Matematiikka - Itku ja hammastenkiristys - Kohtalotovereita?

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa kyllä, että mitä ap opiskelee :D ymmärsin, että ap valmistuu kun laskee 150 tehtävää? mikä voi olla ala? ei kuulosta omaan korvaan kovin tutulta, vähän oudolta jopa

Ymmärtäisin sen niin, että matikka on hänen viimeinen kurssinsa, jonka jälkeen hän valmistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vinkki

25+6/2=8

Typerä palsta ei ottanut kertomerkkiä

2x5+6/2=8

Matematiikassa on sääntöjä jotka vaan pitää opetella. Yksi sääntö koskee laskujärjestystä: kerto- ja jakolaskut lasketaan vasemmalla oikealle, sitten yhteen- ja vähennyslaskut. Eli

2x5+6/2

10+3=13

😊

Jos ap vielä paikalla, voisitko laittaa jonkun laskun tähän, lasketaan se sitten yhdessä?

En itse lukiossa oikein lyhyttäkään matikkaa hiffannut, mutta tekussa sitten jotenkin napsahti asioita kohdalleen ja alkoi matematiikan salat aukeamaan. Ei se välttämättä ole kuin sopivasta "kemiasta" kiinni, tarvitaan omaa oivallusta ja hyvä ope, joka motivoi oivaltamaan vielä lisää. Usein se on vain se lukko, joka estää oppimasta. Se on se ääni, joka toistaa, että "en tajuu, en tajuu, en tajuu". Vaikka se menee, että "en haluu tajuta, en haluu tajuta". Myöhemmin AMK:ssa jatkoa opiskellessa insinöörimatikka meni lähes täysillä pisteillä läpi. Ei siitä matikasta mulle hirveästi käytännön hyötyä ole, mutta ehkä se on avannut sellaista yleistä ongelmanratkaisutaitoa, tai voihan se mennä toisinkinpäin...

Minullakin matikka oli aina kapulana rattaissa, monet illat itkun kanssa tuli väännettyä niitä ja vanhemmat yrittivät auttaa minkä jaksoivat. En tiedä mikä siinä oli niin hankalaa, ehkä en vain saanut kiinni niin konseptipohjaisesta ajattelusta kun ei ollut konkretiaa. Matematiikka on kuulemma niin loogista, minä en sitä logiikkaa löytänyt kuin osittain. Mikä x ja mikä y? Mitä ne ovat ja mitä niillä on tekemistä keskenään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko dyskalkulian mahdollisuus poissuljettu? Kaikki tuntemani matikan kanssa vääntävät (aikuiset) ovat saaneet dyskalkulia diagnoosin. Se on kuin lukihäiriö, mutta keskittyy numeroihin. Keski-ikäinen ystäväni laskee edelleenkin sormin yksinkertaisetkin päässälaskut, kuten 12+6.

Opetuksen laatukin vaikuttaa usein. Minulla vaihtui matikan opettaja lukiossa. Sen myötä vaihtui opetustapa. Numeroni nousi kahdella yhden lukuvuoden aikana, koska uuden opettajan matikanopetustapa oli minulle sopivampi.

Minulla ei ole ongelmia hahmottaa numeroita tai helppoja laskukaavoja (tai selviä ohjeita). Pystyn tekemään perässä vaihe vaiheelta neuvottuja uusia asioita. Ongelmia tulee "loogisissa" päättelyketjuissa, jos saan puutteelliset ohjeet ja pitää arvata itse mitä välissä tapahtuu, että päästään seuraavassa ohjekohdessa olevaan pisteeseen.

Eniten vaivaa on siitä miten äärimmäinen tuska on keskittyä johonkin numeronsiirtelyyn, josta maailma ei muutu. Täysin turhaa hommaa sivutolkulla, tuntitolkulla ja kuukausikaupalla ennen kuin saan nuo valmiiksi. Voisin tehdä tuona aikana valtavasti hyödyllisiä työtehtäviä, joilla on oikea tulos ja tarkoitus.

Mikä tarkoitus opiskelullasi sitten on? Kuulostaa siltä, että tulosta tekemään mars 🙂

Pätevyyden hankkiminen. Tutkintotodistus tarvitaan.

