Matematiikka - Itku ja hammastenkiristys - Kohtalotovereita?
Valmistumiseen tarvitaan enää matematiikan kurssi noin 150 tehtävää. Minulla ei matematiikka suju yhtään luontaisesti, vaan on hirveätä tuskaa. Saan kyllä pakerrettua tehtäviä ja osa menee ihan oikeinkin ensimmäisellä kerralla, mutta aivoni itkevät, koska laskeminen on niin raskasta. Vie mehut ja energian, väsyttää, on paha olla jne.
Kohtalotovereita? Helpotusta? Vinkkejä?
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ethän kertonut missä ja mitä opiskelet? Aika vaikea mitään kommentoida.
T. Matematiikan opeEn halunnut antaa tarkempia tietoja. Lähinnä kaipasin vinkkejä heiltä, joille matematiikka on vaikeaa. Sinulle ei taida olla.
Sivusta kommentoin, että kukaan ei varmaan ole hikoillut samalla tavalla matikan kanssa kuin matikkaa pääaineena opiskellut :D
t. toinen matikan ope
Kolmas matikan ope täällä - yliopistossa tuli hikoiltua laskarien kanssa välillä vähän liikakin. Terkut! (sori ohis)
Ei tod. Olin kympin tyttö ja pitkästä kirjoitin ällän. Silti yliopistossa oli hankalaa hetkittäin.
Alalle ei pääse opiskelemaan vitosen peruskoulumatikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko dyskalkulian mahdollisuus poissuljettu? Kaikki tuntemani matikan kanssa vääntävät (aikuiset) ovat saaneet dyskalkulia diagnoosin. Se on kuin lukihäiriö, mutta keskittyy numeroihin. Keski-ikäinen ystäväni laskee edelleenkin sormin yksinkertaisetkin päässälaskut, kuten 12+6.
Opetuksen laatukin vaikuttaa usein. Minulla vaihtui matikan opettaja lukiossa. Sen myötä vaihtui opetustapa. Numeroni nousi kahdella yhden lukuvuoden aikana, koska uuden opettajan matikanopetustapa oli minulle sopivampi.
Minulla ei ole ongelmia hahmottaa numeroita tai helppoja laskukaavoja (tai selviä ohjeita). Pystyn tekemään perässä vaihe vaiheelta neuvottuja uusia asioita. Ongelmia tulee "loogisissa" päättelyketjuissa, jos saan puutteelliset ohjeet ja pitää arvata itse mitä välissä tapahtuu, että päästään seuraavassa ohjekohdessa olevaan pisteeseen.
Eniten vaivaa on siitä miten äärimmäinen tuska on keskittyä johonkin numeronsiirtelyyn, josta maailma ei muutu. Täysin turhaa hommaa sivutolkulla, tuntitolkulla ja kuukausikaupalla ennen kuin saan nuo valmiiksi. Voisin tehdä tuona aikana valtavasti hyödyllisiä työtehtäviä, joilla on oikea tulos ja tarkoitus.
Mikä tarkoitus opiskelullasi sitten on? Kuulostaa siltä, että tulosta tekemään mars 🙂
Pätevyyden hankkiminen. Tutkintotodistus tarvitaan.
Ok. No sitten varmaan joko hankit sen pätevyyden tai olet hankkimatta?
Ketjussa on jo monta tosi hyvää vinkkiä. Omasta puolestani suosittelen kans tiivistelmävihkoa ja laskemista paperille.
Täytyy yrittää. Siinä on vain valtava ero muihin aineisiin nähden. Niistä saan kiitettäviä ja teen enemmän kuin tarvitaan. Jos kuvailisin niin, että muissa aineissa voin "laajentaa ajatukseni aivojeni ulkopuolelle", rakentaa uutta, kehittää jne. Matematiikka taas supistaa aivoni hernettä pienemmäksi ja ajatukset ovat tuskaisia, ahdistuneita ja loukossa. Haluaisin jotenkin avata tuota loukkoa. En varmaan pääsisi matematiikkahurmokseen, mutta se helpottaisi kun edes vähän olisi tilaa, eivätkä aivot olisi koko ajan ratkeamispisteessä :p
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ethän kertonut missä ja mitä opiskelet? Aika vaikea mitään kommentoida.
T. Matematiikan opeEn halunnut antaa tarkempia tietoja. Lähinnä kaipasin vinkkejä heiltä, joille matematiikka on vaikeaa. Sinulle ei taida olla.
