Mies jäi kiinni siitä, että menee "tarpeilleen" jopa yli tunniksi, menee vessaan selaamaan puhelinta ja jättää minut pienten lasten kanssa yksin

Minun mies tekee samaa, yleensä asunnosta ulos lähtemisen aikaan vetäytyy "tarpeilleen". Oli kyseessä mikä tahansa lähtö, joka on ns. aikataulutettu eli tiettyyn aikaan pitäisi olla jossain - esim. juhlat jotka alkavat 15:00, niin minä saan suorittaa lapsille (2 pientä) ulkovaatteet ja kengät päälle ja tehdä muut viime hetken asiat, kun herra kököttää vessassa. Lasten pukeminen ei siis taida olla hänen lempihommiaan. Jos jäisin odottelemaan häneltä apua siihen asti kun tulee vessasta niin myöhästyisimme. Ja mies yleensä tulee ulos wc:stä vasta kun huudan oven läpi et mennään jo, kello on sitä ja sitä.

Olen asiasta hänelle puhunut, mutta ei ole toiminta muuttunut. Nyt olen päättänyt et alan itsekin tekee tuota, täytyy vain ehtiä häntä ennen vessaan lähtöhetken lähestyessä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että omaa aikaa ei muuten saa. Teidän tulisi varmaan mahdollistaa kummallekin vanhemmalle omaa aikaa ihan ilman vaatimuksia tai syyllistyksiä. Keskustelun tulisi mennä näin "Menen makuuhuoneeseen tunniksi" - "Selvä, hyvää lepoa".

On tietenkin vaikea antaa omaa aikaa toiselle, jos tuntuu siltä, että itse sitä ei saa. Siksi olisikin hyvä, että keskustelette asiasta ja päätätte, että omaa aikaa saa tästä lähtien ottaa hyvällä omatunnolla niin kauan kuin se mahdollistetaan samoissa määrin myös toiselle vanhemmalle.

Komppaan tätä. En tietysti tunne ap:tä ja hänen miestään, joten tilanne voi olla ihan erilainen, mutta sympatiani oli automaattisesti miehen puolella siksi, että vessa oli minullekin tietynlainen pakopaikka todella vaativan perheenjäsenen omaishoitajana. Jossain vaiheessa havahduin siihen, miten sairas tilanne tuo oli, että jouduin pakenemaan vessaan saadakseni hetken hengähtää. Olin ihan uupunut, mutta jos menin sänkyyn ottamaan vartin nokoset, minulle huudettiin, että "aina" sinä vain laiskottelet.

Olen huomannut, että joillakin ihmisillä on sellainen näkökulma, että muiden pitäisi olla koko ajan, joka ikinen hetki tekemässä jotain hyödyllistä, tai muuten he ovat saamattomia laiskureita. Kenties he ovat sitten itse sellaisia, jotka jaksavat olla joka hetki aktiivisia (tosin minun perheenjäseneni ei kyllä ollut terveenäkään itse sellainen). Mutta ihmisten jaksaminen on ylipäätään tosi yksilöllistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että omaa aikaa ei muuten saa. Teidän tulisi varmaan mahdollistaa kummallekin vanhemmalle omaa aikaa ihan ilman vaatimuksia tai syyllistyksiä. Keskustelun tulisi mennä näin "Menen makuuhuoneeseen tunniksi" - "Selvä, hyvää lepoa".

On tietenkin vaikea antaa omaa aikaa toiselle, jos tuntuu siltä, että itse sitä ei saa. Siksi olisikin hyvä, että keskustelette asiasta ja päätätte, että omaa aikaa saa tästä lähtien ottaa hyvällä omatunnolla niin kauan kuin se mahdollistetaan samoissa määrin myös toiselle vanhemmalle.

