Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vieläkö uskot rakastuvasi?
Pettymykset, tyytymättömyys itseen, deittailun pinnallisuus, parisuhteen kahleet, ikääntyminen.... jne. On vaikka kuinka paljon syitä miksi ei enää usko rakastuvansa. Miten sinä vieläkö uskot amorin nuolen osuvan sinuun?
Kommentit (155)
Aika monelle tänne kirjoittaneelle rakkaus tuntuu jonkinlaiselta suorittamiselta. Sitä ei edes uskalleta hakea tai sitten siihen lopulta väsytään. Oikean rakkauden kuitenkin pitäisi antaa energiaa ja virtaa. Kannattaisi ehkä vähän enemmän perehtyä siihen mitä rakkaus oikein on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika monelle tänne kirjoittaneelle rakkaus tuntuu jonkinlaiselta suorittamiselta. Sitä ei edes uskalleta hakea tai sitten siihen lopulta väsytään. Oikean rakkauden kuitenkin pitäisi antaa energiaa ja virtaa. Kannattaisi ehkä vähän enemmän perehtyä siihen mitä rakkaus oikein on?
No mitä se on?
Kun en tähänkään mennessä ole päässyt niin lähelle ketään miespuolista, että olisi ollut edes teoreettinen mahdollisuus rakastua, niin tuskinpa sitä enää tapahtuukaan. Eli kun on ollut koko ikänsä miehille näkymätön, niin tuskinpa se enää muuksi muuttuu..
N46v
Uskoisin, että kyllä. Olen aina ollut kova ihastumaan ja rakastumaan, yleensä vääriin henkilöihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko rakastumisen päättää? Eikö se vain tapahdu.
Tämä. Jotkut tyhmät luulee että sen voi päättää ja mieltä ohjailla. Tosi tunturissa ei voi. Kannattaa katsoa miten käyttäytyy, että löytää sylissään sen upeuden!
Kyllä mieltä voi aika paljon ohjailla myös rakastumisen saralla. Ei sitä rakastu, ellei anna mielessään itselleen lupaa rakastua. Siis rakastumisen voi helposti estää, mutta toisaalta vaikeampi on kyllä herätellä rakastumista.
Itse olen huomannut, että kaikkien odotusten nollaaminen on paras tie rakastumiseen. Deittailussa tyypilliset vaatimuslistat on varmin tie estää rakkaus ainakaan toiseen ihmiseen.
Mielestäni ne vaatimuslistat ovat tärkeitä ja suojelevat monia ihmisiä epämääräiseltä paskalta. Itse en todellakaan ole ikinä nollaamassa joitakin vaatimuksiani, vaan päinvastoin vaatimuksia tulee lisää iän myötä.
Olen siis toinen vastaaja ja olen ollut hyvin onnellisessa parisuhteessani 25 vuotta. Jos nyt jotain tapahtuisi tai jäisin vaikka leskeksi, niin olen täysin varma, että en edes ajattelisi uuden miehen elämääni ottamista vuosiin, jos koskaan. Kaveriksi voisin ottaa, mutta en läheisempää suhteeseen ja jo kaverille minulla on kovat vaatimukset. Olen sen verran introvertti luonteeltani, että siinäkin mentäisiin omilla ehdoillani tai sitten kaveruus hiipuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika monelle tänne kirjoittaneelle rakkaus tuntuu jonkinlaiselta suorittamiselta. Sitä ei edes uskalleta hakea tai sitten siihen lopulta väsytään. Oikean rakkauden kuitenkin pitäisi antaa energiaa ja virtaa. Kannattaisi ehkä vähän enemmän perehtyä siihen mitä rakkaus oikein on?
Jos on ollut puolet elämästään suhteessa jossa kumpikin oli korviaan myöten rakastunut, molemmilla oli temperamenttinen ja räväkkä luonne, syvälliset keskustelut kesti aamuyöhön asti, seksi oli tulista ja intohimoista mutta samoin myös riidat oli tulisia, toisesta ei pystynyt pitämään näppejä irti, parin päivänkin eron aikana toista tuli ikävä..
Eikö tuollainen kuulosta sinusta henkisesti aika uuvuttavalta elämältä, etenkin jos sitä jatkuu vuosikymmeniä?
