Hei anopit? Miksi miniä alkaa lapsen myötä ärsyttää?

Vierailija kirjoitti:

Minulle miniä ilmoitti vaikken juuri soitellut kuin jotain hyvää joulua, laitoin lahjarahan pankkiin, ja mitä kuuluu whs - viestejä pojalle laitoin, että poikasi kyllä ottaa yhteyttä, jos haluaa, ottaa päästä viestisi.

Tämä oli ennen lasta. En koskaan ole käynyt heillä, jonkun kerran käyneet meillä päiväseltään. Puhevälit nyt kohtuulliset, kuvia kyllä saan suloisesta vekarasta.

Ehkä sit olen se ilkeä anoppi joka ei tuu käymään. Tosin en tiedä heidän osoitettaankaan.

Miksi et sitten alunperin ollut yhteydessä omaan lapseesi?

Miksi lähdetään siitä että se perheen vaimo/äiti on se joka hoitaa myös miehensä sosiaaliset suhteet?

Minäkin sain oikein kalenterin kirjan muodossa jossa mieheni suvun kaikki merkkipäivät ja yhteystiedot. Miksi se minulle toimitettiin???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle miniä ilmoitti vaikken juuri soitellut kuin jotain hyvää joulua, laitoin lahjarahan pankkiin, ja mitä kuuluu whs - viestejä pojalle laitoin, että poikasi kyllä ottaa yhteyttä, jos haluaa, ottaa päästä viestisi.

Tämä oli ennen lasta. En koskaan ole käynyt heillä, jonkun kerran käyneet meillä päiväseltään. Puhevälit nyt kohtuulliset, kuvia kyllä saan suloisesta vekarasta.

Ehkä sit olen se ilkeä anoppi joka ei tuu käymään. Tosin en tiedä heidän osoitettaankaan.

Miksi et sitten alunperin ollut yhteydessä omaan lapseesi?

Miksi lähdetään siitä että se perheen vaimo/äiti on se joka hoitaa myös miehensä sosiaaliset suhteet?

Minäkin sain oikein kalenterin kirjan muodossa jossa mieheni suvun kaikki merkkipäivät ja yhteystiedot. Miksi se minulle toimitettiin???

Siis viestit laitoin pojalleni. En miniälle. Miniä siis ilmoitti että poikaani/heitä ärsytttää viestini, en udellut, en vaatinut, en valittanut, tuommoisia hei , mitä kuuluu viestejä ehkä kaksi kuussa.

Miniä siis itse otti asiakseen valvoa poikani viestliikennettä. Nyt on tilanne parempi, viestin miniälle suoraan ts. Kiitän kuvista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle miniä ilmoitti vaikken juuri soitellut kuin jotain hyvää joulua, laitoin lahjarahan pankkiin, ja mitä kuuluu whs - viestejä pojalle laitoin, että poikasi kyllä ottaa yhteyttä, jos haluaa, ottaa päästä viestisi.

Tämä oli ennen lasta. En koskaan ole käynyt heillä, jonkun kerran käyneet meillä päiväseltään. Puhevälit nyt kohtuulliset, kuvia kyllä saan suloisesta vekarasta.

Ehkä sit olen se ilkeä anoppi joka ei tuu käymään. Tosin en tiedä heidän osoitettaankaan.

Miksi et sitten alunperin ollut yhteydessä omaan lapseesi?

Miksi lähdetään siitä että se perheen vaimo/äiti on se joka hoitaa myös miehensä sosiaaliset suhteet?

Minäkin sain oikein kalenterin kirjan muodossa jossa mieheni suvun kaikki merkkipäivät ja yhteystiedot. Miksi se minulle toimitettiin???

Siis viestit laitoin pojalleni. En miniälle. Miniä siis ilmoitti että poikaani/heitä ärsytttää viestini, en udellut, en vaatinut, en valittanut, tuommoisia hei , mitä kuuluu viestejä ehkä kaksi kuussa.

Miniä siis itse otti asiakseen valvoa poikani viestliikennettä. Nyt on tilanne parempi, viestin miniälle suoraan ts. Kiitän kuvista.

Tai sitten se poikasi valitti sinusta jatkuvasti ja miniä toivoi että setvit asiasi poikasi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle miniä ilmoitti vaikken juuri soitellut kuin jotain hyvää joulua, laitoin lahjarahan pankkiin, ja mitä kuuluu whs - viestejä pojalle laitoin, että poikasi kyllä ottaa yhteyttä, jos haluaa, ottaa päästä viestisi.

Tämä oli ennen lasta. En koskaan ole käynyt heillä, jonkun kerran käyneet meillä päiväseltään. Puhevälit nyt kohtuulliset, kuvia kyllä saan suloisesta vekarasta.

Ehkä sit olen se ilkeä anoppi joka ei tuu käymään. Tosin en tiedä heidän osoitettaankaan.

Miksi et sitten alunperin ollut yhteydessä omaan lapseesi?

Miksi lähdetään siitä että se perheen vaimo/äiti on se joka hoitaa myös miehensä sosiaaliset suhteet?