Komppaan tätä. En tietysti tunne ap:tä ja hänen miestään, joten tilanne voi olla ihan erilainen, mutta sympatiani oli automaattisesti miehen puolella siksi, että vessa oli minullekin tietynlainen pakopaikka todella vaativan perheenjäsenen omaishoitajana. Jossain vaiheessa havahduin siihen, miten sairas tilanne tuo oli, että jouduin pakenemaan vessaan saadakseni hetken hengähtää. Olin ihan uupunut, mutta jos menin sänkyyn ottamaan vartin nokoset, minulle huudettiin, että "aina" sinä vain laiskottelet.

Olen huomannut, että joillakin ihmisillä on sellainen näkökulma, että muiden pitäisi olla koko ajan, joka ikinen hetki tekemässä jotain hyödyllistä, tai muuten he ovat saamattomia laiskureita. Kenties he ovat sitten itse sellaisia, jotka jaksavat olla joka hetki aktiivisia (tosin minun perheenjäseneni ei kyllä ollut terveenäkään itse sellainen). Mutta ihmisten jaksaminen on ylipäätään tosi yksilöllistä.

Ja lisään tähän vielä, että minulla ei ainakaan ollut mitään mahdollisuutta pyytää rehellisesti mitään omaa aikaa. Jo pelkästään 15 minuutin torkkujen pyytäminen sai aikaan sättimisvirran ja marttyyrimeininkiä, että oi voi kun olisi paljon tekemistä mutta JOTKUT ne vaan laiskottelevat keskellä päivää. Piti siis "kadota" joko lenkille tai vessaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että omaa aikaa ei muuten saa. Teidän tulisi varmaan mahdollistaa kummallekin vanhemmalle omaa aikaa ihan ilman vaatimuksia tai syyllistyksiä. Keskustelun tulisi mennä näin "Menen makuuhuoneeseen tunniksi" - "Selvä, hyvää lepoa".

On tietenkin vaikea antaa omaa aikaa toiselle, jos tuntuu siltä, että itse sitä ei saa. Siksi olisikin hyvä, että keskustelette asiasta ja päätätte, että omaa aikaa saa tästä lähtien ottaa hyvällä omatunnolla niin kauan kuin se mahdollistetaan samoissa määrin myös toiselle vanhemmalle.

Voi olla myös, että kotona ei ole mitään muuta paikkaa, missä saa olla rauhassa tekemässä omia asioita kuin vessa. Ei kaikki halua lähteä pois kotoa viettämään omaa aikaa, esim. minä haluan olla koneella rauhassa. Mutta ei se onnistu, koska miehen käsitys lasten vahtimisesta on, että istuu itsekin koneella ja välillä kieltää taaperoa, tai alkaa joogaamaan tai käyttää niskahierontalaitetta, eikä sitten nosta ahteriaan sohvalta, vaikka taapero levittäisi kahvin purut, jolloin minun aikani keskeytyy koko ajan enkä voi keskittyä siihen mitä olin tekemässä. Vauva istuu sitterissä onneksi sentään edes hän tyytyväisenä...

Mies istuu oman(kin) aikansa koneella, kun minä hoidan lapsia, mutta kyllähän se taapero silti käy välillä katsomassa isiä, mutta paljon vähemmän kuin minua, jos yritän samaa, eikä onnistu sekään että mies menisi keskenään lasten kanssa ulos ja jättäisivät minut rauhaan. Pari kertaa viimeisen puolen vuoden aikana on näin tehnyt, ja sitten meillä ei ole koko perheen aikaa ollenkaan, koska ulkoilu on ainoa asia, mitä tehdään yhdessä ja jos jättäydyn pois, ei tehdä mitään porukalla. Eli siitäkin tulee useimmiten vain paha mieli, jos joskus saa olla rauhassa.

Harmi kun ei pöytäkonetta saa raahattua vessaan tai kylppäriin. Pitäis varmaan itsekin alkaa lukittautua johonkin, mistä saa oven perässä kiinni, mutta silloinkin varmaan joutuisin huutamaan sieltä ovien takaa, että vahdi sitä lasta, kun kuulen että on pahan teossa, johon isä ei reagoi.