Ok. No sitten varmaan joko hankit sen pätevyyden tai olet hankkimatta?

Ketjussa on jo monta tosi hyvää vinkkiä. Omasta puolestani suosittelen kans tiivistelmävihkoa ja laskemista paperille.

Täytyy yrittää. Siinä on vain valtava ero muihin aineisiin nähden. Niistä saan kiitettäviä ja teen enemmän kuin tarvitaan. Jos kuvailisin niin, että muissa aineissa voin "laajentaa ajatukseni aivojeni ulkopuolelle", rakentaa uutta, kehittää jne. Matematiikka taas supistaa aivoni hernettä pienemmäksi ja ajatukset ovat tuskaisia, ahdistuneita ja loukossa. Haluaisin jotenkin avata tuota loukkoa. En varmaan pääsisi matematiikkahurmokseen, mutta se helpottaisi kun edes vähän olisi tilaa, eivätkä aivot olisi koko ajan ratkeamispisteessä :p

Eli kyseessä on enemmän asenneongelma?

Olen eri, mutta matikanopettaja väitti että minulla on asenneongelma. Ehkä oli, mutta se tuli siitä kun en vain osannut, ei niin että olisin osannut mutta asenteessa oli vikaa. Niin oli ruotsin kanssa.

Tosi harva "vain osaa". Itse olen hyvä matematiikassa, mutta jossain vaiheessa jutut vaikeutuivat opiskeluissa sen verran, että olisin vain voinut todeta, että en osaa. Päätin ottaa sen asenteen että jes, nyt on haastetta. Ruotsin kanssa minulla on myös asenneongelma lukiossa. Opin sitä siksi myös aika huonosti. Nyt aikuisena olen innostunut ruotsin opiskelusta ja asiat jäävät paljon paremmin päähän.

No sanotaan sitten "osaa kun harjoittelee". Minä en osannut silloinkaan. 

Aikuisena olen harjoitellut ruotsia eikä siinä olekaan ongelmaa koska ymmärrän logiikan tai pystyn opettelemaan ulkoa epäsäännöllisyydet, matikassa taas en vain ymmärrä. En ymmärrä edes mitä tarkoittaa "algebrassa tutkimuskohteina ovat laskutoimitusten yleiset ominaisuudet jossakin perusjoukossa, jossa ne on määritelty". Mitä tuon pitäisi käytännössä tarkoittaa?

Voiko ihminen opiskella erityisopettajaksi, vaikka olisi vaikeaa matikan suhteen?

En ole ollenkaan kiinnostunut numeroista, mutta olen hyvä selittämään asioita ja kohtaamaan erilaisia ihmisiä. Opintoihin voi hakea yliopistoon ilman minkäänlaisia laskutestejä, joten tämän perusteella tarvittavan matikan oppii opintojen aikana tai sitä ei tarvita ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Minullakin matikka oli aina kapulana rattaissa, monet illat itkun kanssa tuli väännettyä niitä ja vanhemmat yrittivät auttaa minkä jaksoivat. En tiedä mikä siinä oli niin hankalaa, ehkä en vain saanut kiinni niin konseptipohjaisesta ajattelusta kun ei ollut konkretiaa. Matematiikka on kuulemma niin loogista, minä en sitä logiikkaa löytänyt kuin osittain. Mikä x ja mikä y? Mitä ne ovat ja mitä niillä on tekemistä keskenään?

Minäkään en ymmärrä missä se logiikka on piilevinään. Jos hetken tuntuu että ahaa, näinhän tämä lasketaan, sitten yhtäkkiä tuleekin tehtävä jossa sitä näennäisesti samaa asiaa ei enää lasketakaan niin. Eli se "logiikka" onkin täynnä epäloogisuuksia ja poikkeavuuksia.

Asiaa ei myöskään auttanut se ettei huoltajani ollut yhtään sen parempi matikassa, en siis saanut mitään apua mistään sen jälkeen kun alakoulun matikka oli ohi ja alkoivat sellaiset jutut joita en enää tajunnut.

