Lapsi lentokoneessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun vanhempien pitää päästä reissuun, niin siinä ei lapsen korvasärkyä ajatella. 

Mitäs jos toinen vanhempi ei ole suomalainen ja haluaisi joskus käydä kotimaassaan tapaamassa vanhempiaan, sisaruksiaan ja muuta sukuaan. Vai pitääkö lapsi vieroittaa kokonaan toisen vanhempansa kulttuurista? T. Kaukolento 2- ja 1-vuotiaan kanssa

Sehän täällä jo kerrottiin, että ensimmäiset vuodet joko liikutaan autolla tai laivalla tai pysytään kotona. 😆

Miten ajetaan autolla Suomesta Iso-Britanniaan?

Laivamatkassakin voisi vierähtää muutama vuorokausi.

Ruotsista Tanskaan siltaa pitkin ja Ranskasta Englantiin tunnelia pitkin.

Suomesta Ruotsiin yö laivalla.

Joo, pienten lasten kanssa autolla useamman päivän reissu muutaman päivän lentomatkailun sijaan olisikin tosi kätevä.

Ranskasta Englantiin ei edes ole mitään autolla ajettavaa tunnelia. 

Hohhoi, ei kaikkien elämä ole vaan suomessa. Jollain saattaa olla työ toisaalla, isovanhemmat muualla ja toiset isovanhemmat vielä kolmannessa maassa. Minulla ei edes ole lapsia, mutta ihmetyttää miten nii moni ei ymmärrä että lapsiperheet reissaa monesti tapaamaan sukulaisia. Asun ulkomailla ja matkustan paljon, lennoilla on usein perheitä, joiden keskusteluista kuulee, että ovat menossa toisen vanhemman kotimaahan/tapaamaan isovanhempia eikä "vaan" lomareissulle.

Ei sitä voi etukäteen tietää sattuuko korviin vai ei. Vaikka edellisellä lennolla olisi sattunut, seuraavalla välttämättä ei.

Itse koen tosi kovaa korvakipua laskeutumisen aikana satunnaisesti, en joka lennolla. Muutama vuosi sitten olin juuri parantunut flunssasta ennen reissua, ja itkin laskeutumisen ajan kivusta. Edes luunmurtumat eivät ole sattuneet niin paljon. En ole koskaan itkenyt kivun takia lapsuuden jälkeen. Lentoemäntä tuli pitelemään minua kädestä, silloin 25-vuotiasta naista. Takaisintulolennolla ei minkäänlaista kipua.

Joo, mulla on korvissa jotain häikkää etten pysty tasaamaan painetta edes sukeltaessa.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä voi etukäteen tietää sattuuko korviin vai ei. Vaikka edellisellä lennolla olisi sattunut, seuraavalla välttämättä ei.

Itse koen tosi kovaa korvakipua laskeutumisen aikana satunnaisesti, en joka lennolla. Muutama vuosi sitten olin juuri parantunut flunssasta ennen reissua, ja itkin laskeutumisen ajan kivusta. Edes luunmurtumat eivät ole sattuneet niin paljon. En ole koskaan itkenyt kivun takia lapsuuden jälkeen. Lentoemäntä tuli pitelemään minua kädestä, silloin 25-vuotiasta naista. Takaisintulolennolla ei minkäänlaista kipua.

Joo, mulla on korvissa jotain häikkää etten pysty tasaamaan painetta edes sukeltaessa.

Niin voi pieneen lapseenkin sattua. Ja lapsi ei edes ymmärrä kidutuksen syytä eikä sitä, että pahin vaihe kestää puolisen tuntia kerrallaan.

Olen asunut suurimman elämäni ekat vuodet Suomessa äidin kanssa. Isäni sen sijaan asui silloinkin Irlannissa pari vuotta vanhemman isosiskoni kanssa. Mammojen logiikalla meidän ei olisi pitänyt nähdä toisiamme moneen vuoteen ennen kuin jompikumpi meistä olisi ollut koululainen, koska heidän mielestään pieniä lapsia nyt ei vaan saa viedä lentokoneeseen.