Sivusta kommentoin, että kukaan ei varmaan ole hikoillut samalla tavalla matikan kanssa kuin matikkaa pääaineena opiskellut :D
t. toinen matikan ope
Mutta sinä menitkin matematiikassa vähän pidemmälle
/yliopisto-ope
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ethän kertonut missä ja mitä opiskelet? Aika vaikea mitään kommentoida.
T. Matematiikan opeEn halunnut antaa tarkempia tietoja. Lähinnä kaipasin vinkkejä heiltä, joille matematiikka on vaikeaa. Sinulle ei taida olla.
Sivusta kommentoin, että kukaan ei varmaan ole hikoillut samalla tavalla matikan kanssa kuin matikkaa pääaineena opiskellut :D
t. toinen matikan ope
Kolmas matikan ope täällä - yliopistossa tuli hikoiltua laskarien kanssa välillä vähän liikakin. Terkut! (sori ohis)
Joo mutta te menittekin matematiikassa vähän pidemmälle kuin arvatenkin kysyjä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko dyskalkulian mahdollisuus poissuljettu? Kaikki tuntemani matikan kanssa vääntävät (aikuiset) ovat saaneet dyskalkulia diagnoosin. Se on kuin lukihäiriö, mutta keskittyy numeroihin. Keski-ikäinen ystäväni laskee edelleenkin sormin yksinkertaisetkin päässälaskut, kuten 12+6.
Opetuksen laatukin vaikuttaa usein. Minulla vaihtui matikan opettaja lukiossa. Sen myötä vaihtui opetustapa. Numeroni nousi kahdella yhden lukuvuoden aikana, koska uuden opettajan matikanopetustapa oli minulle sopivampi.
Minulla ei ole ongelmia hahmottaa numeroita tai helppoja laskukaavoja (tai selviä ohjeita). Pystyn tekemään perässä vaihe vaiheelta neuvottuja uusia asioita. Ongelmia tulee "loogisissa" päättelyketjuissa, jos saan puutteelliset ohjeet ja pitää arvata itse mitä välissä tapahtuu, että päästään seuraavassa ohjekohdessa olevaan pisteeseen.
Eniten vaivaa on siitä miten äärimmäinen tuska on keskittyä johonkin numeronsiirtelyyn, josta maailma ei muutu. Täysin turhaa hommaa sivutolkulla, tuntitolkulla ja kuukausikaupalla ennen kuin saan nuo valmiiksi. Voisin tehdä tuona aikana valtavasti hyödyllisiä työtehtäviä, joilla on oikea tulos ja tarkoitus.
Mikä tarkoitus opiskelullasi sitten on? Kuulostaa siltä, että tulosta tekemään mars 🙂
Pätevyyden hankkiminen. Tutkintotodistus tarvitaan.
Ok. No sitten varmaan joko hankit sen pätevyyden tai olet hankkimatta?
Ketjussa on jo monta tosi hyvää vinkkiä. Omasta puolestani suosittelen kans tiivistelmävihkoa ja laskemista paperille.
Täytyy yrittää. Siinä on vain valtava ero muihin aineisiin nähden. Niistä saan kiitettäviä ja teen enemmän kuin tarvitaan. Jos kuvailisin niin, että muissa aineissa voin "laajentaa ajatukseni aivojeni ulkopuolelle", rakentaa uutta, kehittää jne. Matematiikka taas supistaa aivoni hernettä pienemmäksi ja ajatukset ovat tuskaisia, ahdistuneita ja loukossa. Haluaisin jotenkin avata tuota loukkoa. En varmaan pääsisi matematiikkahurmokseen, mutta se helpottaisi kun edes vähän olisi tilaa, eivätkä aivot olisi koko ajan ratkeamispisteessä :p
Kovaa työtä vaan, kyl se siitä 👍
Itse en saa matematiikkaan yleensä mitään otetta. Pidin sanallisista tehtävistä, koska niissä tiesin mitä varten lasken, eli mikä on se käytännön tilanne jossa laskua voi käyttää. Yleensä kaikki matikka on liian abstraktia ja siksi erittäin epäkiinnostavaa ja turhauttavaa.
äo ja matemaattinen osaaminen käyvät käsi kädessä. poikkeuksena dyskalkylia tai muu sellainen. toivottavasti opiskelet suorittavaan ammattiin.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi ensin luopua ajatuksesta, että ihmisellä olisi/ei olisi luontaisia kykyjä matematiikkaan. Se on kuten muutkin asiat, harjoittelu tekee mestarin. Mitä enemmän lasket, sitä enemmän aivosi muokkautuvat käsittelemään matematiikkaa ja sitä paremmaksi laskijaksi tulet.
