olevan tuo marttyyriksi haukkuminen ihan verissä.  Joku laittaa pari kertaa kuussa pojalleen tai miniälleen hyvin tavanomaisia viestejä, niin kuin ihmissuhteissa usein tehdään, niin sinä haukut marttyyriksi.  Ja päästäsi keksit vielä lisää ihme tarinaa.  

Hoh hoh, ei ihme ettei ihmiset tule toimeen keskenään isommillakaan areenoilla, kun tavan kansalaisten tavallisistakin asioista saadaan kehiteltyä mielikuvitustarinoita.

Jopa väitetään että on rääkätty poikaansa pienenä, vailla minkäänlaista tietoa ja viitettä, ei taivas sentään.   

Sinä et edelleenkään tiedä täällä kirjoittavien ikää, eikä se vanhuus takaa mitään viisautta.

Kyseisen kirjoittajan (sinun?) omissa teksteissä lukee, että poika on halunnut häneen etäisyyttä JO ENNEN MINIÄÄ ja että nyt miniä nimenomaan yrittää pitää yhteyttä mummoon. Ja silti miniä on paska.

Ja loppu onkin sitten uhripieni-minäreppana-kuolenkinkohta-martttyyri-kyynel-osastoa.

Et taida voida kovin hyvin? Et pysty mielipiteitten vaihtoon vaan suurella tunteella hyökkäät anoppeja vastaan? Joteskii huvittavaa. Olen se, jonka poika pitää välimatkaa. Emme ole riidoissa. Enkä ole riippuvainen äiti. Vuodesta 2005 on nuorten huoneet olleet tyhjiä.

Aiheesta on kommentoineet muutkin kuin minä. Rauhoitu, tuo ei ole asiakeskustelua.

Eli sinä olit se ruikuttaja. Arvelinkin. Faktat on nuo jotka kerroin. Tarkista ihan vapaasti.

Et ole asiallinen vaan raivopää. Sääli anoppiasi. Jos tuntisit minut, olen hämäläinen hillitty ehkä vähän tunneköyhä ihminen. En roiku lapsissa, tuossa vain kävi niin että jossain elämäntilanteessa ( uusi työ, asuntokaupat) small talk, vaikken udellut mitään , kävi kai hermoille. Riidaksi en tuota kutsuisi.

Opetteles vähän asiakeskustelua. Asiat asioina .

Sulla on nyt joku kipee paikka itselläsi.

Sinä olet vain kamala ruikuttava marttyyri. Fakta.

Minun anoppini kuoli 2005 joten aika myöhässä olet. Eikä minulla mitään kaikkia anoppeja vastaan ole, sinä vain olet hirveä.

Edelleen, opettele asiallista ilmaisua ilman raivoa tuntematonta ihmistä kohtaan. Miten olet pärjä nyt työelämässä kiehuvan ilmaisusi kanssa?

Itse sinä tässä raivoat niin että kirjoitelmat menee mongerrukseksi.

Suht tuoreena anoppina haluaisin sen verran antaa neuvoa ja opastusta ettei ihan samoja virheitä tulisi tehtyä kuin itse aikoinaan. Tai ylipäätään joitain hyviä vinkkejä. Ne katsotaan herkästi kuitenkin arvosteluksi, joten olen yrittänyt vaieta ja ajattella, että kai se niin vain on, että jokainen tavallaan ja ne virheetkin pitää joka sukupolven itse tehdä, ja sallia. Hyvin heillä kuitenkin sujuu, neuvolan ja muita nykyohjeita noudatetaan pilkun tarkasti vielä toistaiseksi..ja sillä ehkä itseä hiukan liikaakin väsytetään. Pikkuista haluaisin nähdä vieläkin enemmän, ja olla mukana touhussa. Kasvavat niin nopsaan.

Hienoa, että nuoret naiset ovat alkaneet pitää puoliaan. Oma anoppini oli ihana ihminen, mutta olen nähnyt loukkaavaa ja rajatonta käytöstä anoppien osalta miniöitä kohtaan paljon.

Nuoriin naisiin ja äiteihin kohdistuu niin paljon paineita nykyaikana, että minä kypsempänä naisena ymmärrän ja haluan tukea teitä.

N50

Anoppi ei ole ihminenkään. Hänelle voi sanoa mitä vaan, hänen pitää aikuisena kestää kaikki epäkohteliaisuus ja moitteet:

ulkonäkö ( ehkä ylipaino) , kodin sisustus joka on vanhaa, ruoat, kahvileivät, äänensävy. Huokailla silmiä pyöritellen jos anoppi kertoo lonkkaleikkausjonosta tms. Tai siivoajan hinnoista.