Voi herranjumala mitä porukkaa täällä on kirjoittelemassa. Ei tarvitse ihmetellä, kun Suomeen ei synny riittävästi lapsia Kyllä on niin lapsivihamielinen paikka, että ei mitään rajaa. Lapset eivät saisi näkyä tai kuulua, vaan kylläpä kelpaavat tulevaisuudessa kirjoittajia hoitamaan ja elättämään. Ei taideta muistaa myöskään sitä aikaa, kun on itse oltu lapsia.

Ikävää, että lapsella on ollut koneessa hetken aikaa korvakipua. Jos lapsi on muuten terve, niin hän saa kuitenkin lomalla varmasti nauttia olostaan ja kokea onnellisia hetkiä, ja vanhemmat osaavat varmasti kotimatkalla antaa lapselle sitten lääkettä kipua helpottamaan. Ei lapsi onneksi muista tulevaisuudessa myöskään sitä koettua kipua, jos itku nyt siitä edes on johtunut. Ja vaikka lapsi ei matkasta tulevaisuudessa muistaisikaan mitään, niin vanhemmat kyllä muistavat. Heillä on edelleen oikeus nauttia elämästä, vaikka lapsia ovatkin hankkineet. Käsittämätön ajatus, että lapsia ei saisi viedä mihinkään, missä on vaarana että lapsi itkee ja itku sattuu häiritsemään jotain aikuista. Parempi olisi näiden aikuisten jäädä kotiin tai matkustaa sellaisella välineellä, missä lapsia ei ole lähettyvillä.. Kuten esimerkiksi bisnesluokassa lentokoneessa, yksityiskoneella, omassa kopissa junassa, omalla autollaan. Vaihtoehtoja kyllä on.

Minä aion kyllä jatkossakin matkustaa lasten kanssa hyvällä omalla tunnolla vaikka lapsella joskus johonkin paikkaan sattuisi. Kipu hoidetaan ja elämä jatkuu. Ja kyllä, minäkin haluan lomailemaan ja samalla saan tarjota lapsille uusia elämyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut suurimman elämäni ekat vuodet Suomessa äidin kanssa. Isäni sen sijaan asui silloinkin Irlannissa pari vuotta vanhemman isosiskoni kanssa. Mammojen logiikalla meidän ei olisi pitänyt nähdä toisiamme moneen vuoteen ennen kuin jompikumpi meistä olisi ollut koululainen, koska heidän mielestään pieniä lapsia nyt ei vaan saa viedä lentokoneeseen.

Ei kai kukaan ole vaatinut kouluikää odottamaan. On puhuttu parivuotiaista ja sitä pienemmistä ja ennen kaikkea niin pienistä, jotka eivät ymmärrä ja osaa tasailla painetta nielemällä eivätkä muutenkaan tajua mitään muuta kuin että sattuu ihan saatanasti.

Vierailija kirjoitti:

Voi herranjumala mitä porukkaa täällä on kirjoittelemassa. Ei tarvitse ihmetellä, kun Suomeen ei synny riittävästi lapsia Kyllä on niin lapsivihamielinen paikka, että ei mitään rajaa. Lapset eivät saisi näkyä tai kuulua, vaan kylläpä kelpaavat tulevaisuudessa kirjoittajia hoitamaan ja elättämään. Ei taideta muistaa myöskään sitä aikaa, kun on itse oltu lapsia.

Ikävää, että lapsella on ollut koneessa hetken aikaa korvakipua. Jos lapsi on muuten terve, niin hän saa kuitenkin lomalla varmasti nauttia olostaan ja kokea onnellisia hetkiä, ja vanhemmat osaavat varmasti kotimatkalla antaa lapselle sitten lääkettä kipua helpottamaan. Ei lapsi onneksi muista tulevaisuudessa myöskään sitä koettua kipua, jos itku nyt siitä edes on johtunut. Ja vaikka lapsi ei matkasta tulevaisuudessa muistaisikaan mitään, niin vanhemmat kyllä muistavat. Heillä on edelleen oikeus nauttia elämästä, vaikka lapsia ovatkin hankkineet. Käsittämätön ajatus, että lapsia ei saisi viedä mihinkään, missä on vaarana että lapsi itkee ja itku sattuu häiritsemään jotain aikuista. Parempi olisi näiden aikuisten jäädä kotiin tai matkustaa sellaisella välineellä, missä lapsia ei ole lähettyvillä.. Kuten esimerkiksi bisnesluokassa lentokoneessa, yksityiskoneella, omassa kopissa junassa, omalla autollaan. Vaihtoehtoja kyllä on.