Minäkin sain oikein kalenterin kirjan muodossa jossa mieheni suvun kaikki merkkipäivät ja yhteystiedot. Miksi se minulle toimitettiin???

Siis viestit laitoin pojalleni. En miniälle. Miniä siis ilmoitti että poikaani/heitä ärsytttää viestini, en udellut, en vaatinut, en valittanut, tuommoisia hei , mitä kuuluu viestejä ehkä kaksi kuussa.

Miniä siis itse otti asiakseen valvoa poikani viestliikennettä. Nyt on tilanne parempi, viestin miniälle suoraan ts. Kiitän kuvista.

Tai sitten se poikasi valitti sinusta jatkuvasti ja miniä toivoi että setvit asiasi poikasi kanssa.

Niinhän se sitren kai on, vaimo on perheenpää, määrää miehensä suhteesta miehen sukuun. Oma äiti on toista, äitilässä vietetään viikonloput ja lomat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle miniä ilmoitti vaikken juuri soitellut kuin jotain hyvää joulua, laitoin lahjarahan pankkiin, ja mitä kuuluu whs - viestejä pojalle laitoin, että poikasi kyllä ottaa yhteyttä, jos haluaa, ottaa päästä viestisi.

Tämä oli ennen lasta. En koskaan ole käynyt heillä, jonkun kerran käyneet meillä päiväseltään. Puhevälit nyt kohtuulliset, kuvia kyllä saan suloisesta vekarasta.

Ehkä sit olen se ilkeä anoppi joka ei tuu käymään. Tosin en tiedä heidän osoitettaankaan.

Miksi et sitten alunperin ollut yhteydessä omaan lapseesi?

Miksi lähdetään siitä että se perheen vaimo/äiti on se joka hoitaa myös miehensä sosiaaliset suhteet?

Minäkin sain oikein kalenterin kirjan muodossa jossa mieheni suvun kaikki merkkipäivät ja yhteystiedot. Miksi se minulle toimitettiin???

Siis viestit laitoin pojalleni. En miniälle. Miniä siis ilmoitti että poikaani/heitä ärsytttää viestini, en udellut, en vaatinut, en valittanut, tuommoisia hei , mitä kuuluu viestejä ehkä kaksi kuussa.

Miniä siis itse otti asiakseen valvoa poikani viestliikennettä. Nyt on tilanne parempi, viestin miniälle suoraan ts. Kiitän kuvista.

Tai sitten se poikasi valitti sinusta jatkuvasti ja miniä toivoi että setvit asiasi poikasi kanssa.

Kyllä poika sinkkuaikana osasi ihan itse kivahdella minulle kun vielä hallitsi omaa puhelintaan.

Kertokaas, onko kaks viestiä kuukaudessa, ihan turhaa small talkkia, liikaa tosiaan? Eikö siis äiti (iäkäs) ilmaista että muistaa tämänkin lapsensa ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle miniä ilmoitti vaikken juuri soitellut kuin jotain hyvää joulua, laitoin lahjarahan pankkiin, ja mitä kuuluu whs - viestejä pojalle laitoin, että poikasi kyllä ottaa yhteyttä, jos haluaa, ottaa päästä viestisi.

Tämä oli ennen lasta. En koskaan ole käynyt heillä, jonkun kerran käyneet meillä päiväseltään. Puhevälit nyt kohtuulliset, kuvia kyllä saan suloisesta vekarasta.

Ehkä sit olen se ilkeä anoppi joka ei tuu käymään. Tosin en tiedä heidän osoitettaankaan.

Miksi et sitten alunperin ollut yhteydessä omaan lapseesi?

Miksi lähdetään siitä että se perheen vaimo/äiti on se joka hoitaa myös miehensä sosiaaliset suhteet?

Minäkin sain oikein kalenterin kirjan muodossa jossa mieheni suvun kaikki merkkipäivät ja yhteystiedot. Miksi se minulle toimitettiin???

Siis viestit laitoin pojalleni. En miniälle. Miniä siis ilmoitti että poikaani/heitä ärsytttää viestini, en udellut, en vaatinut, en valittanut, tuommoisia hei , mitä kuuluu viestejä ehkä kaksi kuussa.

Miniä siis itse otti asiakseen valvoa poikani viestliikennettä. Nyt on tilanne parempi, viestin miniälle suoraan ts. Kiitän kuvista.

Tai sitten se poikasi valitti sinusta jatkuvasti ja miniä toivoi että setvit asiasi poikasi kanssa.

Kyllä poika sinkkuaikana osasi ihan itse kivahdella minulle kun vielä hallitsi omaa puhelintaan.

Kertokaas, onko kaks viestiä kuukaudessa, ihan turhaa small talkkia, liikaa tosiaan? Eikö siis äiti (iäkäs) ilmaista että muistaa tämänkin lapsensa ?

Ja nyt kun kotona on joku jolle marmattaa sinusta, marmatti koko ajan.

Kukaan ei jaksa tuollaista marttyyriä!

anoppinen kirjoitti:

Itse aikanaan ensimmäisen lapsen saatuani olin kauhean herkkä ja epävarma anopin seurassa.  Tosin tiedostin sen vasta jälkikäteen. Anopin hyväntahtoinenkin neuvo tai ohje sai mut heti jollain tapaa puolustusasemiin.  Minä muutuin,  ei anoppi. 