Älkää ainakaan siirtäkö tätä matematiikkanero-myyttiä lapsillenne vaikka itse olettekin sen ikeessä kasvaneet.
Tämä on hyvä sisäistää.
Laskemaan oppii laskemalla,
Juoksemaan juoksemalla,
Piirtämään piirtämällä.
Harvasta tulee huippu tai mestari alallaan, mutta ihan hyvä useimmista, kun jaksaa vain puurtaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse en saa matematiikkaan yleensä mitään otetta. Pidin sanallisista tehtävistä, koska niissä tiesin mitä varten lasken, eli mikä on se käytännön tilanne jossa laskua voi käyttää. Yleensä kaikki matikka on liian abstraktia ja siksi erittäin epäkiinnostavaa ja turhauttavaa.
Sanalliset jutut olis kyllä tosi monelle hyödyksi, samoin suorien/tasojen/yleisesti symmetrioiden kuvitus.
Sit taas osalle nämä on ehkäpä noloa nerffausta..en kyl itse ihan hiffaa sitä asennetta. Vähän sama, kuin jos liikuntaa opetettais vain niille, jotka pakasta vedettyinä irrottaa 3200m kuupperissa.
Täs aatos toiselta saarelta: Abstraktiuden hienous tulee siinä, et pääsee itse keksimään sovelluskohteet JA siinä, ettei tule selitettyä turhaa kackeliinosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi ensin luopua ajatuksesta, että ihmisellä olisi/ei olisi luontaisia kykyjä matematiikkaan. Se on kuten muutkin asiat, harjoittelu tekee mestarin. Mitä enemmän lasket, sitä enemmän aivosi muokkautuvat käsittelemään matematiikkaa ja sitä paremmaksi laskijaksi tulet.
Älkää ainakaan siirtäkö tätä matematiikkanero-myyttiä lapsillenne vaikka itse olettekin sen ikeessä kasvaneet.
Anteeksi mutta minä en ymmärrätätä myyttiä, jonka mukaan jokainen oppiikaiken ja mitä tahansa, jos vain yrittää.
Äitini yritti saada minut uskomaan tuohon, koska hänestä lukion pitkä matematiikka oli kiinnostavaa ja hån uskoi, että sitä pystyi oppimaan harjoituksella ja tahdonvoimalla.
Mutta minusta on vaikea oppia jotain, josta ei ymmärrä mitään.
Uskon vakaasti, että ne, jotka väittävät jokaisen oppivan matematiikkaa vain laskemalla tarpeeksi paljon, eivät oikeasti tiedä, millaista on olla ihminen, jolle matematiikka on vaikeaa.
Tuossa on asenneongelma. Mulla on paljon opiskelijoita joiden ensimmäinen kommentti on; en opi en opi en opi
Ja oppivat kumminkin kun ...
hra z kirjoitti:
äo ja matemaattinen osaaminen käyvät käsi kädessä. poikkeuksena dyskalkylia tai muu sellainen. toivottavasti opiskelet suorittavaan ammattiin.
ensimmäinen väitteesi pitää vain paikkansa vaativammalla matem tasolla
Jos ei äly ja ongelmanratkaisu ole vahvuuksia, on oltava vaan ahkera ja tehtävä paljon töitä matikan eteen. Samaan lopputulokseen pääset vähän suuremmalla puurtamisella.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei äly ja ongelmanratkaisu ole vahvuuksia, on oltava vaan ahkera ja tehtävä paljon töitä matikan eteen. Samaan lopputulokseen pääset vähän suuremmalla puurtamisella.
Niin tai sitten ihan helvetillisellä puurtamisella, mutta siinä täytyykin asettaa itselleen raja mikä on liikaa ja mikä ei.
Läpi nyt ainakin pitäisi kursseista päästä joten se varmaan on tavoite ?
hra z kirjoitti:
äo ja matemaattinen osaaminen käyvät käsi kädessä. poikkeuksena dyskalkylia tai muu sellainen. toivottavasti opiskelet suorittavaan ammattiin.
Menestyn parhaiten luovissa työtehtävissä. Olen tehnyt paljon uutta työpaikalla ja opinnoissa. Saan paljon positiivista palautetta luovasta osaamisestani. Matematiikka on minulle suorittamista, jossa ei jää sijaa luovuudelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei äly ja ongelmanratkaisu ole vahvuuksia, on oltava vaan ahkera ja tehtävä paljon töitä matikan eteen. Samaan lopputulokseen pääset vähän suuremmalla puurtamisella.
Niin tai sitten ihan helvetillisellä puurtamisella, mutta siinä täytyykin asettaa itselleen raja mikä on liikaa ja mikä ei.
