Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vieläkö uskot rakastuvasi?
Pettymykset, tyytymättömyys itseen, deittailun pinnallisuus, parisuhteen kahleet, ikääntyminen.... jne. On vaikka kuinka paljon syitä miksi ei enää usko rakastuvansa. Miten sinä vieläkö uskot amorin nuolen osuvan sinuun?
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monelle tänne kirjoittaneelle rakkaus tuntuu jonkinlaiselta suorittamiselta. Sitä ei edes uskalleta hakea tai sitten siihen lopulta väsytään. Oikean rakkauden kuitenkin pitäisi antaa energiaa ja virtaa. Kannattaisi ehkä vähän enemmän perehtyä siihen mitä rakkaus oikein on?
Jos on ollut puolet elämästään suhteessa jossa kumpikin oli korviaan myöten rakastunut, molemmilla oli temperamenttinen ja räväkkä luonne, syvälliset keskustelut kesti aamuyöhön asti, seksi oli tulista ja intohimoista mutta samoin myös riidat oli tulisia, toisesta ei pystynyt pitämään näppejä irti, parin päivänkin eron aikana toista tuli ikävä..
Eikö tuollainen kuulosta sinusta henkisesti aika uuvuttavalta elämältä, etenkin jos sitä jatkuu vuosikymmeniä?
Ei hittolainen! Tuota mä just haluun. N50+
Olen kiitollinen että sain kokea tuollaisen suhteen koska ilmeisesti se on aika harvinaista, mutta ei sellainen voinut mitenkään kestää loppuelämää. Joko suhteen olisi pitänyt muuttua ns arkisemmaksi kuten lähes kaikille suhteille käy tai sitten olisimme pysyneet yhdessä ja loppujen lopuksi saaneet kumpikin vatsahaavan. Kuulostaahan tuollainen ajatuksena tosi romanttiselta ja kivalta, mitä se tietysti osan aikaa olikin, mutta ei tavan arki voi olla tuollaista loputtomiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin 5 vuotta sitten, ja viimeiset kolme vuotta olen ollut aktiivisesti Tinder maailmassa.
Näiden viimeisen kolmen vuoden kokemusten jälkeen voin sanoa lähes varmasti että en tule enää koskaan rakastumaan. Kaikki aiemmat positiiviset tunteet naisia kohtaan on tässä vaiheessa aika tehokkaasti myrkytetty pois minusta, jäljellä on enää seksuaalinen kiinnostus naisiin (joka sekin toivon mukaan laskee, kun testotasot lähtee kohta tippumaan).
Mies, 34
Tämä on pelottavaa kuultavaa. Tinder vie kyllä helposti uskon rakkauteen. Toivon sinulle rakkautta, se tulee kyllä muttei etsimällä eikä pingottamalla, vaan sitten kun olet siihen oikealla tavalla avoin ja valmis.
Tinderillä on aika vähän tekemistä rakkauden kanssa. Sen tarkoitus on koukuttaa rakastumisvaiheen hormonimyrskyyn uudestaan ja uudestaan. Surullista jos saa nuoren miehen noin ajattelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monelle tänne kirjoittaneelle rakkaus tuntuu jonkinlaiselta suorittamiselta. Sitä ei edes uskalleta hakea tai sitten siihen lopulta väsytään. Oikean rakkauden kuitenkin pitäisi antaa energiaa ja virtaa. Kannattaisi ehkä vähän enemmän perehtyä siihen mitä rakkaus oikein on?
Jos on ollut puolet elämästään suhteessa jossa kumpikin oli korviaan myöten rakastunut, molemmilla oli temperamenttinen ja räväkkä luonne, syvälliset keskustelut kesti aamuyöhön asti, seksi oli tulista ja intohimoista mutta samoin myös riidat oli tulisia, toisesta ei pystynyt pitämään näppejä irti, parin päivänkin eron aikana toista tuli ikävä..
Eikö tuollainen kuulosta sinusta henkisesti aika uuvuttavalta elämältä, etenkin jos sitä jatkuu vuosikymmeniä?
Ei hittolainen! Tuota mä just haluun. N50+
Olen kiitollinen että sain kokea tuollaisen suhteen koska ilmeisesti se on aika harvinaista, mutta ei sellainen voinut mitenkään kestää loppuelämää. Joko suhteen olisi pitänyt muuttua ns arkisemmaksi kuten lähes kaikille suhteille käy tai sitten olisimme pysyneet yhdessä ja loppujen lopuksi saaneet kumpikin vatsahaavan. Kuulostaahan tuollainen ajatuksena tosi romanttiselta ja kivalta, mitä se tietysti osan aikaa olikin, mutta ei tavan arki voi olla tuollaista loputtomiin.