Nyt  koitan vuorostani välttää oman miniäni suhteen ettei "annas kun näytän" tilanteita edes syntyisi.  Tyttäreni vauvan kanssa ei  tullut vastaavia "jännitteitä".  Hän tietää ja tuntee tapani, eikä ota niin vakavasti.   

Eli sietää hullaantuneen isoäidin vanhanaikaisia neuvoja,  vaikkei niitä ikänään noudattaisi :)   

Ja kuitenkin arvostan suuresti edesmennyttä anoppiani.  Miniäni on aivan ihana (vaikka emme aina ihan samoin asioista ajattelekaan) ja kaikki lapsenlapseni ovat ihan yhtä rakkaita.

Jostain syystä omalta äidiltä sitä sietää paljon enemmän kuin puolison äidiltä.  

En siedä omalta äidiltä yhtään enempää. Mutta hän uskoo kun hänelle sanoo, että enää vauvalle ei juoteta appelsiinimehua. Anoppi jää vänkäämään asiasta ja tuomitsee uudet käytännöt, esim. Lapsentahtisen ruokailun, ihan hyvin on lapset voineet vaikka ovat syöneet neljän tunnin välein (ja huutaneet paljon). Siinä ehkä meillä suurin ero anopissa ja omassa äidissä. Äidille kun sanoo, että nykyään hoidetaan näin hän tottelee, anoppi taas tekee omiaan heti kun kääntää selän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle miniä ilmoitti vaikken juuri soitellut kuin jotain hyvää joulua, laitoin lahjarahan pankkiin, ja mitä kuuluu whs - viestejä pojalle laitoin, että poikasi kyllä ottaa yhteyttä, jos haluaa, ottaa päästä viestisi.

Tämä oli ennen lasta. En koskaan ole käynyt heillä, jonkun kerran käyneet meillä päiväseltään. Puhevälit nyt kohtuulliset, kuvia kyllä saan suloisesta vekarasta.

Ehkä sit olen se ilkeä anoppi joka ei tuu käymään. Tosin en tiedä heidän osoitettaankaan.

Miksi et sitten alunperin ollut yhteydessä omaan lapseesi?

Miksi lähdetään siitä että se perheen vaimo/äiti on se joka hoitaa myös miehensä sosiaaliset suhteet?

Minäkin sain oikein kalenterin kirjan muodossa jossa mieheni suvun kaikki merkkipäivät ja yhteystiedot. Miksi se minulle toimitettiin???

Siis viestit laitoin pojalleni. En miniälle. Miniä siis ilmoitti että poikaani/heitä ärsytttää viestini, en udellut, en vaatinut, en valittanut, tuommoisia hei , mitä kuuluu viestejä ehkä kaksi kuussa.

Miniä siis itse otti asiakseen valvoa poikani viestliikennettä. Nyt on tilanne parempi, viestin miniälle suoraan ts. Kiitän kuvista.

Tai sitten se poikasi valitti sinusta jatkuvasti ja miniä toivoi että setvit asiasi poikasi kanssa.

Kyllä poika sinkkuaikana osasi ihan itse kivahdella minulle kun vielä hallitsi omaa puhelintaan.

Kertokaas, onko kaks viestiä kuukaudessa, ihan turhaa small talkkia, liikaa tosiaan? Eikö siis äiti (iäkäs) ilmaista että muistaa tämänkin lapsensa ?

Ja nyt kun kotona on joku jolle marmattaa sinusta, marmatti koko ajan.

Kukaan ei jaksa tuollaista marttyyriä!

Nyt loukkaat minua. Kodissamme laoset olleet ihan hyvin kohdeltuja, kunnollisia, koumumenestys jokaisella hyvä. Lapseni lähti armeijan jälkeen opiskelemaan kauas, itsenäistyi, joskus autettiin rahallisesti. Vai on marttyyri jos jotain elonmerkkiä antaa itsestään?

Teidän nuorten röyhkeys on uskomaton.

Onko kaikki miniät sitä mieltä että puolison äiti on marttyyri jos toivottaa tekstiviestilllä hyvää joulua, ehkä joskus tammikuun lopulla jonkun mitä kuuluu, mukavaa viikonloppua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle miniä ilmoitti vaikken juuri soitellut kuin jotain hyvää joulua, laitoin lahjarahan pankkiin, ja mitä kuuluu whs - viestejä pojalle laitoin, että poikasi kyllä ottaa yhteyttä, jos haluaa, ottaa päästä viestisi.

Tämä oli ennen lasta. En koskaan ole käynyt heillä, jonkun kerran käyneet meillä päiväseltään. Puhevälit nyt kohtuulliset, kuvia kyllä saan suloisesta vekarasta.

Ehkä sit olen se ilkeä anoppi joka ei tuu käymään. Tosin en tiedä heidän osoitettaankaan.

Miksi et sitten alunperin ollut yhteydessä omaan lapseesi?

Miksi lähdetään siitä että se perheen vaimo/äiti on se joka hoitaa myös miehensä sosiaaliset suhteet?