Joo ja en sano, että ap:lla samanlainen tilanne, koska kuulostaa aloituksen perusteella reilulta, mutta onko miehellä mahdollisuutta missään muualla kämpässä istua tuntia tai edes puolta katsomassa puhelinta, kun lapset pyörii jaloissa? Siis oletuksena, että niin mies haluaisi sen kuuluisan oman aikansa käyttää, eikä niin että on vessassa runkulla tai pettämässä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli sama. Ja sieltä paljastui treffipalstat sekä salasuhde työkaverinaiseen. Ilmankos vessassa piti istua pitkään ja huolella kännykän kanssa.

Erottiin toki. Mies huusi mulle että perhe mun kanssa ei anna hänelle mitään. Nyt sillä on uusperhe tuon naisen kanssa ja hoitaa sen naisen lapsia (Kotka toisen miehen siittämiä) ja meidän lapset on minulle. Meidän lapset ei halua edes nähdä isäänsä, olivat teinejä kun tämä tapahtui.

Haluaisin aidosti ymmärtää millainen mies vaihtaa omat lapset toisen miehen lapsiin.

Miehen logiikkaa. Uusi nainen ei ehkä vaatinut uusia lapsia vauvasta saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaatteko edes, miten normaalina moni teistä pitää asetelmaa, että miehellä pitäisi olla oikeus vain kadota perhetilanteesta samalla, kun nainen pitää huolta koko tilanteesta? Sitten vielä syyllistetään sitä naista siitä, ettei miehellä muuten ole omaa tilaa ei eikö nainen muka pärjää yksin. Ihan kuin se perhe olisi vain naisen projekti, ja mies ansaitsee sääliä, kun joutuu osallistumaan oman perheensä pyörittämiseen.

Ei ihme, että äidit ovat kuormittuneita. Sitten heitä vielä syyllistetään siitä, että he ovat kuormittuneita ja että heillä on liian korkea suoritustaso ( = tarve saada lapset ruokittua, pysymään turvassa ja koti kohtuullisessa kunnossa). Mutta annas olla, jos äiti kuuntelisi noita ohjeita ja jättäisi jotain tekemättä! Sotkuiseen kotiin pöllähtäneet vieraat tuomitsisivat heti perheen äidin, eivät sitä vessassa kännykällä istuvaa isää.

Ei tämä ole sukupuoliasia, syy vetäytymiselle on selvitettävä miksi toisen on otettava aikalisä tuon tuosta. Jos pakotat osallistumaan vaikka tornen kokee ettei jaksa tai selviä niin miten luulet että sinä käy kun lanttu laukeaa? Vieläpä lasten nähden tai lapsista johtuen?

Valitettavasti tämä on mitä suurimmissa määrin sukupuoliasia.

Mielestäni on täysin ok, että molemmat vanhemmat huolehtivat jaksamisestaan ja ottavat välillä taukoja intensiivisestä pikkulapsiarjesta. Sen sijaan ei ole ok ilman ennakkoilmoitusta jättää toista yksin noihin kuormittaviin tilanteisiin ja vain kadota, kuten mies tässä tekee. Ja silti löytyy puolustelijoita, jotka alkavat heti olettaa, että nainen touhottaa ja vaatii liikaa, nalkuttaa, painostaa ja on muutenkin toiminnallaan aiheuttanut tilanteen, jossa mies ei muuta voi - ja päälle vielä pilkataan, että etkö muka tosiaan itse kaikesta selviydy. Miksi pitäisi selvitä? Vanhempia on tässä tilanteessa kaksi, ja jos molemmat hoitaisivat oma-aloitteisesti osuutensa, kenenkään ei tarvitsisi huomautella asioista. Ap on sitä paitsi hyvin ymmärtäväinen todetessaan, että olisi reilua, että mies kertoisi tarpeestaan ottaa omaa aikaa sen sijaan, että mitään sanomatta liukenee ja ulkoistaa vastuun ap:lle.