Läpi nyt ainakin pitäisi kursseista päästä joten se varmaan on tavoite ?
Todistukseni tulee olamaan 5, 5, 5, 5, 5, 5, 5, 5 ja matematiikka 1. Olisi tietysti kivaa jos se olisi edes 2.
Sitä ei voi kuvitella kuinka täydellisen turhauttavaa pakkopullaa matikan vääntäminen on sellaiselle joka ei siitä pidä ja jolle se on vaikeaa. Jo se, että jouduin istumaan sen koulutunnin pelkästään matikkaa vääntäen oli kärsimystä. Kaikki ylimääräinen itseopiskelu siihen oli tuplakärsimystä, varsinkin kun ei voinut edes kysyä apua keneltäkään. Oikeastaan opettajan apukin oli aina yhtä tyhjän kanssa, ne matikkanerot eivät lähes koskaan osaa neuvoa eri lailla ajattelevalle niin että me ymmärtäisimme. Yritin myös kysyä pitkän matikan kavereilta yms, sama juttu.
Yksi opettaja oli sen verran hyvä että tunnilla osasin laskea, mutta heti kotiin päästyäni en enää muistanut miten asiat toimivat. Olen silti hyvä perusmatematiikassa ja tilastoissa ja todennäköisyyksissä, mutta abstraktimmat käsitteet eivät vain jää päähän ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
hra z kirjoitti:
äo ja matemaattinen osaaminen käyvät käsi kädessä. poikkeuksena dyskalkylia tai muu sellainen. toivottavasti opiskelet suorittavaan ammattiin.
Menestyn parhaiten luovissa työtehtävissä. Olen tehnyt paljon uutta työpaikalla ja opinnoissa. Saan paljon positiivista palautetta luovasta osaamisestani. Matematiikka on minulle suorittamista, jossa ei jää sijaa luovuudelle.
Samoin. Opin myös kieliä hyvin, kun taas useampi aiempi matikanopettajani ei osannut edes englantia juurikaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei äly ja ongelmanratkaisu ole vahvuuksia, on oltava vaan ahkera ja tehtävä paljon töitä matikan eteen. Samaan lopputulokseen pääset vähän suuremmalla puurtamisella.
Olen 100% varma etten pääse vaikka noin aina sanotaan. Kun en kerta kaikkiaan ymmärrä enkä saa otetta niistä asioista niin miten voisin edes lähteä puurtamaan? Kukaan ei myöskään osaa auttaa minua ymmärtämään vaikka olen yrittänyt pyytää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei äly ja ongelmanratkaisu ole vahvuuksia, on oltava vaan ahkera ja tehtävä paljon töitä matikan eteen. Samaan lopputulokseen pääset vähän suuremmalla puurtamisella.
Niin tai sitten ihan helvetillisellä puurtamisella, mutta siinä täytyykin asettaa itselleen raja mikä on liikaa ja mikä ei.
Läpi nyt ainakin pitäisi kursseista päästä joten se varmaan on tavoite ?Todistukseni tulee olamaan 5, 5, 5, 5, 5, 5, 5, 5 ja matematiikka 1. Olisi tietysti kivaa jos se olisi edes 2.
Jos näin on, niin suosittelen voimakkaasti hyviä muistiinpanoja, joiden avulla selviät. Muistiinpanoihin sellaiset asiat mitä et millään sisäistä tai muista itse. Sitten ne pikkuhiljaa sieltä saatavat jäädäkin päähän. Mutta ettei kaikki olisi vaan sellaista kaaosta jossa numerot vaan pyörivät silmissä. Pidä ne kurissa ja järjestyksessä niin hyvin kun osaat.
Yritä hyödyntää luovuutesi esim muistiinpanojen tekemisessä. Tee ne itsellesi loogiseen ja ominaiseen tapaan
Anteeksi mutta minä en ymmärrätätä myyttiä, jonka mukaan jokainen oppiikaiken ja mitä tahansa, jos vain yrittää.
Äitini yritti saada minut uskomaan tuohon, koska hänestä lukion pitkä matematiikka oli kiinnostavaa ja hån uskoi, että sitä pystyi oppimaan harjoituksella ja tahdonvoimalla.
Mutta minusta on vaikea oppia jotain, josta ei ymmärrä mitään.
Uskon vakaasti, että ne, jotka väittävät jokaisen oppivan matematiikkaa vain laskemalla tarpeeksi paljon, eivät oikeasti tiedä, millaista on olla ihminen, jolle matematiikka on vaikeaa.