Oletko nyt "tavallisessa" suhteessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monelle tänne kirjoittaneelle rakkaus tuntuu jonkinlaiselta suorittamiselta. Sitä ei edes uskalleta hakea tai sitten siihen lopulta väsytään. Oikean rakkauden kuitenkin pitäisi antaa energiaa ja virtaa. Kannattaisi ehkä vähän enemmän perehtyä siihen mitä rakkaus oikein on?
Jos on ollut puolet elämästään suhteessa jossa kumpikin oli korviaan myöten rakastunut, molemmilla oli temperamenttinen ja räväkkä luonne, syvälliset keskustelut kesti aamuyöhön asti, seksi oli tulista ja intohimoista mutta samoin myös riidat oli tulisia, toisesta ei pystynyt pitämään näppejä irti, parin päivänkin eron aikana toista tuli ikävä..
Eikö tuollainen kuulosta sinusta henkisesti aika uuvuttavalta elämältä, etenkin jos sitä jatkuu vuosikymmeniä?
Ei hittolainen! Tuota mä just haluun. N50+
Olen kiitollinen että sain kokea tuollaisen suhteen koska ilmeisesti se on aika harvinaista, mutta ei sellainen voinut mitenkään kestää loppuelämää. Joko suhteen olisi pitänyt muuttua ns arkisemmaksi kuten lähes kaikille suhteille käy tai sitten olisimme pysyneet yhdessä ja loppujen lopuksi saaneet kumpikin vatsahaavan. Kuulostaahan tuollainen ajatuksena tosi romanttiselta ja kivalta, mitä se tietysti osan aikaa olikin, mutta ei tavan arki voi olla tuollaista loputtomiin.
Oletko nyt "tavallisessa" suhteessa?
En koska tuon yltiö romanttisen ja tulisen suhteen jälkeen en ole jaksanut edes miettiä uutta suhdetta. Ehkä joskus kaukaisessa tulevaisuudessa taas jaksan / jos tapaan jonkun sopivan, mutta ei missään nimessä nyt yhtään mitään romantiikan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monelle tänne kirjoittaneelle rakkaus tuntuu jonkinlaiselta suorittamiselta. Sitä ei edes uskalleta hakea tai sitten siihen lopulta väsytään. Oikean rakkauden kuitenkin pitäisi antaa energiaa ja virtaa. Kannattaisi ehkä vähän enemmän perehtyä siihen mitä rakkaus oikein on?
No mitä se on?
No vaikka tästä vinkkejä
https://www.nainen.com/professori-listasi-nama-ovat-tosirakkauden-14-om…
Aika harvassa parisuhteessa on käytännössä noin avoin ja laaja rakkauskäsitys. Hienoahan se olisi, jos lähellekään tuollaista pääsisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi rakastua. Se tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Sit se on menoa, jos antautuu rakkauden voimaan.
Niin? Vaikea se on väkisinkään antautua johonkin olemattoman voimaan joka ei omalle kohdalle osu.
Jos osuu niin menoa se sitten on jos tunne on molemminpuolinen. Harvempi vaan enää jaksaa uskoa sen kohdalle osumisen todennäköisyyteen.
Ja sitähän tässä avauksessa kysyttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näyttää ihan huutokauppakeisarilta tossa yhessa insta kuvassa
Sori väärä keskustelu :DD Laitan palstan kiinni
Vierailija kirjoitti:
En usko omalla kohdallani. Alan olla jo liian vanha ja ruma. En myöskään tapaa ihmisiä juuri kovinkaan paljon, enkä ole deittisovelluksissa, ja olen introvertti, joten siinäkin mielessä kaikki romanssit ja rakkaudet ovat ohi tässä elämässä.
Ei se mitään rakkautta ole, kun sinut otetaan ulkonäön vuoksi.
t. kaunis sinkkunainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko rakastumisen päättää? Eikö se vain tapahdu.
Tämä. Jotkut tyhmät luulee että sen voi päättää ja mieltä ohjailla. Tosi tunturissa ei voi. Kannattaa katsoa miten käyttäytyy, että löytää sylissään sen upeuden!
Kyllä mieltä voi aika paljon ohjailla myös rakastumisen saralla. Ei sitä rakastu, ellei anna mielessään itselleen lupaa rakastua. Siis rakastumisen voi helposti estää, mutta toisaalta vaikeampi on kyllä herätellä rakastumista.