Minäkin sain oikein kalenterin kirjan muodossa jossa mieheni suvun kaikki merkkipäivät ja yhteystiedot. Miksi se minulle toimitettiin???

Siis viestit laitoin pojalleni. En miniälle. Miniä siis ilmoitti että poikaani/heitä ärsytttää viestini, en udellut, en vaatinut, en valittanut, tuommoisia hei , mitä kuuluu viestejä ehkä kaksi kuussa.

Miniä siis itse otti asiakseen valvoa poikani viestliikennettä. Nyt on tilanne parempi, viestin miniälle suoraan ts. Kiitän kuvista.

Tai sitten se poikasi valitti sinusta jatkuvasti ja miniä toivoi että setvit asiasi poikasi kanssa.

Kyllä poika sinkkuaikana osasi ihan itse kivahdella minulle kun vielä hallitsi omaa puhelintaan.

Kertokaas, onko kaks viestiä kuukaudessa, ihan turhaa small talkkia, liikaa tosiaan? Eikö siis äiti (iäkäs) ilmaista että muistaa tämänkin lapsensa ?

Ja nyt kun kotona on joku jolle marmattaa sinusta, marmatti koko ajan.

Kukaan ei jaksa tuollaista marttyyriä!

Nyt loukkaat minua. Kodissamme laoset olleet ihan hyvin kohdeltuja, kunnollisia, koumumenestys jokaisella hyvä. Lapseni lähti armeijan jälkeen opiskelemaan kauas, itsenäistyi, joskus autettiin rahallisesti. Vai on marttyyri jos jotain elonmerkkiä antaa itsestään?

Teidän nuorten röyhkeys on uskomaton.

Onko kaikki miniät sitä mieltä että puolison äiti on marttyyri jos toivottaa tekstiviestilllä hyvää joulua, ehkä joskus tammikuun lopulla jonkun mitä kuuluu, mukavaa viikonloppua.

Itse kirjoitit, että poikasi kivahteli sinulle jo sinkkunakin. Eli ei se poikasi sinua jumaloi tai seuraasi kaipaa, vaan marmattaa sinusta ja se vaimo yrittää tasoitella ja pitää välejä. Mutta klassiseen tapaan sinä syytät kaikesta vaimoa.

Vaimo yrittää sen sijaan pitää asiallisia välejä, lähetellä kuvia ja kuulostella kuulumisia ja sinä haukut!

Minä olen miniä, mutta yritän vastata. Anoppini oli todella mukava ennen lapsen syntymää ja yhä on monella tavalla mukava ihminen. Lapseen liittyvissä asioissa kuitenkin tuntuu, että anopilta ei saa pyytää mitään. Anoppi haluaa itse valita, miten auttaa. Jos pyytäisin, että voiko anoppi auttaa ja laittaa ruokaa, niin anoppi silittää vauvan harsot (meillä ei silitetä koskaan). Anoppi haluaa hankkia lapselle vaatteen ja kerron, että pyjamalle olisi tarve, niin saadaan vauvalle pipo ja kaulahuivi. Eli ilmeisesti minä olen se vaikea, jos pyydän jotain ja niin rajoitan anopin tapaa olla isovanhempi. Sitten taas jos pyydän itselleni jotain apua, vaikka anoppia auttamaan hiusteni leikkaamisessa, niin tämän anoppi tekee oikein mielellään. En siis ihan ymmärrä, miksi juuri lapsen kohdalla anoppi on niin tarkka siitä, että ei kuuntele toiveitamme ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

anoppinen kirjoitti:

Itse aikanaan ensimmäisen lapsen saatuani olin kauhean herkkä ja epävarma anopin seurassa.  Tosin tiedostin sen vasta jälkikäteen. Anopin hyväntahtoinenkin neuvo tai ohje sai mut heti jollain tapaa puolustusasemiin.  Minä muutuin,  ei anoppi. 

Nyt  koitan vuorostani välttää oman miniäni suhteen ettei "annas kun näytän" tilanteita edes syntyisi.  Tyttäreni vauvan kanssa ei  tullut vastaavia "jännitteitä".  Hän tietää ja tuntee tapani, eikä ota niin vakavasti.   

Eli sietää hullaantuneen isoäidin vanhanaikaisia neuvoja,  vaikkei niitä ikänään noudattaisi :)   

Ja kuitenkin arvostan suuresti edesmennyttä anoppiani.  Miniäni on aivan ihana (vaikka emme aina ihan samoin asioista ajattelekaan) ja kaikki lapsenlapseni ovat ihan yhtä rakkaita.

Jostain syystä omalta äidiltä sitä sietää paljon enemmän kuin puolison äidiltä.  

En siedä omalta äidiltä yhtään enempää. Mutta hän uskoo kun hänelle sanoo, että enää vauvalle ei juoteta appelsiinimehua. Anoppi jää vänkäämään asiasta ja tuomitsee uudet käytännöt, esim. Lapsentahtisen ruokailun, ihan hyvin on lapset voineet vaikka ovat syöneet neljän tunnin välein (ja huutaneet paljon). Siinä ehkä meillä suurin ero anopissa ja omassa äidissä. Äidille kun sanoo, että nykyään hoidetaan näin hän tottelee, anoppi taas tekee omiaan heti kun kääntää selän.