Minä aion kyllä jatkossakin matkustaa lasten kanssa hyvällä omalla tunnolla vaikka lapsella joskus johonkin paikkaan sattuisi. Kipu hoidetaan ja elämä jatkuu. Ja kyllä, minäkin haluan lomailemaan ja samalla saan tarjota lapsille uusia elämyksiä.

Jaa että lapsella on oikeus kärsiä korvasärystä? Kunnon daiju siinä taas.

Siis kuka sanoo, että lentäminen sattuisi lapsen korviin jotenkin automaattisesti?

Omiin korviini ei ole ikinä sattunut, ei edes lapsena. Joskus ehkä 5-vuotiaana eräällä lennolla muistan korvissani olleen jonkinlaiseen paineentunteen, vähän kuin korvat olisi olleet menossa lukkoon, minulle annettiin pillimehu ja se helpotti tunnetta.

Omat lapseni ovat vielä pieniä, mutta lapseni eivät myöskään ole koskaan itkeneen laskeutumisen aikana. Enhän voi korvatuntojaan tietää, mutta ei mitään järisyttävän kamalaa tunnetta varmaankaan, koska ovat muuten olleet tyytyväisiä. Suurin harmistus on yleensä se, kun pitää istua paikalleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut suurimman elämäni ekat vuodet Suomessa äidin kanssa. Isäni sen sijaan asui silloinkin Irlannissa pari vuotta vanhemman isosiskoni kanssa. Mammojen logiikalla meidän ei olisi pitänyt nähdä toisiamme moneen vuoteen ennen kuin jompikumpi meistä olisi ollut koululainen, koska heidän mielestään pieniä lapsia nyt ei vaan saa viedä lentokoneeseen.

Ei kai kukaan ole vaatinut kouluikää odottamaan. On puhuttu parivuotiaista ja sitä pienemmistä ja ennen kaikkea niin pienistä, jotka eivät ymmärrä ja osaa tasailla painetta nielemällä eivätkä muutenkaan tajua mitään muuta kuin että sattuu ihan saatanasti.

Ei kai kukaan mitään nielemisongelmaisia keskosia lennoilla ollut viemässäkään? Vauvankin korvatuntemuksia voi helpottaa esimerkiksi imettämällä laskeutumisen ajan. Näin se nieleskely tulee luonnostaan, ja eipä siinä paikallaan istuessa ja odotellessa muutakaan tekemistä ole. Isommalle lapselle voi antaa jotain pillillistä juotavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut suurimman elämäni ekat vuodet Suomessa äidin kanssa. Isäni sen sijaan asui silloinkin Irlannissa pari vuotta vanhemman isosiskoni kanssa. Mammojen logiikalla meidän ei olisi pitänyt nähdä toisiamme moneen vuoteen ennen kuin jompikumpi meistä olisi ollut koululainen, koska heidän mielestään pieniä lapsia nyt ei vaan saa viedä lentokoneeseen.

Ei kai kukaan ole vaatinut kouluikää odottamaan. On puhuttu parivuotiaista ja sitä pienemmistä ja ennen kaikkea niin pienistä, jotka eivät ymmärrä ja osaa tasailla painetta nielemällä eivätkä muutenkaan tajua mitään muuta kuin että sattuu ihan saatanasti.

Kyllä tuolla aiemmilla sivuilla on valitettu ihan isompienkin lasten lentoreissuista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä voi etukäteen tietää sattuuko korviin vai ei. Vaikka edellisellä lennolla olisi sattunut, seuraavalla välttämättä ei.

Itse koen tosi kovaa korvakipua laskeutumisen aikana satunnaisesti, en joka lennolla. Muutama vuosi sitten olin juuri parantunut flunssasta ennen reissua, ja itkin laskeutumisen ajan kivusta. Edes luunmurtumat eivät ole sattuneet niin paljon. En ole koskaan itkenyt kivun takia lapsuuden jälkeen. Lentoemäntä tuli pitelemään minua kädestä, silloin 25-vuotiasta naista. Takaisintulolennolla ei minkäänlaista kipua.

Joo, mulla on korvissa jotain häikkää etten pysty tasaamaan painetta edes sukeltaessa.

