Vieläkö uskot rakastuvasi?
Pettymykset, tyytymättömyys itseen, deittailun pinnallisuus, parisuhteen kahleet, ikääntyminen.... jne. On vaikka kuinka paljon syitä miksi ei enää usko rakastuvansa. Miten sinä vieläkö uskot amorin nuolen osuvan sinuun?
Kommentit (155)
Olen rakastanut miestäni 25 vuotta ja rakastan vieläkin. En usko, että rakastun keneenkään toiseen ikinä, sillä mies on nostanut tason todella todella korkealle. Ehkä voisin ihastua, mutta että rakastuisin, enpä usko. Rakastumiseen vaaditaan minun puoleltani todella paljon.
En usko. Tai ainakin pidän sitä äärimmäisen epätodennäköisenä. Aikuisena en ole rakastunut kertaakaan.
Toivon mutten usko. Eiköhän tuo ole nuorten asia. Tässä vaan elellään päivä kerrallaan. En tunne enää ketään, joka olisi viimeiseen viiteen vuoteen oikeasti rakastunut. Pikku ihastumisista kyllä kuulee. N57
Kaksi taisi olla se minun lukumääräni rakastumisille. Ikä alkaa rajoittaa, eli oma ulkonäkö ja realismi tulevat tielle, kun yrittää heittäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Toivon mutten usko. Eiköhän tuo ole nuorten asia. Tässä vaan elellään päivä kerrallaan. En tunne enää ketään, joka olisi viimeiseen viiteen vuoteen oikeasti rakastunut. Pikku ihastumisista kyllä kuulee. N57
Aikuisen rakastuminen on aika eri asia kuin teinin. Eihän siinä enää sukat pyöri jaloissa.
Pidän mahdollisena, tosin en usko että tulee kovin pian tapahtumaan.
Erosin 5 vuotta sitten, ja viimeiset kolme vuotta olen ollut aktiivisesti Tinder maailmassa.
Näiden viimeisen kolmen vuoden kokemusten jälkeen voin sanoa lähes varmasti että en tule enää koskaan rakastumaan. Kaikki aiemmat positiiviset tunteet naisia kohtaan on tässä vaiheessa aika tehokkaasti myrkytetty pois minusta, jäljellä on enää seksuaalinen kiinnostus naisiin (joka sekin toivon mukaan laskee, kun testotasot lähtee kohta tippumaan).
Mies, 34
Onpas täällä pessimististä joukkoa. Ei kai se ole koskaan liian myöhäistä. On vain itsestä kiinni, jos ei halua jäädä siihen perinteiseen odotukseen, että yli 30v vanhana edessä on vain arkista puurtamista.
En usko, aiemmatkin syvät jäljet jättäneet rakkaudet ovat kaukana nuoruudessa.
Ei ole tärkeä asia, tuo on koettu jo.
En usko vaikka toki sitä edelleen jossain syvällä sisimmässään toivoo tapahtuvaksi.
Rakastumisesta en tiedä, mutta parisuhdetta kaipaan. Tässä iässä se vain taitaa olla järkisopimus. Muutaman naisen olen kohdannutkin, mutta tuntuu että siellä odotukset on paljon kovemmat. Sellainen kaverisuhde ei heille riitä. M61
Vierailija kirjoitti:
Onpas täällä pessimististä joukkoa. Ei kai se ole koskaan liian myöhäistä. On vain itsestä kiinni, jos ei halua jäädä siihen perinteiseen odotukseen, että yli 30v vanhana edessä on vain arkista puurtamista.
Olipa typerä kommentti. Ei voi rakastua, jos sydän on jo valloitettu täysin. Tunne jotain ennennäkemätöntä ja lujaa. Olen täynnä häntä. Että voi mieskin rastia siten että pää savuaa. Emme ole yhdessä, vaikka toivoisin
Voiko rakastumisen päättää? Eikö se vain tapahdu.
Vierailija kirjoitti:
Voiko rakastumisen päättää? Eikö se vain tapahdu.
Tämä. Jotkut tyhmät luulee että sen voi päättää ja mieltä ohjailla. Tosi tunturissa ei voi. Kannattaa katsoa miten käyttäytyy, että löytää sylissään sen upeuden!
Vierailija kirjoitti:
Rakastumisesta en tiedä, mutta parisuhdetta kaipaan. Tässä iässä se vain taitaa olla järkisopimus. Muutaman naisen olen kohdannutkin, mutta tuntuu että siellä odotukset on paljon kovemmat. Sellainen kaverisuhde ei heille riitä. M61
Minulle riittäisi hyvin. Pääasia, että mies olisi rehellinen ja luotettava ja tykkäisi joistakin samoista asioista, jotta voisi viettää kivaa aikaa yhdessä.
Voi vitsi, olishan tuo tunnemyrsky taas kiva kokea. Mistä löytäisin rakkauden? N33
https://thl.fi/fi/ajankohtaista/kampanjat/kesaterveys/rakastumisen-kemi…
En usko rakastuvani kun en ole koskaan ennenkään rakastunut.
Enpä usko että se tällä elämänkokemuksella nyt sitten ynt´äkkiä olisi mahdollista kun ei nuorempanakaan ollut.
Ei vain kuulu minun tunneskaalaani sellainen tunne, ihan kivoja tyyppejä kyllä elämässäni on ollut muttei koskaan rakastumista. Nyt elän tasaisen mukavaa elämää kissani kanssa. Käyn työssä joka vie suuren osan mielenkiinnostani, vapaa-ajalla nautin luonnon rauhasta ja tapaamisista ystävien kanssa. Hyvien kirjojen lukemisesta yms. En kaipaa mitään draamaa todellakaan enkä suuria tunteita. Näin on hyvä.
En nyt jaksaisi mitään mullistuksia elämääni. Olen asettunut nuoruuden menovaiheesta ja nyt halua rauhoittua ja omistautua ja keskittyä työhöni ja itseeni ja kissaani ja ystäviini, kaikkeen mikä tuottaa hyvää mieltä eikä aseta vaatimuksia ja odotuksia.
N 41
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko rakastumisen päättää? Eikö se vain tapahdu.
Tämä. Jotkut tyhmät luulee että sen voi päättää ja mieltä ohjailla. Tosi tunturissa ei voi. Kannattaa katsoa miten käyttäytyy, että löytää sylissään sen upeuden!
Kyllä mieltä voi aika paljon ohjailla myös rakastumisen saralla. Ei sitä rakastu, ellei anna mielessään itselleen lupaa rakastua. Siis rakastumisen voi helposti estää, mutta toisaalta vaikeampi on kyllä herätellä rakastumista.
En usko omalla kohdallani. Alan olla jo liian vanha ja ruma. En myöskään tapaa ihmisiä juuri kovinkaan paljon, enkä ole deittisovelluksissa, ja olen introvertti, joten siinäkin mielessä kaikki romanssit ja rakkaudet ovat ohi tässä elämässä.