Minkä ikäinen anoppisi on? Kuulostaa omalta anopiltani, joka olisi nyt noin 100-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle miniä ilmoitti vaikken juuri soitellut kuin jotain hyvää joulua, laitoin lahjarahan pankkiin, ja mitä kuuluu whs - viestejä pojalle laitoin, että poikasi kyllä ottaa yhteyttä, jos haluaa, ottaa päästä viestisi.

Tämä oli ennen lasta. En koskaan ole käynyt heillä, jonkun kerran käyneet meillä päiväseltään. Puhevälit nyt kohtuulliset, kuvia kyllä saan suloisesta vekarasta.

Ehkä sit olen se ilkeä anoppi joka ei tuu käymään. Tosin en tiedä heidän osoitettaankaan.

Miksi et sitten alunperin ollut yhteydessä omaan lapseesi?

Miksi lähdetään siitä että se perheen vaimo/äiti on se joka hoitaa myös miehensä sosiaaliset suhteet?

Minäkin sain oikein kalenterin kirjan muodossa jossa mieheni suvun kaikki merkkipäivät ja yhteystiedot. Miksi se minulle toimitettiin???

Siis viestit laitoin pojalleni. En miniälle. Miniä siis ilmoitti että poikaani/heitä ärsytttää viestini, en udellut, en vaatinut, en valittanut, tuommoisia hei , mitä kuuluu viestejä ehkä kaksi kuussa.

Miniä siis itse otti asiakseen valvoa poikani viestliikennettä. Nyt on tilanne parempi, viestin miniälle suoraan ts. Kiitän kuvista.

Sun poika ei halua olla tekemisissä. Jos aidosti menisit itseesi, niin syykin varmasti löytyisi. Eikä se ole hirviöminiä. Miksi ihmeessä poikasi olisi yhdessä sellaisen ihmisen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen miniä, mutta yritän vastata. Anoppini oli todella mukava ennen lapsen syntymää ja yhä on monella tavalla mukava ihminen. Lapseen liittyvissä asioissa kuitenkin tuntuu, että anopilta ei saa pyytää mitään. Anoppi haluaa itse valita, miten auttaa. Jos pyytäisin, että voiko anoppi auttaa ja laittaa ruokaa, niin anoppi silittää vauvan harsot (meillä ei silitetä koskaan). Anoppi haluaa hankkia lapselle vaatteen ja kerron, että pyjamalle olisi tarve, niin saadaan vauvalle pipo ja kaulahuivi. Eli ilmeisesti minä olen se vaikea, jos pyydän jotain ja niin rajoitan anopin tapaa olla isovanhempi. Sitten taas jos pyydän itselleni jotain apua, vaikka anoppia auttamaan hiusteni leikkaamisessa, niin tämän anoppi tekee oikein mielellään. En siis ihan ymmärrä, miksi juuri lapsen kohdalla anoppi on niin tarkka siitä, että ei kuuntele toiveitamme ollenkaan.

Koska hän kokee sen piikomiseksi eikä myöskään kestä sitä että sinä olisit jotenkni hänen ja lapsen välissä tai häntä ylempänä lapsen suhteen. Hän haluaa olla "suorassa yhteydessä" lapseen ilman ikäviä välikäsiä.

Minun äitini on samanlainen. Paitsi että ei auta minua missään ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen miniä, mutta yritän vastata. Anoppini oli todella mukava ennen lapsen syntymää ja yhä on monella tavalla mukava ihminen. Lapseen liittyvissä asioissa kuitenkin tuntuu, että anopilta ei saa pyytää mitään. Anoppi haluaa itse valita, miten auttaa. Jos pyytäisin, että voiko anoppi auttaa ja laittaa ruokaa, niin anoppi silittää vauvan harsot (meillä ei silitetä koskaan). Anoppi haluaa hankkia lapselle vaatteen ja kerron, että pyjamalle olisi tarve, niin saadaan vauvalle pipo ja kaulahuivi. Eli ilmeisesti minä olen se vaikea, jos pyydän jotain ja niin rajoitan anopin tapaa olla isovanhempi. Sitten taas jos pyydän itselleni jotain apua, vaikka anoppia auttamaan hiusteni leikkaamisessa, niin tämän anoppi tekee oikein mielellään. En siis ihan ymmärrä, miksi juuri lapsen kohdalla anoppi on niin tarkka siitä, että ei kuuntele toiveitamme ollenkaan.

