Lue keskustelun säännöt.
Nopeasti ja rajusti vaihtelevat mielialat, apua/neuvoja/tukea?
07.07.2022 |
Kerrotaan heti aluksi, että olen hakeutumassa ihan ammattiavun piiriin myös. Tästä lisää jäljempänä.
Ongelmana on siis voimakkaasti heilahtelevat mielialat. Saatan yhtäkkiä masentua syvästi joko jostain melko pienestä arkipäiväisestä vastoinkäymisestä tai jopa ilman selkeää ulkoista triggeriä. Monta päivää mieliala saattaa olla oikeinkin hyvä, kunnes sitten maailmani romahtaa ja vaivun täydelliseen epätoivoon. Nämä olot venyvät päivien, ei kuitenkaan useamman viikon, mittaisiksi syvän masennuksen jaksoiksi, jolloin mikään ei huvita enkä välttämättä jaksa edes syödä. Makaan vain sängyssä ja haluan kuolla. Mieliala kuitenkin myös nousee tästä epätoivon alhosta itsekseen jossain kohtaa, ja muutos saattaa olla ihan yhtä yhtäkkinen, esim. illalla itken tyynyyni ja aamulla aurinko paistaa, asiat sujuvat ja elämä hymyilee taas. Tämä aiheuttaa jatkuvaa kaaosta elämääni. Hyvän mielialan aikana aloitan projekteja ja sovin tapaamisia, mutta huonon jakson iskiessä aloittamani projektit jäävät kesken eikä huvita enää nähdä ketään.
Sitten siitä ammattiavusta. Olen saanut elämäni aikana parikin masennusdiagnoosia, mutta en koe, että ne selittävät tämän hetkistä ailahtelua kovinkaan hyvin mm. siksi, että tällä hetkellä nuo jaksot eivät kestä edes sitä kahta viikkoa, jota niissä masennuskyselyissä kysytään. Jaksojen välillä masennusoireita ei juurikaan ole. Masennuslääkitystä on aikaisemmin kokeiltu, ja se kyllä auttoi masennusoireisiin, mutta aiheutti myös impulsiivista ja harkitsematonta käytöstä, jota sitten kaduin myöhemmin ja josta oli vakavia haittoja ihmissuhteilleni. Terapiasta ei ollut ihmeemmin hyötyä. Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä keskusteltiin lyhyesti viimeisimmällä lääkärikäynnillä, mutta ilmeisesti oireet eivät lääkärin mielestä oikein sopineet siihenkään.
Onko kenelläkään ollut samanlaista ja onko tälle tehtävissä jotakin? En pysty enää suunnittelemaan elämääni järkevästi eteenpäin, kun en koskaan voi tietää, millainen mieliala on minäkin päivänä.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo se ei välttämättä tärppää vielä ekalla eikä tokallakaan hoitokontaktilla. Kemioistahan siinä on kyse kun ihmiset työskentelee puhumalla keskenään. Kannattaa varautua siihen ja olla ottamatta sitä liian raskaasti. Kerro että epäilet olevasi epävakaa ja haluavasi apua ja ymmärrystä tilanteeseen. Kävin itse myös epävakaille suunnatussa DKT-ryhmäterapiassa ja siitä oli valtava apu. Joskus ihan sekin auttaa tosi paljon että tulee kuulluksi ja hyväksytyksi ja ns. tunteet tulevat validoiduksi, vaikka mitään sen suurempaa ei tapahtuisikaan. Siellä meille suositeltiin tutustumaan mindfullnessiin ja ottamaan sen oppeja käytäntöön, eli rauhoittumaan hetkeen tietoisesti läsnäollen ja hyväksyen. Harjoiteltiin sitä joka kerta. Joka hetki kun olet läsnä tässä hetkessä, olet pois siitä että murehdit ja stressaat, muistelet ja kuvittelet miljoonaa muuta asiaa yhtä aikaa. Ne ajanjaksot elämässäni (kyllä, suhtaudun elämääni semmoisena aaltoilevana/syklisenä, en suoraviivaisena) jolloin meditoin säännöllisesti, olen rauhallisempi. Kannattaa kokeilla edes.
Mä myös olen toisinaan skeptinen tulevaisuudensuunnitelmien suhteen kun en tiedä voinko sitten pitää niistä kiinni. Olen joutunut perumaan lomamatkoja ja festareille osallistumisia ja pahaltahan se tietysti tuntui. Nyt hyväksyn sen että tilanne voi joskus olla se että ei pystykään, enkä tee suunnitelmia enää liian pitkän ajan päähän enkä sellaisia suunnitelmia jotka tuntuvat liian isoilta muutenkaan (tätä toki helpottaa muutenkin spontaani luonteeni, joten ei paljon halutakaan suunnitelmia tehdä kun nautin heittäytyä hetkeen). Ja jos ne menee sitten omien olojen vuoksi mönkään niin hyväksyn että se vaan kuuluu mun elämään, ei voi mitään. Kaikillehan sellaista kuitenkin tapahtuu joskus, ettei asiat onnistu suunnitellusti! Paljon kuitenkin pystyn myös suunnittelemaan ja osallistumaan enkä jää muhimaan pelkkiin "epäonnistumisiini" (tosiasiassahan suunnitelmien muuttumisessa/peruuntumisessa kyse ei ole epäonnistumisesta vaan siitä, että oli joku toive ja ajatus miten olisi halunnut asioiden menevän ja pettyi kun ne eivät toteutuneetkaan - ei se meinaa että olisi ihmisenä jotenkin epäonnistunut. Omaa sisäistä puhetta kannattaa tarkkailla ettei ole itse itsensä pahin vihollinen ja lannistaja).