Miniän pitää pitää puolensa ja keskustelun pyöriä miniää kiinnostavissa asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi ei ole ihminenkään. Hänelle voi sanoa mitä vaan, hänen pitää aikuisena kestää kaikki epäkohteliaisuus ja moitteet:

ulkonäkö ( ehkä ylipaino) , kodin sisustus joka on vanhaa, ruoat, kahvileivät, äänensävy. Huokailla silmiä pyöritellen jos anoppi kertoo lonkkaleikkausjonosta tms. Tai siivoajan hinnoista.

Miniän pitää pitää puolensa ja keskustelun pyöriä miniää kiinnostavissa asioissa.

No jopas olet oudon pojan kasvattanut, kun on tuollaisen pirun löytänyt ja vielä rakastaakin häntä ja haluaa elää hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi ei ole ihminenkään. Hänelle voi sanoa mitä vaan, hänen pitää aikuisena kestää kaikki epäkohteliaisuus ja moitteet:

ulkonäkö ( ehkä ylipaino) , kodin sisustus joka on vanhaa, ruoat, kahvileivät, äänensävy. Huokailla silmiä pyöritellen jos anoppi kertoo lonkkaleikkausjonosta tms. Tai siivoajan hinnoista.

Miniän pitää pitää puolensa ja keskustelun pyöriä miniää kiinnostavissa asioissa.

Mart-tyy-ri.

Kyy-nel.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle miniä ilmoitti vaikken juuri soitellut kuin jotain hyvää joulua, laitoin lahjarahan pankkiin, ja mitä kuuluu whs - viestejä pojalle laitoin, että poikasi kyllä ottaa yhteyttä, jos haluaa, ottaa päästä viestisi.

Tämä oli ennen lasta. En koskaan ole käynyt heillä, jonkun kerran käyneet meillä päiväseltään. Puhevälit nyt kohtuulliset, kuvia kyllä saan suloisesta vekarasta.

Ehkä sit olen se ilkeä anoppi joka ei tuu käymään. Tosin en tiedä heidän osoitettaankaan.

Miksi et sitten alunperin ollut yhteydessä omaan lapseesi?

Miksi lähdetään siitä että se perheen vaimo/äiti on se joka hoitaa myös miehensä sosiaaliset suhteet?

Minäkin sain oikein kalenterin kirjan muodossa jossa mieheni suvun kaikki merkkipäivät ja yhteystiedot. Miksi se minulle toimitettiin???

Siis viestit laitoin pojalleni. En miniälle. Miniä siis ilmoitti että poikaani/heitä ärsytttää viestini, en udellut, en vaatinut, en valittanut, tuommoisia hei , mitä kuuluu viestejä ehkä kaksi kuussa.

Miniä siis itse otti asiakseen valvoa poikani viestliikennettä. Nyt on tilanne parempi, viestin miniälle suoraan ts. Kiitän kuvista.

Tai sitten se poikasi valitti sinusta jatkuvasti ja miniä toivoi että setvit asiasi poikasi kanssa.

Kyllä poika sinkkuaikana osasi ihan itse kivahdella minulle kun vielä hallitsi omaa puhelintaan.

Kertokaas, onko kaks viestiä kuukaudessa, ihan turhaa small talkkia, liikaa tosiaan? Eikö siis äiti (iäkäs) ilmaista että muistaa tämänkin lapsensa ?

Ja nyt kun kotona on joku jolle marmattaa sinusta, marmatti koko ajan.

Kukaan ei jaksa tuollaista marttyyriä!

Nyt loukkaat minua. Kodissamme laoset olleet ihan hyvin kohdeltuja, kunnollisia, koumumenestys jokaisella hyvä. Lapseni lähti armeijan jälkeen opiskelemaan kauas, itsenäistyi, joskus autettiin rahallisesti. Vai on marttyyri jos jotain elonmerkkiä antaa itsestään?

Teidän nuorten röyhkeys on uskomaton.

Onko kaikki miniät sitä mieltä että puolison äiti on marttyyri jos toivottaa tekstiviestilllä hyvää joulua, ehkä joskus tammikuun lopulla jonkun mitä kuuluu, mukavaa viikonloppua.

Itse kirjoitit, että poikasi kivahteli sinulle jo sinkkunakin. Eli ei se poikasi sinua jumaloi tai seuraasi kaipaa, vaan marmattaa sinusta ja se vaimo yrittää tasoitella ja pitää välejä. Mutta klassiseen tapaan sinä syytät kaikesta vaimoa.

Vaimo yrittää sen sijaan pitää asiallisia välejä, lähetellä kuvia ja kuulostella kuulumisia ja sinä haukut!