Itse olen huomannut, että kaikkien odotusten nollaaminen on paras tie rakastumiseen. Deittailussa tyypilliset vaatimuslistat on varmin tie estää rakkaus ainakaan toiseen ihmiseen.
Ja niiden vaatimusten puuttuminen takaa sen, että löytää itsensä parisuhteesta itselleen täysin sopimattoman kumppanin kanssa.
Niitä vaatimuksia pitää olla ja rimaa kannattaa vain nostaa, jos kumppaniehdokkaat ei tunnu aidosti itselle sopivilta ja oikeilta.
Huonossa suhteessa ei ole mitään järkeä olla hetkeäkään.
Ehkä joskus varttuneemmalla iällä olisi mukava kokea vielä rakkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erosin 5 vuotta sitten, ja viimeiset kolme vuotta olen ollut aktiivisesti Tinder maailmassa.
Näiden viimeisen kolmen vuoden kokemusten jälkeen voin sanoa lähes varmasti että en tule enää koskaan rakastumaan. Kaikki aiemmat positiiviset tunteet naisia kohtaan on tässä vaiheessa aika tehokkaasti myrkytetty pois minusta, jäljellä on enää seksuaalinen kiinnostus naisiin (joka sekin toivon mukaan laskee, kun testotasot lähtee kohta tippumaan).
Mies, 34
Veikkaan, että syy naisettomuuteesi ei löydy vain naisista, vaan suurelta osin myös sinusta ja ankean katkerasta luonteestasi. Kuljet muna edellä ja odotat jotain itsesi kaltaista, mutta eihän sellaista löydy, ehkä onneksi niin.
En tiedä. Olen juuri eroamassa yli 20 vuoden liitosta ja olen hukannut itseni täysin. Olen mennyt vuosien saatossa rikki, olen sellainen joka laittaa aina muut etusijalle ja yritän aina viimeiseen asti. Mies löyti toisen ja jättää minut yksin lasten kanssa. Olen ihan tyhjä, voimaton, eksyksissä. En muista millainen ihminen olen oikeasti. En ehkä uskalla päästää ketään enää lähelle. Eikä minusta ole kenellekkään enää mitään annettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko rakastumisen päättää? Eikö se vain tapahdu.
Tämä. Jotkut tyhmät luulee että sen voi päättää ja mieltä ohjailla. Tosi tunturissa ei voi. Kannattaa katsoa miten käyttäytyy, että löytää sylissään sen upeuden!
Kyllä mieltä voi aika paljon ohjailla myös rakastumisen saralla. Ei sitä rakastu, ellei anna mielessään itselleen lupaa rakastua. Siis rakastumisen voi helposti estää, mutta toisaalta vaikeampi on kyllä herätellä rakastumista.
Itse olen huomannut, että kaikkien odotusten nollaaminen on paras tie rakastumiseen. Deittailussa tyypilliset vaatimuslistat on varmin tie estää rakkaus ainakaan toiseen ihmiseen.
Ja niiden vaatimusten puuttuminen takaa sen, että löytää itsensä parisuhteesta itselleen täysin sopimattoman kumppanin kanssa.
Niitä vaatimuksia pitää olla ja rimaa kannattaa vain nostaa, jos kumppaniehdokkaat ei tunnu aidosti itselle sopivilta ja oikeilta.
Huonossa suhteessa ei ole mitään järkeä olla hetkeäkään.
Näin. Kun tykkää ja arvostaa itseään, niin sitä ei edes ajattele aikansa laittamista johonkin huonoon tyyppiin, joka ei oikeasti nappaa. Tasapainoinen ihminen ei kelpuuta ketä vain hunsvottia vain sen takia, että saisi parisuhteen, vaan hänellä on vaatimukset ja rima korkealla aina.
Ei enää mitään rakkauksia tässä elämässä. Kaikki yhtä tyhjän kanssa ja ajanhukkaa. Sydän on ihan tyhjä....
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Olen juuri eroamassa yli 20 vuoden liitosta ja olen hukannut itseni täysin. Olen mennyt vuosien saatossa rikki, olen sellainen joka laittaa aina muut etusijalle ja yritän aina viimeiseen asti. Mies löyti toisen ja jättää minut yksin lasten kanssa. Olen ihan tyhjä, voimaton, eksyksissä. En muista millainen ihminen olen oikeasti. En ehkä uskalla päästää ketään enää lähelle. Eikä minusta ole kenellekkään enää mitään annettavaa.