Mulle on tärkeää se, että nämä mun ongelmat eivät muodostu läheisilleni tai muille ihmisille ongelmaksi. Siksi avoin ja rehellinen kommunikointi esim. noiden suunnitelmien suhteen on tarpeen. Ihan rehellisesti sanon että en lupaa tätä (vielä), kun en tiedä voinko lupaukseni lunastaa. Enkä omia kiukkujani tietenkään kenenkään niskaan kaada. Mutta en myöskään enää kutista itseäni kotona yksin itkeskeväksi simpukaksikaan, vaan otan apua ja tukea vastaan. Se edellyttää sitä, että kertoo omista epävarmuuksistaan ja heikkouksistaan niille läheisille. Yksin jäämisellä en saanut asioitani kuntoon ja hulluhan olisin jos sillä tiellä jatkaisin kuvitellen että näin sen pitää mennä.
Kannattaa työskennellä myös sen ajatuksen kanssa, että vaikka tuntuu että kaikki muut ovat toisenlaisia kuin sinä, se ei tarkoita että he olisivat sen vuoksi jotenkin parempia tai että sinun tapasi elää olisi vääränlainen. Näin vähemmistössä sitä helposti uppoaa sellaiseen harhaan.
t: epävakaa/viesti 17
Suhtautuuko lääkärit ihan asiallisesti siihen, jos kertoo, että on itse epäillyt jotain? En ole koskaan uskaltanut ottaa lääkärien tai terapeuttien kanssa esille omia epäilyksiäni mielenterveysasioissa, kun olen pelännyt, että siihen suhtauduttaisiin halventavasti tai väheksyen. Jotenkin tyyliin, että en minä kuitenkaan voi tietää mistään mitään, kun en ole ammattilainen itse.
ap
Riippuu aivan lääkäristä valitettavasti. Olen saanut kerran kuulla lääkäriltä ettei hän usko minun olevan masentunut koska olin pessyt hiukseni (terveisiä tutuille!). Ja toiselta, ettei hän usko että minua ahdistaa ja että olen levoton, koska pystyin istumaan tuolilla. Ja jopa psykiatrian johtava/erikoislääkäri nauroi itsetuhoisille ajatuksilleni. Mutta ymmärrystäkin ja sitä todellista apuakin olen saanut. En voi kylliksi korostaa sitä, että ei pidä uskoa sitä ensimmäistä tai kymmenennettäkään sanojaa varsinkin jos tiedät että hän ymmärsi sinut ja tilanteesi aivan väärin. Pitää vaan jaksaa vääntää itse rautalankaa ja vaatia sitä hoitoa. Ja mennä niin moneen penkkiin istumaan että tunnet että nyt kohtasit ihmisen joka sinua ymmärtää ja auttaa sinua työskentelemään itsesi kanssa.
t: epävakaa/viesti 17
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama. Lisäksi kyllä paljon muutakin, mutta tämä on kauheaa ja invalidisoivaa. Olen pahimmillaan niin ahdistunut että en saa henkeä kunnolla. Ja mulla on myös pmdd. Nämä syvät masennusjansot ei kuitenkaan aina selity sillä, eli tulee ihan milloin sattuu. En tiedä onko joku triggeri silloin vai mistä nämä tulee, tuntuu että usein tyhjästä ja täysin ennalta arvaamattomasti. Muutenkin mieliala ja olot vaihtelee päivän aikana useita kertoja. Tuohon romahdukseen liittyy kyllä paljon myös fyysisiä oireita, olen ihan kuin sumussa ja pää tuntuu olevan jotenkin kuin tulessa.
Lisään vielä että elämäntilanteeni on ihan äärimmäisen kuormittava mikä varmaan pahentaa tätä. Mulla oli just nyt muutaman päivän kestävä tällainen romahdus...näyttää että nyt alkaa pää hieman selkenemään, muuten en kyllä pystyisi edes kirjoittamaan. Mietin taas vain sitä miten päätän päiväni että pääsen siitä tuskasta. Raivosin useille ihmisille osin kyllä syystä, mutta en normaalissa tilassa toimi kuin joku nurkkaan ahdettu villieläin. Se olo on jotain ihan sanoinkuvaamatonta kaoottista hätää ja tuskaa.
Mulla on sama. Lisäksi kyllä paljon muutakin, mutta tämä on kauheaa ja invalidisoivaa. Olen pahimmillaan niin ahdistunut että en saa henkeä kunnolla. Ja mulla on myös pmdd. Nämä syvät masennusjansot ei kuitenkaan aina selity sillä, eli tulee ihan milloin sattuu. En tiedä onko joku triggeri silloin vai mistä nämä tulee, tuntuu että usein tyhjästä ja täysin ennalta arvaamattomasti. Muutenkin mieliala ja olot vaihtelee päivän aikana useita kertoja. Tuohon romahdukseen liittyy kyllä paljon myös fyysisiä oireita, olen ihan kuin sumussa ja pää tuntuu olevan jotenkin kuin tulessa.