Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vieläkö uskot rakastuvasi?
Pettymykset, tyytymättömyys itseen, deittailun pinnallisuus, parisuhteen kahleet, ikääntyminen.... jne. On vaikka kuinka paljon syitä miksi ei enää usko rakastuvansa. Miten sinä vieläkö uskot amorin nuolen osuvan sinuun?
Kommentit (155)
En todellakaan. Viimeisin suhteeni päättyi, kun olin 32-vuotias. Nyt olen 61-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ussko. En ole tuntenut rakkautta 16 vuotiiaasta lähtien koska päätiin että ei ole minun juttuni.
Sydämessä ei ole yhtään tilaa kenellekään uudelle enää eli tiedän etten
Itse neljä vuotta sitte traagisesti eronneena ihmettelen, että miten ja mistä noi kirsialmsiirat ja pirittahagmanit löytää uuden tärkeän ihmisen elämäänsä. Meneekö ne Tinderiin. Minä EN!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko rakastumisen päättää? Eikö se vain tapahdu.
Tämä. Jotkut tyhmät luulee että sen voi päättää ja mieltä ohjailla. Tosi tunturissa ei voi. Kannattaa katsoa miten käyttäytyy, että löytää sylissään sen upeuden!
Kyllä mieltä voi aika paljon ohjailla myös rakastumisen saralla. Ei sitä rakastu, ellei anna mielessään itselleen lupaa rakastua. Siis rakastumisen voi helposti estää, mutta toisaalta vaikeampi on kyllä herätellä rakastumista.
Itse olen huomannut, että kaikkien odotusten nollaaminen on paras tie rakastumiseen. Deittailussa tyypilliset vaatimuslistat on varmin tie estää rakkaus ainakaan toiseen ihmiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erosin 5 vuotta sitten, ja viimeiset kolme vuotta olen ollut aktiivisesti Tinder maailmassa.
Näiden viimeisen kolmen vuoden kokemusten jälkeen voin sanoa lähes varmasti että en tule enää koskaan rakastumaan. Kaikki aiemmat positiiviset tunteet naisia kohtaan on tässä vaiheessa aika tehokkaasti myrkytetty pois minusta, jäljellä on enää seksuaalinen kiinnostus naisiin (joka sekin toivon mukaan laskee, kun testotasot lähtee kohta tippumaan).
Mies, 34
Juuri näin ihan sama, ja onneksi testot näin 50 vuotiaana laskee nopeesti niin itekseen on hyvä olla.
Samat akat vaan kaikissa soveluksissa roikkuu vuodesta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
En ussko. En ole tuntenut rakkautta 16 vuotiiaasta lähtien koska päätiin että ei ole minun juttuni.
Olen samanlaiinen kuin isäni veli joka on diplomi insinöööri, laivastossa suoritti reserviupseeerikoulun, tylskennellyt ydiinvoimaloiissa ja vtt lllä. Löyysi kuitenkin älykkäään venääläisen naiisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko omalla kohdallani. Alan olla jo liian vanha ja ruma. En myöskään tapaa ihmisiä juuri kovinkaan paljon, enkä ole deittisovelluksissa, ja olen introvertti, joten siinäkin mielessä kaikki romanssit ja rakkaudet ovat ohi tässä elämässä.
Samaan tahtiinhan muutkin rumenee ja vanhenee, en ole ikinä ymmärtänyt, miksi ikä olisi ongelma. Paitsi jos oman ikäinen ei kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä voi rakastua. Se tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Sit se on menoa, jos antautuu rakkauden voimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko rakastumisen päättää? Eikö se vain tapahdu.
Tämä. Jotkut tyhmät luulee että sen voi päättää ja mieltä ohjailla. Tosi tunturissa ei voi. Kannattaa katsoa miten käyttäytyy, että löytää sylissään sen upeuden!