Onko sulla päässä vikaa?  Kuka tuossa haukkuu?

Sinä.

Ja ihan vierasta ihmistä, jota et tunne etkä tiedä mitään muuta kuin sen mitä hän vähän on kirjoittanut.  Ihan asiallista tekstiä jopa.

Teillä nuoremmilla tuntuu olevan tuo marttyyriksi haukkuminen ihan verissä.  Joku laittaa pari kertaa kuussa pojalleen tai miniälleen hyvin tavanomaisia viestejä, niin kuin ihmissuhteissa usein tehdään, niin sinä haukut marttyyriksi.  Ja päästäsi keksit vielä lisää ihme tarinaa.  

Hoh hoh, ei ihme ettei ihmiset tule toimeen keskenään isommillakaan areenoilla, kun tavan kansalaisten tavallisistakin asioista saadaan kehiteltyä mielikuvitustarinoita.

Jopa väitetään että on rääkätty poikaansa pienenä, vailla minkäänlaista tietoa ja viitettä, ei taivas sentään.   

Sinä et edelleenkään tiedä täällä kirjoittavien ikää, eikä se vanhuus takaa mitään viisautta.

Kyseisen kirjoittajan (sinun?) omissa teksteissä lukee, että poika on halunnut häneen etäisyyttä JO ENNEN MINIÄÄ ja että nyt miniä nimenomaan yrittää pitää yhteyttä mummoon. Ja silti miniä on paska.

Ja loppu onkin sitten uhripieni-minäreppana-kuolenkinkohta-martttyyri-kyynel-osastoa.

Arveletko että 77 v mummolla on vuosia edessä rajattomasti, ettei saisi jo taivaalliset asiat olla mielessä?

Ai olet näitä jotka kiristää tällä

Kohta kuolen ja sitten olette tyytyväisiä -horinalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle miniä ilmoitti vaikken juuri soitellut kuin jotain hyvää joulua, laitoin lahjarahan pankkiin, ja mitä kuuluu whs - viestejä pojalle laitoin, että poikasi kyllä ottaa yhteyttä, jos haluaa, ottaa päästä viestisi.

Tämä oli ennen lasta. En koskaan ole käynyt heillä, jonkun kerran käyneet meillä päiväseltään. Puhevälit nyt kohtuulliset, kuvia kyllä saan suloisesta vekarasta.

Ehkä sit olen se ilkeä anoppi joka ei tuu käymään. Tosin en tiedä heidän osoitettaankaan.

Miksi et sitten alunperin ollut yhteydessä omaan lapseesi?

Miksi lähdetään siitä että se perheen vaimo/äiti on se joka hoitaa myös miehensä sosiaaliset suhteet?

Minäkin sain oikein kalenterin kirjan muodossa jossa mieheni suvun kaikki merkkipäivät ja yhteystiedot. Miksi se minulle toimitettiin???

Siis viestit laitoin pojalleni. En miniälle. Miniä siis ilmoitti että poikaani/heitä ärsytttää viestini, en udellut, en vaatinut, en valittanut, tuommoisia hei , mitä kuuluu viestejä ehkä kaksi kuussa.

Miniä siis itse otti asiakseen valvoa poikani viestliikennettä. Nyt on tilanne parempi, viestin miniälle suoraan ts. Kiitän kuvista.

Tai sitten se poikasi valitti sinusta jatkuvasti ja miniä toivoi että setvit asiasi poikasi kanssa.

Kyllä poika sinkkuaikana osasi ihan itse kivahdella minulle kun vielä hallitsi omaa puhelintaan.

Kertokaas, onko kaks viestiä kuukaudessa, ihan turhaa small talkkia, liikaa tosiaan? Eikö siis äiti (iäkäs) ilmaista että muistaa tämänkin lapsensa ?

Ja nyt kun kotona on joku jolle marmattaa sinusta, marmatti koko ajan.

Kukaan ei jaksa tuollaista marttyyriä!

Nyt loukkaat minua. Kodissamme laoset olleet ihan hyvin kohdeltuja, kunnollisia, koumumenestys jokaisella hyvä. Lapseni lähti armeijan jälkeen opiskelemaan kauas, itsenäistyi, joskus autettiin rahallisesti. Vai on marttyyri jos jotain elonmerkkiä antaa itsestään?

Teidän nuorten röyhkeys on uskomaton.

Onko kaikki miniät sitä mieltä että puolison äiti on marttyyri jos toivottaa tekstiviestilllä hyvää joulua, ehkä joskus tammikuun lopulla jonkun mitä kuuluu, mukavaa viikonloppua.