Vierailija kirjoitti:

En itse lukiossa oikein lyhyttäkään matikkaa hiffannut, mutta tekussa sitten jotenkin napsahti asioita kohdalleen ja alkoi matematiikan salat aukeamaan. Ei se välttämättä ole kuin sopivasta "kemiasta" kiinni, tarvitaan omaa oivallusta ja hyvä ope, joka motivoi oivaltamaan vielä lisää. Usein se on vain se lukko, joka estää oppimasta. Se on se ääni, joka toistaa, että "en tajuu, en tajuu, en tajuu". Vaikka se menee, että "en haluu tajuta, en haluu tajuta". Myöhemmin AMK:ssa jatkoa opiskellessa insinöörimatikka meni lähes täysillä pisteillä läpi. Ei siitä matikasta mulle hirveästi käytännön hyötyä ole, mutta ehkä se on avannut sellaista yleistä ongelmanratkaisutaitoa, tai voihan se mennä toisinkinpäin...

Noin sanovat ne jotka eivät sitten olleetkaan huonoja matikassa. Minullakin yksi kaveri oli muka huono, sitten alkoikin yhtäkkiä saada lukion kursseista ysejä. Itse en päässyt edes kaikkia kursseja läpi, enkä nyt ihan huvikseni vain ollut tajuamatta. 

Sukulaiseni on insinööri ja ajattelin aina että hänen on osattava hyvin matematiikkaa. Joskus hän sitten kertoi että matikan kursseista läpipääsy olikin hänelle vaikeaa.

Tosin se että pystyi silti valmistumaan kertoo että on noin potenssiin miljoona parempi matikassa kuin minä.

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulla on jokin tehtävä, aloita ns lopusta, eli mieti ensin mitä siinä tahdotaan saada vastaukseksi. Ja sitten mietit, mitä paloja tarvitset tämän vastauksen saamiseksi. Älä tuijota vain ahdistuneena, että tuossa on x, tuossa on y, mitä niille pitää tehdä.

Kun yleensä se vastaus on tyyliin 32y se ei vieläkään kerro mulle yhtään mitään. Kolkytkaksi omenaa? Puhukaa sitten omenoista eikä äksistä! Se loputon xn ja yn pyöritys edestakaisin saa mut raivariin, en ymmärrä mitä koko jutulla edes yritetään. Toin käsittämätön juttu on että kertolaskumerkki on alettu pudottaa ja pitäisi vain tajuta että yhtäkkiä jotain kerrotaan. Tämä lapseni matikanlaskujen kanssa auttaessa, ihan hirveää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko dyskalkulian mahdollisuus poissuljettu? Kaikki tuntemani matikan kanssa vääntävät (aikuiset) ovat saaneet dyskalkulia diagnoosin. Se on kuin lukihäiriö, mutta keskittyy numeroihin. Keski-ikäinen ystäväni laskee edelleenkin sormin yksinkertaisetkin päässälaskut, kuten 12+6.

Opetuksen laatukin vaikuttaa usein. Minulla vaihtui matikan opettaja lukiossa. Sen myötä vaihtui opetustapa. Numeroni nousi kahdella yhden lukuvuoden aikana, koska uuden opettajan matikanopetustapa oli minulle sopivampi.

Minulla ei ole ongelmia hahmottaa numeroita tai helppoja laskukaavoja (tai selviä ohjeita). Pystyn tekemään perässä vaihe vaiheelta neuvottuja uusia asioita. Ongelmia tulee "loogisissa" päättelyketjuissa, jos saan puutteelliset ohjeet ja pitää arvata itse mitä välissä tapahtuu, että päästään seuraavassa ohjekohdessa olevaan pisteeseen.

Eniten vaivaa on siitä miten äärimmäinen tuska on keskittyä johonkin numeronsiirtelyyn, josta maailma ei muutu. Täysin turhaa hommaa sivutolkulla, tuntitolkulla ja kuukausikaupalla ennen kuin saan nuo valmiiksi. Voisin tehdä tuona aikana valtavasti hyödyllisiä työtehtäviä, joilla on oikea tulos ja tarkoitus.