Tällaiset asetelmat ja reaktiot siihen toisintavat yhteiskunnassa vallitsevia asenteita. Moni on edelleen jopa tiedostamattaan sitä mieltä, että suurempi vastuu lapsista ja perheen huollosta kuuluu äidille. En tiedä, puolustelisivatko nämä samat ihmiset täällä sitä, jos äiti vain katoaisi sanomatta mitään ja jättäisi miehen tekemään ruokaa vauva ja taapero vastuullaan. Äidillä ja isällä tulisi olla täysin vastaavasti mahdollisuuksia ottaa aikalisiä - yhdessä sopien.

"Moni on edelleen jopa tiedostamattaan sitä mieltä, että suurempi vastuu lapsista ja perheen huollosta kuuluu äidille."

Tuosta tulikin mieleen joku vanha ketju täällä. Puhuttiin avioerosta ja lapsista. Kommenteissa naiset toivat selvästi esille että erotilanteessa lapsi kuuluu ensisijaisesti äidille.

Sanoisin niin, että jos äiti katsoo että avierossa lapsi on ensisijaisesti hänen, eikö yhdessä ollessa myös vastuu lapsesta ole ensisijaisesti äidillä?

Jos mies on aina vessassa piilossa eikä huolehdi lapsistaan minimiä enempää, toisin kuin äiti niin kumman luulet olevan järkevämpi valinta huoltajaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaatteko edes, miten normaalina moni teistä pitää asetelmaa, että miehellä pitäisi olla oikeus vain kadota perhetilanteesta samalla, kun nainen pitää huolta koko tilanteesta? Sitten vielä syyllistetään sitä naista siitä, ettei miehellä muuten ole omaa tilaa ei eikö nainen muka pärjää yksin. Ihan kuin se perhe olisi vain naisen projekti, ja mies ansaitsee sääliä, kun joutuu osallistumaan oman perheensä pyörittämiseen.

Ei ihme, että äidit ovat kuormittuneita. Sitten heitä vielä syyllistetään siitä, että he ovat kuormittuneita ja että heillä on liian korkea suoritustaso ( = tarve saada lapset ruokittua, pysymään turvassa ja koti kohtuullisessa kunnossa). Mutta annas olla, jos äiti kuuntelisi noita ohjeita ja jättäisi jotain tekemättä! Sotkuiseen kotiin pöllähtäneet vieraat tuomitsisivat heti perheen äidin, eivät sitä vessassa kännykällä istuvaa isää.

Ei tämä ole sukupuoliasia, syy vetäytymiselle on selvitettävä miksi toisen on otettava aikalisä tuon tuosta. Jos pakotat osallistumaan vaikka tornen kokee ettei jaksa tai selviä niin miten luulet että sinä käy kun lanttu laukeaa? Vieläpä lasten nähden tai lapsista johtuen?

Valitettavasti tämä on mitä suurimmissa määrin sukupuoliasia.

Mielestäni on täysin ok, että molemmat vanhemmat huolehtivat jaksamisestaan ja ottavat välillä taukoja intensiivisestä pikkulapsiarjesta. Sen sijaan ei ole ok ilman ennakkoilmoitusta jättää toista yksin noihin kuormittaviin tilanteisiin ja vain kadota, kuten mies tässä tekee. Ja silti löytyy puolustelijoita, jotka alkavat heti olettaa, että nainen touhottaa ja vaatii liikaa, nalkuttaa, painostaa ja on muutenkin toiminnallaan aiheuttanut tilanteen, jossa mies ei muuta voi - ja päälle vielä pilkataan, että etkö muka tosiaan itse kaikesta selviydy. Miksi pitäisi selvitä? Vanhempia on tässä tilanteessa kaksi, ja jos molemmat hoitaisivat oma-aloitteisesti osuutensa, kenenkään ei tarvitsisi huomautella asioista. Ap on sitä paitsi hyvin ymmärtäväinen todetessaan, että olisi reilua, että mies kertoisi tarpeestaan ottaa omaa aikaa sen sijaan, että mitään sanomatta liukenee ja ulkoistaa vastuun ap:lle.