Itse kirjoitit, että poikasi kivahteli sinulle jo sinkkunakin. Eli ei se poikasi sinua jumaloi tai seuraasi kaipaa, vaan marmattaa sinusta ja se vaimo yrittää tasoitella ja pitää välejä. Mutta klassiseen tapaan sinä syytät kaikesta vaimoa.

Vaimo yrittää sen sijaan pitää asiallisia välejä, lähetellä kuvia ja kuulostella kuulumisia ja sinä haukut!

Onko sulla päässä vikaa?  Kuka tuossa haukkuu?

Sinä.

Ja ihan vierasta ihmistä, jota et tunne etkä tiedä mitään muuta kuin sen mitä hän vähän on kirjoittanut.  Ihan asiallista tekstiä jopa.

Teillä nuoremmilla tuntuu olevan tuo marttyyriksi haukkuminen ihan verissä.  Joku laittaa pari kertaa kuussa pojalleen tai miniälleen hyvin tavanomaisia viestejä, niin kuin ihmissuhteissa usein tehdään, niin sinä haukut marttyyriksi.  Ja päästäsi keksit vielä lisää ihme tarinaa.  

Hoh hoh, ei ihme ettei ihmiset tule toimeen keskenään isommillakaan areenoilla, kun tavan kansalaisten tavallisistakin asioista saadaan kehiteltyä mielikuvitustarinoita.

Jopa väitetään että on rääkätty poikaansa pienenä, vailla minkäänlaista tietoa ja viitettä, ei taivas sentään.   

Sinä et edelleenkään tiedä täällä kirjoittavien ikää, eikä se vanhuus takaa mitään viisautta.

Kyseisen kirjoittajan (sinun?) omissa teksteissä lukee, että poika on halunnut häneen etäisyyttä JO ENNEN MINIÄÄ ja että nyt miniä nimenomaan yrittää pitää yhteyttä mummoon. Ja silti miniä on paska.

Ja loppu onkin sitten uhripieni-minäreppana-kuolenkinkohta-martttyyri-kyynel-osastoa.

Arveletko että 77 v mummolla on vuosia edessä rajattomasti, ettei saisi jo taivaalliset asiat olla mielessä?

Ai olet näitä jotka kiristää tällä

Kohta kuolen ja sitten olette tyytyväisiä -horinalla.

En voi sitäkään luvata etten kuole. Hautausohjeet olen lapsille antanut, näyttänyt tarpeellisten papereiden paikat ja koko ajan teen kuolinsiivousta.

Olen realisti, en raivopää nälvijä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi ei ole ihminenkään. Hänelle voi sanoa mitä vaan, hänen pitää aikuisena kestää kaikki epäkohteliaisuus ja moitteet:

ulkonäkö ( ehkä ylipaino) , kodin sisustus joka on vanhaa, ruoat, kahvileivät, äänensävy. Huokailla silmiä pyöritellen jos anoppi kertoo lonkkaleikkausjonosta tms. Tai siivoajan hinnoista.

Miniän pitää pitää puolensa ja keskustelun pyöriä miniää kiinnostavissa asioissa.

No jopas olet oudon pojan kasvattanut, kun on tuollaisen pirun löytänyt ja vielä rakastaakin häntä ja haluaa elää hänen kanssaan.

Etkö tunnistanut, tuohan oli tiivistelmä miniöiden kirjoituksista.

Ei mitenkään minuun liittyvä, mistä tiedät onko minulla miniöitä tai vävyjäkään?

Naisen elämänkaari:

0-20v: harjoitellaan nukkeleikkiä

20-30v: mangutaan nukkeleikkiä mieheltä

30-45v: nukkeleikki

45-55v: nuppi sekoaa kun nukkeleikki on takana -> häiriökäyttäytymistä

55v->: mangutaan nukkeleikkiä lapsiltaan

Siinä vähän osviittaa juurisyihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa syy miksi miniä/ t ärsyttää on ajatus halusta hoitaa lapsia. Olen hoitoalalla, minulle riittää hyvin vierailu silloin tällöin, en halua mennä hoitamaan tai ottaa lapsenlapsia hoitooni kuukausittain.

Miksi koet että ne SUN OMAN LAPSESI LAPSET on "miniän lapsia"?

Poikani ymmärtää, että täyttä työviikkoa tekevä ei välttämättä halua hoitaa lapsenlapsia vapaapäivänä, mutta miniästä viikolle sattuva vapaapäivä on niin ekstraa, että silloin voi hyvin tulla hoitamaan, vaikka seuraavana vuorona olisikin illalla alkava yövuoro. Tai kun meillä on 1/3 viikonlopusta vapaa ja menen mökille, luuletko, että haluan joka kerta ottaa lapsia mukaan.