Mikä tarkoitus opiskelullasi sitten on? Kuulostaa siltä, että tulosta tekemään mars 🙂

Pätevyyden hankkiminen. Tutkintotodistus tarvitaan.

Ok. No sitten varmaan joko hankit sen pätevyyden tai olet hankkimatta?

Ketjussa on jo monta tosi hyvää vinkkiä. Omasta puolestani suosittelen kans tiivistelmävihkoa ja laskemista paperille.

Täytyy yrittää. Siinä on vain valtava ero muihin aineisiin nähden. Niistä saan kiitettäviä ja teen enemmän kuin tarvitaan. Jos kuvailisin niin, että muissa aineissa voin "laajentaa ajatukseni aivojeni ulkopuolelle", rakentaa uutta, kehittää jne. Matematiikka taas supistaa aivoni hernettä pienemmäksi ja ajatukset ovat tuskaisia, ahdistuneita ja loukossa. Haluaisin jotenkin avata tuota loukkoa. En varmaan pääsisi matematiikkahurmokseen, mutta se helpottaisi kun edes vähän olisi tilaa, eivätkä aivot olisi koko ajan ratkeamispisteessä :p

Eli kyseessä on enemmän asenneongelma?

Olen eri, mutta matikanopettaja väitti että minulla on asenneongelma. Ehkä oli, mutta se tuli siitä kun en vain osannut, ei niin että olisin osannut mutta asenteessa oli vikaa. Niin oli ruotsin kanssa.

Tosi harva "vain osaa". Itse olen hyvä matematiikassa, mutta jossain vaiheessa jutut vaikeutuivat opiskeluissa sen verran, että olisin vain voinut todeta, että en osaa. Päätin ottaa sen asenteen että jes, nyt on haastetta. Ruotsin kanssa minulla on myös asenneongelma lukiossa. Opin sitä siksi myös aika huonosti. Nyt aikuisena olen innostunut ruotsin opiskelusta ja asiat jäävät paljon paremmin päähän.

Olisihan se jännittävä tietää miten asia muuttuisi jos opettajat osaisivat vastata kysymyksiin ja oikeasti opettaa. Kuten joku muukin sanoi, yleensä heidän mukaansa asiat vain "menevät niin" ja sillä selvä, eivät osaa sen enempiä selittää meille jotka sen tarvitsisimme. Monissa muissa aineissa taitamatonta opettajaa voi sentään kompensoida lukemalla oppikirjaa.

Itse asiassa minulla oli kerran asiat juurta jaksain selittävä opettaja. Tunnit olivat toki erittäin tylsiä mutta opin kuitenkin jotain ja sain numeron tai pari paremman kuin normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulla on jokin tehtävä, aloita ns lopusta, eli mieti ensin mitä siinä tahdotaan saada vastaukseksi. Ja sitten mietit, mitä paloja tarvitset tämän vastauksen saamiseksi. Älä tuijota vain ahdistuneena, että tuossa on x, tuossa on y, mitä niille pitää tehdä.

Kun yleensä se vastaus on tyyliin 32y se ei vieläkään kerro mulle yhtään mitään. Kolkytkaksi omenaa? Puhukaa sitten omenoista eikä äksistä! Se loputon xn ja yn pyöritys edestakaisin saa mut raivariin, en ymmärrä mitä koko jutulla edes yritetään. Toin käsittämätön juttu on että kertolaskumerkki on alettu pudottaa ja pitäisi vain tajuta että yhtäkkiä jotain kerrotaan. Tämä lapseni matikanlaskujen kanssa auttaessa, ihan hirveää.

Sulla nyt vaan on perusteet jäänyt opettelematta. Ei siinä mitään tolkkua ole, jos rupeaa kirjoittamaan omena miljoonaan kertaan lausekkeen sisälle. Ja tolleen yleensä, jos on x ja y, niin kyseessä yhtälöpari jossa toisella ratkaistaan toinen.