Niin voi pieneen lapseenkin sattua. Ja lapsi ei edes ymmärrä kidutuksen syytä eikä sitä, että pahin vaihe kestää puolisen tuntia kerrallaan.

Totta, lapsella korviin sattuu todennäköisemmin kuin aikuisella. Lapselle voi kertoa että kipu menee pian ohi. Kuten muissakin kiputilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi herranjumala mitä porukkaa täällä on kirjoittelemassa. Ei tarvitse ihmetellä, kun Suomeen ei synny riittävästi lapsia Kyllä on niin lapsivihamielinen paikka, että ei mitään rajaa. Lapset eivät saisi näkyä tai kuulua, vaan kylläpä kelpaavat tulevaisuudessa kirjoittajia hoitamaan ja elättämään. Ei taideta muistaa myöskään sitä aikaa, kun on itse oltu lapsia.

Ikävää, että lapsella on ollut koneessa hetken aikaa korvakipua. Jos lapsi on muuten terve, niin hän saa kuitenkin lomalla varmasti nauttia olostaan ja kokea onnellisia hetkiä, ja vanhemmat osaavat varmasti kotimatkalla antaa lapselle sitten lääkettä kipua helpottamaan. Ei lapsi onneksi muista tulevaisuudessa myöskään sitä koettua kipua, jos itku nyt siitä edes on johtunut. Ja vaikka lapsi ei matkasta tulevaisuudessa muistaisikaan mitään, niin vanhemmat kyllä muistavat. Heillä on edelleen oikeus nauttia elämästä, vaikka lapsia ovatkin hankkineet. Käsittämätön ajatus, että lapsia ei saisi viedä mihinkään, missä on vaarana että lapsi itkee ja itku sattuu häiritsemään jotain aikuista. Parempi olisi näiden aikuisten jäädä kotiin tai matkustaa sellaisella välineellä, missä lapsia ei ole lähettyvillä.. Kuten esimerkiksi bisnesluokassa lentokoneessa, yksityiskoneella, omassa kopissa junassa, omalla autollaan. Vaihtoehtoja kyllä on.

Minä aion kyllä jatkossakin matkustaa lasten kanssa hyvällä omalla tunnolla vaikka lapsella joskus johonkin paikkaan sattuisi. Kipu hoidetaan ja elämä jatkuu. Ja kyllä, minäkin haluan lomailemaan ja samalla saan tarjota lapsille uusia elämyksiä.

Jaa että lapsella on oikeus kärsiä korvasärystä? Kunnon daiju siinä taas.

Mistäpä sitä voi aina tietää milloin korviin sattuu ja milloi ei? Samalla tavalla voisi ajatella että lapsella on oikeus kärsiä mustelmista, naarmuista, palohaavoista kuhmuista ja murtuneista luista kun leikkiessä ja temmeltäessä sattuu kaikenlaista. Ehkä nyt ei kivun ja haavojen pelossa kannata kaikkea jättää tekemättä ja kokematta.

Höpönpöpöä nuo korvakipuperustelut.

Nykyään korvakivut ei ole mikään erityisen yleinen ongelma lentokoneissa, edes lapsilla, kiitos koneiden nykyaikaisen teknologian. Nykyään on myös saatavilla kaikenlaisia helpotuksia siltä varalta, jos niitä korvakipuja nyt vaikka flunssaiselle lapselle sattuisi tulemaan. On korvatulppia ja korvatippoja, mikki hiiri -korvat toimii varmaan edelleen ja tietty se juotavan antaminen lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut suurimman elämäni ekat vuodet Suomessa äidin kanssa. Isäni sen sijaan asui silloinkin Irlannissa pari vuotta vanhemman isosiskoni kanssa. Mammojen logiikalla meidän ei olisi pitänyt nähdä toisiamme moneen vuoteen ennen kuin jompikumpi meistä olisi ollut koululainen, koska heidän mielestään pieniä lapsia nyt ei vaan saa viedä lentokoneeseen.

Ei kai kukaan ole vaatinut kouluikää odottamaan. On puhuttu parivuotiaista ja sitä pienemmistä ja ennen kaikkea niin pienistä, jotka eivät ymmärrä ja osaa tasailla painetta nielemällä eivätkä muutenkaan tajua mitään muuta kuin että sattuu ihan saatanasti.