Sinuna en edes ajattelisi jotain miehiä, vaan olisin onnellinen, että omat rakkaat lapset ovat lähellä, kunnossa ja elämä on suurinpiirtein linjassaan, kun kohta ei ole enää sitä kysymysmerkkiä, eli miestä, sotkemassa kaikkea. Olisin iloinen ja katsoisin hyvin positiivisella mielellä elämää eteenpäin, mutta miessotkuja en ottaisi vuosiin. Ehkä sitten, kun lapset ovat muuttaneet omilleen, voisi olla sopiva aika etsiä joku kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon mutten usko. Eiköhän tuo ole nuorten asia. Tässä vaan elellään päivä kerrallaan. En tunne enää ketään, joka olisi viimeiseen viiteen vuoteen oikeasti rakastunut. Pikku ihastumisista kyllä kuulee. N57
Aikuisen rakastuminen on aika eri asia kuin teinin. Eihän siinä enää sukat pyöri jaloissa.
Olen rakastunut nuorena ja nyt aikuisena (n48), enkä ole kyllä koskaan ole ollut niin syvästi rakastunut kuin nyt jo lähes kahden vuoden ajan kun löysin uuden kumppanini. Ja hän sanoo, että nyt vasta ymmärtää mitä todellinen rakastuminen on (m57). Ollaan ihan mahdottomia, ei maltettaisi pitää näppejä toisistamme erossa, ikävöidään ja lähetellään suloisia rakkausviestejä toisillimme, jne jne. En olle tällaista saanut kyllä teininä kokea. Silloin piti muka olla jotenkin niin riippumaton ja vahva... On aivan ihanaa kun saa fiksuna(?) aikuisena heittäytyä. Yhdessä. Täysillä. Ja joo, hillitsemme itsemme julkisilla paikoilla (jotenkin).
Antakaa mahdollisuus, olkaa avoimia, koskaan ei tiedä mitä elämä vielä voi tuoda eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko rakastumisen päättää? Eikö se vain tapahdu.
Tämä. Jotkut tyhmät luulee että sen voi päättää ja mieltä ohjailla. Tosi tunturissa ei voi. Kannattaa katsoa miten käyttäytyy, että löytää sylissään sen upeuden!
Kyllä mieltä voi aika paljon ohjailla myös rakastumisen saralla. Ei sitä rakastu, ellei anna mielessään itselleen lupaa rakastua. Siis rakastumisen voi helposti estää, mutta toisaalta vaikeampi on kyllä herätellä rakastumista.
Itse olen huomannut, että kaikkien odotusten nollaaminen on paras tie rakastumiseen. Deittailussa tyypilliset vaatimuslistat on varmin tie estää rakkaus ainakaan toiseen ihmiseen.
Ja niiden vaatimusten puuttuminen takaa sen, että löytää itsensä parisuhteesta itselleen täysin sopimattoman kumppanin kanssa.
Niitä vaatimuksia pitää olla ja rimaa kannattaa vain nostaa, jos kumppaniehdokkaat ei tunnu aidosti itselle sopivilta ja oikeilta.
Huonossa suhteessa ei ole mitään järkeä olla hetkeäkään.
Oma kokemukseni (ei kyllä mikään laaja) deittailusta on se, että jos toinen tulee sinne sillä mielellä, että hän yrittää kaivaa esille sen miten toinen vastaa hänen kriteerejään niin hän joutuu katsomaan tilannetta kuin ulkopuolelta. Hän ei anna itsestään mitään siihen tilanteeseen. Pahimmillaan tarjoaa jonkun vähän henkilökohtaiselta CV:ltä haiskahtavan listan itsestään, jota jakaa sitten joka deitillä. Parisuhde on kuitenkin mielestäni ensisijaisesti tunnesuhde. Sillä pitäisi aloittaa. Toimiiko kemiat. Kyllä eri asiat vähitellen sitten selviävät.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi rakastua. Se tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Sit se on menoa, jos antautuu rakkauden voimaan.
Kai sitä voi. Eri asia kannattaako moiseen pelleilyyn lähteä mukaan. Varmin tapa pettyä.
Alue: Aihe vapaa
En osaa sanoa. Toivoisin kyllä ja mahdollisuuksia minulla varmasti olisi. Kuitenkin kumppaneilta vaaditaan valtavasti, sillä olen kahden erityisen pojan äiti ja lasten isän kanssa huoltajuuskiista (tai no, minä vaadin yksinhuoltajuutta lapsien kautta tapahtuvan vainon vuoksi).
Olen kyllä ihan rakastettava ihminen jolla elämä kunnossa ja myös tapaan ihmisiä. Luulen kuitenkin, että useimmille elämäni realiteetit ja haasteet ovat liikaa ja lapset edellä mennään. N32