Tällaiset asetelmat ja reaktiot siihen toisintavat yhteiskunnassa vallitsevia asenteita. Moni on edelleen jopa tiedostamattaan sitä mieltä, että suurempi vastuu lapsista ja perheen huollosta kuuluu äidille. En tiedä, puolustelisivatko nämä samat ihmiset täällä sitä, jos äiti vain katoaisi sanomatta mitään ja jättäisi miehen tekemään ruokaa vauva ja taapero vastuullaan. Äidillä ja isällä tulisi olla täysin vastaavasti mahdollisuuksia ottaa aikalisiä - yhdessä sopien.

"Moni on edelleen jopa tiedostamattaan sitä mieltä, että suurempi vastuu lapsista ja perheen huollosta kuuluu äidille."

Tuosta tulikin mieleen joku vanha ketju täällä. Puhuttiin avioerosta ja lapsista. Kommenteissa naiset toivat selvästi esille että erotilanteessa lapsi kuuluu ensisijaisesti äidille.

Sanoisin niin, että jos äiti katsoo että avierossa lapsi on ensisijaisesti hänen, eikö yhdessä ollessa myös vastuu lapsesta ole ensisijaisesti äidillä?

Heh no, mitäpä luulet minkä takia niitä avioeroja lapsiperheissä tulee. Että kumpi on syy ja kumpi seuraus? Oisko ehkä niin, että äidit tosiaan on huolehtineet lapsista ensisijaisesti (halusivat tai eivät) ja siksi katsovat että lapset kuuluu eron jälkeenkin äidille?

Etkö sinä pysty tekemään mitään yksin? Voisi mies lähteä pois kotoakin. Mikään laki ei estä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että omaa aikaa ei muuten saa. Teidän tulisi varmaan mahdollistaa kummallekin vanhemmalle omaa aikaa ihan ilman vaatimuksia tai syyllistyksiä. Keskustelun tulisi mennä näin "Menen makuuhuoneeseen tunniksi" - "Selvä, hyvää lepoa".

On tietenkin vaikea antaa omaa aikaa toiselle, jos tuntuu siltä, että itse sitä ei saa. Siksi olisikin hyvä, että keskustelette asiasta ja päätätte, että omaa aikaa saa tästä lähtien ottaa hyvällä omatunnolla niin kauan kuin se mahdollistetaan samoissa määrin myös toiselle vanhemmalle.

Voi olla myös, että kotona ei ole mitään muuta paikkaa, missä saa olla rauhassa tekemässä omia asioita kuin vessa. Ei kaikki halua lähteä pois kotoa viettämään omaa aikaa, esim. minä haluan olla koneella rauhassa. Mutta ei se onnistu, koska miehen käsitys lasten vahtimisesta on, että istuu itsekin koneella ja välillä kieltää taaperoa, tai alkaa joogaamaan tai käyttää niskahierontalaitetta, eikä sitten nosta ahteriaan sohvalta, vaikka taapero levittäisi kahvin purut, jolloin minun aikani keskeytyy koko ajan enkä voi keskittyä siihen mitä olin tekemässä. Vauva istuu sitterissä onneksi sentään edes hän tyytyväisenä...

Mies istuu oman(kin) aikansa koneella, kun minä hoidan lapsia, mutta kyllähän se taapero silti käy välillä katsomassa isiä, mutta paljon vähemmän kuin minua, jos yritän samaa, eikä onnistu sekään että mies menisi keskenään lasten kanssa ulos ja jättäisivät minut rauhaan. Pari kertaa viimeisen puolen vuoden aikana on näin tehnyt, ja sitten meillä ei ole koko perheen aikaa ollenkaan, koska ulkoilu on ainoa asia, mitä tehdään yhdessä ja jos jättäydyn pois, ei tehdä mitään porukalla. Eli siitäkin tulee useimmiten vain paha mieli, jos joskus saa olla rauhassa.