Älä pyydä mitään. Ei kukaan halua tehdä vastenmielisiä juttuja. Ja jos haluat jonkun tietyn vaatteen lapsellesi, niin lähetä siitä kuva ja kerro paikka, mistä niitä saa ostettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen miniä, mutta yritän vastata. Anoppini oli todella mukava ennen lapsen syntymää ja yhä on monella tavalla mukava ihminen. Lapseen liittyvissä asioissa kuitenkin tuntuu, että anopilta ei saa pyytää mitään. Anoppi haluaa itse valita, miten auttaa. Jos pyytäisin, että voiko anoppi auttaa ja laittaa ruokaa, niin anoppi silittää vauvan harsot (meillä ei silitetä koskaan). Anoppi haluaa hankkia lapselle vaatteen ja kerron, että pyjamalle olisi tarve, niin saadaan vauvalle pipo ja kaulahuivi. Eli ilmeisesti minä olen se vaikea, jos pyydän jotain ja niin rajoitan anopin tapaa olla isovanhempi. Sitten taas jos pyydän itselleni jotain apua, vaikka anoppia auttamaan hiusteni leikkaamisessa, niin tämän anoppi tekee oikein mielellään. En siis ihan ymmärrä, miksi juuri lapsen kohdalla anoppi on niin tarkka siitä, että ei kuuntele toiveitamme ollenkaan.

Älä pyydä mitään. Ei kukaan halua tehdä vastenmielisiä juttuja. Ja jos haluat jonkun tietyn vaatteen lapsellesi, niin lähetä siitä kuva ja kerro paikka, mistä niitä saa ostettua.

Normaaleissa ihmissuhteissa voi pyytää asioita. Mitä vastenmielistä mahtaa olla siinä, että ostaisi lapsenlapselleen pyjaman?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle miniä ilmoitti vaikken juuri soitellut kuin jotain hyvää joulua, laitoin lahjarahan pankkiin, ja mitä kuuluu whs - viestejä pojalle laitoin, että poikasi kyllä ottaa yhteyttä, jos haluaa, ottaa päästä viestisi.

Tämä oli ennen lasta. En koskaan ole käynyt heillä, jonkun kerran käyneet meillä päiväseltään. Puhevälit nyt kohtuulliset, kuvia kyllä saan suloisesta vekarasta.

Ehkä sit olen se ilkeä anoppi joka ei tuu käymään. Tosin en tiedä heidän osoitettaankaan.

Miksi et sitten alunperin ollut yhteydessä omaan lapseesi?

Miksi lähdetään siitä että se perheen vaimo/äiti on se joka hoitaa myös miehensä sosiaaliset suhteet?

Minäkin sain oikein kalenterin kirjan muodossa jossa mieheni suvun kaikki merkkipäivät ja yhteystiedot. Miksi se minulle toimitettiin???

Siis viestit laitoin pojalleni. En miniälle. Miniä siis ilmoitti että poikaani/heitä ärsytttää viestini, en udellut, en vaatinut, en valittanut, tuommoisia hei , mitä kuuluu viestejä ehkä kaksi kuussa.

Miniä siis itse otti asiakseen valvoa poikani viestliikennettä. Nyt on tilanne parempi, viestin miniälle suoraan ts. Kiitän kuvista.

Tai sitten se poikasi valitti sinusta jatkuvasti ja miniä toivoi että setvit asiasi poikasi kanssa.

Kyllä poika sinkkuaikana osasi ihan itse kivahdella minulle kun vielä hallitsi omaa puhelintaan.

Kertokaas, onko kaks viestiä kuukaudessa, ihan turhaa small talkkia, liikaa tosiaan? Eikö siis äiti (iäkäs) ilmaista että muistaa tämänkin lapsensa ?

Ja nyt kun kotona on joku jolle marmattaa sinusta, marmatti koko ajan.

Kukaan ei jaksa tuollaista marttyyriä!

Nyt loukkaat minua. Kodissamme laoset olleet ihan hyvin kohdeltuja, kunnollisia, koumumenestys jokaisella hyvä. Lapseni lähti armeijan jälkeen opiskelemaan kauas, itsenäistyi, joskus autettiin rahallisesti. Vai on marttyyri jos jotain elonmerkkiä antaa itsestään?

Teidän nuorten röyhkeys on uskomaton.

Onko kaikki miniät sitä mieltä että puolison äiti on marttyyri jos toivottaa tekstiviestilllä hyvää joulua, ehkä joskus tammikuun lopulla jonkun mitä kuuluu, mukavaa viikonloppua.

Itse kirjoitit, että poikasi kivahteli sinulle jo sinkkunakin. Eli ei se poikasi sinua jumaloi tai seuraasi kaipaa, vaan marmattaa sinusta ja se vaimo yrittää tasoitella ja pitää välejä. Mutta klassiseen tapaan sinä syytät kaikesta vaimoa.

Vaimo yrittää sen sijaan pitää asiallisia välejä, lähetellä kuvia ja kuulostella kuulumisia ja sinä haukut!

Enhän hauku vaan sanoinkin että lapsen tultua on asialliset välit.

Kyseessä on kuopus, iltatähti. Oli vaikea joskus opiskelijan kanssa joka kuitenkin tarvitsee raha- apua mutta suuttuu jos yrittää keskustella asumisesta tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle miniä ilmoitti vaikken juuri soitellut kuin jotain hyvää joulua, laitoin lahjarahan pankkiin, ja mitä kuuluu whs - viestejä pojalle laitoin, että poikasi kyllä ottaa yhteyttä, jos haluaa, ottaa päästä viestisi.