Ei voi tietää, mutta toivon. Kovasti olen tehnyt töitä osatakseni rakastaa ja ollakseni avoin rakkaudelle, jos mahdollisuus vielä tulisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että löydän enää parisuhdetta tai voisin rakastua. Ihastua varmaan vielä voin, mutta en usko sen menevän syvemmäksi. Pitäisi myös löytää juuri se oikea ihminen, joka on jäänyt löytymättä, niin en enää aktiivisesti etsikään. Tällä hetkellä yritän keskittyä siihen, mitä minulla on jo elämässäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monelle tänne kirjoittaneelle rakkaus tuntuu jonkinlaiselta suorittamiselta. Sitä ei edes uskalleta hakea tai sitten siihen lopulta väsytään. Oikean rakkauden kuitenkin pitäisi antaa energiaa ja virtaa. Kannattaisi ehkä vähän enemmän perehtyä siihen mitä rakkaus oikein on?
Jos on ollut puolet elämästään suhteessa jossa kumpikin oli korviaan myöten rakastunut, molemmilla oli temperamenttinen ja räväkkä luonne, syvälliset keskustelut kesti aamuyöhön asti, seksi oli tulista ja intohimoista mutta samoin myös riidat oli tulisia, toisesta ei pystynyt pitämään näppejä irti, parin päivänkin eron aikana toista tuli ikävä..
Eikö tuollainen kuulosta sinusta henkisesti aika uuvuttavalta elämältä, etenkin jos sitä jatkuu vuosikymmeniä?
Eihän sitä ulkoapäin voi sanoa. Jos molemmat pitivät siitä ja saivat siitä energiaa, aivan upeatahan tuo on. Ongelma siinä, jos menee yksipuoliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivon mutten usko. Eiköhän tuo ole nuorten asia. Tässä vaan elellään päivä kerrallaan. En tunne enää ketään, joka olisi viimeiseen viiteen vuoteen oikeasti rakastunut. Pikku ihastumisista kyllä kuulee. N57
Nuorten asia? No ei todellakaan. Ihminen voi rakastua vaikka 80 vuotiaana, kun on palikat kohillaan. Itse olen 50+ nainen ja rakastunut tällä iällä. Rakkaus muuttaa muotoaan ehkä, mutta ydin pysyy samana iästä riippumatta. Se syvä yhteys kun toista katsoo pitkään ja kaipuu lähelle. Aah se on niin ihanaa
Vierailija kirjoitti:
En usko, että löydän enää parisuhdetta tai voisin rakastua. Ihastua varmaan vielä voin, mutta en usko sen menevän syvemmäksi. Pitäisi myös löytää juuri se oikea ihminen, joka on jäänyt löytymättä, niin en enää aktiivisesti etsikään. Tällä hetkellä yritän keskittyä siihen, mitä minulla on jo elämässäni.
Älähän luovu toivosta. Rakkaus iskee yllättämättä ja etsimättä. Siksi se onkin niin hieno asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon mutten usko. Eiköhän tuo ole nuorten asia. Tässä vaan elellään päivä kerrallaan. En tunne enää ketään, joka olisi viimeiseen viiteen vuoteen oikeasti rakastunut. Pikku ihastumisista kyllä kuulee. N57
Aikuisen rakastuminen on aika eri asia kuin teinin. Eihän siinä enää sukat pyöri jaloissa.
Kyllä minulla ainakin pyörii, ja olen 40+
Millaista sinusta sitten aikuisten rakastuminen on?
En tiedä mitä kommentoija tarkoitti, mutta minulle se ainakin tarkoittaa sitä, että jo etukäteen tiedostaa, että on tulossa erilaisia vaiheita. Nuorena sitä koki tunteet huipusta pohjalle mistään mitään tajuamatta. Ei se kuitenkaan tarkoita, että voisi esimerkiksi jotenkin hypätä vaikeiden tunteiden yli. Niitä vaan sietää vähän paremmin, kun tietää sen kuuluvan asiaan. En sentään mikään sarjarakastuja ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monelle tänne kirjoittaneelle rakkaus tuntuu jonkinlaiselta suorittamiselta. Sitä ei edes uskalleta hakea tai sitten siihen lopulta väsytään. Oikean rakkauden kuitenkin pitäisi antaa energiaa ja virtaa. Kannattaisi ehkä vähän enemmän perehtyä siihen mitä rakkaus oikein on?