Jos ei pysty kuvittelemaan, kuten mitä oli aamiaiseksi (iltalehti joku), niin voisin olettaan, että numeroitakin on hankalampi pyöritellä, ja noita tyyppejä on molempia jokunen, ja jälkimmäisiä ainakin melko runsaasti. Joku jälkimmäisistä sanoi, että tuli treenaamalla paremmaksi. Potentiaali tosin rajaa mahdollisuuksia, mutta sitä voi kehittää siihen asti treenaamalla.

Törmäsin tänään videonpätkään, missä kerrotaan oppimisen kolmesta eri tasosta - sensorinen taso, tunnetaso ja kognitiivinen taso. Tässä kerrotaan, että ihmisellä voi tunnetasolla olla joku oppimistilanteeseen liittyvä selvittämätön asia, joka estää oppimista myöhemmin. Joka kerta kun oppimista tapahtuu, nuo kaikki kolme tasoa ovat mukana. Ja vaikka ihminen työskentelee kognitiivisesti ja yrittää oppia, niin siellä tunnetasolla voi olla joku vanha käsittelemätön asia, joka estää sen oppimisen.

Voisko joillain ihmisillä olla jotain tällaista taustalla tuon matematiikan kanssa, jos se yrityksistä huolimatta takkuaa? Itselläni on vain hyviä matematiikkamuistoja ja ne ehkä auttavat sitä oppimistakin. Mutta on minullakin ne tietyt alueet, jotka eivät lukiossa ihan auenneet ja ovat jääneet heikommiksi. Tunnistan itsessäni selkeää epäröintiä, ellei jopa pelkoa, kun näitä aihepiirejä tulee esiin. Tulee vähän sellainen olo, että nämä on minulle vaikeita, en halua joutua näiden kanssa tekemisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulla on jokin tehtävä, aloita ns lopusta, eli mieti ensin mitä siinä tahdotaan saada vastaukseksi. Ja sitten mietit, mitä paloja tarvitset tämän vastauksen saamiseksi. Älä tuijota vain ahdistuneena, että tuossa on x, tuossa on y, mitä niille pitää tehdä.

Minä en ole osannut ajatella tuolla tavalla lopusta päin lähestymällä. Mutta silloin kun en pysty heti hahmottamaan mitä askeleita pitkin sinne maaliin pääsee, lähden vaan yrittämään eri suunnista. Jos se on joku sellainen tehtävä, missä annetaan jotain lähtöarvoja ja pitäisi laskea jotain, niin lähden vain katsomaan mitä eri asioita niistä saa laskettua. Tai jos se on joku yhtälö mitä pitäisi viedä johonkin suuntaan, niin pyörittelen sitä eri asentoihin ja katson, lähtisikö se jostain asennosta menemään siihen haluttuun suuntaan.

Vähän niin kuin tehtävässä olisi annettu jotain palikoita, joista se ratkaisu rakennetaan. Ja sitten kokeillaan niitä palikoita eri asennoissa. Tai katsotaan niitä eri suunnista, että näyttäiskö jostain suunnasta katsottuna sellaiselta, että sieltä se polku ratkaisuun löytyisi. 

Ei tarvitse välttämättä olla selvää näkymää siihen, mistä se ratkaisu löytyy. Kokeillaan mitä saadaan irti niistä aineksista, mitä tehtävässä on annettu. Välttämättähän sitä polkua ratkaisuun ei näe, vaikka olisi menossa oikeaan suuntaankin. Mutta jotain irtopisteitä voi saada siitä, että on saanut sitä ratkaisua edes alulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hra z kirjoitti:

äo ja matemaattinen osaaminen käyvät käsi kädessä. poikkeuksena dyskalkylia tai muu sellainen. toivottavasti opiskelet suorittavaan ammattiin.

Menestyn parhaiten luovissa työtehtävissä. Olen tehnyt paljon uutta työpaikalla ja opinnoissa. Saan paljon positiivista palautetta luovasta osaamisestani. Matematiikka on minulle suorittamista, jossa ei jää sijaa luovuudelle.