Harmi kun ei pöytäkonetta saa raahattua vessaan tai kylppäriin. Pitäis varmaan itsekin alkaa lukittautua johonkin, mistä saa oven perässä kiinni, mutta silloinkin varmaan joutuisin huutamaan sieltä ovien takaa, että vahdi sitä lasta, kun kuulen että on pahan teossa, johon isä ei reagoi.

Joo ja en sano, että ap:lla samanlainen tilanne, koska kuulostaa aloituksen perusteella reilulta, mutta onko miehellä mahdollisuutta missään muualla kämpässä istua tuntia tai edes puolta katsomassa puhelinta, kun lapset pyörii jaloissa? Siis oletuksena, että niin mies haluaisi sen kuuluisan oman aikansa käyttää, eikä niin että on vessassa runkulla tai pettämässä.

Meillä minä en kyllä saa olla edes vessassa rauhassa kun joku lapsi tulee hakkaamaan ovea ja kysymään jotain oven läpi. Mies saa olla paljon enemmän rauhassa ihan missä vaan. Ei se tietty (ainakaan kokonaan) miehen vika ole että lapset haluaa mieluummin huomiota äidiltään, mutta toki ehkä asiaan vaikuttaa se mihin sävyyn puhuu lapsille kun tulevat häiritsemään...

Vierailija kirjoitti:

Minun mies tekee samaa, yleensä asunnosta ulos lähtemisen aikaan vetäytyy "tarpeilleen". Oli kyseessä mikä tahansa lähtö, joka on ns. aikataulutettu eli tiettyyn aikaan pitäisi olla jossain - esim. juhlat jotka alkavat 15:00, niin minä saan suorittaa lapsille (2 pientä) ulkovaatteet ja kengät päälle ja tehdä muut viime hetken asiat, kun herra kököttää vessassa. Lasten pukeminen ei siis taida olla hänen lempihommiaan. Jos jäisin odottelemaan häneltä apua siihen asti kun tulee vessasta niin myöhästyisimme. Ja mies yleensä tulee ulos wc:stä vasta kun huudan oven läpi et mennään jo, kello on sitä ja sitä.

Olen asiasta hänelle puhunut, mutta ei ole toiminta muuttunut. Nyt olen päättänyt et alan itsekin tekee tuota, täytyy vain ehtiä häntä ennen vessaan lähtöhetken lähestyessä.

Minä olen joskus yrittänyt tuota, kun on ärsyttänyt se että minun pitää aina huolehtia se lähteminen kun mies puuhaa jotain omiaan. Lopputulos on se, että myöhästytään, koska mies todellakin odottaa että tulen vessasta hoitamaan ne viime hetken valmistelut.

Sar Kastinen kirjoitti:

Pyydä anteeksi, ettet ole kiireissäsi huomannut hänen uupumustaan ja ohjannut häntä välillä lepäämään. 💚

Eri..Niin, järjestä myös tarjoilua sohvalle sekä kavereitaan kylään ettei vallan uuvu. Kai tajuat mancaven tarpeellisuuden?

Itse väsyin kun oli kolme lasta joista yksi täysi-ikäinen. Karkaili kavereidensa kanssa baareihin ja sekosi valaaseenkin. Sai kenkää ja minä voimia hoitaa ne kaksi alaikäistä. Suosittelen kenkiä lämpimästi!

Jokainen tarvitsee omaa aikaa, ap selvästi sanoi että heillä saa sitä pyytämällä. Tuo että joku haluaa ja vielä kysymättä vain ottaa sen oman ajan kesken yhden päivän kiireisimmistä hetkistä, kertoo vastuunvälttelystä ja laiskuudesta.

Oma aika tähdätään yhdessä sovitusti hetkiin joina sille on paras aika kaikkien kannalta. Jos ap sanoisi miehelle että "menen tunniksi makkariin" juuri kun tehtävänä on valmistaa ruoka loppuun, vahtia pöydälle kiipeävää riehuvaa taaperoa, antaa vauvalle maitoa ja lajitella pyykit koneeseen jotta pitkä pesuohjelma ehtii pyöriä illaksi, ei takuulla onnistuisi. Ukko olisi heti perässä sanomassa että pitää tulla auttamaan.