Jos on ollut puolet elämästään suhteessa jossa kumpikin oli korviaan myöten rakastunut, molemmilla oli temperamenttinen ja räväkkä luonne, syvälliset keskustelut kesti aamuyöhön asti, seksi oli tulista ja intohimoista mutta samoin myös riidat oli tulisia, toisesta ei pystynyt pitämään näppejä irti, parin päivänkin eron aikana toista tuli ikävä..
Eikö tuollainen kuulosta sinusta henkisesti aika uuvuttavalta elämältä, etenkin jos sitä jatkuu vuosikymmeniä?
Ei hittolainen! Tuota mä just haluun. N50+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sano että ehdottomasti ei, mutta uskon niin. Olen vanha jo enkä kaipaa ketään viereen. Viimeinen suhde jätti niin pahat jäljet että toipuminen otti vuosia. Koskaan en olisi kumppanin tähden enää valmis luopumaan mielenrauhastani kun sen viimein sain takaisin.
En usko, vaan tiedän, etten enää rakastu, koska en ole lähes 80 vuoteen vielä kenenkään rakastunut!
Vierailija kirjoitti:
Toivon mutten usko. Eiköhän tuo ole nuorten asia. Tässä vaan elellään päivä kerrallaan. En tunne enää ketään, joka olisi viimeiseen viiteen vuoteen oikeasti rakastunut. Pikku ihastumisista kyllä kuulee. N57
En uskonut minäkään, mutta ihmeitäkin tapahtuu! Tutustuin tosi mukavaan mieheen, nyt ollaan seurusteltu 4 vuotta. Mies haluaisi minun muuttavan luokseen, mutta minusta suhde pysyy "tuoreena", kun tavataan lähinnä viikonloppuisin ja lomilla. N58
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monelle tänne kirjoittaneelle rakkaus tuntuu jonkinlaiselta suorittamiselta. Sitä ei edes uskalleta hakea tai sitten siihen lopulta väsytään. Oikean rakkauden kuitenkin pitäisi antaa energiaa ja virtaa. Kannattaisi ehkä vähän enemmän perehtyä siihen mitä rakkaus oikein on?
No mitä se on?
No vaikka tästä vinkkejä
https://www.nainen.com/professori-listasi-nama-ovat-tosirakkauden-14-om…
Vierailija kirjoitti:
Erosin 5 vuotta sitten, ja viimeiset kolme vuotta olen ollut aktiivisesti Tinder maailmassa.
Näiden viimeisen kolmen vuoden kokemusten jälkeen voin sanoa lähes varmasti että en tule enää koskaan rakastumaan. Kaikki aiemmat positiiviset tunteet naisia kohtaan on tässä vaiheessa aika tehokkaasti myrkytetty pois minusta, jäljellä on enää seksuaalinen kiinnostus naisiin (joka sekin toivon mukaan laskee, kun testotasot lähtee kohta tippumaan).
Mies, 34
Tämä on pelottavaa kuultavaa. Tinder vie kyllä helposti uskon rakkauteen. Toivon sinulle rakkautta, se tulee kyllä muttei etsimällä eikä pingottamalla, vaan sitten kun olet siihen oikealla tavalla avoin ja valmis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monelle tänne kirjoittaneelle rakkaus tuntuu jonkinlaiselta suorittamiselta. Sitä ei edes uskalleta hakea tai sitten siihen lopulta väsytään. Oikean rakkauden kuitenkin pitäisi antaa energiaa ja virtaa. Kannattaisi ehkä vähän enemmän perehtyä siihen mitä rakkaus oikein on?
Jos on ollut puolet elämästään suhteessa jossa kumpikin oli korviaan myöten rakastunut, molemmilla oli temperamenttinen ja räväkkä luonne, syvälliset keskustelut kesti aamuyöhön asti, seksi oli tulista ja intohimoista mutta samoin myös riidat oli tulisia, toisesta ei pystynyt pitämään näppejä irti, parin päivänkin eron aikana toista tuli ikävä..
Eikö tuollainen kuulosta sinusta henkisesti aika uuvuttavalta elämältä, etenkin jos sitä jatkuu vuosikymmeniä?
Eihän sitä ulkoapäin voi sanoa. Jos molemmat pitivät siitä ja saivat siitä energiaa, aivan upeatahan tuo on. Ongelma siinä, jos menee yksipuoliseksi.
Itselleni ainakin tuli burnout :D
Alue: Aihe vapaa
Taisi juna mennä jo. Ihastun kyllä mutta aina yksipuolisesti
N47