Kyllä mieltä voi aika paljon ohjailla myös rakastumisen saralla. Ei sitä rakastu, ellei anna mielessään itselleen lupaa rakastua. Siis rakastumisen voi helposti estää, mutta toisaalta vaikeampi on kyllä herätellä rakastumista.
Täyttä paskaa. Olet narsisti, joka luulee itsestään ja tunteiden hallinnasta liikaa. Oikeat tunteet ei lupia kysele. Et taida olla koskaan ollut rakastunut. Paitsi itseesi mikä on sairasta rakkautta.
En usko. Olen sydämeltäni kylmä, ja masentunut. En riitä itselleni, niin en usko olevani rakkauden arvoinen. En koe edes ihastumisia.
N20
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon mutten usko. Eiköhän tuo ole nuorten asia. Tässä vaan elellään päivä kerrallaan. En tunne enää ketään, joka olisi viimeiseen viiteen vuoteen oikeasti rakastunut. Pikku ihastumisista kyllä kuulee. N57
Aikuisen rakastuminen on aika eri asia kuin teinin. Eihän siinä enää sukat pyöri jaloissa.
Kyllä minulla ainakin pyörii, ja olen 40+
Millaista sinusta sitten aikuisten rakastuminen on?
En usko tai oikeastaan halua että enää rakastuisin. Olen puolitoista vuotta sitten eronnut 20vuoden avioliitosta joista 17vuotta oli lähes yliluonnollisen onnellista aikaa. Mutta kun se on fakta että sielunkumppani - pariskunnat on todella harvinaisia (ajattelin että me olimme sellainen sinne 17vuoteen asti), kaikissa suhteissa on myös ne huonot puolensa ja syvästi toisen ihmisen rakastaminen on aika raskastakin henkisesti niin.. olen vaan niin uupunut, en jaksa edes ajatella uutta mahdollista suhdetta. Korkeintaan voisin ottaa jonkun järkiliiton joka perustuu vaan ystävyyteen, mutta en kertakaikkiaan jaksaisi enää kokea tuollaista samanlaista yltiö romanttista rakkautta.
Mutta olen kuitenkin kiitollinen, että sain elämäni aikana kokea tuollaisen avioliiton, en tule vanhuksena suremaan ainakaan sitä etten ikinä "kohdannut prinssiäni", vaikka lopulta jouduimmekin eroamaan.
En. Kyseessä on selkeä periaatteellinen päätös. Parisuhteet ovat minun osaltani nähty ja menen sinkkuna hautaan. Olen enemmän kuin tyytyväinen asiaan.
Nainen, 49-vuotias
Olen kokenut 3 rakkautta. Viimeisin on intohimoisin, mutta meistä ei vaan taida koskaan tulla mitään. Monimutkainen tilanne. Epäilen enää koskaan tuntevani näin ketään muuta kohtaan..
Joo uskon kyllä, todennäköisimpänä pidän, että rakastun aviomieheeni ainakin kerran tai jopa kaksi tai jopa kolmesti. Juuri nyt on sellainen vaihe, että suhteessa kipinöi taas erityisellä tavalla. Eletään kuitenkin tällä hetkellä pikkulapsiarkea opiskelijoina ja yrittäjinä, joten ehkä isommin roihahtaa parin vuoden päästä, jos kaikki menee hyvin. On asiat ennenkin menneet lopulta hyvin vaikka välillä päin pyllyä :D Erityisen innolla odotan kahdenkeskisiä lomamatkoja, mitä on suunniteltu lähivuosille. Nyt lapset ovat vielä sen ikäisiä, ettei tahdota viedä yöksi isovanhemmille (tai vanhimmat lapset jokusen kerran olleetkin), mutta jonkun ajan päästä liikutaan myös ilman lapsia. Joo uskon kyllä rakastuvani vielä. Mieheni kanssa kaikki on kuitenkin vaan parempaa, seksi myös ihan täydellistä silloin kun sitä on, viime aikoina aika paljon.
Alue: Aihe vapaa
En usko enkä toivo. Sinkkuelämä sopii minulle parhaiten.