Itse olen sitä mieltä ettei lapsia kannata tehdä noin pienellä ikäerolla ellei ole tosi hyvä organisointi- ja stressinsietokyky. Ekan kannattaa olla vähintään 3v ennen seuraavana syntymää, jos toivoo että arjessa olisi edes jotain tolkkua, etenkin jos pitää itse hoitaa kun mies hyväilee pallejaan vessassa luuri kädessä juuri silloin kun on se tilanne jossa tarvitaan kumpaakin. Jännästi nuo vessahädät iskevät kun täytyisi tehdä jotain epämukavaa.

Taas kerran modet ovat miesvihakiimassa

mahdollistaja-resurssiksi hankitusta miehestä ei siis irtoa täyttä hyötyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mies tekee samaa, yleensä asunnosta ulos lähtemisen aikaan vetäytyy "tarpeilleen". Oli kyseessä mikä tahansa lähtö, joka on ns. aikataulutettu eli tiettyyn aikaan pitäisi olla jossain - esim. juhlat jotka alkavat 15:00, niin minä saan suorittaa lapsille (2 pientä) ulkovaatteet ja kengät päälle ja tehdä muut viime hetken asiat, kun herra kököttää vessassa. Lasten pukeminen ei siis taida olla hänen lempihommiaan. Jos jäisin odottelemaan häneltä apua siihen asti kun tulee vessasta niin myöhästyisimme. Ja mies yleensä tulee ulos wc:stä vasta kun huudan oven läpi et mennään jo, kello on sitä ja sitä.

Olen asiasta hänelle puhunut, mutta ei ole toiminta muuttunut. Nyt olen päättänyt et alan itsekin tekee tuota, täytyy vain ehtiä häntä ennen vessaan lähtöhetken lähestyessä.

Minä olen joskus yrittänyt tuota, kun on ärsyttänyt se että minun pitää aina huolehtia se lähteminen kun mies puuhaa jotain omiaan. Lopputulos on se, että myöhästytään, koska mies todellakin odottaa että tulen vessasta hoitamaan ne viime hetken valmistelut.

Hitto, olen onnentyttö! Jo nuorena erkaannuin perässä vedettävästä. Nyt lapset työelämässä, mulla omin varoin hankittu kämppä sekä pikkuinen kesäpaikka. Eikä kukaan marise, vessakin on vapaa minun ja kissaan siellä käydä. Ei haise vanha viina, hiki, tupakka, paskaiset rytkyt saati auton osat. Elämä on ihanaa! Rahalla saa ammattilaisen tekemään, kotitalousvähennystäkin siitä useimmiten saa.

Vierailija kirjoitti:

Joku viettää aikaa vessassa?

Niin pieni kämppä, ettei ole muuta paikkaa edes hetkeksi saada olla yksin ja rauhassa. 

No nyt tietenkin keskustelette asiasta ja mietitte miten saatte arkeenne omaa aikaa teille molemmille. Esim. se tunti päivässä kummallekin ja sen saa käyttää miten haluaa esim. lenkkeilyyn, puhelimen selaamiseen jne. ja toinen on tietty sen ajan vastuussa lapsista. Tai eihän se tarvi olla joka päivä vaan vaikka niin että joka toinen päivä on toisella vuoro.

No nyt on kaikki palstan kakkavahdit yhes koos siunailemassa. Kiitos komediasta.

Mistä tuollaisia miehiä sikiää?! Opeta hyvä ihminen "äidin pikkupojasta" huolimatta omille lapsillesi toisen ihmisen huomioon ottaminen!

Minun mieheni on toista maata, enkä ole tällaista havainnut tuttava piirissäkään.

Olen vm-71

Eiköhän tuo nyt opi kun oikein vauva-palstalla ojennetaan. Nimittäin lukitsemaan vessan oven seuraavalla kerralla. Hyvä muuten, että tästä muistutettiin, osaa itsekin olla huolellisempi tässä asiassa.