Tämä oli ennen lasta. En koskaan ole käynyt heillä, jonkun kerran käyneet meillä päiväseltään. Puhevälit nyt kohtuulliset, kuvia kyllä saan suloisesta vekarasta.

Ehkä sit olen se ilkeä anoppi joka ei tuu käymään. Tosin en tiedä heidän osoitettaankaan.

Miksi et sitten alunperin ollut yhteydessä omaan lapseesi?

Miksi lähdetään siitä että se perheen vaimo/äiti on se joka hoitaa myös miehensä sosiaaliset suhteet?

Minäkin sain oikein kalenterin kirjan muodossa jossa mieheni suvun kaikki merkkipäivät ja yhteystiedot. Miksi se minulle toimitettiin???

Siis viestit laitoin pojalleni. En miniälle. Miniä siis ilmoitti että poikaani/heitä ärsytttää viestini, en udellut, en vaatinut, en valittanut, tuommoisia hei , mitä kuuluu viestejä ehkä kaksi kuussa.

Miniä siis itse otti asiakseen valvoa poikani viestliikennettä. Nyt on tilanne parempi, viestin miniälle suoraan ts. Kiitän kuvista.

Tai sitten se poikasi valitti sinusta jatkuvasti ja miniä toivoi että setvit asiasi poikasi kanssa.

Kyllä poika sinkkuaikana osasi ihan itse kivahdella minulle kun vielä hallitsi omaa puhelintaan.

Kertokaas, onko kaks viestiä kuukaudessa, ihan turhaa small talkkia, liikaa tosiaan? Eikö siis äiti (iäkäs) ilmaista että muistaa tämänkin lapsensa ?

Ja nyt kun kotona on joku jolle marmattaa sinusta, marmatti koko ajan.

Kukaan ei jaksa tuollaista marttyyriä!

Nyt loukkaat minua. Kodissamme laoset olleet ihan hyvin kohdeltuja, kunnollisia, koumumenestys jokaisella hyvä. Lapseni lähti armeijan jälkeen opiskelemaan kauas, itsenäistyi, joskus autettiin rahallisesti. Vai on marttyyri jos jotain elonmerkkiä antaa itsestään?

Teidän nuorten röyhkeys on uskomaton.

Onko kaikki miniät sitä mieltä että puolison äiti on marttyyri jos toivottaa tekstiviestilllä hyvää joulua, ehkä joskus tammikuun lopulla jonkun mitä kuuluu, mukavaa viikonloppua.

Itse kirjoitit, että poikasi kivahteli sinulle jo sinkkunakin. Eli ei se poikasi sinua jumaloi tai seuraasi kaipaa, vaan marmattaa sinusta ja se vaimo yrittää tasoitella ja pitää välejä. Mutta klassiseen tapaan sinä syytät kaikesta vaimoa.

Vaimo yrittää sen sijaan pitää asiallisia välejä, lähetellä kuvia ja kuulostella kuulumisia ja sinä haukut!

Enhän hauku vaan sanoinkin että lapsen tultua on asialliset välit.

Kyseessä on kuopus, iltatähti. Oli vaikea joskus opiskelijan kanssa joka kuitenkin tarvitsee raha- apua mutta suuttuu jos yrittää keskustella asumisesta tms.

Kuule kun se haukkuminen on ihan tässä samaisessa ketjussa kaikkien nähtävillä.

Menepä nyt hakemaan se peili.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen miniä, mutta yritän vastata. Anoppini oli todella mukava ennen lapsen syntymää ja yhä on monella tavalla mukava ihminen. Lapseen liittyvissä asioissa kuitenkin tuntuu, että anopilta ei saa pyytää mitään. Anoppi haluaa itse valita, miten auttaa. Jos pyytäisin, että voiko anoppi auttaa ja laittaa ruokaa, niin anoppi silittää vauvan harsot (meillä ei silitetä koskaan). Anoppi haluaa hankkia lapselle vaatteen ja kerron, että pyjamalle olisi tarve, niin saadaan vauvalle pipo ja kaulahuivi. Eli ilmeisesti minä olen se vaikea, jos pyydän jotain ja niin rajoitan anopin tapaa olla isovanhempi. Sitten taas jos pyydän itselleni jotain apua, vaikka anoppia auttamaan hiusteni leikkaamisessa, niin tämän anoppi tekee oikein mielellään. En siis ihan ymmärrä, miksi juuri lapsen kohdalla anoppi on niin tarkka siitä, että ei kuuntele toiveitamme ollenkaan.

Älä pyydä mitään. Ei kukaan halua tehdä vastenmielisiä juttuja. Ja jos haluat jonkun tietyn vaatteen lapsellesi, niin lähetä siitä kuva ja kerro paikka, mistä niitä saa ostettua.

Normaaleissa ihmissuhteissa voi pyytää asioita. Mitä vastenmielistä mahtaa olla siinä, että ostaisi lapsenlapselleen pyjaman?

Jos inhoaa ruoanlaittoa, niin ei halua sitä tehdä. Ja juuri tästä pyjamasta pitää lähettää kuva, niin on helppo ostaa oikeanlainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle miniä ilmoitti vaikken juuri soitellut kuin jotain hyvää joulua, laitoin lahjarahan pankkiin, ja mitä kuuluu whs - viestejä pojalle laitoin, että poikasi kyllä ottaa yhteyttä, jos haluaa, ottaa päästä viestisi.