Imeväisikäisten kanssa on kyllä minusta kaikkein helpointa matkustaa. Hehän nukkuvat muutenkin aika paljon ja imevät kun tarjoaa rinnan/pullon/tutin suuhun, eivätkä yleensä edes huomaa että tuli lennettyä. Lapset on erilaisia, mutta olen huomannut ettei se kovin simppeliä kouluikäistenkään kansss matkustelu aina ole. Lapset tylsistyy helposti ja aloittaa valituksen ja nahistelun sisarusten kanssa. Ja välillä vanhempikin yhtyy huutokuoroon komentaessaan lapsia hiljaiseksi. Mieluummin valitsisin rauhallisen lennon ja sitten vaikka nousujen ja laskujen ajan kuuntelisin huutoa. Mutta lentoseuraa ei voi valita. Hyväksyn tämän siinä vaiheessa kun itse ostan lennon.

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin valitsisin rauhallisen lennon ja sitten vaikka nousujen ja laskujen ajan kuuntelisin huutoa.

Minä minä minä minä!

Sinä kuuntelet huutoa. Mitä väliä sinun kuuntelemisillasi on? Lapsiha kärsii helvetillisestä kivusta. Etkö sitä pysty älyämään, kun puhut vaan siitä, mitä sinä "mieluumin kuuntelet".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin valitsisin rauhallisen lennon ja sitten vaikka nousujen ja laskujen ajan kuuntelisin huutoa.

Minä minä minä minä!

Sinä kuuntelet huutoa. Mitä väliä sinun kuuntelemisillasi on? Lapsiha kärsii helvetillisestä kivusta. Etkö sitä pysty älyämään, kun puhut vaan siitä, mitä sinä "mieluumin kuuntelet".

Kuten jo sanottu, kaikki lapset ei ensinkään huuda ja kärsi laskeutumisen aikana korvasäryn takia. On myös kerrottu lukuisia tapoja helpottaa kipua, jos niitä kipuja mahdollisesti on.

Ei siis voi yleisesti sanoa, että "lapsi kärsii helvetillisistä kivuista" lentomatkalla.

Vierailija kirjoitti:

Nykyiset suihkukoneen on sen verran hyvin paineistettu, että nuo korvaongelmat on melkein historiaa.

Käsittääkseni 2-vuotiaalla on ihan samanlainen oikeus lentomatkailun kuin ketjun ap:llakin. Toki olisi suotavaa, että lasta tuettaisiin ja koetettaisiin tyynnytellä tunnekuohun tullen.

Voi että mua sieppaa kun aina vastaavissa keskusteluissa tulee nämä "Minulla ON OIKEUS' tyypit itkemään. Kun ei tässäkään ollut lapsen oikeudesta lentämiseen kysymys.

Lapsen itku ja rääkyminen on kovaäänistä, joten on täysin luonnollista ärsyyntyä kovasta metelistä, vaikka tiedostaisi että lapset nyt vaan itkevät. Etenkin, kun nykypäivänä on paljon uusvatti vanhempia, jotka vain möllöttävät suu auki, kädet pystyssä kun lapsi itkee ja sitä pitäisi hoitaa. Ja te minä minä ja minun oikeus vaikka lapsen kivun edelle -ajattelijat, siinäpähän lennätte tulevaisuudessakin, mutta yhtälailla me muut jatkamme ärsyyntymistä, kun meilläkin on siihen oikeus. Kyllä se pahalta tuntuu, kun itkevää ja kipeää lasta ei hoideta.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen itku ja rääkyminen on kovaäänistä, joten on täysin luonnollista ärsyyntyä kovasta metelistä, vaikka tiedostaisi että lapset nyt vaan itkevät. Etenkin, kun nykypäivänä on paljon uusvatti vanhempia, jotka vain möllöttävät suu auki, kädet pystyssä kun lapsi itkee ja sitä pitäisi hoitaa. Ja te minä minä ja minun oikeus vaikka lapsen kivun edelle -ajattelijat, siinäpähän lennätte tulevaisuudessakin, mutta yhtälailla me muut jatkamme ärsyyntymistä, kun meilläkin on siihen oikeus. Kyllä se pahalta tuntuu, kun itkevää ja kipeää lasta ei hoideta.

Eniten lentokoneissa häiriköi aikuiset.