Mitä mitä mitä!? Matematiikkahan just on luovaa! Kun sen tehtävän voi ratkaista niin monella tavalla. Ongelmaa voi lähestyä eri suunnista ja ratkaisuja voi yrittää eri reittejä pitkin. Se hienous on siinä, kun on ensin ratkaissut jollain tavalla ja sitten hoksaa, että olisi joku yksinkertaisempikin tapa päästä samaan lopputulokseen. Eikö siinä ole luovuutta, että keksitään mikä olisi se virtaviivaisin ja elegantein tapa ratkaista tehtävä?

Kiinnostaa tasan nolla, samoin kun jotain toista ihmistä ei kiinnosta vääntää värisävyjä loputtomiin.

Minä uskon, että kiinnostus voi syntyä, kun saa jonkun sopivan herätteen. Ja että ihmiselle tekisi hyvää vähän laajentaa sitä omaa maailmaansa. Sille kammioonsa hautautuneelle lukuteorian tutkijalle voisi tehdä hyvää maalata välillä vesiväreillä ja sille värisävyjä hinkkaavalle graafiselle suunnittelijalle voisi tehdä hyvää katsoa, voisiko matematiikan yhtälöistä löytyä jotain kauneutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulla on jokin tehtävä, aloita ns lopusta, eli mieti ensin mitä siinä tahdotaan saada vastaukseksi. Ja sitten mietit, mitä paloja tarvitset tämän vastauksen saamiseksi. Älä tuijota vain ahdistuneena, että tuossa on x, tuossa on y, mitä niille pitää tehdä.

Kun yleensä se vastaus on tyyliin 32y se ei vieläkään kerro mulle yhtään mitään. Kolkytkaksi omenaa? Puhukaa sitten omenoista eikä äksistä! Se loputon xn ja yn pyöritys edestakaisin saa mut raivariin, en ymmärrä mitä koko jutulla edes yritetään. Toin käsittämätön juttu on että kertolaskumerkki on alettu pudottaa ja pitäisi vain tajuta että yhtäkkiä jotain kerrotaan. Tämä lapseni matikanlaskujen kanssa auttaessa, ihan hirveää.

Noista käytetään nimiä muuttuja. Ja sitten on kuvaaja. x ja y voi saada eri arvoja ja se kuvaaja kertoo mikä on y:n arvo tietyllä x:n arvolla. Sen sijaan että ne on x ja y ne vois olla yhtä hyvin kissa ja koira. Ja se kuvaaja vois olla vaikka sellainen, että "koira on metrin verran kissasta etelään". Sitten kun kysytään mikä on y:n arvo x:n arvolla 2, niin se on vähän niin kuin "missäs se koira on, jos kissa on lätäkössä?" ja vastaus on "koira on lätäköstä metrin verran etelään". 

Yhtä hyvin se y vois kuvata alennushintaa pisteessä x, kun alennus on 20%. y on silloin 0,8 kertaa x ja jos yhdelle akselille merkitään normaalihinta, niin y-akselille tulee alennushinta. Jos x on 10 niin y on silloin 8. Ei ole mitään vakioarvoa kummallekaan. Tuotteen alkuperäinen hinta voi olla mitä vaan ja alennushinta riippuu alkuperäisestä hinnasta. Se y riippuu x:stä jollain tavalla ja kuvaaja näyttää graafisesti, missä se y huitelee kun x on sitä tai tätä.

Vierailija kirjoitti:

Voiko ihminen opiskella erityisopettajaksi, vaikka olisi vaikeaa matikan suhteen?

En ole ollenkaan kiinnostunut numeroista, mutta olen hyvä selittämään asioita ja kohtaamaan erilaisia ihmisiä. Opintoihin voi hakea yliopistoon ilman minkäänlaisia laskutestejä, joten tämän perusteella tarvittavan matikan oppii opintojen aikana tai sitä ei tarvita ollenkaan. 

Voi. Lukion lyhyt matikka vitosella läpi ja nykyään opetan myös matikkaa erityisopettajana. Minusta on luultu, että olen matemaattisesti suuntautunut ihminen. Osaan opettaa matikkaa, koska se on ollut minulle niin vaikeaa. Kielet taas on mun juttu ja koen, että en osaa selittää niitä asioita oppimisvaikeuksiselle ihmiselle niin hyvin, koska kielioppi yms. on minulle täysin selviä asioita.