Tämä oli ennen lasta. En koskaan ole käynyt heillä, jonkun kerran käyneet meillä päiväseltään. Puhevälit nyt kohtuulliset, kuvia kyllä saan suloisesta vekarasta.

Ehkä sit olen se ilkeä anoppi joka ei tuu käymään. Tosin en tiedä heidän osoitettaankaan.

Miksi et sitten alunperin ollut yhteydessä omaan lapseesi?

Miksi lähdetään siitä että se perheen vaimo/äiti on se joka hoitaa myös miehensä sosiaaliset suhteet?

Minäkin sain oikein kalenterin kirjan muodossa jossa mieheni suvun kaikki merkkipäivät ja yhteystiedot. Miksi se minulle toimitettiin???

Siis viestit laitoin pojalleni. En miniälle. Miniä siis ilmoitti että poikaani/heitä ärsytttää viestini, en udellut, en vaatinut, en valittanut, tuommoisia hei , mitä kuuluu viestejä ehkä kaksi kuussa.

Miniä siis itse otti asiakseen valvoa poikani viestliikennettä. Nyt on tilanne parempi, viestin miniälle suoraan ts. Kiitän kuvista.

Sun poika ei halua olla tekemisissä. Jos aidosti menisit itseesi, niin syykin varmasti löytyisi. Eikä se ole hirviöminiä. Miksi ihmeessä poikasi olisi yhdessä sellaisen ihmisen kanssa?

Poika lähti liki 20 vuotta sitten opiskelemaan.

Tietysti hänellä on omaa elämänsä enkä siihen ole väkisin tunkemassa.

Ja onneksi en vielä iästäni huolimatt ole avun tarpeessa - onneksi.

Toivon että koen äkkikuoleman kotona etten koskaAn olekaan lapsille taakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle miniä ilmoitti vaikken juuri soitellut kuin jotain hyvää joulua, laitoin lahjarahan pankkiin, ja mitä kuuluu whs - viestejä pojalle laitoin, että poikasi kyllä ottaa yhteyttä, jos haluaa, ottaa päästä viestisi.

Tämä oli ennen lasta. En koskaan ole käynyt heillä, jonkun kerran käyneet meillä päiväseltään. Puhevälit nyt kohtuulliset, kuvia kyllä saan suloisesta vekarasta.

Ehkä sit olen se ilkeä anoppi joka ei tuu käymään. Tosin en tiedä heidän osoitettaankaan.

Miksi et sitten alunperin ollut yhteydessä omaan lapseesi?

Miksi lähdetään siitä että se perheen vaimo/äiti on se joka hoitaa myös miehensä sosiaaliset suhteet?

Minäkin sain oikein kalenterin kirjan muodossa jossa mieheni suvun kaikki merkkipäivät ja yhteystiedot. Miksi se minulle toimitettiin???

Siis viestit laitoin pojalleni. En miniälle. Miniä siis ilmoitti että poikaani/heitä ärsytttää viestini, en udellut, en vaatinut, en valittanut, tuommoisia hei , mitä kuuluu viestejä ehkä kaksi kuussa.

Miniä siis itse otti asiakseen valvoa poikani viestliikennettä. Nyt on tilanne parempi, viestin miniälle suoraan ts. Kiitän kuvista.

Tai sitten se poikasi valitti sinusta jatkuvasti ja miniä toivoi että setvit asiasi poikasi kanssa.

Niinhän se sitren kai on, vaimo on perheenpää, määrää miehensä suhteesta miehen sukuun. Oma äiti on toista, äitilässä vietetään viikonloput ja lomat.

Olen yrittänyt miettiä tasapuolista kohtelua isovanhemmille. Toiset asuvat lähellä ja toiset satojen kilometrien päässä.

Tähän mennessä olen antanut lähellä asuvien käydä silloin kun haluavat (pappa kävi alkuun jopa 4 kertaa päivässä, mummo 4 kertaa viikossa) ja kauemmille isovanhemmille menimme kerran kuussa viikonlopuksi.

Tästä tapaamistahdista lähellä asuvat isovanhemmat alkoivat huomauttelemaan, kun ollaan kaksi päivää poissa ja heille tulee ikävä lasta. Anoppini totesi myös, että jos sukulaiseni tai kaverini haluavat nähdä minua, niin tulevat tänne, koska lapsen kanssa ei matkusteta mihinkään.

Olen pohtinut, että kirjaan kuukauden ajan ylös tunnit mitä vietän lähellä olevien isovanhempien kanssa ja olen yhtä monta tuntia toistenkin isovanhempien kanssa vai olisiko parempi, että ilmoittaisin lähellä oleville isovanhemmille, että tulemme yökylään (koko perhe) viikonlopuksi ja sitten kuukauteen emme tapaa heitä?

Mitä mieltä te muut olette? Kaikki vaatimukset siis esittävät lähellä asuvat isovanhemmat, kaukana asuvat ovat tyytyväisiä siihen mitä saavat.